29 Sep

Hukkuneita unelmia

 

September 2016, The Responder’s work in the Mediterranean is a partnership between the Red Cross and Migrant Offshore Aid Station (MOAS).

Viranomaisten lisäksi siirtolaisia auttavat avustusjärjestöt, kuten Punainen Risti, joka tekee yhteistyötä hyväntekeväisyysjärjestö Migrant Offshore Aid Stationin kanssa. Kuva: Rosemarie North/IFRC

Avustusjärjestöjen ja viranomaisten sinnikkäästä pelastustyöstä huolimatta Välimeri vaatii edelleen jopa satoja ihmishenkiä päivässä.

Sisilian itärannikolla, Syrakusan pikkukaupungin oikeustalon kuudennessa kerroksessa sijaitseva huone näyttää nopealla vilkaisulla aivan tavalliselta työhuoneelta. Huonetta reunustavat jättimäiset hyllyköt, jotka pursuavat mappeja. Pahvilaatikoita on pitkin ja poikin, vierekkäin ja päällekkäin. Tavaraa on niin paljon, että osa siitä on kasattu huoneen ulkopuolelle. Huoneessa istuu kolme miestä, jotka tuijottavat tietokoneiden ruutuja ääneti.

Se, mitä huoneessa tehdään, ei vastaa ajatusta kaikkein tavallisimmasta toimistotyöstä. Riviin järjestetyissä mapeissa on tietoja Välimerellä tapahtuneista veneonnettomuuksista huolellisesti päivämäärän mukaan järjestettynä. Herrat ovat poliiseja ja tutkijoita, jotka kuuluvat järjestäytyneeseen rikollisuuteen keskittyvään viranomaisryhmään.

Ryhmän tehtävä on etsiä rikollisia, jotka organisoivat Italiaan kohdistuvaa ihmissalakuljetusta ja lähettävät ihmisiä Välimeren yli käyttökelvottomissa veneissä. Samalla selvitetään merionnettomuuksien yhteydessä kuolleiden uhrien henkilöllisyyksiä ja etsitään heidän omaisiaan.

Tutkijoiden työ vaikuttaa lohduttomalta. Sitä varten on tehtävä ääretön määrä pikkutarkkaa tutkimustyötä, eikä omaisia usein silti löydy. Silloin uhrit jäävät arkistoihin pelkkinä numerosarjoina. Vaikka omaiset löytyisivät, tilanne on onneton: tutkijat toimittavat heille huonoja uutisia.

 

YKSI TUTKIJOISTA nostaa hyllyltä eteeni pahvilaatikoita. Ne sisältävät Välimereltä kerättyä tutkintamateriaalia: veneistä ja kuolleiden yltä löytynyttä omaisuutta. Mies ottaa laatikoista esiin pikkutavaraa sisältäviä muovipusseja ja asettaa ne pöydälle.

Niissä on hiekkaisia Libyan dinaareita seteleinä ja kolikoina, meriveden ja lyijyn tahraamia vihkoja täynnä numeroita ja tekstiä. Muovilla päällystettyjä mustavalkoisia piirroskarttoja, joita salakuljettajat ovat antaneet veneiden kuljettajille ennen lähtöä. Ruostunut rannekello sekä rukousnauhoja. Ja sitten punainen Nokian kännykkä, joka kuului kerran nuorelle, oletettavasti eritrealaiselle naiselle.

Hänen henkilöllisyyttään ei ole pystytty varmistamaan, vaikka tutkijoilla on paljon johtolankoja ja pitävä aavistus. Omaisiin ei vain ole saatu yhteyttä.

 

TUTKIJA ON LADANNUT tietokoneelleen kännykän muistista löytyneet valokuvat. Joukossa on muutama läheltä otettu selfie, joissa nainen poseeraa kameralle yksin. Kahteen otteeseen punainen huntu päässä ja kerran ilman huntua niin, että vaaleanruskeat hiukset näkyvät. Näissä kuvissa nainen katsoo suoraan kameraan vakavana.

On myös ryhmäkuva, jossa on puhelimen omistajan lisäksi seitsemän muuta arviolta pari-kolmekymppistä henkilöä: neljä naista ja kolme miestä. He ovat asettuneet kuvaa varten lähekkäin kädet rennosti toistensa olkapäillä.

Värikkäitä kauluspaitoja ja koristeellisia mekkoja, tummaa kynsilakkaa, sormuksia. Ystävyyttä ja arkoja, toiveikkaita hymyjä. Odotuksen tuntua: sellaista jännitystä, kun toivoo kovasti jotain, mutta pelkää pahinta.

Kuvat on otettu Libyassa elokuussa 2014, jolloin kuvissa esiintyvät nuoret odottavat pääsyä Eurooppaan lähteviin salakuljettajien veneisiin.

Pari päivää myöhemmin nainen nousi Tripolin satamassa vanhaan siniseen kalastusalukseen. Pian sen jälkeen hänen unelmansa hukkui Välimereen.

Meidän on aika herätä.

 

Teksti: Jenna Vehviläinen

@jennavehvi

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka seuraa työssään Välimeren humanitaarista kriisiä. Juttua varten on haastateltu Italiassa rikostutkijoina työskenteleviä Angelo Milazzoa, Tonio Panzanaroa ja Mario Carnazzaa.

Punainen Risti on mukana Välimeren pelastusoperaatiossa. Järjestö myös auttaa Välimeren yli selvinneitä pakolaisia ja siirtolaisia löytämään omaisiaan.

22 Sep

Oletko koskaan miettinyt, mitä sinä tekisit kriisitilanteessa?

Punaisen Ristin logistiikkakeskuksesta toimitettiin Turun sairaalapalosta evakuoiduille potilaille 220 sänkyä, 200 makuualustaa ja 400 huopaa.  Mukana tuli myös työntekijöitä, jotka yhdessä Turun piirin vapaaehtoisten ja henkilökunnan kanssa kokosivat sänkyjä Turun kapunginsairaalassa.

Vapaaehtoiset ja työntekijät auttoivat evakuoinnissa Turussa syyskuussa 2011, jolloin yliopistollisessa keskussairaalassa syttyi tulipalo. Kuva: Vesa-Matti Väärä

Onnettomuus voi sattua kenelle tahansa, ja usein juuri kun sitä vähiten odottaa. Kriisitilanteeseen reagoiminen on helpompaa, kun sitä on harjoitellut etukäteen.

Aamuyö 17.3.2016 Lahdessa. Muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta ajaa kuorma-auto pitkin Valtatietä 12, lastinaan yli 40 tonnia vaaralliseksi aineeksi luokiteltavaa rikkihappoa.

Kuorma-autoja kulkee tiellä yhtenään, mutta tänään tapahtuu jotakin normaalista poikkeavaa: kuljettaja menettää ajoneuvon hallinnan. Täysperävaunullinen kuorma-auto törmää kahteen puuhun ja yhdistelmän vetoauto kaatuu lähelle kerrostalon seinää. Ympäristöön pääsee vuotamaan joitakin kymmeniä litroja rikkihappoa.

Suuronnettomuuden vaara on lähellä; muiden aineiden kanssa reagoidessaan rikkihappo voi muun muassa aiheuttaa tulipalon tai räjähdyksen. Vaarana on myös lähitalojen asukkaiden altistuminen rikkihapolle. Viranomaiset päättävät, että onnettomuuspaikan lähellä olevat kerrostalot on evakuoitava.

Punaisen Ristin Lahden alueen ensihuoltoryhmällä ja Lahden kaupungin sosiaalitoimella on sopimus yhteistyöstä, ja kello 4.20 sosiaalitoimi hälyttää ryhmän apuun. Vapaaehtoiset lähtevät välittömästi paikalle.

Harjoittelu auttaa toimimaan tositilanteessa

– Asukkaat päätettiin evakuoida Hennalan vastaanottokeskuksen tiloihin. Lähdimme yhdessä muiden ensihuoltoryhmän vapaaehtoisten kanssa auttamaan sekä onnettomuuspaikalle että Hennalaan. Järjestimme evakuoiduille muun muassa aamupalaa ja keskustelimme heidän kanssaan, ensihuoltoryhmän johtaja Päivi Heikkilä muistelee maaliskuista tapausta.

Lahden onnettomuudesta selvittiin säikähdyksellä. Kukaan ei loukkaantunut, ja suuronnettomuudelta vältyttiin. Heikkilän mukaan evakuointi sujui hyvin, ja asukkaat saivat lähteä kotoaan rauhassa.

Aina kotoa poistumiseen ei kuitenkaan ole samalla tavalla aikaa, ja esimerkiksi tulipalon sattuessa on lähdettävä kiireellä. Heikkilä kertoo, että maaliskuun evakuoinnin jälkeen ensihuoltoryhmä on ollut mukana myös kahdessa tulipalo-evakuoinnissa.

Ryhmä harjoittelee ahkerasti vastaavia tilanteita varten. Omia harjoituksia on kahdesti kuussa, ja lisäksi vapaaehtoiset käyvät ulkopuolisissa koulutuksissa.

– Pohdimme etukäteen erilaisia tilanteita ja mietimme, mitä kaikkea niissä pitää ottaa huomioon. Silloin on huomattavasti helpompi toimia, kun jotain oikeasti tapahtuu, Heikkilä toteaa.

Tämän vahvistaa myös Punaisen Ristin valmiuden yksikössä työskentelevä Petra Alijärvi.

– Onnettomuusriski voi jäädä ”läheltä piti” -tilanteeksi tai onnettomuuden seuraukset vähäisemmiksi, koska on osattu toimia oikein. Tätä on valmius parhaimmillaan, Alijärvi toteaa.

Valmius on joukkuelaji

Nuoret pääsevät eläytymään kuvitteellisiin kriisitilanteisiin lokakuussa, kun Punaisen Ristin Äkkilähtö-valmiusharjoitus alkaa eri puolilla Suomea. Harjoituksessa nuoret pääsevät kokemaan miltä tuntuu, kun kotoa joutuu lähtemään ilman varoitusta ja evakuointikeskuksesta tulee hetkeksi koti.

Valtakunnallinen harjoitus järjestetään 1.-7. lokakuuta. Viikon aikana Punaisen Ristin paikallisosastot järjestävät yhdessä koulujen ja viranomaisten kanssa erilaisia kriisiskenaarioita, joissa toimimista harjoitellaan yhdessä. Skenaariona voi olla esimerkiksi vastaavanlainen kemikaalivuoto kuin Lahdessa, pitkä sähkökatkos, tulva tai tulipalo.

– Poikkeustilanteita varten on äärimmäisen tärkeää harjoitella yhdessä. Kuvitellaan esimerkiksi tilanne, jossa, olet juuri liittynyt uuteen jalkapalloseuraan. Kukaan ei tunne toisiaan etkä sinäkään tiedä, mitä paikkaa sinun pitäisi pelata. Näyttää siltä, että kaikki joukkueen jäsenet ovat puolustajia. Tällaisessa tilanteessa peli tuskin sujuu kovin hyvin.

– Sitten mieti, miten toimii joukkue, joka on harjoitellut säännöllisesti ja jokainen pelaaja tietää paikkansa. Kaikilla on sama tavoite ja kaikki tietävät mitä tehdä. Samanlaisesta joukkuepelaamisen harjoittelusta on kyse valmiusharjoituksissa viranomaisten kanssa, Alijärvi havainnollistaa.

Myös Lahden alueen ensihuoltoryhmän toiminnassa korostuu yhteistyön tärkeys. Ryhmä harjoittelee yhdessä esimerkiksi kaupungin sosiaalitoimen kanssa.

– Todellisessa tilanteessa on aina mukana pelkoa ja jännitystä. Selviänkö? Selviääkö perheeni? Miten pärjäämme tilanteen jälkeen? Nuorten turvallisuudentunne lisääntyy, kun he pääsevät harjoittelemaan valmiustaitoja turvallisissa olosuhteissa, yhdessä ystävien kanssa. Samalla kokemus luo yhteenkuuluvuuden tunnetta, Alijärvi sanoo.

10 sekuntia aikaa – mitä ottaisit mukaasi? Osallistu kilpailuun!

Punainen Risti haastaa ihmiset ympäri Suomen miettimään omaa valmiuttaan. Mitä sinä ottaisit mukaasi, jos kotoa pitäisi lähteä ilman varoitusta? Mikä yksi tavara auttaisi sinua selviytymään?

Ota kuva tavarasta tai asiasta, jonka sinä ottaisit mukaasi ja jaa se Instagramissa hashtageilla #äkkilähtö2016 ja #punainenristi, niin osallistut kilpailuun! Voit myös kertoa, miksi valitsit kyseisen esineen.

Kilpailuaika on 23.9.–7.10., ja osallistujien kesken arvotaan kaksi Canon PowerShot SX720 HS -kameraa. 

Katso tarkat kilpailusäännöt täältä ja lue lisää Äkkilähdöstä.

Muista myös seurata Äkkilähtöä somessa ja jaa oma kokemuksesi tunnisteella #äkkilähtö2016.

Teksti: Kiia Etelävuori

08 Sep

“Ympäristön asenteella suuri merkitys” – Vapaaehtoiset pohtivat, miten ehkäistä syrjäytymistä

Suomen Punaisen Ristin Ruskaleiri Sodankylän Sattasvaarassa kokosi viikonloppuna yhteen joukon nuoria vapaaehtoisia eri puolilta Suomea. Rennon yhdessäolon ja luonnossa liikkumisen ohella leirillä ideoitiin vapaaehtoistoiminnan tulevaisuutta. Tavoitimme ryhmän heidän noustessaan Sattasvaaran jyrkkää, kivikkoista rinnettä. Kysyimme, millä tavoin nuorten syrjäytymistä voisi heidän mielestään ennaltaehkäistä.

Punaisen Ristin vapaaehtoinen Lake

Lake, Kemi

“Nuorten syrjäytyminen näkyy monin tavoin. Esimerkiksi maahanmuuttajille kielen oppiminen ja kulttuuristen rajojen ylittäminen voi olla vaikeaa. Ongelmat ovat kuitenkin samanlaisia kuin suomalaisilla nuorilla. Ympäristön asenteella erilaisuutta kohtaan on suuri merkitys. Myös nuoren oma asenne vaikuttaa. Rohkeutta tarvitaan, puolin ja toisin.”

Punaisen Ristin vapaaehtoinen Maria

Maria, Rovaniemi

“Opettajilla ja muilla aikuisilla on suuri vastuu syrjäytymisen estämisessä. Vanhempien ja opettajien pitäisi parantaa yhteistyötä paitsi nuorten suuntaan, myös kuraattoreiden ja koulupsykologien kanssa. Turvaverkon on oltava tiivis, ja ennen kaikkea herkkyyttä tarvitaan. ”

“Opettajilla ja muilla aikuisilla on suuri vastuu syrjäytymisen estämisessä.”

Punaisen Ristin vapaaehtoinen Tomi

Tomi, Kuopio

“Syrjäytymisen tunnistaminen on todennäköisesti helpointa koulumaailmassa. Usein varhaiset merkit tulevat näkyviin siellä. Syrjäytymisen ehkäiseminen on vaikeaa, mutta esimerkiksi pitkäaikaisten tavoitteiden asettaminen itselle sekä omien kykyjen kehittäminen voivat auttaa. On hyvä päästä samanhenkisten ihmisten pariin, ja tavoitella jotakin yhteistä päämäärää.”

Punaisen Ristin vapaaehtoinen Jyri

Jyri, Viitasaari

“Etsivää nuorisotyötä vaikeuttaa se, että syrjäytymistapaukset ovat todella monenlaisia. Edes koulujen kautta ei voi tavoittaa kaikkia. Ehkä tärkeintä olisi puuttua rohkeasti silloin, kun ensimmäiset merkit alkavat näkyä.”

“Edes koulujen kautta ei voi tavoittaa kaikkia.”

Helsinkiläinen Noora osallistui Punaisen Ristin nuorten vapaaehtoisten ruskaleirille.

Noora, Helsinki

“Punaisella Ristillä on monia toimintamuotoja, joihin nuoret voivat hakeutua. Joillekin osallistumiskynnys on tosin korkea, ja toiminnasta voisikin tehdä nykyistä välittömämpää. Punaisen Ristin nuorisoryhmät ovat ehkä helpoin tapa tulla mukaan ilman sitoutumista.”

Teksti ja kuvat: Sami Kotiranta

Haluaisitko mukaan Punaisen Ristin nuorten toimintaan? Voit osallistua esimerkiksi leireille niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Tutustu toimintaan ja tule mukaan!

 Tutustu myös muihin vapaaehtoistyön muotoihin, kuten ystävätoimintaan ja ensiapuryhmiin.

01 Sep

Totta vai tarua? – Kymmenen faktaa verenluovutuksesta

Verenluovutus on helppo tapa auttaa.

Kuva: Jari Härkönen

Verenluovutus on helppo tapa auttaa. Pieni vaiva luovuttajalle on iso apu potilaalle. Ensikertalaista moni asia voi mietityttää. Keräsimme ensiluovuttajaa varten 10 väitettä, ja oikeat vastaukset niihin. 

Väite 1: En voi luovuttaa verta, koska en tiedä omaa veriryhmääni.

Tarua. On totta, että potilaat saavat yleensä oman veriryhmänsä mukaisesti verta ja epäsopivan veren saaminen voi olla hengenvaarallista. Verta voi kuitenkin luovuttaa, vaikka ei tietäisikään omaa veriryhmäänsä. Veriryhmä selvitetään ensimmäisellä luovutuskerralla. Ota käynnille mukaan valokuvallinen henkilötodistus. Veriryhmäsi saat tietää myöhemmillä luovutuskerroillasi tai soittamalla Veripalvelun luovuttajainfoon noin viikko luovutuksen jälkeen.

Väite 2: Minun vertani tarvitaan.

Totta. Suomessa tarvitaan joka päivä noin 800 verenluovuttajaa muun muassa leikkaus- ja syöpäpotilaille, onnettomuuksien uhreille ja vauvoille. Kaikkien veriryhmien verta tarvitaan, koska potilaitakin on kaikista veriryhmistä. Aivan uusiakin verenluovuttajia tarvitaan jatkuvasti täysi-ikäisistä, sillä osa luovuttajista joutuu lopettamaan verenluovutuksen esimerkiksi täytettyään 71 vuotta tai sairauden takia. Toistaiseksi ei ole keksitty tekoverta, joka korvaisi luovutetun veren.

Väite 3: En voi luovuttaa verta, koska olen tosi pienikokoinen.

 Voi olla totta. Verenluovuttajan tulee painaa yli 50 kiloa. Alle 50 kiloa painavilla on muita suurempi riski verenluovutuksen jälkeisille haitoille, kuten heikotukselle, huonovointisuudelle tai pyörtymiselle. Niin painorajasta kuin muistakin luovutuskriteereistä ollaan tarkkoja luovuttajan ja potilaan turvallisuuden vuoksi. Luovuttajien rautavarastoja varjellaan siten, että miehet voivat luovuttaa verta 61:n ja naiset 91 vuorokauden välein.

Väite 4: Verenluovutukseen kannattaa mennä tyhjällä vatsalla.

Tarua. On tärkeää, että olet syönyt jotain samana päivänä ja että olosi on hyvä. Vältä kuitenkin raskaita aterioita juuri ennen luovutusta. Juotavaa ja pientä syötävää on tarjolla myös luovutuspaikalla. Voit ehkäistä mahdollista luovutuksesta aiheutuvaa nestehukkaa juomalla vettä etukäteen. Sen kummemmin ei tarvitse luovutukseen varautua, mutta tulethan ajan kanssa.

Väite 5: Minulla on uusi kumppani, joten en voi luovuttaa verta.

Totta. Seksistä uuden kumppanin kanssa seuraa neljän kuukauden väliaikainen luovutustauko. Jos kyseessä on miesten välinen seksi, varoaika on 12 kuukautta edellisestä seksikerrasta. Nämä perustuvat tilastojen perusteella tehtyihin riskiarvioihin. Eripituisia luovutusesteitä seuraa myös muun muassa matkailusta ja tatuoinnista. Ennen luovutusta kannattaa aina tehdä sovinkoluovuttajaksi.fi-testi netissä. Se vie vain hetkisen.

Väite 6: Verenluovutus perustuu auttamishaluun.

Totta. Luovutus on täysin vapaaehtoista ja jokaisen oma päätös. Suomen laki jopa kieltää verestä maksamisen. Luovuttaminen on kuitenkin konkreettinen ja vaivaton tapa auttaa kanssaihmisiä. Sinä saat kahvit, pikkupurtavaa ja hyvän mielen.

Väite 7: Verenluovutus sattuu.

Tarua. Verenluovutuksen ei kuulu sattua. Neulan pisto tuntuu, mutta kovaa kipua se ei tuota. Jos sinulle tulee luovutuksen aikana huono olo tai neula tuntuu epämiellyttävältä, kerro siitä hoitajalle. Verenluovutus voidaan keskeyttää pyynnöstäsi missä vaiheessa tahansa, eikä sinun tarvitse perustella päätöstäsi.

Väite 8: En sovi luovuttajaksi, joten en voi auttaa.

 Tarua. Vaikka et voisi itse luovuttaa verta, voit aina toimia asian puolestapuhujana esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Verenluovutukseen voi tulla myös ystävän kanssa tai porukalla. Muilta saa kannustusta ja tukea, ja samalla arvokas lahja moninkertaistuu. Voit myös perustaa VeriRyhmän eli verenluovutusryhmän ja toimia sen vetäjänä.

Väite 9: Kaikki verivalmisteiksi päätyvä veri testataan virusten varalta.

Totta. Luovuttajalta tutkitaan luovutuksen yhteydessä otettavista verinäytteistä aina keskeiset veren välityksellä tarttuvat taudit; HIV, kuppa, parvovirus ja hepatiitti-virukset. Tuore tartunta ei välttämättä näy testeissä. Siksi on tärkeää, ettet koskaan luovuta verta, jos epäilet saaneesi tartunnan.

Väite 10. Voin mennä kuntosalille heti verenluovutuksen jälkeen.

 Tarua. Luovutuksessa menettämäsi nestemäärä korvautuu noin vuorokaudessa, kunhan muistat juoda tavallista enemmän. Luovutuspäivänä kannattaa välttää liikuntaa, saunomista ja kaikkea ylimääräistä hikoilua, jotta nestevaje korjautuu mahdollisimman nopeasti. Pidä side paikoillaan ja vältä luovutuskäden rasittamista vähintään neljän tunnin ajan, jottei pistokohta ala vuotaa ja käteen synny mustelmaa.

 Askarruttaako vielä? Saat lisää neuvoja ja tietoa maksuttomasta luovuttajien infopuhelimesta 0800 05801 (ark. 8–17). Lisätietoa sekä verenluovutuksen paikat ja aukioloajat löydät osoitteesta www.veripalvelu.fi.