16 Nov

Stressi kuuluu opiskelijan elämään, mutta itseltään ei kannata vaatia liikaa – tässä viisi vinkkiä stressinhallintaan

Syitä stressiin on monia. Apua kannattaa hakea, jos oireet jatkuvat pitkään ja keinot niiden hallintaan ovat vähissä. Kuvituskuva: Linda Laine

 

Nuoret stressaavat esimerkiksi opintoja, töitä ja sosiaalisia tilanteita. Stressi ei aina näy ulospäin – nuori voi pärjätä hyvin sekä koulussa että töissä, mutta olla silti henkisesti ahtaalla.

 

UUVUTTAA, ajatukset eivät anna rauhaa ja olo on huolestunut. Sydän läpättää, henkeä ahdistaa, vatsaan koskee tai selkää särkee. Ruoka ei maita, nukahtaminen on hankalaa, toisten ihmisten seura ärsyttää.

Stressi ilmenee monin eri tavoin, mutta mistä tukala olo kumpuaa? Syitä on varmasti monia, mutta usein stressi johtuu siitä, että ihmiseen kohdistuu enemmän vaatimuksia kuin hänellä on aikaa tai jaksamista. Vaatimukset voivat tulla joko ulkoapäin tai henkilöltä itseltään.

Mielenterveydestä puhuminen on muuttunut paljon viime vuosikymmenien aikana. Tabuja pyritään kitkemään pois – ylipäätään ihmisyydestä ja esimerkiksi seksuaalisuudesta puhutaan avoimemmin. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) neuvontapsykologi Katri Ollikaisen mukaan virheellinen mielikuva mielenterveysasiakkaasta elää silti monen nuoren mielessä.

– Usein ajatellaan, että mielenterveys näkyy ulospäin. Totuus kuitenkin on, että yksi asiakastyyppimme YTHS:llä ovat opiskelijat, joilla kaikki sujuu hyvin. Opiskellaan aikataulussa, jopa etuajassa, käydään töissä ja kavereitakin on. Elämä on päällisin puolin kunnossa, mutta nuori on omassa itsessään ahtaalla, koska vaatimus itseään kohtaan on niin kova, Ollikainen kuvailee.

Ilmiö on paitsi ihmisyydessä, myös ajan hengessä. Somekulttuurin myötä ihmisillä on enemmän aikaa ja mahdollisuuksia miettiä, miltä vaikuttaa ja millaisen kuvan antaa ulospäin.

– On sosiaalisesti suotavaa pärjätä hyvin. Saamme hyvää palautetta, kun menestymme. Kaverit hämmästelevät, että miten jaksat opiskella kahta pääainetta ja olla töissä samaan aikaan. Olet superihminen!  Palautteen myötä suorittamisesta tulee hyvä asia, jolloin mittasuhteet ovat hankalampia hahmottaa, Ollikainen aprikoi.

 

STRESSI ON yleinen vaiva opiskelijoiden keskuudessa. Vuonna 2016 tehdyn Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan 33 prosenttia opiskelijoista kärsii runsaasta stressistä.

Ollikainen jaottelee nuorten stressin lähteet muutamaan eri ryhmään. Yksi syy voivat olla opinnot ja niiden vaativuus. Opiskelijalla voi olla vaikeuksia pysyä opintojen tahdissa mukana tai sovittaa opintoja muuhun elämään, esimerkiksi töihin. Toisaalta myös puuttuva kontaktiopetus ja vähäinen läsnäolopakko voivat laukaista stressin.

–  Silloin opintoja tehdään paljon omillaan, ja olo on yksinäinen, Ollikainen kuvailee.

 

OPINTOJEN lisäksi stressiä aiheuttavat sosiaaliset tilanteet ja niihin liittyvä epävarmuus. Ollikaisen mukaan nuori saattaa murehtia, onko riittävän hyvä ja kyvykäs.

– Usein tämäkin pelko yhdistyy koulumaailmaan ja opetus- ja ryhmätyötilanteisiin, mutta sosiaaliset tilanteet voivat jännittää myös vapaa-ajalla. On niitäkin, jotka kokevat olonsa epävarmaksi omien kavereidensa kanssa, Ollikainen selventää.

Kolmas ja yleinen stressin lähde ovat yhteiskunnalliset ja maailmanlaajuiset asiat. Katastrofit, kärsimys, epäoikeudenmukaisuus ja esimerkiksi terrorismi voivat saada nuoren olon tukalaksi. Ollikaisen mukaan nykypäivän opiskelijat tunnistavat stressioireita, ja niihin osataan myös hakea apua YTHS:ltä.

– Toisinaan puhutaan stressistä ja toisinaan ahdistuksesta. Ne ovat hyvin samansuuntaisia tunteita.  Joskus opiskelijalla voi olla jokin muu asia ykkösenä mielessä, ja sitten havaitaan myös stressioireita. On toki myös niitä opiskelijoita, joiden on ylipäätään hankala hakea apua. He saattavat sinnitellä jopa vuosia erilaisten oireiden kanssa.

Stressaantuneena on Ollikaisen mukaan tärkeää pysähtyä miettimään, onko vaatimustaso itseään kohtaan liian korkea. On hyväksyttävää tunnustaa, kun omat rajat tulevat vastaan.

 

Viisi vinkkiä stressinhallintaan
  • Pidä huolta perusasioista – nuku tarpeeksi, syö monipuolisesti, liiku säännöllisesti.
  • Katso omaa kalenteriasi ja elämäntilannettasi. Onko arjessasi lepohetkiä? Teetkö velvollisuuksien ohella asioita, joista tulee hyvä mieli ja joista nautit? Akuutisti stressaantuneena on tärkeää löytää aikaa levolle.
  • Mieti, mitkä asiat sinua stressaavat ja miksi. Jos esimerkiksi opinnot tuntuvat raskailta, mieti omaa vaatimustasoasi. Onko reilua vaatia itseltään näitä asioita? Odotatko esimerkiksi kaveriltasi samoja asioita?
  • Etsi sinulle sopivia itserauhoittelukeinoja. Joskus omasta kalenterista ei voi karsia, ja silloin tärkeää on tietää, miten löytää rauhoittavia ajatuksia. Kokeile vaikkapa joogaa tai pilatesta, tee hengitysharjoituksia tai kuuntele musiikkia. Muista, että ennemmin tai myöhemmin stressi hälvenee.
  • Muista, että kaikki ovat joskus stressaantuneita. Apua kannattaa kuitenkin hakea, jos stressitila jatkuu pitkään ja omat keinot sen hallintaan ovat vähissä.

Vinkit antoi YTHS:n neuvontapsykologi Katri Ollikainen.

 

Teksti: Ulriikka Myöhänen

09 Nov

Viharikokset tapahtuvat usein silmiemme edessä kaduilla, baareissa ja busseissa ‒ videolla neljä vinkkiä siihen, miten uhkaavassa tilanteessa kannattaa toimia

Millaisia ovat Suomessa yleisimmin tehtävät viharikokset? Entä miten uhreja voi auttaa?​ Video: Tapio Pellinen

 

Viharikoksista ja vihapuheesta keskustellaan paljon, mutta mitä termit oikeastaan tarkoittavat? Henry Goes Live kokosi yhteen termien taustoja.

 

VIHARIKOS VOI olla mikä tahansa rikos, jonka motiivina on ennakkoluulo tai viha sellaista ihmisryhmää kohtaan, johon uhrin uskotaan kuuluvan. Yleisimmät viharikokset ovat pahoinpitelyitä tai sanallisia rikoksia, kuten kunnianloukkauksia. Jos teon takana ollut asenne pystytään todistamaan, voi tekijä saada tavallista kovemman rangaistuksen.

Poliisiammattikorkeakoulun katsauksen mukaan vuonna 2016  yleisin syy viharikokselle oli tekijän ennakkoluulo tai viha, joka kohdistui uhrin etnisyyteen tai kansallisuuteen. Käytännössä kyse oli siis rasismista. Tällaisia rikoksia oli kaikista vuoden 2016 viharikoksista noin 77 prosenttia. Uskontoon tai elämänkatsomukseen kohdistuva viha oli taustalla noin 14 prosentissa viime vuoden tapauksia. Loput noin 9 prosenttia perustuivat ennakkoluuloille seksuaalista suuntautumista, vammaisuutta tai sukupuoli-identiteettiä kohtaan.

Vihamotiivin selvittäminen ja todistaminen tuottavat kosolti päänvaivaa poliiseille, asianajajille ja tuomareille. Koska toisen ihmisen ajatuksia ei voi nähdä tai kuulla, mahdollinen motiivi joudutaan päättelemään muista asioista. Apuna käytetään esimerkiksi lausuntoja siitä, miten todistajat, uhri tai poliisit ovat nähneet epäillyn toimivan tai puhuvan. Huomiota kiinnitetään lisäksi siihen, mitä epäilty itse on kertonut kuulusteluissa.

 

SYRJIVÄ MOTIIVI siis tekee rikoksesta viharikoksen. Mutta entä vihapuhe? Sen määritelmä on mutkikkaampi ja paljon epäselvempi. Yhtäältä vihapuhetta on kaikki sellainen ilmaisu, joka levittää, lietsoo tai oikeuttaa suvaitsemattomuuteen perustuvaa vihaa, määrittelee Euroopan neuvoston ministerikomitea. Käytännössä vihapuheen tunnistaminen on kiinni kunkin lukijan tai kuulijan tulkinnasta. Mitä vihaisempi sanoman sävy on, ja mitä enemmän se yllyttää vihaan, sitä luultavammin kyse on vihapuheesta.

Kaikki vihapuhe ei kuitenkaan ole sellaista, joka Suomen lain mukaan olisi rikollista. Jos vihapuhe sisältää esimerkiksi uhkauksia, väkivaltaan yllyttämistä tai kohdistuu selvästi tiettyyn henkilöön tai ihmisryhmään, se rikkoo lakia todennäköisemmin kuin yleisemmällä tasolla oleva vihapuhe. Jos vihapuhe ylittää lain rajat ja osoittautuu esimerkiksi kunnianloukkaukseksi tai kansanryhmää vastaan kiihottamiseksi, vihapuheesta tulee rangaistavaa ja siten myös viharikos.

Suomen Punaisen Ristin koordinoima Ei Rasismille -hanke on viiden vuoden ajan kampanjoinut rasismia ja vihapuhetta vastaan ja tarjonnut kuulevan korvan uhreille. Hankkeen sivuilta löydät muun muassa rautalankamallin siitä, miten toimia rasistisessa tilanteessa. Hanke päättyi tänä vuonna, mutta kaikille turvallisemman yhteiskunnan rakentaminen jatkuu.

 

Teksti ja video: Tapio Pellinen

Poliisin tietoon tullut viharikollisuus Suomessa 2016 

07 Nov

Tunteet vapaaehtoistyössä ‒ empatia on avustustyössä hyödyksi, sääli puolestaan on surua ilman ratkaisuja

HENRY GOES ABROAD

Leadership Academy -koulutus pidettiin luonnon keskellä sijaitsevassa Vallekilde Højskolessa Tanskassa. Kuva: Constantin Ioan Garleanu.

 

Oona Simolin osallistui elokuussa Tanskan Punaisen Ristin nuorten järjestämään Leadership Academy -koulutukseen, jossa pohdittiin muun muassa auttamiseen liittyvää valtadynamiikkaa. Vuosittaiseen nuorille vapaaehtoisjohtajille suunnattuun koulutukseen osallistui myös Kerttu Auvinen, jonka blogitekstin voit lukea tästä.

 

LEADERSHIP ACADEMY oli ensimmäinen kansainvälinen Punaisen Ristin koulutus, johon osallistuin. Tärkein syy koulutukseen hakemiselle oli uusien taitojen oppimisen lisäksi halu tutustua toisiin nuoriin vapaaehtoisiin ympäri maailman. Odotukseni täyttyivät kummankin osalta erinomaisesti, sillä vapaaehtoisjohtajuudesta oli oppimassa osallistujia muun muassa Malawista, Zimbabwesta, Ukrainasta, Romaniasta, Georgiasta ja Pakistanista.

Kirjavassa joukossa korostui se, miten erilaisten ongelmien parissa Punainen Risti työskentelee eri maissa ja miten eri tavoin nuoret ovat järjestäytyneet kansallisissa yhdistyksissä.

Monikulttuurisessa joukossa korostui myös yhteiskuntien ongelmien erilaisuus ja niiden mittakaavojen erot. Pohdin kahden viikon koulutuksen aikana usein joukon pienintä yhteistä nimittäjää mitä lopulta jaamme koulutukseen osallistuneiden kesken? Ensimmäinen vastaus liittyy arvoihin. Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun liikettä ohjaavat sen periaatteet, joihin jokainen vapaaehtoinen maasta riippumatta sitoutuu.

 

ARVOJEN LISÄKSI vapaaehtoistyön sytykkeenä toimii usein ja ehkä abstrakteja arvoja useamminkin erilaiset tunteet. Leadership Academyssa tunteiden roolia vapaaehtoistyössä käsiteltiin harjoituksessa, jossa osallistujat listasivat paperille tärkeimmät esineensä ja vaatteensa, läheisimmät ihmisensä ja mieluisimman paikan kodissaan. Tämän jälkeen osallistujilta otettiin pois näitä asioita edustavia paperilappuja yksi kerrallaan: oli tuurista kiinni, menettikö älypuhelimensa vai perheensä. Harjoitusta seurasi purkukeskustelu säälin, sympatian ja empatian eroista.

Harjoituksen tarkoitus on valmistaa osallistujia tarkastelemaan avustamiseen liittyvää valtadynamiikkaa. Toisinaan avustustyöhön liittyvä, mutta negatiivinen tunne on sääli. Sen vallassa toisen ihmisen puolesta tunnetaan pahaa mieltä, mutta säälijä ei silti toimi hänen puolestaan tai usko toisen kykyyn muuttaa tilannettaan. Sääli ei näin ole hyvä lähtökohta tasa-arvoiseen ja oikeaan muutokseen tähtäävään auttamiseen.

Harjoituksen oppien mukaan sympatia ja empatia ovat auttamisen kannalta hyödyllisempiä tunteita, jotka mahdollistavat toisen henkilön asemaan asettumisen. Sympatia ja empatia toimivat meissä silloin, kun uutisia katsoessa katse tarrautuu yksittäisiin ihmisiin ja havahtuu miettimään, miltä juuri tuosta katastrofin keskellä olevasta ihmisestä tuntuu. Toisin kuin säälissä, kumpikin näistä tunteista tunnistaa toisen ihmisen yhdenvertaisuuden.

Empatia ja sympatia voivat kumpikin tehdä kipeää. Ero niiden välillä onkin reaktiossa, siinä mitä tunne saa meidät tekemään. Sympatian kourissa ihminen voi tuntea myötätuntoa, mutta ei tarjoa apuaan tilanteen muuttamiseksi. Vasta empatian kautta on mahdollista ottaa välimatkaa tunteeseen, ottaa askel taaksepäin ja ryhtyä toimeen toisen auttamiseksi.

Harjoituksen esittämää kolmijako herätti myös jonkin verran keskustelua. Missä määrin esimerkiksi keskivertosuomalainen voi oikeasti ymmärtää esimerkiksi omaisuuden menetyksen kokemusta maassa, joka ei tarjoa minkäänlaista perusturvaa? Filosofiseen kysymykseen siitä, miten hyvin toisen kokemusta voi ymmärtää, ei tietenkään ole yhtä vastausta. Hakoteille voidaan kuitenkin joutua helposti, jos auttavaa kättä tarjotaan oman kokemuksen perusteella varmistamatta ensin toiselta, tarvitsisiko hän sittenkin jotain aivan muuta.

 

LEADERSHIP ACADEMYSSA  kehitettiin myös auttamiseen tarvittavaa kuuntelutaitoa paikallisessa koulussa, jossa fasilitoimme nuorten aktiivista kansalaisuutta tukevan työpajan. Hankalasta nimestään huolimatta fasilitoinnissa kyse oli yksinkertaistettuna siitä, että paikallisia nuoria autettiin kartoittamaan heille merkityksellisiä yhteiskunnallisia asioita. Kun nuoret olivat harjoituksissa valinneet muutaman heille tärkeän aiheen, autoimme heitä etsimään keinoja vaikuttaa niihin.

Paikalliselle koululle lähdettiin fasilitoimaan työpajaa muutaman tunnin varoitusajalla. Kuva: Constantin Ioan Garleanu.

 

Minulle kahden viikon koulutuksen tärkeintä antia olivat juuri kouluvierailun kaltaiset käytännölliset työkalut, joiden avulla kohderyhmien kuuntelusta voi tehdä suunnitelmallisempaa ja järjestelmällisempää. Uskon voivani käyttää näitä Suomessa osastotasolla, jotta toiminta vastaisi mahdollisimman hyvin siihen avuntarpeeseen, joka lähialueella on.

Mitä tulee empatiaan liittyviin kysymyksiin, kohtaamiset täysin eri taustoista tulevien ihmisten kanssa ovat varmasti ainakin hyvä alku toisen kokemuksen ymmärtämiselle. Myös tähän Leadership Academy tarjosi erinomaisen mahdollisuuden.

 

Teksti: Oona Simolin

Kirjoittaja on Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoinen.

 

Henry Goes Abroad -sarjassa Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoiset kirjoittavat kokemuksistaan ulkomailla. Järjestö lähettää nuoria maailmalle muun muassa kansainvälisille leireille ja opintomatkoille.

02 Nov

Kansainvälisen vapaaehtoistyön monet kasvot – kulttuurienvälistä ymmärrystä ja tasavertaista oppimista vai elämyshakuista vapaaehtoismatkailua?

Karoliina Lehtola mietti vapaaehtoistyöhön lähtemistä vuosia. Hän tunnisti vapaaehtoisturismin ongelmallisuuden ja halusi itse toimia toisin. Parhaillaan hän opettaa englantia Keniassa paikallisille lukiolaisille.  Kuva: Karoliina Lehtolan kotialbumi

 

Vapaaehtoistyökokemukset ulkomailla ovat kasvattaneet suosiotaan. Niin voittoa tavoittelemattomat järjestöt kuin kaupalliset toimijat järjestävät ulkomaanjaksoja, joiden aikana voi päästä suojelemaan merikilpikonnia Thaimaassa tai tukemaan katulasten koulunkäyntiä Boliviassa. Vapaaehtoistyötä tehdään kuitenkin monenlaisin intressein: tavoitteena voi olla kartuttaa kulttuurienvälistä ymmärrystä tai keräillä uusia elämyksiä.

 

KANSAINVÄLISEN vapaaehtoistyön ja vapaaehtoisturismin raja on toisinaan häilyvä. Se voidaan kuitenkin sanoa, että voittoa tavoittelemattomilla kansalaisjärjestöillä ja kaupallisilla toimijoilla on usein erilaiset keinot toteuttaa vapaaehtoistyötä. Tavallisesti puhdasta vapaaehtoistyötä tehdään palkattomasti yleishyödyllisissä projekteissa, jotka tähtäävät yhteiskunnalliseen muutokseen. Vapaaehtoisturismista taas puhutaan silloin, kun siihen osallistuu voittoa tavoittelevia tahoja ja usein matkaan yhdistyy myös perinteistä lomailua.

Koska maailman eri kolkkiin suuntautuvia vapaaehtoistöitä välittävät monenlaiset tahot, vapaaehtoiseksi haluavan voi olla vaikeaa hahmottaa eri toimijoiden tarkoitusperiä. Kansalaisjärjestönä toimiva Kansainvälinen vapaaehtoistyö ry (KVT) tunnistaa ongelman.

Vapaaehtoismatkailuun liittyy yleensä kaupallisia intressejä ja taloudellisen voiton tavoittelua, jotka voivat olla ristiriidassa vapaaehtoistyön eettisten periaatteiden kanssa. Kaupallisessa toiminnassa vapaaehtoismatkailua ei ehkä järjestetä aina paikallisen yhteisön tarpeen mukaan, vaan projektit räätälöidään ennemmin matkailijan toiveita palveleviksi, KVT:n järjestökoordinaattori Meri Paunonen huomauttaa.

Myös muutaman kuukauden Keniassa vapaaehtoisena työskennellyt turkulainen Karoliina Lehtola, 25, on huomannut vapaaehtoisturismin nousun, kun yhä useammat kaupalliset tahot tarjoavat elämyksellisiä matkapaketteja eksoottisiin kohteisiin. Toki vapaaehtoistyöhön hakeutuvilla ihmisillä on erilaisia mielenkiinnon kohteita, eikä mikään vaihtoehto ole välttämättä toista huonompi. Toisinaan vapaaehtoisturismissa suora yhteiskunnallinen tavoite voi kuitenkin jäädä uusien kokemusten haalimisen jalkoihin.

 

LEHTOLA PÄÄTYI Keniaan Maailmanvaihto ry:n kautta, joka on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton kansalaisjärjestö. Järjestö lähettää vapaaehtoistyöntekijöitä maailmalle ja vastavuoroisesti ottaa vapaaehtoisia maailmalta Suomeen. Maailmanvaihto on osa kansainvälistä International Cultural Youth Exchange -järjestöä (ICYE).

Kuusi kuukautta kestävä vapaaehtoistyö Keniassa kustantaa Lehtolalle yhteensä   3 500 euroa. Summa kattaa asumisen isäntäperheessä, ruokailun ja muut olennaiset elämiseen tarvittavat kulut sekä järjestön yleiset hallintokulut. Osa summasta kohdennetaan paikalliselle projektille, johon Lehtolakin osallistuu.

Pidän tärkeänä sitä, että Maailmanvaihto kertoo läpinäkyvästi, mihin rahat todella menevät, Lehtola sanoo.

Lehtolalla vapaaehtoiseksi pääseminen kesti yhteensä yli puoli vuotta siitä, kun hän täytti hakulomakkeen viime tammikuussa. Hakulomakkeen perusteella hänet kutsuttiin haastatteluun ja hyväksyttiin lopulta vapaaehtoiseksi. Tämän jälkeen Lehtolan täytyi käydä terveystarkastuksessa ja toimittaa rikosrekisteriote Maailmanvaihdolle. Myöhemmin järjestö piti muutaman päivän kestäneen lähtövalmennuksen.

Lehtola kertoo arvostavansa sitä, kuinka molemminpuolista sitoutumista vapaaehtoistyö vaatii sekä hakijalta että järjestöltä.

 

KUN LEHTOLA saapui Keniassa pieneen Dudin kylään, valtio-opin opiskelijan arki vaihtui vapaaehtoistyöntekijän päivärytmiin. Vapaaehtoistyöpaikassa keskusteltiin heti aluksi siitä, millaisia vahvuuksia vapaaehtoisella on toimia paikallisessa projektissa. Lehtola oli lähettänyt myös jo aiemmin Maailmanvaihdon kautta oman ansioluettelonsa ja viimeisimmän opintorekisteriotteensa. Työtehtävät siis räätälöidään kunkin vapaaehtoisen osaamisen mukaan, ja Lehtolan kohdalla hyväksi vaihtoehdoksi valikoitui kielen opettaminen.

Opetustyötä paikallisessa koulussa on maanantaista perjantaihin noin kahdeksan tuntia päivässä, joskus myös viikonloppuisin.

Päätyöni on opettaa englannin kieltä nuorille tytöille, jotka tulevat todella köyhistä oloista. Osa heistä on orpoja. Kieliopintojen lisäksi olen kertonut heille muistakin hyödyllisistä elämäntaidoista. Lisäksi vietän aikaa vieressä sijaitsevien ala- ja yläkoulujen oppilaiden kanssa, Lehtola kuvailee.

Työpäivän jälkeen ennen pimeän tuloa Lehtolalle jää aikaa esimerkiksi liikkumiseen, ja monesti paikalliset lapset rientävät Lehtolan rinnalla tämän ollessa juoksulenkillä.

Elän täällä isäntäperheeni luona mahdollisimman tavallista arkea, aivan niin kuin paikallisetkin. Ihmisten välitön suhtautuminen on auttanut sopeutumaan kenialaiseen elämänmenoon.

Myös yllättävät sattumukset ja ikimuistoiset kokemukset ovat jääneet lähtemättömästi Lehtolan mieleen. Lehtola tapasi syyskuussa Mama Sarah Obaman, joka sattuu olemaan sukua Lehtolan isäntäperheen äidille. Yhdysvaltain entisen presidentin Barack Obaman isoäidin kohtaaminen jää takuulla yhdeksi hienoksi muistoksi vapaaehtoistyöjaksolta.

 

VAPAAEHTOISTYÖTÄ VOI olla hyvin monenlaista, mutta parhaimmillaan se on tasavertaista tekemistä ja oppimista, jossa paikalliset määrittelevät työn tavoitteen ja kohteen.

Missään tapauksessa se ei saa olla sormen osoittelua, jossa globaali pohjoinen määrittelee mitä, missä ja miten asiat tulee tehdä, järjestökoordinaattori Paunonen tähdentää.

Paunosen mukaan kansainvälistä vapaaehtoistyötä lähestytään helposti auttamisen näkökulmasta, jossa länsimainen vapaaehtoinen auttaa ja paikalliset vastaanottavat avun. Tällaisen valta-asetelmiin pohjautuvan mielikuvan ylläpitäminen luo helposti vääriä odotuksia vapaaehtoistyön todellisuudesta, jossa vapaaehtoiset eivät useinkaan ole niin pystyviä kuin toivoisivat eivätkä paikalliset niin tarvitsevia kuin mielikuvat antavat ymmärtää.

Vapaaehtoistyöhön kuuluukin olennaisena osana se, että vapaaehtoinen itse pohtii kriittisesti omaa asemaansa toisessa kulttuurissa: miten hän toimii vastuullisesti uudessa ympäristössä ja uusien kulttuuristen arvojen ympäröimänä. Vapaaehtoistyön eettisyyttä Lehtolakin on pohtinut.

Itse haluan murtaa sitä diskurssia, joka rakentaa jyrkkiä valtasuhteita ihmisten välillä: haluan olla täällä yhtä lailla paikallinen, en Suomesta tullut valkoihoinen vapaaehtoinen. Stereotypioiden hälventäminen on tärkeää kulttuurierojen vuoksi, Lehtola miettii.

Aidoimmillaan vapaaehtoistyötä ei ajatellakaan niinkään apuna vaan tasavertaisena oppimisena.

Vapaaehtoistyön tärkeimpiä vaikutuksia ovat arkipäivän kohtaamiset ihmisten välillä, joissa nähdään millaista elämä on toisaalla, opitaan kulttuurien välisistä kommelluksista ja saadaan omaan elämään pala erilaista maailmaa, Paunonen kuvailee.

Pitkäaikaisessa vapaaehtoistyössä päästään parhaimmillaan sukeltamaan paikallisen yhteisön elämään niin työssä kuin vapaa-ajalla, ja tämä kokonaisvaltainen kokemus voi luoda pysyvän pohjan maailman jäsentämisen muutokselle.

Vaikka olen ollut täällä vasta parisen kuukautta, on ollut mielenkiintoista huomata, kuinka ihmiset erilaisesta kielestä ja kulttuurista huolimatta ovat kuitenkin hämmästyttävän samanlaisia. Ennakkoluulottomuus eri taustoista tulevia ihmisiä kohtaan kehittyy varmasti vielä koko ajan lisää, Lehtola ajattelee.

Koulun kaikki lukiolaiset samaan luokkahuoneeseen kokoontuneina. Oppilailla on juuri ollut koe ja Lehtola on tullut keskustelemaan siitä heidän kanssaan. Kuva: Karoliina Lehtolan kotialbumi

 

KUN VAPAAEHTOISEKSI hakemista pohtii, on syytä miettiä asiaa perin pohjin: mikä minua vapaaehtoistyössä motivoi, miksi haluan lähteä ulkomaille vapaaehtoiseksi useaksi kuukaudeksi tai peräti vuodeksi ja millaisia odotuksia minulla on.

Vapaaehtoistyö ulkomailla ei siis välttämättä sovi kaikille. Omien rajojen tunteminen on viisautta, ja kotiin jäämisestä voi olla enemmän hyötyä kuin väärin perustein lähtemisestä.

Lehtolalla ajatuksen kypsyttely vei lopulta 10 vuotta, mutta hän on tyytyväinen ratkaisuunsa.

Päätin jo 15-vuotiaana, että haluan lähteä vapaaehtoistyöhön ulkomaille. Vaikka 10 vuotta meni asiaa haudutellessa, uskon nyt, että se oli hyvä päätös. Olen tällä hetkellä varmasti kypsempi havainnoimaan kulttuurien välistä kanssakäymistä ja käsittelemään kokemuksia itselleni vieraassa ympäristössä aivan eri tavalla. Suosittelen vapaaehtoistyötä jokaiselle, mutta kehotan myös harkitsemaan lähtemistä kaikin puolin.

Vaikka vapaaehtoistyötä on tarjolla laidasta laitaan eri puolilla maailmaa, jokaisen kannattaa itse puntaroida, millaisen organisaation kautta haluaa lähteä vapaaehtoistyöhön ja millaisin tavoittein.

 

FAKTA

Kiinnitä huomiota näihin asioihin, kun pohdit vapaaehtoistyötä ulkomailla
  • Älä lähde hetken mielijohteesta.
  • Tee perusteellinen taustatutkimus vertailemalla eri toimijoita ja varmistamalla, että vapaaehtoistyötä välittävä taho toimii vastuullisesti ja läpinäkyvästi.
  • Ota selvää, järjestääkö vapaaehtoistyötä välittävä taho asianmukaisen valmennuksen ja tuen vapaaehtoisille.
  • Varmista, että vapaaehtoistyötä välittävän tahon arvot vastaavat omia arvojasi.
  • Tarkista, että järjestöllä on yhteiskunnalliseen vastuuseen liittyvää toimintaa Suomessa.
  • Kysy organisaatiolta lisää, jos mikä tahansa asia jää askarruttamaan.

Lähde: KVT

Suomen Punaisen Ristin kautta ei ole mahdollista lähteä vapaaehtoistyöhön ulkomaille. Erilaisilla katastrofi- ja konfliktialueilla työskentelevät avustustyöntekijät eli delegaatit ovat omien alojensa ammattilaisia. Heidät valitaan muun muassa koulutuksen, työkokemuksen ja kielitaidon perusteella . Kaikki delegaatit ovat yli 25-vuotiaita ja heidät koulutetaan tehtäviinsä. Delegaatit saavat työstään palkkaa. 

18–28-vuotiailla nuorilla on mahdollisuus hakea Suomen Punaisen Ristin nuorisodelegaattikoulutukseen. Suurin osa nuorisodelegaateista toimii koulutuksen jälkeen vapaaehtoisina Suomessa. Nuorisodelegaatit voivat myös hakea paikkaa Suomen Punaisen Ristin tukemista kehitysyhteistyöprojekteista maailmalla. Komennuksilla nuorisodelegaateille maksetaan korvausta.

Lue lisää Suomen Punaisen Ristin nuorille suuntaamasta kansainvälisestä toiminnasta täältä.

 

Teksti: Nelli Miettinen