23 Feb

Nynäsin kartanosta Nairobin vilinään – nuorisodelegaatti voi saada lentolipun taskuunsa ja komennuksen maailmalle

Nynäsissä Heinolassa koulutetaan vuosittain parisenkymmentä nuorisodelegaattia, joista osa pääsee töihin maailmalle. Kuva: Kirsi Översti

 

Unohtumattomia kohtaamisia päiväntasaajalla ja uuden oppimista itärajan toisella puolen. Nuorisodelegaattikoulutus tarjoaa tietoa ja mieleenpainuvia kokemuksia. Kolme nuorta aikuista kertoo, minne koulutus on heidät johdattanut.

 

NYNÄSIN KARTANOON kokoontuu joka toukokuu parisenkymmentä nuorta ympäri maailmaa hankkimaan itselleen nuorisodelegaatin pätevyyden, joka vaaditaan Punaisen Ristin kehitysyhteistyötehtäviin pääsemiseksi. 1700-luvulle juurensa juontava keltainen päärakennus on nähnyt lähes 300 nuorisodelegaatin valmistumisen.

Koulutus kansainvälisessä ryhmässä suomalaisen järvimaiseman ympäröimänä on unohtumaton kokemus, josta on hyötyä myös tulevaisuudessa. Viikon mittaisen koulutuksen läpäiseminen tarjosi pari vuotta sitten Laura Leinolle, 31, mahdollisuuden työskennellä puoli vuotta vapaaehtoisten kanssa Keniassa.

Pääkaupunki Nairobissa ja pienemmällä Nyerin paikkakunnalla vietetty aika sai Leinon näkemään, kuinka vapaaehtoistyö on pohjimmiltaan kovin samanlaista niin Keniassa kuin Suomessa. Parhaillaan Leino työkentelee Suomen Punaisen Ristin keskustoimistolla, jossa hänen työnkuvaansa kuuluu kiintiöpakolaisten vastaanotto.

– Keniassa työskentelin lähinnä nuorten vapaaehtoisten kanssa, mutta Suomessa olen monesti tekemisissä eläkeikäisten vapaaehtoisten kanssa. Molemmissa tehtävissä on yllättävän paljon yhdistäviä tekijöitä, mikä motivoi itseäni. Arvostukseni vapaaehtoisia kohtaan on kasvanut valtavasti, kun näen, miten sitoutuneita kaikki ovat.

Kenian ulkomaankomennuksellaan Laura Leino osallistui Punaisen Ristin Nyerin osaston järjestämän terveysklinikan toimintaan. Kuva: Patrick Kibe

 

Leinon aiempi kokemus nuorten parissa työskentelystä sai hänet hakemaan työkomennukselle Keniaan, jossa kaivattiin tukea paikallisen Punaisen Ristin nuorisotyön suunnittelijalle. Leinon mieleen ovat jääneet erityisesti muistot, jotka liittyvät ihmisiin.

– Paikalliset avustustyöntekijät ottivat minut todella hyvin vastaan, ja heistä tuli minulle kuin perhe puolen vuoden ajaksi. Meillä on edelleen lämpimät välit.

Myös kohtaamiset erilaisten ihmisten kanssa ovat edelleen Leinon muistissa. Joidenkin kanssa hänelle ehti muodostua etenkin pienellä Nyerin paikkakunnalla syvempi tuttavuus.

– Esimerkiksi oli hyvin palkitsevaa nähdä, miten toivottomalta vaikuttavassa tilanteessa olleen perheen olot paranivat huomattavasti, kun jatkoimme heidän tukemistaan vaikeuksista huolimatta.

Omakohtaiset kokemukset Punaisen Ristin toiminnasta ovat vahvistaneet Leinon käsitystä siitä, kuinka ainutlaatuinen ja tärkeää työtä tekevä järjestö Punainen Risti on. Hän toivoo, että Suomessa erityisesti nuoret löytäisivät paremmin toimintaan mukaan – Keniassa kun valtaosa vapaaehtoisista on nimenomaan nuoria.

– Olisi hienoa, että ihmiset huomaisivat, mitä kaikkea Punaisessa Ristissä voi tehdä ja löytäisivät sen itselleen oikean toimintamuodon. Vaikka mahdollisuuksia on hyvin monenlaisiin tehtäviin, tarvitaan myös omaa aktiivisuutta, jotta löytää paikkansa vapaaehtoisena. Uskon, että lopulta se varmasti palkitsee.

 

OSALLA NUORISODELEGAATEISTA jännittävät työtehtävät ulkomailla ovat vielä edessä. Helsinkiläinen Wiam Elfadl, 28, on lähdössä puolen vuoden komennukselle läntiseen Afrikkaan. Hänen on tarkoitus työskennellä Norsunluurannikolla helmikuusta elokuuhun.

Vaikka käytännön järjestelyt ovat pitäneet Elfadlin kiireisenä, on hän aika ajoin havahtunut siihen tosiasiaan, että juuri hän on pian lähdössä.

– Olen kiitollinen, että tällainen mahdollisuus tuli. Samaan aikaan olen innoissani, vaikka minua myös jännittää paljon.

Elfadl kävi nuorisodelegaattikurssin vuonna 2011, ja sen jälkeen hän on osallistunut muun muassa ensiapuryhmän ja koulujen välisen yhteistyöryhmän toimintaan. Viime vuosien aikana Elfadlille on tarjoutunut myös mahdollisuus vierailla ensiapuryhmän kanssa Venäjällä Petroskoissa ja tutustua Kenian Nairobissa paikalliseen nuorisotoimintaan.

Vieraillessaan Keniassa Wiam Elfadl oli mukana verenluovutuskampanjassa, joka järjestettiin pienessä kylässä lähellä Kisumua. Kuva: Elfadlin kuva-albumi

 

Peruskoulutukseltaan Elfadl on terveydenhoitaja. Lisäksi hän on valmistunut kansainvälisen terveystieteen maisteriksi Uppsalan yliopistosta Ruotsista. Vaikka tehtävät Norsunluurannikolla muovautuvat vasta paikan päällä, terveydenhoitoalan kokemuksesta on todennäköisesti hyötyä tulevissa koitoksissa.

– Norsunluurannikolla pyörii parhaillaan terveysaiheinen projekti, joten oma ammatillinen taustani voi olla hyödyksi paikan päällä. Toivon, että kokemus ulkomailla antaa  henkilökohtaisen kasvun lisäksi pontta myös urakasvulle.

Työskentelymahdollisuus Norsunluurannikolla on merkittävä Elfadlille myös siksi, että hänen omat juurensa ovat Sudanissa.

– Kun aiemmin sama nuorisodelegaattipaikka oli auki, en pystynyt sitä opintojen takia hakemaan. Nyt on kuitenkin hienoa päästä Norsunluurannikolle, jossa minun on mahdollista rakentaa samalla myös omaa afrikkalaista identiteettiäni.

Vaikka ulkomailla vietetty aika auttaa näkemään maailmaa aina hieman uusin silmin, Elfadl pitää tärkeänä myös kotimaassa tehtävää työtä.

– Paikallinen toiminta on yhtä lailla arvokasta. Sen kautta saa hyvää työkokemusta ja suosittelijoita tulevaa varten. Lopulta voi avautua etenemismahdollisuuksia aina ulkomaan työtehtäviin saakka.

 

KOTIMAASSA TEHTÄVÄ vapaaehtoistyö saattaa toisinaan unohtua, kun ulkomailta kantautuvat uutiset kiinnittävät monen huomion nimenomaan Suomen ulkopuolella tehtävään avustustyöhön. 28-vuotias nuorisodelegaatti Senja Multala on vuosien varrella oppinut arvostamaan entistä enemmän kotimaassa tehtävää vapaaehtoistyötä.

– Lähdin mukaan vapaaehtoistoimintaan, koska se tuntui mielenkiintoiselta ja merkitykselliseltä. Koin, että olin vihdoin sellaisten ihmisten parissa, joilla on samanlainen arvopohja ja todellinen halu tehdä jotain asioiden muuttamiseksi. Se oli inspiroivaa ja voimaannuttavaa, Multala kertoo.

Hän muistuttaa, että vapaaehtoistyön tarpeet vaihtelevat maittain.

– Ongelmat eivät sinänsä ole isoja tai pieniä, vaan kyse on siitä, mitä ne yksittäiselle ihmiselle merkitsevät. Suomessa suuri ongelma on yksinäisyys.

Kaikki ne kokemukset, joita erilaisissa vapaaehtois- ja luottamustehtävissä olen saanut, ovat tehneet minusta minut. Ne ovat suunnanneet kulkuani opiskelijana, ammattilaisena, ihmisenä. Enkä ikipäivänä luopuisi niistä, Multala kertoo. Makedoniassa hän kertoi nuorille suunnatusta voimaannuttavasta ja tunnepedagogisesta Voimaneidot-ryhmätoiminnasta. Kuva: SPR

 

Nuorisodelegaattikoulutus kiinnosti Multalaa alun perin sen kansainvälisen näkökulman vuoksi. Koulutus osoittautui mainioksi väyläksi kokea ja oppia uutta sekä tavata uusia ihmisiä ja luoda verkostoja.

– Koulutus- ja majoitustilat olivat rauhallisessa luonnonympäristössä. Ryhmähenki oli mahtava, ja sitä rakennettiin erilaisten tehtävien avulla. Vaikka tietoa tuli paljon esimerkiksi Punaisen Ristin kansainvälisestä liikkeestä, opimme paljon toisiltamme. Sain kurssilta paljon hyviä ystäviä.

Ulkomailla Multala on vieraillut muun muassa kansainvälisellä nuorisoleirillä Thaimaassa sekä opintomatkoilla Makedoniassa ja Kosovossa. Tanskan Punaisen Ristin Nuorten järjestämä Leadership Academy -johtajuuskoulutus on jäänyt erityisesti mieleen osallistujien välisen hienon yhteishengen takia.

– Se oli yksi parhaimmista kokemuksistani Punaisella Ristillä. Vaikka osallistujat tulivat sinne ympäri maailman erilaisista taustoista, meillä oli hieno jakamisen ja yhteisöllisyyden ilmapiiri alusta alkaen.

Kansainvälisessä ryhmässä Multala kuuli myös tarinoita siitä, millainen vapaaehtoisen rooli voi olla Suomen ulkopuolella.

– Esimerkiksi Egyptissä vapaaehtoiset ovat auttaneet loukkaantuneita ihmisiä pois taistelukentiltä ja riskeeranneet samalla oman henkensä, jolloin vapaaehtoisten tehtävät ovat hyvin erilaisia kuin täällä Suomessa. Se herättää myös pohtimaan, millainen vapaaehtoisen roolin ylipäätään pitäisi olla.

Aihe noussee esille Nynäsin kartanossa myös ensi toukokuussa, kun uusi nuorisodelegaattikurssi kokoaa vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneita nuoria jälleen yhteen.

 

FAKTA

  • Nuorisodelegaatiksi voi hakea 18–29-vuotias nuori aikuinen, joka puhuu sujuvasti englantia. Aiempi kokemus vapaaehtoistyöstä on suositeltavaa, muttei pakollista.
  • Koulutus antaa yleistiedot kansainvälisestä Punaisen Ristin liikkeestä sekä Suomen Punaisen Ristin toiminnasta.
  • Kurssilla käsitellään erilaisia aiheita aina järjestötyön kehittämisestä turvallisuuteen ja terveydestä sosiaalisessa mediassa toimimiseen.
  • Kurssi järjestetään vuosittain toukokuussa. Tänä vuonna ajankohta on 13.–18.5.2017.
  • Nuorisodelegaattikoulutuksen kulut katetaan Folke Bernadotten muistosäätiön tuella. Koulutus on osallistujille maksuton.
  • Hakijoita on yleensä noin 70–80, joista noin 25 henkilöä valitaan kurssille.
  • Koulutettuja nuorisodelegaatteja on tällä hetkellä noin 300 henkeä.
  • Ulkomaille nuorisodelegaatin tehtäviin lähteville henkilöille maksetaan palkkaa.
  • Kaikille kurssin käyneille ei voida taata pääsyä työtehtäviin ulkomaille.
  • Nuorisodelegattien lisäksi Punaisella Ristillä on myös delegaatteja, jotka koulutetaan osallistumaan erilaisiin työtehtäviin kriisi- ja katastrofialueilla. Delegaatiksi pääseminen vaatii yli 25 vuoden ikää ja tietynlaista ammatillista osaamista. Delegaattikoulutuksesta voi lukea lisää täältä.

Haku tämän vuoden nuorisodelegaattikurssille päättyy 15.3.2017.

Teksti: Nelli Miettinen

16 Feb

Apua ajasta ja paikasta riippumatta

DSC_6177

Verkkoauttamisen avulla vaikeista asioista voi keskustella vaikka kotoa käsin. Kuva: Jenna Lehtonen / Suomen Punainen Risti

 

Internet on ollut siunaus keskusteluapua tarjoaville järjestöille. Kun neljännes alle 22-vuotiaista suomalaisista kärsii mielenterveysongelmista, verkosta on tullut helppo keino yhdistää avun tarvitsija ja kuunteleva korva.

 

JOS MAAILMA olisi viikon verran erinomainen, millainen matalan kynnyksen mielenterveyspalvelu siellä pitäisi olla? Mikä olisi helposti lähestyttävä tapa auttaa ihmisiä? Sellainen, johon pääsy ei riipu kotipaikasta, päivärytmistä tai bussiaikatauluista?

Vastaus tuli toukokuussa 2016, kun Sekasin 247 -chat avattiin viikoksi. Se oli osa nuorten, mielenterveysjärjestöjen ja Ylen luomaa Sekasin-kampanjaa, jossa käsiteltiin mielenterveyttä monilta eri kanteilta.

Chat osui selvästi tarpeeseen: tuon viikon aikana kahdenkeskisiin chatteihin koulutettujen vapaaehtoisten kanssa jonotti 13 000 kävijää, joista noin 1 200 pääsi keskustelemaan. Jonot olivat pitkiä, koska linjoilla oli 5–15 vapaaehtoista kerrallaan ja kävijöiden kanssa haluttiin keskustella rauhassa. Keskustelut kestivät yleensä puolesta tunnista tuntiin.

Suomen Mielenterveysseuran verkkokriisityön päällikön Satu Raappanan mukaan chatin parhaita puolia on juuri sen helppous avuntarvitsijan kannalta.

– Kännykän voi avata missä ja milloin tahansa, vaikka bussipysäkillä. Jonottamaan joutuu, mutta apu ei ole rajoittunut virka-aikaan.

– Nettiauttaminen mahdollistaa myös nimettömyyden, kun haluaa puhua vaikeista asioista. Olemme huomanneet, että nuoret ovat verkossa ja haluavat sitä kautta keskustella ja käydä asioita läpi, lisää Suomen Punaisen Ristin psykososiaalisen tuen suunnittelija Tuula Luoma.

 

KOSKA TARVETTA tällaiselle palvelulle näytti olevan paljon, Sekasin 247 avattiin uudestaan tammikuussa 2017. Ensimmäisten kahden viikon aikana on käyty 700 keskustelua, ja jonottamassa on ollut 11 000 halukasta. Chatin laajentaminen paremmin kysyntää vastaavaksi ei kuitenkaan ole yksinkertaista.

– Se riippuu täysin siitä, kuinka paljon järjestöjä ja vapaaehtoisia on mukana. Yhteen kampanjaviikkoon järjestöjen oli helppo sanoa vapaaehtoisilleen, että rykäistään viikko ja lähdetään mukaan. Vapaaehtoisten irrottaminen pysyvästi mukaan toimintaan on vaikeampaa, Raappana kertoo.

Toinen ongelma on palveluiden jatkumo. Monia auttaa jo se, että pääsee purkamaan huoliaan jollekulle. Jos kuitenkin tarvitaan pitkäaikaisempaa tai syvempää apua, chatin vapaaehtoiset voivat vain kertoa, mistä sitä kannattaa hakea. Loppu jää ihmisen itsensä harteille ja on kiinni paljolti siitä, missä kunnassa hän asuu.

– Sitä pitäisi parantaa, miten ja mihin tällaisesta palvelusta ohjataan. Ei pidä muodostaa saarekkeita vaan jatkumoita, joissa palvelut limittyvät ja lomittuvat keskenään, Raappana sanoo.

– Järjestökentällä tehdään kyllä yhteistyötä kuntien kanssa, mutta riippuu kunnasta ja järjestöstä, kuinka paljon ja kuinka konkreettista yhteistyötä tehdään.

 

MYÖS Suomen Punainen Risti tarjoaa säännöllisiä chat-iltoja verkkokriisikeskus Tukinetissä. SPR:n Nuorten liveissä keskustellaan nimettömästi useissa 12 hengen chat-huoneissa, ja niillä on usein jokin tietty aihe, kuten ystävyys tai stressinhallinta. Kahdenkeskistä juttutuokiota voi myös pyytää.

SPR:n nettiauttamisesta osa on säännöllistä ja jokaviikkoista, mutta sen lisäksi SPR:llä on valmius tarjota runsaasti lisää keskusteluapua, jos äkillinen kriisi iskee. Esimerkiksi Pariisin terrori-iskujen ja Japanin tsunamin kaltaisten pelkoa ja turvattomuutta herättäneiden tapahtumien jälkeen SPR:n kriisichatissa pääsi keskustelemaan asiasta useiden päivien ajan.

– Meidän tehtävämme on kansalaisten tukeminen tällaisissa tilanteissa. On tärkeä tuoda turvallisuuden tunnetta sellaisissa tilanteissa, joissa se on syystä tai toisesta järkkynyt, Tuula Luoma kertoo.

 

Sekasin 247 on auki joka päivä kello 7-24.

Keskusteluapua ja muita palveluita löytyy muun muassa täältä:

Tukinet 

Nuorten Mielenterveystalo 

 

Teksti: Tapio Pellinen

09 Feb

“Netissä tutustuu ihmisiin yllättävän helposti” – ystävän voi löytää verkosta

Pelaamista pidetään usein syynä nuorten eristäytymiseen muusta maailmasta. Kyse on kuitenkin myös sosiaalisesta toiminnasta, jonka kautta muodostetaan jopa vuosikymmenten mittaisia ihmissuhteita. Kuva: Mikaela Remes

 

Vaihtaisitko kuulumisia tuntemattoman kanssa kadulla? Tuskin. Netissä? Ehkä. Moni kokee tuntemattomiin tutustumisen kasvokkain ahdistavana, mutta saattaa avata keskustelun anonyymisti verkossa. Punaisen Ristin Minecraft-serverin ideana on tarjota kiinnostava nettipeliympäristö, jossa pelaaja voi löytää samanhenkistä juttuseuraa.

 

YSTÄVÄNPÄIVÄ ON kulman takana, ja vaikka muualla maailmassa se tarkoittaa pariskuntien kynttiläillallisia, on Suomessa perinteisesti ollut tapana iloita nimenomaan ystävistä. Siinä missä romanttisen rakkauden juhla voi aiheuttaa paineita sinkuille, on ystävyyden päivä monille muistutus kalvavasta yksinäisyyden tunteesta.

Yksinäisiä on kaiken ikäisiä, mutta voi tuntua yllättävältä, että tutkimuksen mukaan jopa 15 prosenttia nuorista kokee olevansa yksinäinen usein tai jatkuvasti. Moni löytää tilanteeseen helpotusta verkosta, jossa etsitään nykyään parisuhteen lisäksi myös ystävyyttä. Yksinäisyyttä potevalle voi kuitenkin olla hankalaa hahmottaa, mistä kaverin etsiminen kannattaisi aloittaa. Tämän takia Punaisen Ristin ystävätoiminta on laajenemassa verkkoon.

 

YHTEISET kiinnostuksen kohteet ovat aina tuoneet ihmisiä yhteen netissä. Esimerkiksi keskustelufoorumien ja pelien kautta on syntynyt vuosikymmenten mittaisia ystävyyssuhteita. Varsinkin pelaaminen on monelle luonteva tapa lähestyä tuntematonta ihmistä, sillä vauhtiin pääsee pyytämällä apua ja hiomalla strategioita muiden pelaajien kanssa.

Punainen Risti on ottanut tästä kopin ja järjestön siviilipalvelusmies Antti Haapalahti rakentaa parhaillaan kulttipeli Minecraftiin järjestölle omaa pelipalvelinta. Idea syntyi Punaisen Ristin nuorten vuosikokouksessa, kun pohdittiin, miten ystävätoiminta voisi paremmin palvella nuoria.

– Omassa ikäluokassani ihmiset ovat aika ujoja, eivätkä välttämättä jaksa nähdä vaivaa löytääkseen itselleen täysin uudenlaista toimintaa. Jos potisin itse yksinäisyyttä, olisi minulle liian korkea kynnys lähteä tutustumaan ihmisiin kasvokkain. Nettipelien ystävänä tekisin sen mieluummin verkossa, Haapalahti sanoo.

 

MINECRAFT ON suuren suosion saavuttanut seikkailullinen peli, jossa pelaaja pääsee käyttämään luovuuttaan rakentaessaan maailmoja ja taistelemaan hirviöitä vastaan. Minecraftin hankkiminen maksaa parikymmentä euroa, mutta serverillä pelaaminen on ilmaista, eikä peli perustu tavaroiden tai lisäosien haalimiselle.

Vaikka peliä voi pelata yksinkin, avaa se sosiaalisia mahdollisuuksia siten, että pelaajat voivat tehdä yhteistyötä tai pelata toisiaan vastaan. He voivat myös jutella keskenään anonyymisti Skypen kaltaisella sovelluksella.

Se että Punainen Risti tarjoaa pelaajille pelialustan, ei Haapalahden mukaan tarkoita, että järjestöä hierotaan pelaajien naamaan, vaikka se joskus pelimaailmassa näkyykin esimerkiksi logoina, tietoiskuina ja informaationa järjestön tarjoamista ensiapukursseista.

– Voit pelata Punaisen Ristin serverillä ilman, että sinun tarvitsee pelätä, että sinulta vaaditaan jotain tai joutuisit sitoutumaan johonkin. Jos sitten satut kiinnostumaan järjestön toiminnasta, pääset helposti lukemaan lisää, Haapalahti sanoo.

Tällä hetkellä pelimaailman rakentamiseen ja ylläpitoon tarvitaan apukäsiä, joten Haapalahti toivoo yhteydenottoja innokkailta Minecraft-pelaajilta.

– Paras lopputulos saadaan rakentamalla maailma yhdessä ihmisten kanssa, jotka oikeasti pelaavat peliä, sillä heillä on silmää sille, mikä näyttää hyvältä. Tarvitsemme myös vapaaehtoisia ylläpitämään serveriä eli neuvomaan ongelmatilanteissa ja valvomaan, että peli pyörii ilman häiriöitä.

 

MINECRAFT-SERVERI valmistuu tämän kevään aikana. Sen toivotaan saavuttavan nuoria, jotka eivät välttämättä muutoin hakeutuisi Punaisen Ristin ystävätoiminnan pariin, mutta jotka lähtevät mukaan nettipelien harrastajina.

Pelejä ja verkkoa pidetään toisinaan julkisessa keskustelussa syypäänä nuorten eristäytymiselle, ja vaikka virtuaalimaailmat saavatkin jotkut unohtamaan sosiaaliset suhteensa, on kolikolla kaksi puolta. Haapalahdella on omakohtaista kokemusta siitä, miten tärkeässä roolissa netti on haastavassa elämäntilanteessa, kun vieraisiin tutustuminen tuntuu hankalalta.

– Nuorena vaihdoin usein koulua. Sopeutuminen oli haastavaa ja ystäviä vaikea saada. Silloin huomasin, että ihmisiin tutustuu netissä yllättävän helposti ja verkossa luoduista kontakteista on tullut todella tärkeitä. Vaikka juttelisi jonkun kanssa “vain” netissä, se kohentaa mielialaa todella paljon.

 

Jos olet kiinnostunut rakentamaan Minecraft-pelimaailmaa tai ylläpitämään serveriä, voit täyttää ilmoittautumislomakkeen. Täältä voit lukea lisää siitä, kuinka ryhtyä toisen henkilön ystäväksi verkon välityksellä.

Teksti: Mikaela Remes

02 Feb

”Nuoret leimataan turhan usein ongelmaksi”

Leena Suurpää arvelee, että yhteiskunnan muuttuessa yhä monikulttuurisemmaksi on entistä hankalampaa määritellä hyvinvointia yksioikoisesti. Muutos koskee erityisesti nuoria, sillä suurin osa Suomeen muualta muuttaneista on nuoria ja lapsiperheitä. Kuva: Leena Ruotsalainen

 

Suomalaisten nuorten hyvinvointi on eriytynyt. Leena Suurpään mielestä hyvinvoinnissa on kyse myös sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta.

 

‒ Nuorella sukupolvella on monella mittarilla katsottuna vaativa tilanne tällä hetkellä, sanoo nuorten turvatalotoiminnan tuore johtaja Leena Suurpää.

Nuorempi sukupolvi on pärjännyt edeltäjäänsä paremmin läpi satavuotiaan Suomen historian. Suurpään mukaan maan kasvutarina hyvinvointivaltioksi on sellainen, että nuoret ovat pystyneet liikkumaan sosiaalisesta asemasta toiseen. He ovat yleensä päässeet vakavaraisempiin ja parempiin asemiin kuin vanhempansa.

Nyt sosiaalinen liikkuvuus on selvästi vähentynyt. Perhetaustalla ja asuinympäristöllä näyttää olevan paljon vaikutusta siihen, miten nuoren elämä asettuu aikuisena. Suurpään mukaan monet tutkimustulokset viittaavat siihen, että hyvinvointivaltio ja sen järjestelmät eivät pysty kuromaan erilaisista taustoista tulevien eroja umpeen.

Suurpää huomauttaa, että nuorille voi olla henkisesti iso asia, jos he eivät enää pärjää samalla tavalla kuin vanhempansa. Muutos vaikuttaa koko yhteiskunnan ilmapiiriin, ajatuksiin tulevaisuudesta ja siihen, miten nuoret kokevat olevansa osa yhteiskuntaa. Iso kysymys on, miten tärkeinä nuorten asiat yhteiskunnassa nähdään.

‒ Nuorten ikäpolvi on suhteellisen pieni, eikä alkuunkaan valtaväestö tässä maassa.

 

NUORTEN ARVOJA ja asenteita selvittävän Nuorisobarometrin mukaan nuorten kokemus siitä, kuuluvatko he suomalaiseen yhteiskuntaan ja onko heillä siellä arvokas paikka, on laskenut. Samalla on laskenut yhteenkuuluvuudentunne ja kokemukset siitä, että läheisiin voi luottaa.

Näiden tulosten äärelle pitäisi Suurpään mielestä pysähtyä.

‒ Kun nuorilta kysytään, mistä syrjäytyminen johtuu, he nostavat itse vahvasti esiin ystävien puutteen. Nuorten hyvinvointia arvioitaessa pitäisi muistaa katsoa heidän arkeaan kokonaisuutena: esimerkiksi onko nuorten elämässä luottamuksellisia kavereita tai perheenjäseniä. Vankka luottamus kanssaihmisiin ei rikkoudu tai synny hetkessä, vaan periytyy tutkimusten mukaan sukupolvelta toiselle.

Suurpää pitää huolestuttavana, että nuoret leimataan turhan usein ongelmaksi.

‒ Nuorilla voi olla ongelmia sen kanssa, miten yhteiskunnan järjestelmä kohtaa omien tarpeiden ja toiveiden kanssa, mutta nuoret sinänsä eivät ole ongelma. Tällainen ajattelu leimaa nuoria, eikä taatusti vahvista heidän kokemustaan siitä, että he ovat tarpeellinen ja arvokas osa yhteiskuntaa.

Suurpään mukaan nuorilla on niin heikko kokemus siitä, pääsevätkö he vaikuttamaan paikalliseen päätöksentekoon, ettei voida puhua vahvasta sukupolvien välisestä demokratiasta. Sen takia huomiota pitääkin kiinnittää enemmän siihen, että nuoret otetaan mukaan yhteiskunnan eri kentille toimijoina, eikä vain toiminnan kohteina.

 

SUURPÄÄ HALUAISI nuoret mukaan nykyistä vahvemmin myös hyvinvoinnin kehittämiseen. Siten palveluista olisi mahdollista tehdä sellaisia, joita nuoret oikeasti tarvitsevat ja jotka he kokevat mielekkäiksi, helposti lähestyttäviksi ja luotettaviksi. Samalla vahvistuisi nuorten suhde yhteiskuntaan.

Moni asia on Suomessa kuitenkin hyvin. Suomalaisten nuorten yhteiskunnallinen tietotaito on huippuluokkaa ja nuoret luottavat kansainvälisesti vertailtuna melko vankasti instituutioihin politiikasta poliisiin. Tehtävää on vielä siinä, miten luottamus saadaan käännettyä oma-aloitteiseksi toiminnaksi.

Tammikuussa hyväksytyn uuden nuorisolain mukaan nuoria ovat kaikki alle 29-vuotiaat. Joukossa on Suurpään mukaan paljon nuoria, joilla asiat ovat hyvin. Sen sijaan niillä nuorilla, joilla on elämässään ongelmia, on niitä yleensä useita.

‒ Hyvinvoinnin näkökulmasta suomalaiset nuoret eriytyvät.

Usein erilaiset ongelmat kietoutuvat vahvasti toisiinsa. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että esimerkiksi köyhyys liittyy tiukasti sosiaaliseen hyvinvointiin. Taloudellisesti heikoista oloista tuleva nuori jää helposti yhteiskunnan ulkopuolelle myös sosiaalisesti: hänen on vaikeampi päästä kavereiden suosioon ja löytää harrastuksia. Lisäksi poliittinen vaikuttaminen on kytköksissä taloudelliseen tilanteeseen.

‒ Eriarvoisuus kasautuu tietyille nuorille ja heidän perheilleen. Esimerkiksi taloudellinen eriarvoisuus näkyy Nuorisobarometrissa ylisukupolvisena ilmiönä. Hyvin toimeentulevat nuoret tapaavat ystäviään useammin, kokevat vähemmän yksinäisyyttä, onnistuvat koulussa paremmin sekä voivat harrastaa enemmän ja monipuolisemmin kuin vähävaraisemmat tai muutoin syrjään jääneet nuoret.

Suurpään mukaan on tavanomaista, että yhteiskunnassa pyritään aina löytämään oire, jota aletaan hoitaa. Oireen takana on kuitenkin kokonainen ihminen, jota ei pitäisi unohtaa.

‒ Kukaan nuori ei ole vain palvelujen asiakas. Pitää sitoutua auttamaan ja tukemaan nuorta ja hänen sosiaalisia verkostojaan, eikä vain korjaamaan ongelmaa.

Hyvinvointia arvioidaan usein erilaisten mittareiden avulla, kuten tarkastelemalla, onko nuori koulutusjärjestelmän sisällä tai onko hänellä työpaikka ja asunto. Sen sijaan, että rastitetaan toteutuvat kohdat ja arvioidaan hyvinvointia yksinomaan niiden perusteella, olisi Suurpään mukaan hyvä nostaa katse isompiin asioihin.

‒ Kyse ei ole vain siitä, ovatko nuoret kiinnittyneet yhteiskunnan järjestelmiin, kuten kouluun ja työhön. Tärkeää on myös se, miten he kokevat kuuluvansa yhteiskuntaan, kokevatko he yhteiskunnan oikeudenmukaiseksi ja onko heillä mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä ympärillä tapahtuu.

 

Teksti: Ida Kannisto