25 Jun

Yhteinen etu, yhteinen vastuu

Suomen Punaisen Ristin ensimmäinen kehitysyhteistyöhanke Nigeriaan 1964-1969; pohjoismainen HEPP-projekti. Nigeriaan lähetettävien ensiapulaukkujen pakkaaminen Laivanvarustajankadun varastolla 1967.

Suomen Punaisen Ristin ensimmäinen kehitysyhteistyöhanke oli Nigeriassa 1964-1969. Nigeriaan lähetettävien ensiapulaukkujen pakkaaminen 1967.

The Finnish government has decided to cut development aid by 43%. NGOs criticize the decision strongly for many reasons.

Sota on viimein ohi.

Valitettavasti vaikeat ajat eivät pääty tähän. Sodan runtelemassa maassa on pulaa kaikesta, jopa ruoasta ja vaatteista. Moni lapsi on jäänyt orvoksi, vielä huomattavasti useampi kärsii aliravitsemuksesta. Erilaiset kulkutaudit leviävät.

YK:n lastenjärjestö Unicef lahjoittaa muun muassa kalanmaksaöljyä, maitopulveria ja säilykkeitä jaettavaksi sairaaloihin, kouluihin ja lastenkoteihin. Yhden lukuvuoden aikana ruoka-avustus tavoittaa jopa 100 000 lasta. Myös raaka-aineita lahjoitetaan: vähävaraisille perheille jaetaan villalankaa, ja puuvillalahjoitusten ansiosta noin 60 000 lasta saa alusvaatekerraston. Yli 50 000 lasta saa nahkakengät, mikä mahdollistaa ympärivuotisen koulunkäynnin. Rokotuskampanjalla yritetään estää tuberkuloosin leviämistä.

Sotakorvaukset kurittavat köyhän maan taloutta entisestään. Jälleenrakennusurakka on valtaisa, ja siihen tarvitaan ulkopuolista apua. Kehittyviä talouksia avustava Maailmanpankki myöntää maalle yhteensä 18 lainaa, joiden kokonaisarvo kipuaa Yhdysvaltain dollareissa mitattuna 317 miljoonaan. Rahaa kuluu esimerkiksi teollisuuden kehittämiseen sekä ympäristöhankkeisiin. Vähitellen talous alkaa elpyä, ja maa nousee jaloilleen.

Tämä maa on Suomi.

Tai jos tarkkoja ollaan, tämä maa oli Suomi. Suomi sai kehitysapua aina 70-luvulle saakka. Unicef avusti Suomea vuosina 1947–1951, ja Maailmanpankki myönsi viimeisen lainansa Suomelle vuonna 1975. Suomen silloinen ahdinko tulee näkyviin vertailussa muihin Pohjoismaihin: Tanska, Norja ja Islanti saivat lainaa yhteensä noin 277 miljoonaa dollaria, Ruotsi ei lainkaan. Nykyään Suomi kanavoi merkittävän osuuden omasta kehitysrahoituksestaan nimenomaan Maailmanpankin kautta.

SPR tukee katastrofivalmiuden parantamista Kiinassa. Evakuointiharjoitus 360 oppilaan koulussa, jossa pidetään valmiusharjoitus säännöllisesti. Chongba township school, Changshun County. Evacuation drill organized by the RCSC and local authorities.

Suomen Punainen Risti tukee katastrofivalmiuden parantamista Kiinassa. Evakuointiharjoitus 360 oppilaan koulussa, jossa pidetään valmiusharjoituksia säännöllisesti. Kuva Jarkko Mikkonen

Kehitysyhteistyön kattojärjestö Kepan mukaan Suomesta tuli kehitysavun nettomaksaja vasta vuonna 1968. Pian sen jälkeen Suomi sitoutui YK:n asettamaan tavoitteeseen nostaa kehitysyhteistyövarojen osuus 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta. Suomi on yltänyt tähän hetkellisesti 90-luvun alussa, mutta laman myötä toteutettujen kehitysapuleikkausten jälkeen tavoitteesta on lipsuttu. Vuonna 2012 julkaistussa Suomen kehityspoliittisessa toimenpideohjelmassa linjataan, että 0,7 prosentin osuus bruttokansantulosta saavutetaan vuoteen 2015 mennessä.

Tämä tavoite ei toteudu. Sen sijaan hallitus on päättänyt kohdistaa rajut leikkaukset kehitysrahoitukseen: määrärahoista leikataan 300 miljoonaa euroa eikä päästökauppatuloja enää ohjata kehitysyhteistyöhön. Yhteensä nämä toimet leikkaavat valtion kehitysrahoituksesta jopa 40 prosenttia. Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Lenita Toivakka puolustaa valittua linjaa ulkoministeriön verkkosivuilla: ”Meidän täytyy saada Suomi uudelleen nousuun, jotta voimme paremmin kantaa myös globaalia vastuuta.”

Näkemys on kuitenkin ongelmallinen, sillä kehitysyhteistyövarojen osuus valtion budjetista on hyvin pieni. Niihin kohdistuvat leikkaukset eivät nosta Suomea taloudellisesta ahdingosta. Sitä paitsi kehitysyhteistyöstä vastaavan ulkoministeriön verkkosivuilla linjataan aivan päinvastaista: “Sanansa pitämisellä on kansainvälisessä politiikassa aina myös ulkopoliittinen merkitys. Nykyisessä taloustilanteessa on entistä tärkeämpää, että avunantajat pitävät kiinni kehitysyhteistyön rahoitussitoumuksistaan.”

Zimbabwe 2012. Bore hole next to Dotito Clinic, Mt. Darwin district. Zimbabwelainen kylä sai porakaivon Suomen Punaisen Ristin tukemana. Zimbabwessa vain 67 prosentilla on käytössään puhdasta vettä ja vain noin puolella väestöstä on kunnolliset sanitaatiomahdollisuudet. Likainen vesi ja huono hygienia aiheuttavat tauteja ja niiden hoitokustannukset rasittavat muutenkin köyhiä perheitä. Lisäksi erityisesti naiset saattavat kuluttaa vedenhakuun päivittäin useita tunteja.

Zimbabwelainen kylä sai porakaivon Suomen Punaisen Ristin tukemana. Kuva Jarkko Mikkonen

Kaiken lisäksi kehitysapu nauttii kansalaisten vankkumatonta tukea: viimeisimmän ulkoministeriön teettämän selvityksen mukaan kehitysyhteistyötä pitää melko tärkeänä tai erittäin tärkeänä peräti 82% suomalaisista.

On kyse myös profiloitumisesta ja maineesta. Suomen mittavat kehitysapuleikkaukset ovat ehtineet kiinnittää huomiota myös ulkomailla. Päätöksiä tehtäessä on tarpeellista pohtia, minkälaista esimerkkiä Suomi haluaa näyttää muulle maailmalle. Haluaako Suomi tulla tunnetuksi maana, jonka sanat ja teot ovat pahasti ristiriidassa?

Jos muut vauraat valtiot seuraavat Suomen esimerkkiä, sillä on väistämättä vaikutusta paitsi kaikkein köyhimpien ihmisten elämään, myös globaaliin turvallisuustilanteeseen ja sitä kautta Suomeen. Siksi olisi myös Suomen kannalta järkevää tukeutua sen oman kehityspoliittisen toimenpideohjelman periaatteeseen: yhteinen vastuu, yhteinen etu.

Salimassa, Malawissa puhdistetaan Punaisen Ristin tukemaa tulvavesikanavaa. Kanava johtaa sadeveden pois asutusten läheltä ja estää tulvavahingot, mutta se on pidettävä vapaana tukoksista. Strengthening the resilience of vulnerable communities in Malawi against the climate change. Photo: Tatu Blomqvist / Finnish Red Cross

Malawissa puhdistetaan Punaisen Ristin tukemaa tulvavesikanavaa. Kanava johtaa sadeveden pois asutusten läheltä ja estää tulvavahingot, mutta se on pidettävä vapaana tukoksista. Kuva Tatu Blomqvist

Sulkeutuminen ei ole taloudellisesti tiukassa tilanteessakaan välttämättömyys vaan valinta. Suomi on useilla mittareilla tarkasteltuna maailman menestyneimpiä valtioita. Mutta aina näin ei ole ollut – kontrasti vuosikymmenten takaiseen tilanteeseen on hurja. Kun hätä oli suurin, saimme apua. Moni maa kamppailee nyt samankaltaisten ongelmien kanssa kuin Suomi aiemmin. Onko meillä todella varaa solidaarisuuteen ainoastaan silloin, kun riittävä taloudellinen kasvu sen sallii?

Me voimme vaatia muutosta. Allekirjoittamalla vetoomuksen voit ilmaista vastustavasi kehitysyhteistyöhön kohdistuvia mittavia leikkauksia: http://pelastetaankehitysyhteistyo.fi/ Vetoomus toimitetaan hallitukselle ennen syksyn budjettiriihtä.

Lähteinä käytetty lisäksi Hannele Osmanin raporttia Kun Unicef auttoi Suomea 1947–1951 (1995) sekä Simo Ristolaisen ulkoministeriölle tekemää selvitystä Suomi kehitysrahoituksen saajana – Maailmanpankin lainoitus Suomelle 1940–1970-luvuilla (2014).

Irina Herneaho

18 Jun

Kultaa tultiin hakemaan

Ensiavun suomenmestaruuskilpailut, Rovaniemi 6.6.2015. Ensiavun sm-kilpailut.

Potilasta esittänyttä nukkea elvyttävät Aku Heinonen ja Topias Busk. Kuva Antti Kurola

Every second year Finnish Red Cross arranges the first aid national championships where the best teams from every Red Cross district compete against each other. This year the Lemu branch from Varsinais-Suomi district became the national championships in the youth series. 

Olemme juuri voittaneet ensiavun suomenmestaruuden! Varsinais-Suomen Lemun osaston nuorten ryhmäämme kuuluu Anna, Aku, Topias, Linda, Matias ja Noora. Ryhmän valmentajana toimii Noora Collander. Ryhmämme aloitti toimintansa vuonna 2007, ja on pysynyt lähes alkuperäiskokoonpanossaan siitä lähtien. Olemme osallistuneet ensiapukilpailuihin jo varhaisnuorten sarjassa, jossa saavutimme SM-hopeaa Lahdessa vuonna 2011. Harjoittelemme säännöllisesti ensiaputaitoja ja ryhmätyöskentelyä erilaisissa ensiaputilanteissa.

Lemun tiimi

Koko joukkue: Matias Norvasuo, Linda Niittymäki, Topias Busk, Noora Hakala, ryhmänjohtaja Anna Lounasaari ja Aku Heinonen. Kuva Inka Kovanen

Edustimme Varsinais-Suomen piiriä ensiapukilpailuissa Rovaniemellä kesäkuun alussa 5.-7.6.2015. Pääsimme vierailemaan myös Joulupukin luona Napapiirillä kisoja edeltävänä päivänä, mikä helpotti kisajännitystä ja rentoutti tunnelmaa.

Lauantaina oli sitten vastassa tiukka kisapäivä. Nuorten ryhmiä oli mukana viidestä eri piiristä. Rastit sisälsivät muun muassa elvytystä defibrillaattorilla, tajuttoman potilaan hoitoa ja alkusammutusta. Rastien aikana ryhmässämme pysyi hyvä tsemppi päällä ryhmänjohtaja Annan tsempatessa ryhmäläisiään parhaaseen suoritukseen. Rastit tuntuivat haastavilta, mutta eivät mahdottomilta. Aku ja Topias loistivat erityisesti defibrillaattori-avusteisessa elvytyksessä.

Ensiavun suomenmestaruuskilpailut, Rovaniemi 6.6.2015. Ensiavun sm-kilpailut.

Kisat käytiin Ounasvaaran upeissa maisemissa. Kuva Antti Kurola

Voitimme täpärästi Savo-Karjalan piirin nuorten ryhmän, ja tietenkin fiilis oli mahtava! Olemme ahkerasti harjoitelleet kisoja varten monen vuoden ajan, ja se myös näkyi tuloksessa. Kisat olivat ikimuistoiset, ja meillä oli hauskaa koko reissun ajan. Saavuttuamme Rovaniemelle tokaisimme toimittajalle tulevamme hakemaan kultaa, ja sen me myös saimme!

Noora Collander
SPR Lemun osasto

11 Jun

Valeuutisen tunnistaminen vaatii medialukutaitoa

Otsikot

Nowadays, while everyone has a chance to create stories and publish pictures on social media, the amount of false news stories has increased. It requires good reading skills from young people to recognise the made up content.

Äidinkielen opettaja päätti testata, miten helposti ihmiset voi saada uskomaan somessa jaettua sisältöä. Hän osti Stockmannin Herkusta ruokaa, kuvasi sen kuljetusrasioissaan ja jakoi kuvan Facebookissa väittäen, että ruoka-annos oli hänen iäkkään äitinsä saama. Postauksessa hän kauhisteli annoksen laatua.

Tarina oli täysin keksitty, mutta siitä huolimatta kuvaa jaettiin kahdessa päivässä yli 10 000 kertaa.

Faktan ja valheen tunnistaminen verkossa jaetuista jutuista voi olla todella vaikeaa. Kun jokaisella on mahdollisuus julkaista kirjoittamiaan uutisia tai kuvaamiaan tapahtumia, keksittyjä tai valheellisia juttuja sekoittuu väkisinkin mukaan.

Oma lukunsa ovat valeuutissivustot, jotka ovat vielä suhteellisen uusi asia Suomessa. Esimerkiksi osa Mitä vittua -sivuston uutisista on osittain keksittyjä tai vahvistamattomia huhuja, ja kuitenkin monia sivuston juttuja on jaettu somessa useaan kertaan.

– Valeuutisen tunnistaminen on erityisen vaikeaa, kun se jaetaan somessa eikä jaosta näe, missä kontekstissa uutinen on julkaistu. Toisaalta valeuutissivustot voivat näyttää oikeiden uutissivustojen tapaisilta, mikä saa lukijan uskomaan juttujen olevan tosia, projektipäällikkö Suvi Tuominen Verkkonuorisotyön valtakunnallisesta kehittämiskeskuksesta sanoo.

Tuominen uskoo, että valeuutissivustojen määrä tulee lisääntymään.

– Se tuntuu jotenkin lohduttomalta. Toisaalta valheellisten uutisten lisääntyminen voi kasvattaa nuorten kriittistä medialukutaitoa. Tietoisuus median toimintatavoista voi kasvaa.

Anna-ja-Aleksanteri

Aleksanteri Lindh ja Anna El-Khoury Nuorten Ääni -toimituksesta

Anna El-Khoury ja Aleksanteri Lindh ovat huolissaan siitä, miten uutisissa tai somessa jaettu väärä tieto voi vaikuttaa nuorten mielipiteisiin. El-Khoury ja Lindh ovat olleet mukana Nuorten Ääni -toimituksessa vuoden verran ja kirjoittaneet uutisia eri medioihin.

– Riippuu paljon nuoresta, miten hyvin hän osaa tulkita uutisia. Jotkut uskovat valheellisiakin juttuja helposti ja jakavat niitä somessa, Anna El-Khoury sanoo.

– Valeuutisen erottaminen oikeasta uutisesta on vaikeaa. Erityisen hankalaa valheen tunnistaminen on sellaisesta uutisesta, jonka aihe on nuorelle uusi, Aleksanteri Lindh toteaa.

El-Khoury ja Lindh suosittelevat nuoria lukemaan mahdollisimman monia erilaisia uutissivustoja.

– Uutisen lähde pitää aina tarkistaa ja kannattaa lukea eri näkökulmia samasta uutisaiheesta. On hyvä myös tarkistaa, onko uutisen lopussa toimittajan nimi. Tällöin ei jää epäselvyyttä, kuka uutisen on tehnyt, El-Khoury vinkkaa.

– Mitään ei kannata jakaa somessa, jos ei ole sataprosenttisen varma siitä, että juttu on totta, Lindh muistuttaa.

Suvi-Tuominen

Verken projektipäällikkö Suvi Tuominen

Valheellisen uutisen tunnistaminen faktasta vaatii hyvää medialukutaitoa. Medialukutaito tarkoittaa sitä, että osaa tulkita uutisia oikein ja erottaa tärkeän tiedon vähemmän tärkeästä. Medialukutaito on myös kykyä ilmaista itseään erilaisissa viestintävälineissä.

– Joskus kuulee sanottavan, että medialukutaito kehittyy nuorilla riittävän hyväksi, kun he käyttävät erilaisia viestintävälineitä. En usko tähän. Nuorille voi olla vaikeaa ymmärtää, miten mediaa tuotetaan ja tämän takia valheellisen uutisen tunnistaminen voi olla haasteellista, Suvi Tuominen kertoo.

Medialukutaitoa oppii mediakasvatuksessa, joka on osana peruskoulujen opetussuunnitelmaa. Ensi vuoden elokuussa alakoulujen opetussuunnitelma uudistuu ja siihen on lisätty monilukutaidon osaaminen. Lapsille ja nuorille opetetaan monenlaisen tiedon, kuten kirjoitetun, audiovisuaalisten ja digitaalisten sisällön tulkitsemista sekä tuottamista. Monilukutaito ei ole osana vain äidinkielen opetusta, vaan sen on tarkoitus olla kaikkien oppiaineiden tavoitteena.

– Median jatkuva muuttuminen luo paineita opettajille. Toisinaan tuntuu siltä, että perinteinen media unohtuu samalla, kun nuoria varoitellaan sosiaalisesta mediasta, Tuominen pohtii.

Paula Pihlava

04 Jun

Lipaskerääjänä autat katastrofien uhreja

Everyone is always welcome to join in the Red Cross fundraising. With your help Finnish Red Cross can help quickly the ones who suffer because of catastrophes or accidents.

Katso video ja selvitä, miten sinäkin pääset liittymään Punaisen Ristin lipaskerääjien reserviin! Aikaisempaa kokemusta ei tarvitse olla ja kerätä voi juuri niin kauan kuin haluaa. Ilmoittaudu mukaan täältä.

Joona Möttö