27 Aug

Testaa etuoikeutesi

Teksti ja kuvat: Irina Herneaho

On tärkeää tiedostaa, että yhteiskunta ei ole kaikille sama.

Milloin viimeksi havahduit siihen, että sinut kohdataan tasaveroisena ihmisenä? Tai siihen, ettei mikään estä sinua tekemästä haluamiasi asioita?

Tällaisiin kokemuksiin ei ehkä useinkaan tule kiinnitettyä huomiota. Ne eivät kuitenkaan ole kaikille itsestäänselvyyksiä.

Syrjintä ja epätasa-arvoiset mahdollisuudet ovat asioita, jotka huomaa usein vasta silloin, kun ne kohdistuvat itseen tai lähipiiriin. Kenties harvemmin asioita tulee tarkastelleeksi siltä kantilta, millä tavoin itse on etuoikeutettu suhteessa muihin.

Seuraava testi auttaa suhteuttamaan omaa asemaa toisiin nähden. Testi ei ole kattava, mutta se antaa osviittaa siitä, kuinka etuoikeutetussa asemassa olet. Saat pisteen jokaisesta väitteestä, joka pätee sinuun. Mitä enemmän pisteitä, sitä etuoikeutetumpi asema.

Siirry testiin tästä.

20 Aug

Seitsemän periaatetta inhimillisempään sosiaaliseen mediaan

 

04102014 Punaisen Ristin nuorten vuosikokous Jollas instituutissa. Milla Jylänki ja Elsa Kittilä. Kuva: Leena Koskela Kännykkä. Puhelin. Viestintä. Kuvaaminen. Some. Sosiaalinen media. Kuvat. Valokuvat.
Kansainvälisen Punaisen Ristin universaalit periaatteet sopivat käyttäytymiskoodeiksi sosiaaliseen mediaan edistämään avointa ja muita kunnioittavaa keskustelukulttuuria.

Miten sosiaalisesta mediasta saataisiin vähän kiltimpi?

Sosiaalisen median kanavat, kuten keskustelupalstat- ja pikaviestiohjelmat tarjoavat hienon mahdollisuuden rakentaa yhteisöllisyyttä, löytää uusia ystäviä sekä jakaa kokemuksia, tunteita ja tapahtumia. Sosiaalinen media eli some on kuitenkin myös 2000-luvun villi länsi, jossa silmätikuiksi joutuneita jahdataan klikkauksin ja uhkauksin. Elämäntaitokyselyssä suomalaisista nuorista tytöistä viidesosa ja pojista reilu kymmenesosa kertoo joutuneensa nettikiusaamisen kohteeksi vähintään kerran.

Ryhdyimme pohtimaan keinoja, joilla tehdä sosiaalisesta mediasta inhimillisempi. Otimme uusiokäyttöön tänä vuonna 50 vuotta täyttävät Punaisen Ristin periaatteet.

  1. Inhimillisyys eli kehu ja kiitä

Inhimillisyyden periaatteen mukaan kaikkea inhimillistä kärsimystä on ennaltaehkäistävä ja lievitettävä. Kunnioita käytökselläsi elämää, hyvinvointia ja muita ihmisiä. Tuota ja jaa sisältöä, joka edistää ystävyyttä ja erilaisten ihmisten ymmärrystä toisiaan kohtaan. Muotoile tekstisi tarkasti, sillä kirjoitettu viesti on helppo tulkita väärin, jos ei tunne puhujan motiivia tai näe tämän ilmeitä ja eleitä.

Kaikilla, myös some-yhteisöjen mustamaalaamilla poliitikoilla tai huomiota kaipaavilla bloggaajilla, on oikeus tulla kohdelluksi ihmisenä. Herjaaminen, pilkkaaminen ja syyttely paitsi lietsovat vihan ilmapiiriä, myös satuttavat vastaanottajaa. Internetin äänekkäimmät kommentoijat saattavat olla omassa elämässään hyvinkin yksinäisiä.

  1. Tasapuolisuus eli älä vahvista ennakkoluuloja

Vahvistavatko jakamasi tekstit tai päivityksesi ihmisryhmiin, uskontoihin, tai sukupuoleen kohdistuvia ennakkoluuloja ja stereotypioita? Netissä on esimerkiksi parisuhdeneuvoja jakavia artikkeleita, joissa korostuvat yksipuolisesti naisten tai miesten kuvitellut ominaisuudet. Harkitse tarkkaan, millaista sisältöä kannattaa jakaa, edes huumorimielessä.

  1. Puolueettomuus eli auta kiusattuja

On helppo kauhistella muiden tekemisiä. Mieti kuitenkin tarkkaan, auttaako viestisi, päivityksesi tai tykkäämisesi jotakuta vai pahentaako se tilannetta?

Puolueettomuuden periaatteen mukaan ristiriitatilanteessa ei oteta kantaa tai sekaannuta esimerkiksi uskonnollisiin tai poliittisiin kysymyksiin. Kun somessa vihaviestit sinkoilevat, keskity luomaan rauhan ilmapiiriä ja auttamaan kiusaamisen tai vihapuheen uhreja. Jos kohtaat selvästi loukkaava käytöstä, ilmianna se. Jätä tuomioiden tekeminen moderaattoreille ja tarvittaessa viranomaisille.

  1. Itsenäisyys eli uskalla olla oma itsesi

Sinulla on sananvapaus, mutta käytä sitä harkiten. Sosiaalisessa mediassa on tärkeää, että tunnet itsesi ja arvomaailmasi ja vältät lauman mukana kulkemista tai toimimista vain tykkäysten vuoksi. Pidä puolesi, äläkä lähde mukaan toisia ihmisiä loukkaavan materiaalin levittämiseen. Omiakin kuvia kannattaa julkaista aina harkiten.

  1. Vapaaehtoisuus eli jaa hyviä tekoja

Vaali ja kannusta tykkäämällä ja jakamalla pyyteetöntä auttamista, kuten tätä Heidin perustamaa Facebook-ryhmää yksinäisille ja nuoren pojan tekemää lumityötekoa tuntemattomalle vanhukselle. Kun jaat sosiaalisessa mediassa inhimillisiin tekoihin kannustavia tapahtumia ja kertomuksia, tulet tehneeksi myös itse hyviä tekoja.

  1. Yleismaailmallisuus eli kurkista some-kuplasi ulkopuolelle

Jos Facebookin uutisvirrassa pyörivät vain lähiseudun klikatuimmat uutiset ja samat puheenaiheet, mitä jos vaihteeksi lukisit myös ulkomaan uutisia tai etsisit itsellesi uuden some-kaverin vaikkapa Intiasta tai Venäjältä?

Yleismaallisuuden periaate korostaa jaettua velvollisuutta auttaa ja tehdä yhteistyötä yli kansallisten rajojen. Jakamalla empaattisia tarinoita maailmalta voit rakentaa inhimillisempää maailmaa.

  1. Ykseys eli esiinny vain itsenäsi

Suurin osa vihapuheesta kirjoitetaan nimettömänä tai nimimerkkien takaa niille, joilla on rohkeutta puhua omalla äänellään. Vastusta nimimerkkikulttuuria esiintymällä reilusti omalla nimelläsi. Avoimuus herättää myös luottamusta.

Teksti: Mirkka Helkkula Kuva: Leena Koskela/Punainen Risti

Lähde: The Fundamental Principles of the Red Cross and Red Crescent, 1996. ICRC Publication.

13 Aug

”Det enda jag ville var att någon lärare skulle krama om mig”

naba

Nabaz Baki, born in Iraq and grew up in Finland, has always felt different. Because of his bullying experiences at school he decided already years ago that he does not care about what people think and feel about him. This was also the reason why he started to write a blog about the nightlife in Ekenäs and Helsinki. He wanted to see how much he could provoke both other immigrants and the Finnish people.

Nabaz Baki kände sig alltid annorlunda. Han bestämde sig tidigt för att han inte ska bry sig om vad folk tänker och tycker om honom. Det var också en orsak till varför han började skriva en blogg om nattlivet i Ekenäs och Helsingfors. Han ville se hur mycket han kunde provocera både andra invandrare och den finska befolkningen.

Nabaz Baki är född i Irak och uppvuxen i Finland. Han är kanske känd för en del i Svenskfinland som mannen bakom partybloggen som vann priset för årets mest originella blogg på Bloggalan år 2011.

År 1989 började en resa som Nabaz Baki bär med sig hela sitt liv. Det var krig i hemlandet Irak. Kurderna var speciellt utsatta och under hot av Saddam Husseins styre. En dag fick Nabaz Bakis pappa, som hade ett bra jobb på en tobaksfabrik i Elbir, nog. Familjen Baki, precis som många andra kurdiska familjer, bestämde sig för att sälja alla sina ägodelar och fly.

Nabaz och hans familj väntade i fyra år på att få lämna Turkiet och få asyl i Europa.

Nabaz och hans familj väntade i fyra år på att få lämna Turkiet och få asyl i Europa.

— Vi var tio barn och min lillasyster var bara några månader. Jag var fem. Vi tog med oss bara det nödvändigaste och började vår vandring mot Turkiet. Vi gick i fem dagar genom bergen. Under bergen fanns vägar och tunnlar som var byggda för dem som skulle rymma. Irakiska soldater stred i bergen, så vi gick i praktiken igenom en krigszon. När det var skottlossning eller flygplan som släppte ner bomber så var vi tvungna att gömma oss. När det var kväll eller lugnare fortsatte vi.

Familjen hade två hästar, men annars så gick de till fots hela vägen.

— Vi gick upp för bergen och ner igen. Smugglare på vägen berättade hur vi skulle gå och i bergen längs gränsen till Turkiet fanns små byar där vi kunde övernatta. Om man gav en liten slant eller en guldring till någon familj så fick man bo hos dem, fick sig lite mat och kunde duscha. Fem dagar är en lång tid med tio barn.

Även om Nabaz bara var fem år när de flydde så finns minnena av ljuden och känslan av obehag kvar.

— Jag kommer aldrig att glömma ljuden från bomberna och flygplanen. Många kanske tycker att jag låter dum när jag säger att jag ännu som 31-åring är rädd för ballonger. Jag är rädd för ljudet när de spricker. Och åskan. Det är inte blixten jag är rädd för, utan det är ljudet som är obehagligt.

Ilsken ensamvarg

Nabaz och hans föräldrar och nio syskon kom via Turkiet till Finland på våren 1993. Då hade han fyllt 9 år. De första tre månaderna bodde de i Helsingfors och sedan flyttade de till Ekenäs.

— Mitt första minne av Finland är att det var kallt och väldigt grönt. Vi var ju inte så vana vid skog.

Men Nabaz hade inte det lätt i Finland de första åren. Han blev mobbad och tog avstånd från allt och alla.

— De ropade ”kurdipappa” åt mig på skolgården och på stan. I Ekenäs visste få vad en flykting var på den tiden. Vi var bland de få första utlänningarna här. Så, jag blev lite av en ensamvarg. Jag lekte helst ensam och jag var misstänksam mot alla. I skolan hade jag svårt att anpassa mig. Jag var stökig och arg. Arg på allt. Jag hade sett så mycket elände. Folk som låg döda på gatan när de inte hunnit till bombskyddet. Jag hade kvar minnena, fast jag försökte förtränga allt. Men jag kunde inte språket så jag kunde inte uttrycka det jag kände. Jag blev den där busiga.

Nabaz hoppas att lärare och skolpersonal kan hantera barn som är i hans situation bättre idag.

— På 90-talet fanns inte det här med att bearbeta det man gått igenom som flyktingbarn. Läraren frågade aldrig varför jag betedde mig så som jag gjorde. Det enda jag ville var att någon lärare skulle krama om mig och fråga hur jag hade det.

Nabaz menar att flyktingar som kommer hit som barn borde få stöd och att lärare borde få mer kunskap i vad ett flyktingbarn kan ha gått igenom.

— Men idag tror jag ändå att det är bättre. Och det är bättre inte bara för utlänningar utan också för alla. Lärarna är mer uppmärksamma på mobbning idag. Det vill jag åtminstone tro och hoppas.

En vilja att provocera

— Jag minns hur jag en dag som tioåring när jag gick hem från skolan, suckade över hur tung min ryggsäck var. Jag minns också att jag i den stunden tänkte att den kommer bara att bli tyngre och tyngre för varje år som går. Men att det kommer att komma en dag när jag är redo, och då ska jag börja plocka fram allt som finns i säcken. Och det är först nu som jag börjat göra det.

Nabaz har använt sig av den svåra tiden till något positivt.

— ”What doesn’t kill you, makes you stronger”, som man säger på engelska. Jag vände på det hela och fick nästan en kick av att provocera. Jag började skriva bloggen om krogliv, alkohol och sex. Och på det sättet provocerade jag både andra invandrare men också de som hade fördomar om oss invandrare. Det kändes som att jag vann emot alla som mobbat mig under alla dessa år.

Nabaz2

Nabaz blev mobbad för sin dyslexi i skolan, men idag bryr han sig inte om vad folk tänker om honom.

Nabaz fick också kritik av många för det språk han använde på sin blogg. Många ansåg att det inte var korrekt svenska.

— Jag blev mobbad för min dyslexi i skolan och det var också en orsak till att jag började blogga. Jag skrev på ”fel svenska” och många kommenterade: ”lär dig svenska!”. Det i sin tur fick jag en kick av. Och jag ville provocera ytterligare med min dyslexi och fortsatte skriva så som jag gjorde.

Idag är Nabaz utbildad närvårdare och har många vänner som står honom nära. Men han vet att hans provocerande sätt också lett till att alla inte älskar honom.

Fördomar

Nabaz anser att det är ett stort problem i dagens Finland att man vill sätta folk i fack. Jag märker att jag blir annorlunda bemött för att jag ser annorlunda ut, på krogen och på gatan. Men han vill ändå inte använda sig av ordet rasism.

— Jag försöker i stället tänka att alla människor har fördomar och det bygger på okunskap.

Nabaz drömmer ibland om hur det skulle kännas att bo i ett land som helt och hållet känns som hemma.

— Ibland tänker jag på att om vi skulle ha stannat i Irak, eller i Kurdistan, vem vore jag idag då. Men sen inser jag att jag aldrig skulle kunna leva det liv jag gör idag om jag skulle bo där. Så, om jag måste välja idag så skulle jag ändå välja att bo här. Även om jag på ett sätt alltid kommer att bli bemött som en främling här så är Finland det första landet jag bott i där jag verkligen känt mig trygg.

Elin von Wright

04 Aug

Numu innostaa luovuttamaan verta

Nearly a thousand blood donations are needed every weekday in order for patients to receive the blood products they need in hospitals. Young Muslims NGO arranged a campaign to inspire young people to donate blood.

Nuoret muslimit ry (Numu) osallistui kansainväliseen verenluovutuspäivään kesäkuussa ja järjesti koko kesäkuun kestävän verenluovutuskampanjan.

Guleed Ahmed luovuttamassa verta. Kuva Hunderra Assefa

Tavoitteena oli tuoda verenluovutuksen tärkeys kaikkien tietoisuuteen ja erityisesti aktivoida sekä lisätä tietoisuutta muslimien keskuudessa. Nuorten aktivoiminen toimimaan itsenäisesti ja ryhmässä on yhdistyksen ensimmäinen päätavoite, jota myös verenluovutuskampanjoiden avulla toteutetaan.

Numu haastoi erilaisia yhteiskunnan toimijoita ja yksilöitä luovuttamaan verta joko sovittuina verenluovutusvuoroina tai kesäkuun aikana ilmoittamalla luovuttavansa osana Numun ryhmää. Haaste lähetettiin eri tahoille ja henkilöille, joiden kanssa Numu on tehnyt yhteistyötä.

Verenluovuttajina oli kampanjassa mukana sekä ensikertalaisia että kokeneita luovuttajia. Tavoitteena on myös lisätä säännöllisten verenluovuttajien määrää sekä aktivoida ja kannustaa uusia verenluovuttajia kokeilemaan, miltä tuntuu auttaa toisia ainutlaatuisella tavalla.

Kampanja muistuttaa verenluovuttamisen tärkeydestä

Numu on aktiivisten musliminuorten aloitteesta perustettu yhdistys, joka pyrkii virkistämään ja kehittämään nuoria niin yksilö- kuin yhteisötasolla. Järjestön kolme päätavoitetta ovat aktivoiminen, vahvistaminen ja yhdistäminen.

Kuva Umalkair Mohamed

Verenluovutuskampanjan avulla Numu halusi toteuttaa kaikkia kolmea päätavoitettaan samanaikaisesti. Tästä syystä verenluovuttaminen ja siitä kertominen ovat olleet tärkeä osa Numun toimintaa järjestön perustamisesta lähtien.

Numun toisena päätavoitteena on vahvistaa nuorten islamilaisen tiedon ja identiteetin kehittämistä ja sen avulla integroida nuoria osaksi yhteiskuntaa. Yhdistys pyrkii kampanjoiden avulla tuomaan esiin verenluovuttamisen tärkeyttä. Suomessa tarvitaan lähes joka arkipäivä noin tuhat uutta verenluovutusta.

Yhteiskunnan eri ryhmien saavuttaminen ja aktivoiminen luovuttamaan verta on tärkeää. Kolmas yhdistyksen tavoite on yhdistää muslimiyhteisöä ja luoda yhteisymmärrystä muun väestön kanssa muun muassa järjestämällä erilaisia tapahtumia. Numu kannustaa nuoria osallistumaan kaikkeen hyödylliseen järjestö-, viranomais- ja yhteiskuntatoimintaan, johon verenluovuttaminenkin kuuluu.

Umalkair Mohamed