28 Jan

Vad händer bakom kulisserna på Finlands Röda Kors?

Hurdan är Finlands Röda Kors som arbetsplats? Två nykomlingar och en erfaren medarbetare berättar om sin karriär på organisationen och ger sina bästa tips för den som är intresserad av att jobba i branschen.

SPR_Janne_IMG_8519

“Volontärerna sporrar mig att jobba hårdare”

Janne Leskinen, 31, utvecklare för mångkulturella ärenden

“Jag har nu arbetat i cirka ett halvår som utvecklare för mångkulturella ärenden, vilket är ett otroligt varierande jobb. Under en och samma dag kan jag representera Röda Korset på kommunens invånarinfo, ge expertutlåtanden till statens tjänstemän och hjälpa organisationer som jobbar med invandrare att utveckla sin verksamhet.

Jag rekryterades år 2011 till Röda Korsets volontär på Världen i byn-festivalen. Jag blev aktiv i den mångkulturella verksamheten och startade en grupp för invandrarmän vid Karlsgatans flyktingförläggning samt blev medlem i styrelsen för Tölö lokalavdelning. Det här ledde eventuellt till att min föregångare rekommenderade mig till jobbet. Snacka om god tur!

I det dagliga arbetet ser man vilken otrolig insats våra frivilliga bidrar med. Ärligt talat tror jag att det finska samhället inte skulle ha klarat av flyktingsituationen så här bra utan dem. Det är inte av en slump som Amnesty ifjol tilldelade Röda Korsets volontärer sitt människorättspris.

Volontärerna sporrar mig att jobba hårt, jag får ju ändå lön för det här. Visst känns jobbet utmanande ibland. Man kan sitta dygnet runt på kontoret, men man kommer ändå alltid att ha hundra olästa mejl i kö. Det viktiga är att komma ihåg att ha ett eget liv vid sidan om jobbet, det vill säga hobbyer och energi att ta hand om nära och kära.”

Jannes tips för dig som är intresserad att jobba för en medborgarorganisation:

Egentligen existerar ingen “rätt” utbildning eller bana, mitt råd är att prova sig fram. Att syssla med volontärarbete ger förstås alltid ett bra intryck. Trots att den banan inte skulle leda till ett jobb inom branschen, får du ändå värdefulla erfarenheter och nya vänner. Samtidigt lönar det sig inte att ägna all sin fritid åt volontärarbete. En gång i veckan är redan en värdefull insats.

Johanna_IMG_8604

“En organisation med speciell gemenskap världen över”

Johanna Kylmäoja, 35, koordinator för ungdomsverksamheten

“Jag håller i trådarna för utbildningar, material och strategier för Finlands Röda Kors riksomfattande barn- och ungdomsverksamhet. Min roll är att stöda de distriktsanställda, som i sin tur stöder de volontärer och sköter det praktiska kring de aktiviteter som vi erbjuder.

Jag kom först i kontakt med Röda Korset som 16-åring när jag ställde upp som volontär lägerledare. Det här ledde till förtroendeuppdrag i Åbo avdelningsstyrelse och senare en anställning på Åbolands distriktskontor. På den vägen har jag blivit och har jobbat för organisationen nu i tio år.

Det bästa med att jobba på FRK är alla fina kollegor och volontärer. Att se dem vilja hjälpa av hela sitt hjärta är väldigt inspirerande. Redan i ung ålder insåg jag att det råder en väldigt speciell atmosfär av humanitet och gemenskap vid Röda Korset världen över. Då jag åkte som en nervös 20-åring på ett läger till Uzbekistan märkte jag genast att samhörigheten var närvarande även där. All hemlängtan försvann på direkten.

Just nu är vår största utmaning att kunna anpassa oss efter det som unga vill ha. Den rådande trenden är att folk vill testa på olika saker och delta i kortvariga projekt. Trots att sättet att engagera sig har förändrats, märker man ändå tydligt att ungdomarna vill hjälpa och göra gott, och därför måste vi kunna bemöta dem på rätt sätt.”

Johannas tips för dig som är intresserad att jobba för en medborgarorganisation:

Testa dig fram och ta emot olika uppdrag. Man behöver inte förbinda sig för livet, men man kan lära sig mycket av att sköta en specifik post under en längre tid och ge den sitt allt. Jag har själv haft enorm nytta i arbetslivet av alla de kurser som Röda Korset erbjudit åt mig som volontär. Verksamheten lär en att ta ansvar, förhandla och leda grupper, och de här är färdigheter som behövs dagligen.

KiiaE_IMG_8569

“När något händer ute i världen måste vi reagera”

Kiia Etelävuori, 23, informatör

“Under mitt första år på Helsingfors universitet deltog jag i ämnesföreningens studiebesök till Röda Korset och blev genast övertygad om att det här vore ett kul ställe att jobba på. Förra hösten ansökte jag sedan om en praktikplats och till min stora glädje blev jag antagen. Efter bara några dagar på jobbet visste jag att jag kommit rätt, så när praktiken led mot sitt slut och jag blev ombedd att fortsätta blev jag ju väldigt glad!

Dagarna tillbringar jag oftast vid datorn på centralbyrån i Helsingfors. Till mina arbetsuppgifter hör att ta hand om våra sociala medier, skriva nyheter för webbplatsen och planera strategier för olika kampanjer. Ibland åker jag också ut på fältet för att skriva reportage. Senast besökte jag flyktinganläggningens barnklubb och rapporterade om Hungerdagens bössinsamlare. Det är väldigt givande att träffa nya människor som delar med sig av sina erfarenheter.

För oss är förändringar i det världspolitiska läget väldigt påtagliga. När något händer ute i världen måste vi reagera. Då kan dagarna bli rätt hektiska. Det finns inte alltid tid för att göra upp omfattande strategier i förväg, trots att vi nog förbereder oss för olika situationer och scenarier. Trots att sådant kan vara stressigt, ger situationerna en möjlighet att utmana sig själv och ta ansvar utöver det normala.

Att läsa allmänhetens feedback och positiva kommentarer på sociala medier är otroligt peppande. Ibland skriver folk att de donerat eftersom de blivit berörda av en artikel där vi berättar om vår verksamhet. Det betyder att vi har lyckats med vårt jobb.”

Kiias tips för dig som är intresserad att jobba för en medborgarorganisation:

Att känna till organisations- och volontärverksamhet är definitivt till nytta. Sådant kan du lära dig t.ex. genom att gå med i Röda Korsets ungdomsverksamhet eller olika lokala utskott och styrelser. Dessutom finns Röda Korsets ungdomsdelegatsprogram, som årligen ger ungdomar möjlighet att bekanta sig med biståndsverksamhet bl.a. genom besök till biståndsorter och internationella läger.

Text och bilder: Mikaela Remes

26 Jan

Against stigmas in Kenya

The Finnish Red Cross volunteers Ronja Kankare and Amanda Sigfrids travelled to Kenya to lead workshops against social stigmas. They interviewed locals and a Finnish Red Cross delegate Tiina Haapaniemi and asked them to describe different forms of discrimination in Kenya and ways of fighting against them.

Japhet(1)

Japhet Ngeno, 26
National Youth Vice Chairman, the Kenya Red Cross Society

“Different stigmas in Kenya are a big challenge. Youth have a responsibility to find a solution, for example for stigmas based on cultural background. We have a population of 40 million people and 42 tribes with different cultures. Often some communities are seen more important than others.

I have faced stigma in my childhood. I come from a quite poor family, and my childhood friends were from rich families. I was discriminated because of it. Sometimes I didn’t feel comfortable to participate in some activities as I felt that I didn’t belong there.

One way to fight against stigma is to talk about it and share information. When people are informed they know how to act. We need to educate people while they are young.”

Caroline, 24
Volunteer worker, the Kenyan Red Cross Society

“There are many different kind of stigmas in Kenya. Some examples are discrimination towards HIV positive, between the tribes and towards drug users even by their own family members. I have faced discrimination because my mother used to sell alcohol. The people in my village started to discriminate me as a daughter of alcohol dealer.

We can fight against stigma by accepting the situation how it is. For example many tribes are living in the same areas. They just need to live with others and take the situation as it is.”

Sara Wonjirum, 24
Volunteer worker

“We have a lot of stigmas in Kenya: for example stigma related to HIV or other illnesses and a stigma of poverty. The stigma of being HIV positive is something that I have also faced. Three of my family members are diagnosed with HIV. It is hard to battle against the strong stigmas but I think the workshops “Against Stigma” could help.”

Tiia(1)

Tiia Haapaniemi, 35
Country Delegate, the Finnish Red Cross
“Attitudes towards differences in Kenya are really similar as everywhere in the world. However, because of the history of Kenya, stigmas between the tribes are distinctive, for instance in Finland there is no stigmas between different tribes.

I don’t feel like I have faced discrimination in Kenya. The fact that I am different has arisen positive interest in people. Kenyans warmly welcome foreigners, or at least the Europeans. I think we can fight against stigma with our own example. And personally I can fight against stigmas by making sure that all the programs that Red Cross is arranging here are openly welcoming everyone to join in. I can also, as a Red Cross employee, support the work against stigmas for instance by producing education materials related to the topic.

About the workshop
The Against racism! training circle was developed in the Against Racism! project coordinated by the Finnish Red Cross in cooperation with the Finnish Refugee Council. For the use of Kenyan Red Cross the concept was broadened to “How to intervene against stigma”. The project aimed to empower participants to identify stigmas and have knowledge and skills to intervene in discriminative situations, such as coming election campaigning in Kenya.

Text and photos: Ronja Kankare & Amanda Sigfrids

21 Jan

Volunteer burnout may surprise you too

Photo: Niklas Meltio

According to many researches (and our experiences), investing your time and energy into volunteering makes you happier and increases your wellbeing. However, sometimes it is necessary to say “no” or at least “not now” for volunteering. This post tells a true story how to prevent overloading yourself.

I would like to share my experience of a volunteer burnout. When I started volunteering for the humanitarian assistance in 2012, I was very excited about all the activities. In fact, I wanted to do everything and learn about everything. I started volunteering with the Finnish Red Cross group at the detention centre and soon after I participated in the activities of the International Youth Club, took part in fundraising and finally became a board member in two non-profit organisations.

Everything I did felt important and I suddenly made my volunteering a number one priority in life. All this volunteering had a purpose after all, and I was helping others. But soon as all the activities started to pile up, I realized I was seriously neglecting myself. I had to rethink my commitments and limit my volunteering. But I didn’t want to quit completely.

To get a professional point of view on my situation, I spoke with Ilkka Saarinen, who has volunteered for the Finnish Red Cross for around 20 years. He also leads courses on psychological support. Ilkka has also worked in several emergencies where it is especially important to take account of psychological wellbeing of the volunteers. I asked him what I and others facing the same problem should do to prevent a volunteer burnout in the future.

Start with small steps

“New volunteers get passionate about a cause and some of them immediately want to save the world. But that does not happen. First of all, they need to take care of themselves to be able to be good volunteers”, Ilkka tells me.

According to Ilkka, it is very common that new volunteers want to do a lot of things right away and tend to forget about their own wellbeing.

“When you want to start volunteering, take something small to begin with. You can become a friend of someone and spend time with this person for two hours per week. It might seem too little, but soon you will realize that it’s sufficient”, Ilkka explains.

Photo: Hanna Linnakko

Put your own oxygen mask first

As volunteers work with other people, it does not require much to find yourself in a situation that you feel emotionally connected to a person and his suffering. According to Ilkka, dealing with difficult situations of others is psychologically very demanding. However, these are exactly the situations when your wellbeing must go first.

Let’s take an example that Ilkka gave me. Do you remember the security instruction videos before an airplane takes off? When cabin pressure lowers, an oxygen masks drop. If a mother travels with a child, she first has to put the mask on herself so that she can be able and strong enough to assist her child. If she would pass out, she would no longer be there to help the child.

“New volunteers get passionate about a cause and some of them immediately want to save the world. But that does not happen.”

The same applies to volunteering. If you want to help and take care of others, you need to make sure that you are also taken care of. The role of the volunteer is to assist others in a specific situation, like after some traumatic experience. You are there for them in that moment only. But when it’s over, you have to return to your private life and strictly separate your volunteer role from your private person. “This is one thing which is often forgotten,” Ilkka says.

Ilkka also gives a personal experience when he spent a night without sleeping because he kept on thinking about a situation of one client.

“Then I realized that by thinking about the client and his situation is not going to help him anyway. He doesn’t even know that I’m worried about him and cannot sleep,” Ilkka says.

Know your own limits

Ilkka encourages all volunteers to establish their own “small rituals” to keep an eye on personal limits.

“I worked with my clients in one part of the city and I was going there by car. I decided to make a border at the place at which I would always have my car parked. When I finished with my clients, I allowed myself to be concerned about them only until I have reached my car. After then, I had to let it go,” Ilkka tells me.

Of course, volunteers should always have an opportunity to talk about their experience and feelings related to the volunteering. This is crucial especially when they need to preserve confidentiality.

Officially this is called defusing and it’s basically a discussion in a small group which should take place after each volunteering session. When these small discussions are led by a qualified worker then this is called debriefing. Volunteers that engage in mentally demanding work can also attend in a work counselling once a month.

One of the points that Ilkka mentioned and that I have also found helpful is that I should keep developing myself, go to educational courses and read books relevant to my volunteer activities. Having volunteer friends also helps – as bonding with other volunteers makes it easier to discuss related things.

Taking care of your own wellbeing is essential when helping others. Sometimes we go through difficult situations in our personal lives as well and feel overwhelmed by volunteer activities.

From my experience, I can say that the most important thing is to know your own limits and not to take too much on your shoulders.  I can only agree with what Ilkka said to me: “You cannot rescue the whole world. You can make your share.’’

Text: Jana Sassakova
Photos: Image Bank of The Finnish Red Cross

14 Jan

Miltä näyttää avustustyön tulevaisuus?

Tulevaisuuden suuntaa ennakoivat megatrendit luovat humanitaariselle avulle uusia mahdollisuuksia, mutta asettavat samalla toiminnalle reunaehtoja. Punaisen Ristin kansainvälisen komitean ICRC:n muutaman vuoden takainen tulevaisuuskatsaus on edelleen polttavan ajankohtainen. Sen mukaan inhimillisyyttä tarvitaan, kun kriisit monimutkaistuvat ja kybersodankäynti hämärtää vastuun. Listasimme avustustyöhön vaikuttavat keskeisimmät megatrendit.

SPR:n rahoittama CBHFA -ohjelma pyrkii parantamaan kylien elinoloja ja katastrofikestävyyttä. Daw Paw Ka Lay -kylä sijaitsee lähellä Loikawia, Kayah State, Myanmar.

Tulevaisuudessa ennakoinnin merkitys korostuu, kun erilaiset kriisit kietoutuivat toisiinsa. SPR tukee muun muassa Myanmarissa sekä kylien elinolojen että katastrofikestävyyden kohentamista. Kuva: Jarkko Mikkonen / Suomen Punaisen Ristin kuva-arkisto

1. Kriisit limittyvät: ilmastonmuutos, köyhyys ja konfliktit

Vuonna 2011 Japanissa sattui maan historian voimakkain maanjäristys, jonka nostattama tsunami teki valtaisaa tuhoa ja sai aikaan ydinvoimalaonnettomuuden Fukushimassa. Tapaus on esimerkki siitä, miten yksi katastrofi voi synnyttää uusia. Kansainvälisen humanitaarisen avun järjestelmän pitää osata varautua tämäntyyppisiin tilanteisiin, vaikka ne vaikuttaisivatkin epätodennäköisiltä.

Erilaiset kriisit kietoutuvat toisiinsa: usein konfliktit leimahtavat ja pitkittyvät alueilla, joissa on jo valmiiksi köyhyyttä, pulaa vedestä ja ravinnosta ja jotka ovat erityisen alttiita luonnonmullistuksille. Väestönkasvu kärjistää ongelmia, kun kilpailu jo ennestään niukoista resursseista kiihtyy.

Ilmastonmuutoksen myötä luonnonkatastrofeja sattuu tulevaisuudessa yhä enemmän, ja ne ovat todennäköisesti myös entistä tuhoisempia. Pariisin ilmastosopu luo uskoa siihen, että kaikkein vakavimmilta seurauksilta vältytään, mutta sään ääri-ilmiöt yleistyvät silti. Ympäristön tuhoutuminen kiihdyttää kaupungistumista ja ajaa ihmisiä pakolaisiksi. Kaikkein haavoittuvimmassa asemassa ovat ihmiset, jotka eivät pääse pakenemaan, ja tähän tulee löytää ratkaisuja.

2. Globaalit valtasuhteet muuttuvat – miten käy rahoituksen?

Uusien taloudellisten mahtien nousun myötä länsimaiden poliittinen painoarvo vähenee. Moni valtio siirtyy avun vastaanottajasta humanitaarisen toiminnan rahoittajaksi ja kehittäjäksi. Koko humanitaarinen järjestelmä on rakennettu ja sitä on edelleen kehitetty lähinnä länsivetoisesti. Parhaimmillaan uusien valtioiden profiilin nousu voi demokratisoida järjestelmää ja tuoda paremmin kuuluviin kehittyvien maiden ääntä.

Yhteistyö voi kuitenkin osoittautua hankalaksi, jos apua ohjaavista periaatteista, arvoista ja tavoitteista ei päästä yhteisymmärrykseen. Valtiot voivat yrittää hyödyntää humanitaarista apua edistääkseen erilaisia taloudellisia tai ulkopoliittisia tavoitteitaan. Humanitaarisen avun politisoituminen on riski, joka erilaisten humanitaaristen toimijoiden on syytä tiedostaa. Ilmiö ei kuitenkaan ole uusi, ja eri osapuolet ovat ennenkin yrittäneet valjastaa apua omien agendojensa saavuttamiseksi. Uusien toimijoiden mukaantulo tekee ilmiön kuitenkin näkyvämmäksi ja pakottaa humanitaarisen työn tekijöitä arvioimaan toimintaansa monipuolisemmin.

Heikko talouskehitys ja väestön ikääntymisen myötä kasvavat sosiaalimenot kehittyneissä valtioissa herättävät huolen siitä, että tällaiset valtiot vetäytyvät pitkäkestoisesn kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun rahoituksesta. Tästä on jo viitteitä: esimerkiksi Suomi leikkasi vastikään rajusti kehitysyhteistövarojaan. Jos näin käy laajemmassa mittakaavassa, nousevilta talousmahdeilta odotetaan suurempia panostuksia niin humanitaarisen järjestelmän rahoitukseen kuin sen kehittämiseenkin. Todennäköistä on, että järjestelmä käy läpi muutoksia, mutta niiden suuruus jää vielä arvailujen varaan. Yksi mahdollisuus on, että apua koordinoidaan vähemmän kansainvälisten järjestöjen kautta ja enemmän valtioioiden kahdenvälisenä apuna.

3. Tieteen ja teknologian kehitys voi mullistaa kaiken

Kuka olisi osannut ennustaa, kuinka mullistavaksi keksinnöksi internet osoittautuisi? Teknologian ja tieteen kehitys muuttaa myös tulevaisuudessa maailmaa tavoilla, joita ei voi täysin ennakoida. Jotkin murrokset ovat jo täydessä käynnissä: Ihmiset ja yhteisöt eri puolilla maailmaa ovat yhä enemmän yhteydessä toisiinsa. Valtamedian painoarvo heikkenee, ja ihmiset viestivät, jakavat informaatiota ja mielipiteitä suoraan toisilleen, ilman välikäsiä. Sosiaalisen median kultakausi jatkuu, ja lähes koko maailman kattavat mobiiliverkot avaavat uusia mahdollisuuksia viestiä ja saada paikalle apua kriisitilanteissa. Lisääntynyt tieto kannustaa kansalaisia myös lisääntyvään toimintaan, mikä voi hyödyttää humanitaarisia järjestöjä.

Vaikka tiede ja teknologia voivat auttaa ratkaisemaan suuria ongelmia, myös uudenlaisia uhkia ilmaantuu. Esimerkiksi sotateknologian kehitys herättää kysymyksen vastuuvelvollisuudesta: miehittämättömät lennokki-iskut tappavat siviilejä, mutta eivät aseta hyökkäävää osapuolta vaaraan. Myös ei-valtiolliset toimijat voivat päästä käsiksi tuhoisampaan aseteknologiaan, mikä lisää tuhoisten terrori-iskujen mahdollisuutta. Kyberiskut ja -sodat ovat todellinen uhka yhteiskunnissa, jotka ovat hyvin riippuvaisia tietoverkoista. Humanitaariset järjestöt eivät välttämättä ole varautuneet tämän kaltaisiin kriisitilanteisiin, ja siksi tarve uudelle asiantuntijuudelle kasvaa.

4. Auttajat lisääntyvät, vastuu pirstaloituu

Perinteisen, puolueettomuuden ihanteeseen nojautuvien humanitaaristen toimijoiden lisäksi avustustyötä tulevat tekemään tulevaisuudessa yhä useammat tahot. Toiminta saa erilaisia muotoja riippuen siitä, onko vetovastuussa kattaviin toimiin tähtäävä YK, voittoa tavoitteleva yritys vai energiapoliittisia intressejään ajava valtio. Myös järjestökentällä toimijat lisääntyvät, mikä voi hankaloittaa yhteisen sävelen löytämistä. Toisaalta järjestöjen erilaiset painotukset voivat osoittautua eduksi.

Kun humanitaaristen toimijoiden kenttä pirstaloituu, kysymys vastuusta korostuu. Toisin kuin poliitikot, humanitaariset toimijat eivät toimi äänestäjien mandaatilla. Toiminnan läpinäkyvyys on parantunut, mutta jatkossa on huolehdittava entistä päättäväisemmin siitä, että paikallisten ihmisten äänet kuuluvat kriisin keskellä. Avun vastaanottajia ei tule kohdella passiivisina uhreina vaan aktiivisina toimijoina, jotka tuntevat omat tarpeensa ja tilanteensa paremmin kuin yksikään ulkopuolinen.

5. Ennakointi voi pelastaa henkiä

Mediassa näkyvyyttä saavat äkilliset katastrofit, ja tällaisissa tapauksissa avustusten kerääminen käy helpommin. Hiljaiset, hitaasti kytevät kriisit jäävät vähemmälle huomiolle, vaikka inhimillinen hätä on yhtä todellinen. Median kiinnostus katastrofeihin myös lopahtaa nopeasti, mutta paikallisten ihmisten ja kansainvälisten järjestöjen ponnistelu jatkuu kuitenkin paljon pitempään. Jälleenrakentaminen ja vakauden saavuttaminen voivat olla valtaisia haasteita, jotka vaativat riittävät resurssit.

Humanitaarisen työn onnistumisen kannalta on tärkeää ymmärtää kriisin tai konfliktin syitä. Yksioikoiset tulkinnat johtavat todennäköisesti väärään diagnoosiin, ja silloin voidaan päätyä hoitamaan taudin sijasta oireita. Myös yllättäviltä vaikuttavilla tapahtumilla on oma historiansa ja kehityskulkunsa: lopulta harva kriisitilanne syntyy tyhjästä. Esimerkiksi Eurooppaan viime vuonna pyrkineet pakolaiset ovat ensin saattaneet paeta kotimaansa konfliktia ja viettää sen jälkeen pitkiäkin aikoja pakolaisleireillä, joilla ei ole ollut riittävästi resursseja inhimillisten olosuhteiden tarjoamiseen.

Kaikkein inhimillisintä on ehkäistä katastrofeja ja panostaa yhteiskuntien ja yhteisöjen vakauteen sekä omavaraisuuteen. Humanitaaristen järjestöjen onkin kehitettävä kykyään varautua kriiseihin. Tällainen työ ei ehkä ole mediaseksikästä, mutta sitäkin tarpeellisempaa. Päävastuu ennaltaehkäisyssä on kuitenkin poliittisilla päättäjillä ja instituutioilla humanitaaristen järjestöjen rooli on ennen kaikkea tarjota tukea paikallisille toimijoille ja tarvittaessa tulla apuun, jos politiikka epäonnistuu.

Teksti: Irina Herneaho

Lähteet:

International review of the Red Cross. (2011) Humanitarian debate: Law, policy, action. The future of humanitarian action.

Hyvän tekeminen ja valta. Humanitarismin kriittistä tarkastelua. (2013) Toimittanut Frank Johansson. Gaudeamus.