25 Aug

Rentoa kulttuurivaihtoa – Lukiolaiset keksivät turvapaikanhakijanuorille harrastustoimintaa

Järvenpään lukiossa opiskelevan Veran, 18, mukaan harrastustoiminta on opettanut, että samanikäiset nuoret ovat samanhenkisiä, tulivat he mistä päin maailmaa tahansa.

[På svenska]

Naurua, kourallinen uusia kieliä ja jännittävää toimintaa – kaikkea tätä on luvassa kun suomalaiset lukiolaiset tapaavat nuoria turvapaikanhakijoita viikoittain. Suomen Lukiolaisten Liiton (SLL) ja Suomen Punaisen Ristin yhteistyöprojekti on toimintaa nuorelta nuorelle. Toiminta luo mahdollisuuden eri kulttuurien tasavertaiseen kohtaamiseen.

Eräänä kesäisenä elokuun iltana parikymmentä nuorta seisoskelee piknik-huopineen ja eväspusseineen Suomenlinnan lauttalaiturilla Helsingissä ja odottaa pääsyä lautalle. Joka puolelta kuuluu innokasta puheensorinaa eri kielillä, esimerkiksi suomeksi, englanniksi, arabiaksi ja dariksi. Sivustakatsoja saattaisi luulla, että koolla on joukko monikulttuurisia koulukavereita. Tosiasiassa kyseessä ei ole mikä tahansa kaveriporukka, sillä runsas puolet nuorista on turvapaikanhakijoita.

Eväsretki on osa turvapaikanhakijoiden ja suomalaisten lukiolaisten yhteistä harrastustoimintaa, jota järjestävät Suomen Lukiolaisten liitto (SLL) ja Suomen Punainen Risti. Opiskelijat saavat itse suunnitella toimintaansa noin kerran viikossa järjestöjen ja vastaanottoyksiköiden henkilökunnan tuella. Ohjelmaan kuuluu kaikkea aina pidemmistä retkistä epävirallisempaan oleskeluun: ryhmä on aikaisemmin käynyt Korkeasaaressa ja Linnanmäellä, vaeltanut Nuuksion luonnonpuistossa ja tavannut muiden paikkakuntien turvapaikanhakijoita.

Vapaaehtoinen Vera, 18, opiskelee Järvenpään lukiossa. Hän näki ilmoituksen toiminnasta SLL: n Facebook-sivuilla, innostui tapaamaan nuoria maahanmuuttajia ja tuli mukaan toimintaan keväällä.

– Kun seuraa pakolaiskysymyksen käsittelyä mediassa saattaa saada kuvan turvapaikanhakijoista kasvottomana tilastona. Tämä toiminta on osoittanut, että olemme kaikki hyvin samanlaisia, riippumatta siitä mistä tulemme, Vera sanoo.

16-vuotias Anna Helsingin medialukiosta tuli mukaan ystäviensä houkuttelemana pari kuukautta sitten ja nyt hän haluaa tarjota asukkaille toimintaa arkeen.

– Tuntuu mukavalta tehdä hyvää ja saada vielä kaupan päälle tutustua erilaisiin kulttuureihin, Anna sanoo.

Kontaktit suomalaisten kanssa tärkeitä

Harrastustoimintaan osallistuvat turvapaikanhakijat asuvat Ruskeasuon vastaanottokeskuksessa ja tulevat kahdesta eri yksiköstä: toinen on perheille ja yksin tuleville, toinen aikuisille turvapaikanhakijoille. Tänään paikalla on noin 15 – 20 alaikäistä osallistujaa, mikä on poikkeuksellisen paljon. Alaikäisillä on aina mukanaan ohjaaja vastaanottokeskuksesta.

Iranilaissyntyinen Baran Alizadeh, joka on nyt työskennellyt Ruskeasuon vastaanottokeskuksessa kuukauden, kertoo  itse nauttivansa erilaisesta työpäivästä päästessään ulos neljän seinän sisältä nauttimaan auringonpaisteesta. Toki vastaanottokeskuksessakin on paljon erilaista toimintaa kuten kävelyretkiä, kielikursseja ja uintiretkiä, mutta hän pitää mahdollisuutta tavata suomalaisia nuoria ainutlaatuisena tilaisuutena, jota myös turvapaikanhakijat arvostavat.

– Asukkaat odottavat retkiä kovasti. He haluavat nähdä paikkoja ja tavata uusia ihmisiä, eivät vain istua vastaanottokeskuksessa. Retket antavat heille mahdollisuuden oppia uusia asioita ja tutustua kieleen ja kulttuuriin. Tämä on todella tärkeää heidän tulevaisuuttaan ajatellen, Alizadeh sanoo.

Kun lautan ovet aukeutuvat, kiipeävät nuoret ylimmälle kannelle ja ihailevat kimmeltävää merta. Perillä joukko etsii puiston ja laittaa tarjolle muun muassa sipsejä, nachoja, dippikastiketta, virvokkeita ja croissantteja. Osa vanhemmista osallistujista haluaa lähteä kävelylle saaren ympäri, kun taas nuoremmat vaativat saada leikkiä piilosta lukiolaisten kanssa.

Iranista saapunut Mustafa, 21, kuuluu vanhimpiin toimintaan osallistuviin turvapaikanhakijoihin.

Nuoret kokevat, että he tekevät tarkoituksellista työtä ja että toiminta on laajentanut heidän maailmankuvaansa.

Mustafa on nyt ollut Suomessa seitsemän kuukautta ja pitää retkiä tervetulleena vaihteluna vastaanottokeskuksen arkeen, johon kuuluu pääasiassa opiskelua, nukkumista ja syömistä. Hänellä ei ole suurempia toiveita toiminnan suhteen, vaan toivoo lähinnä hauskaa yhdessäoloa.

– Pidän arkisista asioista: kävelyretkistä, museokäynneistä ja yhdessäolosta.

Lukiolaiset vastuutehtävissä

Korkeakouluopiskelija Elena Murto, 25, on Punaisen Ristin vastuuvapaaehtoinen, tehtävänään koordinoida toimintaa sekä huolehtia, että jokaisella retkellä on riittävä määrä vapaaehtoisia.

– Lukiolaiset ovat olleet erittäin hyviä suunnittelemaan ja ottamaan vastuuta, joten roolini on oikeastaan ollut aika helppo, hän selvittää.

Arkisin Murto opettaa suomen kieltä ja kulttuuria Ruskeasuon vastaanottokeskuksessa. Hän on huomannut harrastustoiminnan olevan erittäin hyödyllistä.

Vapaaehtoistyössä on usein selvä jako auttajiin ja autettaviin. Harrastustoiminta sekoittaa perinteisiä rooleja. Täällä nuoret voivat seurustella samanikäisten kanssa luonnollisella tavalla, Murto sanoo.

Tarkoituksellista työtä

Harrastustoimintaa rahoittaa Opetus- ja kulttuuriministeriö, joka viime vuonna julkisti varoja nuorten turvapaikanhakijoiden aktivoimiseksi. Konseptia on testattu kevään ja kesän aikana Helsingissä, Tampereella ja Oulussa hyvin tuloksin.

– Nuoret kokevat, että he tekevät tarkoituksellista työtä ja että toiminta on laajentanut heidän maailmankuvaansa. Nuoret saavat mahdollisuuden tutustua ihmisiin, joita he muuten eivät välttämättä koskaan tapaisi, kertoo projektikoordinaattori Pirita Ruokonen Suomen Lukiolaisten liitosta (SLL).

Tällä hetkellä projektiin etsitään uusia jäseniä Tampereelta, Oulusta ja Helsingistä. Toimintaa tullaan laajentamaan myös muille paikkakunnille.

– Mikäli asuinalueellasi on vastaanottokeskus, jossa asuu 15 -20-vuotiaita nuoria, voit kerätä yhteen lukioporukan ja ilmoittaa kiinnostuksestanne sähköpostitse, Ruokonen sanoo.

Mustafan, 21,  mielestä parasta ovat jokapäiväiset asiat, kuten kävelyretket ja ihmisten kanssa seurustelu. Vieressä vapaaehtoiset lukiolaiset Anna ja Vera.

Kiinnostuitko toiminnasta?

Lukiolaisena voit mennä mukaan jo olemassa olevaan ryhmään tai koota ystäväsi yhteen ja perustaa uuden ryhmän paikkakunnallenne. Lue lisää täältä.

Punainen Risti etsii täysi-ikäisiä vastuuvapaaehtoisia tukemaan lukiolaisnuorten toimintaa turvapaikanhakijoiden kanssa ainakin seuraavilla paikkakunnilla: Turku, Valkeakoski ja Espoo. Lisäksi toimintaryhmiä voi syntyä myös muille paikkakunnille nuorten kiinnostuksen mukaisesti. Tehtäviin kuuluu varmistaa, että vapaaehtoisia on ilmoittautunut toimintakerroille riittävästi sekä toimia yhteyshenkilönä tarpeen mukaan vapaaehtoisten, hankkeen projektikoordinaattorin sekä vastaanottokeskuksen välillä.

Ota yhteyttä hankkeen projektikoordinaattori Pirita Ruokoseen (pirita.ruokonen@lukio.fi) tai Punaisen Ristin vastaanottotoiminnan suunnittelijaan Kaisa Kannukselaan (kaisa.kannuksela@punainenristi.fi).

Teksti ja kuvat: Mikaela Remes

25 Aug

Avslappnat kulturutbyte – gymnasisterna ordnar hobbyverksamhet för asylsökande

Vera, 18, som studerar på Järvenpään lukio, säger att hobbyverksamheten visat att jämnåriga ungdomar är rätt lika, trots att de kommer från olika håll i världen.

Massor av skratt, en handfull olika språk och spännande aktiviteter – allt det här sker varje vecka när finländska gymnasie-elever umgås med unga asylsökande. Finlands Gymnasistförbund SLL och Finlands Röda Kors samarbetsprojekt är verksamhet från ungdomar till ungdomar som skapar jämbördiga möten mellan olika kulturer.

En sommarkväll i augusti står ett tjugotal unga med picknickfiltar och matkassar vid plattformen till Sveaborgsfärjan i Helsingfors och väntar på att få stiga ombord. Luften fylls av ivrigt pratsorl på olika språk, bland annat finska, engelska, arabiska och dari. Åskådaren kunde tro att det här är en samling mångkulturella skolkamrater, men faktum är att det här är inte vilket kompisgäng som helst: drygt hälften av personerna är nämligen asylsökande.

Picknicken är en del av gemensam hobbyverksamhet för asylsökande och finländska gymnasie-elever som ordnas av Finlands Gymnasistförbund SLL och Finlands Röda Kors. Studerandena får själva planera verksamhet cirka en gång i veckan med stöd av organisationerna och personalen på flyktingförläggningarna. I programmet ingår allt från längre utfärder till informellt häng: tidigare har gruppen besökt Högholmen och Borgbacken, vandrat i Noux naturpark och träffat asylsökanden på andra orter.

Frivilliga Vera, 18, som studerar på Järvenpään lukio, kom med på våren när hon såg reklam för verksamheten på SLL:s Facebook-sida och blev nyfiken över att träffa unga flyktingar.

– När man följer med flyktingfrågan i medierna kan asylsökandena verka som ansiktslös statistik. Men den här verksamheten har visat att vi är väldigt likadana, var vi än kommer ifrån, säger hon.

Anna, 16, från Helsingin medialukio lockades med på ett möte av sina vänner ett par månader tillbaka och vill nu erbjuda boendena sysselsättning i vardagen.

– Det känns bra att göra gott och lära känna nya kulturer på köpet, säger Anna.

Finländska kontakter viktiga

De asylsökandena bor på flyktingförläggningen i Brunakärr. Deltagarna kommer från två olika enheter: den för familjer och ensamkommande samt den för vuxna asylsökande. I dag är exceptionellt många, 15 av 20 deltagare, minderåriga. De minderåriga har alltid sällskap av handledare från flyktingförläggningen.

Iranfödda Baran Alizadeh, som jobbat som handledare vid flyktingförläggningen i Brunakärr nu i en månad, berättar att hon själv njuter av annorlunda arbetsdagar då man kommer ut i solskenet. Visst sker en hel del aktiviteter också vid förläggningen, så som promenader, språkkurser och simutflykter, men hon ser ändå möjligheten att träffa finländska ungdomar vara en unik chans, som också de asylsökandena uppskattar.

– Invånarna ser väldigt mycket fram emot utfärderna. De vill upptäcka nya platser och träffa nya människor, inte bara sitta på förläggningen. Utfärderna ger dem en möjlighet att lär sig nya saker och bekanta sig med språket och kulturen. Det är väldigt viktigt med tanke på deras framtid, säger hon.

När dörrarna till färjan slår upp kliver ungdomarna på högsta däck och beundrar det glittrande havet. Väl framme söker gänget upp en solig gräsplätt och dukar fram bland annat chips, nachos, dipp, läsk och croissanter. En del av de äldre deltagarna vill gå på promenad runt ön, medan de yngre vägrar att tänka något annat innan de fått leka kurragömma med gymnasie-eleverna.

En av de äldre medföljande asylsökandena är Mustafa, 21, från Iran. Mustafa har varit i Finland nu i sju månader och ser utflykterna som trevlig omväxling till vardagen på flyktingförläggningen, där han mest studerar, sover och äter. Han har inga stora önskemål för verksamheten, utan föredrar mest trevlig samvaro.

– Jag gillar vardagliga saker: gå på promenad tillsammans, besöka museer och helt enkelt umgås.

Gymnasie-eleverna kan axla ansvaret

Högskolestuderande Elena Murto, 25, är Röda Korsets frivilliga handledare med uppgiften att koordinera verksamheten och se till att varje utflykt har tillräckligt med frivilliga.

– Gymnasie-eleverna har varit väldigt bra på att planera och axla ansvaret, så min roll har egentligen varit rätt liten, förklarar hon.

Till vardags jobbar Murto med att lära ut det finska och kultur på flyktingförläggningen i Brunakärr. Hon har insett att hobbyverksamheten är enormt nyttig.

– I volontärarbetet finns ofta en klar fördelning mellan hjälparen och den hjälpta. Men hobbyverksamheten luckrar upp de här traditionella rollerna. Här får ungdomarna umgås med människor i egen ålder på ett naturligt sätt, säger Murto.

Ett meningsfullt jobb

Hobbyverksamheten finansieras av undervisnings- och kulturministeriet, som i fjol utlyste medel för att aktivera unga asylsökande. Konceptet har testats under våren och sommaren i Helsingfors, Tammerfors och Uleåborg med goda resultat.

– Ungdomarna upplever att de gör ett meningsfullt jobb och att verksamheten vidgat deras vyer. De får en chans att bekanta sig med människor som de inte nödvändigtvis annars någonsin skulle komma i kontakt med, berättar projektkoordinator Pirita Ruokonen på Gymnasistförbundet SLL.

Just nu söker de aktiva volontärgrupperna i Tammerfors, Uleåborg och Helsingfors nya medlemmar. Verksamheten kommer också att utvidgas till nya orter.

– Om det finns en flyktingförläggning med ungdomar i 15–20-års åldern på din ort kan du alltid samla ihop studiekompisar och skicka e-mail, så kan vi gå vidare, säger Ruokonen.

HGL_vokpiknik_6_pieniAsylsökande Mustafa, 21, gillar bäst vardagliga saker, som att umgås och gå på promenad. Bredvid honom står frivilliga gymnasisterna Anna och Vera.

Blev du intresserad?

Du kan antingen gå med i en existerande grupp eller samla ihop dina kompisar för att starta en ny grupp på din ort. Läs mer och intresse på adressen bit.ly/tphn2016. Ytterligare information ges av Pirita Ruokonen på Finlands Gymnasistförbund, pirita.ruokonen@lukio.fi.

Röda Korset söker myndiga frivilliga handledare för att stöda gymnasisternas hobbyverksamhet med de asylsökande åtminstone på följande orter: Åbo, Valkeakoski och Esbo. Därtill kan nya grupper grundas på andra orter enligt intresse. I uppgifterna ingår att se till att det finns tillräckligt med frivilliga vid varje möte samt att agera kontaktperson mellan frivilliga, projektkoordinatorn och flyktingförläggningen vid behov. Ta kontakt med projektkoordinator Pirita Ruokonen (pirita.ruokonen@lukio.fi) eller planerare för Röda Korsets mottagningsverksamhet Kaisa Kannuksela (kaisa.kannuksela@punainenristi.fi).

Text och bilder: Mikaela Remes

18 Aug

“No plans for the summer, so of course I wanted to go to Austria!”

henrygoesabroad_blogiin
21-year-old Katariina Kojo, a volunteer from Häme’s district of the Finnish Red Cross travelled to Austria for the Red Cross’ friendship camp for two weeks in July 2016. Now Katariina shares with us what she experienced and what she learned about different cultures.

Destination: I participated in the Red Cross and Red Crescent Movements’ International Youth Camp with a special focus on friendship, so called friendship camp. It was organized by the Austrian Red Cross.

Purpose of the trip: To meet youth Red Cross volunteers from all around the world, learn about new cultures and also learn about Red Cross.

Languages used: Mainly English. The participants in the camp spoke over fifteen different languages.

Weather: It was warm, usually between 27-30 °C degrees. Some rain showers and lightning occurred too.

Living arrangements: The camp was on a boarding school. We slept, ate, cooked, danced and studied at the same building almost all the time.

Why did you decide to go for this trip?

I had no plans for summer and when I noticed there was a chance to go to the camp, of course I wanted to! A friend of mine has also been there before and he told me that the camp is awesome and I should go. So I did!

What surprised you the most about the culture and cultural differences?

One of the most surprising moments took place while I was baking Finnish cinnamon buns during so called national night. The differences between in baking culture of Finland and Central Europe were much bigger than I though. For example other participants did not understand that someone could measure sugar with deciliters. In the end I had to search on Internet how much sugar weighs and tell the amount for them in grams. Also, others had never heard of fresh yeast. Also some other ingredients were a bit different as well. After all, the cinnamon buns were quite tasty anyway.

If you could change one thing about your experience, what would it be?

I would take with me more suitable clothes for the warm weather. Though I knew it will be hot, I still packed too few shorts and tops in my backpack.

Had you any feelings of homesickness?

Sometimes the tight schedule, constant socializing and a lack of sleep made me miss home in order to spend time just by myself. However the other participants made me feeling like a big family so my homesickness was not bad at all.

How has the trip expanded your worldview?

You can never learn enough from other cultures or know too many people! It is a priviledge to know people for all around the world. The fact that all the campers are also volunteers for Red Cross makes the principle of universality very concrete. It also inspires me to volunteer even more in Finland. Together we are a powerful universal network!

What were the highlights of your experience?

All the new friends I got! The motto of the camp was “Be part of it!” We all really were part of it, we were a great team. I know that some of the participants are also reading this: I miss you!

Katariina’s tips for travelling: Be open-minded and do not expect everything to go as you’d prefer. Sometimes it happens that you have to stay out when it rains or spend 12 hours at the airport. At first that kind of things might sound annoying but can actually turn out really nice experiences!

Text: Katariina Kojo
Photos: Markus Hechenberger and Holly Kellner / The Austrian Youth Red Cross

_asd

You too want to travel with the Finnish Red Cross?

Keep your eyes open on the Finnish Red Cross website and social media channels, and ask your local Red Cross officers if they know any youth trips coming. Then just do the application, don’t overthink it and just be you!

11 Aug

”Parempi nähdä maailmaa omin silmin”

23-vuotiaat nuoret miehet, Lauri Ketonen ja Antti Aittola, ovat kotiutumassa pitkältä ja opettavaiselta matkalta. Kaksi vuotta ja noin 25 000 kilometriä siinä meni, mutta nyt he ovat pyöräilleet maapallon ympäri. Soitimme maailmanmatkaajille ja tenttasimme heiltä, miten pyöräseikkailu muuttaa käsitystä maailmasta, Suomesta ja matkustamisesta.

Jos vertaatte itseänne nyt ja ennen matkaa, niin mikä muuttui?

Lauri: Ennen lähtöä valitin usein asioita, joihin olisi ollut helppo tehdä muutos. Matkan aikana opin, että kaikki järjestyy, eikä asioita kannata jäädä murehtimaan. Opiskelupaikan saaminen Suomessa ja muut isotkin kysymykset järjestyvät kyllä, kun pysyy itse aktiivisena.

Antti: Lähtiessäni olin ehkä hieman kapinallinen. Kun joku esimerkiksi varoitteli maista, joihin ei turvallisuuden takia kannata mennä, mielenkiintoni päinvastoin lisääntyi. Ajattelin, että kaikki ei voi olla niin huonosti kuin tarinat kertovat. Halusin nähdä kaiken omin silmin, ja opinkin että maailma on oikeastaan tosi turvallinen paikka. Ihmiset ovat samanlaisia, olet sitten missä päin maailmaa tahansa.

Miltä kotimaa ja sen ongelmat tuntuvat paluun jälkeen?

Antti: Muistan matkalla lukeneeni Facebookissa keskustelua, jossa valiteltiin yksittäistä kuoppaa Hämeentiessä. Se tuntui jotenkin hassulta. Suomi on monin tavoin niin täydellinen paikka, että pieniin valituksen aiheisiin on nyt vähän vaikea samaistua.

Lauri: Suomi on erityislaatuinen maa. Me ollaan ainutlaatuisella paikalla lännen ja idän välissä − ja se näkyy ihan kaikessa. Suomea parempaa lähtökohtaa elämässä on vaikea saada.

Antti: Meillä on suomalaisina liikkumisen vapaus, jota monella ei ole. Sitä ei kannata heittää hukkaan. Kumpikaan meistä ei ole Suomessa etuoikeutettu ja esimerkiksi matkamme maksoimme omalla työllämme. Silti suomalaisina olemme etuoikeutettuja maailman tasolla.

”Meillä on suomalaisina liikkumisen vapaus, jota monella ei ole. Sitä ei kannata heittää hukkaan.”

Antti ja Lauri vakuuttavat, että pyörän selässä maailma tuntuu pieneltä. 

Miten kokemukseenne vaikutti se, että kuljitte pyörillä? 

Antti: Pyöräily mahdollisti sen, että meille tultiin juttelemaan joka paikassa. Ehkä se on nöyrä ja harmiton liikkumatapa, ainakin maastureihin verrattuna. Lähtiessä minua kiehtoi se ajatus, että kun lähdettäisiin kotitieltä ja käännyttäisiin muutaman kerran, niin voitaisiin päätyä jossain vaiheessa aavikolle. Maailma tuntuu oikeastaan tosi pieneltä, kun vaihtaa ihan uusiin maisemiin omalla lihasvoimalla.”

Lauri: Joo, juuri näin. Tuntui melkein, että saimme useissa paikoissa pikkuisen paikallisen roolin. Kukaan ei olettanut, että joku olisi pyöräillyt hirveän matkan sinne.

Minkä vinkin antaisit nuorelle, joka suunnittelee lähtemistä?

Lauri: Kaikki ennakkoluulot ovat aina enemmän tai vähemmän vääriä ja siksi on parempi nähdä maailmaa omin silmin. Kun liikkuu ilman odotuksia, on helpompi sopeutua. On hyvä pitää mielessä, että parhaatkin suunnitelmat muuttuvat. Pitkällä reissulla vapaus on parempi kuin varautuminen.

Antti: Ei pidä suunnitella asioita loputtomiin. Lähteminen on tärkeintä. Hyvät varusteet auttavat matkalla etenemistä, mutta kaikkea ei voi hankkia etukäteen. Reissun aikanakin voi pysähtyä etsimään varusteita, odottamaan viisumia tai tekemään töitä rahan eteen. Asiat järjestyvät – yleensä.

Mitä suunnitelmia teillä on nyt?

Lauri: Haen nyt ensi keväänä taideteolliseen korkeakouluun. Haluan yhdistää intohimoni työhön, mutta ensin pitää selvitä pääsykokeista. Katsotaan, mitä tapahtuu. 

Antti: Olen hakenut rauhanturvaajaksi ja odottelen tietoa siitä. Jos en pääse, voi olla, että lähden uudelle reissulle viimeistään vuonna 2018.

Antin vaatimaton leiri Atacaman autiomaassa Chilessä. 

Tien päällä yhdessä ja erikseen

Ystävykset lähtivät matkalle 28. maaliskuuta 2014 ja palasivat Suomeen 18. heinäkuuta 2016. Antti kävi matkalla kaikkiaan kahdessakymmenessä maassa ja Lauri viidessätoista.

Heidän reittinsä kulki Venäjän ja Keski-Aasian kautta Kaakkois-Aasiaan ja sieltä Australiaan, missä he lähtivät eri suuntiin. Lauri eteni Japaniin ja Antti Etelä-Amerikkaan.

Tiimi palasi yhteen Yhdysvalloissa, josta Antti ja Lauri jatkoivat yhdessä Ruotsin kautta kotiin – Porvooseen.

Teksti: Sami Kotiranta
Kuvat: Antti Aittolan ja Lauri Ketosen matka-albumi

Lue lisää Antin ja Laurin seikkailusta heidän blogistaan.

Pyöräily on myös yksi vaihtoehto tehdä hyvää. Lue lisää Punaisen Ristin Ketjureaktio-keräyksestä ja tule mukaan!