30 Mar

Pakolaisleiri 10 000 ihmiselle – kurkista Punaisen Ristin logistiikkakeskukseen

Logistiikkakoordinaattori Ari Mäntyvaara on osallistunut kansainvälisiin avustustehtäviin ympäri maailmaa toistakymmentä kertaa. Viimeksi hän oli mukana Nepalissa vuonna 2015. Sitä ennen Mäntyvaara on ollut auttamassa muun muassa Sri Lankassa, Pakistanissa, Haitissa ja Irakissa.

 

Apu Suomen Punaisen Ristin logistiikkakeskuksesta lähtee katastrofialueelle nopeimmillaan kahdessa vuorokaudessa.

 

ASFALTTIPIHAN takaosassa kiviseinäisen rakennuksen kyljessä oleva kyltti ilmoittaa kävijän saapuneen Suomen Punaisen Ristin logistiikkakeskukseen. Vasemmalla puolella, metallinvärisen hallin takana, kohoaa korkea kallio. Jylhä Kalkunvuori kätkee sisäänsä nelikerroksisen varastotilan.

Logistiikkakeskus sijaitsee Tampereen Kalkussa, lähellä Mustavuoren laskettelurinteitä.

‒ Järjestön logistiikka ja varastointi on keskitetty Kalkkuun, kertoo logistiikkakoordinaattori Ari Mäntyvaara.

Kalkussa huolehditaan, että Suomen Punainen Risti on auttamisvalmiudessa sekä kotimaisten että kansainvälisten kriisien varalta. Mäntyvaara itse on ollut avustustehtävissä katastrofialueilla toistakymmentä kertaa, pääosin logistiikkatehtävissä.

Kiireisin lähtö oli vuonna 2006, kun Libanonissa puhkesi sota. Kesälomalla ollut Mäntyvaara lähti paikalle lyhyellä varoitusajalla.

– Soitto tuli yhdentoista aikaan aamulla. Kuuden tunnin kuluttua siitä olin jo lentokentällä lähdössä kohteeseen. Sota syttyi äkkiä ja paikalle tarvittiin nopeasti logistikko auttamaan Libanonin Punaista Ristiä tavaroiden vastaanotossa ja varastoimisessa.

Auttamisvalmiuden ylläpitämiseksi Kalkussa työskentelevä joukko ammattilaisia tekee tarvittavia hankintoja, jotta koossa on kattava varasto tarvikkeita katastrofien varalle. Logistiikkakeskuksen vastuulla on myös avustustarvikkeiden varastoiminen, pakkaaminen ja kuljettaminen sekä katastrofivalmiusyksiköiden ylläpitäminen.

Kaikki tarvikehankinnat eivät kulje Kalkun kautta, vaan osa kansainvälisiin tarpeisiin tehdyistä hankinnoista tilataan suoraan apua tarvitsevaan maahan.

‒ Esimerkiksi Syyriaan lähteviä ruokapaketteja ja huopia ei ole mitään järkeä kierrättää Suomen kautta. Tällöin Suomesta käsin hoidetaan vain hankinta. Euromääräisesti mitattuna suurin osa hankinnoista kulkee katastrofialueelle suoraan tuotteiden valmistajilta.

Katastrofivalmiusyksiköihin, kuten kenttäsairaalaan, suomalaista terveysasemaa muistuttaviin klinikoihin sekä logistiikkaan ja avun jakeluun liittyvä kalusto on varastoituna Kalkkuun. Tiloista löytyy muun muassa maastoautoja, käymälöitä, leikkaussali ja vastaanottokeskuksille tarkoitettuja hygieniapakkauksia.

Mäntyvaaran mukaan jatkuvassa lähtövalmiudessa olevat niin kutsutut nopean toiminnan yksiköt voidaan siirtää apua tarvitsevaan kohteeseen lyhyessä ajassa.

 

MÄNTYVAARA LÄHTEE toimistostaan kohti tehdashallia muistuttavaa kookasta tilaa. Siellä huolehditaan lajitellusta vaateavusta, joka niin ikään on keskuksen vastuulla. Osa vaatteista on peräisin Kontti-kierrätystavarataloista ja osa on tullut Kalkkuun suoraan lahjoituksen tehneiltä ihmisiltä. Suuressa hallissa joukko työntekijöitä käy läpi avustuksena saapuneita vaatteita.

Kaikki lahjoituksena saadut vaatteet on tarkasti lajiteltu ja paalattu isoihin muovisiin pakkauksiin, joista jokaisessa lukee, mitä se sisältää ja kenelle. Sivuun on jäänyt matkamuistoksi ostettuja lomapaitoja I love Thailand -tyyppisine teksteineen. Erään paidan piirroskuvassa nainen ottaa aurinkoa pienissä bikineissä.

Mäntyvaaran mukaan eteenpäin lähetettävissä vaatteissa ei saa olla maiden tunnuksia tai esimerkiksi vähäpukeisia naisia, sillä toimitettavien tekstiilien on oltava neutraaleja.

‒ Saamme myös uusia vaatteita ja kenkiä suomalaisilta tavarantoimittajilta. Usein nämä ovat niin kutsuttua kakkoslaatua, eli esimerkiksi yrityksen logoon on tullut jokin virhe, Mäntyvaara kertoo.

Lajitellut vaatteet pakataan tarkoin merkittyihin paaleihin. Plussalla oleva lämpömittari viittaa kesävaatteisiin. Naisten kesäpaidoista koostuva paali painaa 31,1 kiloa.

 

Viime vuonna isoja avustuksia vastaanottivat Tsad, Kirgisia, Burundi, Tadzhikistan ja Mongolia, jonne lähti suurin lähetys, yhteensä 40 000 kiloa eli kaksi junavaunullista vaatteita.

Kaikki avustuskohteet eivät kärsi konfliktista, vaan avun tarpeelle on monia syitä. Mäntyvaara selittää, että esimerkiksi Mongoliassa talvijakso on erityisen kylmä ja vaikea, mikä vaikeuttaa paikallisten paimentolaisten elämää.

 

POMMISUOJAA MUISTUTTAVA sisäänkäynti johtaa kallion uumeniin. Sisältä paljastuu 40-luvulla rakennettu sodanaikainen patruunatehdas, joka siirtyi SPR:lle seuraavan vuosikymmenen kuluessa. Aikanaan luola, samoin kuin ulkopuolella sijaitsevat tehdasrakennukset, liittyivät kaikki patruunatehtaan toimintaan.

Tällä hetkellä SPR:n kalustoa ja tarvikkeita on varastoituna sekä kallion sisällä että ulkopuolella seisovissa rakennuksissa. Loput on sijoitettu lähialueelta vuokrattuihin tiloihin. Varastoituna on esimerkiksi pakolaisleirivarustus 10 000 hengelle ja kaksi klinikkaa, jotka vievät kallion sisään sijoitetun hallin läpi kulkevalta kymmeniä metrejä pitkältä hyllyltä kokonaisen ensimmäisen rivin.

‒ Suomalaista terveyskeskusta muistuttava klinikka on suunniteltu noin 20 000 ihmiselle. Kenttäsairaalan taas kuuluu kaksi klinikkaa ja leikkaussali, Mäntyvaara kertoo.

Erään kerroksen perälle on koottu kenttäsairaalanäyttely, jossa nuket esittävät potilaita. Mäntyvaara esittelee sairaalan tarkoin suunniteltua kalustoa, jonka kokoamisen on tarkoitus käydä nopeasti. Neliskanttisista alumiinilaatikoista paljastuu muun muassa kirurgin välineet. Pakkaus muistuttaa matkalaukkua, jonka kannen alla kaikki on järjestyksessä.

Kalkun logistiikkakeskuksen varastotiloihin on koottu kenttäsairaalanäyttely, jossa nuket esittävät henkilökuntaa ja potilaita. Kenttäsairaala sisältää lähes samat laitteet kuin Tampereen yliopistollisen keskussairaalan leikkaussali. Sillä on mahdollisuus palvella jopa 200 000‒300 000 asukkaan aluetta.

 

LÄHTÖVALMIUTTA YLLÄPITÄVÄT sekä oikeanlainen kalusto että riittävä määrä avustustyöntekijöitä.

Reservissä on Mäntyvaaran mukaan noin tuhat koulutettua avustustyöntekijää, joiden joukossa on muun muassa lääkäreitä, sairaanhoitajia, teknikoita ja it-asiantuntijoita.

‒ Koulutettuja on paljon, koska kaikki eivät voi olla joka hetki lähtövalmiudessa. Joku voi olla sairaana tai esimerkiksi viimeisillään raskaana, Mäntyvaara sanoo.

Kun yllättävä katastrofi tapahtuu, Suomen Punaisen Ristin apu on nopeimmillaan valmiina lähtöön kahden vuorokauden kuluttua siitä, kun se on saanut lähtökäskyn. 48 tunnin aikana järjestö ehtii pyytää rahtilennoista tarjouspyynnöt, valita lentoyhtiön ja lastata rahtikoneen – sekä saada tarvittavan henkilökunnan lähtövalmiiksi.

Viimeksi Suomesta on lähtenyt kirurginen tiimi Irakiin helmikuussa. Punainen Risti on maassa koko ajan läsnä levottoman tilanteen takia. Alkuvuodesta oli kuitenkin Mäntyvaaran mukaan nähtävissä, että sotilasoperaatio on siirtymässä hyökkäykseen terrorijärjestö Isisin hallitsemaan Mosulin kaupunkiin.

‒ Sen tiedettiin johtavan siviiliuhreihin. Halusimme vahvistaa ja tukea paikallisia sairaaloita. Irakiin lähti leikkaussalivälineistöä ja suomalaista henkilökuntaa, joka koostui lähinnä lääkäreistä ja sairaanhoitajista.

Seuraavaa kohdetta on Mäntyvaaran mukaan mahdotonta arvioida. Sen vuoksi Kalkussa ollaan jatkuvassa valmiudessa yllättävien tilanteiden varalta, joita ei etukäteen ehditä tai voida suunnitella.

Kotimaassa viimeisin suuri avuntarve ilmeni pakolaiskriisin alkaessa. Tällöin Punaisen Ristin vastuulla oli vastaanottokeskusten rakentaminen ja varustaminen. Vuonna 2015 vastaanottokeskuksiin lähti Kalkusta 200 lähetystä, johon sisältyi 25 000 settiä. Esimeriksi majoitusseteissä oli 13 000 huopaa.

‒ Kyseessä on toisen maailmansodan jälkeen suurin Suomen Punaisen Ristin operaatio kotimaassa.

 

Teksti ja kuvat: Ida Kannisto

23 Mar

Rasismi on näkyvää myös Suomessa

Rasisminvastainen viikko tuo esille, että jokaisella on mahdollisuus olla luomassa yhdenvertaista, turvallista ja kaikille avointa yhteiskuntaa. Kuvaaja: Kiia Etelävuori

 

Suomen Punainen Risti viettää rasisminvastaista viikkoa. Rasismista puhuessa on tärkeää ymmärtää, mitä termillä oikeastaan tarkoitetaan.

 

RASISMISTA ON tullut sana, jota käytetään paljon sen oikeaa merkitystä laveammin. Yleisesti puhutaan esimerkiksi ikärasismista. Sanalla viitataan syrjintään, jota tapahtuu, kun työtehtäviä täytettäessä hakijaa syrjitään tämän iän vuoksi. Samoin toisinaan kuulee käytettävän sanaa sukupuolirasismi. Vaikka syrjintä on aina väärin, kaikki syrjintä ei ole rasismia.

Rasismilla tarkoitetaan esimerkiksi etnisen alkuperän, ihonvärin, kansallisuuden, kulttuurin, äidinkielen tai uskonnon perusteella tapahtuvaa syrjintää. Rasismia käytetään myös vallan välineenä. Rasistin mielestä tietyt ominaisuudet tekevät toisesta ihmisestä häntä huonomman tai arvottomamman. Jos ihminen kohtaa esimerkiksi väkivaltaa, kunnianloukkaamista, syrjintää, uhkailua, kiusaamista tai vahingontekoa oman etnisen tai uskonnollisen taustansa vuoksi, on kyseessä rasistinen teko.

Rasismin määrittely yksiselkoisesti on vaikeaa, sillä eri ryhmillä on näkemyseroja siitä, millainen toiminta on rasistista. Tärkeintä julkisessa keskustelussa olisikin keskittyä siihen, että ihmisarvoa loukkaavat käytännöt ja keskustelut saataisiin taltutettua – oli kyse sitten rasismista tai muusta syrjinnästä.

 

KUN OLIN ENSIMMÄISTÄ vuotta koulussa, luokallani oli juuri Kiinasta muuttanut poika, joka ei osannut kuin muutaman sanan suomea. En silloin edes tajunnut, että häntä olisi voitu syrjiä tämän vuoksi, eikä tajunnut muukaan luokkani. Lapsi ei ole rasistinen, vaan oppii sen ympäristöstään.

Ympäristössä rasismista ei ole puutetta. Maahanmuuttoon liittyvien uutisten kommenttipalstoja ei enää tee edes mieli mennä lukemaan, kun nimimerkkien takaa heitellään avoimen rasistisia kommentteja. Kerran kolme romaninaista ajettiin ulos vaateliikkeestä, jossa olin asioimassa. Omistaja uskoi heidän voivan olla paikalla vain varastaakseen. Vanhat rouvat puolestaan saattavat puhua loukkaavaan sävyyn maahanmuuttajista ja maahanmuuttajan näköisistä aamubussissa. Arjessa kohtaa usein myös mikroaggressioita, arkipäiväisiä alentavaksi tarkoitettuja huomautuksia.

 

KESKUSTELUSSA JYLLÄÄ monia väärinymmärryksiä rasismin tarkoituksesta. Filosofi ja kirjailija Heikki A. Kovalainen on kirjannut näistä väärinymmärryksistä neljä. Ensinnäkin, hänen mukaansa kaikki puhe ihmisryhmien välisistä eroista ei ole rasismia. Esimerkiksi maahanmuuttajien tekemien rikosten tilastointi ei ole Kovalaisen mukaan rasistinen teko. Rasismia taas on se, jos tilaston pohjalta vetää johtopäätöksiä koskemaan esimerkiksi kaikkia muslimeita.

Rasismi ei myöskään ole vain mielipide. Sitä ei voi pitää henkilökohtaisena mieltymyksenä, sillä rasistisella käytöksellä on yhteiskunnallisia seurauksia. Kolmanneksi, vähemmistön oikeuksia on sallittua parantaa enemmistön kustannuksella. Se ei ole muukalaisten suosimista omien sijasta, vaan ainut tapa tasata eriarvoisuutta. Neljäntenä väärinymmärryksenä Kovalainen kirjaa, että myös sellaiset  ihmiset väittävät olevansa rasismia vastaan, jotka tekevät rasistisia tekoja. Politiikan toimittaja Yrjö Raution kolumnin otsikon sanoin: Jos puhuu ja käyttäytyy kuin rasisti, on rasisti.

 

RASISMI ON normatiivinen käsite. Se tarkoittaa sitä, ettei sana itsessään sisällä ajatuksia oikeasta tai väärästä, kuten esimerkiksi sana rehellisyys. Rasistilla itsellään siis on tietyt näkemykset, mutta hän ei koe niissä oikeaa tai väärää. Voidaan kuitenkin sanoa, että rasismi tunnustetaan nykyään yleisesti tuomittavaksi asiaksi.

Myös yhteiskuntarakenteissa voi piillä rasistisia käytäntöjä. Silloin syrjintä on sisäänrakennettua esimerkiksi yhteiskunnan instituutioissa ja laeissa. Tyypillisimmin rakenteellinen rasismi näkyy käytännön mahdollisuuksissa. Jos työnhakijan nimi on ulkomaalainen, hänen voi olla esimerkiksi vaikeampaa saada työpaikkaa tai löytää asuntoa. Kun kaikille ei lähtökohtaisesti suoda yhtäläisiä mahdollisuuksia, on tasa-arvoisen yhteiskunnan rakentaminen vaikeaa.  

Suomen Punainen Risti uskoo, että jokainen voi toimia rasismia vastaan. Sen vuoksi SPR on aloittanut kampanjan, jossa voi jakaa omia rasisminvastaisia päätöksiään tunnisteella #minäpäätän. Rasismin vastainen päätös voi olla konkreettisesti maahanmuuttajatoimintaan mukaan meneminen, rasistiseen puheeseen puuttuminen sitä kuullessaan tai vaikka itsensä haastaminen omien ajatusten ja ennakkoluulojen tarkkailuun.

SPR:n rasisminvastaista kampanjaviikkoa vietetään tänä vuonna 20.-26. maaliskuuta. #minäpäätän #jagbestämmer #idecide

 

Teksti: Saara Tuominen

22 Mar

Idrottsföreningen som vägrade vika sig för hatet

Irakiska Mohammed och afghanska Sunnah och Aziz tränar karate en gång i veckan under ledning av Maija Laaksonen på Tapanilan Erä. De saknar ett gemensamt språk, men klarar sig med finska ord och handgester. Bild: Mikaela Remes

 

Sju demonstrationer, våldshot och falska rykten på internet. Det som började som en trevlig idé för att hjälpa flyktingar tvingade idrottsföreningen Tapanilan Erä att reflektera över hur långt man vågar gå för att stå upp för sina värderingar. Ihärdighet och samhällets stöd fick slutligen kärleken till medmänniskan att segra.

 

ISANDE REGN droppar ner från en grå himmel, men på tatamimattan i Månsas idrottshall är det svettigt värre. Tre unga män stirrar koncentrerat framför sig medan de balanserar på en fot i något som känns som en evighet. Sedan ger Maija Laaksonen, ledare för karateavdelningen vid Tapanilan Erä, order om att byta ställning.

– Bergsklättraren, trettio reps, gå!

Irakiska Mohammed, 22, och afghanska Sunnah, 24, och Aziz, 24, dyker ner på alla fyra och börjar hoppa från en fot till en annan. Plötslig slutar Sunnah och ser häpet på sina kompisar.

– Aha, TRETTIO, skrattar han när han inser att han blandat ihop räkneorden.

Karateträningarna för asylsökande går bara på finska, med avsikten att fungera som ett språkbad. Trots att deltagarna inte förstår allt, är det alltid någon av dem som känner igen ett ord här eller där och rörelserna introduceras genom Maija Laaksonens exempel.

Efter en tuff uppvärmning är det äntligen dags för dagens höjdpunkt: närkontakt. Efter träningarna ser deltagarna trötta men nöjda ut. Mohammed, Sunnah och Aziz beklagar sig över att det är svårt att föra diskussion med dem, då inte heller engelska riktigt fungerar, men genom en salig blandning av olika språk blir det klart att de varit engagerade i karateverksamheten nästan i ett halvår, att de gillar de olika rörelsemönstren, kata, och att varje lektion breddar på ordförrådet.

Maija Laaksonen berättar att hon handleder träningsgruppen för manliga asylsökande en gång i veckan och beklagar sig över att karate inte blivit en grej bland kvinnliga flyktingar, eftersom idrottsföreningen vore beredd att erbjuda dem en egen träningsgrupp men har än så länge inte lockats få med några deltagare.

Den som följt med nyheterna kan tycka att namnet Tapanilan Erä klingar bekant också från andra än idrottssammanhang. För att påminna oss varför, måste vi ta ett litet hopp tillbaka i tiden.  

 

ALLT BÖRJADE i slutet av år 2015 då också Finland började känna av den globala flyktingkrisen och tog emot fler asylsökande än tidigare. Under det året kontaktades Tapanilan Erä av ett företag som drev flyktingförläggningar och tillfrågades om föreningen var intresserad av att samarbeta. Företaget hade gjort en förfrågning bland asylsökarna om deras tidigare hobbyn och det visade sig att kampsporter var de mest populära direkt efter fotboll. Varför inte då erbjuda boende möjligheten att fortsätta med en bekant gren? Idrottsföreningen tyckte att det lät som en bra idé.

– Eftersom flyktingarna sitter dygnet runt på asylförläggningarna, tänkte vi att det skulle vara en bra grej för dem att röra på sig och samtidigt bekanta sig med staden. Dessutom skulle de få en möjlighet att tänka på något annat än sin asylprocess, än om bara för några timmar, säger Laaksonen.

Projektet fick finansiering av kulturministeriet och spelbolaget Veikkaus och inleddes i början av år 2016. Idrottsföreningen var stolt över möjligheten att kunna göra något gott och bjöd in medier till träningarna för att ge projektet publicitet.

 

OCH VISST FICK de publicitet, men kanske inte på samma sätt som föreningen hade tänkt sig. Nyheten om karateverksamheten för asylsökande hade också nått ut till dem som ihärdigt motsätter sig mottagandet av asylsökande och det här gav upphov till våldsamma hatiska reaktioner på sociala medier.

– Visst hade vi ju en ganska naiv inställning till det hela, men såhär i efterhand tänker jag att det kanske ändå var bäst så. Annars hade vi inte vågat vara lika öppna om vad vi sysslade med, säger Laaksonen.

Debatten gick het och plötsligt kände många människor till föreningen Tapanilan Erä. Däribland också den invandrarfientliga rörelsen Rajat Kiinni! (Stäng gränserna!) som startade en hatkampanj mot idrottsföreningen. Under våren ordnade rörelsen sju demonstrationer mot asylsökande vid Mosabacka idrottshall. Oftast var demonstranterna ett tiotal, men då gänget fick sällskap av den likasinnade gatupatrullen Soldiers of Odin, uppskattar Maija Laaksonen att det som bäst samlades upp till 70 människor vid idrottshallen.

Men till varje kraft finns alltid en motkraft. Under alla hjärtans dag 2016 samlades invånarna i Mosabacka till en antirasistisk motdemonstration, där över 300 människor visade sitt stöd till sin lokala idrottsförening.

– Det var en solidarisk gest och övertygade oss om att vi sysslar med rätt saker, säger Laaksonen tacksamt.

 

NÄR DEMONSTRATIONERNA inleddes var den första reaktionen hos de aktiva vid Tapanilan Erä en blandning mellan förvirring och underhållning. De hade svårt att förstå hur karate, en kampsport som används för självförsvar och betonar ömsesidig respekt, kunde väcka så starka negativa känslor. Demonstranternas beskyllningar om att föreningen lär de asylsökande att slåss på gatan kändes absurda för människorna som sysslat med kampsport hela sitt liv.

De föreningsaktiva försökte nå ut till demonstranterna och gick med på att träffa dem. Sedan fick Maija Laaksonen veta, att förutom att hon blev svartmålad på webben, nämndes hon ofta i samband med demonstrationsledarens slagord på gården.

– Jag kom fram till att debatten är på en sådan nivå att en träff inte gynnar någon. Vi kommer ändå inte att mötas halvvägs. Visst kan du vara av en annan åsikt, men att angripa en person är något helt annat än saklig kritik.  

 

DÅ SMUTSKASTNINGEN på nätet och demonstrationerna inte gav önskat resultat, började de föreningsaktiva få personliga hot. Då övergick reaktionerna från förbluffelse till fruktan.

– En del aktiva blev osäkra på om de vågade fortsätta. Att bli föremål för trakasserande samtal och se hur internettrollen började blanda in utomstående väckte frågan om det längre lönade sig att fortsätta. Men till slut kom vi ändå fram till att om vi lägger ner verksamheten på grund av det här, låter vi hatet vinna.

Maija Laaksonens egen lösning var att låta bli att kommentera händelserna och ta pauser från sociala medier.

– När man utsätts för hat är det svårt att inte ta det personligt. Men jag visste att min närvaro i debatten kommer bara att göda hatpratet.

I dylika situationer hoppas hon att utomstående och särskilt människor med inflytande skulle våga sätta ner foten och ställa sig på den mobbades sida.

– Överlag vore det bra om de som hittills hållit sig tysta skulle komma ut med sin åsikt. Är det okej med hatprat eller inte?

 

MITT I HÄRVAN gick de asylsökande som vanligt på sina karateträningar och hade ingen aning om den hatkampanj drevs mot dem.

– Vi ville skydda asylsökarna så bra som möjligt. De dagar som vi visste att demonstranterna skulle stå på gården ordnade vi inga träningar. De här människorna verkar ha tillräckligt med saker att oroa sig för utan att vi ska behöva förknippa karatetimmen med en sådan här negativ grej.

Intensivt hat är kräver energi och inte ens de ivrigaste flyktingmotståndarna orkade hålla på i all evighet. I slutet av våren hade idrottshallens gård tömts på demonstranter och smutskastningen på sociala medier lugnade ner sig.  

 

SIST OCH SLUTLIGEN gynnades Tapanilan Erä av alla rubriker. Föreningens rykte genererade beröm och nya samarbetspartners. I fjol belönades karateavdelningen med Global Families-priset för sitt integrationsfrämjande arbete och Maija Laaksonen kandiderade till utnämningen som Årets föreningsaktiva påverkare.

Verksamheten vid Tapanilan Erä utökas jämt: föreningen har nyss startat en motionsgrupp för barn med specialbehov och Laaksonen håller karateträningar för arbetslösa unga och vuxna som hotas av marginalisering. Tapanilan Erä deltar också i Finlands Röda Kors kampanj Mot rasism!. Avsikten är att i framtiden också lära ut parakarate och därmed bredda utbudet till handikappidrott.  

Asylsökarnas karateträningar ordnas nuförtiden i samarbete med Helsingfors stad och är öppna också för andra invandrare. Karatehandledaren gläds av beskedet från flyktingförläggningarna: de förläggningar där boendena tränar kampsporter rapporteras vara lugnare än andra.

– Visst förstår man det. Du kommer bort från att sitta fast inom fyra väggar och får några timmar att fullständigt fokusera på din egen kropp, säger Laaksonen.

Trots att det varit extremt påfrestande att bli utsatt för en hatkampanj, är Maija Laaksonen nöjd med att föreningen inte gav upp.

– Kalabaliken gav upphov till så mycket gott och vi lyckades vända det negativa till vår fördel. Som tur valde vi att kämpa.   

Text: Mikaela Remes

21 Mar

Nuoret kokoontuivat tuomaan ideansa kuuluville – “Täällä ei tarvitse olla korkeassa virassa päästäkseen ääneen”

Aija Närvänen ja Patrik Åhman ideoivat Antti Haapalahden (vas.) johdolla. Åhman kertoo olleensa mukana SPR:n toiminnassa lapsesta saakka. Omia ideoita ja niiden esille tuomista pohtivan työpajan teemat kiinnostivat sekä Åhmania että Närvästä.

 

Suomen Punaisen Ristin nuorten vuosikokousta vietettiin viikonloppuna Kankaanpäässä. Moni nuori haluaa päästä vaikuttamaan järjestön asioihin, osa taas tähtää työelämään toiminnasta hankitun kokemuksen avulla.

 

VIISIKYMMENTÄ NUORTA järjestöaktiivia on juuri nauttinut aamiaisen ennen kello yhdeksää lauantaina Kuntoutuskeskus Kankaanpäässä. Paikalla vallitsee hyväntuulinen tunnelma, kun tutut tapaavat toisiaan. Osa pääsee viettämään aikaa muualla Suomessa asuvien ystäviensä kanssa pitkästä aikaa.

Suomen Punaisen Ristin nuorten vuosikokous on aloitettu edellisenä iltapäivänä. Kokousviikonloppuna nuoret pääsevät työpajojen lisäksi nauttimaan uima-altaista ja kuntoutuskeskusta ympäröivistä lenkkipoluista.

Edellisen illan nuoret viettivät hohtokeilauksen merkeissä. Mukana olivat myös Janakkalasta kotoisin olevat ystävykset Roosa Penttilä ja Hanna Träff.

– Nuorten vuosikokous on hyvä paikka tavata kavereita, joita ei muuten näe, kaksikko toteaa.

Träff ja Penttilä vakuuttavat, että nuoret tekevät viikonlopun aikana hyviä päätöksiä vietäväksi kesäkuussa järjestettävään Punaisen Ristin yleiskokoukseen.

Vaikuttaminen näyttää kiinnostavan useita nuorten vuosikokoukseen saapuneita.

– Työpajoissa pääsee runnomaan asioita eteenpäin. Täällä ei tarvitse olla korkeassa virassa, että pääsee ääneen, Träff sanoo.

Kaverukset Hanna Träff ja Roosa Penttilä kertoivat, että viikonlopun parasta antia on muun muassa niiden kavereiden tapaaminen, joita ei muualla näe. Lauantain työpajojen jälkeen vuosikokouksessa oli tiedossa ulkoilua, iltaohjelmaa ja bileet livebändin säestyksellä.

 

Yhteisöpedagogiksi opiskeleva Träff arvelee, että järjestön nuorisotoiminnasta on hyötyä tulevaisuuden työssä nuorten parissa.

– Olen päässyt näkemään, miten nuoret voivat vaikuttaa. Myös nuorisotyön muodot, kuten leiritoiminta ja erilaiset leikit, ovat tulleet tutuiksi.

 

LAUANTAIAAMUNA osallistujat jakautuvat viiteen työpajaan. Jokaiselle näyttää olevan selvää, minkä aiheen parissa he haluavat päivänsä aloittaa. Lisäksi jokaisesta piiristä on valittu edustaja vuosikokoukseen saapuneiden aloitteiden ja kannanottojen käsittelyyn, samoin kuin nuorten yleiskokouksen työohjeen viimeistelyyn.

Erään oven takana Antti Haapalahti on aloittelemassa työpajaa, jonka teemana on, miten omia ideoita voi saada etenemään Punaisessa Ristissä

Haapalahti kannustaa rohkeuteen. Hänen mukaansa olennaista onnistumisessa on ajankohtainen ajatus ja hyvä ajoitus. Etenkin ajankohtaisuutta hän pitää keskeisenä asiana. Viralliset kokoukset ovat erityisen hyvä paikka tuoda julki omia ehdotuksia.

Haapalahdella on kokemusta siitä, että joskus oma idea voi poikia isoja lopputuloksia. Vuonna 2015 hän esitti yhdessä toisen vapaaehtoisen kanssa ajatuksen verkkoystävätoiminnasta, josta keskustoimisto innostui nopeasti.

– Silloin oli tarvetta uudenlaiselle ystävätoiminnalle. Iso projekti lähti pienestä ideasta.

Punaisen Ristin Minecraft-pelimaailma on tarkoitus saada käyttöön toukokuussa. Pelimaailmassa pysyvän verkkoystävän kanssa voi keskustella ja luonnollisesti pelata.

– Halukkaiden tarvitsee vain ostaa peli ja alkaa pelata.

 

AUDITORION LATTIALLA ja penkeillä istuu kahdeksan nuorta. Osa heistä on toiminut useasti Nälkäpäiväkerääjinä, osa taas on ollut mukana SPR:n toiminnassa vasta vähän aikaa. Henna Tammi laskeskelee olleensa mukana yli 10 vuoden ajan. Viimeisen vuoden aikana hän on innostanut mukaan myös poikaystävänsä Perttu Timosen.

– Tämä on yhteinen harrastus, Timonen sanoo.

Tammen ja Timosen kanssa ringissä istuvat Heini Naukkarinen ja Kalle-Hermanni Laakso. Yhdessä he ideoivat yhteistyötä Raha-automaattiyhdistyksen kanssa

– RAY:n kanssa voitaisiin toteuttaa Nälkäpäivän juhla-arpa. Osa tuotoista menisi Nälkäpäiväkeräykseen. Arpavoitot taas houkuttelisivat lahjoittajia, nelikko pohtii.

Auditorion seiniä on koristeltu post-it-lapuista taiteilluilla kuvilla. Vaaleanpunaisen sydämen vieressä on sinisistä ja vihreistä muistilapuista kirjoitettu teksti MORO.

Työpajaa vetävä Raisa Heinämäki kertoo ryhmän pohtineen uusia tapoja Nälkäpäiväkeräyksen toteuttamiseksi. Eräs ajatus on muistilapuista kootut taideteokset, joita on tarkoitus saada julkisille paikoille ympäri Suomea.

Ainakaan lauantaiaamupäivänä ei vielä ollut selvillä, millaisia kuvia muistilapuista muodostuisi.

– Ajatuksia herättävä kuva on tarkoitus viedä paikoilleen viikkoa ennen keräyksen alkamista. Se muistuttaa, että Nälkäpäiväkeräys on tulossa, Heinämäki selittää.

Ideana on, että ohikulkijat voivat napata teoksesta post-it-lapun mukaan ja ilmoittautua lipaskerääjiksi. Samalla taideteos pikkuhiljaa häviää.

– Tarkoitus on, että idea on käytössä jo ensi syksynä.

 

VIHREÄN KOKOUSHUONEEN seinillä on isoja taideteoksia. Soikea pöydän ääressä istuu joukko keskittyneitä nuoria, jotka ovat kokoontuneet käsittelemään vuosikokoukseen saapuneita aloitteita ja kannanottoja. Esillä on Satakunnan piirin tekemä kannanotto nuorten saamiseksi mukaan osastojen hallituksiin. Samaa aihepiiriä koskee myös toinen aloite.

Aihe herättää paljon keskustelua. Pöydän ääressä pohditaan muun muassa sitä, että nuorisotoimintaa on vaikea kehittää, jos päätöksenteossa ei ole mukana nuoria. Keskustelua käydään suomeksi ja ruotsiksi.

Yksimielisyys vallitsee siitä, että olisi tärkeä saada toimintaan mukaan yhä enemmän nuoria, ja myös pitää heidät mukana. Joku kysyy, voidaanko velvoittaa, että jokaisessa hallituksessa pitää olla yksi nuorisojäsenen paikka. Yhdessä keskustelijat kuitenkin päätyvät siihen, että perusteltu suositus nuorisojäsenen paikasta on ehkä tehokkaampi keino. Sen avulla nuoria voitaisiin kannustaa mukaan toimintaan.

Toinen aloite koskee sukupuolen moninaisuutta, joka tulisi aloitteen mukaan huomioida järjestössä nykyistä paremmin.

Länsi-Suomen piiriä työpajassa edustaa 20-vuotias Sofia Sarkava. Kysyttäessä, mikä sai Sarkavan alun perin innostumaan järjestötoiminnasta, naisen kasvoille leviää hymy.

– Lähdin mukaan SPR:n toimintaan 5‒6 vuotta sitten, kun koulussani järjestettiin ensiapukoulutus. Ihastus hyvännäköiseen kouluttajaan houkutteli mukaan.

Sofia Sarkava oli mukana käsittelemässä vuosikokoukselle saapuneita aloitteita ja kannanottoja. Sarkava pääsi helmikuussa toteuttamaan pitkäaikaisen haaveensa eli järjestämään nuorille suunnatun ystävänpäivätapahtuman.

 

Sarkava sanoo kokevansa, että nuorten vuosikokouksessa pääsee päättämään tärkeistä asioista ja viemään asioita eteenpäin.

– Kun osallistuin kokoukseen ensimmäistä kertaa, epäilin, otetaanko ajatuksia oikeasti huomioon. Huomasin kuitenkin, että jonkinlaista vaikutusta tapahtui. Jyväskylässä, jossa asun, ei vielä ole niin näkyvää nuorten toimintaa. Täällä pääsee yhdessä pohtimaan, mitä asioille voisi tehdä.

 

Suomen Punaisen Ristin nuorten vuosikokousta vietettiin Kuntoutuskeskus Kankaanpäässä 17.–19.3.2017.

Teksti ja kuvat: Ida Kannisto

 

Juttua korjattu 21.3.2017  klo 21.44. Sofia Sarkavan sukunimi korjattu. Aiemmin jutussa luki virheellisesti Sarkala.