13 Apr

Suurkaupungin sykkeessä pidetään huolta niin siirtolaisesta kuin syrjäytymisvaarassa olevasta nuorestakin

Madridin kaupunki on ilmaissut julkisesti kannanottonsa maahanmuuton puolesta. Ohikulkija ei voi olla huomaamatta keskustassa sijaitsevaa Palacio de Cibelestä, jossa toimii muun muassa kaupungintalo.  Kuva: Nelli Miettinen

 

Vierailu Madridin Punaisessa Ristissä paljastaa, mitä Euroopan eteläkolkkaan kuuluu tällä hetkellä. Espanjan pääkaupunkiin mahtuu tarinoita siitä, kuinka huumekaupan keskiöstä on mahdollista ponnistaa koulunpenkillle, miten sadat lapset ja nuoret saavat tukea aktiivisista läksykerhoista ja millaista on saapua siirtolaisen saappaissa Välimeren yli Eurooppaan.

 

MADRIDIN KOKOISESSA miljoonakaupungissa paikallisella Punaisella Ristillä on useita projekteja käynnissä samanaikaisesti. Yksi polttavimmista kohdistuu la Cañada -nimiseen kaupunginosaan, jota ei ensi näkemältä uskoisi osaksi Espanjan pääkaupunkia. Espanjan Punaisen Ristin Nuorten kansainvälisistä suhteista vastaava Guillermo Vásquez de Pablo, 25, yllättyi, kun hän vieraili alueella ensimmäistä kertaa.

‒ Se on aivan kuin eri maailmasta, kuin ei olisi Espanjassa lainkaan. Alue on erittäin köyhä, ja se muistuttaa pikemminkin kehitysmaata. Siellä sijaitsee Euroopan suurin marketti, jossa myydään huumeita. Tämän vuoksi rikollisuus rehottaa, eikä poliisilla ole tapana mennä alueelle.

La Cañada on kaikkiaan noin 14 kilometriä pitkä katu Madridin esikaupunkialueella moottoritien varrella. Katu on jaettu erilaisiin sektoreihin, joista yksi on esimerkiksi huumekaupan keskittymä, toinen arabien asuinalue ja kolmas romanien asuttama. Sektoreita on useita, ja ne sanelevat koko lähiön elämää.

‒ Alue on ristiriitainen, sillä osalla asukkaista ei ole valoja eikä vettä, kun taas huumekauppaa pyörittävillä perheillä on isot talot uima-altaineen.

Pääkaupungissa työskentelevän Guillermo Vásquez de Pablon mukaan Espanjan Punainen Risti keskittyy toiminnassaan erityisesti nuoriin ja vanhuksiin. Muutaman vuoden takaisen talouskriisin takia myös työttömien tilannetta on pyritty kohentamaan. Kuva: Toni Leppänen

 

Suuri ongelma la Cañadan alueella on koulutuksen puute: valtaosa lapsista ei ole käynyt koulua, eikä vanhemmillakaan usein ole edes peruskoulutusta. Tämän vuoksi Punainen Risti perusti alueelle muutama vuosi sitten koulun, joka on välimuoto normaalista peruskoulusta ja la Cañadan mallista. Tavoitteena on, että lapset saataisiin kouluun ja että he sopeutuisivat normaaliin koulujärjestelmään.

Punaisen Ristin nuoret vapaaehtoiset järjestävät alueen lapsille myös viikonloppuisin ohjelmaa. Silloin käydään leikkien ja pelien avulla läpi aivan perusasioita, jotka ovat lapsille vieraita.

‒ Vapaaehtoiset ovat noin 22–30-vuotiaita nuoria aikuisia, sillä lapset saattavat olla toisinaan tavallista haastavampia käsitellä. Lasten kanssa opetellaan esimerkiksi, miten tehdään yhdessä piiri. Lisäksi opetellaan esimerkiksi kuukausien nimiä, sillä lapset – eivätkä usein myöskään heidän vanhempansa – osaa luetella niitä.

Kun alueen lapset päätyvät mukaan Punaisen Ristin järjestämään toimintaan noin 6–8-vuotiaina, kehkeytyy osasta heistä uusia vapaaehtoisia muutaman vuoden kuluttua.

‒ Esimerkiksi alueen romaniväestön nuorten tyttöjen on tapana mennä naimisiin ja saada lapsia jo teini-ikäisinä, jolloin heitä ei katsota sen kulttuurin piirissä enää lapsiksi. Silloin he alkavat usein vapaaehtoisesti järjestää pienemmille lapsille ohjelmaa.

Koska la Cañada kuuluu Madridin lisäksi kahden muun kunnan vaikutuspiiriin, eri tahot eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen siitä, miten asuinalueen oloja olisi syytä kehittää. Paikallisella Punaisella Ristillä on kuitenkin selvä tavoite keskittyä erityisesti lapsiin ja heidän tulevaisuuteensa.

 

AKTIIVISESTI TOIMIVIA läksykerhoja pidetään yllä eri puolilla Madridia. Kerhot ovat kasvattaneet viime vuosina suosiotaan, ja niitä pyörittävät Punaisen Ristin vapaaehtoiset. Kerhotoiminta tarjoaa sosiaalista ja koulutuksellista apua sitä tarvitseville lapsille ja nuorille koulupäivän jälkeen. Vàzquez de Pablo tähdentää, että nuoret tulevat kerhoon hyvin erilaisista taustoista.

‒ Usein lasten perheillä voi olla esimerkiksi taloudellisia hankaluuksia. Tällöin lapsi on se, joka identifioituu perheen ongelmien kautta. Punaisen Ristin tavoitteena onkin tukea lapsia ja nuoria, jotka ovat mahdollisesti vaarassa syrjäytyä.

Läksykerhotoiminta on innostanut mukaan 62-vuotiaan Rosa Ameijeiraksen, joka päivätyönään toimii yliopiston opettajana ja vapaa-ajallaan avustaa lapsia ja nuoria koulutöissä. Kuva: Toni Leppänen

Koko Madridin alueella kerhotoimintaan osallistuu säännöllisesti noin 1 200 lasta ja nuorta. Pääkaupungin ytimessä kerhoja järjestetään eri ikäryhmille kaksi kertaa viikossa. Jokainen kerta kestää kaksi ja puoli tuntia alkuillasta. Monet kerhossa käyvistä nuorista ovat olleet toiminnassa mukana jo useita vuosia, kuten 18-vuotias Linda.

‒ Muistaakseni olen käynyt täällä 12-vuotiaasta lähtien. Ehdottomasti parasta ovat kaverit, joita tapaan läksyjen teon lomassa. Toki täältä saa myös paljon hyödyllistä apua koulutehtävien tekoa varten.

Myös 16-vuotias Pedro nauttii siitä, että ympärillä on tuttuja kavereita. Tunnelma nuorten ryhmässä onkin rento, kun puheensorina pulppuaa pitkän pöydän ympärillä.

Vaikka alaikäisille suunnattua ohjelmaa järjestävät suurimmaksi osaksi nimenomaan nuoret noin 16–30-vuotiaat vapaaehtoiset, läksykerhojen vetäjät ovat jo usein iäkkäämpiä. Esimerkiksi moni eläkkeelle jäänyt opettaja on innostunut toimimaan läksykerhossa vapaaehtoisena. He auttavat lapsia ja nuoria eri oppiaineissa. Sergio Artetan, 75, sydäntä lähellä on erityisesti matematiikka.

‒ Kun jäin eläkkeelle, minulle jäi enemmän vapaa-aikaa. Ajattelin, että voisin olla hyödyksi ja auttaa nuoria menestymään paremmin koulussa. Samalla tämä on mukavaa viihdykettä muutamana iltana viikossa.

Merkkejä virallisuudesta lasten ja nuorten sekä vanhempien vapaaehtoisten välillä ei aisti lainkaan. Lapset ja nuoret ratkaisevat kotitehtäviään ja vitsailevat välillä vapaaehtoisten kanssa hymyssä suin.

 

MAAHANMUUTTOON ja siirtolaisuuteen liittyvät kysymykset ovat velloneet pinnalla kaikkialla Euroopassa viime vuosina, niin myös Espanjassa. Koska Espanjan etelärannikko sijaitsee lähellä Afrikan mannerta, suuri osa siirtolaisista saapuu Espanjaan Ceutan kautta, joka on Espanjalle kuuluva kaupunki Pohjois-Afrikassa Marokon naapurissa.

‒ Gibraltarin salmen ylittäville siirtolaisille Punainen Risti tarjoaa usein ensimmäisenä terveydenhuoltoapua, jonka jälkeen heidät ohjataan tilapäismajoitukseen. Myöhemmin autamme heitä löytämään asunnon, etsimään työtä ja oppimaan kieltä. Tavoitteena on, että he integroituvat espanjalaiseen yhteiskuntaan. Samalla pidämme koko polun ajan huolta siitä, että kaikki avustustyö tapahtuu heidän ihmisoikeuksiaan kunnioittaen.

Vaikka jokaiselle Euroopan unionin jäsenmaalle on asetettu omat maakohtaiset siirtolaiskiintiönsä, valtaosa siirtolaisista ei kuitenkaan tule Espanjaan jäädäkseen. Vàzquez de Pablon mukaan moni jatkaa samantien matkaansa Espanjan halki kohti pohjoista.

‒ Monen tavoitteena on päästä Saksaan, jossa heillä on usein jo muita perheenjäseniä tai tuttuja.

Siirtolaisuus on ja tulee olemaan myös jatkossa ajankohtainen teema. Siksi Espanjan Punaisen Ristin nuoret toteuttavat ESIE-projektia (Equipos de Sensibilización e Información en Emergencias), jonka tarkoituksena on auttaa erityisesti katastrofin kokeneita lapsia. Lisäksi projektin kautta tavallisille kansalaisille kerrotaan siitä, mitä maailman riskialtteissa kohteissa tapahtuu.

‒ Nuoret vapaaehtoiset esimerkiksi jalkautuvat keskustassa kaduille ja kertovat ihmisille, keitä siirtolaiset ovat, miksi he hakevat turvapaikkaa, miksi he ovat tulleet tänne ja mitkä ovat heidän oikeuksiaan.

Tämän vuoden marraskuussa Barcelonassa järjestetään suuri roolipelitapahtuma Youth on the Run, jossa nuoret osallistujat asettuvat siirtolaisen asemaan 24 tunnin ajaksi. Tapahtuma on järjestetty jo muutaman kerran, viime vuonna Italiassa.

‒ Se on erittäin ajatuksia herättävä ja jopa hieman tyrmistyttävä roolipeli, sillä siinä simuloidaan siirtolaisen matkaa hänen kotimaastaan aina kohdemaahan asti. Eteen tulevat kaikki mahdolliset ongelmat, jotka liittyvät esimerkiksi vieraaseen kieleen, erilaiseen ruokaan ja rahaan.

Espanjan Punaisen Ristin tavoitteena onkin aktivoida nuoria eri tavoin ja osallistaa heitä kiinnostavan toiminnan suunnitteluun. Kun jo vain Madridin alueella aktiivisia nuoria vapaaehtoisia on kaikkiaan parisen tuhatta, on heidän voimavarojaan mahdollista hyödyntää vielä rutkasti. Miljoonakaupungin haasteet on tehty voitettaviksi, mikä motivoi paikallisia vapaaehtoisia niin maahanmuuton kuin muunkin nuorisotoiminnan parissa.

 

Teksti: Nelli Miettinen

06 Apr

Eloa raunioissa, teltoissa ja taistelussa ‒ mitä kuvat kertovat Syyriasta

Syyrian yli kuusivuotisen konfliktin aikana maa ja sen asukkaat on  ikuistettu lukuisiin kuviin, jotka kertovat tilanteen vakavuudesta. Tämä pikkulapsi kuvattiin pakolaisleirillä vuonna 2014. Kuva: Ibrahim Malla/IFRC

 

Valokuvat luovat Syyrian konfliktin kauhuja seuraaville ikkunan paikallisten ihmisten todellisuuteen. Kuvia käytetään todisteena vaarasta, vetoomuksena ihmisarvosta ja avunhuutona epätoivoisen tilanteen keskeltä.

 

VALOKUVA LINKITTÄÄ ihmisiä ympäri maailmaa saman asian ääreen. Jo kymmeniä vuosia sitten napalmia alasti pakenevat lapset käännyttivät yhdysvaltalaiset Vietnamin sotaa vastaan. Viime vuonna kuva, jossa pieni poika istuu tyhjin silmin ambulanssin oranssilla penkillä kasvot veressä, nousi yhdeksi Syyrian konfliktin vastaiseksi symboliksi. Kuva levisi ympäri maailmaa. Sen vaikuttavuudesta kertoo hyvin tapaus, jossa CNN:n uutisankkuri puhkesi kyyneliin suorassa lähetyksessä kertoessaan pojan tarinaa.

Valokuva vaikuttaa katsojaan empatian kautta. On tutkittu, että ihmisen aivoissa on ”peilineuroneja”, jotka aiheuttavat empatian kokemuksen. Neuronit auttavat meitä ymmärtämään kanssaihmistemme tuntemuksia. Tutkimusten mukaan samat neuronit aktivoituvat myös silloin, kun ihminen katsoo valokuvaa. Sen vuoksi valokuva luo muuhun kanssakäymiseen verrattavissa olevan tunnereaktion. Kuvasta on tullut jo niin yleinen tapa kommunikoida, että siitä on syntynyt universaali kieli, jota ei tarvitse kääntää.

Näiden ominaisuuksien ansiosta valokuva on tehokas keino viestiä kriisialueen tilanteesta. Syyrian konfliktista julkaistu kuvamateriaali näyttää, millaista tulitaistelun ja pommitusten keskellä on elää.

Kansainvälisen Punaisen Ristin Komitean ja Syyrian Punaisen Puolikuun jäsenet pääsivät viime marraskuussa arvioimaan Aleppon itäosassa sijaitsevan Hananon elinolosuhteita. Kuva: Sevim Turkmani/ICRC

 

TAISTELUT ALEPPOSSA alkoivat vuonna 2012. Väkivaltaisuuksien tuloksena Syyrian suurin kaupunki ja Unescon suojelukohde on muuttunut vain varjoksi entisestä. Ikkunat ovat räjähtäneet sisään, eikä yksikään julkisivu ole enää ehjä.

Sortuneet rakennukset ovat tehokasta kuvastoa kahdesta syystä. Ensinnäkin, kuvat ovat todisteita iskuista, jotka ovat kohdanneet kaupunkia. Toiseksi, kuvat rakennuksista eivät itsessään sisällä väkivaltaa. Katsojan on helpompi lähestyä ja tutkailla niitä kuin esimerkiksi ihmisuhreja sisältäviä kuvia. Jokainen voi kuitenkin kuvitella, millaisia vammoja rakennuksen murskaava pommi aiheuttaa ihmiselle.

Isä ja poika keittivät vettä itse tehdyllä liedellä Aleppossa marraskuussa 2015. Ruokaa ja lämpöä oli pommitusten keskellä vaikea saada. Kuva: Pawel Krzysiek/ICRC

 

KUVIA ALEPPON tuhoutuneesta kaupungista voidaan lukea vertauksena kaupungin ihmisten hädästä. Kuvat vettä keittävästä miehestä ja lapsesta, tuhoutuneesta seinästä ja saranoillaan roikkuvista ovenkarmeista kertovat koko Aleppon tarinan. Kaupunkia ja sen asukkaita on pommitettu kerta toisensa jälkeen, eivätkä he pysty itse korjaamaan tilannetta. Monet eivät voi tehdä muuta kuin yrittää elää tilanteen keskellä.

Kuvat, joissa ihmiset tekevät arkisia asioita, kuten ovat ostoksilla tai peseytyvät, ovat voimakkaita samaistuttavuuden vuoksi. Katsoja voi nähdä itsensä tekemässä juuri samoja asioita kuin kuvan henkilö. Syyriasta julkaistavissa kuvissa halutaan tuoda esiin maailma, jossa kaaos on asettunut osaksi ihmisten arkea.

Samaistumisen lisäksi katsojan halutaan tuntevan kuvissa myös toiseutta. Repaleiset vaatteet, tuhoutuneet talot ja roskia täynnä oleva maa kertovat länsimaalaiselle katsojalle, että kuvassa oleva henkilö elää hyvin erilaisessa todellisuudessa kuin hän itse. Kun katsoja samaistuu kuvassa olevaan ihmiseen, mutta tuntee toiseutta tämän erilaisen elämäntilanteen vuoksi, syntyy halu auttaa.

Tytöt väestönsuojaksi muutetussa koulussa Syyrian pääkaupungissa Damaskoksessa helmikuussa 2016. Kuva: Ibrahim Malla/IFRC

 

SYYRIAN KONFLIKTIN uhreiksi on joutunut kymmeniätuhansia alaikäisiä. Lasten ja nuorten näyttäminen Syyriasta tulevassa kuvastossa on vetoomus maailmalle. Valokuva Kreikan rannalle huuhtoutuneesta punapaitaisesta pikkupojasta on osuva esimerkki siitä, miten yksi lapsi voi edustaa kaikkia maailman lapsia kuvassa oleva poika voisi yhtä hyvin olla Suomessa kuvaa katsovan ihmisen oma.

Lapsiin kohdistuva epäoikeudenmukaisuus herättää yhden suurimmista tunnereaktioista. Sen vuoksi lasten kuvia käytetään oikeastaan kaikissa humanitaariseen apuun liittyvissä kampanjoissa. Naisten ja lasten nostaminen hätää kärsivien keskiöön on tyypillistä. Suomalaisten reaktioista julkisessa keskustelussa on ollut hyvin luettavissa se, miten turvapaikkaa hakevaan nuoreen mieheen suhtaudutaan varauksellisemmin verrattuna naiseen tai lapseen. Avuntarve ei kuitenkaan katso ikää tai sukupuolta.

Syyrian konfliktia pakeneville jaettiin peittoja ja hygieniapakkauksia Pohjois-Libanonissa vuonna 2014. Tuolloin edessä olivat kylmyys ja talvimyrskyt. Kuva: Ibrahim Malla/IFRC

 

SYYRIAN KONFLIKTISTA julkaistavaan kuvastoon kuuluvat oleellisesti myös kuvat pakolaisista. Noin 11 miljoonaa syyrialaista on joutunut jättämään kotinsa. Suurin osa pakolaisista on paennut maan muihin osiin sekä naapurimaihin. Euroopasta turvapaikkaa on hakenut noin miljoona syyrialaista.

Pakolaisleirikuvissa korostuu tilanteen epämukavuus. Tilaa on vähän, ruuanlaitto vaikeaa ja jätehuolto alkeellinen. Ihmiset kuvataan välitilassa telttamaisissa asumuksissa. Katsoja kuitenkin tietää, että kuvan ihminen on voinut elää näissä oloissa jo vuosikausia.

Länsimaalaisille esitettävissä kuvissa keskitytään näyttämään, miten sotatoimet vaikuttavat siviilien elämään. Esimerkiksi sotilaita tai muuta aseellista toimintaa ei kuvissa juuri näytetä. Syyrian kansasta tehdään kuvissa samanlainen sivustaseuraaja kuin mitä länsimaalaisetkin ovat paikalliset vain joutuvat kärsimään myös maassaan vallitsevan konfliktin seuraukset.

 

Teksti: Saara Tuominen