28 Sep

Terrori-iskut ajavat paikalliset ahtaalle turismiin nojaavissa maissa – Eurooppa elpyy paremmin

Balilaisille matkailu on tärkeä elinkeino. Terrori-iskut pakottivat yrittäjä Nengah Wedayasan jättämään turistialueen ja perustamaan pienen kioskin Balin maaseudulle. Kuva: Ulriikka Myöhänen.

 

Terrori-iskut turistikohteissa järkyttävät niin lomarauhaa kuin paikallista elämäntapaa. Haavoittuvaisimpia ovat turismista riippuvaiset taloudet, joissa terroriteot pakottavat paikallisia jättämään elinkeinonsa.

 

NENGAH WEDAYASA istuu rennosti pienen kioskinsa terassilla Tabananin maaseudulla Balilla, Indonesiassa. Raikas sade huuhtoo kiemurtelevaa tietä, joka vie mutkien kautta saaren eteläosiin, vilkkaille Kutan kaduille. Siellä Nengah Wedayasankin elämä oli vielä viitisentoista vuotta takaperin – täysillä uimarannoilla, hyvin palvelevissa hotelleissa ja riemua raikuvissa ravintoloissa.

Ääri-islamistiselle Jemaah Islamiyah –ryhmälle Balin turistikohteiden länsimainen kulttuuri oli liikaa. Lokakuussa 2002 Kutalla räjähti kolme pommia, joista kaksi sai aikaan todellista tuhoa suositussa yökerhossa ja vilkkaalla kadulla. 202 ihmistä kuoli. Heistä suurin osa oli australialaisia ja indonesialaisia. Menehtyneiden joukossa oli myös parinkymmenen muun maan kansalaisia. Teot järkyttivät paitsi uhreja ja heidän omaisiaan, myös Balin taloutta ja paikallisten elämäntapaa.

– Tein pitkään töitä Kutalla turismin parissa, mutta terrori-iskut sotkivat kuviota ja vaikeuttivat alueella työskentelyä. Kilpailusta turistikohteissa tuli kovaa. Vuonna 2004 jätin Kutan, muutin tänne kotikylääni ja perustin perheyrityksen, warungin, Nengah Wedayasa kertaa silmäillen vaatimatonta kioskiaan.

 

VAIKKA Indonesia onkin globaalissa mittakaavassa säästynyt pahimmalta terroriaallolta, Balin pommitukset vuonna 2002 ovat jääneet Ulkopoliittisen instituutin vierailevan vanhemman tutkijan Olli Ruohomäen mieleen.

– Pari kuukautta Balin iskujen jälkeen olin työmatkalla Itä-Timoriin ja yövyin matkalla Balin lentokentän läheisyydessä. Alue oli selkeästi kansainvälisiä matkailijoita varten tehty, mutta hotellissa ei ollut kuin minä ja pari muuta. Tyhjillä kaduilla oli aavemaista, Ruohomäki muistelee 15 vuoden takaisia tunnelmiaan.

Balin lokakuisten pommitusten jälkeen saaren turistimäärät todella romahtivat. Marraskuussa 2002 turisteja saapui saarelle reilu 30 000. Edellisenä vuonna samaan aikaan saapujia oli miltei 73 000. Seuraavina vuosina määrät lähtivät nousuun, mutta romahdus toistui, kun seuraava isku tapahtui vuonna 2005. Silloin pommit tappoivat 20 ihmistä ja haavoittivat sataa Etelä-Balin lomakohteissa. Nyttemmin matkailijat ovat palanneet rannoille ja turistimäärät ovat jatkuvassa nousussa.

 

ON ILMEISTÄ, että turismista riippuvaiset taloudet kärsivät näyttävistä terrori-iskuista. Niin kävi kaukaisella Balilla, mutta myös Tunisian Soussessa ja Egyptin Sharm-el-Sheikissä. Ruohomäki pitää balilaisen pienyrittäjän tarinaa melko tavallisena turismiin nojaavissa maissa.

– Sehän on selvää. Jos turisteja ei saavu samoissa määrin kuin aiemmin, ei synny kysyntää ja myös tarjonta hiipuu, tutkija selventää.

Viime aikoina Eurooppaa ravistelleet terroriteot ovat saaneet ulkoministeriöt laittamaan matkustussuosituksiaan uusiksi tiettyjen maiden, kaupunginosien ja alueiden osalta. Ruohomäen mukaan terroriteot eivät kuitenkaan ole vaikuttaneet turismin ja talouden isoon kuvaan Euroopassa.

– Terrorismista toipuvat paremmin yhteiskunnat, joissa talouden rakenne on monipuolinen. Eurooppalaiset taloudet ovat monimuotoisempia kuin esimerkiksi Indonesian talous. Paljon vaikuttaa myös se, miten valtiovalta tulee vastaan terroritekojen jälkeen eli tehdäänkö elvytystoimia ja panostetaanko turvallisuuteen, Ruohomäki muistuttaa.

 

BALILAISEN pienyrittäjän elämänmuutos turistihälinästä maaseudun rauhaan lienee ollut iso, mutta kokemastaan huolimatta Nengah Wedayasa vaikuttaa tyytyväiseltä. Kioskin terassilla kylänmiehille ja satunnaisille matkalaisille tarjoillaan riisiruokia ja vahvaa balilaista kahvia. Vesisateen rummutusta säestää satunnainen kukon kiekaisu.

Indonesia on maailman suurin muslimivaltio, mutta yli 90 prosenttia balilaisista on hinduja. Niin on myös Nengah Wedayasa. Balilaista hindukulttuuria voi kuvailla vastaanottavaiseksi ja lämpimäksi – siksi onkin vaikeaa kuvitella, miksi kukaan haluaisi rikkoa tuota ilmapiiriä.

– Terroristit ovat hulluja ihmisiä. En voi ymmärtää, miksi he tekevät niin, Nengah Wedayasa huokaisee surullisesti vahvaa kahviaan hämmennellen.

Balin iskujen jälkeen viranomaiset olivat huolissaan siitä, miten erilaiset etniset ryhmät ja uskontojen edustajat jatkossa pärjäävät keskenään saarella. Balilla levottomuuksiin liittyvä jälkipyykki pestiin kuitenkin hyvin. Saarella otettiin haltuun uskontojen välistä harmoniaa korostava linja. Vuoden 2002 pommitusten jälkeen järjestettiin muun muassa tilaisuuksia, joissa muslimit ja hindut rukoilivat yhdessä.

Me – like you, Nengah Wedayasa osoittaa ensin itseään ja sitten pöydän toiseen päähän.

– Loppupeleissä kaikki ihmiset ovat samanlaisia, hän jatkaa lämpöä äänessään.

 

Lähde & vanhemmat tilastotiedot : Hitchcock, Michael & Putra, Nyoman Darma: Tourism, Development and Terrorism in Bali. 2007.

Teksti: Ulriikka Myöhänen

21 Sep

Tarvitsetko ilmalastan, laastaria ja metrikaupalla sidetarpeita? Kysy apua bussista

Onko joku loukkaantunut? Jos lähettyvillä on linja-auto, saatavilla on ensiapuvälineitä isoonkin hätään. Henry Goes Live kävi Helsingin Bussiliikenteen varikolla tutustumassa bussien varustukseen.

 

Fakta

Apu voi löytyä yllättävästä paikasta

– Ihmisten kuljettamiseen käytettävä linja-auto ei mene katsastuksesta läpi, jos siinä ei ole määrätynlaista ensiapuvälineistöä.
– Yli 16-paikkaisissa linjureissa yhden laukun pitää olla auton etuosassa ja toisen takaosassa.
– Likipitäen kaikki linja-auton kuljettajat Suomessa saavat ensiapukoulutusta. Yleensä koulutusta myös kerrataan säännöllisesti.
– Ensiapulaukut on sinetöity kevyesti. Näin on helppo varmistua, että sisällä on kaikki tarvittava.
Teksti ja video: Tapio Pellinen
19 Sep

Camping, ceremonies and cultural collisions

HENRY GOES ABROAD

International Study and Friendship Camp was arranged in Austria. Participants spoke 20 different languages. Photo: Yannika Rönnqvist and Sofia Sarkava

 

Annually for two weeks in mid-July, the Austrian Red Cross arranges an International Study and Friendship Camp in a small city of Langenlois in lower Austria. Around 50 young people from all over the world gather for the camp’s workshops and programs every year. Every participating country usually sends two delegates, aged between 16 and 23.

 

THIS YEAR Finland’s delegates were Yannika Rönnqvist, 16, from Vaasa and Sofia Sarkava, 21, currently studying in Kuopio. The camp was held in a boarding school owned by a local gardening school, with vast views of the surrounding town and fields of sunflowers and grapes. The lush vegetation was a testament to Austrian summer’s Finn-searing 30°C temperatures.

– I wanted to come to this camp because I wanted to meet new people and learn more about the International Red Cross. Because of my panic-disorder, it’s really hard for me sometimes to get out of the house, so these kinds of experiences help me to heal, Sarkava says.

– I have always been a person that likes to challenge myself and experience new things. So I saw this as a great opportunity to get to travel and meet new people from all around the world, Rönnqvist adds.

Even with 20 different languages spoken, cultural differences were surprisingly low-key. They were most evident when cooking: most participants were quite happy to taste their dishes with the same spoon they then used for stirring, that being something unthinkable for hygiene-conscious Finns.

There were also more somber moments.

– At the end of the first week, me and my Ukrainian roommate were chatting on her bed. We started to talk about salaries and price differences in different countries, and I asked her what the average monthly salary was in Ukraine. I would never have thought that it was so little. In that moment I think I realised how unfair our world is, Rönnqvist says.

Both Rönnqvist and Sarkava agree that one of the the climactic points of the camp was the Festival of the Nations, a closing ceremony of the camp where people from different countries showcase their nationalities.

– Performing is something I love, so this was perfect for me! I got a chance to dance and sing, and to meet even more awesome people! Sarkava tells.

 

Video credits: Yannika Rönnqvist and Sofia Sarkava, Music: We Are One by Vexento

 

What tips would you give for traveling?

Sarkava has an immediate answer.

– If you go to this camp, be open-minded. Remember to smile and enjoy. Live in the moment!

– Looking back, I realised that there was a lot of people that I didn’t really talk to that much. I regret that, although two weeks is too little time to get to know about 50 people. Don’t hesitate talking with everyone. You are only going to experience this once in a lifetime, Rönnqvist concludes.

 

Text: Tapio Pellinen

07 Sep

Valmius äärisääilmiöihin syntyy yhteistyöllä – onko sateisella suvella ja kesämyrskyillä yhteys ilmastonmuutokseen?

Yhteiskuntapolitiikan professori Marja Järvelä Jyväskylän yliopistosta on tutkinut kestävää kehitystä, kuluttamista ja elämäntapoja. Järvelä on mukana 15 huippututkijan muodostamassa ilmastopaneelissa, joka muun muassa antaa suosituksia hallituksen ilmastopoliittiseen päätöksentekoon. Kuva: Ulriikka Myöhänen

 

Tyrskyjä Helsingin Kauppatorilla, myrskyjä koko maassa – sään ääri-ilmiöt muistuttavat ilmaston lämpenemisestä. Suomi on ottanut oikean suunnan ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, mutta ilmiöön sopeutumisessa riittää vielä työsarkaa.

 

ELOKUINEN iltapäivä Jyväskylässä on syksyisen harmaa. Ilmastopanelisti Marja Järvelä saapuu tapaamispaikalle sateenvarjoaan ravistellen. Kevyistä säähän liittyvistä keskustelunavauksista päästään näppärästi painavan aiheen äärelle. Onko sateisella suvella ja loppukesän myrskyuutisilla suora yhteys ilmastonmuutokseen?

– Yksittäisestä myrskystä tai kesästä on mahdotonta sanoa. Yleinen käsitys on se, että sään ääri-ilmiöt, esimerkiksi myrskyt ja kovat tuulet, ovat todennäköisempiä ilmastonmuutoksen myötä. Myös tämän kesän säät ovat havainnollistaneet sitä, mitä asiantuntijoiden ennusteissa on painotettu, Järvelä perustelee.

 

KANSALLISESSA politiikassaan Suomi on jo topakasti liikkeellä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Järvelä kuitenkin muistuttaa, että Pariisin ilmastosopimuksessa asetettuihin tavoitteisiin on vielä matkaa. Myös muutokseen sopeutumisessa riittää työtä. Yhteiskuntien pitää Järvelän mukaan jatkossakin varautua sään ääri-ilmiöihin. Houstonin elo-syyskuun tulvat muistuttavat kaupunkien infrastruktuurin tärkeydestä.  

– Isoissa kaupungeissa rakennetaan maan alle, mutta ei mietitä, mitä tehdään tulvan sattuessa. Myös Helsingissä maanalaiset rakennustyöt ovat herättäneet keskustelua. Laineet ovat jo lyöneet Kauppatorille, ja katujen kastuminen voi yleistyä jatkossakin. Olen hiukan hämmästellyt, miksi Helsingin merenranta-alueet ovat niin haluttuja ja täyteen rakennettuja, Järvelä sanoo ja pudistaa päätään.

Maantieteellisesti Suomi on onnellisemmassa asemassa kuin Yhdysvaltojen Texas tai Keski-Eurooppa isoine jokineen. Järvelä pitää Houstonin kaltaista katastrofia epätodennäköisenä Suomessa. On kuitenkin ilmeistä, että tulevaisuudessa Suomen tulvimisalueet laajenevat ja kellarit täyttyvät vedestä entistä herkemmin.

 

SÄÄN ääri-ilmiöt työllistävät myös vapaaehtoisia. Vapaaehtoinen pelastuspalvelu eli Vapepa voi aktivoitua esimerkiksi myrskyjen ja tulvien takia. Vapaaehtoiset öljyntorjunnassa -hanke puolestaan kouluttaa vapaaehtoisia öljyonnettomuuksien varalle.

– Olemme käyneet keskustelua pelastustoimen kanssa siitä, miten vapaaehtoisia voisi käyttää voimavarana pelastustöissä. On entistä tärkeämpää löytää sopiva yhteistyökuvio pelastuslaitoksen ja meidän välille, sillä ilmaston muuttumisen myötä on odotettavissa, että tulvia ja myrskyjä tulee enemmän kuin aiemmin, Vapepan valmiuskoordinaattori Arsi Veikkolainen kertoo puhelimitse.

Vapepan toiminta käynnistyy, kun viranomainen esittää pyynnön. Veikkolaisen mukaan Vapepassa ei ole vielä nostettu valmiutta ilmastonmuutoksen vuoksi, vaikka ilmiö näkyy pelastuspalvelun toiminnassa.

– Esimerkiksi Itä-Suomessa on harjoiteltu energiakatkoksiin varautumista.  On myös pohdittu, miten haavoittuvassa asemassa olevat vanhukset voisivat saada apua vapaaehtoisilta. Avauksia on siis jo tehty ja tarpeen mukaan nostamme valmiutta, Veikkolainen kertoo.

 

KANSALLISEN valmiuden rakentaminen ja ylläpitäminen vaativat ponnisteluja. Ilmastopanelisti Järvelän mukaan toivoa on, kunhan yhteiskunnan kaikki osapuolet saadaan mukaan talkoisiin.

– Ei voi sanoa, että Suomen valmiudet ilmastonmuutokseen olisivat suuret, sillä valmiuden rakentaminen ei ole ollut esillä kovin vakavasti. Oma käsitykseni kuitenkin on, että olemme keskimääräisesti turvallisuushakuisia ja varaudumme myös poikkeustiloihin. Sen kulttuurin päälle on hyvä rakentaa lisää ilmastoon ja äärisääilmiöön liittyvää valmiutta, Järvelä summaa ja suuntaa tihkusateeseen.

 

Teksti: Ulriikka Myöhänen