02 Nov

Kansainvälisen vapaaehtoistyön monet kasvot – kulttuurienvälistä ymmärrystä ja tasavertaista oppimista vai elämyshakuista vapaaehtoismatkailua?

Karoliina Lehtola mietti vapaaehtoistyöhön lähtemistä vuosia. Hän tunnisti vapaaehtoisturismin ongelmallisuuden ja halusi itse toimia toisin. Parhaillaan hän opettaa englantia Keniassa paikallisille lukiolaisille.  Kuva: Karoliina Lehtolan kotialbumi

 

Vapaaehtoistyökokemukset ulkomailla ovat kasvattaneet suosiotaan. Niin voittoa tavoittelemattomat järjestöt kuin kaupalliset toimijat järjestävät ulkomaanjaksoja, joiden aikana voi päästä suojelemaan merikilpikonnia Thaimaassa tai tukemaan katulasten koulunkäyntiä Boliviassa. Vapaaehtoistyötä tehdään kuitenkin monenlaisin intressein: tavoitteena voi olla kartuttaa kulttuurienvälistä ymmärrystä tai keräillä uusia elämyksiä.

 

KANSAINVÄLISEN vapaaehtoistyön ja vapaaehtoisturismin raja on toisinaan häilyvä. Se voidaan kuitenkin sanoa, että voittoa tavoittelemattomilla kansalaisjärjestöillä ja kaupallisilla toimijoilla on usein erilaiset keinot toteuttaa vapaaehtoistyötä. Tavallisesti puhdasta vapaaehtoistyötä tehdään palkattomasti yleishyödyllisissä projekteissa, jotka tähtäävät yhteiskunnalliseen muutokseen. Vapaaehtoisturismista taas puhutaan silloin, kun siihen osallistuu voittoa tavoittelevia tahoja ja usein matkaan yhdistyy myös perinteistä lomailua.

Koska maailman eri kolkkiin suuntautuvia vapaaehtoistöitä välittävät monenlaiset tahot, vapaaehtoiseksi haluavan voi olla vaikeaa hahmottaa eri toimijoiden tarkoitusperiä. Kansalaisjärjestönä toimiva Kansainvälinen vapaaehtoistyö ry (KVT) tunnistaa ongelman.

Vapaaehtoismatkailuun liittyy yleensä kaupallisia intressejä ja taloudellisen voiton tavoittelua, jotka voivat olla ristiriidassa vapaaehtoistyön eettisten periaatteiden kanssa. Kaupallisessa toiminnassa vapaaehtoismatkailua ei ehkä järjestetä aina paikallisen yhteisön tarpeen mukaan, vaan projektit räätälöidään ennemmin matkailijan toiveita palveleviksi, KVT:n järjestökoordinaattori Meri Paunonen huomauttaa.

Myös muutaman kuukauden Keniassa vapaaehtoisena työskennellyt turkulainen Karoliina Lehtola, 25, on huomannut vapaaehtoisturismin nousun, kun yhä useammat kaupalliset tahot tarjoavat elämyksellisiä matkapaketteja eksoottisiin kohteisiin. Toki vapaaehtoistyöhön hakeutuvilla ihmisillä on erilaisia mielenkiinnon kohteita, eikä mikään vaihtoehto ole välttämättä toista huonompi. Toisinaan vapaaehtoisturismissa suora yhteiskunnallinen tavoite voi kuitenkin jäädä uusien kokemusten haalimisen jalkoihin.

 

LEHTOLA PÄÄTYI Keniaan Maailmanvaihto ry:n kautta, joka on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton kansalaisjärjestö. Järjestö lähettää vapaaehtoistyöntekijöitä maailmalle ja vastavuoroisesti ottaa vapaaehtoisia maailmalta Suomeen. Maailmanvaihto on osa kansainvälistä International Cultural Youth Exchange -järjestöä (ICYE).

Kuusi kuukautta kestävä vapaaehtoistyö Keniassa kustantaa Lehtolalle yhteensä   3 500 euroa. Summa kattaa asumisen isäntäperheessä, ruokailun ja muut olennaiset elämiseen tarvittavat kulut sekä järjestön yleiset hallintokulut. Osa summasta kohdennetaan paikalliselle projektille, johon Lehtolakin osallistuu.

Pidän tärkeänä sitä, että Maailmanvaihto kertoo läpinäkyvästi, mihin rahat todella menevät, Lehtola sanoo.

Lehtolalla vapaaehtoiseksi pääseminen kesti yhteensä yli puoli vuotta siitä, kun hän täytti hakulomakkeen viime tammikuussa. Hakulomakkeen perusteella hänet kutsuttiin haastatteluun ja hyväksyttiin lopulta vapaaehtoiseksi. Tämän jälkeen Lehtolan täytyi käydä terveystarkastuksessa ja toimittaa rikosrekisteriote Maailmanvaihdolle. Myöhemmin järjestö piti muutaman päivän kestäneen lähtövalmennuksen.

Lehtola kertoo arvostavansa sitä, kuinka molemminpuolista sitoutumista vapaaehtoistyö vaatii sekä hakijalta että järjestöltä.

 

KUN LEHTOLA saapui Keniassa pieneen Dudin kylään, valtio-opin opiskelijan arki vaihtui vapaaehtoistyöntekijän päivärytmiin. Vapaaehtoistyöpaikassa keskusteltiin heti aluksi siitä, millaisia vahvuuksia vapaaehtoisella on toimia paikallisessa projektissa. Lehtola oli lähettänyt myös jo aiemmin Maailmanvaihdon kautta oman ansioluettelonsa ja viimeisimmän opintorekisteriotteensa. Työtehtävät siis räätälöidään kunkin vapaaehtoisen osaamisen mukaan, ja Lehtolan kohdalla hyväksi vaihtoehdoksi valikoitui kielen opettaminen.

Opetustyötä paikallisessa koulussa on maanantaista perjantaihin noin kahdeksan tuntia päivässä, joskus myös viikonloppuisin.

Päätyöni on opettaa englannin kieltä nuorille tytöille, jotka tulevat todella köyhistä oloista. Osa heistä on orpoja. Kieliopintojen lisäksi olen kertonut heille muistakin hyödyllisistä elämäntaidoista. Lisäksi vietän aikaa vieressä sijaitsevien ala- ja yläkoulujen oppilaiden kanssa, Lehtola kuvailee.

Työpäivän jälkeen ennen pimeän tuloa Lehtolalle jää aikaa esimerkiksi liikkumiseen, ja monesti paikalliset lapset rientävät Lehtolan rinnalla tämän ollessa juoksulenkillä.

Elän täällä isäntäperheeni luona mahdollisimman tavallista arkea, aivan niin kuin paikallisetkin. Ihmisten välitön suhtautuminen on auttanut sopeutumaan kenialaiseen elämänmenoon.

Myös yllättävät sattumukset ja ikimuistoiset kokemukset ovat jääneet lähtemättömästi Lehtolan mieleen. Lehtola tapasi syyskuussa Mama Sarah Obaman, joka sattuu olemaan sukua Lehtolan isäntäperheen äidille. Yhdysvaltain entisen presidentin Barack Obaman isoäidin kohtaaminen jää takuulla yhdeksi hienoksi muistoksi vapaaehtoistyöjaksolta.

 

VAPAAEHTOISTYÖTÄ VOI olla hyvin monenlaista, mutta parhaimmillaan se on tasavertaista tekemistä ja oppimista, jossa paikalliset määrittelevät työn tavoitteen ja kohteen.

Missään tapauksessa se ei saa olla sormen osoittelua, jossa globaali pohjoinen määrittelee mitä, missä ja miten asiat tulee tehdä, järjestökoordinaattori Paunonen tähdentää.

Paunosen mukaan kansainvälistä vapaaehtoistyötä lähestytään helposti auttamisen näkökulmasta, jossa länsimainen vapaaehtoinen auttaa ja paikalliset vastaanottavat avun. Tällaisen valta-asetelmiin pohjautuvan mielikuvan ylläpitäminen luo helposti vääriä odotuksia vapaaehtoistyön todellisuudesta, jossa vapaaehtoiset eivät useinkaan ole niin pystyviä kuin toivoisivat eivätkä paikalliset niin tarvitsevia kuin mielikuvat antavat ymmärtää.

Vapaaehtoistyöhön kuuluukin olennaisena osana se, että vapaaehtoinen itse pohtii kriittisesti omaa asemaansa toisessa kulttuurissa: miten hän toimii vastuullisesti uudessa ympäristössä ja uusien kulttuuristen arvojen ympäröimänä. Vapaaehtoistyön eettisyyttä Lehtolakin on pohtinut.

Itse haluan murtaa sitä diskurssia, joka rakentaa jyrkkiä valtasuhteita ihmisten välillä: haluan olla täällä yhtä lailla paikallinen, en Suomesta tullut valkoihoinen vapaaehtoinen. Stereotypioiden hälventäminen on tärkeää kulttuurierojen vuoksi, Lehtola miettii.

Aidoimmillaan vapaaehtoistyötä ei ajatellakaan niinkään apuna vaan tasavertaisena oppimisena.

Vapaaehtoistyön tärkeimpiä vaikutuksia ovat arkipäivän kohtaamiset ihmisten välillä, joissa nähdään millaista elämä on toisaalla, opitaan kulttuurien välisistä kommelluksista ja saadaan omaan elämään pala erilaista maailmaa, Paunonen kuvailee.

Pitkäaikaisessa vapaaehtoistyössä päästään parhaimmillaan sukeltamaan paikallisen yhteisön elämään niin työssä kuin vapaa-ajalla, ja tämä kokonaisvaltainen kokemus voi luoda pysyvän pohjan maailman jäsentämisen muutokselle.

Vaikka olen ollut täällä vasta parisen kuukautta, on ollut mielenkiintoista huomata, kuinka ihmiset erilaisesta kielestä ja kulttuurista huolimatta ovat kuitenkin hämmästyttävän samanlaisia. Ennakkoluulottomuus eri taustoista tulevia ihmisiä kohtaan kehittyy varmasti vielä koko ajan lisää, Lehtola ajattelee.

Koulun kaikki lukiolaiset samaan luokkahuoneeseen kokoontuneina. Oppilailla on juuri ollut koe ja Lehtola on tullut keskustelemaan siitä heidän kanssaan. Kuva: Karoliina Lehtolan kotialbumi

 

KUN VAPAAEHTOISEKSI hakemista pohtii, on syytä miettiä asiaa perin pohjin: mikä minua vapaaehtoistyössä motivoi, miksi haluan lähteä ulkomaille vapaaehtoiseksi useaksi kuukaudeksi tai peräti vuodeksi ja millaisia odotuksia minulla on.

Vapaaehtoistyö ulkomailla ei siis välttämättä sovi kaikille. Omien rajojen tunteminen on viisautta, ja kotiin jäämisestä voi olla enemmän hyötyä kuin väärin perustein lähtemisestä.

Lehtolalla ajatuksen kypsyttely vei lopulta 10 vuotta, mutta hän on tyytyväinen ratkaisuunsa.

Päätin jo 15-vuotiaana, että haluan lähteä vapaaehtoistyöhön ulkomaille. Vaikka 10 vuotta meni asiaa haudutellessa, uskon nyt, että se oli hyvä päätös. Olen tällä hetkellä varmasti kypsempi havainnoimaan kulttuurien välistä kanssakäymistä ja käsittelemään kokemuksia itselleni vieraassa ympäristössä aivan eri tavalla. Suosittelen vapaaehtoistyötä jokaiselle, mutta kehotan myös harkitsemaan lähtemistä kaikin puolin.

Vaikka vapaaehtoistyötä on tarjolla laidasta laitaan eri puolilla maailmaa, jokaisen kannattaa itse puntaroida, millaisen organisaation kautta haluaa lähteä vapaaehtoistyöhön ja millaisin tavoittein.

 

FAKTA

Kiinnitä huomiota näihin asioihin, kun pohdit vapaaehtoistyötä ulkomailla
  • Älä lähde hetken mielijohteesta.
  • Tee perusteellinen taustatutkimus vertailemalla eri toimijoita ja varmistamalla, että vapaaehtoistyötä välittävä taho toimii vastuullisesti ja läpinäkyvästi.
  • Ota selvää, järjestääkö vapaaehtoistyötä välittävä taho asianmukaisen valmennuksen ja tuen vapaaehtoisille.
  • Varmista, että vapaaehtoistyötä välittävän tahon arvot vastaavat omia arvojasi.
  • Tarkista, että järjestöllä on yhteiskunnalliseen vastuuseen liittyvää toimintaa Suomessa.
  • Kysy organisaatiolta lisää, jos mikä tahansa asia jää askarruttamaan.

Lähde: KVT

Suomen Punaisen Ristin kautta ei ole mahdollista lähteä vapaaehtoistyöhön ulkomaille. Erilaisilla katastrofi- ja konfliktialueilla työskentelevät avustustyöntekijät eli delegaatit ovat omien alojensa ammattilaisia. Heidät valitaan muun muassa koulutuksen, työkokemuksen ja kielitaidon perusteella . Kaikki delegaatit ovat yli 25-vuotiaita ja heidät koulutetaan tehtäviinsä. Delegaatit saavat työstään palkkaa. 

18–28-vuotiailla nuorilla on mahdollisuus hakea Suomen Punaisen Ristin nuorisodelegaattikoulutukseen. Suurin osa nuorisodelegaateista toimii koulutuksen jälkeen vapaaehtoisina Suomessa. Nuorisodelegaatit voivat myös hakea paikkaa Suomen Punaisen Ristin tukemista kehitysyhteistyöprojekteista maailmalla. Komennuksilla nuorisodelegaateille maksetaan korvausta.

Lue lisää Suomen Punaisen Ristin nuorille suuntaamasta kansainvälisestä toiminnasta täältä.

 

Teksti: Nelli Miettinen

 

Leave a Reply

Your email address will not be published.