31 Aug

Kenttäsairaala on kuin legokaupunki, jossa tehdään avustustyötä vuorokauden ympäri

 

Kun maanjäristys tekee tuhojaan tai aseellinen konflikti leimahtaa, ihmiset tarvitsevat apua välittömästi. Jos maan omat voimavarat eivät riitä, kansainvälinen Punainen Risti voi tuoda kenttäsairaalan hädän keskelle.

 

KUN TUORE KRIISI vaatii toimintaa, ensimmäisenä paikalle lähetetään lääkinnällistä apua, jotta loukkaantuneita voidaan hoitaa ja paikallista perusterveydenhuoltoa tukea. Lääkinnälliseen käyttöön Punaisella Ristillä on kahdentyyppisiä katastrofivalmiusyksikköjä: terveysasemia ja sairaaloita.

– Terveysasema on auki päiväsaikaan, ja siellä tarjotaan perinteistä vastaanottoa poliklinikalla. Kenttäsairaalassa eri yksiköt, kuten leikkaussali, laboratorio, röntgen ja vuodeosasto, toimivat usein ympäri vuorokauden, Punaisen Ristin Tampereen logistiikkakeskuksessa ERU- eli Emergency Response Unit -suunnittelijana työskentelevä Jari Koiranen kertoo.

Kriisioloissa pyritään siihen, että paikallinen terveydenhuolto pääsisi mahdollisimman pian jaloilleen katastrofin jälkeen. Akuuttien hoitotoimenpiteiden lisäksi paikallisille tarjotaan perusterveydenhuollon palveluja. Vaikka kyseessä on kenttäsairaala, esimerkiksi hygieniasta ja steriileistä leikkausolosuhteista pidetään huolta samalla tavalla kuin suomalaisessa keskussairaalassa. Lääkinnälliset yksiköt tulevat paikalle silloin, kun avuntarve on jo olemassa, joten niiden pitää pystyä toimimaan välittömästi.

– Katastrofin sattuessa potilastulva on väistämätön, ja useimmiten ensimmäiset potilaat odottavat vuoroaan jo ennen kuin kenttäsairaala on edes kunnolla pystyssä. Onneksi perusterveydenhuollon klinikalle pystytään ottamaan potilaita jo muutaman tunnin sisällä rakentamisen aloittamisesta ja jatkamaan rakennustöitä samaan aikaan. Kokonaisuudessaan klinikka on toimintakykyinen noin vuorokaudessa, katastrofiterveydenhuollon suunnittelija Johanna Arvo kuvailee.

SUOMESSA KANSAINVÄLISTÄ auttamisvalmiutta pitää yllä Punaisen Ristin logistiikkakeskus Tampereella. Keskus hankkii katastrofiapu- ja kehitysyhteistyöhankkeisiin tarvittavat varusteet ja pitää huolta avustustarvikkeiden varastoinnista, pakkauksesta ja kuljetuksesta. Samalla se huolehtii kotimaan valmiusvarastosta katastrofien varalta ja varmistaa, että katastrofivalmiusyksiköt ovat lähtövalmiina kansainvälisiä komennuksia varten.

– Olemme koko ajan valmiustilassa siltä varalta, että avunpyyntö tulee. Varusteita olemme hankkineet etukäteen varastoon, koska apua voidaan tarvita joskus hyvinkin pikaisesti. Pystymme toimittamaan tarpeellisia varusteita kohteeseen kolmessa vuorokaudessa pyynnön vastaanottamisen jälkeen, logistiikkakeskuksen Koiranen sanoo.

Näin paljon tavaraa kenttäsairaalan pystyttämiseen tarvittiin vuonna 2001. Määränpää oli Bjuhin kaupunki Intian maanjäristysalueella. Kuva: Jyrki Luukkonen

 

Nopeimmillaan uudenlainen evakuointisairaala on kahden tunnin kuluttua hälytyksestä Tampere-Pirkkalan lentokentällä tai neljän tunnin kuluttua Helsinki-Vantaan lentokentällä.

Avustuskohteeseen lähetetään tärkeitä tavaroita ja hyödykkeitä laidasta laitaan: esimerkiksi vuonna 2015 Suomen Punainen Risti toimitti materiaaliapuna ulkomaille muun muassa huopia, pressuja, telttoja, hygieniatarvikkeita, saippuaa ja ruokaa yhteensä 1 525 260 kiloa kaikkiaan 15 maahan.

KATASTROFITILANNETTA VARTEN suunniteltu katastrofivalmiusyksikkö koostuu koulutetusta työvoimasta ja erilaisista varustemoduuleista. Yksiköt rakennetaan mahdollisimman itsenäisiksi kokonaisuuksiksi, sillä kriisikohteissa on yleensä pulaa monista perusasioista. Materiaalien ja varusteiden osalta yksiköt pystyvät olemaan täysin omavaraisia kuukauden ajan.

Puhdas vesi on elintärkeää, ja siksi yksiköillä on mukanaan aina omat välineet veden puhdistamiseen. Lisäksi tarvitaan polttoainetta generaattoreiden pyörittämiseen ja ajoneuvoilla kulkemiseen.

– Pisimmillään yksiköt toimivat kohteessa neljä kuukautta, jonka jälkeen paikalliset koulutetaan ottamaan ne omaan käyttöönsä. Materiaalit jäävät lahjoituksena maahan, jotta niitä voidaan hyödyntää edelleen, Koiranen sanoo.

Riitta Mäki-Vaurio toimi sairaanhoitajana Punaisen Ristin kenttäsairaalassa Haitin maanjäristyksen jälkeen vuonna 2010. Kuva: Lasse Kylänpää

 

Jotta kenttäsairaala saadaan nopeasti pystyyn ja toimimaan kunnolla, tarvitaan lääkäreiden ja sairaanhoitajien lisäksi paljon muita eri alojen ammattilaisia, kuten it-alan asiantuntijoita, tiedottajia, tulkkeja ja taloushallinnon ammattilaisia.

– Kenttäsairaalan pystyttäminen on kuin legokaupungin rakentamista. Eri moduuleita voidaan yhdistellä erilaisiin tarpeisiin, joten se on muuntautumiskykyinen kokonaisuus. Jotta kaikki sujuu kuin rasvattu, tarvitaan esimerkiksi osaavia teknikkoja huolehtimaan siitä, että rakenteet ja varusteet ovat kunnossa ja että sähköä ja puhdasta vettä on saatavilla koko ajan riittävästi, Arvo tähdentää.

Perusterveydenhuoltoon ja sairaalatoimintaan keskittyvien katastrofivalmiusyksikköjen lisäksi on olemassa myös monia muita nopean avustustoiminnan yksiköitä, kuten logistiikkaan, viestintään ja sanitaatioon keskittyviä kokonaisuuksia.

KRIISIKOHTEESSA kaikki on mahdollista: koskaan ei voi olla varma, millaisiin tilanteisiin ulkomaankomennuksella päätyy. Avustuskohteessa käytettävissä on usein tavallista vähemmän voimavaroja, eikä kaikkea apua pystytä järjestämään kuten normaaliolosuhteissa.

Toisinaan avustustyö voi alkaa saman tien, kun katastrofivalmiusyksikkö saapuu kohteeseen. Näin kävi Jari Koiraselle vuoden 2004 lopussa Intian valtameren tsunamin jälkeen: ensimmäiset hoitotoimenpiteet tehtiin jo Sri Lankassa paikallisen sairaalan aulassa.

– Avustuskohteessa tehdään pitkää päivää eikä vapaapäiviä juuri ole. Koska avuntarve on valtava, joskus riittämättömyyden tunne ihmisten hädän keskellä lyö vasten kasvoja. Toisaalta onnistumisen kokemukset ja ihmisten ilo palkitsevat. Suurimpia sankareita ovat paikalliset ihmiset, jotka katastrofinkin yllättäessä pystyvät selviytymään ja jatkamaan jälleen elämäänsä, Koiranen kertoo.

Muun muassa Nepalin maanjäristyksen jälkimainingeissa sekä Sierra Leonen Ebola-epidemian ja Kreikan pakolaiskriisin keskellä sairaanhoitajana työskennellyt Johanna Arvo pitää tärkeänä sopeutumiskykyä nopeasti vaihtuvissa tilanteissa. Vaikka työ katastrofin murjomassa kohteessa on ammatillisesti haastavaa, on se myös oppimisen paikka avustustyöntekijälle. Arvo kuvailee kokemuksiaan Koirasen tavoin raskaiksi, mutta samalla antoisiksi.

– Vaikka työ on välillä äärimmäisen raskasta, saa siitä olla myös valtavan kiitollinen. Elämän realiteetit tulevat aivan eri tavalla silmien eteen, ja yleensä sitä tulee aika paljon nöyrempänä komennuksen jälkeen takaisin Suomeen.

Suomen ja Saksan Punaiset Ristit lähettivät Haitiin Carrefourin kaupunkiin kirurgisen kenttäsairaalan maanjäristyksen jälkeen vuonna 2010. Kuva: Ari Räsänen

 

Tulisiko sinusta uusi kansainvälisen avun työntekijä? Lue lisää: https://www.punainenristi.fi/tyomme-maailmalla/kansainvalisen-avun-tyontekijaksi

Teksti: Nelli Miettinen

Leave a Reply

Your email address will not be published.