06 Jul

Festarikansan kaverit

Festaripäivystäjät voi löytää sekä päivystyspisteeltä että festarikansan joukosta. Kuvaaja Teemu Ullgrén / SPR.

 

Hilpeitä kaveriporukoita, yksinäisiä juhlijoita ja sekavia olotiloja: päihdetyötä tekevät festaripäivystäjät kohtaavat työssään monenlaista. Viime vuosina selviämisasemien kävijämäärät ovat laskeneet huomattavasti, mutta paisuva päihteiden kirjo tuo oman haasteensa päivystäjien työhön.

 

SUOMEN SUVESSA juhlitaan lukuisia festareita, joiden onnistumisen takaavat järjestäjien ja juhlakansan lisäksi vapaaehtoiset festaripäivystäjät. Tamperelainen sairaanhoitaja Riikka Salo aloitti päivystykset päihdetyössä vuonna 2010 ja osallistui parhaimmillaan kuudelle festarille kesän mittaan.

– Päivystäjinä kiertelemme alueella, juttelemme ihmisten kanssa ja katsomme perään, että kaikilla olisi kaveri. Se on sellaista small talkia, ja siihen mukaan ujutetaan päihdekeskustelua ja kannustetaan pitämään kavereista huolta, Salo kertoo.

Päihdetyön vapaaehtoiseksi voi tulla, jos on täysi-ikäinen ja haluaa auttaa. Ammatillista osaamista ei vaadita, sillä päivystäjät saavat koulutuksen Punaisesta Rististä.

PÄIHDETYÖ ALKOI virallisesti vuonna 2000, ja siitä lähtien Kati Laitila on koordinoinut toimintaa työkseen. Ensikosketuksensa festareiden selviämisasemiin Laitila sai jo vuonna 1986, jolloin hän oli harjoittelijana Dinosaurockissa Mikkelissä. Tänä kesänä neljälle festarille pystytetään selviämisteltta kiertävien päivystysten lisäksi. Teltta varustellaan patjoilla, huovilla ja oksennusastioilla. Seurantalomakkeeseen kirjataan selviäjän voinnissa tapahtuvat muutokset.

– Tilastot kertovat, että jotkut viettävät asemalla vain 10–15 minuuttia. Viime vuonna pisin aika oli seitsemän tuntia. Pyrimme siihen, että kun ihminen lähtee, käymme läpi Punaisen Ristin Varhaisen Puuttumisen mallin mukaisen keskustelun. Se on sellaista parempien vaihtoehtojen etsimistä ja tukipalveluihin ohjaamista, Laitila kuvailee.

Selviämisasemalle saavutaan monista syistä. Jotkut tulevat itse juotuaan liikaa. Toiset taas raahataan telttaan vähemmän hyvällä tuulella, mutta Laitilan mukaan tuulen suunta muuttuu usein hyvinkin äkkiä. Järjestyksenvalvojan saattelema kiukkuinen juhlija saattaa viisi minuuttia saapumisen jälkeen pötköttää teltassa pää festaripäivystäjän sylissä ja kertoa elämäntarinaansa. Silloin päivystäjä saa työstään parhaimman palkinnon.

– Suhtautuminen muuttuu, kun he tajuavat kohtaavansa vapaaehtoisia. Pian pidetään kädestä kiinni ja ollaan tyytyväisiä. Yksi keskustelu voi vaikuttaa koko ihmisen tulevaisuuteen, Laitila toteaa.

Juuri työn merkityksellisyys saa päivystäjät lähtemään festareille kerta toisensa jälkeen. Toiseksi merkittäväksi syyksi nousee hyvä ja tiivis porukka.

– Päivystäjät tulevat eri puolilta Suomea, ja festarit ovat ne paikat, joissa näitä kavereita näkee, Salo kiteyttää.

SEKÄ LAITILAA ETTÄ SALOA voi kutsua päihdetyön konkareiksi. Jokainen kesän tapahtuma on kuitenkin omanlaisensa, ja jokaisella tapahtumalla on oma tunnelmansa ja kävijäkuntansa. Laitila muistelee takavuosien festareita, joiden tapahtumia pystyi ennustamaan jo esiintyjien perusteella.

– Kun tietty bändi aloitti, tiettyjä asioita tapahtui. Esimerkiksi, kun Peer Günt -yhtye tuli lavalle, tuli myös yliannostuksia, Laitila kertailee.

Vielä viitisen vuotta sitten päihteiden kirjo oli tutumpi, ja selviäjien kanssa pystyttiin paremmin keskustelemaan sekavan olon aiheuttajasta. Nyttemmin verkosta ostettavien muuntohuumeiden tuntemattomat vaikutukset saavat myös käyttäjän hätääntymään.

– Ensiavussa sairaudet ja vammat pysyvät samanlaisina, mutta päihdepuolella on aina jotain uutta ja erikoista. Ihmiset keksivät uusia tapoja pistää päänsä sekaisin. Kun aloitin päihdetyössä vuonna 2010, pinnalla olivat lakka ja gamma, Salo kertoo.

Punainen Risti pitää yllä Nopean viestinnän verkostoa, jolla seurataan Suomeen tulevia huumeita ja varmistetaan, että vapaaehtoisilla on tietoa uusimmista päihteistä. Uusista päihdemetkuista huolimatta sekä Salo että Laitila toteavat kulttuurin muuttuneen parempaan suuntaan. Vuosituhannen vaihteesta kaikkien selviämisasemien kävijämäärät ovat laskeneet.

– Ihan kuin ihmiset olisivat oppineet käyttämään päihteitä, Salo hämmästelee.

– Nuorten mielestä ei ole tyylikästä olla sekaisin. Ylilyönnit ovat ennemminkin vahinkoja, Laitila vahvistaa.

Teksti: Ulriikka Myöhänen

22 Jun

Toiminnan mies rakentaa vaikka aavikkosairaalan

Otto Kari oli pystyttämässä Azraqin pakolaisleirin kenttäsairaalaa Jordanian paahtavassa helteessä vuonna 2013. Kuvaaja: Mikko Vähäniitty / SPR.

 

Suomen Punaisen Ristin hallituksen varapuheenjohtajalle Otto Karille, 31, hädänalaisten auttaminen on itsestäänselvyys, joka kumpuaa pohjoismaisista arvoista. Apu ei katso vaatteiden merkkiä eikä ihmisen tuottamaa yhteiskunnallista hyötyä.

 

KESÄKUUN ALUSSA Otto Kari uusi paikkansa Suomen Punaisen Ristin varapuheenjohtajana Helsingin yleiskokouksessa. Se oli suuri kunnia nuorelle lääketutkijalle, mutta ei varsinaisesti tie rikkauteen, sillä vapaaehtoistyöhön perustuvan yhdistyksen luottamustehtävät perustuvat luonnollisesti vapaaehtoisuuteen.

– Olemme päättäneet, että emme maksa itsellemme korvauksia. Vain matkat korvataan. Motiivit toimintaan osallistumiseen ovat selkeämpiä, kun palkkiota ei ole tarjolla, Kari perustelee.

Miten mies on sitten päätynyt avustustyön pariin? Otto Karille auttaminen on aina ollut itsestäänselvyys – asia, joka yksinkertaisesti kuuluu tehdä. Punaisen Ristissä toimiminen tarkoittaa hänelle ihmisyyden puolustamista.

– Se kattaa kaiken siitä, miten puhumme hädänalaisista, sellaisiin käytännön tekoihin, joilla suojellaan alttiita ryhmiä. Minulle se luo merkityksellisyyttä – tunteen, että olen tehnyt jotain yhteiskunnan kannalta hyödyllistä, hän sanoo.

PUNAISEN RISTIN ja Otto Karin polut kohtasivat ensimmäistä kertaa lukiossa, kun Kari suoritti opintoihin kuuluvan vapaaehtoistyön osion käymällä ensiapukurssin. Avustustyöntekijänä Darfurissa toiminut kurssinvetäjä teki Kariin vaikutuksen. Vetäjän mukaan avustustyöstä kiinnostuneen kannattaa aloittaa kotimaan ensiapuryhmästä. Muutama vuosi myöhemmin Kari pumppasi ryhmän perehdytyskurssilla Anne-nukkea ja lähti päivystäjäksi tapahtumiin.

28-vuotiaana Karille tarjoutui mahdollisuus lähteä avustusoperaatiolle Jordaniaan. Avustuskohteessa kaivattiin kipeästi uutta kenttäsairaalaa, sillä olemassa olevat täyttyivät nopeasti Syyrian sodan pakolaisista. Pian Kari löysi itsensä rakentamasta sairaalaa keskellä aavikkoa 60 asteen paahteessa. Hän oli osa ensiryhmää, joka lensi avustuskohteeseen käynnistämään toimintaa.

– Minua kutsuttiin tekniseksi delegaatiksi, mutta käytännössä tein ihan mitä tahansa tarvittiin. Toimenkuva oli joustava, koska tarkoitus oli saada aikaan mahdollisimman paljon mahdollisimman lyhyessä ajassa. Operaatiot ovat tehokkaita kertarykäisyjä: oma komennukseni kesti viisi viikkoa ja töitä tehtiin vuorokauden ympäri.

PIAN KARI SIIRTYI kentältä pääkaupunki Ammaniin suunnittelemaan sairaalan logistiikkaa: mitä tarvitaan ja missä järjestyksessä tavaroita ajetaan sairaalan rakennuspaikalle. Lopulta hän keskittyi erityisesti lääkeasioihin, jotka olivat farmasiaopintojen kautta tulleet tutuiksi.

Katastrofiapu tuo monelle mieleen ruoka- ja vesiavustukset, mutta myös lääkkeillä on elintärkeä rooli.

– Kun katastrofi ajaa maan poikkeusolosuhteisiin, terveydenhuollon kuormitus kasvaa. Tulee paljon akuutteja loukkaantumisia, jotka on hoidettava. Tällöin perussairauksien hoito monesti keskeytyy. Hoitamattomana ne pääsevät pahenemaan, jolloin nekin tapaukset, jotka normaalisti parantuisivat kotona, on lopulta hoidettava sairaalassa, Kari kertoo.

Tällainen tilanne on esimerkiksi Syyriassa juuri nyt.

– Ihmiset ovat joutuneet elämään käsittämättömissä olosuhteissa ja kärsivät veden ja ruoan puutteesta. Perussairaudet ovat pahentuneet kriittiseen pisteeseen. Siksi on tärkeää, että katastrofin sattuessa myös apteekkijärjestelmän toiminta saadaan palautettua mahdollisimman nopeasti, jotta voidaan pitää perussairauksista johtuva ylimääräinen kuormitus minimissä ja ehkäistä inhimillistä kärsimystä.

ITSENSÄ OTTO KARI määrittelee toiminnan mieheksi, mutta viime vuosina hän on hallituksessa joutunut pohtimaan arvokysymyksiä, kun Suomen Punainen Risti on ottanut yhä vahvemmin kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Kun ihmisarvo asetetaan kyseenalaiseksi ja ihmishenki rinnastetaan siihen, kuinka paljon kenestäkin on yhteiskunnalle hyötyä, Karin mielestä on puututtava peliin.

Organisaatiolle, joka toimii yhteistyössä muiden kanssa, kantaaottavuus on Karin mukaan hieman kaksipiippuinen juttu. On harkittava tarkkaan, mihin asioihin ottaa kantaa ja miten.

– Jos lähdemme kritisoimaan kaikkia, joiden kanssa toimimme, se ei välttämättä edistä tavoitteitamme. On helppoa tuomita, mutta kääntyykö se käytännön teoiksi? Julistaminen voisi varmasti tuoda uusia vapaaehtoisia ja lahjoittajia. Punainen Risti on kuitenkin kriisi- ja katastrofiorganisaatio, joten meidän tehtävämme on toimia.

Kenttäsairaalan tarvikkeet Jordaniaan kuljettaneessa lentokoneessa riitti jalkatilaa Rami Syedille (vas) ja Otto Karille. Kuvaaja Tatu Blomqvist / SPR.

KARI KOKEE, ettei ole hänen asiansa neuvoa poliitikkoja siinä, minkälaisia päätöksiä heidän tulee tehdä. Hän kuitenkin toivoo, että jokainen suomalainen osaisi tunnistaa pohjoismaisen arvoperustansa – ne periaatteet, joista maamme maailmalla tunnetaan.

– Siihen liittyvät ihmisoikeudet, kehitystyö ja ihmisten auttaminen silloin, kun he tarvitsevat apua. Ei silloin katsota sitä, mistä he tulevat ja millä motiiveilla. Jos joku on jättänyt kotinsa tullakseen tänne asti, ei päätös ole tehty kevyin perustein. Silloin keskustelu siitä, minkälainen takki tai kännykkä jollakulla on, ei ole olennaista.

Lopulta kaikki kiteytyy globaaliin yhteisvastuuseen: ajatukseen siitä, että voimme kaikki vaikuttaa siihen, miten maailma makaa. Otto Kari on huolissaan lausunnoista, jotka kyseenalaistavat koko yhteisvastuun käsitteen.

– Ollaan valmiita lyömään muureja rajoille ja sulkemaan yhteiskunnat. Ihmisten määritteleminen kansallisten rajojen mukaan on kuitenkin keinotekoista. Usein kansallistunteen tietoisella vahvistamisella haetaan kannatusta, mutta sellainen on lyhyen tähtäimen tavoite, joka saattaa johtaa hallitsemattomaan kehitykseen.

Hänen mukaansa yhteiskunnassa on jo nyt viitteitä siitä, että luokittelemme ihmisiä alkuperän ja muiden mielivaltaisten kriteereiden perusteella. Tutkailemalla menneisyyttä on kuitenkin mahdollista kääntyä pois tällaiselta uralta.

– Se, joka on lukenut historiaa, tietää, että tällaisella harvoin on hyvä lopputulema. Me emme voi kontrolloida sitä, mihin ihmisten leimaaminen saattaa johtaa. Siksi siihen pitää suhtautua vakavasti.

Millä perustein SPR auttaa? Lue lisää Punaisen Ristin toimintaa ohjaavista seitsemästä periaatteesta.

Teksti: Mikaela Remes

10 Jun

Nuorten vaalitentti tyhjensi yleiskokouksen ehdokkaiden ideapajatson – tässä 7 ehdotusta

Vaalitentissä kuultiin monta kovaa kysymystä. Hiillostuspenkissä istuvat varapuheenjohtajaehdokkaat Ann-Maria Audas-Willman, Henri Backman, Otto Kari, Sami Laitinen, Marju Pihlajamaa ja Birger Sandell. (Kuva: Tapio Pellinen)

 

Suomen Punaisen Ristin yleiskokouksen nuorten etkoilla keskusteltiin jälleen kerran siitä, miten Punaisen Ristin toimintaan saataisiin mukaan lisää nuoria. Henry Goes Live kävi kuulostelemassa kiinnostavimmat ajatukset.

 

PERINTEISESTI nuorten etkojen vaalitentissä ilmatilan täyttivät lupaukset siitä, että luottamushenkilöehdokkaat haluavat lisää nuoria sekä järjestön päätöksentekoon että toimintaan.

Kauniiden sanojen lisäksi kuultiin onneksi myös kouriintuntuvia ehdotuksia siitä, mitä nuorisotoiminnan suhteen voisi tehdä. Tässä niistä mielenkiintoisimmat.

1. Koulutusputki. Hannu Kuokkasen mielestä olennaista on, että kun joku liittyy mukaan toimintaan, hänelle annetaan heti koulutusta ja vastuuta. Marju Pihlajamaan korosti, että ihmisille pitää selventää, millaisia koulutusvaihtoehtoja SPR:n toiminnassa on tarjolla.

2. Digitalisaatio. Markku Suokas ja Katja Kuusela korostivat omissa puheenvuoroissaan sitä, että yhteiskunnan verkottuminen muuttaa myös SPR:n toimintaa.

Nuoret ovat tänä päivänä verkossa, ja järjestönkin pitää olla. Se on yksi avain nuorten mukaan saamiseksi”, Kuusela sanoi.

3. Valmentajien kouluttaminen. Partion tavasta kouluttaa aikuisia järjestämään toimintaa nuoremmille pitäisi ottaa oppia, ehdotti Pirkko-Liisa Ollila. Hänen mukaansa SPR:n vanhemmat jäsenet jäävät helposti hoitamaan vain omia tehtäviään, ja nuoria ohjataan vähemmän kuin olisi hyvä.

4. Selkeitä tehtäviä. Sandell Birgerin mielestä nuorisotoimintaan tarvittaisiin enemmän tehtävänantojen suunnittelua ja yhteistä puiteohjelmaa, ei vain vapaiden käsien antamista. Puiteohjelman ajatuksena on se, että jokaisen piirin ja osaston nuorten ei tarvitsisi keksiä tyhjästä, millainen toiminta heitä kiinnostaisi, vaan olemassa olisi valmiiksi toteuttamiskelpoisia toimintasuunnitelmia.

5. Angry Birds. Pirkko-Liisa Ollila nauratti yleisöä ehdottamalla yhteistyötä Rovion kanssa SPR:n imagon kirkastamiseksi. Hänen mukaansa Angry Birdseihin tarvittaisiin Red Cross -lintu, joka paikkojen hajottamisen sijaan menee heti auttamaan possuja.

6. Lisää hyötyjä vapaaehtoisille. Marju Pihlajamaa arveli, että vapaaehtoistyöhön tarvittaisiin enemmän motivoivia seikkoja kuin pelkkä auttajan hyvä sydän. Hän selvittäisi, miten SPR:n toiminnassa opituista asioista voisi saada enemmän hyötyä toiminnan ulkopuolella opiskeluissa tai työelämässä.

7. Tehtävien pilkkominen. Sami Laitisen johtamassa Oulun piirissä esimerkiksi monikulttuurisen toiminnan yhdyshenkilön tehtävä on jaettu useammalle ihmiselle, jotka hoitavat sitä yhdessä. Nuoremmat saavat siten olla mukana ja oppia asioiden hoitamista ilman, että kaikki vastuu jää yksin omalle niskalle.

Lisää yleiskokouksen ehdokkaista voit lukea Henry Goes Liven edellisestä jutusta tai yleiskokouksen internet-sivuilta.

Kirjoittaja: Tapio Pellinen

08 Jun

Nuoret ehdolla vallan kahvaan – Suomen Punaisen Ristin päättäjäpaikat jaetaan kesäkuun yleiskokouksessa

Edellisen kerran Suomen Punaisen Ristin yleiskokous järjestettiin kesällä 2014 Turussa. Tänä vuonna kokouspaikkana on Finlandia-talossa aivan Helsingin keskustassa. Kuva: Otto-Ville Väätäinen, SPR

 

Finlandia-talo täyttyy tulevana viikonloppuna Suomen Punaisen Ristin aktiiveista, jotka päättävät valtuustoon tai hallitukseen pyrkivien nuorisojäsenten kohtaloista. Henry Goes Live kysyi ehdokkailta, miksi heidät pitäisi valita.

 

KOLMEN VUODEN VÄLEIN kerääntyvä Suomen Punaisen Ristin yleiskokous valitsee järjestön luottamusjohdon ja päättää kolmen seuraavan vuoden toimintalinjauksesta eli siitä, mitä SPR kokonaisuudessaan tavoittelee. Uuden toimintalinjauksen luonnos on nähtävissä täällä.

Yleiskokouksessa äänestäminen on oma taiteenlajinsa. Jokainen Suomen Punaisen Ristin osasto lähettää kokoukseen omat äänivaltaiset edustajansa, joiden lukumäärä perustuu osaston jäsenmäärään. Kukin osasto saa yhden äänivaltaisen edustajan jokaista alkavaa 200 jäsentä kohden. Lisäksi jokaisella piirillä on yksi äänivaltainen edustaja. Nämä äänivaltaiset edustajat päättävät hallituksen ja valtuuston uuden kokoonpanon.

Järjestö kannusti tänä vuonna osastoja lähettämään etenkin nuoria äänivaltaisiksi edustajiksi ja tarkkailijoiksi. Lisäksi valtuustoon on ehdolla kuusi nuorisojäsentä ja hallitukseen yksi.

Valtuuston tehtäviin kuuluvat muun muassa järjestön talouden ja hallinnon valvominen, jäsenmaksun vahvistaminen, kannan ottaminen ajankohtaisiin humanitaarisiin kysymyksiin ja järjestön toiminnan kehittäminen. Hallitus puolestaan päättää muun muassa järjestön taloutta ja toimintaa koskevista asioista sekä keskushallinnon ja Veripalvelun kiinteän omaisuuden hankinnasta ja myymisestä. Lisäksi se valvoo osaltaan sitä, ettei Punaisen Ristin tai Punaisen Puolikuun nimeä ja tunnusta käytetä sääntöjen vastaisesti.

Edellä mainitut asiat saattavat kuulostaa puisevilta, mutta niiden taakse kätkeytyy yllättävän paljon valtaa ja vastuuta. Nuoret ovat valmiita kantamaan kortensa kekoon järjestön hyväksi.

 

Sami Laitinen, 25, Oulu

Ehdolla Suomen Punaisen Ristin hallituksen varapuheenjohtajaksi ja jäseneksi

“Nuorten on aktiivisesti haettava paikkoihin, joissa he voivat vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon. Hain varapuheenjohtajan paikkaa myös viime yleiskokouksessa, mutta silloin ei tärpännyt. Olen uudelleen ehdolla, koska koen, että minulla on paljon annettavaa järjestölle ja pitkä kokemus vapaaehtois- ja luottamustehtävistä.

Sami Laitinen on ehdolla Suomen Punaisen Ristin hallitukseen. Kuva: Roosa Penttilä.

Päädyin toimintaan mukaan alakouluikäisenä, kun äitini vei minut ensiapuharjoitukseen esittämään lapsipotilasta. Olen siis viettänyt suurimman osan elämästäni SPR:n parissa ja kerännyt kokemusta niin paikallisen, valtakunnallisen kuin kansainvälisen tason  luottamustehtävistä. Opinnoissani olen erikoistunut etenkin kansainväliseen oikeuteen ja humanitaarisiin kysymyksiin.

Mielestäni yleiskokouksen ehdokkaita ei pidä äänestää ainoastaan henkilölähtöisesti, vaan huomiota on kiinnitettävä siihen, että hallitus on iällisesti, alueellisesti ja ammatillisesti mahdollisimman edustava ja toimintakykyinen.

Mielestäni järjestössä on tällä hetkellä kohtuullinen määrä nuorisojäseniä, mutta luku on laskeva. Toimiin tämän tilanteen korjaamiseksi on jo ryhdytty, mutta työtä on vielä edessä. Näyttää siltä, että nuoret eivät enää liity järjestön jäseniksi ja sitoudu mukaan toimintaan samalla tavalla kuin aiemmin. Osa nuorista vapaaehtoisista ei välttämättä liity järjestön jäseniksi lainkaan, jolloin he eivät näy jäsenrekistereissä eivätkä pysty osallistumaan järjestön päätöksentekoon. Tähän pitää kiinnittää aiempaa enemmän huomiota.

Toinen haaste on se, että kaikilla nuorilla vapaaehtoisilla – olivat he jäseniä tai eivät – ei ole sidettä osastoihin, jotka ovat paikallistason toiminnan tukipilareita. Esimerkiksi rinnepäivystäjät, lipaskerääjät tai Nuorten turvataloissa työskentelevät vapaaehtoiset saattavat olla toiminnassa pitkään mukana tuntematta kuuluvuuden tunnetta alueensa osastoon.

Hallitukseen minut pitäisi valita, koska minulla on kokemusta, näkemystä ja mielipiteitä.”

Samin virallisen ehdokasesittelyn voit lukea täältä.

 

Emmi Lehikoinen, 24, Pori

Ehdolla Suomen Punaisen Ristin valtuuston jäseneksi

“Olen ehdolla valtuustoon, koska järjestö tarvitsee mielestäni nykyaikaista ja nuorekasta näkökulmaa osaksi keskustelua ja vaikuttamista.

Toivon, että SPR:ssä kehitetään lisää tapoja, joilla nuoria jäseniä rekrytoidaan mukaan järjestön toimintaan, sillä aktiivisia ja kiinnostuneita nuorisojäseniä tarvitaan lisää.  Uusien nuorten innostaminen mukaan toimintaan onkin ollut keskusteluissa pinnalla jo pidemmän aikaa, eikä sen toteuttamiseen ole vain yhtä oikeaa keinoa. Mielestäni nuoria voisi tavoitella perinteisten keinojen lisäksi esimerkiksi myös hieman erilaisen ja nykyaikaisemman markkinoinnin avulla.

Omasta mielestäni avainasemassa uusien jäsenten hankinnassa ovat kuitenkin järjestössä jo toimivat nuoret, joita pitäisi saada enemmän mukaan myös järjestön päätöksentekoon. Lisäksi nuorten ääntä pitäisi saada paremmin kuuluviin myös osastoissa ja piireissä.  

Suomen Punaisen Ristin valtuustoon minut pitäisi valita, koska minulla on kymmenen vuoden kokemus järjestön toiminnasta. Olen ollut mukana muun muassa leiri- ja narikkatoiminnassa sekä toiminut erilaisissa luottamustehtävissä. Parhaillaan vaikutan Satakunnan piirin nuorisotoimikunnan puheenjohtajana ja olen mukana piirin hallituksessa.

Persoonaani kuvaavat parhaiten täsmällisyys, tehokkuus ja energisyys. Toisinaan huomaan olevani ehkä jopa hieman liian järjestelmällinen ja suorittavani liikaa, mutta yritän tasapainottaa sitä spontaaneilla tempauksilla ystävieni tai avopuolisoni kanssa. Välitän uskollisesti läheisistäni ja olen tunteikas tyyppi, vähän sellainen pesänrakentaja. Työkseni teen sairaanhoitajan töitä leikkausosastolla ja vapaa-aikani kuluu SPR:n ohella muun muassa liikunnan, hyvän ruuan ja Netflix-sarjojen parissa. Tykkään myös matkustella ja nähdä maailmaa; kansainvälisyys siis kiinnostaa.”

 

Katariina Kojo, 22, Tampere

Ehdolla Suomen Punaisen Ristin valtuuston jäseneksi

Valtuustoon tarvitaan monenlaisia jäseniä, esimerkiksi eri ikäisiä. Haluaisin valtuustoon edustamaan nuorempaa näkökulmaa asioihin ja tekemään valtuuston ja Suomen Punaisen Ristin muiden valtakunnallisten elinten toimintaa tutummaksi erityisesti nuorille vapaaehtoisille.

Nuoret muodostavat suuren ryhmän jäsenistöstä, joten luonnollisesti meitä pitäisi löytyä myös valtuustosta. Toivon, että tulevaisuudessa järjestössä olisi nykyistä enemmän nuoria jäseniä, jotka toimisivat aktiivisina vapaaehtoisina. Haluaisin myös kehittää järjestöstä räväkämpää ja näkyvämpää viestijää, sillä se lisäisi kiinnostusta järjestöä kohtaan. Pidän kovasti toimintalinjausesityksestä, jossa korostetaan rohkean vaikuttamisen tärkeyttä ja haluankin olla mukana toteuttamassa tätä linjausta.

Haaveeni on, että tulevaisuudessa hallituksen, valtuuston ja valtakunnallisen nuorisotoimikunnan kokouksista tehtäisiin erityisesti nuoria vapaaehtoisia koskevia ja kiinnostavia asioita sisältävät koosteet, jotka lähetettäisiin selkeää kanavaa pitkin vapaaehtoisille – tämänhetkisiä kokouspöytäkirjoja nimittäin tuskin kovin moni nuori kaivaa esiin järjestön nettisivuilta.

Punaisessa Ristissä olen toiminut ekaluokkalaisesta asti, joten minulle on ehtinyt kertyä monenlaista järjestökokemusta. Olen nuorisodelegaatti, minkä lisäksi olen toiminut esimerkiksi kerhonohjaajana, monikulttuurisena ystävävälittäjänä sekä lukuisissa luottamustehtävissä. Muita mukavia asioita järjestötoiminnan lisäksi ovat kävelylenkit, nauraminen ja neulominen. Opiskelen parhaillaan yliopistossa yhteiskuntatieteitä, kuten sosiaalipolitiikkaa, sukupuolentutkimusta ja ympäristöpolitiikkaa.“

 

Kukka Nuora,  27,  Helsinki

Ehdolla Suomen Punaisen Ristin valtuuston jäseneksi ja varajäseneksi

Nuorten näkökulmia ja osaamista pitäisi mielestäni saada enemmän kuuluviin ja näkyviin. Usein järjestössä ollaan huolissaan siitä, ettei nuorilla ole tarpeeksi kokemusta ja unohdetaan, että meillä on paljon osaamista. Valtuustotyöskentely  kiinnostaa minua erityisesti siksi, koska siinä tarkastellaan järjestöämme kokonaisvaltaisesti sekä suhteessa ajankohtaisiin humanitaarisiin kysymyksiin. Valtuuston tärkeimpiin tehtäviin kuuluvat mielestäni järjestön toiminnan, hallituksen sekä talouden valvominen. On tärkeää tarkastella toimintaamme kriittisesti ja valvoa, että järjestömme noudattaa yhteisiä periaatteitamme.

Nuorten kohdalla järjestössämme puhutaan paljon rekrytoinnista ja siitä, että nuoria on saatava lisää mukaan toimintaan. Mielestäni olisi kuitenkin syytä keskittyä siihen, miksi järjestömme ei houkuttele nuoria. Meillä on paljon motivoituneita nuorisojäseniä, jotka eivät pääse antamaan panostaan järjestöllemme, koska he törmäävät liian usein siihen, ettei heille anneta vastuuta tai toimintamahdollisuuksia. Tällä hetkellä nuorten vapaaehtoispanosta ei arvosteta tarpeeksi.

Lisäksi haluaisin kehittää osastorakenteista joustavampia ja muokata osastoissa vallitsevia asenteita erityisesti nuorten työpanosta kohtaan. Tiiviimpi osastojen välinen yhteistyö ja osastorajojen löyhentäminen voisivat madaltaa kynnystä ryhtyä vapaaehtoiseksi. Olen kuullut usein, että nuoret eivät pysy järjestössämme, koska he muuttavat  opiskelun tai työn perässä paikkakunnalta toiselle. Jos annamme nuorille sellaisia toimintamahdollisuuksia, jotka sopivat heidän elämäntilanteeseensa ja koulutamme heistä järjestömme täysivaltaisia jäseniä, he löytävät takaisin toimintaamme uudella asuinpaikkakunnallaan.

Minut pitäisi valita valtuustoon, koska koulutukseni rauhan- ja konfliktintutkimuksen maisterina ja sairaanhoitajaopiskelijana sekä luottamustoiminta Kehä-Espoon osaston varapuheenjohtajana ja Helsingin ja Uudenmaan piirin nuorisotoiminnan kehittämisryhmän jäsenenä antavat minulle hyvät valmiudet valtuustotyöskentelyyn ja humanitaaristen kysymysten käsittelyyn. Olen saanut paljon tukea osastoltani sekä muilta luottamustehtävissä olevilta ja uskon, että minussa on heidän näkemäänsä potentiaalia.”

 

Teemu Väisänen, 25, Helsinki

Ehdolla Suomen Punaisen Ristin valtuuston jäseneksi

“Pidän erittäin tärkeänä sitä, että järjestössämme kaikenikäiset vapaaehtoiset istuvat yhteisissä pöydissä päättämässä yhteisistä asioistamme. Valtuuston päätökset koskettavat meitä kaikkia ja onkin oleellista, että valtuustossa on edustettuna järjestömme vapaaehtoiskenttä mahdollisimman monipuolisesti.

Opiskelen parhaillaan arkeologiaa Helsingin yliopistolla ja saavun yleiskokoukseen suoraan kuopan laidalta. Tämä sopii hyvin, sillä maakerroksia raaputellessa ehtii hyvin pohdiskella yleiskokousasioita useammankin päivän edestä. Tulen siis yleiskokoukseen täynnä virtaa ja tuulettuneita ajatuksia. SPR:ssä olen toiminut kuuden vuoden ajan useissa eri tehtävissä niin läksykerhon ohjaajana, osastoni puheenjohtajana kuin valtakunnallisen nuorisotoimikunnan jäsenenä. Olen vetänyt sääntötyöpajoja, työstänyt nuorisolinjausta ja kouluttanut lukuisia uusia vapaaehtoisia. Koen kerryttäneeni kuluneiden vuosien aikana paljon arvokasta kokemusta, jota voisin nyt hyödyntää järjestön hyväksi valtuustossa. Uskon, että kaikki me nuoret ehdokkaat voimme osaltamme toimia esimerkkinä muille valtakunnallisista luottamustehtävistä kiinnostuneille nuorille ja toivon, että näen entistä enemmän nuoria ehdokkaita seuraavassa yleiskokouksessa.

Vaikka nuorten määrä järjestössä ei päätä huimaa, olen optimisti. Uskon, että nuorissa riittää halukkuutta lähteä mukaan vapaaehtoistoimintaan, mutta meidän täytyy aidosti pohtia, vastaako tarjoamamme toiminta nuorten odotuksia. Välillä uusien ideoiden kokeileminen ennakkoluulottomasti kannattaa. Esimerkiksi maaliskuussa järjestetty kansainvälinen seminaari sekä edelleen pyörivä haalarimerkkikampanja lähtivät liikkeelle pienestä, mutta ne ovat tavoittaneet monia sellaisia nuoria, jotka eivät muuten olisi päätyneet toimintaamme mukaan.

Järjestön kehittäminen ei pääty koskaan, vaan meidän tulee jatkuvasti seurata, toteutammeko järjestön perustehtäviä parhaalla mahdollisella tavalla. Yksi kehitysteema, johon olen pyrkinyt viime aikoina puuttumaan, on lokeroitumisen ehkäiseminen. Toimimme usein niin antaumuksella omassa tutussa ryhmässämme, että unohdamme katsoa sen ulkopuolelle ja nähdä mahdollisuudet laajemmalle verkostoitumiselle.

Valtakunnallisen nuorisotoimikunnan entinen puheenjohtaja kehotti taannoisessa puheessaan nuoria toimimaan siellä, missä tarve on suurin. Olen noudattanut samaa ohjenuoraa omassa vapaaehtoistoiminnassani ja haen valtuustoon sillä oletuksella, että osaamiseni ja kokemukseni on siellä suurimmaksi hyödyksi. Yleiskokous päättäköön, yhtyykö se olettamukseeni.”

Lisäksi valtuustoon on ehdolla kaksi muuta nuorta, joita Henry Goes Live ei tavoittanut kommentoimaan ehdokkuuttaan.  Suomen Punaisen Ristin yleiskokous järjestetään Helsingissä 10.-11.6.2017.

 

Fakta

Valtuusto ja hallitus

Suomen Punaisen Ristin valtuustossa on puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan lisäksi 23 muuta yleiskokouksen valitsemaa jäsentä, joista jokaisella on henkilökohtainen varajäsen.

Valtuustossa on oltava edustaja jokaisesta piiristä. Sama henkilö voidaan valita valtuuston jäseneksi enintään kahdeksi peräkkäiseksi kaudeksi.

Lisäksi valtuustossa on kuusi valtion viranomaisten nimeämää jäsentä henkilökohtaisine varajäsenineen. Heistä yksi edustaa ulkoasiainministeriötä, yksi sisäasiainministeriötä, yksi puolustusministeriötä, yksi opetusministeriötä, yksi sosiaali- ja terveysministeriötä ja yksi työministeriötä. Yleiskokouksessa keskustellaan tänä vuonna myös oikeusministeriön edustajan sisällyttämisestä valtuuston kokoonpanoon.

Suomen Punaisen Ristin hallitukseen kuuluvat yleiskokouksen valitsemat järjestön puheenjohtaja, kolme varapuheenjohtajaa sekä kuusi muuta jäsentä.

Sama henkilö voidaan valita järjestön hallituksen jäseneksi samaan tehtävään enintään kahdeksi peräkkäiseksi toimikaudeksi.

Lähde: Tasavallan presidentin asetus Suomen Punaisesta Rististä 

Teksti: Linda Laine