01 Jun

Leiriläisestä johtajaksi – “Lasten ilon näkeminen on paras kiitos tehdystä työstä”

Kesä tuo mukaan leirit, ystävät ja yhdessäolon. Viime vuonna Bigpepa-leirillä harjoiteltiin muun muassa etsintäketjun muodostamista kadonneen etsintöjä varten. Kuva: Jussi Partanen, SPR

 

Leiriläinen voi muutaman kesän kokemuksella kohota ohjaajaksi tai nousta jopa koko leirin johtoon. Henry Goes Live kokosi nuorten etenemistarinoita kolmelta Suomen Punaisen Ristin kesäleiriltä.

 

SPÄRRÄ ÄKSÖNI -leirin ohjaaja Jani Lyly, 17, on vanha konkari. Hän on osallistunut Seinäjoen kesäsiirtolassa pidettävälle leirille jo viiden vuoden ajan, mutta tänä vuonna hänen roolinsa on leiriläisen sijaan ohjaaja.

Ennen olin porukan vanhimpia, mutta ohjaajien joukossa olen yksi nuorimmista, Lyly kertoo.

Hän toimii ohjaajana yhdellä Spärrä Äksönin neljästä alaleiristä, joille osallistujat on jaettu iän perusteella. Lylyn leiriläisistä nuorimmat ovat viisivuotiaita ja vanhimmat alakoulun ensimmäisillä luokilla.

Odotan eniten sitä, että tämän kesän leiriläiset löytävät leiriltä uusia kavereita, kuten minäkin olen aikoinani löytänyt.

Pienimmät leiriläiset majoittuvat siirtolan sisätiloissa yhtä yötä lukuun ottamatta, joka vietetään teltassa. Se voi olla monelle ensimmäinen telttailukokemus. Jännitystä leiriläisten elämään tuovat myös leirillä vierailevat terapiahevoset ja palokunta.

Lyly ja muut leiriohjaajat suunnittelevat leirin ohjelman siten, että osa toiminnasta on kaikille yhteistä ja osa aktiviteeteista tapahtuu ikäryhmissä. Kaikkiaan leirille mahtuu 517-vuotiaita leiriläisiä noin 65.

Lylyn ohjattaville on tiedossa muun muassa askartelua, metsäretkiä ja pihaleikkejä. Suunnitelmissa on myös leiripaitojen koristelua. Vanhemmat leiriläiset pääsevät puolestaan harjoittelemaan tulentekoa ja suorittamaan EA1-ensiapukortin.

Tässä on itselleni paljon uutta opittavaa ja toivon, että kaikki tulevat toimeen toistensa kanssa. Parasta olisi, jos kuulisin leirin lopuksi lasten sanovan, että he haluavat tulla ensi kesänä uudestaan, Lyly sanoo

 

BESTISLEIRIN johtajana toimiva nokialainen Erika Sippola, 22, kokoaa tämän kesän leirin viidakkoseikkailu-teeman ympärille. Luvassa on ainakin rastiratoja ja viidakkotyylinen ruokalista. Perinteiden mukaisesti leiriläiset majoittuvat tänäkin kesänä SPR:n Kalkun logistiikkakeskuksesta tuotavissa katastrofiteltoissa.

Leirielämässä on taikaa, ja haluan mukaan aina uudestaan ja uudestaan. Lasten ilon näkeminen on paras kiitos tehdystä työstä, Sippola sanoo.

Leirijohtajan tehtävässä hän on työskennellyt 18-vuotiaasta saakka.

Kun edellinen leirijohtaja ei halunnut jatkaa tehtävässä, tilalle tarvittiin joku ja se joku olin sitten minä, Sippola kertoo.

Tukenaan hänellä on toinen leirijohtaja ja yksi johtajakokelas. Lisäksi tukiverkkoon kuuluvat  leiriohjaajat. Kaikki ovat vapaaehtoisia ja monet johtamispäätöksistä tehdään yhteisesti ryhmän kesken.

– Leirin aikana tehtäviini kuuluvat muun muassa leiriohjaajien neuvominen ja ongelmatilanteiden ratkaiseminen. Itse leirin suunnitteluun menee monta kuukautta ja seuraavan kesän leiriä ryhdytään työstämään jo syksyllä.

Kangasalla järjestettävän leirin tunnuspiirteeksi Sippola kertoo ekologisuuden: tarvikkeet ostetaan pääasiassa kirpputoreilta ja leirin ruokahävikki yritetään minimoida. Ohjelmassa leiri nojaa perinteisiin.  712-vuotiaille osallistujille on tiedossa esimerkiksi makkaranpaistoa, uimista ja ensiapua.

Osa lapsista on leirillä ensimmäistä kertaa ja koti-ikävä saattaa yllättää. Ohjaajat onkin koulutettu ennaltaehkäisemään ylitsepääsemättömän ikävän syntymistä.

Ensin selvitetään, mistä ikävä johtuu. Usein taustalla voi olla nälkä tai kylmyys, jolloin lapsen olo paranee, kun tilanne korjataan. On tärkeää, että lapsille annetaan myös paljon huomiota eikä heitä jätetä yksin.

Sippolan mukaan tärkeintä on se, että lapsilla on leirillä hauskaa.

Ideana on, että kun leiriltä lähdetään kotiin, jokainen leiriläinen on saanut uusia ystäviä.

 

BIGPEPA eli suuri pelastuspalveluleiri kerää Meri-Poriin vuosittain noin 80 leiriläistä, joista osa on perinteisesti tullut Viron Punaisen Ristin riveistä. Leirillä harjoitellaan muun muassa metsässä liikkumista ja tutustutaan karttoihin ja kompasseihin.

Leirille on tulossa vierailemaan myös poliisi, vapaaehtoinen palokunta ja pelastuskoira. 720-vuotiaille tarkoitetulla leirillä keskitytään etenkin pelastustaitoihin, mutta luvassa on myös hauskanpitoa ja tietenkin viimeisen illan bileet.

Honkajokinen Leena-Mary Ylituomi, 22, osallistuu Bigpepalle tänä vuonna kolmatta kertaa. Tänä kesänä hän johtaa 1012-vuotiaiden alaleiriä.

Harjoittelemme muun muassa kadonneen etsintää näkö- ja kuuloharavoinnin avulla ja tunnistamme, missä tilanteessa kumpaakin tekniikkaa kannattaa käyttää.

Näköharavointi tarkoittaa kadonneen etsimistä maastosta visuaalisten tuntomerkkien perusteella. Kuuloharavointiin puolestaan kuuluu kadonneen kutsuminen nimeltä.

Käymme läpi myös ensiavun perusasiat. Vaikka leiriläiseni ovat pieniä, niin heidän kanssaan pystyy tekemään yllättävän paljon asioita, Ylituomi sanoo.

Hänen mielestään parasta leirissä on hyvä yhteishenki ja se, että kaikella tekemisellä on jokin tarkoitus. Mukaan leiritoimintaan Ylituomi päätyi sosionomiopitoihinsa liittyvän projektin kautta ja on viihtynyt hyvin osana Bigpepa-tiimiä. Uudet kokemukset hän ottaa vastaan mielellään.

Edessä oleva leiri täysin erilainen aiempiin verrattuna, koska ohjattavat ovat tällä kertaa aiempaa nuorempia. Odotan kuitenkin kesää innolla, Ylituomi sanoo.

 

 

SPR järjestää kesällä kymmenen lapsille ja nuorille suunnattua leiriä, joista kaksi on ruotsinkielisiä ja yksi kaksikielinen. Lisäksi kansainvälisiä leirejä ja koulutuksia on tiedossa muun muassa Virossa, Itävallassa ja Tanskassa.

Suomessa leirejä järjestetään Helsingissä, Kangasalla, Seinäjoella, Oulussa, Meri-Porissa, Turussa, Ahvenanmaalla, Vöyrissä ja Vaasassa. Mukaan pääsevät niin SPR:n jäsenet kuin järjestöön kuulumattomat lapset ja nuoret.

Lisätietoa leireistä ja ilmoittautumisohjeet löydät täältä.

Teksti: Linda Laine

24 May

Suomen Punaisen Ristin nuoret saivat äänensä kuuluviin – sukupuolen moninaisuus huomioidaan jatkossa paremmin

Suomen Punaisen Ristin nuorisojäsenillä on mahdollisuus vaikuttaa järjestön toimintaan ja saada aikaan uudistuksia. Kuva: Kaisa Sirén, SPR

 

Suomen Punaisen Ristin hallitus on hyväksynyt aloitteen sukupuolten moninaisuuden paremmasta huomioinnista järjestön työssä.

 

Aloite sukupuolen moninaisuuden huomioimisesta on perusteltu. Hallitus edellyttää, että sukupuolen moninaisuutta kunnioitetaan järjestömme kaikessa toiminnassa, kommentoi SPR:n hallitus nuorten vuosikokouksessa laadittua aloitetta.

Järjestö aikoo jatkossa kiinnittää yhä enemmän huomiota siihen, ettei sukupuolta esitetä kaksinapaisesti. Hallitus toteaa, että esimerkiksi tapahtumailmoittautumisiin käytettävien sähköisten kaavakkeiden kohdalla selvitetään, onko mahdollista lisätä sukupuolen kohdalle kolmas vaihtoehto miehen ja naisen rinnalle. Lisäksi sukupuolen moninaisuus otetaan huomioon myös järjestön materiaalien päivityksessä.

Hienoa, että aloite hyväksyttiin hallituksessa. Toivottavasti aihe otetaan jatkossa paremmin huomioon, sanoi aloitetta tekemässä ollut Kaisa Partanen, 24.

Hänen mielestään esimerkiksi osa järjestön koulutusmateriaaleista on termistöltään hieman vanhanaikaista ja kaipaisi sukupuolten esittämisen osalta uudistuksia.

Sukupuolta ei tarvitse korostaa, vaan voisimme puhua vain ihmisistä, Partanen sanoo.

Hän on ylpeä siitä, että Suomessa sukupuolen moninaisuus on otettu huomioon ja asiaa viedään SPR:ssä eteenpäin.

Saa nähdä herääkö kesäkuun yleiskokouksessa lisää keskustelua aiheesta.

 

Teksti: Linda Laine

18 May

Nuoret sukupuolen moninaisuuden puolustajina – “Eihän se ole keneltäkään pois, jos huomioidaan kaikki ihmiset paremmin”

Katariina Kojo ja Kaisa Partanen kannustavat järjestöä huomioimaan sukupuolen monet muodot aiempaa laajemmin. Kuva: Linda Laine

 

Mustavalkoinen sukupuolijako naiseen ja mieheen unohtaa sen tosiasian, että sukupuolen moninaisuus kattaa valtavan kirjon erilaisia sukupuolia. Aiheesta syntyi Suomen Punaisen Ristin nuorten keskuudessa aloite, jonka taustalla on halu käsitellä sukupuoleen liittyviä kysymyksiä tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti kaikessa järjestön toiminnassa.

 

MONINAISUUDEN HYVÄKSYMINEN on osa inhimillisyyttä, ja siksi Suomen Punaisen Ristin nuorten vuosikokouksessa maaliskuun lopussa virisi ajatus ottaa sukupuolten moninaisuus järjestön toiminnassa paremmin huomioon. Aloitteen takana ovat Hämeen piirin nuorisotoimikunnan jäsenet Katariina Kojo, 22, ja Kaisa Partanen, 24. Partasen mukaan kimmokkeen aloitteelle antoi elävän elämän havainto sukupuolittuneista käytännöistä.

– Idea heräsi alunperin siitä, kun ilmoittauduin verkossa erääseen tapahtumaan, ja sen yhteydessä kysyttiin sukupuolta. Vaihtoehtoina olivat vain nainen tai mies. Silloin ajattelin, että asialle pitäisi ehkä tehdä jotain.

Sukupuoleen liittyviä käsityksiä ja käytäntöjä ei välttämättä tule havainneeksi ympäristöstä, ellei niitä tietoisesti tarkkaile. Sekä Partanen että Kojo ovat opiskelleet sivuaineenaan sukupuolentutkimusta, mikä on saanut heidät katsomaan maailmaa hieman uudenlaisesta näkökulmasta. Kojon mukaan sukupuolen käsite kaipaakin tuulettamista.

– Kaikki eivät yksinkertaisesti mahdu perinteiseen nais–mies-jaotteluun. On myös sellaisia ihmisiä, joiden sukupuoli on jotain siltä väliltä tai sitten se ei ollenkaan istu tähän ajatteluun. Yleensä sukupuoli nähdään niin, että on kaksi vaihtoehtoa, mutta eihän se oikeasti ole niin.

Partanen täydentää, että sukupuoli ei rajoitu vain näkyvään ulkokuoreen.

– Olennaista on myös sosiaalinen sukupuoli. Sukupuoli ei siis ole vain sitä, mitä löytyy jalkojen välistä, vaan kokemukseen sukupuolesta vaikuttaa niin moni muukin asia.

 

SUKUPUOLEN MONINAISUUS tarkoittaa sitä, että jokainen ihminen kokee sukupuolen omalla tavallaan. Samoin sukupuolen fyysinen kehitys vaihtelee yksilöllisesti.

Vaikka yhteiskunnan normit ja rakenteet ovat pitkään ohjanneet ajattelemaan sukupuolta kaksinapaisesta näkökulmasta, mahtuu sukupuolen jatkumolle kaikenlaisia sukupuolia. Noin viisi prosenttia ihmisistä samaistuu kokonaan tai osittain toiseen kuin heille syntymässä määriteltyyn sukupuoleen. Yhtä lailla maailmassa on tilaa myös sukupuolettomuudelle. Huomionarvoista on se, että sukupuolen moninaisuus on eri asia kuin seksuaalisen suuntautumisen eri muodot.

Sukupuolivähemmistöön identifioituvat useimmiten transihmiset, intersukupuoliset ihmiset, sukupuolettomat sekä sukupuoliristiriitaa kokevat henkilöt. Suomessa Transtukipiste on valtakunnallisen Setan erillisyksikkö, joka toimii sukupuolen moninaisuuden asiantuntijana. Sen perustehtävänä on järjestää tukipalveluja sukupuoltaan pohtiville sekä transihmisille ja heidän läheisilleen. Transtukipisteen johtavan sosiaalityöntekijän Maarit Huuskan mukaan tukitoimet ovat moninaisia.

Transtukipiste tarjoaa vuosittain henkilökohtaista tukea lähes 800 ihmiselle ja tietoa kymmenille tuhansille. Transtukipisteellä kokoontuu 13 vertaistukiryhmää, joissa käy yli 2000 ihmistä vuosittain. Transtukipiste on perustanut myös Suomen ensimmäisen voimauttavan lasten vertaistukiryhmän sukupuoleltaan erityisille lapsille.

Vaikuttavana asiantuntijatahona Transtukipiste on esimerkiksi edistänyt transvestisuuden poistamista suomalaisesta sairausluokituksesta, ja tänä päivänä sitä ei enää pidetä sairautena. Transtukipiste on puhunut myös sen puolesta, että intersukupuolisilla ihmisillä olisi oikeus yksilölliseen kehitykseen ja mahdollisuus itse päättää omasta kehostaan ja määritellä omaehtoisesti, onko heillä tarvetta sukupuolta korjaavaan lääketieteelliseen hoitoon.

 

IHMISTEN FEMINIINISYYDEN ja maskuliinisuuden aste sekä sen ilmeneminen vaihtelevat yksilöllisesti. Sukupuolen moninaisuus on laaja käsite ja siihen kuuluvat myös yhtä lailla cissukupuoliset, joiden sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu on määräytynyt jo syntymässä. Yhtä lailla yhteiskunnallisesta näkökulmasta moninaisuutta on se, miten sukupuolta ilmennetään, millaisia tyylejä ja kulttuureja siihen liittyy ja millaisia moninaisia merkityksiä se kantaa.

Jo tietoisuus sukupuolen moninaisista muodoista on askel kohti ymmärrystä. Moninaisuus on rikkaus, jota kuka tahansa voi edistää omassa arjessaan. Kun avaa silmänsä ja mielensä, on vapaa hyväksymään toisen ihmisen juuri sellaisena kuin hän on. Partanen painottaa sitä, kuinka merkityksellistä on suhtautua avoimesti toista ihmistä kohtaan.

– Kehen tahansa ihmiseen pystyy suhtautumaan avoimesti ja neutraalisti, kun ei oleta mitään toisesta ihmisestä eikä määrittele ihmistä etukäteen sen mukaan, mihin lokeroon hän ikään kuin ulkoisesti kuuluisi.

Transtukipisteen Huuskan mukaan sukupuolen moninaisuuden olemassaolon voi huomioida tietoisesti. Kuka tahansa voi esimerkiksi vastustaa ajatusta siitä, että kaikki miehet tai kaikki naiset olisivat tietynlaisia ja tuoda esiin mieluummin miesten ja naisten ryhmien sisäistä monimuotoisuutta sekä sitä, että osa ihmisistä ei koe olevansa miehiä eikä naisia. Pienilläkin teoilla ja sanoilla on merkitystä.

– Esimerkiksi juhlapuheen voi aloittaa: ”Hyvät naiset, herrat sekä arvoisat muut”. Lapsille taas voi sanoa: ”Tytöt, pojat ja muut kivat tyypit”. Voi myös itse päättää omalla olemuksellaan, että on turvallinen aikuinen tai luotettava nuori, jolle lapsi tai nuori voi avautua omasta sukupuolen moninaisuudestaan.

 

NUORTEN VUOSIKOKOUKSESSA aloite sukupuolen moninaisuuden huomioimisesta otettiin suopeasti ja avoimin mielin vastaan. Sekä Kojo että Partanen toivovat, että aloite herättäisi keskustelua myös laajemmin, kun järjestön hallitus käsittelee sitä kokouksessaan toukokuun lopussa.

Partasen mielestä SPR voisi hyvinkin olla etulinjassa sukupuolten moninaisuuden edistämisessä Suomessa olemalla rohkeampi ja näkyvämpi. Esimerkiksi vapaaehtoistyössä kaikki ihmiset otettaisiin tietoisesti tasavertaisina huomioon. Punaisen Ristin periaatteet varjelevat jo inhimillisyyttä, mikä taas Kojon mielestä liittyy keskeisesti myös sukupuolen moninaisuuteen.

– Onhan se todella epäinhimillistä, jos koko ajan jotakuta sukupuolitetaan väärin. Eihän se ole keneltäkään pois, jos huomioidaan kaikki ihmiset paremmin.

Ajatus kaikkien ihmisten hyväksymisestä kumpuaakin jo Punaisen Ristin eettisistä ohjeista:

“Kunnioitan erilaisia ihmisiä, arvoja ja ajatuksia. Suhtaudun kaikkiin ihmisiin yhdenvertaisina ja samanarvoisina riippumatta heidän sukupuolestaan, iästään, etnisestä tai kansallisesta alkuperästään, kansalaisuudestaan, kielestään, uskonnostaan ja vakaumuksestaan, mielipiteestään, vammastaan, terveydentilastaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan tai muusta henkilöön liittyvästä syystä.”

Jokainen ihminen on ainutlaatuinen yksilö – sukupuoleen katsomatta.

 

 

Fakta

Termit haltuun

SUKUPUOLI-IDENTITEETTI: Ihmisen oma kokemus sukupuolestaan tai sukupuolettomuudestaan.

SUKUPUOLEN ILMAISU: Yksilön toiminta ja käyttäytyminen, jolla hän ilmaisee itselleen ja muille olevansa nainen, mies tai jotain muuta.

SUKUPUOLIVÄHEMMISTÖT: Sukupuolivähemmistöön katsotaan kuuluvaksi transihmiset, sukupuolettomat, intersukupuoliset ihmiset sekä sukupuoliristiriitaa kokevat ihmiset.

TRANSSUKUPUOLINEN: Transsukupuolisen ihmisen kokemus omasta sukupuolestaan ei vastaa hänen syntymässä määriteltyä sukupuoltaan. Transsukupuolisen henkilön sukupuoli-identiteetti voi olla mies, nainen ja/tai jotain muuta.

SUKUPUOLETON: Kaikilla ihmisillä ei ole sukupuoli-identiteettiä. Osalle taas sukupuolettomuus voi olla sukupuoli-identiteetti. Sukupuolettomaksi itsensä kokeva voi myös määritellä itsensä termillä agender.

INTERSUKUPUOLINEN: Käsitteellä kuvataan laajaa joukkoa erilaisia synnynnäisiä tiloja, joissa henkilön keholliset, anatomiset tai muut sukupuolen tunnusmerkit eivät ole yksiselitteisesti nais- tai miestyypilliset. Intersukupuolinen tila ei määrittele sitä, minkälainen sukupuoli-identiteetti henkilölle kehittyy.

SUKUPUOLIRISTIRIITA: Sukupuoliristiriita tarkoittaa, että ihmisen tunne omasta sukupuolesta ei vastaa hänen kehoaan eikä toisten hänessä näkemää sukupuolta. Transsukupuolisuus on sukupuoliristiriidan äärimuoto.

CISSUKUPUOLINEN: Ihminen on tyytyväinen syntymässä määriteltyyn sukupuoleen. Hän ei ole transihminen eikä intersukupuolinen. Suurin osa ihmisistä on cissukupuolisia.

Lisätietoa termeistä löydät Transtukipisteen ja Setan sivuilta.

 

Teksti: Nelli Miettinen

11 May

Viisi arjen supervoimaa – ensiaputaitoinen osaa muutakin kuin elvyttää

 

Sini Heinolainen opettaa viides- ja kuudesluokkalaisille hätäelvytyksen perusteita pienen sydäntyynyn avulla. Joustava tyyny vingahtaa, kun oikea painelutekniikka löytyy.

 

Ensihoitajaksi opiskeleva Sini Heinolainen, 21, aloitti ensiapuharrastuksen teini-ikäisenä. Hän kannustaa kaikkia opettelemaan auttamistaitoja, sillä koskaan ei voi tietää, milloin hätätilanne tulee vastaan. Lue nuoren ammattilaisen lista ensiaputaitojen hyödyistä.

 

1. ENSIAPUTAITOINEN USKALTAA AUTTAA. Ihmisten auttaminen on aina tuntunut minusta luontevalta, enkä muista jännittäneeni hätäapuun liittyviä asioita edes silloin, kun lapsena aloitin harrastukseni Punaisen Ristin ensiapuryhmässä. Haavat kuuluvat elämään.

Ensiaputaidot oppinut tietää, että osaa tiukan paikan tullen tehdä jotain. Kun näkee huonossa kuosissa olevan ihmisen, uskaltaa mennä herättelemään, osaa hälyttää apua ja tietää, mitä ambulanssia odotellessa voi tehdä. Ensiaputaidot antavat varmuutta, sillä elämä on yllätyksellistä, eikä koskaan voi tietää milloin tulee vastaan tilanne, jossa joku tarvitsee apua.

 

2. ENSIAPUTAITOINEN ON SIELLÄ, MISSÄ TAPAHTUU. Ensiapupäivystäjänä olen ollut mukana muun muassa festareilla, messuilla, konserteissa ja urheilumatseissa.

Hyvän artistin konsertissa on erityisen mukava päivystää; silloin musiikkia pääsee kuuntelemaan toisella korvalla. Myös erilaisissa juoksukilpailuissa, kuten Naisten kympissä ja estejuoksukilpailu Tough Vikingissa on ollut mielenkiintoista päivystää. Varsinkin extreme-urheilussa jännitys pysyy yllä koko ajan, eikä tylsiä hetkiä tule, kun saan alati olla paikkaamassa ihmisten ruhjeita.

 

3. ENSIAPUTAITOINEN VOI JAKAA OSAAMISTAAN ETEENPÄIN. Olen mukana LähiTapiolan ja Suomen Punaisen Ristin Sankarikoulutus-hankkeessa, jonka puitteissa olen tämän kevään aikana opettanut ensiaputaitoja viides- ja kuudesluokkalaisille. Sankarikouluttajana vedän lapsille yhden oppitunnin mittaisen hätäensiavun koulutuksen, jossa käydään läpi ihmisen kääntäminen kylkiasentoon ja saadaan  joustavan sydäntyynyn avulla tuntumaa oikeaan painoelvytystekniikkaan. Kerron oppilaille myös milloin kannattaa soittaa hätäkeskukseen ja mitä puhelimeen pitää sanoa. Harjoittelu auttaa siihen, ettei  päässä lyö tyhjää tositilanteessa.

Minusta on hauska nähdä, että oppilaat ovat kiinnostuneita muiden auttamisesta ja oppivat uusia asioita lyhyessä ajassa. Lapset harvoin antavat sanallista palautetta, mutta kyllä heistä huomaa, että he ovat innoissaan – varsinkin silloin kun he alkavat kysellä aiheesta.

 

4. ENSIAPUTAIDOT VOIVAT AUTTAA LÖYTÄMÄÄN TULEVAISUUDEN SUUNNAN. Uskaltaisin väittää, että kipinä ensihoitajaksi opiskelemiseen syttyi jo 13-vuotiaana, kun lähdin mukaan Punaisen Ristin toimintaan. Liityin alun perin järjestön nuorisoryhmään kaverin houkuttelemana. Kokoonnuimme ikätovereiden kanssa harjoittelemaan ensiavun alkeita, kuten tajuttoman siirtämistä kylkiasentoon, elvytystä ja haavojen hoitoa.

Siitä lähtien olen viihtynyt harrastuksen parissa vuodesta toiseen. Yksi tärkeimmistä syistä on toiminnan sosiaalisuus; harrastuksen ansiosta olen tavannut paljon uusia, mukavia ihmisiä. Olen myös saanut mahdollisuuksia kehittää taitojani yhä pidemmälle.

Iän karttuessa ensiaputaitojen harjoittelu jatkui aikuisporukalla, ja pikkuhiljaa aloin treenaamaan ensiapupäivystäjän tehtävään. Kun huomasin pitäväni päivystämisestä, ajattelin, että mitäpä jos tekisin harrastuksesta ammatin. Nyt opiskelen ensihoitajakoulussa toista vuotta.

 

5. ENSIAPUTAITOISENA PÄÄSEE PELASTAMAAN KANSSAIHMISEN PÄIVÄN. Ensiaputaitoja tarvitaan muutoinkin kuin välittömässä hengenvaarassa. Esimerkiksi erilaisissa tapahtumissa ensiapupäivystykseen hakeudutaan tyypillisesti hankaavien kenkien, teippausta kaipaavan haavan tai päänsäryn takia. Festareiden pikkutunneilla autettavat saattavat puolestaan tarvita apua humalatilansa takia ja jollakulla voi tajuntakin jo alkaa hämärtyä. Suurin osa kaikista ensiaputilanteista selviää kuitenkin laastareilla ja kylmäpussilla.

Toistaiseksi en ole koskaan joutunut testaamaan elvytystaitojani käytännössä – sellaiset tilanteet ovat onneksi aika harvinaisia. Kaikki ensiapupäivystäjät kuitenkin koulutetaan siten, että osaamme elvyttää tarpeen vaatiessa.

Ensiaputaidoista on ollut hyötyä myös päivystystoiminnan ulkopuolella. Kaveripiirissäni ei ole epätavallista, että joku onnistuu saamaan ruhjeita, kompuroimaan tai nyrjäyttämään nilkkansa. Tulevana ammattilaisena minuun luotetaan ja pääsen neuvomaan toisia: joskus kaverit lähettävät viestin, että “hei, minulle kävi haaveri, mitä teen”.

Kyky auttaa toista ihmistä antaa itselleni todella hyvän mielen. On kiva huomata, kuinka niinkin pieni asia, kuin kenkähankaumaan laitettu laastari voi pelastaa jonkun päivän. Paras palkinto auttamisesta on vilpittömästi lausuttu kiitos.

 

Kiinnostaako ensiaputaitojen kartuttaminen tai haluaisitko viettää kesän ihmisiä auttaen? Täältä voit lukea lisää Suomen Punaisen Ristin ensiapuryhmistä ja päivystystoiminnasta. LähiTapiolan asiakkaat pääsevät suorittamaan SPR:n neljän tunnin hätäensiapukurssin veloituksetta – katso lähin kurssisi täältä.

Teksti ja kuva: Mikaela Remes