07 Sep

Valmius äärisääilmiöihin syntyy yhteistyöllä – onko sateisella suvella ja kesämyrskyillä yhteys ilmastonmuutokseen?

Yhteiskuntapolitiikan professori Marja Järvelä Jyväskylän yliopistosta on tutkinut kestävää kehitystä, kuluttamista ja elämäntapoja. Järvelä on mukana 15 huippututkijan muodostamassa ilmastopaneelissa, joka muun muassa antaa suosituksia hallituksen ilmastopoliittiseen päätöksentekoon. Kuva: Ulriikka Myöhänen

 

Tyrskyjä Helsingin Kauppatorilla, myrskyjä koko maassa – sään ääri-ilmiöt muistuttavat ilmaston lämpenemisestä. Suomi on ottanut oikean suunnan ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, mutta ilmiöön sopeutumisessa riittää vielä työsarkaa.

 

ELOKUINEN iltapäivä Jyväskylässä on syksyisen harmaa. Ilmastopanelisti Marja Järvelä saapuu tapaamispaikalle sateenvarjoaan ravistellen. Kevyistä säähän liittyvistä keskustelunavauksista päästään näppärästi painavan aiheen äärelle. Onko sateisella suvella ja loppukesän myrskyuutisilla suora yhteys ilmastonmuutokseen?

– Yksittäisestä myrskystä tai kesästä on mahdotonta sanoa. Yleinen käsitys on se, että sään ääri-ilmiöt, esimerkiksi myrskyt ja kovat tuulet, ovat todennäköisempiä ilmastonmuutoksen myötä. Myös tämän kesän säät ovat havainnollistaneet sitä, mitä asiantuntijoiden ennusteissa on painotettu, Järvelä perustelee.

 

KANSALLISESSA politiikassaan Suomi on jo topakasti liikkeellä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Järvelä kuitenkin muistuttaa, että Pariisin ilmastosopimuksessa asetettuihin tavoitteisiin on vielä matkaa. Myös muutokseen sopeutumisessa riittää työtä. Yhteiskuntien pitää Järvelän mukaan jatkossakin varautua sään ääri-ilmiöihin. Houstonin elo-syyskuun tulvat muistuttavat kaupunkien infrastruktuurin tärkeydestä.  

– Isoissa kaupungeissa rakennetaan maan alle, mutta ei mietitä, mitä tehdään tulvan sattuessa. Myös Helsingissä maanalaiset rakennustyöt ovat herättäneet keskustelua. Laineet ovat jo lyöneet Kauppatorille, ja katujen kastuminen voi yleistyä jatkossakin. Olen hiukan hämmästellyt, miksi Helsingin merenranta-alueet ovat niin haluttuja ja täyteen rakennettuja, Järvelä sanoo ja pudistaa päätään.

Maantieteellisesti Suomi on onnellisemmassa asemassa kuin Yhdysvaltojen Texas tai Keski-Eurooppa isoine jokineen. Järvelä pitää Houstonin kaltaista katastrofia epätodennäköisenä Suomessa. On kuitenkin ilmeistä, että tulevaisuudessa Suomen tulvimisalueet laajenevat ja kellarit täyttyvät vedestä entistä herkemmin.

 

SÄÄN ääri-ilmiöt työllistävät myös vapaaehtoisia. Vapaaehtoinen pelastuspalvelu eli Vapepa voi aktivoitua esimerkiksi myrskyjen ja tulvien takia. Vapaaehtoiset öljyntorjunnassa -hanke puolestaan kouluttaa vapaaehtoisia öljyonnettomuuksien varalle.

– Olemme käyneet keskustelua pelastustoimen kanssa siitä, miten vapaaehtoisia voisi käyttää voimavarana pelastustöissä. On entistä tärkeämpää löytää sopiva yhteistyökuvio pelastuslaitoksen ja meidän välille, sillä ilmaston muuttumisen myötä on odotettavissa, että tulvia ja myrskyjä tulee enemmän kuin aiemmin, Vapepan valmiuskoordinaattori Arsi Veikkolainen kertoo puhelimitse.

Vapepan toiminta käynnistyy, kun viranomainen esittää pyynnön. Veikkolaisen mukaan Vapepassa ei ole vielä nostettu valmiutta ilmastonmuutoksen vuoksi, vaikka ilmiö näkyy pelastuspalvelun toiminnassa.

– Esimerkiksi Itä-Suomessa on harjoiteltu energiakatkoksiin varautumista.  On myös pohdittu, miten haavoittuvassa asemassa olevat vanhukset voisivat saada apua vapaaehtoisilta. Avauksia on siis jo tehty ja tarpeen mukaan nostamme valmiutta, Veikkolainen kertoo.

 

KANSALLISEN valmiuden rakentaminen ja ylläpitäminen vaativat ponnisteluja. Ilmastopanelisti Järvelän mukaan toivoa on, kunhan yhteiskunnan kaikki osapuolet saadaan mukaan talkoisiin.

– Ei voi sanoa, että Suomen valmiudet ilmastonmuutokseen olisivat suuret, sillä valmiuden rakentaminen ei ole ollut esillä kovin vakavasti. Oma käsitykseni kuitenkin on, että olemme keskimääräisesti turvallisuushakuisia ja varaudumme myös poikkeustiloihin. Sen kulttuurin päälle on hyvä rakentaa lisää ilmastoon ja äärisääilmiöön liittyvää valmiutta, Järvelä summaa ja suuntaa tihkusateeseen.

 

Teksti: Ulriikka Myöhänen