07 Sep

Valmius äärisääilmiöihin syntyy yhteistyöllä – onko sateisella suvella ja kesämyrskyillä yhteys ilmastonmuutokseen?

Yhteiskuntapolitiikan professori Marja Järvelä Jyväskylän yliopistosta on tutkinut kestävää kehitystä, kuluttamista ja elämäntapoja. Järvelä on mukana 15 huippututkijan muodostamassa ilmastopaneelissa, joka muun muassa antaa suosituksia hallituksen ilmastopoliittiseen päätöksentekoon. Kuva: Ulriikka Myöhänen

 

Tyrskyjä Helsingin Kauppatorilla, myrskyjä koko maassa – sään ääri-ilmiöt muistuttavat ilmaston lämpenemisestä. Suomi on ottanut oikean suunnan ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, mutta ilmiöön sopeutumisessa riittää vielä työsarkaa.

 

ELOKUINEN iltapäivä Jyväskylässä on syksyisen harmaa. Ilmastopanelisti Marja Järvelä saapuu tapaamispaikalle sateenvarjoaan ravistellen. Kevyistä säähän liittyvistä keskustelunavauksista päästään näppärästi painavan aiheen äärelle. Onko sateisella suvella ja loppukesän myrskyuutisilla suora yhteys ilmastonmuutokseen?

– Yksittäisestä myrskystä tai kesästä on mahdotonta sanoa. Yleinen käsitys on se, että sään ääri-ilmiöt, esimerkiksi myrskyt ja kovat tuulet, ovat todennäköisempiä ilmastonmuutoksen myötä. Myös tämän kesän säät ovat havainnollistaneet sitä, mitä asiantuntijoiden ennusteissa on painotettu, Järvelä perustelee.

 

KANSALLISESSA politiikassaan Suomi on jo topakasti liikkeellä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Järvelä kuitenkin muistuttaa, että Pariisin ilmastosopimuksessa asetettuihin tavoitteisiin on vielä matkaa. Myös muutokseen sopeutumisessa riittää työtä. Yhteiskuntien pitää Järvelän mukaan jatkossakin varautua sään ääri-ilmiöihin. Houstonin elo-syyskuun tulvat muistuttavat kaupunkien infrastruktuurin tärkeydestä.  

– Isoissa kaupungeissa rakennetaan maan alle, mutta ei mietitä, mitä tehdään tulvan sattuessa. Myös Helsingissä maanalaiset rakennustyöt ovat herättäneet keskustelua. Laineet ovat jo lyöneet Kauppatorille, ja katujen kastuminen voi yleistyä jatkossakin. Olen hiukan hämmästellyt, miksi Helsingin merenranta-alueet ovat niin haluttuja ja täyteen rakennettuja, Järvelä sanoo ja pudistaa päätään.

Maantieteellisesti Suomi on onnellisemmassa asemassa kuin Yhdysvaltojen Texas tai Keski-Eurooppa isoine jokineen. Järvelä pitää Houstonin kaltaista katastrofia epätodennäköisenä Suomessa. On kuitenkin ilmeistä, että tulevaisuudessa Suomen tulvimisalueet laajenevat ja kellarit täyttyvät vedestä entistä herkemmin.

 

SÄÄN ääri-ilmiöt työllistävät myös vapaaehtoisia. Vapaaehtoinen pelastuspalvelu eli Vapepa voi aktivoitua esimerkiksi myrskyjen ja tulvien takia. Vapaaehtoiset öljyntorjunnassa -hanke puolestaan kouluttaa vapaaehtoisia öljyonnettomuuksien varalle.

– Olemme käyneet keskustelua pelastustoimen kanssa siitä, miten vapaaehtoisia voisi käyttää voimavarana pelastustöissä. On entistä tärkeämpää löytää sopiva yhteistyökuvio pelastuslaitoksen ja meidän välille, sillä ilmaston muuttumisen myötä on odotettavissa, että tulvia ja myrskyjä tulee enemmän kuin aiemmin, Vapepan valmiuskoordinaattori Arsi Veikkolainen kertoo puhelimitse.

Vapepan toiminta käynnistyy, kun viranomainen esittää pyynnön. Veikkolaisen mukaan Vapepassa ei ole vielä nostettu valmiutta ilmastonmuutoksen vuoksi, vaikka ilmiö näkyy pelastuspalvelun toiminnassa.

– Esimerkiksi Itä-Suomessa on harjoiteltu energiakatkoksiin varautumista.  On myös pohdittu, miten haavoittuvassa asemassa olevat vanhukset voisivat saada apua vapaaehtoisilta. Avauksia on siis jo tehty ja tarpeen mukaan nostamme valmiutta, Veikkolainen kertoo.

 

KANSALLISEN valmiuden rakentaminen ja ylläpitäminen vaativat ponnisteluja. Ilmastopanelisti Järvelän mukaan toivoa on, kunhan yhteiskunnan kaikki osapuolet saadaan mukaan talkoisiin.

– Ei voi sanoa, että Suomen valmiudet ilmastonmuutokseen olisivat suuret, sillä valmiuden rakentaminen ei ole ollut esillä kovin vakavasti. Oma käsitykseni kuitenkin on, että olemme keskimääräisesti turvallisuushakuisia ja varaudumme myös poikkeustiloihin. Sen kulttuurin päälle on hyvä rakentaa lisää ilmastoon ja äärisääilmiöön liittyvää valmiutta, Järvelä summaa ja suuntaa tihkusateeseen.

 

Teksti: Ulriikka Myöhänen

 

02 Jun

Miksi lihansyöntiä pitäisi vähentää? – kolme teesiä

Videotoimittajamme Joona Möttö vieraili viikonloppuna Maailma kylässä – festivaaleilla Helsingissä ja kysyi festivaalivierailta lihan kulutuksesta. Videolla kahdeksan festivaalikävijää kertoo, syövätkö he lihaa ja miksi heidän mielestään lihansyöntiä kannattaisi vähentää.

Lihansyönti on kasvanut merkittävästi viime vuosina, vaikka kehityssuunnan pitäisi olla päinvastainen. Lihansyönnin globaali kestämättömyys oli hyvin myös tiedossa viikonlopun Maailma kylässä – festivaalin kävijöillä. Vastaajien mukaan lihansyönti kuormittaa ennen kaikkea maapalloa ja lisää ilmastonmuutosta. Aivan kaikki eivät silti ole kuitenkaan valmiita luopumaan lihansyönnistä.

– Lihansyönti on ympäristölle iso haitta, mutta en ole kuitenkaan valmis luopumaan siitä, sanoo Otto.

Kasvissyöjät Johanna ja Rebekka taas uskovat, että maailma olisi parempi paikka, jos lihaa ei syötäisi lainkaan.

– Ei ole kuitenkaan minun asiani vakuutella muita, Johanna sanoo.

Maa- ja metsätalousministeriön ruoka-, ilmasto- ja energiapolitiikan asiantuntija Hanna Mattila antaa käytännönläheisen vinkin lihansyönnin vähentämiseen:

– Mieti, mistä voisi luopua helpoiten. Voi kokeilla vaikka yhtenä päivänä kasvisruokaa. Ei stressaten vaan ilon kautta.

 

3 syytä vähentää lihansyöntiä

1. Ilmasto. “Isoin muutos, jonka ihmiset voisivat tehdä muuttaakseen hiilijalanjälkeään ei ole autojen hylkääminen, vaan punaisen lihan syömisen merkittävä vähentäminen”, sanoi professori Tim Benton Leedsin yliopistosta jo kaksi vuotta sitten Guardianin haastattelussa. Punainen liha nimittäin kuormittaa merkittävästi ilmastoa. Ilmaston kannalta broilerin liha on vähiten kuormittavaa, seuraavaksi tulee sianliha. Naudanlihan ilmastotaakka on sianlihaan verrattuna kolminkertainen.

2. Terveys. Lihan vähentäminen voi vaikuttaa myönteisesti terveyteen. Muun muassa sydänsairauksien, liikalihavuuden ja suolistosyövän riski pienentyy vähentämällä lihan kulutusta.

3. Talous. On tehty arvioita siitä, että lihansyönnin vähentäminen kerryttäisi merkittäviä kustannussäästöjä terveydenhuoltoon, kun lihan syönnin aiheuttamat terveysongelmat poistuisivat. Tutkijoiden mukaan erityisesti länsimaat hyötyisivät näin kasvissyönnin lisääntymisestä myös taloudellisesti.

Miten oma ruokavaliosi vaikuttaa ilmastoon? Testaa osoitteessa ilmastodieetti.fi

Lähteet:

Ilmastomyönteinen ruoka –artikkeli sivulla ilmasto-opas.fi

Springmann M., H. Charles, J. Godfraya, Mike Raynera and Peter Scarborougha: Analysis and valuation of the health and climate change cobenefits of dietary change

Video: Joona Möttö

 

28 Apr

Voiko ilmastopakolaisuutta ehkäistä?

Kansainväliset järjestöt korostavat ilmastonmuutokseen valmistautumisen tärkeyttä erityisesti kuivuuden riivaamissa Afrikan maissa. Jos hauraiden maiden kriisikestävyyteen ei aleta panostaa toden teolla, katastrofien seuraukset yltävät pitkälle. 

Afrikan itä- ja eteläosia koettelee pahin kuivuus kymmeniin vuosiin. Pelkästään Etiopiassa ruoka-apua tarvitsee jo noin 10 miljoonaa ihmistä. Monta sadekautta on jo jäänyt satamatta. El Niño-ilmiö, eli merivirran vaihtelu Tyynellämerellä on vaikuttanut päiväntasaajan tropiikin säähän Etiopian lisäksi muun muassa Etelä-Sudanissa, Etelä-Afrikassa, Sambiassa ja Somaliassa.

On viitteitä siitä, että kuivuus ja tulvat pahenevat vuosi vuodelta niin paljon, että jotkut alueet voivat muuttua lopullisesti elinkelvottomiksi.

– Kyseessä ei ole ohimenevä ilmiö, vahvistaa kansainvälisen vaikuttamistyön asiantuntija Pekka Reinikainen Suomen Punaisesta Rististä.

Kuivuus koettelee juuri nyt myös Afrikan vilja-aittana tunnettua Zimbabwea, joka on yleensä auttanut naapurimaitaan turvaamalla satonsa menettäneille maille ruokavarannon. Maahan on julistettu kansallinen hätätila. Jos Zimbabwe kuivuu, seuraukset ovat kauaskantoiset. Nyt jo esimerkiksi Etelä-Afrikka on joutunut tilaamaan maissia Brasiliasta.

“Kyseessä ei ole ohimenevä ilmiö.”

Pitkälle yltävät seuraukset (ks. infografiikka) ovat tyypillisiä monille lähitulevaisuuden luonnonkatastrofeille. Hauraiden maiden kriisivalmius nimittäin vuotaa kuin rikkinäinen sanko.

Miksi tämän pitäisi kiinnostaa länsimaita?

Vaikka Afrikka tuntuisi etäiseltä juuri nyt, muun muassa kuivuus ja tulvat pakottavat tulevina vuosina monet sen kansat liikkeelle kohti Eurooppaa. Missä määrin, se on Reinikaisen mukaan kiinni siitä, ovatko länsimaat valmiita auttamaan kehittyviä maita.

– Nyt on aika investoida älykkääseen kehitysapuun, Reinikainen sanoo.

Älykäs kehitysapu tarkoittaa Reinikaisen mukaan sitä, että rahaa käytetään nykyistä enemmän erityisesti katastrofialttiiden maiden kriisikestävyyden parantamiseen. Nykyään kehitysavusta vain noin yksi prosentti käytetään katastrofivalmiuteen.

Alttius ilmastonmuutokselle ennustaa tulevaa

Asian vakavuuden ymmärtää tutkimalla tilastoja. YK:n virallisella vähiten kehittyneiden maiden listalla on 48 maata, joista suurin osa sijaitsee Afrikassa ja Aasiassa. Listan maista peräti 42 ovat sellaisia, joiden globaali riski-indeksi on hälyttävä – nämä maat eivät pysty hallitsemaan niihin kohdistuvia riskejä. Lisäksi listan maista 37 ovat maailman altteimpia maita ilmastonmuutokselle.

– Tulevaisuuden katastrofeja ennustaa parhaiten juuri ilmastonmuutosalttius, Reinikainen toteaa.

Jos mitään ei tehdä, Punaisen Ristin ja Puolikuun kansainvälisen liiton (IFRC) mukaan maailman katastrofit maksavat vuonna 2050 jopa 270 miljardia euroa. Se on yli kaksi kertaa enemmän kuin koko maailman kehitysyhteistyön rahoitus on ollut viime vuosina. Humanitaarinen apu, eli katastrofien jälkipyykki, on kymmenen kertaa kalliimpaa kuin ennakoiva kehitysapu.

Järkevintä olisi Reinikaisen mukaan tukea erityisesti maita, joiden kehityssuunnan voi mitä todennäköisimmin ennustaa.

– Tiedämme varmasti, että esimerkiksi Etiopian ja muiden Itä-Afrikan maiden kuivuus ja tulvat tulevat pahenemaan säännöllisen syklin mukana. Olisi silkkaa tyhmyyttä sulkea siltä silmiään.

Teksti ja infografiikka: Mirkka Helkkula

Lue lisää:

Kuivuuden seurauksista Suomen Punaisen Ristin sivuilta

Katastrofien ennakoinnista ja vähentämisestä IFRC:n artikkeli

Muista myös Afrikka-keräys

17 Dec

Kauhea nälkä! – Ajatuksia leipäjonosta

Suomen Huolto välitti YK:n Lastenavun tarjoamaa ruoka-apua lastenkodeissa, -seimissä, -sairaaloissa ja kouluissa. Historia.

Ruoka-apua saa Suomessa monenlainen joukko ihmisiä. Sota-aikana otettiin vastaan YK:n Lastenavun tarjoamaa ruoka-apua. Kuva: Erik Blomberg

 Nälkäongelmassa ei ole ensisijaisesti kyse siitä, että ruokaa tuotettaisiin liian vähän. Silti esimerkiksi Suomessa nälkäjonoissa käy joka viikko reilut 20 000 ihmistä. Miten voisimme lyhentää leipäjonoa?

Ei ehkä ole kauaa siitä, kun olet päivitellyt ääneen näläntunnettasi.

Nälkä on arkipäiväinen sana. Kielitoimiston sanakirja määrittelee nälän ravinnontarpeen tuntemukseksi. Nälkä onkin mitä tarpeellisin tunne, sillä sen avulla kehomme viestii meille tarvitsevansa ravintoa. Se ohjaa meitä tekemään elämän kannalta välttämättömiä tekoja – siis syömään.

Jokainen meistä tietää, miltä nälkä tuntuu. Useimmille nälkä on satunnainen, ehkä kiireestä tai huolimattomuudesta johtuva lipsahdus. Käynti jääkaapilla, kaupassa tai ravintolassa, ja tilanne korjaantuu.

Ehkä vähemmän nälästä puhuvat ääneen ne ihmiset, jotka joutuvat ravinnontarpeensa tyydyttääkseen vierailemaan kaupan sijasta leipäjonossa. Tilanteeseen liittyy usein häpeää ja pelkoa siitä, mitä muut ajattelevat. Nälkä mielletään usein köyhien maiden ongelmaksi, ja globaalisti tarkasteltuna näin toki ensisijaisesti onkin. Suomessa leipäjonoissa käy kuitenkin viikoittain arviolta reilut 20 000 ihmistä.

Ruoka-avun piirissä on hyvin monenkirjava joukko ihmisiä: perheellisiä ja yksinasuvia, eläkeläisiä ja opiskelijoita, työttömiä ja pätkätyöläisiä. Leipäjonoihin ihmisiä ajavat esimerkiksi perusturvan alhainen taso, asumisen kalleus ja kasvava työttömyys. Suurimmalle osalle heistä ruoka-apu on selviytymisen kannalta oleellista. Kukaan ei seiso jonossa huvikseen tuntikaupalla.

Virallisesti tällaista tilannetta ei pitäisi olla olemassakaan pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa, jossa valtion tehtäväksi on ymmärretty ihmisarvoisen ja arvokkaan elämän turvaaminen jokaiselle. Vastuu viimesijaisesta sosiaaliturvasta on osittain siirtynyt valtiolta kolmannelle sektorille. Alun perin leipäjonojen piti olla väliaikainen hätäapu 90-luvun vaikeina vuosina, mutta niiden tarve ei sittemmin ole poistunut.

Nälkäongelma on maailmanlaajuinen ja monimutkainen vyyhti. Seuraavat kolme seikkaa ovat isoja taustatekijöitä, joihin yksittäinen ihminen voi kuitenkin omalta osaltaan vaikuttaa.

1. Ilmastonmuutos pahentaa ongelmaa

Ilmastonmuutos on valtaisa haaste myös riittävän ravinnon näkökulmasta. Väestönkasvun myötä myös ruoan kysyntä kasvaa, mutta uusien laidunmaiden raivaaminen on uhka luonnon monimuotoisuudelle. Jo nykyisellään ruoantuotanto tuottaa merkittävän osan päästöistä. Erityisen ongelmallista on lihantuotanto: karjataloudesta syntyy jopa suuremmat kasvihuonekaasupäästöt kuin liikenteestä, ja eläinten ravintoa viljellään pelloilla, joilla voitaisiin kasvattaa ruokaa suoraan ihmisille.

→ Mitä minä voin tehdä?

Syö kasvispainotteisesti. Pidä ainakin yksi kasvisruokapäivä viikossa. Tutustu kasviperäisiin proteiinilähteisiin, kuten quorniin tai tofuun. Lihaa ympäristöystävällisempiä proteiininlähteitä kehitetään jatkuvasti lisää: lähitulevaisuudessa lautaselta saattaa löytyä hyönteisiä tai nyhtökauraa. (linkki: http://tutkijayrittaja.fi/taydellinen-proteiini-joka-viela-pelastaa-ilmaston/)

2. Ruokaa menee hukkaan koko ajan

Syömäkelpoisen ruoan haaskaukselle pitää saada stoppi. Nälkäongelmassa ei ole ensisijaisesti kyse siitä, että ruokaa tuotettaisiin liian vähän. Globaali elintarvikejärjestelmä on tehoton: Ruokahävikkiä syntyy tuotantoketjun jokaisessa vaiheessa, aina pellolta kuljetukseen ja jalostuksesta kauppaan. Järjestelmän korjaaminen vaatii ylikansallisia ratkaisuja, mutta yksittäinen kuluttaja voi kuitenkin vaikuttaa suoraan ketjun viimeisessä vaiheessa syntyvään ruokahävikkiin: merkittävä osa ruokahävikistä on kotitalouksien, siis tavallisten kuluttajien aiheuttamaa.

→ Mitä minä voin tehdä?

Suunnittele kauppalista ennakkoon. Pidä jääkaappi ja ruokakaapit siisteinä, jolloin vilkaisu riittää kertomaan, mitä kotona jo on. Jos kokkaamaasi ruokaa jää yli, pakasta se tai tuunaa tähteistä seuraavan päivän ruoka.

3. Politiikka voisi puuttua syihin

Tilanne, jossa kansalaisjärjestöt ja kirkko jakavat ruokaa sitä tarvitseville, voi antaa poliitikoille tilaisuuden olla asiasta hiljaa. Kansalaiset voivat vaatia puolueilta ja kansanedustajilta puuttumista suomalaisten leipäjonojen perimmäisiin syihin: köyhyyteen, eriarvoistumiseen, asumisen kalleuteen ja niin edelleen.

→ Mitä minä voin tehdä? 

Pidä meteliä. Lähesty poliitikkoja sähköpostitse, sosiaalisessa mediassa tai yleisötapahtumissa ja tenttaa heiltä näkemyksiä leipäjonoista ja ratkaisuista. Leipäjonoihin vaikuttavia päätöksiä tehdään niin kuntien, eduskunnan kuin EU:nkin tasolla.

 

Kestävien ja inhimillisten ratkaisujen saavuttaminen vie aikaa, ja siihen asti tuhannet ihmiset joutuvat turvautumaan ruoka-apuun. Joulu voi olla etenkin vähävaraisille lapsiperheille erityisen hankalaa aikaa, ja siksi Suomen Punaisen Ristin ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton perinteinen Hyvä Joulumieli -keräys avustaa vaikeassa elämäntilanteessa olevia lapsiperheitä jakamalla lahjakortteja ruoan hankkimiseen. 

Yksittäinen keräys, kampanja tai lahjoitus ei poista ongelmaa. Pienikin teko voi kuitenkin yksittäisen perheen näkökulmasta olla merkittävä. Hyvä Joulumieli -keräys voi taata joulurauhan perheille, joille täysi jääkaappi ei ole itsestäänselvyys

Lisätietoa keräyksestä täällä: https://www.punainenristi.fi/hyva-joulumieli

 Muista myös Facebookin Jouluapua –ryhmä.

Teksti: Irina Herneaho

Lähteet:

Hyvä ja paha ruoka. Ruoan tuotannon ja kuluttamisen vaikutukset. (2012) Toim. Tuija Mononen ja Tiina Silvasti.

Kuka seisoo leipäjonossa? Ruoka-apu 2010-luvun Suomessa. (2014) Maria Ohisalo ja Juho Saari.

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n raportti Livestock’s long shadow. (2006)

YK:n ympäristöjärjestö UNEPin raportti The environmental food crisis. (2009)