11 Jan

Edes runsauden maailmassa vapaus ei tee autuaaksi

Kuva: Tapio Pellinen

 

Idea järkipohjaisesta ihmisestä, joka harkiten tekee onnellisuuttaan maksimoivia valintoja, on suhteellisen tuore keksintö. Valinnanvapauden korostaminen hyödyttää eniten ihmisiä, joilla menee jo valmiiksi hyvin, Tapio Pellinen kirjoittaa Henry Goes Liven kolumnissa.

 

HARVA SUOMALAINEN HAIKAILEE paluusta menneeseen maailmaan, jossa ympäröivä yhteisö asetti raudanlujia rajoja soveliaalle elämälle ja haaveille. Avioero? Ei todellakaan. Poika, joka tykkää pojista? Syntistä ja luonnotonta. Nainen johtajana? Kohtu varmasti häiritsee siinä jotenkin. Jos sääntöjä rikkoi, yhteisö hylkäsi, ja esimodernina aikana seuraus oli lyhyt ja ikävä elämä.

Tilalle tuli uusi, liberalismin vapausaatteesta kumpuava yksilöllisyys: jokainen ihminen on arvokas, eikä kenenkään ulkopuolisen ole syytä estää muita etsimästä itselleen sopivimpia ja parhaita tapoja elää. Nykyaikainen ihmisoikeusajattelu, sukupuolen merkityksen väheneminen ammatinvalinnassa, yleinen huumaavan vapauden ilmapiiri, mikäpäs noissa!

Meitä ympäröivä yhteiskunta on häkellyttävän yltäkylläinen: erilaisia urasuuntia, matkakohteita, banaanikoteloita ja media-apparaatteja on niin mittavasti, että itselleen parhaita valintoja voi pohdiskella lähes loputtomiin. Tämän vaihtoehtojen kaukalon kahlaamiseen eivät ihmisaivot riitä, joten apuun astuvat suosittelualgoritmit ja äärimmilleen kohdennetut mainokset, jotka ovat oppineet, mikä Juuri Minua saattaa kiinnostaa.

KAIKELLA ON VARJOPUOLENSA. Pascal Bruckner kirjoitti, kuinka “vapaana kaikista vaateista, vain oman ymmärryksensä lyhdyn opastamana, yksilö menettää kaiken varmuuden asioiden paikoista, järjestyksistä ja määritelmistä. Hän on voinut saada vapauden mutta on menettänyt turvan, ja hän astuu jatkuvan kärsimyksen aikaan.” Kun lähes mitä tahansa voi yrittää, mistä tietää, mihin suuntaan pitäisi mennä? Kysymys siitä, mitä saa tehdä, on vaihtunut kysymykseen siitä, mitä tahtoo tehdä.

Tästä vapaudesta on eniten hyötyä niille, joilla on selvä näkemys omista haluistaan sekä jaksamista ja tietoja kaiken vertailuun, kilpailutukseen ja pohdintaan. Kääntöpuolena tälle on se, että kun päätökset ovat ainakin nimellisesti kunkin omilla harteilla, niin myös syyllisyys sysätään ihmisen kannettavaksi: työtön, mitäs et valinnut oikeaa alaa. Yksinäinen, hankkisit ystäviä. Masentunut, et selvästi ole harrastanut tarpeeksi joogaa ja mindfulnesia.

Silkka valinnanvapaus ei auta niitä, jotka ovat väsyneitä tai eksyksissä. Siksi tämän ajan suuri haaste on löytää uusi tasapaino vapauksien ja yhteisöjen välillä, jotta muutkin kuin terveet ja hyvinvoivat pysyvät mukana. Pohjimmiltaan ihminen on laumaeläin, joka tarvitsee muita. Ei siis ole ihme, että myös tässä loputtomien mahdollisuuksien maailmassa suunta ja merkitys elämälle tuntuvat löytyvän vastaamalla yhteen kysymykseen: mitä minä voisin antaa muille?

Teksti: Tapio Pellinen

18 May

Nuoret sukupuolen moninaisuuden puolustajina – “Eihän se ole keneltäkään pois, jos huomioidaan kaikki ihmiset paremmin”

Katariina Kojo ja Kaisa Partanen kannustavat järjestöä huomioimaan sukupuolen monet muodot aiempaa laajemmin. Kuva: Linda Laine

 

Mustavalkoinen sukupuolijako naiseen ja mieheen unohtaa sen tosiasian, että sukupuolen moninaisuus kattaa valtavan kirjon erilaisia sukupuolia. Aiheesta syntyi Suomen Punaisen Ristin nuorten keskuudessa aloite, jonka taustalla on halu käsitellä sukupuoleen liittyviä kysymyksiä tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti kaikessa järjestön toiminnassa.

 

MONINAISUUDEN HYVÄKSYMINEN on osa inhimillisyyttä, ja siksi Suomen Punaisen Ristin nuorten vuosikokouksessa maaliskuun lopussa virisi ajatus ottaa sukupuolten moninaisuus järjestön toiminnassa paremmin huomioon. Aloitteen takana ovat Hämeen piirin nuorisotoimikunnan jäsenet Katariina Kojo, 22, ja Kaisa Partanen, 24. Partasen mukaan kimmokkeen aloitteelle antoi elävän elämän havainto sukupuolittuneista käytännöistä.

– Idea heräsi alunperin siitä, kun ilmoittauduin verkossa erääseen tapahtumaan, ja sen yhteydessä kysyttiin sukupuolta. Vaihtoehtoina olivat vain nainen tai mies. Silloin ajattelin, että asialle pitäisi ehkä tehdä jotain.

Sukupuoleen liittyviä käsityksiä ja käytäntöjä ei välttämättä tule havainneeksi ympäristöstä, ellei niitä tietoisesti tarkkaile. Sekä Partanen että Kojo ovat opiskelleet sivuaineenaan sukupuolentutkimusta, mikä on saanut heidät katsomaan maailmaa hieman uudenlaisesta näkökulmasta. Kojon mukaan sukupuolen käsite kaipaakin tuulettamista.

– Kaikki eivät yksinkertaisesti mahdu perinteiseen nais–mies-jaotteluun. On myös sellaisia ihmisiä, joiden sukupuoli on jotain siltä väliltä tai sitten se ei ollenkaan istu tähän ajatteluun. Yleensä sukupuoli nähdään niin, että on kaksi vaihtoehtoa, mutta eihän se oikeasti ole niin.

Partanen täydentää, että sukupuoli ei rajoitu vain näkyvään ulkokuoreen.

– Olennaista on myös sosiaalinen sukupuoli. Sukupuoli ei siis ole vain sitä, mitä löytyy jalkojen välistä, vaan kokemukseen sukupuolesta vaikuttaa niin moni muukin asia.

 

SUKUPUOLEN MONINAISUUS tarkoittaa sitä, että jokainen ihminen kokee sukupuolen omalla tavallaan. Samoin sukupuolen fyysinen kehitys vaihtelee yksilöllisesti.

Vaikka yhteiskunnan normit ja rakenteet ovat pitkään ohjanneet ajattelemaan sukupuolta kaksinapaisesta näkökulmasta, mahtuu sukupuolen jatkumolle kaikenlaisia sukupuolia. Noin viisi prosenttia ihmisistä samaistuu kokonaan tai osittain toiseen kuin heille syntymässä määriteltyyn sukupuoleen. Yhtä lailla maailmassa on tilaa myös sukupuolettomuudelle. Huomionarvoista on se, että sukupuolen moninaisuus on eri asia kuin seksuaalisen suuntautumisen eri muodot.

Sukupuolivähemmistöön identifioituvat useimmiten transihmiset, intersukupuoliset ihmiset, sukupuolettomat sekä sukupuoliristiriitaa kokevat henkilöt. Suomessa Transtukipiste on valtakunnallisen Setan erillisyksikkö, joka toimii sukupuolen moninaisuuden asiantuntijana. Sen perustehtävänä on järjestää tukipalveluja sukupuoltaan pohtiville sekä transihmisille ja heidän läheisilleen. Transtukipisteen johtavan sosiaalityöntekijän Maarit Huuskan mukaan tukitoimet ovat moninaisia.

Transtukipiste tarjoaa vuosittain henkilökohtaista tukea lähes 800 ihmiselle ja tietoa kymmenille tuhansille. Transtukipisteellä kokoontuu 13 vertaistukiryhmää, joissa käy yli 2000 ihmistä vuosittain. Transtukipiste on perustanut myös Suomen ensimmäisen voimauttavan lasten vertaistukiryhmän sukupuoleltaan erityisille lapsille.

Vaikuttavana asiantuntijatahona Transtukipiste on esimerkiksi edistänyt transvestisuuden poistamista suomalaisesta sairausluokituksesta, ja tänä päivänä sitä ei enää pidetä sairautena. Transtukipiste on puhunut myös sen puolesta, että intersukupuolisilla ihmisillä olisi oikeus yksilölliseen kehitykseen ja mahdollisuus itse päättää omasta kehostaan ja määritellä omaehtoisesti, onko heillä tarvetta sukupuolta korjaavaan lääketieteelliseen hoitoon.

 

IHMISTEN FEMINIINISYYDEN ja maskuliinisuuden aste sekä sen ilmeneminen vaihtelevat yksilöllisesti. Sukupuolen moninaisuus on laaja käsite ja siihen kuuluvat myös yhtä lailla cissukupuoliset, joiden sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu on määräytynyt jo syntymässä. Yhtä lailla yhteiskunnallisesta näkökulmasta moninaisuutta on se, miten sukupuolta ilmennetään, millaisia tyylejä ja kulttuureja siihen liittyy ja millaisia moninaisia merkityksiä se kantaa.

Jo tietoisuus sukupuolen moninaisista muodoista on askel kohti ymmärrystä. Moninaisuus on rikkaus, jota kuka tahansa voi edistää omassa arjessaan. Kun avaa silmänsä ja mielensä, on vapaa hyväksymään toisen ihmisen juuri sellaisena kuin hän on. Partanen painottaa sitä, kuinka merkityksellistä on suhtautua avoimesti toista ihmistä kohtaan.

– Kehen tahansa ihmiseen pystyy suhtautumaan avoimesti ja neutraalisti, kun ei oleta mitään toisesta ihmisestä eikä määrittele ihmistä etukäteen sen mukaan, mihin lokeroon hän ikään kuin ulkoisesti kuuluisi.

Transtukipisteen Huuskan mukaan sukupuolen moninaisuuden olemassaolon voi huomioida tietoisesti. Kuka tahansa voi esimerkiksi vastustaa ajatusta siitä, että kaikki miehet tai kaikki naiset olisivat tietynlaisia ja tuoda esiin mieluummin miesten ja naisten ryhmien sisäistä monimuotoisuutta sekä sitä, että osa ihmisistä ei koe olevansa miehiä eikä naisia. Pienilläkin teoilla ja sanoilla on merkitystä.

– Esimerkiksi juhlapuheen voi aloittaa: ”Hyvät naiset, herrat sekä arvoisat muut”. Lapsille taas voi sanoa: ”Tytöt, pojat ja muut kivat tyypit”. Voi myös itse päättää omalla olemuksellaan, että on turvallinen aikuinen tai luotettava nuori, jolle lapsi tai nuori voi avautua omasta sukupuolen moninaisuudestaan.

 

NUORTEN VUOSIKOKOUKSESSA aloite sukupuolen moninaisuuden huomioimisesta otettiin suopeasti ja avoimin mielin vastaan. Sekä Kojo että Partanen toivovat, että aloite herättäisi keskustelua myös laajemmin, kun järjestön hallitus käsittelee sitä kokouksessaan toukokuun lopussa.

Partasen mielestä SPR voisi hyvinkin olla etulinjassa sukupuolten moninaisuuden edistämisessä Suomessa olemalla rohkeampi ja näkyvämpi. Esimerkiksi vapaaehtoistyössä kaikki ihmiset otettaisiin tietoisesti tasavertaisina huomioon. Punaisen Ristin periaatteet varjelevat jo inhimillisyyttä, mikä taas Kojon mielestä liittyy keskeisesti myös sukupuolen moninaisuuteen.

– Onhan se todella epäinhimillistä, jos koko ajan jotakuta sukupuolitetaan väärin. Eihän se ole keneltäkään pois, jos huomioidaan kaikki ihmiset paremmin.

Ajatus kaikkien ihmisten hyväksymisestä kumpuaakin jo Punaisen Ristin eettisistä ohjeista:

“Kunnioitan erilaisia ihmisiä, arvoja ja ajatuksia. Suhtaudun kaikkiin ihmisiin yhdenvertaisina ja samanarvoisina riippumatta heidän sukupuolestaan, iästään, etnisestä tai kansallisesta alkuperästään, kansalaisuudestaan, kielestään, uskonnostaan ja vakaumuksestaan, mielipiteestään, vammastaan, terveydentilastaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan tai muusta henkilöön liittyvästä syystä.”

Jokainen ihminen on ainutlaatuinen yksilö – sukupuoleen katsomatta.

 

 

Fakta

Termit haltuun

SUKUPUOLI-IDENTITEETTI: Ihmisen oma kokemus sukupuolestaan tai sukupuolettomuudestaan.

SUKUPUOLEN ILMAISU: Yksilön toiminta ja käyttäytyminen, jolla hän ilmaisee itselleen ja muille olevansa nainen, mies tai jotain muuta.

SUKUPUOLIVÄHEMMISTÖT: Sukupuolivähemmistöön katsotaan kuuluvaksi transihmiset, sukupuolettomat, intersukupuoliset ihmiset sekä sukupuoliristiriitaa kokevat ihmiset.

TRANSSUKUPUOLINEN: Transsukupuolisen ihmisen kokemus omasta sukupuolestaan ei vastaa hänen syntymässä määriteltyä sukupuoltaan. Transsukupuolisen henkilön sukupuoli-identiteetti voi olla mies, nainen ja/tai jotain muuta.

SUKUPUOLETON: Kaikilla ihmisillä ei ole sukupuoli-identiteettiä. Osalle taas sukupuolettomuus voi olla sukupuoli-identiteetti. Sukupuolettomaksi itsensä kokeva voi myös määritellä itsensä termillä agender.

INTERSUKUPUOLINEN: Käsitteellä kuvataan laajaa joukkoa erilaisia synnynnäisiä tiloja, joissa henkilön keholliset, anatomiset tai muut sukupuolen tunnusmerkit eivät ole yksiselitteisesti nais- tai miestyypilliset. Intersukupuolinen tila ei määrittele sitä, minkälainen sukupuoli-identiteetti henkilölle kehittyy.

SUKUPUOLIRISTIRIITA: Sukupuoliristiriita tarkoittaa, että ihmisen tunne omasta sukupuolesta ei vastaa hänen kehoaan eikä toisten hänessä näkemää sukupuolta. Transsukupuolisuus on sukupuoliristiriidan äärimuoto.

CISSUKUPUOLINEN: Ihminen on tyytyväinen syntymässä määriteltyyn sukupuoleen. Hän ei ole transihminen eikä intersukupuolinen. Suurin osa ihmisistä on cissukupuolisia.

Lisätietoa termeistä löydät Transtukipisteen ja Setan sivuilta.

 

Teksti: Nelli Miettinen

22 Jun

“Jokainen tarvitsee toista ihmistä elämäänsä”

Kesä on otollinen aika odottamattomille kohtaamisille, uusille ystäville ja rakkaudelle. Kesän kunniaksi helsinkiläiset jakoivat ajatuksiaan rakkaudesta. Mitä se merkitsee, mistä sitä löytää ja kenen kanssa sitä koetaan? 

Suvessa toppatakeistaan vapautuneet suomalaiset vaikuttavat monesti normaalia spontaanimmilta ja puheliaammilta. Rannat, puistot, festivaalit ja terassit kuhisevat ihmisiä, joten nyt on paras aika vuodesta poistua kodin pölyisistä nurkista ja suunnata ulos uusia tuttavuuksia solmimaan!

Näin juhannuksen alla pysähdyimme vaihtamaan kaduntallaajien kanssa ajatuksia kesästä ja rakkaudesta.

32-vuotias Ana toivoo, että jokaisen ihmisen elämässä olisi ystäviä.

“Rakastan perhettäni ja kaikkia ystäviäni. Voiko ystävänrakkautta verrata romanttiseen rakkauteen? Voi ja ei voi. Kiintymystä toki osoitetaan eri tavoin, mutta tunne voi olla aivan yhtä vahva. Parisuhteen tapaan myös ystävyyssuhde voi päättyä. Tein “bänät” erään ystäväni kanssa ja se oli kamalaa. Löysimme kuitenkin toisemme uudestaan, sillä rakkaus on tärkeämpää kuin välejämme hiertänyt ongelma.

En usko, että jokaiselle on olemassa täydellistä kumppania, mutta kaikkia suhteita voi työstää. On myös ihmisiä, jotka eivät tarvitse kumppania romanttisessa mielessä, eikä heitä tulisi painostaa. Kaikilla ihmisillä pitäisi kuitenkin olla ystäviä, sillä jokainen tarvitsee toista ihmistä elämäänsä.”

– Ana, 33

 

Rakkaus_HGL

“Kesä on suosikkivuodenaikani. Valoisat yöt inspiroivat ihmisiä pitämään hauskaa ja etsimään seikkailuja. Varsinkin toisessa kotikaupungissani Pietarissa on kesäisin rakkautta ilmassa. Venäjälläkin vietetään juhannusta. Ihmiset matkustavat usein maaseudulle juhlistamaan kesää laulun ja tanssin merkeissä. Iltaan kuuluu tyypillisesti lemmentaikoja, joiden on määrä paljastaa tuleva partneri. Ihmiset eivät kuitenkaan suhtaudu niihin kovin vakavasti, vaan rituaaleja tehdään enimmäkseen viihteen vuoksi.

Heitä, jotka eivät halua jättää rakkauden löytämistä taikojen varaan, neuvoisin hyödyntämään jokaisen tilaisuuden poistua neljän seinän sisältä. Lähde ulos, ole spontaani ja suhtaudu asioihin avoimin mielin. Itse olen vastikään alkanut toimia näin: saatan esimerkiksi lähteä yksin terassille katselemaan ihmisiä ja lukemaan kirjaa. Ensin pohdin, näyttääkö se nololta. Tajusin kuitenkin, että pelko on vain pääni sisällä. Ulkomaailma ei kiinnitä asiaan huomiota. Päätin myös hiljattain osallistua yksin suklaatehtaan opastetulle kierrokselle, josta kuulin samana päivänä. Osallistujien joukossa oli muuan kiinnostava mies. Olemme tapailleet siitä lähtien!”

Ekaterina, 24

 

Irene ja Lauri

“Olen kotoisin Hong Kongista, missä naisten ajatellaan usein olevan hentoja ja hauraita, ja tarvitsevan hoivaa ja suojelua. Siellä saan kysymättä apua raskaan matkalaukun kanssa. Suomessa apua ei välttämättä kehdata tarjota, sillä kukaan ei halua loukata. Olen saanut totutella uudenlaiseen tasa-arvoajatteluun myös omassa suhteessani. On haastavaa muuttaa ajattelutapaa, joka on ihmisessä niin syvällä. Arjessamme tapahtuu joskus kulttuurien yhteentörmäyksiä, mutta kaikilla pariskunnilla on asioita, joita pitää työstää.”

– Irene, 24

“Rakkaus merkitsee minulle enemmän tekoja kuin sanoja. Ilman tekoja sanat eivät tarkoita mitään. Kumppanilleen voi ilmaista rakkauttaan sekä suurten että pienten asioiden kautta. Pienet teot ovat arkisia asioita, jotka saavat kumppanisi tuntemaan itsensä rakastetuksi, kuten kosketuksia, kukkia ja kehuja. Sitten on tapa, jolla kohtaat kumppanisi arjessa, esimerkiksi olemalla luotettava ja tukena toiselle. Ne eivät tuo nopeita voittoja, vaan sellaisen huomaa vasta ajan myötä.”

– Lauri, 27

 

Uusia ihmisiä kohtaa helposti esimerkiksi uuden harrastuksen parissa. Kiinnostaisiko vaikkapa Punaisen Ristin ensiapuryhmätoiminta tai ystävävälitys? Voit myös etsiä tekemistä Punaisen Ristin tapahtumakalenterista

Piditkä tästä kirjoituksesta? Tilaa noin kerran viikossa ilmestyvät blogipostaukset sähköpostiisi sivun oikeasta laidasta. 

Teksti ja kuvat: Mikaela Remes

07 Apr

Ahdistaako maailman tila? Kirjoita kiitollisuuskirje

Ei ole niin pientä hyvää tekoa, etteikö siitä voisi kiittää.

Kiittäminen on hyvä tapa, joka iskostetaan meihin jo lapsina. Liian usein yksinkertainen sana kuitenkin unohtuu tai jää muista syistä sanomatta. Usein palautetta havahtuu antamaan vasta silloin, kun jokin menee pieleen: virheet kiinnittävät huomion, asioiden sujuminen ei.

Kiitollisuuden tunnetta ja sen vaikutuksia niin kiittäjään kuin kiitoksen saajaankin on tutkittu paljon. Tutkimustulokset kertovat, että kiittäminen hyödyttää kaikkia: kiitoksen saaja auttaa todennäköisemmin myös tulevaisuudessa, ja kiitollisuutta ilmaisevat ihmiset voivat paremmin.

“Olen kai niin tottunut suuntaamaan huomioni epäkohtiin, että kiitollisuuden osoittaminen vaatii harjoittelemista.”

Joskus kiitollisuuden aiheita voi olla vaikeaa keksiä. Kun niitä alkaa etsiä, löytäminen käy kuitenkin jatkuvasti helpommaksi. Kiitollisuutta voi myös tietoisesti harjoittaa. Yksi mahdollinen keino on kirjoittaa kirje henkilölle, joka ansaitsee kiitoksen. Päätin kokeilla kiitollisuuskirjeen kirjoittamista havahduttuani siihen, että keskityn usein murehtimaan kaikkea sitä, mikä maailmassa mättää.

Haastavinta on vilpittömyys

Miltä kirjeen kirjoittaminen sitten tuntuu?

Aluksi vähän epäluonnolliselta, ehkä jopa nololta. Olen kai niin tottunut suuntaamaan huomioni epäkohtiin, että kiitollisuuden osoittaminen vaatii harjoittelemista. Haastavinta on vilpittömyys – kiitollisuus ei jätä tilaa ironialle. Se taas tuntuu virkistävältä.

Kun jatkan kirjoittamista, itsetarkkailu unohtuu. Keskityn ihmisiin, joita haluan kiittää. Kirjoitan kolme kirjettä: Yhden vanhalle ystävälle, jonka kanssa nykyään tulee pidettyä yhteyttä vain harvoin. Kerron, miten paljon arvostan sitä, kuinka hän kohtelee muita ihmisiä. Toinen kirje on entiselle opettajalleni, joka opetti oman oppiaineensa lisäksi olennaisia asioita myös elämästä yleensä.

Kolmannen kirjeen osoitan arkkipiispa Kari Mäkiselle, jota kiitän inhimillisyydestä. En kuulu kirkkoon, mutta olen kiitollinen siitä, että kirkko uskaltaa puolustaa kaikkien ihmisten yhtäläistä arvoa silloinkin, kun kannanotot saavat osakseen arvostelua.

Kirjoitan kirjeitä käsin. Se auttaa uppoutumaan nykyhetkeen, ja viestin sisältöäkin tulee miettineeksi tarkemmin. Jos kauppalistoja ei oteta lukuun, en edes muista, milloin viimeksi olen kirjoittanut mitään käsin. Miksiköhän? Kynän liikkeessä on jotain miellyttävän konkreettista. Siitä jää jälki.

Kirjeiden kirjoittamisen jälkeen olo on täysin tyyni.

Äkkiseltään ajatus kiitollisuuskirjeestä voi tuntua naiivilta unelmahötöltä. Kiitollisuus ei kuitenkaan tarkoita epäkohtien kieltämistä tai hyväksymistä. Kiitollisuuden osoittaminen voi päinvastoin olla yksi yhteiskunnallisen vaikuttamisen muoto: keino saada aikaan muutos, jonka seurauksena maailmasta tulee piirun verran lempeämpi ja inhimillisempi.

“Kirjeen voi kirjoittaa läheiselle tai vaikka yhteiskunnalliselle vaikuttajalle.”

Kirjeen voi kirjoittaa läheiselle tai vaikka yhteiskunnalliselle vaikuttajalle. Ei ole niin pientä hyvää tekoa, etteikö siitä kannattaisi kiittää. Jos kirjeen lähettäminen ei ole mahdollista, kiitoksen voi kertoa sähköpostitse, sosiaalisessa mediassa – tai tietysti kasvotusten. Todennäköisesti olette molemmat kiitoksen jälkeen tyytyväisempiä kuin sitä ennen: kiittämäsi henkilö saa tarmoa toimia oikein myös jatkossa, ja sinun hyvinvointisi lisääntyy.

Kiitollisuuden osoittaminen merkitsee huomion siirtämistä itsestä toisiin, mikä on individualistisessa ajassa hyväksi itse kullekin. Se on myös juuri sitä, mitä vihapuheen kyllästämä keskusteluilmapiiri kipeästi kaipaa. Jos kerran vihalla voi vaikuttaa, mitä kaikkea onkaan mahdollista saada aikaan kiitollisuudella?

Teksti: Irina Herneaho

Inspiroiduitko? Kirjoita kiitollisuuskirje ja jaa kokemuksesi sosiaalisessa mediassa hashtagilla #kiitoskirje