07 Nov

Tunteet vapaaehtoistyössä ‒ empatia on avustustyössä hyödyksi, sääli puolestaan on surua ilman ratkaisuja

HENRY GOES ABROAD

Leadership Academy -koulutus pidettiin luonnon keskellä sijaitsevassa Vallekilde Højskolessa Tanskassa. Kuva: Constantin Ioan Garleanu.

 

Oona Simolin osallistui elokuussa Tanskan Punaisen Ristin nuorten järjestämään Leadership Academy -koulutukseen, jossa pohdittiin muun muassa auttamiseen liittyvää valtadynamiikkaa. Vuosittaiseen nuorille vapaaehtoisjohtajille suunnattuun koulutukseen osallistui myös Kerttu Auvinen, jonka blogitekstin voit lukea tästä.

 

LEADERSHIP ACADEMY oli ensimmäinen kansainvälinen Punaisen Ristin koulutus, johon osallistuin. Tärkein syy koulutukseen hakemiselle oli uusien taitojen oppimisen lisäksi halu tutustua toisiin nuoriin vapaaehtoisiin ympäri maailman. Odotukseni täyttyivät kummankin osalta erinomaisesti, sillä vapaaehtoisjohtajuudesta oli oppimassa osallistujia muun muassa Malawista, Zimbabwesta, Ukrainasta, Romaniasta, Georgiasta ja Pakistanista.

Kirjavassa joukossa korostui se, miten erilaisten ongelmien parissa Punainen Risti työskentelee eri maissa ja miten eri tavoin nuoret ovat järjestäytyneet kansallisissa yhdistyksissä.

Monikulttuurisessa joukossa korostui myös yhteiskuntien ongelmien erilaisuus ja niiden mittakaavojen erot. Pohdin kahden viikon koulutuksen aikana usein joukon pienintä yhteistä nimittäjää mitä lopulta jaamme koulutukseen osallistuneiden kesken? Ensimmäinen vastaus liittyy arvoihin. Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun liikettä ohjaavat sen periaatteet, joihin jokainen vapaaehtoinen maasta riippumatta sitoutuu.

 

ARVOJEN LISÄKSI vapaaehtoistyön sytykkeenä toimii usein ja ehkä abstrakteja arvoja useamminkin erilaiset tunteet. Leadership Academyssa tunteiden roolia vapaaehtoistyössä käsiteltiin harjoituksessa, jossa osallistujat listasivat paperille tärkeimmät esineensä ja vaatteensa, läheisimmät ihmisensä ja mieluisimman paikan kodissaan. Tämän jälkeen osallistujilta otettiin pois näitä asioita edustavia paperilappuja yksi kerrallaan: oli tuurista kiinni, menettikö älypuhelimensa vai perheensä. Harjoitusta seurasi purkukeskustelu säälin, sympatian ja empatian eroista.

Harjoituksen tarkoitus on valmistaa osallistujia tarkastelemaan avustamiseen liittyvää valtadynamiikkaa. Toisinaan avustustyöhön liittyvä, mutta negatiivinen tunne on sääli. Sen vallassa toisen ihmisen puolesta tunnetaan pahaa mieltä, mutta säälijä ei silti toimi hänen puolestaan tai usko toisen kykyyn muuttaa tilannettaan. Sääli ei näin ole hyvä lähtökohta tasa-arvoiseen ja oikeaan muutokseen tähtäävään auttamiseen.

Harjoituksen oppien mukaan sympatia ja empatia ovat auttamisen kannalta hyödyllisempiä tunteita, jotka mahdollistavat toisen henkilön asemaan asettumisen. Sympatia ja empatia toimivat meissä silloin, kun uutisia katsoessa katse tarrautuu yksittäisiin ihmisiin ja havahtuu miettimään, miltä juuri tuosta katastrofin keskellä olevasta ihmisestä tuntuu. Toisin kuin säälissä, kumpikin näistä tunteista tunnistaa toisen ihmisen yhdenvertaisuuden.

Empatia ja sympatia voivat kumpikin tehdä kipeää. Ero niiden välillä onkin reaktiossa, siinä mitä tunne saa meidät tekemään. Sympatian kourissa ihminen voi tuntea myötätuntoa, mutta ei tarjoa apuaan tilanteen muuttamiseksi. Vasta empatian kautta on mahdollista ottaa välimatkaa tunteeseen, ottaa askel taaksepäin ja ryhtyä toimeen toisen auttamiseksi.

Harjoituksen esittämää kolmijako herätti myös jonkin verran keskustelua. Missä määrin esimerkiksi keskivertosuomalainen voi oikeasti ymmärtää esimerkiksi omaisuuden menetyksen kokemusta maassa, joka ei tarjoa minkäänlaista perusturvaa? Filosofiseen kysymykseen siitä, miten hyvin toisen kokemusta voi ymmärtää, ei tietenkään ole yhtä vastausta. Hakoteille voidaan kuitenkin joutua helposti, jos auttavaa kättä tarjotaan oman kokemuksen perusteella varmistamatta ensin toiselta, tarvitsisiko hän sittenkin jotain aivan muuta.

 

LEADERSHIP ACADEMYSSA  kehitettiin myös auttamiseen tarvittavaa kuuntelutaitoa paikallisessa koulussa, jossa fasilitoimme nuorten aktiivista kansalaisuutta tukevan työpajan. Hankalasta nimestään huolimatta fasilitoinnissa kyse oli yksinkertaistettuna siitä, että paikallisia nuoria autettiin kartoittamaan heille merkityksellisiä yhteiskunnallisia asioita. Kun nuoret olivat harjoituksissa valinneet muutaman heille tärkeän aiheen, autoimme heitä etsimään keinoja vaikuttaa niihin.

Paikalliselle koululle lähdettiin fasilitoimaan työpajaa muutaman tunnin varoitusajalla. Kuva: Constantin Ioan Garleanu.

 

Minulle kahden viikon koulutuksen tärkeintä antia olivat juuri kouluvierailun kaltaiset käytännölliset työkalut, joiden avulla kohderyhmien kuuntelusta voi tehdä suunnitelmallisempaa ja järjestelmällisempää. Uskon voivani käyttää näitä Suomessa osastotasolla, jotta toiminta vastaisi mahdollisimman hyvin siihen avuntarpeeseen, joka lähialueella on.

Mitä tulee empatiaan liittyviin kysymyksiin, kohtaamiset täysin eri taustoista tulevien ihmisten kanssa ovat varmasti ainakin hyvä alku toisen kokemuksen ymmärtämiselle. Myös tähän Leadership Academy tarjosi erinomaisen mahdollisuuden.

 

Teksti: Oona Simolin

Kirjoittaja on Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoinen.

 

Henry Goes Abroad -sarjassa Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoiset kirjoittavat kokemuksistaan ulkomailla. Järjestö lähettää nuoria maailmalle muun muassa kansainvälisille leireille ja opintomatkoille.