22 Jun

Toiminnan mies rakentaa vaikka aavikkosairaalan

Otto Kari oli pystyttämässä Azraqin pakolaisleirin kenttäsairaalaa Jordanian paahtavassa helteessä vuonna 2013. Kuvaaja: Mikko Vähäniitty / SPR.

 

Suomen Punaisen Ristin hallituksen varapuheenjohtajalle Otto Karille, 31, hädänalaisten auttaminen on itsestäänselvyys, joka kumpuaa pohjoismaisista arvoista. Apu ei katso vaatteiden merkkiä eikä ihmisen tuottamaa yhteiskunnallista hyötyä.

 

KESÄKUUN ALUSSA Otto Kari uusi paikkansa Suomen Punaisen Ristin varapuheenjohtajana Helsingin yleiskokouksessa. Se oli suuri kunnia nuorelle lääketutkijalle, mutta ei varsinaisesti tie rikkauteen, sillä vapaaehtoistyöhön perustuvan yhdistyksen luottamustehtävät perustuvat luonnollisesti vapaaehtoisuuteen.

– Olemme päättäneet, että emme maksa itsellemme korvauksia. Vain matkat korvataan. Motiivit toimintaan osallistumiseen ovat selkeämpiä, kun palkkiota ei ole tarjolla, Kari perustelee.

Miten mies on sitten päätynyt avustustyön pariin? Otto Karille auttaminen on aina ollut itsestäänselvyys – asia, joka yksinkertaisesti kuuluu tehdä. Punaisen Ristissä toimiminen tarkoittaa hänelle ihmisyyden puolustamista.

– Se kattaa kaiken siitä, miten puhumme hädänalaisista, sellaisiin käytännön tekoihin, joilla suojellaan alttiita ryhmiä. Minulle se luo merkityksellisyyttä – tunteen, että olen tehnyt jotain yhteiskunnan kannalta hyödyllistä, hän sanoo.

PUNAISEN RISTIN ja Otto Karin polut kohtasivat ensimmäistä kertaa lukiossa, kun Kari suoritti opintoihin kuuluvan vapaaehtoistyön osion käymällä ensiapukurssin. Avustustyöntekijänä Darfurissa toiminut kurssinvetäjä teki Kariin vaikutuksen. Vetäjän mukaan avustustyöstä kiinnostuneen kannattaa aloittaa kotimaan ensiapuryhmästä. Muutama vuosi myöhemmin Kari pumppasi ryhmän perehdytyskurssilla Anne-nukkea ja lähti päivystäjäksi tapahtumiin.

28-vuotiaana Karille tarjoutui mahdollisuus lähteä avustusoperaatiolle Jordaniaan. Avustuskohteessa kaivattiin kipeästi uutta kenttäsairaalaa, sillä olemassa olevat täyttyivät nopeasti Syyrian sodan pakolaisista. Pian Kari löysi itsensä rakentamasta sairaalaa keskellä aavikkoa 60 asteen paahteessa. Hän oli osa ensiryhmää, joka lensi avustuskohteeseen käynnistämään toimintaa.

– Minua kutsuttiin tekniseksi delegaatiksi, mutta käytännössä tein ihan mitä tahansa tarvittiin. Toimenkuva oli joustava, koska tarkoitus oli saada aikaan mahdollisimman paljon mahdollisimman lyhyessä ajassa. Operaatiot ovat tehokkaita kertarykäisyjä: oma komennukseni kesti viisi viikkoa ja töitä tehtiin vuorokauden ympäri.

PIAN KARI SIIRTYI kentältä pääkaupunki Ammaniin suunnittelemaan sairaalan logistiikkaa: mitä tarvitaan ja missä järjestyksessä tavaroita ajetaan sairaalan rakennuspaikalle. Lopulta hän keskittyi erityisesti lääkeasioihin, jotka olivat farmasiaopintojen kautta tulleet tutuiksi.

Katastrofiapu tuo monelle mieleen ruoka- ja vesiavustukset, mutta myös lääkkeillä on elintärkeä rooli.

– Kun katastrofi ajaa maan poikkeusolosuhteisiin, terveydenhuollon kuormitus kasvaa. Tulee paljon akuutteja loukkaantumisia, jotka on hoidettava. Tällöin perussairauksien hoito monesti keskeytyy. Hoitamattomana ne pääsevät pahenemaan, jolloin nekin tapaukset, jotka normaalisti parantuisivat kotona, on lopulta hoidettava sairaalassa, Kari kertoo.

Tällainen tilanne on esimerkiksi Syyriassa juuri nyt.

– Ihmiset ovat joutuneet elämään käsittämättömissä olosuhteissa ja kärsivät veden ja ruoan puutteesta. Perussairaudet ovat pahentuneet kriittiseen pisteeseen. Siksi on tärkeää, että katastrofin sattuessa myös apteekkijärjestelmän toiminta saadaan palautettua mahdollisimman nopeasti, jotta voidaan pitää perussairauksista johtuva ylimääräinen kuormitus minimissä ja ehkäistä inhimillistä kärsimystä.

ITSENSÄ OTTO KARI määrittelee toiminnan mieheksi, mutta viime vuosina hän on hallituksessa joutunut pohtimaan arvokysymyksiä, kun Suomen Punainen Risti on ottanut yhä vahvemmin kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Kun ihmisarvo asetetaan kyseenalaiseksi ja ihmishenki rinnastetaan siihen, kuinka paljon kenestäkin on yhteiskunnalle hyötyä, Karin mielestä on puututtava peliin.

Organisaatiolle, joka toimii yhteistyössä muiden kanssa, kantaaottavuus on Karin mukaan hieman kaksipiippuinen juttu. On harkittava tarkkaan, mihin asioihin ottaa kantaa ja miten.

– Jos lähdemme kritisoimaan kaikkia, joiden kanssa toimimme, se ei välttämättä edistä tavoitteitamme. On helppoa tuomita, mutta kääntyykö se käytännön teoiksi? Julistaminen voisi varmasti tuoda uusia vapaaehtoisia ja lahjoittajia. Punainen Risti on kuitenkin kriisi- ja katastrofiorganisaatio, joten meidän tehtävämme on toimia.

Kenttäsairaalan tarvikkeet Jordaniaan kuljettaneessa lentokoneessa riitti jalkatilaa Rami Syedille (vas) ja Otto Karille. Kuvaaja Tatu Blomqvist / SPR.

KARI KOKEE, ettei ole hänen asiansa neuvoa poliitikkoja siinä, minkälaisia päätöksiä heidän tulee tehdä. Hän kuitenkin toivoo, että jokainen suomalainen osaisi tunnistaa pohjoismaisen arvoperustansa – ne periaatteet, joista maamme maailmalla tunnetaan.

– Siihen liittyvät ihmisoikeudet, kehitystyö ja ihmisten auttaminen silloin, kun he tarvitsevat apua. Ei silloin katsota sitä, mistä he tulevat ja millä motiiveilla. Jos joku on jättänyt kotinsa tullakseen tänne asti, ei päätös ole tehty kevyin perustein. Silloin keskustelu siitä, minkälainen takki tai kännykkä jollakulla on, ei ole olennaista.

Lopulta kaikki kiteytyy globaaliin yhteisvastuuseen: ajatukseen siitä, että voimme kaikki vaikuttaa siihen, miten maailma makaa. Otto Kari on huolissaan lausunnoista, jotka kyseenalaistavat koko yhteisvastuun käsitteen.

– Ollaan valmiita lyömään muureja rajoille ja sulkemaan yhteiskunnat. Ihmisten määritteleminen kansallisten rajojen mukaan on kuitenkin keinotekoista. Usein kansallistunteen tietoisella vahvistamisella haetaan kannatusta, mutta sellainen on lyhyen tähtäimen tavoite, joka saattaa johtaa hallitsemattomaan kehitykseen.

Hänen mukaansa yhteiskunnassa on jo nyt viitteitä siitä, että luokittelemme ihmisiä alkuperän ja muiden mielivaltaisten kriteereiden perusteella. Tutkailemalla menneisyyttä on kuitenkin mahdollista kääntyä pois tällaiselta uralta.

– Se, joka on lukenut historiaa, tietää, että tällaisella harvoin on hyvä lopputulema. Me emme voi kontrolloida sitä, mihin ihmisten leimaaminen saattaa johtaa. Siksi siihen pitää suhtautua vakavasti.

Millä perustein SPR auttaa? Lue lisää Punaisen Ristin toimintaa ohjaavista seitsemästä periaatteesta.

Teksti: Mikaela Remes

28 Apr

Voiko ilmastopakolaisuutta ehkäistä?

Kansainväliset järjestöt korostavat ilmastonmuutokseen valmistautumisen tärkeyttä erityisesti kuivuuden riivaamissa Afrikan maissa. Jos hauraiden maiden kriisikestävyyteen ei aleta panostaa toden teolla, katastrofien seuraukset yltävät pitkälle. 

Afrikan itä- ja eteläosia koettelee pahin kuivuus kymmeniin vuosiin. Pelkästään Etiopiassa ruoka-apua tarvitsee jo noin 10 miljoonaa ihmistä. Monta sadekautta on jo jäänyt satamatta. El Niño-ilmiö, eli merivirran vaihtelu Tyynellämerellä on vaikuttanut päiväntasaajan tropiikin säähän Etiopian lisäksi muun muassa Etelä-Sudanissa, Etelä-Afrikassa, Sambiassa ja Somaliassa.

On viitteitä siitä, että kuivuus ja tulvat pahenevat vuosi vuodelta niin paljon, että jotkut alueet voivat muuttua lopullisesti elinkelvottomiksi.

– Kyseessä ei ole ohimenevä ilmiö, vahvistaa kansainvälisen vaikuttamistyön asiantuntija Pekka Reinikainen Suomen Punaisesta Rististä.

Kuivuus koettelee juuri nyt myös Afrikan vilja-aittana tunnettua Zimbabwea, joka on yleensä auttanut naapurimaitaan turvaamalla satonsa menettäneille maille ruokavarannon. Maahan on julistettu kansallinen hätätila. Jos Zimbabwe kuivuu, seuraukset ovat kauaskantoiset. Nyt jo esimerkiksi Etelä-Afrikka on joutunut tilaamaan maissia Brasiliasta.

“Kyseessä ei ole ohimenevä ilmiö.”

Pitkälle yltävät seuraukset (ks. infografiikka) ovat tyypillisiä monille lähitulevaisuuden luonnonkatastrofeille. Hauraiden maiden kriisivalmius nimittäin vuotaa kuin rikkinäinen sanko.

Miksi tämän pitäisi kiinnostaa länsimaita?

Vaikka Afrikka tuntuisi etäiseltä juuri nyt, muun muassa kuivuus ja tulvat pakottavat tulevina vuosina monet sen kansat liikkeelle kohti Eurooppaa. Missä määrin, se on Reinikaisen mukaan kiinni siitä, ovatko länsimaat valmiita auttamaan kehittyviä maita.

– Nyt on aika investoida älykkääseen kehitysapuun, Reinikainen sanoo.

Älykäs kehitysapu tarkoittaa Reinikaisen mukaan sitä, että rahaa käytetään nykyistä enemmän erityisesti katastrofialttiiden maiden kriisikestävyyden parantamiseen. Nykyään kehitysavusta vain noin yksi prosentti käytetään katastrofivalmiuteen.

Alttius ilmastonmuutokselle ennustaa tulevaa

Asian vakavuuden ymmärtää tutkimalla tilastoja. YK:n virallisella vähiten kehittyneiden maiden listalla on 48 maata, joista suurin osa sijaitsee Afrikassa ja Aasiassa. Listan maista peräti 42 ovat sellaisia, joiden globaali riski-indeksi on hälyttävä – nämä maat eivät pysty hallitsemaan niihin kohdistuvia riskejä. Lisäksi listan maista 37 ovat maailman altteimpia maita ilmastonmuutokselle.

– Tulevaisuuden katastrofeja ennustaa parhaiten juuri ilmastonmuutosalttius, Reinikainen toteaa.

Jos mitään ei tehdä, Punaisen Ristin ja Puolikuun kansainvälisen liiton (IFRC) mukaan maailman katastrofit maksavat vuonna 2050 jopa 270 miljardia euroa. Se on yli kaksi kertaa enemmän kuin koko maailman kehitysyhteistyön rahoitus on ollut viime vuosina. Humanitaarinen apu, eli katastrofien jälkipyykki, on kymmenen kertaa kalliimpaa kuin ennakoiva kehitysapu.

Järkevintä olisi Reinikaisen mukaan tukea erityisesti maita, joiden kehityssuunnan voi mitä todennäköisimmin ennustaa.

– Tiedämme varmasti, että esimerkiksi Etiopian ja muiden Itä-Afrikan maiden kuivuus ja tulvat tulevat pahenemaan säännöllisen syklin mukana. Olisi silkkaa tyhmyyttä sulkea siltä silmiään.

Teksti ja infografiikka: Mirkka Helkkula

Lue lisää:

Kuivuuden seurauksista Suomen Punaisen Ristin sivuilta

Katastrofien ennakoinnista ja vähentämisestä IFRC:n artikkeli

Muista myös Afrikka-keräys

14 Jan

Miltä näyttää avustustyön tulevaisuus?

Tulevaisuuden suuntaa ennakoivat megatrendit luovat humanitaariselle avulle uusia mahdollisuuksia, mutta asettavat samalla toiminnalle reunaehtoja. Punaisen Ristin kansainvälisen komitean ICRC:n muutaman vuoden takainen tulevaisuuskatsaus on edelleen polttavan ajankohtainen. Sen mukaan inhimillisyyttä tarvitaan, kun kriisit monimutkaistuvat ja kybersodankäynti hämärtää vastuun. Listasimme avustustyöhön vaikuttavat keskeisimmät megatrendit.

SPR:n rahoittama CBHFA -ohjelma pyrkii parantamaan kylien elinoloja ja katastrofikestävyyttä. Daw Paw Ka Lay -kylä sijaitsee lähellä Loikawia, Kayah State, Myanmar.

Tulevaisuudessa ennakoinnin merkitys korostuu, kun erilaiset kriisit kietoutuivat toisiinsa. SPR tukee muun muassa Myanmarissa sekä kylien elinolojen että katastrofikestävyyden kohentamista. Kuva: Jarkko Mikkonen / Suomen Punaisen Ristin kuva-arkisto

1. Kriisit limittyvät: ilmastonmuutos, köyhyys ja konfliktit

Vuonna 2011 Japanissa sattui maan historian voimakkain maanjäristys, jonka nostattama tsunami teki valtaisaa tuhoa ja sai aikaan ydinvoimalaonnettomuuden Fukushimassa. Tapaus on esimerkki siitä, miten yksi katastrofi voi synnyttää uusia. Kansainvälisen humanitaarisen avun järjestelmän pitää osata varautua tämäntyyppisiin tilanteisiin, vaikka ne vaikuttaisivatkin epätodennäköisiltä.

Erilaiset kriisit kietoutuvat toisiinsa: usein konfliktit leimahtavat ja pitkittyvät alueilla, joissa on jo valmiiksi köyhyyttä, pulaa vedestä ja ravinnosta ja jotka ovat erityisen alttiita luonnonmullistuksille. Väestönkasvu kärjistää ongelmia, kun kilpailu jo ennestään niukoista resursseista kiihtyy.

Ilmastonmuutoksen myötä luonnonkatastrofeja sattuu tulevaisuudessa yhä enemmän, ja ne ovat todennäköisesti myös entistä tuhoisempia. Pariisin ilmastosopu luo uskoa siihen, että kaikkein vakavimmilta seurauksilta vältytään, mutta sään ääri-ilmiöt yleistyvät silti. Ympäristön tuhoutuminen kiihdyttää kaupungistumista ja ajaa ihmisiä pakolaisiksi. Kaikkein haavoittuvimmassa asemassa ovat ihmiset, jotka eivät pääse pakenemaan, ja tähän tulee löytää ratkaisuja.

2. Globaalit valtasuhteet muuttuvat – miten käy rahoituksen?

Uusien taloudellisten mahtien nousun myötä länsimaiden poliittinen painoarvo vähenee. Moni valtio siirtyy avun vastaanottajasta humanitaarisen toiminnan rahoittajaksi ja kehittäjäksi. Koko humanitaarinen järjestelmä on rakennettu ja sitä on edelleen kehitetty lähinnä länsivetoisesti. Parhaimmillaan uusien valtioiden profiilin nousu voi demokratisoida järjestelmää ja tuoda paremmin kuuluviin kehittyvien maiden ääntä.

Yhteistyö voi kuitenkin osoittautua hankalaksi, jos apua ohjaavista periaatteista, arvoista ja tavoitteista ei päästä yhteisymmärrykseen. Valtiot voivat yrittää hyödyntää humanitaarista apua edistääkseen erilaisia taloudellisia tai ulkopoliittisia tavoitteitaan. Humanitaarisen avun politisoituminen on riski, joka erilaisten humanitaaristen toimijoiden on syytä tiedostaa. Ilmiö ei kuitenkaan ole uusi, ja eri osapuolet ovat ennenkin yrittäneet valjastaa apua omien agendojensa saavuttamiseksi. Uusien toimijoiden mukaantulo tekee ilmiön kuitenkin näkyvämmäksi ja pakottaa humanitaarisen työn tekijöitä arvioimaan toimintaansa monipuolisemmin.

Heikko talouskehitys ja väestön ikääntymisen myötä kasvavat sosiaalimenot kehittyneissä valtioissa herättävät huolen siitä, että tällaiset valtiot vetäytyvät pitkäkestoisesn kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun rahoituksesta. Tästä on jo viitteitä: esimerkiksi Suomi leikkasi vastikään rajusti kehitysyhteistövarojaan. Jos näin käy laajemmassa mittakaavassa, nousevilta talousmahdeilta odotetaan suurempia panostuksia niin humanitaarisen järjestelmän rahoitukseen kuin sen kehittämiseenkin. Todennäköistä on, että järjestelmä käy läpi muutoksia, mutta niiden suuruus jää vielä arvailujen varaan. Yksi mahdollisuus on, että apua koordinoidaan vähemmän kansainvälisten järjestöjen kautta ja enemmän valtioioiden kahdenvälisenä apuna.

3. Tieteen ja teknologian kehitys voi mullistaa kaiken

Kuka olisi osannut ennustaa, kuinka mullistavaksi keksinnöksi internet osoittautuisi? Teknologian ja tieteen kehitys muuttaa myös tulevaisuudessa maailmaa tavoilla, joita ei voi täysin ennakoida. Jotkin murrokset ovat jo täydessä käynnissä: Ihmiset ja yhteisöt eri puolilla maailmaa ovat yhä enemmän yhteydessä toisiinsa. Valtamedian painoarvo heikkenee, ja ihmiset viestivät, jakavat informaatiota ja mielipiteitä suoraan toisilleen, ilman välikäsiä. Sosiaalisen median kultakausi jatkuu, ja lähes koko maailman kattavat mobiiliverkot avaavat uusia mahdollisuuksia viestiä ja saada paikalle apua kriisitilanteissa. Lisääntynyt tieto kannustaa kansalaisia myös lisääntyvään toimintaan, mikä voi hyödyttää humanitaarisia järjestöjä.

Vaikka tiede ja teknologia voivat auttaa ratkaisemaan suuria ongelmia, myös uudenlaisia uhkia ilmaantuu. Esimerkiksi sotateknologian kehitys herättää kysymyksen vastuuvelvollisuudesta: miehittämättömät lennokki-iskut tappavat siviilejä, mutta eivät aseta hyökkäävää osapuolta vaaraan. Myös ei-valtiolliset toimijat voivat päästä käsiksi tuhoisampaan aseteknologiaan, mikä lisää tuhoisten terrori-iskujen mahdollisuutta. Kyberiskut ja -sodat ovat todellinen uhka yhteiskunnissa, jotka ovat hyvin riippuvaisia tietoverkoista. Humanitaariset järjestöt eivät välttämättä ole varautuneet tämän kaltaisiin kriisitilanteisiin, ja siksi tarve uudelle asiantuntijuudelle kasvaa.

4. Auttajat lisääntyvät, vastuu pirstaloituu

Perinteisen, puolueettomuuden ihanteeseen nojautuvien humanitaaristen toimijoiden lisäksi avustustyötä tulevat tekemään tulevaisuudessa yhä useammat tahot. Toiminta saa erilaisia muotoja riippuen siitä, onko vetovastuussa kattaviin toimiin tähtäävä YK, voittoa tavoitteleva yritys vai energiapoliittisia intressejään ajava valtio. Myös järjestökentällä toimijat lisääntyvät, mikä voi hankaloittaa yhteisen sävelen löytämistä. Toisaalta järjestöjen erilaiset painotukset voivat osoittautua eduksi.

Kun humanitaaristen toimijoiden kenttä pirstaloituu, kysymys vastuusta korostuu. Toisin kuin poliitikot, humanitaariset toimijat eivät toimi äänestäjien mandaatilla. Toiminnan läpinäkyvyys on parantunut, mutta jatkossa on huolehdittava entistä päättäväisemmin siitä, että paikallisten ihmisten äänet kuuluvat kriisin keskellä. Avun vastaanottajia ei tule kohdella passiivisina uhreina vaan aktiivisina toimijoina, jotka tuntevat omat tarpeensa ja tilanteensa paremmin kuin yksikään ulkopuolinen.

5. Ennakointi voi pelastaa henkiä

Mediassa näkyvyyttä saavat äkilliset katastrofit, ja tällaisissa tapauksissa avustusten kerääminen käy helpommin. Hiljaiset, hitaasti kytevät kriisit jäävät vähemmälle huomiolle, vaikka inhimillinen hätä on yhtä todellinen. Median kiinnostus katastrofeihin myös lopahtaa nopeasti, mutta paikallisten ihmisten ja kansainvälisten järjestöjen ponnistelu jatkuu kuitenkin paljon pitempään. Jälleenrakentaminen ja vakauden saavuttaminen voivat olla valtaisia haasteita, jotka vaativat riittävät resurssit.

Humanitaarisen työn onnistumisen kannalta on tärkeää ymmärtää kriisin tai konfliktin syitä. Yksioikoiset tulkinnat johtavat todennäköisesti väärään diagnoosiin, ja silloin voidaan päätyä hoitamaan taudin sijasta oireita. Myös yllättäviltä vaikuttavilla tapahtumilla on oma historiansa ja kehityskulkunsa: lopulta harva kriisitilanne syntyy tyhjästä. Esimerkiksi Eurooppaan viime vuonna pyrkineet pakolaiset ovat ensin saattaneet paeta kotimaansa konfliktia ja viettää sen jälkeen pitkiäkin aikoja pakolaisleireillä, joilla ei ole ollut riittävästi resursseja inhimillisten olosuhteiden tarjoamiseen.

Kaikkein inhimillisintä on ehkäistä katastrofeja ja panostaa yhteiskuntien ja yhteisöjen vakauteen sekä omavaraisuuteen. Humanitaaristen järjestöjen onkin kehitettävä kykyään varautua kriiseihin. Tällainen työ ei ehkä ole mediaseksikästä, mutta sitäkin tarpeellisempaa. Päävastuu ennaltaehkäisyssä on kuitenkin poliittisilla päättäjillä ja instituutioilla humanitaaristen järjestöjen rooli on ennen kaikkea tarjota tukea paikallisille toimijoille ja tarvittaessa tulla apuun, jos politiikka epäonnistuu.

Teksti: Irina Herneaho

Lähteet:

International review of the Red Cross. (2011) Humanitarian debate: Law, policy, action. The future of humanitarian action.

Hyvän tekeminen ja valta. Humanitarismin kriittistä tarkastelua. (2013) Toimittanut Frank Johansson. Gaudeamus. 

04 Jun

Lipaskerääjänä autat katastrofien uhreja

Everyone is always welcome to join in the Red Cross fundraising. With your help Finnish Red Cross can help quickly the ones who suffer because of catastrophes or accidents.

Katso video ja selvitä, miten sinäkin pääset liittymään Punaisen Ristin lipaskerääjien reserviin! Aikaisempaa kokemusta ei tarvitse olla ja kerätä voi juuri niin kauan kuin haluaa. Ilmoittaudu mukaan täältä.

Joona Möttö