26 Oct

Mieti ennen kuin jaat tai retweettaat – kriisin keskellä some antaa huhuille siivet

Jos huomaat kaverin jakavan väärää tietoa, asiasta kannattaa huomauttaa ja samalla pyytää kaveria lopettamaan. Väärää tietoa jakavaa voi lähestyä esimerkiksi yksityisviestillä. Kuva: Flickr / LearningLark / CC BY 2.0

 

Totta vai tarua, hätiköityjä päätelmiä vai tarkoituksellista harhaanjohtamista? Somessa kriisit alkavat helposti elämään omaa elämäänsä ja pahimmillaan valheellisten huhujen leviäminen vaikeuttaa poliisin työtä. Vastuullinen somekäyttäjä suhtautuu tietoon kriittisesti ja auttaa kitkemään väärää tietoa sellaiseen törmätessään.

 

USKALLANKO LÄHTEÄ kotiin vai jatkanko piileskelemistä? Tätä turkulainen opiskelija Venla*, 25, joutui pohtimaan istuessaan eräänä elokuisena perjantai-iltapäivänä sisustuskaupassa lukkojen takana. Kukaan ei osannut sanoa, mitä Turun keskustassa tapahtui, mutta Venlan puhelin täyttyi puukotusiskuun liittyvistä kyselyistä, ilmoituksista ja arvailuista.   

Venla ja hänen ystävänsä olivat kiertelemässä ydinkeskustassa olevassa liikkeessä, kun hätääntynyt poikaystävä soitti toistamiseen kysyäkseen, onko kaikki varmasti kunnossa. Tilanteen vakavuus ei ystävyksille aluksi auennut, mutta someen tulvivien viestien perusteella alkoi näyttää siltä, että ulos ei ollut menemistä. Tilanne oli sekava ja epätietoisen aika pitkä.

– Meitä oli kaupan sisällä miltei parikymmentä ihmistä, ja kaikki olivat kiinni puhelimissaan. Olen 100 hengen Whatsapp-ryhmässä, jossa ihmiset jakoivat perätöntä tietoa. Puhuttiin esimerkiksi iskuista eri puolilla kaupunkia. Siksi emme uskaltaneet poistua kaupasta ennen kuin näimme, että ihmiset alkoivat liikkua normaalisti kaupan ulkopuolella, Venla kertoo.

 

ON TYYPILLISTÄ, että kriisin keskellä tapahtumien kulusta on hankala muodostaa yhtenäistä kuvaa. Kun jotain yllättävää tapahtuu, ihmisten tiedon tarve lisääntyy. Poliisin mukaan on hyvä, että ihmiset pyrkivät poikkeustilanteissa omatoimisesti selvittämään tapahtumien kulkua. On kuitenkin pyrittävä erottamaan oikea ja väärä tieto toisistaan.

– Tiedon etsinnässä kannattaa ensisijaisesti hyödyntää viranomaisten omia sosiaalisen median tilejä ja tiedotteita sekä suuria ja tunnettuja valtakunnallisia ja alueellisia medioita, neuvoo Lounais-Suomen poliisin viestintäpäällikkö Teemu Äikäs.

Varsinkin lähdekritiikin suhteen kannattaa olla tarkka.

– Ongelmaksi muodostuu se, että huhut leviävät samalla tavalla kuin oikea tieto. Joukossa on myös henkilöitä, jotka ”ruokkivat” sosiaalista mediaa väärillä tiedoilla. Väärää tietoa voidaan kertoa ”huvin vuoksi” tai omiin vääriin johtopäätöksiin perustuen, Äikäs sanoo.

 

MIKSI KUKAAN levittäisi tahallisesti väärää tietoa? Syynä saattaa poliisin mukaan olla omien aatteiden ja tarkoitusperien ajaminen ja yhteiskunnan hämmentäminen.

– Kriisitilanteet tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden tällaiseen, koska silloin on liikkeellä paljon tietoa. Sellaisella viestinnällä on tietty tavoite ja se on usein suunnitelmallista. Toisaalta tahallinen väärän tiedon levittäminen saattaa jonkun mielestä olla ”hyvä läppä”. Viesti laitetaan liikkeelle hetken mielijohteesta ajattelematta tarkemmin sen seurauksia.

Hyvä läppä voi kuitenkin olla kriisin keskellä huono veto. Tilanne saattaa olla todella vakava ja kaikki somessa liikkuva virheellinen tieto lisää epätietoisuutta ja saattaa työllistää viranomaisia turhaan. Sosiaalisessa mediassa levitetty virheellinen tieto saattaa myös täyttää rikoksen tunnusmerkistön, Äikäs huomauttaa.

Jos huomaat kaverin jakavan väärää tietoa, asiasta kannattaa huomauttaa ja samalla pyytää kaveria lopettamaan. Väärää tietoa jakavaa voi lähestyä esimerkiksi yksityisviestillä.

 

HUHUT SAATTAVAT myös syntyä ja levitä tiedonjanosta, kun malttamattomat ihmiset yhdistävät johtolankoja ja tekevät päätelmiä omin päin. Poliisi myöntääkin, että ihan kaikkia yksityiskohtia ei välttämättä heti voida kertoa. Liiallisten yksityiskohtien avaaminen julkisuudessa saattaa esimerkiksi vaikuttaa silminnäkijöiden kertomuksiin ja sillä saattaa puolestaan olla vaikutuksia itse rikostutkintaan.

Turun puukotuksen alla virheellistä tietoa liikkui poliisin mukaan paljon. Kriisin aikaan poliisin viestintäosastolla työskenteli somehuhuja seuraava virkamies, joka kävi korjailemassa väärinkäsityksiä mahdollisuuksiensa mukaan.

Poliisi ei kuitenkaan luonnollisesti voinut tietää, mitä suljetuissa ryhmissä ja mobiilikeskusteluissa liikkui. Teemu Äikäksen mukaan on toki ymmärrettävää, että ihmiset viestittävät omaisilleen. Tieto siitä, että läheinen on turvassa huojentaa omaisia ja vähentää puolestaan viranomaisille suunnattujen tiedustelujen tarvetta, hän sanoo. Rikoksen ratkominen ja kriisin selvittely sen sijaan kuuluu ammattilaisille.

– Jos itse havaitsee jotain oleellista tapahtumaan liittyvää, asiasta kannattaa ilmoittaa hätänumeron kautta viranomaisille sen sijaan, että alkaisi asiasta viestittämään suljettujen ryhmien kautta omille kavereilleen, Äikäs painottaa.

 

Somettajan muistilista kriisitilanteessa:

  1. Varmojen tietojen saaminen vie aikaa.  On tavallista, että heti tapahtuneen jälkeen ei vielä tiedetä kaikkea, vaan asiat aukeavat vähä vähältä. Viranomaisten periaatteena on, että nopeutta ei koskaan voida asettaa luotettavuuden edelle. Ensin on selvitettävä tilanne ja vahvistettava tiedot, jotta niitä voi jakaa eteenpäin.
  2. Suhtaudu kriittisesti somessa liikkuviin väitteisiin. Tarkista, löydätkö saman tiedon toisesta lähteestä. On myös hyvä arvioida itse lähdettä: onko se luotettava, ja voisiko julkaisijalla olla erityinen halu tai motivaatio levittää tietynlaista tietoa?
  3. Kanna vastuu omasta somekäytöksestäsi. Kun tilanne on päällä, tiedon jakaminen on tärkeää. Yhtä tärkeää on kuitenkin olla osallistumatta vahvistamattomien huhujen levittämiseen. Jos jälkikäteen huomaat, että olet jakanut väärää tietoa, oikaise väittämäsi. Omien virheellisten tietojen korjaaminen on vastuullista somekäyttäytymistä.

 

Lähde: Suojelupoliisin viestintäosasto

*) Haastateltava esiintyy omasta pyynnöstään nimettömänä.

Teksti: Mikaela Remes

19 Oct

“Päällämme voisi räjähtää ydinpommi” – näin Helsingin maanalaiset tunnelit suojelevat kaupunkilaisia

Poikkeusoloja varten suojakalliossa on erillinen ilmanvaihtojärjestelmä, joka puhdistaa ilman esimerkiksi viruksista ja ydinsaasteesta.

 

Ydinsota oli pitkään suomalaisnuorille tuttu lähinnä historian oppikirjojen sivuilta. Parin viime vuoden aikana olemme kuitenkin saaneet lukea uutisista, kuinka pelko joukkotuhoaseiden käytöstä kasvaa maailmalla ja ihmiset hamstraavat joditabletteja apteekeista. Mitä jos pahin tapahtuisi? Kävimme Helsingin katujen alla katsomassa, minkälaisen suojan kaupunki tarjoaa asukkailleen kriisitilanteessa.

 

SODALTA PAKENEMINEN luo mielikuvia kylmänkosteista tunneleista, mutta Merihaan väestönsuojan ovella vastaan juoksee hikisiä ja innokkaita lapsia ja ilman täyttää iloinen puheensorina. Olemme 20 metriä Helsingin katujen alla, kiveen louhitussa suojatilassa, joka rauhan aikana toimii urheiluhallina ja lasten leikkiluolana. Pomppulinnasta kuuluu riehaantunutta naurua ja viereisessä salissa juostaan sählypallon perässä.

Pinta-alaltaan miltei 15 000 neliömetrin kokoinen tila, jossa normaalisti puretaan energiaa ja juhlitaan lasten syntymäpäiväkekkereitä, suojaisi tosipaikan tullen 6 000 lähialueella asuvaa helsinkiläistä vakavaltakin aseelliselta iskulta.

Päällämme voisi kuvaannollisesti räjähtää ydinpommi, eikä se aiheuttaisi meille säteilysairautta, toteaa tiloja esittelevä Helsingin pelastuslaitoksen väestönsuojelusuunnittelija Jari Markkanen.

Väestönsuoja on suunniteltu suojelemaan Merihaan ja Hakaniemen kaupunginosissa asuvia sekä liikkuvaa väestöä, kertoo väestönsuojelusuunnittelija Jari Markkanen.

 

KOOLTAAN HIEMAN Helsingin keskustassa sijaitsevaa nykytaiteen museo Kiasmaa suurempi kalliosuoja on osa pääkaupunkiseudun katastrofivalmiutta. Helsingissä on väestönsuojapaikkoja kaiken kaikkiaan 850 000 hengelle. Osa suojista on kallioon louhittuja luolia, jotka palvelevat arkisin muun muassa skeittipaikkoina ja uimahalleina.

Myös keskustan alueen metroasemat voivat tarpeen tullessa suojata tuhansia ihmisiä.

Metroraiteiden päällä on paineenkestävät kaasutiiviit ovet, jotka laskeutuvat tunnelin katosta alas. Yhdessä rullaportaiden alapäästä nostettavan suojaoven kanssa, ne tekevät metroasemasta paineen- ja pomminkestävän luolan. Kriisitilanteessa metrojunat ajettaisiin asemille ja ihmiset pääsisivät vaunuihin istumaan, Markkanen kertoo.

Myös Kuopiossa ja Tampereella on isoja kalliosuojia ja monella suurella suomalaisella kauppakeskuksella on omat väestönsuojansa.

Väestönsuojelun kannalta ongelmallisia ovat Markkasen mukaan lähinnä pientaloalueet, joihin laki ei aikoinaan ole velvoittanut rakentamaan väestönsuojelutiloja. Ne ovat kuitenkin Markkasen mukaan epätodennäköisiä pommituksen kohteita, sillä alueilla on vain siviilejä, ei strategisesti hyökkäyksen arvoisia kohteita.

 

LAIN MUKAAN väestönsuojat on saatava käyttöön 72 tunnin varoitusajalla. Kriisin sattuessa ajatuksena on, että ihmiset ottavat mukaan ruokaa ja lääkkeitä henkilökohtaisiin tarpeisiinsa ja siirtyvät väestönsuojelutiloihin. Silloin tavallisetkin tallaajat saattavat joutua hommiin, sillä väestönsuojan pyörittämiseen liittyviin vastuutehtäviin tarvitaan noin parisataa suojaan saapuvaa siviiliä.

Poikkeusoloissa laki antaa mahdollisuuden nimetä ihmisiä väestönsuojelutehtäviin. Samalla alkaa työvelvollisuus, eli voidaan ottaa kortistosta ihmisiä, jotka eivät ole muissa töissä. Heidät on mahdollista määrätä työtehtäviin valtakunnan turvallisuuden takaamiseksi, Markkanen kertoo.

Jokaista turvaa hakevaa kohden on säilötty vettä hygienian hoitamiseen. Kalliosuojan perukoilla pitkä tunnelinpätkä on jaettu keltaisiin ruutuihin, jotka osoittavat paikat yli 200 kuivakäymälälle – käytännössä riviin aseteltaville muoviastioille, joihin ihmisten on määrä tehdä tarpeensa. Säilöstä löytyy myös miltei 700 kompaktiin tilaan mahtuvaa kolmikerroksista sänkyä.

Lattiaan maalatut keltaiset ruudut osoittavat, mihin väestönsuojan yli 200 kuivakäymälää on määrä asettaa.

Varastossa säilytetään miltei 700 kompaktiin tilaan mahtuvaa kerrossänkyä, joissa 2 000 henkeä voivat nukkua samanaikaisesti.

 

Viereisessä hallissa pelataan sählyä. Kun luo katseensa kattoon, voi huomata sänkyihin sopivien suojamuovitettujen patjojen roikkuvan räystäältä. Suojatiloissa nukutaan vuoroissa: kun 2 000 ihmistä nukkuu, 4 000 on valveilla ja ylläpitää väestönsuojan toimintoja, kuten ensiapupisteitä ja käymälöiden tyhjentämistä.

Näin systeemiä pyöritetään, jos täällä joudutaan olemaan pitkän aikaa esimerkiksi säteilytilanteen vuoksi. Kolmen tai neljän päivän jälkeen säteily on laskenut niin paljon, että ihmiset voidaan lähettää ulos, Markkanen sanoo.

Sählyhallin katossa roikkuu myös rauhan aikana suojamuovitettuja patjoja odottamassa kalliosuojassa yöpyviä.

 

ENSIMMÄINEN VÄESTÖNSUOJELULAKI astui voimaan vuonna 1939. Ennen sitä väestönsuojia ei ollut pakko rakentaa, ja kun Talvisota syttyi 1930-luvun lopussa, Helsingissä niitä ei käytännössä ollut. Silloin väestön suojaamisessa improvisoitiin muun muassa ottamalla käyttöön jätevesitunneleita.

Jätevesitunneleihin rakennettiin lautalattiat, jottei ihmisten tarvinnut kahlata likavedessä. Tunnelit olivat jopa kilometrien pituisia ja niihin tehtiin pistoreikiä matkan varrelle, joista ihmiset pääsivät pujahtamaan sisään. Tarjosihan se hyvän suojan ilmaiskuilta, mutta aikalaiset kertovat, että se oli vihoviimeinen paikka, jossa kukaan tahtoi viettää aikaansa, Jari Markkanen sanoo.

Kalliosuojien rakentaminen ajoittui pääosin kylmän sodan alkuun, kun ydinsodan pelossa todettiin, että maanalainen massa antaa hyvän suojan säteilylle. Vuosien varrella rakennustekniikka on edistynyt, ja tiloista on tehty kodikkaampia. Merihaan väestönsuojan graniittiseinät on ruiskubetonoitu valkoiseksi, mikä tekee tilasta valoisan.

Jos seinät olisivat pelkkää graniittia, tila olisi paljon pimeämpi ja märempi, ja seinät olisivat täynnä teräviä kivenreunoja, Markkanen sanoo.

 

ITÄISELLÄ SISÄÄNKÄYNNILLÄ  vastassa ovat jykevät, kaksinkertaiset paineenkestävät ovet. Sisäovet ovat kaasu- ja ilmatiiviit, ja ulko-ovet voivat Markkasen mukaan ottaa vastaan 6 barin paineiskun.

Väestönsuojan jykevät, kaksinkertaiset ovet ovat paineenkestävät ja ilmatiiviit.

 

– Toisen maailmansodan aikana ihmiset kuolivat Hiroshimassa ja Nagasakissa 0,8 barin paineiskuun, Markkanen toteaa.

Ilmanvaihtojärjestelmän ansiosta kalliosuoja voidaan kriisitilanteessa muuttaa täysin “pulloksi”. Tämä tarkoittaa, että ilmaa ei oteta ulkomaailmasta sisään, eikä sitä lähde ulos. Tällaista tilaa voidaan ylläpitää kolmesta kuuteen tuntiin. Sen jälkeen ilmaa voidaan ottaa sisään erityissuodattimien läpi.

Ne pystyvät poistamaan säteilevän pölyn ja taisteluaineet sekä suurimman osan bakteereista ja viruksista ulkoa otetusta ilmasta, väestönsuojelusuunnittelija Markkanen kertoo.

Ilmanvaihtokuilussa tuuli humisee. Tuulitunnelin seinämässä on futuristisen näköiset paineilmaventtiilit. Ne on suunniteltu suojaamaan ilmanvaihtoa pysäyttämällä räjähdyksestä aiheutuvan paineaallon.

– Voimme olla tilanteessa, jossa otamme ilmaa sisään filttereiden läpi ja yhtäkkiä räjähtää pommi. Jos mikään ei ottaisi iskua vastaan, filtterimme räjähtäisivät tuusan nuuskaksi. Siksi täällä on paineventtiilit. Kun paineaalto tulee, venttiili estää ilman etenemisen.

 

VAIKKA KAUPUNGIN  energiajärjestelmä lähtisi alta, ei väestön tarvitsisi värjötellä pimeässä, sillä kalliosuojassa on oma varavoimakone.

– Pienissä kuorma-autoissakin käytetyt dieselmoottorit pyörittäisivät ilmanvaihtoa, vaikka emme saisi sähköä ulkomaailmasta. Täällä pystyy olemaan viikon itsenäisesti ilman ulkopuolista sähköä, Markkanen sanoo.

Suomalainen väestönsuojelu on  Markkasen mukaan kansainvälisessä mittakaavassa edistyksellistä. Se on suomalaisille yrityksille jopa bisnesvaltti: suojausosaamista viedään myös ulkomaille.

Merihaan väestönsuojasta vierailija poistuu turvallisin, jopa toiveikkain mielin. Kävijänä sitä kuitenkin toivoo, että kallion sisällä lapsia huudattaa jatkossakin pomppulinnan aiheuttama jännitys, eivät sodan kauhut.

 

Teksti ja kuvat: Mikaela Remes