05 Oct

Kahden viikon tehokuuri kansainvälisyyttä ja nuorisojohtajuutta

HENRY GOES ABROAD

Kaksiviikkoiseen Leadership Academy -koulutukseen mahtui paljon iloa ja ahaa-elämyksiä. Kerttu Auvisen lisäksi koulutukseen osallistui myös malawilainen Magret Kazembe.  Kuva: Constantin Ioan Garleanu

 

Helsinkiläinen Kerttu Auvinen, 29, osallistui Tanskan Punaisen Ristin Nuorten vuosittaiseen Leadership Academy -koulutukseen elokuussa. Auviselle koulutuksen merkittävimmäksi anniksi nousi ryhmänohjaustaitojen kehittäminen.

 

“ODOTUKSENI OLIVAT korkealla, kun sain kuulla valinnastani Tanskassa järjestettävään kaksiviikkoiseen Leadership Academy -koulutukseen. Aiempi osallistuja oli kuvaillut koulutusta elämänsä parhaaksi, ja hänen sanansa vaikuttivat luonnollisesti myös omiin odotuksiini.

Uusien tuttavuuksien lisäksi lähdin hakemaan Tanskasta ennen kaikkea lisää taitoja ryhmänvetäjänä työskentelyyn. Olin toiminut Punaisen Ristin vapaaehtoisena jo muutaman vuoden ja kaipasin lisää vinkkejä siihen, miten voin tehdä vapaaehtoisena toimimisesta houkuttelevaa heille, jotka eivät vielä ole vapaaehtoisia. Lisäksi halusin inspiraatiota siihen, kuinka muovata toiminnasta entistä mukavampaa ja miellyttävämpää jo mukana oleville ihmisille.

Samojen kysymysten äärellä vaikutti olevan moni muukin johtajuusakatemian osallistuja. Koulutuksen keskeinen tarkoitus olikin nimensä mukaisesti kasvattaa taitojamme nuorisojohtajina ja fasilitoijina. Fasilitointi on suomeksi kankea sana, mutta johtajuusakatemiassa termi tarkoitti, että perinteisestä opettaja-oppilas -asetelmasta luovuttiin. Opettajien ja oppilaiden sijaan koulutuksessa toimi ohjaajia ja osallistujia.

 

FASILITOINNIN KESKIÖSSÄ on, että osallistujat kokevat oivalluksia tekemisen ja vuorovaikutuksen kautta. Ohjaajan tai fasilitoijan tehtävä on ohjata osallistujia kohti oivaltamista ja varmistaa, että osallistujien ryhmähenki on hyvä. Tanskan Punaisen Ristin Nuorten mukaan fasilitoinnissa työskentelytapa voi joskus ajaa yli opetettavan sisällön. Tärkeintä on, että osallistujat kokevat itsensä kuulluiksi, tuntevat olonsa hyväksi ja toimivat yhdessä tunnistaessaan tarpeita, ratkaistessaan ongelmia ja kehittäessään uusia ideoita.

Johtajuusakatemiaan osallistuminen oli ajoittain myös raadollista. Koulutuksen edetessä ja taitojen karttuessa itsekritiikki ja -syytökset nostivat päätään. Mieleeni muistui esimerkiksi kotimaisissa vapaaehtoisryhmissä tapahtuneita tilanteita, joissa uusista taidoista olisi ollut hyötyä. Esimerkiksi selittämällä asioita tekstin sijaan kuvien avulla olisin saanut joihinkin pitkäveteisiin ohjepapereihin lisää eloa ja tehnyt asiat mielekkäämmiksi kanssavapaaehtoisilleni. Mieltäni kuitenkin piristi se, että jatkossa kykenen toimimaan vastaavissa tilanteissa paremmin.

 

Graafista fasilitointia harjoittelemassa. Työtavassa käytetään apuna kuvia ja muita visuaalisia elementtejä.  Kuva: Constantin Ioan Garleanu

 

PARASTA KOULUTUKSESSA oli, että sain kokea ahaa-elämyksiä yhdessä 26 muun vapaaehtoisen kanssa. Joillekin osallistujille fasiliointi oli arkipäivää, koska he noudattivat menetelmää jo entuudestaan esimerkiksi siviiliammateissaan tai Punaisen Ristin kouluttajina. Toisille taas menetelmä oli uusi tuttavuus ja perinteinen oppilas-opettaja -malli tutumpi. Kaikille osallistujille uutta oli kuitenkin toimiminen ohjaajana monikulttuurisessa ryhmässä. Tämä takasi oppimiskokemuksia meille kaikille.

Minulle koulutuksen huippuhetki oli päivä, jolloin fasilitoimme oppimistuokion paikallisessa  lukiotasoisessa oppilaitoksessa. Oman ryhmäni aihe oli YK:n kestävän kehityksen tavoitteet, jotka tunnetaan myös Agenda2030-ohjelmana. Koin vahvan onnistumisen tunteen, kun aluksi niin hiljainen osallistujaryhmä vaikutti tuokion lopuksi innostuneen heille aiemmin vieraasta aiheesta. Tämän havainnon myötä oppimistuokion aikana kokemani hämmennyksen tunteet menettivät merkityksensä. Alun perin tuntemukset johtuivat siitä, kun emme aina noudattaneet tekemäämme suunnitelmaa siitä, kuka ohjaa minkäkin osuuden tai kuinka kauan minkäkin osuuden pitäisi kestää.

Lopulta minusta tuntui, että tavoitteemme fasilitoijina täyttyi, kun nuoret intoutuivat pohtimaan, mitä he voisivat tehdä omalla paikkakunnallaan Agenda 2030:n edistämiseksi. Ilman kaksiviikkoista koulutusta emme olisi ryhmäni kanssa välttämättä päässeet kyseiseen lopputulokseen.

 

Kouluvierailua suunnittelemassa. Kuva: Constantin Ioan Garleanu

 

Kaikkiaan johtajuusakatemia muistutti minulle, että eri taustoista ja kulttuureista tulevien ihmisten kanssa työskennellessä oppii lisää niin heistä kuin itsestään. Opin myös lisää omista työskentelytavoistani ja tavoitteistani vapaaehtoisena.

Johtajuusakatemian eväillä jatkankin fasilitoinnin ja monikulttuurisen yhteistyön harjoittamista seuraavat kuukaudet Malawissa, jossa toimin nuorisodelegaattina ja työskentelen yhdessä muiden kansainvälisten nuorten sekä Malawin Punaisen Ristin nuorisovapaaehtoisten kanssa.”

 

Teksti: Kerttu Auvinen

Kirjoittaja on Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoinen.

Henry Goes Abroad -sarjassa Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoiset kirjoittavat kokemuksistaan ulkomailla. Järjestö lähettää nuoria maailmalle muun muassa kansainvälisille leireille ja opintomatkoille.

20 Jul

Konkaridiplomaatti Pertti Torstila on nähnyt ihmisten voiman hyvässä ja pahassa

Vuonna 2016 Punaisen Ristin hallituksen puheenjohtaja Pertti Torstila keräsi rahaa Nälkäpäivä-kampanjalle Helsingin päärautatieasemalla.

 

Polte kansainvälistyä ja ripaus sattumaa – Pertti Torstila löysi jo nuorukaisena itsensä politiikan polttopisteestä. Viisikymmenvuotinen ura on opettanut Torstilaa niin ihmisyydestä kuin maailmanmenosta.

 

ELETÄÄN VUOTTA 1966. Kypros on kuusi vuotta aiemmin pyristellyt pois brittivallan alta, mutta ristiriidat kreikkalaisen ja turkkilaisen väestön kesken eivät ole laantuakseen. YK:n pyynnöstä Suomi on lähettänyt miehiään alueelle rauhanturvatehtäviin.

 

Myös parikymppinen ylioppilas Pertti Torstila sonnustautuu YK:n tunnuksiin ja lähtee jännittynein mielin Välimerelle. Torstila tietää ryhtyvänsä tärkeään työhön, muttei aavista, että komennus Kyproksella linjaisi ratkaisevasti myös hänen omaa tulevaisuuttaan.

– YK-luutnanttina heräsin kansainväliseen uraan. Näin läheltä sisällissodan vaikutuksen ihmisiin ja koin, että minun täytyy tehdä jotain näiden asioiden parissa. Siellä minuun kylvettiin diplomatian siemen, Torstila kertoo.

PUOLI VUOSISATAA MYÖHEMMIN voidaan todeta, ettei Torstila, 71, puhu lämpimikseen. Takana on 44 vuoden ura diplomaattina. Edes eläkepäivillään mies ei ole malttanut jättäytyä humanitaarisesta työstä, joten alkamassa on jo toinen kausi Suomen Punaisen Ristin puheenjohtajana.

Torstilan ura ulkoministeriössä urkeni 70-luvulla, kun tuore valtiotieteiden kandidaatti aloitti ministeriön palveluksessa avustajana. Euroopassa elettiin kylmän sodan syvintä aikaa. Pian Torstila määrättiin valmistelemaan konferenssia, jonka lopullista merkitystä tuskin aavisti kukaan.

– Nuorena miehenä pääsin mukaan politiikan suurimmalle vihreälle oksalle, operaatiolle, joka lopulta murensi kylmän sodan aikaisen Euroopan itä–länsi-jaon. Siitä huippukokouksesta tuli myös oman urani punainen lanka, Torstila taustoittaa. Tuo kokous oli vuonna 1975 Helsingissä järjestetty Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi Etyk.

KANSAINVÄLISET KOKEMUKSET ovat paitsi vieneet miestä urallaan eteenpäin, myös muovanneet hänen maailmankuvaansa. Erityisesti tavallisten ihmisten teot ovat pohdituttaneet kokemus toisensa jälkeen.

– Vuonna 1989 olin todistamassa yksilöiden voimaa Etyk-suurlähettiläänä, kun itäsaksalaiset lomailijat tulivat rajan yli Wieniin. Se oli sellaista joukkovoimaa, että sitä on vaikea tankeillakaan kaataa, Torstila muistelee.

Suurlähettiläänä 90-luvun Unkarissa ja Kroatiassa mies seurasi paraatipaikalta Jugoslavian hajoamista, jossa nähtiin joukkovoiman nurja puoli. Autoritaaristen voimien vetämänä alueella saatiin aikaan pahaa jälkeä.

– Se sai minut pohtimaan, mihin suuntaan kansalaisia pitäisi ohjata, jotta mentäisiin kohti rauhaa. Silloin kansainvälinen yhteistyö ja diplomatia astuvat kuvaan, Torstila kertoo.

Tuoreempana esimerkkinä Torstila kertailee pakolaiskriisiä, jossa joukkovoima naamioituu sekä hyvän että pahan viittaan. Tuhannet vapaaehtoiset tekevät kaikkensa taatakseen tulijoiden henkisen ja fyysisen terveyden ja kotoutumisen, mutta toisaalta kasvoton vihapuhe syö pohjaa rauhalta.

KANSAINVÄLISTYMISEN KIPINÄN sytyttänyt Kyproksen rauhanturvaoperaatio päättyi suomalaisten osalta vuonna 2005. Torstilan mielenkiinto diplomatiaan puolestaan jatkui. Päättymäisillään oli suurlähettilään toimi Tukholmassa ja alkamaisillaan virka valtiosihteerinä ulkoministeriössä.

Reppu pullotti vuosikymmenien kokemuksista kansainvälisen politiikan parissa, ja oppia oli ammennettu useilta politiikan merkkihenkilöiltä. Yksi heistä oli Unkarin ensimmäinen presidentti Árpád Göncz, johon Torstila tutustui suurlähettiläsaikoinaan.

– Hän teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Aiemmin kuolemaantuomittuna miehenä hän johti jakautuneen kansan vapauteen ilman katkeruutta. Presidentti Martti Ahtisaari on puolestaan mies, joka ei ole koskaan käynyt diplomatian kursseja, mutta osaa mestarillisesti ne taidot, joita siellä opetetaan, Torstila hämmästelee.

Kolmanneksi esikuvakseen Torstila nimeää Nelson Mandelan, jota hän ei harmikseen koskaan päässyt tapaamaan. Kolmikossa korostuu vastustajan kunnioittaminen, huomaavaisuus ja määrätietoisuus, eivätkä he koskaan antaneet kostolle tilaa ajattelussaan. Suvaitsevaisuus on piirre, joka on kasvanut myös Torstilassa itsessään vuosien mittaan.

– Tekemättä itsestäni yhtään parempaa mannekiinia on sanottava, että maailman asioiden ymmärtäminen on helpompaa, kun on nähnyt toisenlaisia ihmisiä ja käyttäytymistapoja ja tunnistanut, että ne kaikki kuuluvat tähän maailmaan, Torstila päättää.

Teksti: Ulriikka Myöhänen

10 Jun

Nuorten vaalitentti tyhjensi yleiskokouksen ehdokkaiden ideapajatson – tässä 7 ehdotusta

Vaalitentissä kuultiin monta kovaa kysymystä. Hiillostuspenkissä istuvat varapuheenjohtajaehdokkaat Ann-Maria Audas-Willman, Henri Backman, Otto Kari, Sami Laitinen, Marju Pihlajamaa ja Birger Sandell. (Kuva: Tapio Pellinen)

 

Suomen Punaisen Ristin yleiskokouksen nuorten etkoilla keskusteltiin jälleen kerran siitä, miten Punaisen Ristin toimintaan saataisiin mukaan lisää nuoria. Henry Goes Live kävi kuulostelemassa kiinnostavimmat ajatukset.

 

PERINTEISESTI nuorten etkojen vaalitentissä ilmatilan täyttivät lupaukset siitä, että luottamushenkilöehdokkaat haluavat lisää nuoria sekä järjestön päätöksentekoon että toimintaan.

Kauniiden sanojen lisäksi kuultiin onneksi myös kouriintuntuvia ehdotuksia siitä, mitä nuorisotoiminnan suhteen voisi tehdä. Tässä niistä mielenkiintoisimmat.

1. Koulutusputki. Hannu Kuokkasen mielestä olennaista on, että kun joku liittyy mukaan toimintaan, hänelle annetaan heti koulutusta ja vastuuta. Marju Pihlajamaan korosti, että ihmisille pitää selventää, millaisia koulutusvaihtoehtoja SPR:n toiminnassa on tarjolla.

2. Digitalisaatio. Markku Suokas ja Katja Kuusela korostivat omissa puheenvuoroissaan sitä, että yhteiskunnan verkottuminen muuttaa myös SPR:n toimintaa.

Nuoret ovat tänä päivänä verkossa, ja järjestönkin pitää olla. Se on yksi avain nuorten mukaan saamiseksi”, Kuusela sanoi.

3. Valmentajien kouluttaminen. Partion tavasta kouluttaa aikuisia järjestämään toimintaa nuoremmille pitäisi ottaa oppia, ehdotti Pirkko-Liisa Ollila. Hänen mukaansa SPR:n vanhemmat jäsenet jäävät helposti hoitamaan vain omia tehtäviään, ja nuoria ohjataan vähemmän kuin olisi hyvä.

4. Selkeitä tehtäviä. Sandell Birgerin mielestä nuorisotoimintaan tarvittaisiin enemmän tehtävänantojen suunnittelua ja yhteistä puiteohjelmaa, ei vain vapaiden käsien antamista. Puiteohjelman ajatuksena on se, että jokaisen piirin ja osaston nuorten ei tarvitsisi keksiä tyhjästä, millainen toiminta heitä kiinnostaisi, vaan olemassa olisi valmiiksi toteuttamiskelpoisia toimintasuunnitelmia.

5. Angry Birds. Pirkko-Liisa Ollila nauratti yleisöä ehdottamalla yhteistyötä Rovion kanssa SPR:n imagon kirkastamiseksi. Hänen mukaansa Angry Birdseihin tarvittaisiin Red Cross -lintu, joka paikkojen hajottamisen sijaan menee heti auttamaan possuja.

6. Lisää hyötyjä vapaaehtoisille. Marju Pihlajamaa arveli, että vapaaehtoistyöhön tarvittaisiin enemmän motivoivia seikkoja kuin pelkkä auttajan hyvä sydän. Hän selvittäisi, miten SPR:n toiminnassa opituista asioista voisi saada enemmän hyötyä toiminnan ulkopuolella opiskeluissa tai työelämässä.

7. Tehtävien pilkkominen. Sami Laitisen johtamassa Oulun piirissä esimerkiksi monikulttuurisen toiminnan yhdyshenkilön tehtävä on jaettu useammalle ihmiselle, jotka hoitavat sitä yhdessä. Nuoremmat saavat siten olla mukana ja oppia asioiden hoitamista ilman, että kaikki vastuu jää yksin omalle niskalle.

Lisää yleiskokouksen ehdokkaista voit lukea Henry Goes Liven edellisestä jutusta tai yleiskokouksen internet-sivuilta.

Kirjoittaja: Tapio Pellinen

08 Jun

Nuoret ehdolla vallan kahvaan – Suomen Punaisen Ristin päättäjäpaikat jaetaan kesäkuun yleiskokouksessa

Edellisen kerran Suomen Punaisen Ristin yleiskokous järjestettiin kesällä 2014 Turussa. Tänä vuonna kokouspaikkana on Finlandia-talo aivan Helsingin keskustassa. Kuva: Otto-Ville Väätäinen, SPR

 

Finlandia-talo täyttyy tulevana viikonloppuna Suomen Punaisen Ristin aktiiveista, jotka päättävät valtuustoon tai hallitukseen pyrkivien nuorisojäsenten kohtaloista. Henry Goes Live kysyi ehdokkailta, miksi heidät pitäisi valita.

 

KOLMEN VUODEN VÄLEIN kerääntyvä Suomen Punaisen Ristin yleiskokous valitsee järjestön luottamusjohdon ja päättää kolmen seuraavan vuoden toimintalinjauksesta eli siitä, mitä SPR kokonaisuudessaan tavoittelee. Uuden toimintalinjauksen luonnos on nähtävissä täällä.

Yleiskokouksessa äänestäminen on oma taiteenlajinsa. Jokainen Suomen Punaisen Ristin osasto lähettää kokoukseen omat äänivaltaiset edustajansa, joiden lukumäärä perustuu osaston jäsenmäärään. Kukin osasto saa yhden äänivaltaisen edustajan jokaista alkavaa 200 jäsentä kohden. Lisäksi jokaisella piirillä on yksi äänivaltainen edustaja. Nämä äänivaltaiset edustajat päättävät hallituksen ja valtuuston uuden kokoonpanon.

Järjestö kannusti tänä vuonna osastoja lähettämään etenkin nuoria äänivaltaisiksi edustajiksi ja tarkkailijoiksi. Lisäksi valtuustoon on ehdolla kuusi nuorisojäsentä ja hallitukseen yksi.

Valtuuston tehtäviin kuuluvat muun muassa järjestön talouden ja hallinnon valvominen, jäsenmaksun vahvistaminen, kannan ottaminen ajankohtaisiin humanitaarisiin kysymyksiin ja järjestön toiminnan kehittäminen. Hallitus puolestaan päättää muun muassa järjestön taloutta ja toimintaa koskevista asioista sekä keskushallinnon ja Veripalvelun kiinteän omaisuuden hankinnasta ja myymisestä. Lisäksi se valvoo osaltaan sitä, ettei Punaisen Ristin tai Punaisen Puolikuun nimeä ja tunnusta käytetä sääntöjen vastaisesti.

Edellä mainitut asiat saattavat kuulostaa puisevilta, mutta niiden taakse kätkeytyy yllättävän paljon valtaa ja vastuuta. Nuoret ovat valmiita kantamaan kortensa kekoon järjestön hyväksi.

 

Sami Laitinen, 25, Oulu

Ehdolla Suomen Punaisen Ristin hallituksen varapuheenjohtajaksi ja jäseneksi

“Nuorten on aktiivisesti haettava paikkoihin, joissa he voivat vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon. Hain varapuheenjohtajan paikkaa myös viime yleiskokouksessa, mutta silloin ei tärpännyt. Olen uudelleen ehdolla, koska koen, että minulla on paljon annettavaa järjestölle ja pitkä kokemus vapaaehtois- ja luottamustehtävistä.

Sami Laitinen on ehdolla Suomen Punaisen Ristin hallitukseen. Kuva: Roosa Penttilä.

Päädyin toimintaan mukaan alakouluikäisenä, kun äitini vei minut ensiapuharjoitukseen esittämään lapsipotilasta. Olen siis viettänyt suurimman osan elämästäni SPR:n parissa ja kerännyt kokemusta niin paikallisen, valtakunnallisen kuin kansainvälisen tason  luottamustehtävistä. Opinnoissani olen erikoistunut etenkin kansainväliseen oikeuteen ja humanitaarisiin kysymyksiin.

Mielestäni yleiskokouksen ehdokkaita ei pidä äänestää ainoastaan henkilölähtöisesti, vaan huomiota on kiinnitettävä siihen, että hallitus on iällisesti, alueellisesti ja ammatillisesti mahdollisimman edustava ja toimintakykyinen.

Mielestäni järjestössä on tällä hetkellä kohtuullinen määrä nuorisojäseniä, mutta luku on laskeva. Toimiin tämän tilanteen korjaamiseksi on jo ryhdytty, mutta työtä on vielä edessä. Näyttää siltä, että nuoret eivät enää liity järjestön jäseniksi ja sitoudu mukaan toimintaan samalla tavalla kuin aiemmin. Osa nuorista vapaaehtoisista ei välttämättä liity järjestön jäseniksi lainkaan, jolloin he eivät näy jäsenrekistereissä eivätkä pysty osallistumaan järjestön päätöksentekoon. Tähän pitää kiinnittää aiempaa enemmän huomiota.

Toinen haaste on se, että kaikilla nuorilla vapaaehtoisilla – olivat he jäseniä tai eivät – ei ole sidettä osastoihin, jotka ovat paikallistason toiminnan tukipilareita. Esimerkiksi rinnepäivystäjät, lipaskerääjät tai Nuorten turvataloissa työskentelevät vapaaehtoiset saattavat olla toiminnassa pitkään mukana tuntematta kuuluvuuden tunnetta alueensa osastoon.

Hallitukseen minut pitäisi valita, koska minulla on kokemusta, näkemystä ja mielipiteitä.”

Samin virallisen ehdokasesittelyn voit lukea täältä.

 

Emmi Lehikoinen, 24, Pori

Ehdolla Suomen Punaisen Ristin valtuuston jäseneksi

“Olen ehdolla valtuustoon, koska järjestö tarvitsee mielestäni nykyaikaista ja nuorekasta näkökulmaa osaksi keskustelua ja vaikuttamista.

Toivon, että SPR:ssä kehitetään lisää tapoja, joilla nuoria jäseniä rekrytoidaan mukaan järjestön toimintaan, sillä aktiivisia ja kiinnostuneita nuorisojäseniä tarvitaan lisää.  Uusien nuorten innostaminen mukaan toimintaan onkin ollut keskusteluissa pinnalla jo pidemmän aikaa, eikä sen toteuttamiseen ole vain yhtä oikeaa keinoa. Mielestäni nuoria voisi tavoitella perinteisten keinojen lisäksi esimerkiksi myös hieman erilaisen ja nykyaikaisemman markkinoinnin avulla.

Omasta mielestäni avainasemassa uusien jäsenten hankinnassa ovat kuitenkin järjestössä jo toimivat nuoret, joita pitäisi saada enemmän mukaan myös järjestön päätöksentekoon. Lisäksi nuorten ääntä pitäisi saada paremmin kuuluviin myös osastoissa ja piireissä.  

Suomen Punaisen Ristin valtuustoon minut pitäisi valita, koska minulla on kymmenen vuoden kokemus järjestön toiminnasta. Olen ollut mukana muun muassa leiri- ja narikkatoiminnassa sekä toiminut erilaisissa luottamustehtävissä. Parhaillaan vaikutan Satakunnan piirin nuorisotoimikunnan puheenjohtajana ja olen mukana piirin hallituksessa.

Persoonaani kuvaavat parhaiten täsmällisyys, tehokkuus ja energisyys. Toisinaan huomaan olevani ehkä jopa hieman liian järjestelmällinen ja suorittavani liikaa, mutta yritän tasapainottaa sitä spontaaneilla tempauksilla ystävieni tai avopuolisoni kanssa. Välitän uskollisesti läheisistäni ja olen tunteikas tyyppi, vähän sellainen pesänrakentaja. Työkseni teen sairaanhoitajan töitä leikkausosastolla ja vapaa-aikani kuluu SPR:n ohella muun muassa liikunnan, hyvän ruuan ja Netflix-sarjojen parissa. Tykkään myös matkustella ja nähdä maailmaa; kansainvälisyys siis kiinnostaa.”

 

Katariina Kojo, 22, Tampere

Ehdolla Suomen Punaisen Ristin valtuuston jäseneksi

Valtuustoon tarvitaan monenlaisia jäseniä, esimerkiksi eri ikäisiä. Haluaisin valtuustoon edustamaan nuorempaa näkökulmaa asioihin ja tekemään valtuuston ja Suomen Punaisen Ristin muiden valtakunnallisten elinten toimintaa tutummaksi erityisesti nuorille vapaaehtoisille.

Nuoret muodostavat suuren ryhmän jäsenistöstä, joten luonnollisesti meitä pitäisi löytyä myös valtuustosta. Toivon, että tulevaisuudessa järjestössä olisi nykyistä enemmän nuoria jäseniä, jotka toimisivat aktiivisina vapaaehtoisina. Haluaisin myös kehittää järjestöstä räväkämpää ja näkyvämpää viestijää, sillä se lisäisi kiinnostusta järjestöä kohtaan. Pidän kovasti toimintalinjausesityksestä, jossa korostetaan rohkean vaikuttamisen tärkeyttä ja haluankin olla mukana toteuttamassa tätä linjausta.

Haaveeni on, että tulevaisuudessa hallituksen, valtuuston ja valtakunnallisen nuorisotoimikunnan kokouksista tehtäisiin erityisesti nuoria vapaaehtoisia koskevia ja kiinnostavia asioita sisältävät koosteet, jotka lähetettäisiin selkeää kanavaa pitkin vapaaehtoisille – tämänhetkisiä kokouspöytäkirjoja nimittäin tuskin kovin moni nuori kaivaa esiin järjestön nettisivuilta.

Punaisessa Ristissä olen toiminut ekaluokkalaisesta asti, joten minulle on ehtinyt kertyä monenlaista järjestökokemusta. Olen nuorisodelegaatti, minkä lisäksi olen toiminut esimerkiksi kerhonohjaajana, monikulttuurisena ystävävälittäjänä sekä lukuisissa luottamustehtävissä. Muita mukavia asioita järjestötoiminnan lisäksi ovat kävelylenkit, nauraminen ja neulominen. Opiskelen parhaillaan yliopistossa yhteiskuntatieteitä, kuten sosiaalipolitiikkaa, sukupuolentutkimusta ja ympäristöpolitiikkaa.“

 

Kukka Nuora,  27,  Helsinki

Ehdolla Suomen Punaisen Ristin valtuuston jäseneksi ja varajäseneksi

Nuorten näkökulmia ja osaamista pitäisi mielestäni saada enemmän kuuluviin ja näkyviin. Usein järjestössä ollaan huolissaan siitä, ettei nuorilla ole tarpeeksi kokemusta ja unohdetaan, että meillä on paljon osaamista. Valtuustotyöskentely  kiinnostaa minua erityisesti siksi, koska siinä tarkastellaan järjestöämme kokonaisvaltaisesti sekä suhteessa ajankohtaisiin humanitaarisiin kysymyksiin. Valtuuston tärkeimpiin tehtäviin kuuluvat mielestäni järjestön toiminnan, hallituksen sekä talouden valvominen. On tärkeää tarkastella toimintaamme kriittisesti ja valvoa, että järjestömme noudattaa yhteisiä periaatteitamme.

Nuorten kohdalla järjestössämme puhutaan paljon rekrytoinnista ja siitä, että nuoria on saatava lisää mukaan toimintaan. Mielestäni olisi kuitenkin syytä keskittyä siihen, miksi järjestömme ei houkuttele nuoria. Meillä on paljon motivoituneita nuorisojäseniä, jotka eivät pääse antamaan panostaan järjestöllemme, koska he törmäävät liian usein siihen, ettei heille anneta vastuuta tai toimintamahdollisuuksia. Tällä hetkellä nuorten vapaaehtoispanosta ei arvosteta tarpeeksi.

Lisäksi haluaisin kehittää osastorakenteista joustavampia ja muokata osastoissa vallitsevia asenteita erityisesti nuorten työpanosta kohtaan. Tiiviimpi osastojen välinen yhteistyö ja osastorajojen löyhentäminen voisivat madaltaa kynnystä ryhtyä vapaaehtoiseksi. Olen kuullut usein, että nuoret eivät pysy järjestössämme, koska he muuttavat  opiskelun tai työn perässä paikkakunnalta toiselle. Jos annamme nuorille sellaisia toimintamahdollisuuksia, jotka sopivat heidän elämäntilanteeseensa ja koulutamme heistä järjestömme täysivaltaisia jäseniä, he löytävät takaisin toimintaamme uudella asuinpaikkakunnallaan.

Minut pitäisi valita valtuustoon, koska koulutukseni rauhan- ja konfliktintutkimuksen maisterina ja sairaanhoitajaopiskelijana sekä luottamustoiminta Kehä-Espoon osaston varapuheenjohtajana ja Helsingin ja Uudenmaan piirin nuorisotoiminnan kehittämisryhmän jäsenenä antavat minulle hyvät valmiudet valtuustotyöskentelyyn ja humanitaaristen kysymysten käsittelyyn. Olen saanut paljon tukea osastoltani sekä muilta luottamustehtävissä olevilta ja uskon, että minussa on heidän näkemäänsä potentiaalia.”

 

Teemu Väisänen, 25, Helsinki

Ehdolla Suomen Punaisen Ristin valtuuston jäseneksi

“Pidän erittäin tärkeänä sitä, että järjestössämme kaikenikäiset vapaaehtoiset istuvat yhteisissä pöydissä päättämässä yhteisistä asioistamme. Valtuuston päätökset koskettavat meitä kaikkia ja onkin oleellista, että valtuustossa on edustettuna järjestömme vapaaehtoiskenttä mahdollisimman monipuolisesti.

Opiskelen parhaillaan arkeologiaa Helsingin yliopistolla ja saavun yleiskokoukseen suoraan kuopan laidalta. Tämä sopii hyvin, sillä maakerroksia raaputellessa ehtii hyvin pohdiskella yleiskokousasioita useammankin päivän edestä. Tulen siis yleiskokoukseen täynnä virtaa ja tuulettuneita ajatuksia. SPR:ssä olen toiminut kuuden vuoden ajan useissa eri tehtävissä niin läksykerhon ohjaajana, osastoni puheenjohtajana kuin valtakunnallisen nuorisotoimikunnan jäsenenä. Olen vetänyt sääntötyöpajoja, työstänyt nuorisolinjausta ja kouluttanut lukuisia uusia vapaaehtoisia. Koen kerryttäneeni kuluneiden vuosien aikana paljon arvokasta kokemusta, jota voisin nyt hyödyntää järjestön hyväksi valtuustossa. Uskon, että kaikki me nuoret ehdokkaat voimme osaltamme toimia esimerkkinä muille valtakunnallisista luottamustehtävistä kiinnostuneille nuorille ja toivon, että näen entistä enemmän nuoria ehdokkaita seuraavassa yleiskokouksessa.

Vaikka nuorten määrä järjestössä ei päätä huimaa, olen optimisti. Uskon, että nuorissa riittää halukkuutta lähteä mukaan vapaaehtoistoimintaan, mutta meidän täytyy aidosti pohtia, vastaako tarjoamamme toiminta nuorten odotuksia. Välillä uusien ideoiden kokeileminen ennakkoluulottomasti kannattaa. Esimerkiksi maaliskuussa järjestetty kansainvälinen seminaari sekä edelleen pyörivä haalarimerkkikampanja lähtivät liikkeelle pienestä, mutta ne ovat tavoittaneet monia sellaisia nuoria, jotka eivät muuten olisi päätyneet toimintaamme mukaan.

Järjestön kehittäminen ei pääty koskaan, vaan meidän tulee jatkuvasti seurata, toteutammeko järjestön perustehtäviä parhaalla mahdollisella tavalla. Yksi kehitysteema, johon olen pyrkinyt viime aikoina puuttumaan, on lokeroitumisen ehkäiseminen. Toimimme usein niin antaumuksella omassa tutussa ryhmässämme, että unohdamme katsoa sen ulkopuolelle ja nähdä mahdollisuudet laajemmalle verkostoitumiselle.

Valtakunnallisen nuorisotoimikunnan entinen puheenjohtaja kehotti taannoisessa puheessaan nuoria toimimaan siellä, missä tarve on suurin. Olen noudattanut samaa ohjenuoraa omassa vapaaehtoistoiminnassani ja haen valtuustoon sillä oletuksella, että osaamiseni ja kokemukseni on siellä suurimmaksi hyödyksi. Yleiskokous päättäköön, yhtyykö se olettamukseeni.”

Lisäksi valtuustoon on ehdolla kaksi muuta nuorta, joita Henry Goes Live ei tavoittanut kommentoimaan ehdokkuuttaan.  Suomen Punaisen Ristin yleiskokous järjestetään Helsingissä 10.-11.6.2017.

 

Fakta

Valtuusto ja hallitus

Suomen Punaisen Ristin valtuustossa on puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan lisäksi 23 muuta yleiskokouksen valitsemaa jäsentä, joista jokaisella on henkilökohtainen varajäsen.

Valtuustossa on oltava edustaja jokaisesta piiristä. Sama henkilö voidaan valita valtuuston jäseneksi enintään kahdeksi peräkkäiseksi kaudeksi.

Lisäksi valtuustossa on kuusi valtion viranomaisten nimeämää jäsentä henkilökohtaisine varajäsenineen. Heistä yksi edustaa ulkoasiainministeriötä, yksi sisäasiainministeriötä, yksi puolustusministeriötä, yksi opetusministeriötä, yksi sosiaali- ja terveysministeriötä ja yksi työministeriötä. Yleiskokouksessa keskustellaan tänä vuonna myös oikeusministeriön edustajan sisällyttämisestä valtuuston kokoonpanoon.

Suomen Punaisen Ristin hallitukseen kuuluvat yleiskokouksen valitsemat järjestön puheenjohtaja, kolme varapuheenjohtajaa sekä kuusi muuta jäsentä.

Sama henkilö voidaan valita järjestön hallituksen jäseneksi samaan tehtävään enintään kahdeksi peräkkäiseksi toimikaudeksi.

Lähde: Tasavallan presidentin asetus Suomen Punaisesta Rististä 

Teksti: Linda Laine