10 Jun

Nuorten vaalitentti tyhjensi yleiskokouksen ehdokkaiden ideapajatson – tässä 7 ehdotusta

Suomen Punaisen Ristin yleiskokouksen nuorten etkoilla keskusteltiin jälleen kerran siitä, miten Punaisen Ristin toimintaan saataisiin mukaan lisää nuoria. Henry Goes Live kävi kuulostelemassa kiinnostavimmat ajatukset.

 

Vaalitentissä kuultiin monta kovaa kysymystä. Hiillostuspenkissä istuvat varapuheenjohtajaehdokkaat Ann-Maria Audas-Willman, Henri Backman, Otto Kari, Sami Laitinen, Marju Pihlajamaa ja Birger Sandell. (Kuva: Tapio Pellinen)

 

PERINTEISESTI nuorten etkojen vaalitentissä ilmatilan täyttivät lupaukset siitä, että luottamushenkilöehdokkaat haluavat lisää nuoria sekä järjestön päätöksentekoon että toimintaan.

Kauniiden sanojen lisäksi kuultiin onneksi myös kouriintuntuvia ehdotuksia siitä, mitä nuorisotoiminnan suhteen voisi tehdä. Tässä niistä mielenkiintoisimmat.

1. Koulutusputki. Hannu Kuokkasen mielestä olennaista on, että kun joku liittyy mukaan toimintaan, hänelle annetaan heti koulutusta ja vastuuta. Marju Pihlajamaan korosti, että ihmisille pitää selventää, millaisia koulutusvaihtoehtoja SPR:n toiminnassa on tarjolla.

2. Digitalisaatio. Markku Suokas ja Katja Kuusela korostivat omissa puheenvuoroissaan sitä, että yhteiskunnan verkottuminen muuttaa myös SPR:n toimintaa.

Nuoret ovat tänä päivänä verkossa, ja järjestönkin pitää olla. Se on yksi avain nuorten mukaan saamiseksi”, Kuusela sanoi.

3. Valmentajien kouluttaminen. Partion tavasta kouluttaa aikuisia järjestämään toimintaa nuoremmille pitäisi ottaa oppia, ehdotti Pirkko-Liisa Ollila. Hänen mukaansa SPR:n vanhemmat jäsenet jäävät helposti hoitamaan vain omia tehtäviään, ja nuoria ohjataan vähemmän kuin olisi hyvä.

4. Selkeitä tehtäviä. Sandell Birgerin mielestä nuorisotoimintaan tarvittaisiin enemmän tehtävänantojen suunnittelua ja yhteistä puiteohjelmaa, ei vain vapaiden käsien antamista. Puiteohjelman ajatuksena on se, että jokaisen piirin ja osaston nuorten ei tarvitsisi keksiä tyhjästä, millainen toiminta heitä kiinnostaisi, vaan olemassa olisi valmiiksi toteuttamiskelpoisia toimintasuunnitelmia.

5. Angry Birds. Pirkko-Liisa Ollila nauratti yleisöä ehdottamalla yhteistyötä Rovion kanssa SPR:n imagon kirkastamiseksi. Hänen mukaansa Angry Birdseihin tarvittaisiin Red Cross -lintu, joka paikkojen hajottamisen sijaan menee heti auttamaan possuja.

6. Lisää hyötyjä vapaaehtoisille. Marju Pihlajamaa arveli, että vapaaehtoistyöhön tarvittaisiin enemmän motivoivia seikkoja kuin pelkkä auttajan hyvä sydän. Hän selvittäisi, miten SPR:n toiminnassa opituista asioista voisi saada enemmän hyötyä toiminnan ulkopuolella opiskeluissa tai työelämässä.

7. Tehtävien pilkkominen. Sami Laitisen johtamassa Oulun piirissä esimerkiksi monikulttuurisen toiminnan yhdyshenkilön tehtävä on jaettu useammalle ihmiselle, jotka hoitavat sitä yhdessä. Nuoremmat saavat siten olla mukana ja oppia asioiden hoitamista ilman, että kaikki vastuu jää yksin omalle niskalle.

Lisää yleiskokouksen ehdokkaista voit lukea Henry Goes Liven edellisestä jutusta tai yleiskokouksen internet-sivuilta.

Kirjoittaja: Tapio Pellinen

08 Jun

Nuoret ehdolla vallan kahvaan – Suomen Punaisen Ristin päättäjäpaikat jaetaan kesäkuun yleiskokouksessa

Edellisen kerran Suomen Punaisen Ristin yleiskokous järjestettiin kesällä 2014 Turussa. Tänä vuonna kokouspaikkana on Finlandia-talossa aivan Helsingin keskustassa. Kuva: Otto-Ville Väätäinen, SPR

 

Finlandia-talo täyttyy tulevana viikonloppuna Suomen Punaisen Ristin aktiiveista, jotka päättävät valtuustoon tai hallitukseen pyrkivien nuorisojäsenten kohtaloista. Henry Goes Live kysyi ehdokkailta, miksi heidät pitäisi valita.

 

KOLMEN VUODEN VÄLEIN kerääntyvä Suomen Punaisen Ristin yleiskokous valitsee järjestön luottamusjohdon ja päättää kolmen seuraavan vuoden toimintalinjauksesta eli siitä, mitä SPR kokonaisuudessaan tavoittelee. Uuden toimintalinjauksen luonnos on nähtävissä täällä.

Yleiskokouksessa äänestäminen on oma taiteenlajinsa. Jokainen Suomen Punaisen Ristin osasto lähettää kokoukseen omat äänivaltaiset edustajansa, joiden lukumäärä perustuu osaston jäsenmäärään. Kukin osasto saa yhden äänivaltaisen edustajan jokaista alkavaa 200 jäsentä kohden. Lisäksi jokaisella piirillä on yksi äänivaltainen edustaja. Nämä äänivaltaiset edustajat päättävät hallituksen ja valtuuston uuden kokoonpanon.

Järjestö kannusti tänä vuonna osastoja lähettämään etenkin nuoria äänivaltaisiksi edustajiksi ja tarkkailijoiksi. Lisäksi valtuustoon on ehdolla kuusi nuorisojäsentä ja hallitukseen yksi.

Valtuuston tehtäviin kuuluvat muun muassa järjestön talouden ja hallinnon valvominen, jäsenmaksun vahvistaminen, kannan ottaminen ajankohtaisiin humanitaarisiin kysymyksiin ja järjestön toiminnan kehittäminen. Hallitus puolestaan päättää muun muassa järjestön taloutta ja toimintaa koskevista asioista sekä keskushallinnon ja Veripalvelun kiinteän omaisuuden hankinnasta ja myymisestä. Lisäksi se valvoo osaltaan sitä, ettei Punaisen Ristin tai Punaisen Puolikuun nimeä ja tunnusta käytetä sääntöjen vastaisesti.

Edellä mainitut asiat saattavat kuulostaa puisevilta, mutta niiden taakse kätkeytyy yllättävän paljon valtaa ja vastuuta. Nuoret ovat valmiita kantamaan kortensa kekoon järjestön hyväksi.

 

Sami Laitinen, 25, Oulu

Ehdolla Suomen Punaisen Ristin hallituksen varapuheenjohtajaksi ja jäseneksi

“Nuorten on aktiivisesti haettava paikkoihin, joissa he voivat vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon. Hain varapuheenjohtajan paikkaa myös viime yleiskokouksessa, mutta silloin ei tärpännyt. Olen uudelleen ehdolla, koska koen, että minulla on paljon annettavaa järjestölle ja pitkä kokemus vapaaehtois- ja luottamustehtävistä.

Sami Laitinen on ehdolla Suomen Punaisen Ristin hallitukseen. Kuva: Roosa Penttilä.

Päädyin toimintaan mukaan alakouluikäisenä, kun äitini vei minut ensiapuharjoitukseen esittämään lapsipotilasta. Olen siis viettänyt suurimman osan elämästäni SPR:n parissa ja kerännyt kokemusta niin paikallisen, valtakunnallisen kuin kansainvälisen tason  luottamustehtävistä. Opinnoissani olen erikoistunut etenkin kansainväliseen oikeuteen ja humanitaarisiin kysymyksiin.

Mielestäni yleiskokouksen ehdokkaita ei pidä äänestää ainoastaan henkilölähtöisesti, vaan huomiota on kiinnitettävä siihen, että hallitus on iällisesti, alueellisesti ja ammatillisesti mahdollisimman edustava ja toimintakykyinen.

Mielestäni järjestössä on tällä hetkellä kohtuullinen määrä nuorisojäseniä, mutta luku on laskeva. Toimiin tämän tilanteen korjaamiseksi on jo ryhdytty, mutta työtä on vielä edessä. Näyttää siltä, että nuoret eivät enää liity järjestön jäseniksi ja sitoudu mukaan toimintaan samalla tavalla kuin aiemmin. Osa nuorista vapaaehtoisista ei välttämättä liity järjestön jäseniksi lainkaan, jolloin he eivät näy jäsenrekistereissä eivätkä pysty osallistumaan järjestön päätöksentekoon. Tähän pitää kiinnittää aiempaa enemmän huomiota.

Toinen haaste on se, että kaikilla nuorilla vapaaehtoisilla – olivat he jäseniä tai eivät – ei ole sidettä osastoihin, jotka ovat paikallistason toiminnan tukipilareita. Esimerkiksi rinnepäivystäjät, lipaskerääjät tai Nuorten turvataloissa työskentelevät vapaaehtoiset saattavat olla toiminnassa pitkään mukana tuntematta kuuluvuuden tunnetta alueensa osastoon.

Hallitukseen minut pitäisi valita, koska minulla on kokemusta, näkemystä ja mielipiteitä.”

Samin virallisen ehdokasesittelyn voit lukea täältä.

 

Emmi Lehikoinen, 24, Pori

Ehdolla Suomen Punaisen Ristin valtuuston jäseneksi

“Olen ehdolla valtuustoon, koska järjestö tarvitsee mielestäni nykyaikaista ja nuorekasta näkökulmaa osaksi keskustelua ja vaikuttamista.

Toivon, että SPR:ssä kehitetään lisää tapoja, joilla nuoria jäseniä rekrytoidaan mukaan järjestön toimintaan, sillä aktiivisia ja kiinnostuneita nuorisojäseniä tarvitaan lisää.  Uusien nuorten innostaminen mukaan toimintaan onkin ollut keskusteluissa pinnalla jo pidemmän aikaa, eikä sen toteuttamiseen ole vain yhtä oikeaa keinoa. Mielestäni nuoria voisi tavoitella perinteisten keinojen lisäksi esimerkiksi myös hieman erilaisen ja nykyaikaisemman markkinoinnin avulla.

Omasta mielestäni avainasemassa uusien jäsenten hankinnassa ovat kuitenkin järjestössä jo toimivat nuoret, joita pitäisi saada enemmän mukaan myös järjestön päätöksentekoon. Lisäksi nuorten ääntä pitäisi saada paremmin kuuluviin myös osastoissa ja piireissä.  

Suomen Punaisen Ristin valtuustoon minut pitäisi valita, koska minulla on kymmenen vuoden kokemus järjestön toiminnasta. Olen ollut mukana muun muassa leiri- ja narikkatoiminnassa sekä toiminut erilaisissa luottamustehtävissä. Parhaillaan vaikutan Satakunnan piirin nuorisotoimikunnan puheenjohtajana ja olen mukana piirin hallituksessa.

Persoonaani kuvaavat parhaiten täsmällisyys, tehokkuus ja energisyys. Toisinaan huomaan olevani ehkä jopa hieman liian järjestelmällinen ja suorittavani liikaa, mutta yritän tasapainottaa sitä spontaaneilla tempauksilla ystävieni tai avopuolisoni kanssa. Välitän uskollisesti läheisistäni ja olen tunteikas tyyppi, vähän sellainen pesänrakentaja. Työkseni teen sairaanhoitajan töitä leikkausosastolla ja vapaa-aikani kuluu SPR:n ohella muun muassa liikunnan, hyvän ruuan ja Netflix-sarjojen parissa. Tykkään myös matkustella ja nähdä maailmaa; kansainvälisyys siis kiinnostaa.”

 

Katariina Kojo, 22, Tampere

Ehdolla Suomen Punaisen Ristin valtuuston jäseneksi

Valtuustoon tarvitaan monenlaisia jäseniä, esimerkiksi eri ikäisiä. Haluaisin valtuustoon edustamaan nuorempaa näkökulmaa asioihin ja tekemään valtuuston ja Suomen Punaisen Ristin muiden valtakunnallisten elinten toimintaa tutummaksi erityisesti nuorille vapaaehtoisille.

Nuoret muodostavat suuren ryhmän jäsenistöstä, joten luonnollisesti meitä pitäisi löytyä myös valtuustosta. Toivon, että tulevaisuudessa järjestössä olisi nykyistä enemmän nuoria jäseniä, jotka toimisivat aktiivisina vapaaehtoisina. Haluaisin myös kehittää järjestöstä räväkämpää ja näkyvämpää viestijää, sillä se lisäisi kiinnostusta järjestöä kohtaan. Pidän kovasti toimintalinjausesityksestä, jossa korostetaan rohkean vaikuttamisen tärkeyttä ja haluankin olla mukana toteuttamassa tätä linjausta.

Haaveeni on, että tulevaisuudessa hallituksen, valtuuston ja valtakunnallisen nuorisotoimikunnan kokouksista tehtäisiin erityisesti nuoria vapaaehtoisia koskevia ja kiinnostavia asioita sisältävät koosteet, jotka lähetettäisiin selkeää kanavaa pitkin vapaaehtoisille – tämänhetkisiä kokouspöytäkirjoja nimittäin tuskin kovin moni nuori kaivaa esiin järjestön nettisivuilta.

Punaisessa Ristissä olen toiminut ekaluokkalaisesta asti, joten minulle on ehtinyt kertyä monenlaista järjestökokemusta. Olen nuorisodelegaatti, minkä lisäksi olen toiminut esimerkiksi kerhonohjaajana, monikulttuurisena ystävävälittäjänä sekä lukuisissa luottamustehtävissä. Muita mukavia asioita järjestötoiminnan lisäksi ovat kävelylenkit, nauraminen ja neulominen. Opiskelen parhaillaan yliopistossa yhteiskuntatieteitä, kuten sosiaalipolitiikkaa, sukupuolentutkimusta ja ympäristöpolitiikkaa.“

 

Kukka Nuora,  27,  Helsinki

Ehdolla Suomen Punaisen Ristin valtuuston jäseneksi ja varajäseneksi

Nuorten näkökulmia ja osaamista pitäisi mielestäni saada enemmän kuuluviin ja näkyviin. Usein järjestössä ollaan huolissaan siitä, ettei nuorilla ole tarpeeksi kokemusta ja unohdetaan, että meillä on paljon osaamista. Valtuustotyöskentely  kiinnostaa minua erityisesti siksi, koska siinä tarkastellaan järjestöämme kokonaisvaltaisesti sekä suhteessa ajankohtaisiin humanitaarisiin kysymyksiin. Valtuuston tärkeimpiin tehtäviin kuuluvat mielestäni järjestön toiminnan, hallituksen sekä talouden valvominen. On tärkeää tarkastella toimintaamme kriittisesti ja valvoa, että järjestömme noudattaa yhteisiä periaatteitamme.

Nuorten kohdalla järjestössämme puhutaan paljon rekrytoinnista ja siitä, että nuoria on saatava lisää mukaan toimintaan. Mielestäni olisi kuitenkin syytä keskittyä siihen, miksi järjestömme ei houkuttele nuoria. Meillä on paljon motivoituneita nuorisojäseniä, jotka eivät pääse antamaan panostaan järjestöllemme, koska he törmäävät liian usein siihen, ettei heille anneta vastuuta tai toimintamahdollisuuksia. Tällä hetkellä nuorten vapaaehtoispanosta ei arvosteta tarpeeksi.

Lisäksi haluaisin kehittää osastorakenteista joustavampia ja muokata osastoissa vallitsevia asenteita erityisesti nuorten työpanosta kohtaan. Tiiviimpi osastojen välinen yhteistyö ja osastorajojen löyhentäminen voisivat madaltaa kynnystä ryhtyä vapaaehtoiseksi. Olen kuullut usein, että nuoret eivät pysy järjestössämme, koska he muuttavat  opiskelun tai työn perässä paikkakunnalta toiselle. Jos annamme nuorille sellaisia toimintamahdollisuuksia, jotka sopivat heidän elämäntilanteeseensa ja koulutamme heistä järjestömme täysivaltaisia jäseniä, he löytävät takaisin toimintaamme uudella asuinpaikkakunnallaan.

Minut pitäisi valita valtuustoon, koska koulutukseni rauhan- ja konfliktintutkimuksen maisterina ja sairaanhoitajaopiskelijana sekä luottamustoiminta Kehä-Espoon osaston varapuheenjohtajana ja Helsingin ja Uudenmaan piirin nuorisotoiminnan kehittämisryhmän jäsenenä antavat minulle hyvät valmiudet valtuustotyöskentelyyn ja humanitaaristen kysymysten käsittelyyn. Olen saanut paljon tukea osastoltani sekä muilta luottamustehtävissä olevilta ja uskon, että minussa on heidän näkemäänsä potentiaalia.”

 

Teemu Väisänen, 25, Helsinki

Ehdolla Suomen Punaisen Ristin valtuuston jäseneksi

“Pidän erittäin tärkeänä sitä, että järjestössämme kaikenikäiset vapaaehtoiset istuvat yhteisissä pöydissä päättämässä yhteisistä asioistamme. Valtuuston päätökset koskettavat meitä kaikkia ja onkin oleellista, että valtuustossa on edustettuna järjestömme vapaaehtoiskenttä mahdollisimman monipuolisesti.

Opiskelen parhaillaan arkeologiaa Helsingin yliopistolla ja saavun yleiskokoukseen suoraan kuopan laidalta. Tämä sopii hyvin, sillä maakerroksia raaputellessa ehtii hyvin pohdiskella yleiskokousasioita useammankin päivän edestä. Tulen siis yleiskokoukseen täynnä virtaa ja tuulettuneita ajatuksia. SPR:ssä olen toiminut kuuden vuoden ajan useissa eri tehtävissä niin läksykerhon ohjaajana, osastoni puheenjohtajana kuin valtakunnallisen nuorisotoimikunnan jäsenenä. Olen vetänyt sääntötyöpajoja, työstänyt nuorisolinjausta ja kouluttanut lukuisia uusia vapaaehtoisia. Koen kerryttäneeni kuluneiden vuosien aikana paljon arvokasta kokemusta, jota voisin nyt hyödyntää järjestön hyväksi valtuustossa. Uskon, että kaikki me nuoret ehdokkaat voimme osaltamme toimia esimerkkinä muille valtakunnallisista luottamustehtävistä kiinnostuneille nuorille ja toivon, että näen entistä enemmän nuoria ehdokkaita seuraavassa yleiskokouksessa.

Vaikka nuorten määrä järjestössä ei päätä huimaa, olen optimisti. Uskon, että nuorissa riittää halukkuutta lähteä mukaan vapaaehtoistoimintaan, mutta meidän täytyy aidosti pohtia, vastaako tarjoamamme toiminta nuorten odotuksia. Välillä uusien ideoiden kokeileminen ennakkoluulottomasti kannattaa. Esimerkiksi maaliskuussa järjestetty kansainvälinen seminaari sekä edelleen pyörivä haalarimerkkikampanja lähtivät liikkeelle pienestä, mutta ne ovat tavoittaneet monia sellaisia nuoria, jotka eivät muuten olisi päätyneet toimintaamme mukaan.

Järjestön kehittäminen ei pääty koskaan, vaan meidän tulee jatkuvasti seurata, toteutammeko järjestön perustehtäviä parhaalla mahdollisella tavalla. Yksi kehitysteema, johon olen pyrkinyt viime aikoina puuttumaan, on lokeroitumisen ehkäiseminen. Toimimme usein niin antaumuksella omassa tutussa ryhmässämme, että unohdamme katsoa sen ulkopuolelle ja nähdä mahdollisuudet laajemmalle verkostoitumiselle.

Valtakunnallisen nuorisotoimikunnan entinen puheenjohtaja kehotti taannoisessa puheessaan nuoria toimimaan siellä, missä tarve on suurin. Olen noudattanut samaa ohjenuoraa omassa vapaaehtoistoiminnassani ja haen valtuustoon sillä oletuksella, että osaamiseni ja kokemukseni on siellä suurimmaksi hyödyksi. Yleiskokous päättäköön, yhtyykö se olettamukseeni.”

Lisäksi valtuustoon on ehdolla kaksi muuta nuorta, joita Henry Goes Live ei tavoittanut kommentoimaan ehdokkuuttaan.  Suomen Punaisen Ristin yleiskokous järjestetään Helsingissä 10.-11.6.2017.

 

Fakta

Valtuusto ja hallitus

Suomen Punaisen Ristin valtuustossa on puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan lisäksi 23 muuta yleiskokouksen valitsemaa jäsentä, joista jokaisella on henkilökohtainen varajäsen.

Valtuustossa on oltava edustaja jokaisesta piiristä. Sama henkilö voidaan valita valtuuston jäseneksi enintään kahdeksi peräkkäiseksi kaudeksi.

Lisäksi valtuustossa on kuusi valtion viranomaisten nimeämää jäsentä henkilökohtaisine varajäsenineen. Heistä yksi edustaa ulkoasiainministeriötä, yksi sisäasiainministeriötä, yksi puolustusministeriötä, yksi opetusministeriötä, yksi sosiaali- ja terveysministeriötä ja yksi työministeriötä. Yleiskokouksessa keskustellaan tänä vuonna myös oikeusministeriön edustajan sisällyttämisestä valtuuston kokoonpanoon.

Suomen Punaisen Ristin hallitukseen kuuluvat yleiskokouksen valitsemat järjestön puheenjohtaja, kolme varapuheenjohtajaa sekä kuusi muuta jäsentä.

Sama henkilö voidaan valita järjestön hallituksen jäseneksi samaan tehtävään enintään kahdeksi peräkkäiseksi toimikaudeksi.

Lähde: Tasavallan presidentin asetus Suomen Punaisesta Rististä 

Teksti: Linda Laine

06 Apr

Eloa raunioissa, teltoissa ja taistelussa ‒ mitä kuvat kertovat Syyriasta

Syyrian yli kuusivuotisen konfliktin aikana maa ja sen asukkaat on  ikuistettu lukuisiin kuviin, jotka kertovat tilanteen vakavuudesta. Tämä pikkulapsi kuvattiin pakolaisleirillä vuonna 2014. Kuva: Ibrahim Malla/IFRC

 

Valokuvat luovat Syyrian konfliktin kauhuja seuraaville ikkunan paikallisten ihmisten todellisuuteen. Kuvia käytetään todisteena vaarasta, vetoomuksena ihmisarvosta ja avunhuutona epätoivoisen tilanteen keskeltä.

 

VALOKUVA LINKITTÄÄ ihmisiä ympäri maailmaa saman asian ääreen. Jo kymmeniä vuosia sitten napalmia alasti pakenevat lapset käännyttivät yhdysvaltalaiset Vietnamin sotaa vastaan. Viime vuonna kuva, jossa pieni poika istuu tyhjin silmin ambulanssin oranssilla penkillä kasvot veressä, nousi yhdeksi Syyrian konfliktin vastaiseksi symboliksi. Kuva levisi ympäri maailmaa. Sen vaikuttavuudesta kertoo hyvin tapaus, jossa CNN:n uutisankkuri puhkesi kyyneliin suorassa lähetyksessä kertoessaan pojan tarinaa.

Valokuva vaikuttaa katsojaan empatian kautta. On tutkittu, että ihmisen aivoissa on ”peilineuroneja”, jotka aiheuttavat empatian kokemuksen. Neuronit auttavat meitä ymmärtämään kanssaihmistemme tuntemuksia. Tutkimusten mukaan samat neuronit aktivoituvat myös silloin, kun ihminen katsoo valokuvaa. Sen vuoksi valokuva luo muuhun kanssakäymiseen verrattavissa olevan tunnereaktion. Kuvasta on tullut jo niin yleinen tapa kommunikoida, että siitä on syntynyt universaali kieli, jota ei tarvitse kääntää.

Näiden ominaisuuksien ansiosta valokuva on tehokas keino viestiä kriisialueen tilanteesta. Syyrian konfliktista julkaistu kuvamateriaali näyttää, millaista tulitaistelun ja pommitusten keskellä on elää.

Kansainvälisen Punaisen Ristin Komitean ja Syyrian Punaisen Puolikuun jäsenet pääsivät viime marraskuussa arvioimaan Aleppon itäosassa sijaitsevan Hananon elinolosuhteita. Kuva: Sevim Turkmani/ICRC

 

TAISTELUT ALEPPOSSA alkoivat vuonna 2012. Väkivaltaisuuksien tuloksena Syyrian suurin kaupunki ja Unescon suojelukohde on muuttunut vain varjoksi entisestä. Ikkunat ovat räjähtäneet sisään, eikä yksikään julkisivu ole enää ehjä.

Sortuneet rakennukset ovat tehokasta kuvastoa kahdesta syystä. Ensinnäkin, kuvat ovat todisteita iskuista, jotka ovat kohdanneet kaupunkia. Toiseksi, kuvat rakennuksista eivät itsessään sisällä väkivaltaa. Katsojan on helpompi lähestyä ja tutkailla niitä kuin esimerkiksi ihmisuhreja sisältäviä kuvia. Jokainen voi kuitenkin kuvitella, millaisia vammoja rakennuksen murskaava pommi aiheuttaa ihmiselle.

Isä ja poika keittivät vettä itse tehdyllä liedellä Aleppossa marraskuussa 2015. Ruokaa ja lämpöä oli pommitusten keskellä vaikea saada. Kuva: Pawel Krzysiek/ICRC

 

KUVIA ALEPPON tuhoutuneesta kaupungista voidaan lukea vertauksena kaupungin ihmisten hädästä. Kuvat vettä keittävästä miehestä ja lapsesta, tuhoutuneesta seinästä ja saranoillaan roikkuvista ovenkarmeista kertovat koko Aleppon tarinan. Kaupunkia ja sen asukkaita on pommitettu kerta toisensa jälkeen, eivätkä he pysty itse korjaamaan tilannetta. Monet eivät voi tehdä muuta kuin yrittää elää tilanteen keskellä.

Kuvat, joissa ihmiset tekevät arkisia asioita, kuten ovat ostoksilla tai peseytyvät, ovat voimakkaita samaistuttavuuden vuoksi. Katsoja voi nähdä itsensä tekemässä juuri samoja asioita kuin kuvan henkilö. Syyriasta julkaistavissa kuvissa halutaan tuoda esiin maailma, jossa kaaos on asettunut osaksi ihmisten arkea.

Samaistumisen lisäksi katsojan halutaan tuntevan kuvissa myös toiseutta. Repaleiset vaatteet, tuhoutuneet talot ja roskia täynnä oleva maa kertovat länsimaalaiselle katsojalle, että kuvassa oleva henkilö elää hyvin erilaisessa todellisuudessa kuin hän itse. Kun katsoja samaistuu kuvassa olevaan ihmiseen, mutta tuntee toiseutta tämän erilaisen elämäntilanteen vuoksi, syntyy halu auttaa.

Tytöt väestönsuojaksi muutetussa koulussa Syyrian pääkaupungissa Damaskoksessa helmikuussa 2016. Kuva: Ibrahim Malla/IFRC

 

SYYRIAN KONFLIKTIN uhreiksi on joutunut kymmeniätuhansia alaikäisiä. Lasten ja nuorten näyttäminen Syyriasta tulevassa kuvastossa on vetoomus maailmalle. Valokuva Kreikan rannalle huuhtoutuneesta punapaitaisesta pikkupojasta on osuva esimerkki siitä, miten yksi lapsi voi edustaa kaikkia maailman lapsia kuvassa oleva poika voisi yhtä hyvin olla Suomessa kuvaa katsovan ihmisen oma.

Lapsiin kohdistuva epäoikeudenmukaisuus herättää yhden suurimmista tunnereaktioista. Sen vuoksi lasten kuvia käytetään oikeastaan kaikissa humanitaariseen apuun liittyvissä kampanjoissa. Naisten ja lasten nostaminen hätää kärsivien keskiöön on tyypillistä. Suomalaisten reaktioista julkisessa keskustelussa on ollut hyvin luettavissa se, miten turvapaikkaa hakevaan nuoreen mieheen suhtaudutaan varauksellisemmin verrattuna naiseen tai lapseen. Avuntarve ei kuitenkaan katso ikää tai sukupuolta.

Syyrian konfliktia pakeneville jaettiin peittoja ja hygieniapakkauksia Pohjois-Libanonissa vuonna 2014. Tuolloin edessä olivat kylmyys ja talvimyrskyt. Kuva: Ibrahim Malla/IFRC

 

SYYRIAN KONFLIKTISTA julkaistavaan kuvastoon kuuluvat oleellisesti myös kuvat pakolaisista. Noin 11 miljoonaa syyrialaista on joutunut jättämään kotinsa. Suurin osa pakolaisista on paennut maan muihin osiin sekä naapurimaihin. Euroopasta turvapaikkaa on hakenut noin miljoona syyrialaista.

Pakolaisleirikuvissa korostuu tilanteen epämukavuus. Tilaa on vähän, ruuanlaitto vaikeaa ja jätehuolto alkeellinen. Ihmiset kuvataan välitilassa telttamaisissa asumuksissa. Katsoja kuitenkin tietää, että kuvan ihminen on voinut elää näissä oloissa jo vuosikausia.

Länsimaalaisille esitettävissä kuvissa keskitytään näyttämään, miten sotatoimet vaikuttavat siviilien elämään. Esimerkiksi sotilaita tai muuta aseellista toimintaa ei kuvissa juuri näytetä. Syyrian kansasta tehdään kuvissa samanlainen sivustaseuraaja kuin mitä länsimaalaisetkin ovat paikalliset vain joutuvat kärsimään myös maassaan vallitsevan konfliktin seuraukset.

 

Teksti: Saara Tuominen

15 Dec

Kaverilla kylässä

Laura Kuivalahti on ollut mukana Suomen Punaisen Ristin ystävätoiminnassa noin kahden vuoden ajan. Hän on kiintynyt ystävämummoonsa vahvasti. Kuva: Irina Hasala

 

Ystävätoiminta toi Laura Kuivalahden yhteen iloisen ikäihmisen kanssa. Tärkeäksi muodostunut ystävyyssuhde on tuonut molemmille paljon iloa ja johtanut sattumalta myös toisen uuden ystävän löytämiseen.

 

– Ystävyyden ydin on luottamus ja se, että toisen ihmisen luona on hyvä olla. Kun lähden kotiin vierailulta, ajattelen, että olipa jälleen mahtava tapaaminen.

Näillä sanoilla 26-vuotias Laura Kuivalahti kuvaa, miltä ystävätoiminta tuntuu. Kuivalahti on vajaan kahden vuoden ajan ollut ystävä yksinäiselle iäkkäälle naiselle kotipaikkakunnallaan Jyväskylässä.

Ystävyksiä yhdistää muun muassa kiinnostus kirjoihin, teatteriin ja yhteiskunnallisiin asioihin. Juttua riittää usein moneksi tunniksi. Vaikka tutustuminen tapahtui Suomen Punaisen Ristin kautta, ei Kuivalahti koe suhdetta väkinäiseksi.

– En todellakaan ajattele itseäni enää vapaaehtoisena. Hän on ystäväni, ja käyn hänellä kylässä.

Tilanteeseen pääsemiseen on toki vaadittu pidempää tutustumista. Järjestön apu oli Kuivalahdelle tervetullutta.

– Minusta ystävystyminen oli paljon helpompaa tällä tavalla. Kadulla on hirveän vaikea sanoa jollekin: “hei, oletko yksinäinen”.

Kuivalahti myöntää, että mukana oli myös onnea.

– Meillä kävi hyvä tuuri siinä, että meillä synkkaa hyvin. Alussa kiinnyin ystävääni todella vahvasti ja jännitin, onko tunne molemminpuolinen. Kun meitä myöhemmin haastateltiin erääseen lehteen, kävi ilmi, että hänellä on aivan samat tuntemukset. Se tuntui todella hyvältä.

 

PELKO KIINTYMISESTÄ oli yksi syy, miksi Kuivalahden lähipiiri ei ollut innoissaan hänen aikeistaan lähteä mukaan ystävätoimintaan.

– Toiminta vaatii sitoutumista, ja kypsyttelin asiaa kuukausia ennen kuin lähdin mukaan. Läheiseni olivat aluksi huolissaan siitä, miten reagoin, jos ystäväni terveydentila heikkenee tai hän kuolee.

Kuivalahden nykyinen ystävä on joutunut sairaalahoitoon useita kertoja. Silti terveys ei ole ollut este ystävyydelle, eikä Kuivalahti ole kokenut tulevaisuuden epävarmuutta liian rankkana.

– Me asumme lähellä toisiamme. Tilanne olisi eri vaikka jonkun perhetutun kanssa, joka asuu toisella puolella Suomea. Silloin voisin ajatella, että näemme seuraavaksi vuoden päästä, entä jos tässä välissä tapahtuu jotain.

Ystävämummoaan Kuivalahti tapaa noin kerran kahdessa viikossa. Lähes yhdeksänkymmentävuotiaan ikä tuntuu keskusteluissa.

– Olemme eri elämäntilanteissa, ja meillä on terveyteen ja kuolemaan liittyviin asioihin erilaiset näkökulmat. Välillä mietityttää, miten voin puhua aiheista niin, että siitä on jotain hyötyä hänellekin.

Keskusteluaiheet ovatkin liikkuneet enimmäkseen Kuivalahden kuulumisissa, päivän polttavissa uutisissa ja ystävämummon muistoissa vanhemmasta Jyväskylästä. Kuivalahden mielestä hienoimpia hetkiä ovat ne, jolloin hän näkee tapaamisen tekevän toiselle hyvää.

– Parhaita ovat ne kerrat, kun olen huomannut ystäväni olevan alakuloinen tai väsynyt, mutta hetken juttelun jälkeen hänestä on tullut taas hymyilevä ja aurinkoinen itsensä. Niinä hetkinä ajattelen, että tämä on se syy, miksi alunperin lähdin tähän mukaan.

Kuivalahti kokee saavansa itsekin ystävyydeltä paljon. Keskustelu 89-vuotiaan kanssa tuo aiheeseen kuin aiheeseen uutta näkökulmaa. Vaikka kyse ei olekaan uudesta isoäidistä, ystävämummo tsemppaa Kuivalahtea työnhaussa ja opiskelussa kuin läheinen sukulainen.

 

YSTÄVYYS ON tuonut Kuivalahden yhteen myös toisen iäkkään naisen kanssa ja aivan sattumalta. Tätä ystäväänsä Kuivalahti kutsuu pupumummoksi.

– Kohtasimme Valojen kaupunki -tapahtumassa suuren valaistun pupun luona ja aloimme jutella. Mieleeni tuli, että hän on aika samanikäinen kuin ystävämummoni. Kyllähän he sitten tunsivat toisensa, ja pupumummon tytär oli myös kuukausia aikaisemmin lukenut minusta ja ystävämummostani kirjoitetun lehtijutun ja kehottanut äitiään ottamaan yhteyttä Punaiseen Ristiin. Hän ei ikinä ottanut, mutta kohtasimme kuitenkin.

Nykyään Kuivalahti vierailee myös pupumummon luona. Valoisassa ja täysin sattumanvaraisessa kohtaamisessa oli hänestä jotain taianomaista.

– Se oli vähän kuin jostain sadusta.

Kaksi mukavaa mummoa elämäänsä saanut Kuivalahti on kertonut tapaamisistaan innokkaasti myös ystävilleen. Hän toivoo, että ihmisillä olisi intoa lähteä pidempiaikaiseen toimintaan mukaan.

– Joulun alla ihmiset tuntuvat olevan erityisen innoissaan vapaaehtoistoiminnasta ja antamisesta, mutta pitää muistaa, että apua tarvitaan ympäri vuoden. Ystävätoiminta vie vain sen tunnin tai pari kahdessa viikossa, ja siitä saa hirveän paljon myös itselleen.

 

Teksti: Irina Hasala