21 Sep

Tarvitsetko ilmalastan, laastaria ja metrikaupalla sidetarpeita? Kysy apua bussista

Onko joku loukkaantunut? Jos lähettyvillä on linja-auto, saatavilla on ensiapuvälineitä isoonkin hätään. Henry Goes Live kävi Helsingin Bussiliikenteen varikolla tutustumassa bussien varustukseen.

 

Fakta

Apu voi löytyä yllättävästä paikasta

– Ihmisten kuljettamiseen käytettävä linja-auto ei mene katsastuksesta läpi, jos siinä ei ole määrätynlaista ensiapuvälineistöä.
– Yli 16-paikkaisissa linjureissa yhden laukun pitää olla auton etuosassa ja toisen takaosassa.
– Likipitäen kaikki linja-auton kuljettajat Suomessa saavat ensiapukoulutusta. Yleensä koulutusta myös kerrataan säännöllisesti.
– Ensiapulaukut on sinetöity kevyesti. Näin on helppo varmistua, että sisällä on kaikki tarvittava.
Teksti ja video: Tapio Pellinen
15 Aug

Kiinnostaako vaikutusvalta? Sitä on pian jaossa nuorisotoiminnan huipulla

Noora Magd (keskellä) valittiin Suomen Punaisen Ristin valtakunnalliseen nuorisotoimikuntaan vuoden 2014 nuorten vuosikokouksessa. Nykyään nuorisotoimikunta valitaan sähköisellä äänestyksellä. Kuvaaja: Leena Koskela / SPR.

 

Valtakunnallisen nuorisotoimikunnan kolmivuotinen toimikausi lähestyy loppuaan, ja seuraavat vaalit kajastavat jo syyskuisessa horisontissa. Henry Goes Live kysyi, mistä on kyse.

 

Ehdolle vaaleihin voi asettua 3.9.2017 mennessä täyttämällä hakemuslomakkeen. Itse vaali pidetään sähköisesti 24.9.2017.

Valtakunnallinen nuorisotoimikunta (vanuto) valmistelee ja antaa näkemyksiä monenlaisista Suomen Punaisen Ristin linjauksista sekä edistää sitä, että nuoret pääsevät osallistumaan järjestön toimintaan ja päätöksentekoon. Millaista tekemistä se käytännössä on, nuorisotoimikunnan jäsen Noora Magd?

Tekemisen tavat riippuvat siitä, miten toimikunnan puheenjohtaja haluaa asiat hoitaa, vapauksia on aika paljon. Vuodessa on tavallisesti noin kuusi kokousta, joissa päätetään esimerkiksi tapahtumiin osallistumisesta ja niiden järjestämisestä. Kokousten ulkopuolella sitten valmistellaan asioita kokouksiin esimerkiksi kirjoittamalla infopaketteja. Lisäksi nuorisotoimikunnan jäsenillä on omat kummipiirit, joihin ollaan yhteydessä.

Sitten on kenttätyötä, kuten nuorten vuosikokous tai järjestön yleiskokouksen nuorten tapahtumat. Niissä ollaan läsnä ja osallisena jollain tavalla.

Vanuto on vähän sellainen välikäsi: toisaalta se ajaa nuorisotoiminnan näkemystä keskustoimiston suuntaan, ja sitten keskustoimisto ja hallitus päättää asioita, joita me sitten pyrimme toteuttamaan siellä piirien nuorisotoiminnan puolella.

Miten sinut valittiin?

Minulla oli vain vähän kokemusta Punaisesta Rististä, mutta olin ollut mukana muissa järjestöissä, joten pystyin katsomaan Punaisen Ristin toimintaa kriittisesti. Se auttaa, jos on ollut mukana tapahtumissa ja tuntee ihmisiä. On hyvä, että ehdolla on erilaisia ihmisiä eri taustoista ja eri alueilta.

Meidän kohdallamme sekä vaalitentit että äänestykset pidettiin nuorten vuosikokouksen yhteydessä, joten kukaan ei muistaakseni vetänyt mitään erityistä ennakkokampanjaa. Nyt asiat voivat muuttua, kun tulee tämä sähköinen vaali.

Mitä olisit toivonut tietäväsi ennen valtakunnalliseen nuorisotoimikuntaan lähtöäsi?

Vaikka sen tiesi, että Punainen Risti on iso järjestö, sitä ei oikein pystynyt hahmottamaan, että mitä kaikkea toimintaa siihen kuuluu. Kun pyörittää jotain kerhoa, on tekemisissä vain oman osaston ja piirin kanssa. Vanutossa törmää sitten siihen, että Punaisen Ristin toimintaa säätelee velvoittava laki, on omat hallinnolliset tavat asioiden hoitamiseen, on politiikkaa ja henkilöjännitteitä ja sellaista. Aiemmin katsoin tätä vähän naiivin vaaleanpunaiset silmälasit silmillä. Nyt usko asiaan pysyy, mutta ymmärrän enemmän niitä realiteetteja, missä toimitaan.

Mitä ehdolle lähtemistä harkitsevan kannattaa miettiä?

Sitä kannattaa miettiä, pystyykö hommaan sitoutumaan. Muuttuvia elämäntilanteita tulee kaikille vastaan, mutta on kaikkien edun mukaista, että lähtökohtaisesti pystyy olemaan mukana sen kolmen vuoden pestin ajan. Aikaa tähän saa kulumaan, kun kokousten ulkopuolella valmistelee asioita ja pitää yhteyttä kummipiireihin.

Vaikeinta on juuri ollut tämän vapaaehtoistyön yhdistäminen muuhun elämään. Kun opiskelee ja on samalla töissä ja on muuallakin aktiivinen, kaikkeen ei jää aikaa.

Ehdottomasti kannattaa lähteä ja yrittää päästä läpi. Usein ihmiset tuntuvat ajattelevan, etteivät ole riittävän päteviä ja osaa tarpeeksi, mutta pitää uskaltaa hakea. Aina löytyy kauemmin mukana olleita, jotka tukevat ja auttaa nuorempia.

Teksti: Tapio Pellinen

03 Aug

Tarinoita Punaisen Ristin syntysijoilta – opintomatka Italiaan sai näkemään avustusjärjestön uusin silmin

Milanon Punaisen Ristin vapaaehtoiset pitivät suomalaisnuorista hyvää huolta muun muassa tarjoamalla majoituksen ja kyyditsemällä heitä satoja kilometrejä Milanosta Solferinoon ja edelleen Gardajärvelle. Kuva: Aino Räisänen

 

Suomen Punaisen Ristin Länsi-Suomen piirin nuorisovaliokunta ja Lapin piirin nuorisotoimikunta kävivät toukokuussa 2017 tutustumassa Punaisen Ristin toimintaan Sveitsissä ja Italiassa, jossa koko liike on alun perin syntynyt.

 

SVEITSIN TOISIKSI SUURINTA kaupunkia Geneveä pidetään Punaisen Ristin kotikaupunkina, sillä siellä avustusjärjestön ensimmäinen toimikunta sai alkunsa vuonna 1863. Myöhemmin toimikunnasta tuli Punaisen Ristin kansainvälinen komitea, ja Genevestä myös tämä opintomatka sai alkaa.

Genevessä sijaitsee Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun museo. Museossa oli käynnissä muun muassa HI-viruksen ja AIDS:in vastaisesta taistelusta kertova näyttely.

– Koko museo oli mielenkiintoisesti rakennettu audiovisuaalinen kokonaisuus. Järjestön historia oli kuvattu tarinan muodossa, ja aito tunnemaailma välittyi vahvasti. Voin suositella museota ihan jokaiselle, SPR:n Jyväskylän osaston nuorisovastaava Nita Sammalisto, 29, kertoo.

Museokäynti rohkaisi reissaajia vierailemaan myös Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälisen liiton päämajassa. Päämajassa Punaisen Ristin työntekijät kertoivat työtehtävistään ja muusta liiton toiminnasta. Vierailu oli monelle reissun kohokohta.

–  Työntekijöiden elävän elämän tarinat opettivat paljon siitä, millaista Punaisen Ristin työ todella on kansainvälisessä mittakaavassa ja millaisten asioiden hyväksi esimerkiksi maailman kriisialueilla toimitaan. Se, mitä avustustyöntekijä joutuu työssään tekemään, on lopulta murto-osa siitä, mitä avun tarvitsija näkee. Jyväskylän osaston toiminta on vain murunenkaikesta maailmalla tehtävästä avustustyöstä, Sammalisto sanoo.

MUSEON KERTOMUKSIA ja liitossa kuultuja kokemuksia oli aikaa sulatella junamatkalla vuoristomaisemien halki, kun matka jatkui Genevestä Italian puolelle Milanoon. Määränpäässä Milanon vapaaehtoiset ottivat suomalaiset avosylin vastaan ja kuljettivat nuoret ambulanssikyydein Punaisen Ristin tiloihin majoittumaan.

Milanossa ensimmäinen kohde oli vastaanottokeskus, jossa vierailuhetkellä oli yli 400 turvapaikanhakijaa. Osa heistä asui sisätiloissa, osa telttamajoituksessa keskuksen ulkopuolella. SPR:n monikulttuurista toimintaa edistävän Tulijan tukena -kurssin käyneille Lapin piirin nuorisovaliokuntalaisille Veera Röytälle, 18, ja Aino Räisäselle, 16, visiitti palautti mieleen vastaavanlaisia kokemuksia Pohjois-Suomesta, kun suuri määrä turvapaikanhakijoita saapui Suomeen vuonna 2015.

Italialaisten intohimo ja palo vapaaehtoistyötä kohtaan näkyi siinä, että moni paikallinen tekee töitä vapaaehtoisena useana päivänä viikossa varsinaisen palkkatyönsä lisäksi. He muun muassa kiertävät kolme kertaa viikossa ambulanssilla ympäri Milanon keskustaa ja jakavat kodittomille ruokaa. Osa nuorista pääsi ambulanssin kyytiin näkemään, millaista kadulla asuvien kodittomien elämä on. Samankaltaista avustustyötä moni matkalla ollut toivoisi Suomeenkin.

Milanossa osa nuorista pääsi paikallisten vapaaehtoisten mukaan jakamaan ruokaa kodittomille. Kuva: Opintoretken yhteinen kuva-albumi

 

ITALIAN PUNAINEN RISTI tekee paljon yhteistyötä myös kaupungin virallisen terveydenhuollon kanssa, kun kerran viikossa lääkäri lähtee vapaaehtoisten kanssa ambulanssikierrokselle keskustaan. Tarvittaessa lääkäri voi määrätä esimerkiksi antibioottikuurin tai lääkärikäynnin sellaiselle ihmiselle, joka ei avun piiriin muuten pääsisi. Usein jo juttelu auttaa kodittomia, jotka asuvat milloin rautatieasemalla, milloin ostoskeskusten porttikongeissa ilman sosiaalista turvaverkkoa.

– Vaikka tapaamamme vapaaehtoiset olivat todella omistautuneita Punaisen Ristin toiminnalle, Italiassa on myös mahdollista osallistua erilaisiin vapaaehtoistoimintoihin hyvinkin spontaanisti. He ovat kehittäneet Gaia-sovelluksen, joka yhdistää näppärästi avuntarvitsijan ja vapaaehtoisen, Sammalisto toteaa.

Sovellus tekee mahdolliseksi sen, että esimerkiksi vapaaehtoisvoimin järjestettävään tapahtumaan osallistuvan henkilön ei tarvitse olla aktiivinen järjestön jäsen, vaan osallistumisen kynnys on matala. Kun vaikkapa nuoria ei pakoteta sitoutumaan säännöllisesti tiettyyn toimintaan, motivaatio vapaaehtoistyötä kohtaan kehittyy kuin itsestään.

Gaia-sovellus on mahtava keksintö. Toivottavasti Suomeen tulee käyttöön vastaavanlainen tulevaisuudessa. Se voisi toimia meilläkin erinomaisesti, koska nuoria on useimmiten hankala saada sitoutumaan järjestön toimintaan. Esimerkiksi tapahtumiin halukkaita osallistujia olisi varmasti, jos niistä vain olisi tietoa helposti saatavilla, kertoo Röyttä.

HISTORIAA HUOKUVA SOLFERINO oli opintomatkan seuraava etappi. Kaupungissa käytiin vuonna 1859 Solferinon taistelu, jonka uhreja auttamaan saapui joukko vapaaehtoisia sveitsiläisen Henry Dunantin johdolla. Kokemustensa perusteella Dunant ehdotti, että jokaiseen maahan tulisi perustaa vapaaehtoisten järjestö, joka auttaisi sodanaikaisessa lääkintähuollossa. Lisäksi kansainvälisillä sopimuksilla turvattaisiin haavoittuneiden hoitaminen.

1860-luvulla perustettu Punaisen Ristin kansainvälinen komitea määritteli Dunantin innoittamana avustusyhdistysten tehtävät. Pian kansallisia yhdistyksiä syntyi ympäri Eurooppaa, ja myöhemmin sanoma kiiri myös muihin maanosiin.

Solferinon taisteluista kertoo muun muassa luukirkko, jossa satojen uhrien luurangot muistuttavat edelleen läsnäolollaan väkivallan lopullisista seurauksista. Joka vuosi Solferinossa vietetään myös taistelun uhrien muistoksi juhlaa, johon osallistuu kymmeniä tuhansia ihmisiä.

Solferinon kirkko toimi vuoden 1859 taisteluissa väliaikaisena sairaalana ja on sittemmin kunnioittanut taistelussa kuolleiden muistoa. Kuva: Nita Sammalisto

 

VIIMEISENÄ PÄIVÄNÄ matkan päätepisteessä Venetsian vapaaehtoiset ottivat suomalaisnuoret vastaan. Perinteisten turistinähtävyyksien katselun lisäksi antoisia olivat keskustelut, joissa suomalaiset ja venetsialaiset vaihtoivat kokemuksiaan kotimaidensa vapaaehtoistoiminnasta.

– Vapaaehtoiset kertoivat, että joissakin Italian kaupungeissa Punaisella Ristillä on baareissa pisteitä, joissa nuoret voivat käydä testaamassa verensä alkoholipitoisuuden. Puhallutuksen yhteydessä annetaan seksuaalivalistusta ja tarvittaessa autetaan kotiin tilaamalla taksi. Baarit jopa maksavat hyvästä yhteistyöstä, Räisänen kertoo.

Räisäsen ja Röytän mielestä samanlaista toimintaa voisi kehitellä hyvin myös Suomeen, koska kysyntää idealle olisi varmasti.

Opintoretkelle oli varattu myös vapaa-aikaa. Venetsiassa nuoret nauttivat historiallisen kaupungin nähtävyyksistä. Kuva: Aino Räisänen

 

FAKTA

  • Opintomatka oli alusta lähtien nuorten suunnittelema ja toteuttama. Vastuualueet jaettiin Länsi-Suomen ja Lapin piirin nuorisovaliokuntien kesken.
  • Rahallista avustusta matkan toteuttamiseksi saatiin Folke Bernadotten muistosäätiöltä.
  • Matkan tavoitteena oli tutustua Punaisen Ristin syntyperään ja kansainväliseen toimintaan sekä Italian paikallisiin vapaaehtoisiin ja heidän toimintaansa.
  • Mukana oli yhteensä 15 henkeä: 13 nuorta ja 2 piirien työntekijää.
  • Lisää tunnelmia opintoretken kulusta pääsee lukemaan Aino Räisäsen ja Veera Röytän kirjoittamasta matkapäiväkirjasta.

 

Kirjoittaja: Nelli Miettinen

10 Jun

Nuorten vaalitentti tyhjensi yleiskokouksen ehdokkaiden ideapajatson – tässä 7 ehdotusta

Vaalitentissä kuultiin monta kovaa kysymystä. Hiillostuspenkissä istuvat varapuheenjohtajaehdokkaat Ann-Maria Audas-Willman, Henri Backman, Otto Kari, Sami Laitinen, Marju Pihlajamaa ja Birger Sandell. (Kuva: Tapio Pellinen)

 

Suomen Punaisen Ristin yleiskokouksen nuorten etkoilla keskusteltiin jälleen kerran siitä, miten Punaisen Ristin toimintaan saataisiin mukaan lisää nuoria. Henry Goes Live kävi kuulostelemassa kiinnostavimmat ajatukset.

 

PERINTEISESTI nuorten etkojen vaalitentissä ilmatilan täyttivät lupaukset siitä, että luottamushenkilöehdokkaat haluavat lisää nuoria sekä järjestön päätöksentekoon että toimintaan.

Kauniiden sanojen lisäksi kuultiin onneksi myös kouriintuntuvia ehdotuksia siitä, mitä nuorisotoiminnan suhteen voisi tehdä. Tässä niistä mielenkiintoisimmat.

1. Koulutusputki. Hannu Kuokkasen mielestä olennaista on, että kun joku liittyy mukaan toimintaan, hänelle annetaan heti koulutusta ja vastuuta. Marju Pihlajamaan korosti, että ihmisille pitää selventää, millaisia koulutusvaihtoehtoja SPR:n toiminnassa on tarjolla.

2. Digitalisaatio. Markku Suokas ja Katja Kuusela korostivat omissa puheenvuoroissaan sitä, että yhteiskunnan verkottuminen muuttaa myös SPR:n toimintaa.

Nuoret ovat tänä päivänä verkossa, ja järjestönkin pitää olla. Se on yksi avain nuorten mukaan saamiseksi”, Kuusela sanoi.

3. Valmentajien kouluttaminen. Partion tavasta kouluttaa aikuisia järjestämään toimintaa nuoremmille pitäisi ottaa oppia, ehdotti Pirkko-Liisa Ollila. Hänen mukaansa SPR:n vanhemmat jäsenet jäävät helposti hoitamaan vain omia tehtäviään, ja nuoria ohjataan vähemmän kuin olisi hyvä.

4. Selkeitä tehtäviä. Sandell Birgerin mielestä nuorisotoimintaan tarvittaisiin enemmän tehtävänantojen suunnittelua ja yhteistä puiteohjelmaa, ei vain vapaiden käsien antamista. Puiteohjelman ajatuksena on se, että jokaisen piirin ja osaston nuorten ei tarvitsisi keksiä tyhjästä, millainen toiminta heitä kiinnostaisi, vaan olemassa olisi valmiiksi toteuttamiskelpoisia toimintasuunnitelmia.

5. Angry Birds. Pirkko-Liisa Ollila nauratti yleisöä ehdottamalla yhteistyötä Rovion kanssa SPR:n imagon kirkastamiseksi. Hänen mukaansa Angry Birdseihin tarvittaisiin Red Cross -lintu, joka paikkojen hajottamisen sijaan menee heti auttamaan possuja.

6. Lisää hyötyjä vapaaehtoisille. Marju Pihlajamaa arveli, että vapaaehtoistyöhön tarvittaisiin enemmän motivoivia seikkoja kuin pelkkä auttajan hyvä sydän. Hän selvittäisi, miten SPR:n toiminnassa opituista asioista voisi saada enemmän hyötyä toiminnan ulkopuolella opiskeluissa tai työelämässä.

7. Tehtävien pilkkominen. Sami Laitisen johtamassa Oulun piirissä esimerkiksi monikulttuurisen toiminnan yhdyshenkilön tehtävä on jaettu useammalle ihmiselle, jotka hoitavat sitä yhdessä. Nuoremmat saavat siten olla mukana ja oppia asioiden hoitamista ilman, että kaikki vastuu jää yksin omalle niskalle.

Lisää yleiskokouksen ehdokkaista voit lukea Henry Goes Liven edellisestä jutusta tai yleiskokouksen internet-sivuilta.

Kirjoittaja: Tapio Pellinen