17 Aug

Tulee, kun on tullakseen: Indonesiassa maanjäristyksiä ei surra etukäteen

Yrittäjä Mahruf joutuu ottamaan majatalonsa rakenteissa huomioon maanjäristysten mahdollisuuden. Kuva: Ulriikka Myöhänen.

 

Kaakkois-Aasiassa Pienillä Sundasaarilla luonto muistuttaa mahdistaan jatkuvasti, sillä seutu sijaitsee mannerlaattojen kohtaamispaikalla. Kolme indonesialaista avaa arkeaan järistysten maassa.

 

LOPUTON MERI ympäröi Gili Menon saarta ja sen leppoisaa elämäntyyliä. Indonesialle kuuluvalla, alle kahden neliökilometrin kokoisella saarella ei liiku lainkaan moottoriajoneuvoja. Hiljaisuuden rikkoo satunnainen vasaran pauke.

– Aloitin bungalow-bisneksen kolme vuotta sitten. Tämän uusimman talon pitäisi valmistua alkusyksystä, omistaja Mahruf sanoo ja viittaa kohti laajennustyömaata, jossa huhkitaan useamman miehen voimin helteestä huolimatta.

Maanjäristykset ja tulivuorenpurkaukset ovat Indonesiassa tavallisia. Mahruf kertoo, ettei juurikaan hätkähdä luonnon oikutteluja, mutta ottaa luonnon ja sääolosuhteet huomioon rakentaessaan. Katto tehdään ennemmin tiilistä kuin helposti tuulen mukaan lähtevästä pellistä, ja laastia sekoittaessaan mies kiinnittää erityistä huomiota raaka-aineiden oikeaan suhteeseen.

– Rautaa en käytä kovin mielelläni, sillä suolainen meri-ilma ruostuttaa sen hetkessä. Bambu on rakennusaineena elastista, ja sillä vahvistamme rakenteita. Taloni ovat vahvaa tekoa, Mahruf vakuuttaa iloisesti. 

Rappaustöitä rakennustyömaalla Gili Menolla. Kuva: Ulriikka Myöhänen.

 

JA SYYTÄ ON OLLAKIN. Tuhannet indonesialaiset kodit tuhoutuivat tai joutuivat koville, kun joulukuun 2004 surullisenkuuluisa maanjäristys tsunameineen iski etunenässä Sumatran saaren pohjoisosaan. Sittemmin maassa on koettu lukuisia voimakkaita 6–8 magnitudin järistyksiä. Myös lievemmät järistykset ovat yleisiä.

Lombokin saarella Mataramin kaupungissa hotelliyrittäjänä toimiva Arya Tatontos arvioi maan järisevän saarella noin kolme kertaa vuodessa. Mies aavistelee, että tulevaisuus tuo tullessaan ongelmia myös hänen kotiinsa.

– Kun iso rekka ajaa talon ohi, ikkunat alkavat helistä. Niin ei ole käynyt aiemmin, joten maan sisällä on varmasti tapahtunut muutoksia. Uskon, että maaperän rakenteet ovat rikki, ja jotakin tapahtuu pian, Arya Tatontos sanoo vakavana.

Lombokilainen hotelliyrittäjä Arya Tatontos on huolissaan Indonesian katastrofivalmiudesta.

 

Isoimmilla saarilla katastrofeihin varautuminen näkyy rantojen tuntumiin pystytettyinä tsunamivaroituskyltteinä, jotka osoittavat hätäpoistumissuunnan. Arya Tatontos näkee turvallisuusasioissa petrattavaa.

– Suoraan sanottuna uskon, että kyltit ovat vain hallituksen tapa näyttää turisteille, että asiaa on ajateltu. Erityisesti maaseudulla paikalliset eivät tiedä, miten toimia, kun maanjäristys tulee. Nykyään hallitus järjestää turvallisuuskoulutuksia, joihin osallistuu edustaja kustakin kylästä. Ongelmallista on se, ettei voida olla varmoja, saavatko myös loput kyläläiset koulutuksen, mies harmittelee.

Tsunamivaroituskyltti Balian Beachilla osoittaa hätäpoistumissuunnan. Kuva: Ulriikka Myöhänen.

 

BALIN MAASEUDULLA, Tabananin alueella kanat kulkevat pihamailla peräjälkeä tasaiseen tahtiin kotkottaen. Välillä kukko kiekaisee kuin parvea komentaen. Nengah Wedayasan vaatimattomassa tienvarsikioskissa muukalainen otetaan vastaan lämpimästi. Pihapiiriä koristaa balilaiseen tapaan kotitemppeli, jossa rukoillaan ja kunnioitetaan hindujumalia. Maanjäristyksistä kysyminen saa hämmästyksen nousemaan yrittäjän kasvoille.

– Paikalliset eivät hätkähdä järistyksiä, sillä ne ovat osa luontoa. Tärkeintä on balanssi ihmisen ja jumalan välillä, mies hymyilee. 

Nengah Wedayasa (vas.) perheineen omistaa kioskin Balin maaseudulla. Kuva: Ulriikka Myöhänen.

 

Nengah Wedayasa on kokenut elämässään useita järistyksiä. Peruskouluajoiltaan vuodelta 1976 hän muistaa Balin tuhoisan järistyksen, joka rikkoi seudun kylät ja talot. Viimeksi maa järisi maltillisesti muutamia viikkoja takaperin.

– Mutta emme me täällä maaseudulla oikeastaan varaudu maanjäristyksiin, eikä meillä ole modernia varoitusjärjestelmää, hän sanoo päätään pudistellen.

Tosiasiassa vuoden 2004 tuhoisan tsunamin jälkeen Intian valtamerellä otettiin käyttöön tsunamivaroitusjärjestelmä, ja myös Indonesia sai kansalliset varoituskeskuksensa. Järjestelmä ei kuitenkaan ollut vielä toiminnassa pari vuotta myöhemmin, kun seuraava tsunami iski Javan saarella sijaitsevaan Pangandaranin kaupunkiin. Tiedon saaminen riittävän nopeasti varoitusjärjestelmästä asukkaille on yhä vaikeaa, sillä Indonesia koostuu noin 13 000 saaresta, joista noin 6 000 on asuttuja.

Indonesian maaseudulla kukot ja kanat kulkevat vapaina pörhistelemään. Kuva: Ulriikka Myöhänen.

 

LOMBOKILAINEN HOTELLIYRITTÄJÄ Arya Tatontos ei siis ole väärässä ilmaistessaan huolensa maan ja sen asukkaiden katastrofivalmiudesta. Paikalliset ottavat luonnon ja sen ilmiöt vastaan sellaisenaan, etukäteen suuremmin surematta.

Pelottavien kokemusten yhteydessä uskonto ja paikallinen kulttuuri uskomuksineen voivat auttaa käsittelemään tapahtunutta. Maanjäristyksien yhteydessä ihmiset juoksevat ulos taloistaan ja alkavat pitää kadulla ääntä. Silloin huudetaan indonesiaksi hidup, joka tarkoittaa elävää ja elossa olemista, kiitetään jumalaa elämästä ja soitetaan kentongan-rumpua.

– Ideana on se, että ihmiset saavat tiedon siitä, että jotain on tapahtunut, Arya Tatontos selventää.

Balilaiset valmistelevat tarjottavia hindujumalille. Islam on Indonesian pääuskonto, mutta 93 prosenttia Balin väestöstä on hinduja. Kuva: Ulriikka Myöhänen.

 

Maanjäristyksiin liittyy myös paikallisia uskomuksia. Järistyksen läpikäyneistä kananmunista ei anneta kuoriutua kanoja, sillä uskomusten mukaan järistys pilaa munat. Myös raskaana olevien naisten syntymättömien lasten uskotaan olevan vaarassa.

– Odottavien äitien pitää tehdä taikoja, muun muassa poistaa riisinjyvistä kuoria lapsen pelastamiseksi. Myös oma vaimoni oli raskaana vuoden 2004 järistyksen aikaan, mies muistelee.

Kotona ei kuitenkaan ryhdytty poppakonsteihin, ja myöhemmin perhe täydentyi terveellä lapsella. Arya Tatontos arvelee, että todellisuudessa järistyksen aiheuttamat loukkaantumiset ja shokki ovat niitä syitä, jotka voivat vahingoittaa syntymätöntä lasta.

– Itse uskon, että näissä asioissa on kyse ennemminkin tieteestä kuin siitä, että jumala olisi vihainen, hän järkeilee ja hymyilee.

Teksti: Ulriikka Myöhänen

03 Aug

Tarinoita Punaisen Ristin syntysijoilta – opintomatka Italiaan sai näkemään avustusjärjestön uusin silmin

Milanon Punaisen Ristin vapaaehtoiset pitivät suomalaisnuorista hyvää huolta muun muassa tarjoamalla majoituksen ja kyyditsemällä heitä satoja kilometrejä Milanosta Solferinoon ja edelleen Gardajärvelle. Kuva: Aino Räisänen

 

Suomen Punaisen Ristin Länsi-Suomen piirin nuorisovaliokunta ja Lapin piirin nuorisotoimikunta kävivät toukokuussa 2017 tutustumassa Punaisen Ristin toimintaan Sveitsissä ja Italiassa, jossa koko liike on alun perin syntynyt.

 

SVEITSIN TOISIKSI SUURINTA kaupunkia Geneveä pidetään Punaisen Ristin kotikaupunkina, sillä siellä avustusjärjestön ensimmäinen toimikunta sai alkunsa vuonna 1863. Myöhemmin toimikunnasta tuli Punaisen Ristin kansainvälinen komitea, ja Genevestä myös tämä opintomatka sai alkaa.

Genevessä sijaitsee Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun museo. Museossa oli käynnissä muun muassa HI-viruksen ja AIDS:in vastaisesta taistelusta kertova näyttely.

– Koko museo oli mielenkiintoisesti rakennettu audiovisuaalinen kokonaisuus. Järjestön historia oli kuvattu tarinan muodossa, ja aito tunnemaailma välittyi vahvasti. Voin suositella museota ihan jokaiselle, SPR:n Jyväskylän osaston nuorisovastaava Nita Sammalisto, 29, kertoo.

Museokäynti rohkaisi reissaajia vierailemaan myös Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälisen liiton päämajassa. Päämajassa Punaisen Ristin työntekijät kertoivat työtehtävistään ja muusta liiton toiminnasta. Vierailu oli monelle reissun kohokohta.

–  Työntekijöiden elävän elämän tarinat opettivat paljon siitä, millaista Punaisen Ristin työ todella on kansainvälisessä mittakaavassa ja millaisten asioiden hyväksi esimerkiksi maailman kriisialueilla toimitaan. Se, mitä avustustyöntekijä joutuu työssään tekemään, on lopulta murto-osa siitä, mitä avun tarvitsija näkee. Jyväskylän osaston toiminta on vain murunenkaikesta maailmalla tehtävästä avustustyöstä, Sammalisto sanoo.

MUSEON KERTOMUKSIA ja liitossa kuultuja kokemuksia oli aikaa sulatella junamatkalla vuoristomaisemien halki, kun matka jatkui Genevestä Italian puolelle Milanoon. Määränpäässä Milanon vapaaehtoiset ottivat suomalaiset avosylin vastaan ja kuljettivat nuoret ambulanssikyydein Punaisen Ristin tiloihin majoittumaan.

Milanossa ensimmäinen kohde oli vastaanottokeskus, jossa vierailuhetkellä oli yli 400 turvapaikanhakijaa. Osa heistä asui sisätiloissa, osa telttamajoituksessa keskuksen ulkopuolella. SPR:n monikulttuurista toimintaa edistävän Tulijan tukena -kurssin käyneille Lapin piirin nuorisovaliokuntalaisille Veera Röytälle, 18, ja Aino Räisäselle, 16, visiitti palautti mieleen vastaavanlaisia kokemuksia Pohjois-Suomesta, kun suuri määrä turvapaikanhakijoita saapui Suomeen vuonna 2015.

Italialaisten intohimo ja palo vapaaehtoistyötä kohtaan näkyi siinä, että moni paikallinen tekee töitä vapaaehtoisena useana päivänä viikossa varsinaisen palkkatyönsä lisäksi. He muun muassa kiertävät kolme kertaa viikossa ambulanssilla ympäri Milanon keskustaa ja jakavat kodittomille ruokaa. Osa nuorista pääsi ambulanssin kyytiin näkemään, millaista kadulla asuvien kodittomien elämä on. Samankaltaista avustustyötä moni matkalla ollut toivoisi Suomeenkin.

Milanossa osa nuorista pääsi paikallisten vapaaehtoisten mukaan jakamaan ruokaa kodittomille. Kuva: Opintoretken yhteinen kuva-albumi

 

ITALIAN PUNAINEN RISTI tekee paljon yhteistyötä myös kaupungin virallisen terveydenhuollon kanssa, kun kerran viikossa lääkäri lähtee vapaaehtoisten kanssa ambulanssikierrokselle keskustaan. Tarvittaessa lääkäri voi määrätä esimerkiksi antibioottikuurin tai lääkärikäynnin sellaiselle ihmiselle, joka ei avun piiriin muuten pääsisi. Usein jo juttelu auttaa kodittomia, jotka asuvat milloin rautatieasemalla, milloin ostoskeskusten porttikongeissa ilman sosiaalista turvaverkkoa.

– Vaikka tapaamamme vapaaehtoiset olivat todella omistautuneita Punaisen Ristin toiminnalle, Italiassa on myös mahdollista osallistua erilaisiin vapaaehtoistoimintoihin hyvinkin spontaanisti. He ovat kehittäneet Gaia-sovelluksen, joka yhdistää näppärästi avuntarvitsijan ja vapaaehtoisen, Sammalisto toteaa.

Sovellus tekee mahdolliseksi sen, että esimerkiksi vapaaehtoisvoimin järjestettävään tapahtumaan osallistuvan henkilön ei tarvitse olla aktiivinen järjestön jäsen, vaan osallistumisen kynnys on matala. Kun vaikkapa nuoria ei pakoteta sitoutumaan säännöllisesti tiettyyn toimintaan, motivaatio vapaaehtoistyötä kohtaan kehittyy kuin itsestään.

Gaia-sovellus on mahtava keksintö. Toivottavasti Suomeen tulee käyttöön vastaavanlainen tulevaisuudessa. Se voisi toimia meilläkin erinomaisesti, koska nuoria on useimmiten hankala saada sitoutumaan järjestön toimintaan. Esimerkiksi tapahtumiin halukkaita osallistujia olisi varmasti, jos niistä vain olisi tietoa helposti saatavilla, kertoo Röyttä.

HISTORIAA HUOKUVA SOLFERINO oli opintomatkan seuraava etappi. Kaupungissa käytiin vuonna 1859 Solferinon taistelu, jonka uhreja auttamaan saapui joukko vapaaehtoisia sveitsiläisen Henry Dunantin johdolla. Kokemustensa perusteella Dunant ehdotti, että jokaiseen maahan tulisi perustaa vapaaehtoisten järjestö, joka auttaisi sodanaikaisessa lääkintähuollossa. Lisäksi kansainvälisillä sopimuksilla turvattaisiin haavoittuneiden hoitaminen.

1860-luvulla perustettu Punaisen Ristin kansainvälinen komitea määritteli Dunantin innoittamana avustusyhdistysten tehtävät. Pian kansallisia yhdistyksiä syntyi ympäri Eurooppaa, ja myöhemmin sanoma kiiri myös muihin maanosiin.

Solferinon taisteluista kertoo muun muassa luukirkko, jossa satojen uhrien luurangot muistuttavat edelleen läsnäolollaan väkivallan lopullisista seurauksista. Joka vuosi Solferinossa vietetään myös taistelun uhrien muistoksi juhlaa, johon osallistuu kymmeniä tuhansia ihmisiä.

Solferinon kirkko toimi vuoden 1859 taisteluissa väliaikaisena sairaalana ja on sittemmin kunnioittanut taistelussa kuolleiden muistoa. Kuva: Nita Sammalisto

 

VIIMEISENÄ PÄIVÄNÄ matkan päätepisteessä Venetsian vapaaehtoiset ottivat suomalaisnuoret vastaan. Perinteisten turistinähtävyyksien katselun lisäksi antoisia olivat keskustelut, joissa suomalaiset ja venetsialaiset vaihtoivat kokemuksiaan kotimaidensa vapaaehtoistoiminnasta.

– Vapaaehtoiset kertoivat, että joissakin Italian kaupungeissa Punaisella Ristillä on baareissa pisteitä, joissa nuoret voivat käydä testaamassa verensä alkoholipitoisuuden. Puhallutuksen yhteydessä annetaan seksuaalivalistusta ja tarvittaessa autetaan kotiin tilaamalla taksi. Baarit jopa maksavat hyvästä yhteistyöstä, Räisänen kertoo.

Räisäsen ja Röytän mielestä samanlaista toimintaa voisi kehitellä hyvin myös Suomeen, koska kysyntää idealle olisi varmasti.

Opintoretkelle oli varattu myös vapaa-aikaa. Venetsiassa nuoret nauttivat historiallisen kaupungin nähtävyyksistä. Kuva: Aino Räisänen

 

FAKTA

  • Opintomatka oli alusta lähtien nuorten suunnittelema ja toteuttama. Vastuualueet jaettiin Länsi-Suomen ja Lapin piirin nuorisovaliokuntien kesken.
  • Rahallista avustusta matkan toteuttamiseksi saatiin Folke Bernadotten muistosäätiöltä.
  • Matkan tavoitteena oli tutustua Punaisen Ristin syntyperään ja kansainväliseen toimintaan sekä Italian paikallisiin vapaaehtoisiin ja heidän toimintaansa.
  • Mukana oli yhteensä 15 henkeä: 13 nuorta ja 2 piirien työntekijää.
  • Lisää tunnelmia opintoretken kulusta pääsee lukemaan Aino Räisäsen ja Veera Röytän kirjoittamasta matkapäiväkirjasta.

 

Kirjoittaja: Nelli Miettinen

18 Aug

“No plans for the summer, so of course I wanted to go to Austria!”

henrygoesabroad_blogiin
21-year-old Katariina Kojo, a volunteer from Häme’s district of the Finnish Red Cross travelled to Austria for the Red Cross’ friendship camp for two weeks in July 2016. Now Katariina shares with us what she experienced and what she learned about different cultures.

Destination: I participated in the Red Cross and Red Crescent Movements’ International Youth Camp with a special focus on friendship, so called friendship camp. It was organized by the Austrian Red Cross.

Purpose of the trip: To meet youth Red Cross volunteers from all around the world, learn about new cultures and also learn about Red Cross.

Languages used: Mainly English. The participants in the camp spoke over fifteen different languages.

Weather: It was warm, usually between 27-30 °C degrees. Some rain showers and lightning occurred too.

Living arrangements: The camp was on a boarding school. We slept, ate, cooked, danced and studied at the same building almost all the time.

Why did you decide to go for this trip?

I had no plans for summer and when I noticed there was a chance to go to the camp, of course I wanted to! A friend of mine has also been there before and he told me that the camp is awesome and I should go. So I did!

What surprised you the most about the culture and cultural differences?

One of the most surprising moments took place while I was baking Finnish cinnamon buns during so called national night. The differences between in baking culture of Finland and Central Europe were much bigger than I though. For example other participants did not understand that someone could measure sugar with deciliters. In the end I had to search on Internet how much sugar weighs and tell the amount for them in grams. Also, others had never heard of fresh yeast. Also some other ingredients were a bit different as well. After all, the cinnamon buns were quite tasty anyway.

If you could change one thing about your experience, what would it be?

I would take with me more suitable clothes for the warm weather. Though I knew it will be hot, I still packed too few shorts and tops in my backpack.

Had you any feelings of homesickness?

Sometimes the tight schedule, constant socializing and a lack of sleep made me miss home in order to spend time just by myself. However the other participants made me feeling like a big family so my homesickness was not bad at all.

How has the trip expanded your worldview?

You can never learn enough from other cultures or know too many people! It is a priviledge to know people for all around the world. The fact that all the campers are also volunteers for Red Cross makes the principle of universality very concrete. It also inspires me to volunteer even more in Finland. Together we are a powerful universal network!

What were the highlights of your experience?

All the new friends I got! The motto of the camp was “Be part of it!” We all really were part of it, we were a great team. I know that some of the participants are also reading this: I miss you!

Katariina’s tips for travelling: Be open-minded and do not expect everything to go as you’d prefer. Sometimes it happens that you have to stay out when it rains or spend 12 hours at the airport. At first that kind of things might sound annoying but can actually turn out really nice experiences!

Text: Katariina Kojo
Photos: Markus Hechenberger and Holly Kellner / The Austrian Youth Red Cross

_asd

You too want to travel with the Finnish Red Cross?

Keep your eyes open on the Finnish Red Cross website and social media channels, and ask your local Red Cross officers if they know any youth trips coming. Then just do the application, don’t overthink it and just be you!

25 Feb

Ethicize your vacations!

Dalbera

Holidays are often associated with an adventurous, cheerful lifestyle that alternates with relaxing moments. However, as carefree as we might feel, what we choose to do at the destination is not solely our own business. Often our travel destinations are also homes of the local population, both humans and animals. Our way of travelling is bound to have an impact on them.

Travelling and cultural exchange enriches the lives of millions around the world and has built massive industries around tourism, creating much needed economic growth. But, there is a downside as well. Child prostitution, environmental pollution and slave wages are some of the sociocultural, economic and environmental consequences that our hunger to discover the world has brought about. Also animal welfare can be threatened, as was shown by the recent case of a baby dolphin in Argentina, that died after it was plucked from the water so that tourists could take selfies with it.

The negative effects of travelling certainly aren’t going to stop us from moving around, and in the other hand, simply ignoring the flip-side of tourism isn’t a sustainable option. Luckily, there is an increasing amount of actors focused on helping us to do things smarter. One of them is the Finnish Association for Fair Tourism (FAFT), established in 2003.

“The key is that travellers, where ever they decide to go, shouldn’t worsen problems that already exist.”

Tytti McVeigh, president of FAFT, says their core idea is to help people travel in a way that maximizes the positive and minimizes the harmful effects of tourism.

– It is important to acknowledge that there are problems in almost every tourist destination. The key is that travellers, where ever they decide to go, shouldn’t worsen problems that already exist. Tourism enables many harmful activities, such as child prostitution or beating animals into submission for entertainment, she says.

Information leads to better decisions

Certainly, travellers are not the only to cause problems in their travel destination. There are many actors responsible for the big picture.

– Nations obviously need to carry their responsibility for things, such as fulfilment of human rights and practicalities like waste control. Travel agencies on the other hand need to ensure that their actions do not cause harm to local communities. Ideally they’ll work together with local governance to improve e.g. infrastructure, which in its turn will make it easier for people to move around and attract more tourism.

According to McVeigh, most tourists are not purposefully ignorant – travellers usually simply do not know what effects their choices have and how to make better decisions. However, she firmly believes that individuals can make a difference.

– Travellers are always responsible for their own behaviour: how they use their money and whether they respect local traditions. However, not all traditions are to be respected, such as objecting children to sexual contact, she says.

“Travellers are always responsible for their own behaviour.”

5 tips on how to travel with a clearer conscience:

1. Have the talk with yourself

Think about what is important for you. What do you value and which practices do you absolutely not want to support financially? Information is key and internet makes it pretty easy to find out about potential problems that can guide you in your decision.

2. Make greener choices

Utilize as much public transportation as possible, both at your destination and on your way there. E.g. railway connections are extremely handy when moving within Europe. However, when traveling from fairly isolated spots, such as Finland, sometimes flight is the only option. When this is the case, favor direct flights and instead of making e.g. frequent weekend trips, stay in one place for a longer period.

 3. Consider who do you give your money to

A good strategy is to go for services provided by local entrepreneurs in order to ensure that the money spent will stay at the destination. Small choices can have a great impact on the local economy. International chains create work within the communities and usually possess a great pressure to ensure good working conditions. Unfortunately, the profits seldom stay within the country.

4. Don’t shut your eyes from crime

When abroad, one is sometimes tempted to distance oneself from everyday life and look the other way when facing uncomfortable situations. However, especially when it comes to witnessing serious crimes such as child sex tourism, reporting is extremely important. Even though a single observation would not lead to an arrest, reporting may facilitate a wider international investigation and, perhaps even more importantly, create change in people’s behavior and the local culture. The Finnish Association for Fair Tourism’s campaign against child sex tourism, Too Bad to Be True, emphasizes that the more reports, the stronger the message that such behavior is not accepted.

 5. Give constructive feedback

Feedback is a good way for the individual to show both their appreciation and disappointment. Economic pressure is usually an effective method, so i.e. informing an animal park that you won’t be using their services because of bad treatment of animals will hopefully make them consider their practices. Social media has made it easy for people to approach travel companies directly and share experiences. While doing so, it is important to keep a constructive approach and not blame one company for all problems within the industry.

Text: Mikaela Remes
Photo: Jean-Pierre Dalbéra / CC BY 2.0