04 Jan

Norsunluurannikolla vapaaehtoistyö toimii ponnahduslautana työmarkkinoille

Norsunluurannikon Punaisen Ristin päätoimistolla pidettiin kansallisen nuorisokomitean kokous. Kuvassa (vas.) Wiam Elfadl, Ouattara Ya Aimee, Mian Etchonwa Anick, Akindejo Angui Mobitou, Kroa Yao Faguisse, Diarrassouba Abdoulaye, Kouman Celine. Kuva: Wiam Elfadlin kuva-albumi.

 

Norsunluurannikolla Länsi-Afrikassa vapaaehtoistyö kerryttää kallisarvoista osaamista ja auttaa nuoria kiinni työelämään. Parhaimmillaan vapaaehtoistyössä hankitut taidot tunnustetaan yhtä arvokkaiksi kuin virallisen koulutusjärjestelmän piirissä kertynyt osaaminen.

 

ATLANTIN RANNALLA Länsi-Afrikassa sijaitseva Norsunluurannikko ei ole helppo paikka olla nuori. Yli puolet väestöstä on alle 25-vuotiaita, eikä koulutusta tai työpaikkoja ole tarjolla kaikille.

Suomen Punaisen Ristin järjestämä nuorisodelegaattikomennus Norsunluurannikolla Abidjanin suurkaupungissa paljasti Wiam Elfadlille, kuinka suuri merkitys vapaaehtoistyön tekemisellä on paikallisille. Jos esimerkiksi korkeat lukukausimaksut tekevät jatkokouluttautumisen mahdottomaksi, vapaaehtoistyö  tarjoaa monelle väylän tehdä muuten hyödyllistä työtä, oppia uusia asioita ja tuntea itsensä merkitykselliseksi.

– Paikalliset vapaaehtoiset olivat laajasti eri alojen osaajia: oli niin insinööriä, lakimiestä kuin sosiologia. Toisaalta vapaaehtoistyötä tekivät myös he, joilla ei ollut välttämättä mitään korkeakoulutusta. Kaikki kuitenkin kokivat vapaaehtoistyön itselleen merkityksellisenä toimintana, Elfadl kuvailee.

Koulutie voi siis nousta pystyyn Norsunluurannikolla, mutta myös oman alan työn löytäminen saattaa olla kiven alla. Koska Punaista Ristiä arvostetaan ja kunnioitetaan vastuullisena järjestönä, moni näkee sen hyvänä organisaationa paitsi yleishyödyllisen humanitäärisen työn vuoksi, myös oman tulevaisuutensa kannalta. Osa nuorista voi löytää töitä vapaaehtoistyön avulla.

 

Kuva on otettu Pan-Afrikkalaisen Konferenssin nuorten tapaamisesta. Kuvassa (vas.) Boa Marie Serge Karelle, Wiam Elfadl, Angui Mobitou ja Etchonwa Anick. Kuva: Wiam Elfadlin kuva-albumi.

PAIKALLISTEN NUORTEN vapaaehtoistehtävät vaihtelevat paljon. Tehtäviin kuuluu muun muassa raportointia, tapahtumien järjestämistä, tiedottamista ja läksykerhojen organisoimista. Elfadl näki komennuksellaan, kuinka vapaaehtoisille annettiin paljon vastuuta, mikä vaati myös vahvaa omistautumista ja sitoutumista.

– Vapaaehtoiset antoivat todella paljon itsestään, vaikka kyseessä on vapaaehtoistyö. He saattoivat tehdä pitkiäkin matkoja maaseudulle raportoidakseen paikan päältä kerättyä palautetta.

Vaikka vapaaehtoisten työpanosta arvostettiin kovasti, aina kaikkia välttämättömiäkään omasta pussista maksettuja kuluja ei pystytty korvaamaan. Elfadlin mielestä tämä oli ongelmallista, sillä yhtenä hänen nuorisodelegaattijaksonsa tavoitteena oli nimenomaan saada mukaan uusia nuoria vapaaehtoisia ja kehittää toimintaa edelleen.

– Esimerkiksi opiskelijoille ei aina pystytty hyvittämään liikkumisesta aiheutuneita kuluja tai myöntämään päivärahaa. Silti vapaaehtoiset tekivät pyyteettömästi arvokasta ja laadukasta työtä. Jos vain rahaa olisi ollut, heidät olisi voinut ottaa palkkalistoille vaikka saman tien.

 

VASTAVUOROISESTI Punainen Risti tarjosi vapaaehtoisille mahdollisuuksia osallistua hyödyllisiin koulutuksiin ja monenlaisille kursseille. Vapaaehtoistyö teki myös verkostoitumisesta ja ystävyyssuhteiden ylläpitämisestä helppoa.

– Toivottavasti vapaaehtoistyöstä tulee hyvä ponnahduslauta työelämään yhä useammalle. Paikalliset työnantajatkin alkavat onneksi olla kiinnostuneita vapaaehtoistyökokemuksesta ja sen eduista työmarkkinoilla, Elfadl kiittelee.

Abidjanin suurimman kaupunginosan Youpougonin paikallisosasto. Kuva: Wiam Elfadlin kuva-albumi.

FAKTA

Norsunluurannikko

Itsenäistyi Ranskasta vuonna 1960

Väkiluku noin 24 miljoonaa

Elinajanodote 53 vuotta

Lähes 60 prosenttia väestöstä on alle 25-vuotiaita

Yksi maailman merkittävimmistä kaakaon ja kahvin tuottajista

Lähteet: Maailmanpankki, World Fact Book, OECD

 

Teksti: Nelli Miettinen

19 May

“Halusin kahvia ja pullaa, mutta sainkin työhaastattelun”

Monet nuoret joutuvat jossain vaiheessa elämäntilanteeseen, jossa eteenpäin vievä polku katoaa. Työn tai opiskelupaikan puuttuminen, henkilökohtaisen elämän kriisit tai uuden asuinpaikkakunnan kaltaiset muutokset voivat tuntua kuilulta, jonka yli on vaikea päästä. Uusien urien etsiminen voi olla vaikeaa ja odottavan aika tuntua kovin pitkältä. Mikä siis avuksi, kun toimettomuus uhkaa? Vapaaehtoistyö, vastaa Palestiinasta kotoisin oleva rovaniemeläinen Laith Musa Lepe.

”Tulin perheeni mukana Suomeen joulukuussa vuonna 2009. Sisareni pääsivät pian kouluihin, mutta jäin itse ensimmäisenä vuonna vaille paikkaa. Olin 16-vuotias uudessa maassa, jonka kieltä en osaa. Sisareni pääsivät pian kouluihin, mutta jäin itse ensimmäisenä vuonna vaille opiskelupaikkaa. Minulla ei ollut tuolloin suomalaisia ystäviä tai suunnitelmia, jotka olisivat vieneet minua eteenpäin. Välivuosi tuntui ahdistavalta, mutta päätin pysyä avoimena ja tehdä jotakin, mikä pitäisi minut liikkeellä.

Saimme pian Suomeen tulomme jälkeen perheenä kutsun Suomen Punaisen Ristin ystävätoimintaan. Tarkoituksena oli aluksi, että tutustuisimme uusiin ihmisiin ja oppisimme kieltä. Kun näin kävikin, pystyimme kohta jo hoitamaan itsenäisesti asioitamme ja auttamaan myös muita.

“Välivuosi tuntui ahdistavalta, mutta päätin pysyä avoimena ja tehdä jotakin, mikä pitäisi minut liikkeellä.”

Vapaaehtoistyö täytti alussa tyhjän tilan elämässäni. Ystävätoiminnan kautta opin, miten olla itsensä kanssa muiden seurassa. Se antoi rohkeutta hakeutua uusiin paikkoihin ja tilanteisiin sekä tietenkin mahdollisuuden tavata uusia ihmisiä. Heitä on ollut monia, mutta kaksi järjestötoiminnan kautta tuntemaani ystävää ovat olleet minulle erityisen tärkeät. Toinen heistä auttoi asettamaan tavoitteita ja toinen opasti oikeille oville.

Vapaaehtoistoiminta auttoi eteenpäin

Ensimmäinen kokemukseni ystävätoiminnassa oli tutustua irakilaiseen mieheen, joka oli muuttanut Suomeen vuotta aiemmin. Osasin tuolloin vain joitakin sanoja suomea, mutta hän sen sijaan puhui sitä sujuvasti. Muistan hyvin, kun hän sanoi: odota kaksi vuotta, niin puhut suomea vielä paremmin kuin minä. Siitä tuli tavoitteeni, ensimmäinen haasteeni Suomessa.

Aloin opiskella kieltä yötä päivää ja aina kun törmäsin kielimuuriin, totesin nauraen, että odottakaa vielä vähän – kohta osaan. Kun lopulta pääsin kielikurssille, aloitin opinnot suoraan korkeimmalta Suomi 3 -tasolta. Olin harjoitellut puhumista ystävätoiminnassa jo pitkään ja tasan kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 2011, olin oppinut suomen kielen. Tämän jälkeen en ole pelännyt tarttua uusiin haasteisiin. Kaikki toiminta vie eteenpäin.

Vapaaehtoistoiminnan kautta tutustuin myös ihmisiin, jotka auttoivat minua aloittamaan työurani. Muistan, kuinka kerran osallistuin – oikeastaan kutsumatta – erään järjestötapahtuman suunnittelupalaveriin. Siellä oli toinen ystäväni, jolle saan olla paljosta kiitollinen. Halusin kahvia ja pullaa, mutta sainkin työhaastattelun seuraavalle päivälle. Pääsin töihin Rovaniemen kaupungin nuorisopalveluille, jossa olen edelleen. Tämä työ sopii minulle loistavasti. Olen löytänyt paikkani ja uskon, että tällä alalla riittää töitä myös jatkossa.

Ohje nuorille: toimi nopeasti

laith3

Rohkaisen kaikkia nuoria hakeutumaan vapaaehtoistyöhön. On palkitsevaa laittaa hyvä kiertämään. Tein jonkin aikaa sitten työharjoittelun koulussa, jossa oli maahanmuuttajaluokka. Pystyin käyttämään omia kokemuksiani opetuksessa ja esittelemään vapaaehtoistoimintaa nuorille, jotka ovat samassa pisteessä kuin minä aikanaan. On mahtavaa pystyä selittämään, miten maailma toimii ja toimia moninaisten kulttuurien tulkkina.

“Olen löytänyt paikkani ja uskon, että tällä alalla riittää töitä myös jatkossa.”

Haluaisin antaa kaikille nuorille ohjeen: toimi nopeasti ja aloita vähintään vapaaehtoistyö. Jos työtä tai koulupaikkaa ei ole näköpiirissä, vapaaehtoistyö pitää liikkeellä ja kehittää taitoja, jotka voivat tulla myöhemmin tarpeeseen. Motivaatioksi riittää aivan pienikin kiinnostus. Vapaaehtoisuuden voi aina myös lopettaa – ja toisaalta, jos kiinnostus herää, niin sitä voi tehdä aina myös enemmän. Vapaaehtoistoiminnasta voi saada apua myös itselleen tiukassa tilanteessa. Miksipä ei vastaanottaa apua, jos sitä tarvitsee? Myöhemmin voi antaa avun eteenpäin. Isäni sanoi sen parhaiten: jos olet joskus saanut apua, niin voit ostaa mielenrauhaa auttamalla muita.

Vapaaehtoistoiminta ei takaa päävoittoa työmarkkinoilla, mutta kun malttaa mielensä, pysyy avoimena ja pyrkii eteenpäin, palkinnot voivat löytyä odottamattomista paikoista.”

Teksti ja kuvat: Sami Kotiranta

Lue lisää ystävätoiminnasta osoitteesta oleystava.fi

23 Feb

Vapaaehtoistöihin vuodeksi Britteihin? Sanna kertoo, miksi se kannattaa

IMG_8577-2Vapaaehtoistyö ulkomailla on ikimuistoinen kokemus ja voi kerryttää arvokasta työkokemusta. Oriveteläinen Sanna Mäntysaari muistelee innolla vapaaehtoistyövuottaan 19-vuotiaana Liverpoolissa. Hän kannustaa kaikkia 18–30-vuotiaita hakemaan Iso-Britannian Punaisen Ristin EVS-paikkoja.

Vapaaehtoisohjelma: Minut valittiin vuodeksi 2013-2014 European Voluntary Servicen (EVS) Iso-Britannian Punaisen Ristin vapaaehtoiseksi, kuten myös noin 25 muuta nuorta ympäri Eurooppaa. Saimme itse toivoa, mihin projektiin haluaisimme. 2-4 vapaaehtoista valittiin aina samaan kaupunkiin asumaan yhdessä. Vaihtoehtoja oli ympäri Iso-Britanniaa. Päädyin Liverpooliin erityiskouluun, jossa työskentelin kouluavustajana autistisessa luokassa. Luokassa oli seitsemän 5-8 vuotiasta (maailman ihaninta!) lasta.

Kieli: Asuin kahden saksalaisen ja yhden armenialaisen kanssa, joten puhuimme toisillemme englantia. Töissä ja koulutuksissa kieli oli myös luonnollisesti englanti. Vapaaehtoisvuoden aikana monen vapaaehtoisen kielitaito parani paljon.

Sää: Englannille tyypillinen koleus ja epävakaus, mutta ei siellä oikeasti sada niin paljon kuin pelotellaan.

Asuminen: Asuimme todella suloisessa perinteisessä englantilaisessa talossa. Talo sijaitsi kotoisalla alueella lyhyen bussimatkan päässä keskustasta. Jokaisella oli oma huone, ja lisäksi talossa oli vierashuone, jossa oli lähes jatkuvasti joku ystävä majoittumassa. Vanhassa talossa oli omat haittapuolensa, joten aina välillä jouduimme soittamaan korjaajan milloin suihkun ja milloin uunin takia. Meillä oli kuitenkin paljon tilaa ja viihdyin hyvin. Ainoastaan kämppisteni siivoustottumuksia en aina ihan ymmärtänyt.

Miksi lähdit?

En halunnut lukion jälkeen vielä opiskelemaan, joten ajattelin, että nyt olisi tilaisuus lähteä ulkomaille. Olin päässyt opiskelemaan erityisopettajaksi, joten vapaaehtoistyö erityiskoulussa sopi minulle hyvin. Sain samalla mahdollisuuden kokeilla vähän tulevaa ammattiani. Toisaalta Punaisen Ristin nimissä tuntui turvalliselta lähteä, koska olin ollut jo monta vuotta vetämässä lasten Reddiekids -kerhoja ja leirejä Suomessa. Halusin myös päästä tekemään jotain uutta ja nähdä maailmaa, joten välivuosi Englannissa sopi minulle hyvin. Olin kasvanut koko elämäni pikkukaupungissa, joten tuntui jännittävältä muuttaa ensi kertaa pois ja samalla kauas kotoa. Koen olevani etuoikeutettu, että sain viettää tuollaisen vuoden ulkomailla ja oppia itsestäni.

“Halusin päästä tekemään jotain uutta ja nähdä maailmaa.”

Mikä paikallisessa kulttuurissa yllätti?

Englantilainen kulttuuri on ihana. Ihmiset tulevat helposti juttelemaan ja ovat todella avuliaita. Minua viehätti paikallinen pubikulttuuri ja viikottaiset pubivisailut. Kävin usein läheisessä pubissa visailemassa kaveriporukan kanssa. Minut yllätti myös paikallinen aksentti, sillä en ollut koskaan kuullut moista englantia, enkä ensin meinannut saada selvää ihmisten puheesta. Yllättävää oli myös ruoka, joka oli paljon epäterveellisempää. Jopa koulussa oli tarjolla päivittäin ranskalaisia.

Mitkä olivat vapaaehtoisvuotesi kohokohdat?

Kaikki ihmiset, joihin tutustuin työssäni ja vapaalla! Koska Punaisen Ristin vapaaehtoisia asui ympäri Brittejä, niin minun oli helppo kierrellä maata, kun aina läheltä löytyi yöpaikka. Kohokohdista on vaikea valita vain muutamaa, mutta erityisesti nämä ovat jääneet mieleeni; pidimme yhteiset syntymäpäiväjuhlat toisen vapaaehtoisen kanssa meillä Liverpoolissa, ja meillä majaili noin parikymmentä ihmistä. Myös kesä oli unohtumaton, sillä reissasin paljon ja kävin muun muassa paikallisen kaveriporukkani kanssa Skotlannissa festivaaleilla ja muutaman vapaaehtoisystäväni kanssa telttailemassa Walesissa.

Laajeniko maailmankuvasi?

Oivalsin, että kaikkea ei voi suunnitella elämässä etukäteen. Vuosi toi paljon yllätyksiä, ja tuntuu, että tuon vuoden aikana opin elämään paremmin hetkessä. Vaikeasti kehitysvammaisten parissa työskentely avarsi myös maailmankuvaani. Vapaaehtoistyö sai minut muun muassa arvostamaan omaa elämääni ja tuntemaan kiitollisuutta. Työ ei ollut aina helppoa ja monien päivien jälkeen oli väsynyt. Toisaalta en ole missään muussa työssä viihtynyt vielä yhtä hyvin.

Mitä tekisit nyt toisin?

Olisin nyt varmasti suunnitelmallisempi töiden, vapaa-ajan, rahankäytön ja vierailijoiden suhteen. Lisäksi teimme kämppisten kanssa virheen, kun solmimme internet-sopimuksen, josta päädyimme maksamaan aika paljon.

“Lähde! Vaikka sinua ensin pelottaisi, niin se menee ohi.”

Tunsitko koti-ikää?

Alkuun minulla oli koti-ikävä, ja tuntui uskomattomalta, että täällä nyt olen. Tunne helpotti, kun saimme internet-yhteyden ja pääsin soittamaan Skypellä kotiin. Kotiväen vieraillessa pahin ikävä iski heidän lähtiessään, mutta toivuin siitä nopeasti. Onneksi kämppiksistäni tuli todella hyviä ystäviäni. Yksi heistä oli minulle kuin varasisko, ja muutenkin olimme kuin pieni perhe.

Mitä sanoisit niille, jotka harkitsevat vapaaehtoisvuotta?

Lähde! Vaikka sinua pelottaisi ensin, niin se menee ohi. Ole utelias ja uskalla lähteä opettelemaan uutta. Ei minullakaan ollut aikaisempaa kokemusta samanlaisesta työstä, mutta tekemällä opin. Paikan päällä saa myös hyvän perehdytyksen.

Haluatko sinäkin Britteihin? Haku ensi syksyä varten on nyt auki 29.2.2016 asti.

Hakijoiden tulee olla ulospäinsuuntautuvia ja projektiin sitoutuvia nuoria. Aikaisempi kokemus Punaisen Ristin vapaaehtoistoiminnasta on hyödyksi, mutta myös muissa järjestöissä vapaaehtoistyötä tehneet nuoret voivat hakea. Tiettyä koulutusta tai osaamista ei vaadita, vaan vapaaehtoiset perehdytetään omaan työtehtäväänsä vuoden alussa.

British Red Cross vastaa vapaaehtoisten matka-, majoitus- sekä ruokakuluista koko vuoden ajan. Lisäksi vapaaehtoiset saavat pientä taskurahaa muihin menoihin. Lue lisää ja hae mukaan!

12 Nov

Siviilipalvelukseen houkuttelee yhä enemmän työkokemus

Siviilipalvelustaan aloitteleva toimittajamme Joona Möttö haastatteli kurssitovereitaan Lapinjärvellä ja selvitti minkälaisia ennakkoluuloja sivarit kohtaavat. Kysyimme myös Sivilipalveluskeskuksen johtajalta, Mikko Reijoselta, mikä merkitys siviilipalveluksella on nykypäivän yhteiskunnassa.

Joka vuosi noin 7 % maanpuolustusvelvollisista hakeutuu varusmiespalvelun sijaan siivilipalvelukseen. Palvelukseen hyväksytyksi tulemisen jälkeen uudet siviilipalvelusvelvolliset eli tuttavallisemmin sivarit viettävät kuukauden Lapinjärvellä valmistautuen siviilipalvelusjaksoonsa.

– Päätin lähteä sivariin pitkän harkinnan jälkeen ihan vaan senkin takia, että löysin hyvän sivaripaikan, joka on mun alaani. Tämä on mulle ehkä hyödyllisempi kokemus kuin armeijapalvelus, kertoo Lapinjärvellä koulutusjaksoaan aloitteleva Valtteri.

Myös moni muu Joonan haastattelemista sivareista kertoo videolla työkokemuksen vaikuttaneen heidän päätöksiinsä.

– Tuli mahdollisuus tehdä työtä, jota minä oikeasti haluan tehdä ja mitä minä haluan tehdä myös tulevaisuudessa, perustelee myös Eero.

Arkipäiväistynyt siviilipalvelus

Siviilipalveluskeskuksen johtaja Mikko Reijonen vahvistaa, että nykyään erityisesti työkokemus vaikuttaa aiempaa enemmän siviilipalveluksen valitsemiseen.

– Siviilipalvelus on siinä mielessä arkipäiväistynyt, että se on luonteva valinta monelle nuorelle miehelle jo pelkästään työkokemuksen vuoksi. Monelle siviilipalvelus tarjoaa ensimmäisen pitkän työsuhteen.

Oletus on, että valinnan taustalla ovat myös vakaumukselliset syyt, mutta niitä ei tarvitse siviilipalvelukseen hakiessa eritellä. Monen valintaan vaikuttaa myös elämäntilanne.

Siviilipalvelulla maanpuolustusvelvollisuuttaan suorittavat ovat Reijosen mukaan merkittävä voimavara yhteiskunnalle.

Koska siviilipalveluspaikan on oltava yleishyödyllinen ja voittoa tavoittelematon toimija, siviilipalvelusmiehet tekevät noin 10 kuukauden työpalvelusjaksonsa useimmiten kunnille tai järjestöille, kuten Suomen Punaiselle Ristille.

– Suosittuja kohteita siviilipalvelukseen ovat esimerkiksi vastaanottokeskukset, mutta palveluskohteiksi on valittu kaikenlaista puusepäntyöstä sairaankuljetukseen, Reijonen sanoo.

Järjestelmän toimivuudesta kertoo sekä sivarien että työpalveluspaikkojen tarjoajien tyytyväisyys.

Lapinjärvellä aloittaa 11 siviilipalveluserää vuodessa. Vaikka armeijassa ei ollakaan, neljän viikon aikana miehet elävät samankaltaista tupaelämää kuin alokkaat varuskunnassa.

Koulutuksessa on suuntautumisvaihtoehtoja väkivallan ehkäisystä ympäristön suojeluun. Koulutusjaksoihin sisältyvät myös muun muassa suosittu Suomen Punaisen Ristin ensiapukoulutus sekä humanitaarisen oikeuden kurssi.

Video: Joona Möttö
Teksti: Mirkka Helkkula