10 Jun

Nuorten vaalitentti tyhjensi yleiskokouksen ehdokkaiden ideapajatson – tässä 7 ehdotusta

Suomen Punaisen Ristin yleiskokouksen nuorten etkoilla keskusteltiin jälleen kerran siitä, miten Punaisen Ristin toimintaan saataisiin mukaan lisää nuoria. Henry Goes Live kävi kuulostelemassa kiinnostavimmat ajatukset.

 

Vaalitentissä kuultiin monta kovaa kysymystä. Hiillostuspenkissä istuvat varapuheenjohtajaehdokkaat Ann-Maria Audas-Willman, Henri Backman, Otto Kari, Sami Laitinen, Marju Pihlajamaa ja Birger Sandell. (Kuva: Tapio Pellinen)

 

PERINTEISESTI nuorten etkojen vaalitentissä ilmatilan täyttivät lupaukset siitä, että luottamushenkilöehdokkaat haluavat lisää nuoria sekä järjestön päätöksentekoon että toimintaan.

Kauniiden sanojen lisäksi kuultiin onneksi myös kouriintuntuvia ehdotuksia siitä, mitä nuorisotoiminnan suhteen voisi tehdä. Tässä niistä mielenkiintoisimmat.

1. Koulutusputki. Hannu Kuokkasen mielestä olennaista on, että kun joku liittyy mukaan toimintaan, hänelle annetaan heti koulutusta ja vastuuta. Marju Pihlajamaan korosti, että ihmisille pitää selventää, millaisia koulutusvaihtoehtoja SPR:n toiminnassa on tarjolla.

2. Digitalisaatio. Markku Suokas ja Katja Kuusela korostivat omissa puheenvuoroissaan sitä, että yhteiskunnan verkottuminen muuttaa myös SPR:n toimintaa.

Nuoret ovat tänä päivänä verkossa, ja järjestönkin pitää olla. Se on yksi avain nuorten mukaan saamiseksi”, Kuusela sanoi.

3. Valmentajien kouluttaminen. Partion tavasta kouluttaa aikuisia järjestämään toimintaa nuoremmille pitäisi ottaa oppia, ehdotti Pirkko-Liisa Ollila. Hänen mukaansa SPR:n vanhemmat jäsenet jäävät helposti hoitamaan vain omia tehtäviään, ja nuoria ohjataan vähemmän kuin olisi hyvä.

4. Selkeitä tehtäviä. Sandell Birgerin mielestä nuorisotoimintaan tarvittaisiin enemmän tehtävänantojen suunnittelua ja yhteistä puiteohjelmaa, ei vain vapaiden käsien antamista. Puiteohjelman ajatuksena on se, että jokaisen piirin ja osaston nuorten ei tarvitsisi keksiä tyhjästä, millainen toiminta heitä kiinnostaisi, vaan olemassa olisi valmiiksi toteuttamiskelpoisia toimintasuunnitelmia.

5. Angry Birds. Pirkko-Liisa Ollila nauratti yleisöä ehdottamalla yhteistyötä Rovion kanssa SPR:n imagon kirkastamiseksi. Hänen mukaansa Angry Birdseihin tarvittaisiin Red Cross -lintu, joka paikkojen hajottamisen sijaan menee heti auttamaan possuja.

6. Lisää hyötyjä vapaaehtoisille. Marju Pihlajamaa arveli, että vapaaehtoistyöhön tarvittaisiin enemmän motivoivia seikkoja kuin pelkkä auttajan hyvä sydän. Hän selvittäisi, miten SPR:n toiminnassa opituista asioista voisi saada enemmän hyötyä toiminnan ulkopuolella opiskeluissa tai työelämässä.

7. Tehtävien pilkkominen. Sami Laitisen johtamassa Oulun piirissä esimerkiksi monikulttuurisen toiminnan yhdyshenkilön tehtävä on jaettu useammalle ihmiselle, jotka hoitavat sitä yhdessä. Nuoremmat saavat siten olla mukana ja oppia asioiden hoitamista ilman, että kaikki vastuu jää yksin omalle niskalle.

Lisää yleiskokouksen ehdokkaista voit lukea Henry Goes Liven edellisestä jutusta tai yleiskokouksen internet-sivuilta.

Kirjoittaja: Tapio Pellinen

08 Jun

Nuoret ehdolla vallan kahvaan – Suomen Punaisen Ristin päättäjäpaikat jaetaan kesäkuun yleiskokouksessa

Edellisen kerran Suomen Punaisen Ristin yleiskokous järjestettiin kesällä 2014 Turussa. Tänä vuonna kokouspaikkana on Finlandia-talossa aivan Helsingin keskustassa. Kuva: Otto-Ville Väätäinen, SPR

 

Finlandia-talo täyttyy tulevana viikonloppuna Suomen Punaisen Ristin aktiiveista, jotka päättävät valtuustoon tai hallitukseen pyrkivien nuorisojäsenten kohtaloista. Henry Goes Live kysyi ehdokkailta, miksi heidät pitäisi valita.

 

KOLMEN VUODEN VÄLEIN kerääntyvä Suomen Punaisen Ristin yleiskokous valitsee järjestön luottamusjohdon ja päättää kolmen seuraavan vuoden toimintalinjauksesta eli siitä, mitä SPR kokonaisuudessaan tavoittelee. Uuden toimintalinjauksen luonnos on nähtävissä täällä.

Yleiskokouksessa äänestäminen on oma taiteenlajinsa. Jokainen Suomen Punaisen Ristin osasto lähettää kokoukseen omat äänivaltaiset edustajansa, joiden lukumäärä perustuu osaston jäsenmäärään. Kukin osasto saa yhden äänivaltaisen edustajan jokaista alkavaa 200 jäsentä kohden. Lisäksi jokaisella piirillä on yksi äänivaltainen edustaja. Nämä äänivaltaiset edustajat päättävät hallituksen ja valtuuston uuden kokoonpanon.

Järjestö kannusti tänä vuonna osastoja lähettämään etenkin nuoria äänivaltaisiksi edustajiksi ja tarkkailijoiksi. Lisäksi valtuustoon on ehdolla kuusi nuorisojäsentä ja hallitukseen yksi.

Valtuuston tehtäviin kuuluvat muun muassa järjestön talouden ja hallinnon valvominen, jäsenmaksun vahvistaminen, kannan ottaminen ajankohtaisiin humanitaarisiin kysymyksiin ja järjestön toiminnan kehittäminen. Hallitus puolestaan päättää muun muassa järjestön taloutta ja toimintaa koskevista asioista sekä keskushallinnon ja Veripalvelun kiinteän omaisuuden hankinnasta ja myymisestä. Lisäksi se valvoo osaltaan sitä, ettei Punaisen Ristin tai Punaisen Puolikuun nimeä ja tunnusta käytetä sääntöjen vastaisesti.

Edellä mainitut asiat saattavat kuulostaa puisevilta, mutta niiden taakse kätkeytyy yllättävän paljon valtaa ja vastuuta. Nuoret ovat valmiita kantamaan kortensa kekoon järjestön hyväksi.

 

Sami Laitinen, 25, Oulu

Ehdolla Suomen Punaisen Ristin hallituksen varapuheenjohtajaksi ja jäseneksi

“Nuorten on aktiivisesti haettava paikkoihin, joissa he voivat vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon. Hain varapuheenjohtajan paikkaa myös viime yleiskokouksessa, mutta silloin ei tärpännyt. Olen uudelleen ehdolla, koska koen, että minulla on paljon annettavaa järjestölle ja pitkä kokemus vapaaehtois- ja luottamustehtävistä.

Sami Laitinen on ehdolla Suomen Punaisen Ristin hallitukseen. Kuva: Roosa Penttilä.

Päädyin toimintaan mukaan alakouluikäisenä, kun äitini vei minut ensiapuharjoitukseen esittämään lapsipotilasta. Olen siis viettänyt suurimman osan elämästäni SPR:n parissa ja kerännyt kokemusta niin paikallisen, valtakunnallisen kuin kansainvälisen tason  luottamustehtävistä. Opinnoissani olen erikoistunut etenkin kansainväliseen oikeuteen ja humanitaarisiin kysymyksiin.

Mielestäni yleiskokouksen ehdokkaita ei pidä äänestää ainoastaan henkilölähtöisesti, vaan huomiota on kiinnitettävä siihen, että hallitus on iällisesti, alueellisesti ja ammatillisesti mahdollisimman edustava ja toimintakykyinen.

Mielestäni järjestössä on tällä hetkellä kohtuullinen määrä nuorisojäseniä, mutta luku on laskeva. Toimiin tämän tilanteen korjaamiseksi on jo ryhdytty, mutta työtä on vielä edessä. Näyttää siltä, että nuoret eivät enää liity järjestön jäseniksi ja sitoudu mukaan toimintaan samalla tavalla kuin aiemmin. Osa nuorista vapaaehtoisista ei välttämättä liity järjestön jäseniksi lainkaan, jolloin he eivät näy jäsenrekistereissä eivätkä pysty osallistumaan järjestön päätöksentekoon. Tähän pitää kiinnittää aiempaa enemmän huomiota.

Toinen haaste on se, että kaikilla nuorilla vapaaehtoisilla – olivat he jäseniä tai eivät – ei ole sidettä osastoihin, jotka ovat paikallistason toiminnan tukipilareita. Esimerkiksi rinnepäivystäjät, lipaskerääjät tai Nuorten turvataloissa työskentelevät vapaaehtoiset saattavat olla toiminnassa pitkään mukana tuntematta kuuluvuuden tunnetta alueensa osastoon.

Hallitukseen minut pitäisi valita, koska minulla on kokemusta, näkemystä ja mielipiteitä.”

Samin virallisen ehdokasesittelyn voit lukea täältä.

 

Emmi Lehikoinen, 24, Pori

Ehdolla Suomen Punaisen Ristin valtuuston jäseneksi

“Olen ehdolla valtuustoon, koska järjestö tarvitsee mielestäni nykyaikaista ja nuorekasta näkökulmaa osaksi keskustelua ja vaikuttamista.

Toivon, että SPR:ssä kehitetään lisää tapoja, joilla nuoria jäseniä rekrytoidaan mukaan järjestön toimintaan, sillä aktiivisia ja kiinnostuneita nuorisojäseniä tarvitaan lisää.  Uusien nuorten innostaminen mukaan toimintaan onkin ollut keskusteluissa pinnalla jo pidemmän aikaa, eikä sen toteuttamiseen ole vain yhtä oikeaa keinoa. Mielestäni nuoria voisi tavoitella perinteisten keinojen lisäksi esimerkiksi myös hieman erilaisen ja nykyaikaisemman markkinoinnin avulla.

Omasta mielestäni avainasemassa uusien jäsenten hankinnassa ovat kuitenkin järjestössä jo toimivat nuoret, joita pitäisi saada enemmän mukaan myös järjestön päätöksentekoon. Lisäksi nuorten ääntä pitäisi saada paremmin kuuluviin myös osastoissa ja piireissä.  

Suomen Punaisen Ristin valtuustoon minut pitäisi valita, koska minulla on kymmenen vuoden kokemus järjestön toiminnasta. Olen ollut mukana muun muassa leiri- ja narikkatoiminnassa sekä toiminut erilaisissa luottamustehtävissä. Parhaillaan vaikutan Satakunnan piirin nuorisotoimikunnan puheenjohtajana ja olen mukana piirin hallituksessa.

Persoonaani kuvaavat parhaiten täsmällisyys, tehokkuus ja energisyys. Toisinaan huomaan olevani ehkä jopa hieman liian järjestelmällinen ja suorittavani liikaa, mutta yritän tasapainottaa sitä spontaaneilla tempauksilla ystävieni tai avopuolisoni kanssa. Välitän uskollisesti läheisistäni ja olen tunteikas tyyppi, vähän sellainen pesänrakentaja. Työkseni teen sairaanhoitajan töitä leikkausosastolla ja vapaa-aikani kuluu SPR:n ohella muun muassa liikunnan, hyvän ruuan ja Netflix-sarjojen parissa. Tykkään myös matkustella ja nähdä maailmaa; kansainvälisyys siis kiinnostaa.”

 

Katariina Kojo, 22, Tampere

Ehdolla Suomen Punaisen Ristin valtuuston jäseneksi

Valtuustoon tarvitaan monenlaisia jäseniä, esimerkiksi eri ikäisiä. Haluaisin valtuustoon edustamaan nuorempaa näkökulmaa asioihin ja tekemään valtuuston ja Suomen Punaisen Ristin muiden valtakunnallisten elinten toimintaa tutummaksi erityisesti nuorille vapaaehtoisille.

Nuoret muodostavat suuren ryhmän jäsenistöstä, joten luonnollisesti meitä pitäisi löytyä myös valtuustosta. Toivon, että tulevaisuudessa järjestössä olisi nykyistä enemmän nuoria jäseniä, jotka toimisivat aktiivisina vapaaehtoisina. Haluaisin myös kehittää järjestöstä räväkämpää ja näkyvämpää viestijää, sillä se lisäisi kiinnostusta järjestöä kohtaan. Pidän kovasti toimintalinjausesityksestä, jossa korostetaan rohkean vaikuttamisen tärkeyttä ja haluankin olla mukana toteuttamassa tätä linjausta.

Haaveeni on, että tulevaisuudessa hallituksen, valtuuston ja valtakunnallisen nuorisotoimikunnan kokouksista tehtäisiin erityisesti nuoria vapaaehtoisia koskevia ja kiinnostavia asioita sisältävät koosteet, jotka lähetettäisiin selkeää kanavaa pitkin vapaaehtoisille – tämänhetkisiä kokouspöytäkirjoja nimittäin tuskin kovin moni nuori kaivaa esiin järjestön nettisivuilta.

Punaisessa Ristissä olen toiminut ekaluokkalaisesta asti, joten minulle on ehtinyt kertyä monenlaista järjestökokemusta. Olen nuorisodelegaatti, minkä lisäksi olen toiminut esimerkiksi kerhonohjaajana, monikulttuurisena ystävävälittäjänä sekä lukuisissa luottamustehtävissä. Muita mukavia asioita järjestötoiminnan lisäksi ovat kävelylenkit, nauraminen ja neulominen. Opiskelen parhaillaan yliopistossa yhteiskuntatieteitä, kuten sosiaalipolitiikkaa, sukupuolentutkimusta ja ympäristöpolitiikkaa.“

 

Kukka Nuora,  27,  Helsinki

Ehdolla Suomen Punaisen Ristin valtuuston jäseneksi ja varajäseneksi

Nuorten näkökulmia ja osaamista pitäisi mielestäni saada enemmän kuuluviin ja näkyviin. Usein järjestössä ollaan huolissaan siitä, ettei nuorilla ole tarpeeksi kokemusta ja unohdetaan, että meillä on paljon osaamista. Valtuustotyöskentely  kiinnostaa minua erityisesti siksi, koska siinä tarkastellaan järjestöämme kokonaisvaltaisesti sekä suhteessa ajankohtaisiin humanitaarisiin kysymyksiin. Valtuuston tärkeimpiin tehtäviin kuuluvat mielestäni järjestön toiminnan, hallituksen sekä talouden valvominen. On tärkeää tarkastella toimintaamme kriittisesti ja valvoa, että järjestömme noudattaa yhteisiä periaatteitamme.

Nuorten kohdalla järjestössämme puhutaan paljon rekrytoinnista ja siitä, että nuoria on saatava lisää mukaan toimintaan. Mielestäni olisi kuitenkin syytä keskittyä siihen, miksi järjestömme ei houkuttele nuoria. Meillä on paljon motivoituneita nuorisojäseniä, jotka eivät pääse antamaan panostaan järjestöllemme, koska he törmäävät liian usein siihen, ettei heille anneta vastuuta tai toimintamahdollisuuksia. Tällä hetkellä nuorten vapaaehtoispanosta ei arvosteta tarpeeksi.

Lisäksi haluaisin kehittää osastorakenteista joustavampia ja muokata osastoissa vallitsevia asenteita erityisesti nuorten työpanosta kohtaan. Tiiviimpi osastojen välinen yhteistyö ja osastorajojen löyhentäminen voisivat madaltaa kynnystä ryhtyä vapaaehtoiseksi. Olen kuullut usein, että nuoret eivät pysy järjestössämme, koska he muuttavat  opiskelun tai työn perässä paikkakunnalta toiselle. Jos annamme nuorille sellaisia toimintamahdollisuuksia, jotka sopivat heidän elämäntilanteeseensa ja koulutamme heistä järjestömme täysivaltaisia jäseniä, he löytävät takaisin toimintaamme uudella asuinpaikkakunnallaan.

Minut pitäisi valita valtuustoon, koska koulutukseni rauhan- ja konfliktintutkimuksen maisterina ja sairaanhoitajaopiskelijana sekä luottamustoiminta Kehä-Espoon osaston varapuheenjohtajana ja Helsingin ja Uudenmaan piirin nuorisotoiminnan kehittämisryhmän jäsenenä antavat minulle hyvät valmiudet valtuustotyöskentelyyn ja humanitaaristen kysymysten käsittelyyn. Olen saanut paljon tukea osastoltani sekä muilta luottamustehtävissä olevilta ja uskon, että minussa on heidän näkemäänsä potentiaalia.”

 

Teemu Väisänen, 25, Helsinki

Ehdolla Suomen Punaisen Ristin valtuuston jäseneksi

“Pidän erittäin tärkeänä sitä, että järjestössämme kaikenikäiset vapaaehtoiset istuvat yhteisissä pöydissä päättämässä yhteisistä asioistamme. Valtuuston päätökset koskettavat meitä kaikkia ja onkin oleellista, että valtuustossa on edustettuna järjestömme vapaaehtoiskenttä mahdollisimman monipuolisesti.

Opiskelen parhaillaan arkeologiaa Helsingin yliopistolla ja saavun yleiskokoukseen suoraan kuopan laidalta. Tämä sopii hyvin, sillä maakerroksia raaputellessa ehtii hyvin pohdiskella yleiskokousasioita useammankin päivän edestä. Tulen siis yleiskokoukseen täynnä virtaa ja tuulettuneita ajatuksia. SPR:ssä olen toiminut kuuden vuoden ajan useissa eri tehtävissä niin läksykerhon ohjaajana, osastoni puheenjohtajana kuin valtakunnallisen nuorisotoimikunnan jäsenenä. Olen vetänyt sääntötyöpajoja, työstänyt nuorisolinjausta ja kouluttanut lukuisia uusia vapaaehtoisia. Koen kerryttäneeni kuluneiden vuosien aikana paljon arvokasta kokemusta, jota voisin nyt hyödyntää järjestön hyväksi valtuustossa. Uskon, että kaikki me nuoret ehdokkaat voimme osaltamme toimia esimerkkinä muille valtakunnallisista luottamustehtävistä kiinnostuneille nuorille ja toivon, että näen entistä enemmän nuoria ehdokkaita seuraavassa yleiskokouksessa.

Vaikka nuorten määrä järjestössä ei päätä huimaa, olen optimisti. Uskon, että nuorissa riittää halukkuutta lähteä mukaan vapaaehtoistoimintaan, mutta meidän täytyy aidosti pohtia, vastaako tarjoamamme toiminta nuorten odotuksia. Välillä uusien ideoiden kokeileminen ennakkoluulottomasti kannattaa. Esimerkiksi maaliskuussa järjestetty kansainvälinen seminaari sekä edelleen pyörivä haalarimerkkikampanja lähtivät liikkeelle pienestä, mutta ne ovat tavoittaneet monia sellaisia nuoria, jotka eivät muuten olisi päätyneet toimintaamme mukaan.

Järjestön kehittäminen ei pääty koskaan, vaan meidän tulee jatkuvasti seurata, toteutammeko järjestön perustehtäviä parhaalla mahdollisella tavalla. Yksi kehitysteema, johon olen pyrkinyt viime aikoina puuttumaan, on lokeroitumisen ehkäiseminen. Toimimme usein niin antaumuksella omassa tutussa ryhmässämme, että unohdamme katsoa sen ulkopuolelle ja nähdä mahdollisuudet laajemmalle verkostoitumiselle.

Valtakunnallisen nuorisotoimikunnan entinen puheenjohtaja kehotti taannoisessa puheessaan nuoria toimimaan siellä, missä tarve on suurin. Olen noudattanut samaa ohjenuoraa omassa vapaaehtoistoiminnassani ja haen valtuustoon sillä oletuksella, että osaamiseni ja kokemukseni on siellä suurimmaksi hyödyksi. Yleiskokous päättäköön, yhtyykö se olettamukseeni.”

Lisäksi valtuustoon on ehdolla kaksi muuta nuorta, joita Henry Goes Live ei tavoittanut kommentoimaan ehdokkuuttaan.  Suomen Punaisen Ristin yleiskokous järjestetään Helsingissä 10.-11.6.2017.

 

Fakta

Valtuusto ja hallitus

Suomen Punaisen Ristin valtuustossa on puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan lisäksi 23 muuta yleiskokouksen valitsemaa jäsentä, joista jokaisella on henkilökohtainen varajäsen.

Valtuustossa on oltava edustaja jokaisesta piiristä. Sama henkilö voidaan valita valtuuston jäseneksi enintään kahdeksi peräkkäiseksi kaudeksi.

Lisäksi valtuustossa on kuusi valtion viranomaisten nimeämää jäsentä henkilökohtaisine varajäsenineen. Heistä yksi edustaa ulkoasiainministeriötä, yksi sisäasiainministeriötä, yksi puolustusministeriötä, yksi opetusministeriötä, yksi sosiaali- ja terveysministeriötä ja yksi työministeriötä. Yleiskokouksessa keskustellaan tänä vuonna myös oikeusministeriön edustajan sisällyttämisestä valtuuston kokoonpanoon.

Suomen Punaisen Ristin hallitukseen kuuluvat yleiskokouksen valitsemat järjestön puheenjohtaja, kolme varapuheenjohtajaa sekä kuusi muuta jäsentä.

Sama henkilö voidaan valita järjestön hallituksen jäseneksi samaan tehtävään enintään kahdeksi peräkkäiseksi toimikaudeksi.

Lähde: Tasavallan presidentin asetus Suomen Punaisesta Rististä 

Teksti: Linda Laine

18 May

Nuoret sukupuolen moninaisuuden puolustajina – “Eihän se ole keneltäkään pois, jos huomioidaan kaikki ihmiset paremmin”

Katariina Kojo ja Kaisa Partanen kannustavat järjestöä huomioimaan sukupuolen monet muodot aiempaa laajemmin. Kuva: Linda Laine

 

Mustavalkoinen sukupuolijako naiseen ja mieheen unohtaa sen tosiasian, että sukupuolen moninaisuus kattaa valtavan kirjon erilaisia sukupuolia. Aiheesta syntyi Suomen Punaisen Ristin nuorten keskuudessa aloite, jonka taustalla on halu käsitellä sukupuoleen liittyviä kysymyksiä tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti kaikessa järjestön toiminnassa.

 

MONINAISUUDEN HYVÄKSYMINEN on osa inhimillisyyttä, ja siksi Suomen Punaisen Ristin nuorten vuosikokouksessa maaliskuun lopussa virisi ajatus ottaa sukupuolten moninaisuus järjestön toiminnassa paremmin huomioon. Aloitteen takana ovat Hämeen piirin nuorisotoimikunnan jäsenet Katariina Kojo, 22, ja Kaisa Partanen, 24. Partasen mukaan kimmokkeen aloitteelle antoi elävän elämän havainto sukupuolittuneista käytännöistä.

– Idea heräsi alunperin siitä, kun ilmoittauduin verkossa erääseen tapahtumaan, ja sen yhteydessä kysyttiin sukupuolta. Vaihtoehtoina olivat vain nainen tai mies. Silloin ajattelin, että asialle pitäisi ehkä tehdä jotain.

Sukupuoleen liittyviä käsityksiä ja käytäntöjä ei välttämättä tule havainneeksi ympäristöstä, ellei niitä tietoisesti tarkkaile. Sekä Partanen että Kojo ovat opiskelleet sivuaineenaan sukupuolentutkimusta, mikä on saanut heidät katsomaan maailmaa hieman uudenlaisesta näkökulmasta. Kojon mukaan sukupuolen käsite kaipaakin tuulettamista.

– Kaikki eivät yksinkertaisesti mahdu perinteiseen nais–mies-jaotteluun. On myös sellaisia ihmisiä, joiden sukupuoli on jotain siltä väliltä tai sitten se ei ollenkaan istu tähän ajatteluun. Yleensä sukupuoli nähdään niin, että on kaksi vaihtoehtoa, mutta eihän se oikeasti ole niin.

Partanen täydentää, että sukupuoli ei rajoitu vain näkyvään ulkokuoreen.

– Olennaista on myös sosiaalinen sukupuoli. Sukupuoli ei siis ole vain sitä, mitä löytyy jalkojen välistä, vaan kokemukseen sukupuolesta vaikuttaa niin moni muukin asia.

 

SUKUPUOLEN MONINAISUUS tarkoittaa sitä, että jokainen ihminen kokee sukupuolen omalla tavallaan. Samoin sukupuolen fyysinen kehitys vaihtelee yksilöllisesti.

Vaikka yhteiskunnan normit ja rakenteet ovat pitkään ohjanneet ajattelemaan sukupuolta kaksinapaisesta näkökulmasta, mahtuu sukupuolen jatkumolle kaikenlaisia sukupuolia. Noin viisi prosenttia ihmisistä samaistuu kokonaan tai osittain toiseen kuin heille syntymässä määriteltyyn sukupuoleen. Yhtä lailla maailmassa on tilaa myös sukupuolettomuudelle. Huomionarvoista on se, että sukupuolen moninaisuus on eri asia kuin seksuaalisen suuntautumisen eri muodot.

Sukupuolivähemmistöön identifioituvat useimmiten transihmiset, intersukupuoliset ihmiset, sukupuolettomat sekä sukupuoliristiriitaa kokevat henkilöt. Suomessa Transtukipiste on valtakunnallisen Setan erillisyksikkö, joka toimii sukupuolen moninaisuuden asiantuntijana. Sen perustehtävänä on järjestää tukipalveluja sukupuoltaan pohtiville sekä transihmisille ja heidän läheisilleen. Transtukipisteen johtavan sosiaalityöntekijän Maarit Huuskan mukaan tukitoimet ovat moninaisia.

Transtukipiste tarjoaa vuosittain henkilökohtaista tukea lähes 800 ihmiselle ja tietoa kymmenille tuhansille. Transtukipisteellä kokoontuu 13 vertaistukiryhmää, joissa käy yli 2000 ihmistä vuosittain. Transtukipiste on perustanut myös Suomen ensimmäisen voimauttavan lasten vertaistukiryhmän sukupuoleltaan erityisille lapsille.

Vaikuttavana asiantuntijatahona Transtukipiste on esimerkiksi edistänyt transvestisuuden poistamista suomalaisesta sairausluokituksesta, ja tänä päivänä sitä ei enää pidetä sairautena. Transtukipiste on puhunut myös sen puolesta, että intersukupuolisilla ihmisillä olisi oikeus yksilölliseen kehitykseen ja mahdollisuus itse päättää omasta kehostaan ja määritellä omaehtoisesti, onko heillä tarvetta sukupuolta korjaavaan lääketieteelliseen hoitoon.

 

IHMISTEN FEMINIINISYYDEN ja maskuliinisuuden aste sekä sen ilmeneminen vaihtelevat yksilöllisesti. Sukupuolen moninaisuus on laaja käsite ja siihen kuuluvat myös yhtä lailla cissukupuoliset, joiden sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu on määräytynyt jo syntymässä. Yhtä lailla yhteiskunnallisesta näkökulmasta moninaisuutta on se, miten sukupuolta ilmennetään, millaisia tyylejä ja kulttuureja siihen liittyy ja millaisia moninaisia merkityksiä se kantaa.

Jo tietoisuus sukupuolen moninaisista muodoista on askel kohti ymmärrystä. Moninaisuus on rikkaus, jota kuka tahansa voi edistää omassa arjessaan. Kun avaa silmänsä ja mielensä, on vapaa hyväksymään toisen ihmisen juuri sellaisena kuin hän on. Partanen painottaa sitä, kuinka merkityksellistä on suhtautua avoimesti toista ihmistä kohtaan.

– Kehen tahansa ihmiseen pystyy suhtautumaan avoimesti ja neutraalisti, kun ei oleta mitään toisesta ihmisestä eikä määrittele ihmistä etukäteen sen mukaan, mihin lokeroon hän ikään kuin ulkoisesti kuuluisi.

Transtukipisteen Huuskan mukaan sukupuolen moninaisuuden olemassaolon voi huomioida tietoisesti. Kuka tahansa voi esimerkiksi vastustaa ajatusta siitä, että kaikki miehet tai kaikki naiset olisivat tietynlaisia ja tuoda esiin mieluummin miesten ja naisten ryhmien sisäistä monimuotoisuutta sekä sitä, että osa ihmisistä ei koe olevansa miehiä eikä naisia. Pienilläkin teoilla ja sanoilla on merkitystä.

– Esimerkiksi juhlapuheen voi aloittaa: ”Hyvät naiset, herrat sekä arvoisat muut”. Lapsille taas voi sanoa: ”Tytöt, pojat ja muut kivat tyypit”. Voi myös itse päättää omalla olemuksellaan, että on turvallinen aikuinen tai luotettava nuori, jolle lapsi tai nuori voi avautua omasta sukupuolen moninaisuudestaan.

 

NUORTEN VUOSIKOKOUKSESSA aloite sukupuolen moninaisuuden huomioimisesta otettiin suopeasti ja avoimin mielin vastaan. Sekä Kojo että Partanen toivovat, että aloite herättäisi keskustelua myös laajemmin, kun järjestön hallitus käsittelee sitä kokouksessaan toukokuun lopussa.

Partasen mielestä SPR voisi hyvinkin olla etulinjassa sukupuolten moninaisuuden edistämisessä Suomessa olemalla rohkeampi ja näkyvämpi. Esimerkiksi vapaaehtoistyössä kaikki ihmiset otettaisiin tietoisesti tasavertaisina huomioon. Punaisen Ristin periaatteet varjelevat jo inhimillisyyttä, mikä taas Kojon mielestä liittyy keskeisesti myös sukupuolen moninaisuuteen.

– Onhan se todella epäinhimillistä, jos koko ajan jotakuta sukupuolitetaan väärin. Eihän se ole keneltäkään pois, jos huomioidaan kaikki ihmiset paremmin.

Ajatus kaikkien ihmisten hyväksymisestä kumpuaakin jo Punaisen Ristin eettisistä ohjeista:

“Kunnioitan erilaisia ihmisiä, arvoja ja ajatuksia. Suhtaudun kaikkiin ihmisiin yhdenvertaisina ja samanarvoisina riippumatta heidän sukupuolestaan, iästään, etnisestä tai kansallisesta alkuperästään, kansalaisuudestaan, kielestään, uskonnostaan ja vakaumuksestaan, mielipiteestään, vammastaan, terveydentilastaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan tai muusta henkilöön liittyvästä syystä.”

Jokainen ihminen on ainutlaatuinen yksilö – sukupuoleen katsomatta.

 

 

Fakta

Termit haltuun

SUKUPUOLI-IDENTITEETTI: Ihmisen oma kokemus sukupuolestaan tai sukupuolettomuudestaan.

SUKUPUOLEN ILMAISU: Yksilön toiminta ja käyttäytyminen, jolla hän ilmaisee itselleen ja muille olevansa nainen, mies tai jotain muuta.

SUKUPUOLIVÄHEMMISTÖT: Sukupuolivähemmistöön katsotaan kuuluvaksi transihmiset, sukupuolettomat, intersukupuoliset ihmiset sekä sukupuoliristiriitaa kokevat ihmiset.

TRANSSUKUPUOLINEN: Transsukupuolisen ihmisen kokemus omasta sukupuolestaan ei vastaa hänen syntymässä määriteltyä sukupuoltaan. Transsukupuolisen henkilön sukupuoli-identiteetti voi olla mies, nainen ja/tai jotain muuta.

SUKUPUOLETON: Kaikilla ihmisillä ei ole sukupuoli-identiteettiä. Osalle taas sukupuolettomuus voi olla sukupuoli-identiteetti. Sukupuolettomaksi itsensä kokeva voi myös määritellä itsensä termillä agender.

INTERSUKUPUOLINEN: Käsitteellä kuvataan laajaa joukkoa erilaisia synnynnäisiä tiloja, joissa henkilön keholliset, anatomiset tai muut sukupuolen tunnusmerkit eivät ole yksiselitteisesti nais- tai miestyypilliset. Intersukupuolinen tila ei määrittele sitä, minkälainen sukupuoli-identiteetti henkilölle kehittyy.

SUKUPUOLIRISTIRIITA: Sukupuoliristiriita tarkoittaa, että ihmisen tunne omasta sukupuolesta ei vastaa hänen kehoaan eikä toisten hänessä näkemää sukupuolta. Transsukupuolisuus on sukupuoliristiriidan äärimuoto.

CISSUKUPUOLINEN: Ihminen on tyytyväinen syntymässä määriteltyyn sukupuoleen. Hän ei ole transihminen eikä intersukupuolinen. Suurin osa ihmisistä on cissukupuolisia.

Lisätietoa termeistä löydät Transtukipisteen ja Setan sivuilta.

 

Teksti: Nelli Miettinen

21 Mar

Nuoret kokoontuivat tuomaan ideansa kuuluville – “Täällä ei tarvitse olla korkeassa virassa päästäkseen ääneen”

Aija Närvänen ja Patrik Åhman ideoivat Antti Haapalahden (vas.) johdolla. Åhman kertoo olleensa mukana SPR:n toiminnassa lapsesta saakka. Omia ideoita ja niiden esille tuomista pohtivan työpajan teemat kiinnostivat sekä Åhmania että Närvästä.

 

Suomen Punaisen Ristin nuorten vuosikokousta vietettiin viikonloppuna Kankaanpäässä. Moni nuori haluaa päästä vaikuttamaan järjestön asioihin, osa taas tähtää työelämään toiminnasta hankitun kokemuksen avulla.

 

VIISIKYMMENTÄ NUORTA järjestöaktiivia on juuri nauttinut aamiaisen ennen kello yhdeksää lauantaina Kuntoutuskeskus Kankaanpäässä. Paikalla vallitsee hyväntuulinen tunnelma, kun tutut tapaavat toisiaan. Osa pääsee viettämään aikaa muualla Suomessa asuvien ystäviensä kanssa pitkästä aikaa.

Suomen Punaisen Ristin nuorten vuosikokous on aloitettu edellisenä iltapäivänä. Kokousviikonloppuna nuoret pääsevät työpajojen lisäksi nauttimaan uima-altaista ja kuntoutuskeskusta ympäröivistä lenkkipoluista.

Edellisen illan nuoret viettivät hohtokeilauksen merkeissä. Mukana olivat myös Janakkalasta kotoisin olevat ystävykset Roosa Penttilä ja Hanna Träff.

– Nuorten vuosikokous on hyvä paikka tavata kavereita, joita ei muuten näe, kaksikko toteaa.

Träff ja Penttilä vakuuttavat, että nuoret tekevät viikonlopun aikana hyviä päätöksiä vietäväksi kesäkuussa järjestettävään Punaisen Ristin yleiskokoukseen.

Vaikuttaminen näyttää kiinnostavan useita nuorten vuosikokoukseen saapuneita.

– Työpajoissa pääsee runnomaan asioita eteenpäin. Täällä ei tarvitse olla korkeassa virassa, että pääsee ääneen, Träff sanoo.

Kaverukset Hanna Träff ja Roosa Penttilä kertoivat, että viikonlopun parasta antia on muun muassa niiden kavereiden tapaaminen, joita ei muualla näe. Lauantain työpajojen jälkeen vuosikokouksessa oli tiedossa ulkoilua, iltaohjelmaa ja bileet livebändin säestyksellä.

 

Yhteisöpedagogiksi opiskeleva Träff arvelee, että järjestön nuorisotoiminnasta on hyötyä tulevaisuuden työssä nuorten parissa.

– Olen päässyt näkemään, miten nuoret voivat vaikuttaa. Myös nuorisotyön muodot, kuten leiritoiminta ja erilaiset leikit, ovat tulleet tutuiksi.

 

LAUANTAIAAMUNA osallistujat jakautuvat viiteen työpajaan. Jokaiselle näyttää olevan selvää, minkä aiheen parissa he haluavat päivänsä aloittaa. Lisäksi jokaisesta piiristä on valittu edustaja vuosikokoukseen saapuneiden aloitteiden ja kannanottojen käsittelyyn, samoin kuin nuorten yleiskokouksen työohjeen viimeistelyyn.

Erään oven takana Antti Haapalahti on aloittelemassa työpajaa, jonka teemana on, miten omia ideoita voi saada etenemään Punaisessa Ristissä

Haapalahti kannustaa rohkeuteen. Hänen mukaansa olennaista onnistumisessa on ajankohtainen ajatus ja hyvä ajoitus. Etenkin ajankohtaisuutta hän pitää keskeisenä asiana. Viralliset kokoukset ovat erityisen hyvä paikka tuoda julki omia ehdotuksia.

Haapalahdella on kokemusta siitä, että joskus oma idea voi poikia isoja lopputuloksia. Vuonna 2015 hän esitti yhdessä toisen vapaaehtoisen kanssa ajatuksen verkkoystävätoiminnasta, josta keskustoimisto innostui nopeasti.

– Silloin oli tarvetta uudenlaiselle ystävätoiminnalle. Iso projekti lähti pienestä ideasta.

Punaisen Ristin Minecraft-pelimaailma on tarkoitus saada käyttöön toukokuussa. Pelimaailmassa pysyvän verkkoystävän kanssa voi keskustella ja luonnollisesti pelata.

– Halukkaiden tarvitsee vain ostaa peli ja alkaa pelata.

 

AUDITORION LATTIALLA ja penkeillä istuu kahdeksan nuorta. Osa heistä on toiminut useasti Nälkäpäiväkerääjinä, osa taas on ollut mukana SPR:n toiminnassa vasta vähän aikaa. Henna Tammi laskeskelee olleensa mukana yli 10 vuoden ajan. Viimeisen vuoden aikana hän on innostanut mukaan myös poikaystävänsä Perttu Timosen.

– Tämä on yhteinen harrastus, Timonen sanoo.

Tammen ja Timosen kanssa ringissä istuvat Heini Naukkarinen ja Kalle-Hermanni Laakso. Yhdessä he ideoivat yhteistyötä Raha-automaattiyhdistyksen kanssa

– RAY:n kanssa voitaisiin toteuttaa Nälkäpäivän juhla-arpa. Osa tuotoista menisi Nälkäpäiväkeräykseen. Arpavoitot taas houkuttelisivat lahjoittajia, nelikko pohtii.

Auditorion seiniä on koristeltu post-it-lapuista taiteilluilla kuvilla. Vaaleanpunaisen sydämen vieressä on sinisistä ja vihreistä muistilapuista kirjoitettu teksti MORO.

Työpajaa vetävä Raisa Heinämäki kertoo ryhmän pohtineen uusia tapoja Nälkäpäiväkeräyksen toteuttamiseksi. Eräs ajatus on muistilapuista kootut taideteokset, joita on tarkoitus saada julkisille paikoille ympäri Suomea.

Ainakaan lauantaiaamupäivänä ei vielä ollut selvillä, millaisia kuvia muistilapuista muodostuisi.

– Ajatuksia herättävä kuva on tarkoitus viedä paikoilleen viikkoa ennen keräyksen alkamista. Se muistuttaa, että Nälkäpäiväkeräys on tulossa, Heinämäki selittää.

Ideana on, että ohikulkijat voivat napata teoksesta post-it-lapun mukaan ja ilmoittautua lipaskerääjiksi. Samalla taideteos pikkuhiljaa häviää.

– Tarkoitus on, että idea on käytössä jo ensi syksynä.

 

VIHREÄN KOKOUSHUONEEN seinillä on isoja taideteoksia. Soikea pöydän ääressä istuu joukko keskittyneitä nuoria, jotka ovat kokoontuneet käsittelemään vuosikokoukseen saapuneita aloitteita ja kannanottoja. Esillä on Satakunnan piirin tekemä kannanotto nuorten saamiseksi mukaan osastojen hallituksiin. Samaa aihepiiriä koskee myös toinen aloite.

Aihe herättää paljon keskustelua. Pöydän ääressä pohditaan muun muassa sitä, että nuorisotoimintaa on vaikea kehittää, jos päätöksenteossa ei ole mukana nuoria. Keskustelua käydään suomeksi ja ruotsiksi.

Yksimielisyys vallitsee siitä, että olisi tärkeä saada toimintaan mukaan yhä enemmän nuoria, ja myös pitää heidät mukana. Joku kysyy, voidaanko velvoittaa, että jokaisessa hallituksessa pitää olla yksi nuorisojäsenen paikka. Yhdessä keskustelijat kuitenkin päätyvät siihen, että perusteltu suositus nuorisojäsenen paikasta on ehkä tehokkaampi keino. Sen avulla nuoria voitaisiin kannustaa mukaan toimintaan.

Toinen aloite koskee sukupuolen moninaisuutta, joka tulisi aloitteen mukaan huomioida järjestössä nykyistä paremmin.

Länsi-Suomen piiriä työpajassa edustaa 20-vuotias Sofia Sarkava. Kysyttäessä, mikä sai Sarkavan alun perin innostumaan järjestötoiminnasta, naisen kasvoille leviää hymy.

– Lähdin mukaan SPR:n toimintaan 5‒6 vuotta sitten, kun koulussani järjestettiin ensiapukoulutus. Ihastus hyvännäköiseen kouluttajaan houkutteli mukaan.

Sofia Sarkava oli mukana käsittelemässä vuosikokoukselle saapuneita aloitteita ja kannanottoja. Sarkava pääsi helmikuussa toteuttamaan pitkäaikaisen haaveensa eli järjestämään nuorille suunnatun ystävänpäivätapahtuman.

 

Sarkava sanoo kokevansa, että nuorten vuosikokouksessa pääsee päättämään tärkeistä asioista ja viemään asioita eteenpäin.

– Kun osallistuin kokoukseen ensimmäistä kertaa, epäilin, otetaanko ajatuksia oikeasti huomioon. Huomasin kuitenkin, että jonkinlaista vaikutusta tapahtui. Jyväskylässä, jossa asun, ei vielä ole niin näkyvää nuorten toimintaa. Täällä pääsee yhdessä pohtimaan, mitä asioille voisi tehdä.

 

Suomen Punaisen Ristin nuorten vuosikokousta vietettiin Kuntoutuskeskus Kankaanpäässä 17.–19.3.2017.

Teksti ja kuvat: Ida Kannisto

 

Juttua korjattu 21.3.2017  klo 21.44. Sofia Sarkavan sukunimi korjattu. Aiemmin jutussa luki virheellisesti Sarkala.