03 Aug

Tarinoita Punaisen Ristin syntysijoilta – opintomatka Italiaan sai näkemään avustusjärjestön uusin silmin

Milanon Punaisen Ristin vapaaehtoiset pitivät suomalaisnuorista hyvää huolta muun muassa tarjoamalla majoituksen ja kyyditsemällä heitä satoja kilometrejä Milanosta Solferinoon ja edelleen Gardajärvelle. Kuva: Aino Räisänen

 

Suomen Punaisen Ristin Länsi-Suomen piirin nuorisovaliokunta ja Lapin piirin nuorisotoimikunta kävivät toukokuussa 2017 tutustumassa Punaisen Ristin toimintaan Sveitsissä ja Italiassa, jossa koko liike on alun perin syntynyt.

 

SVEITSIN TOISIKSI SUURINTA kaupunkia Geneveä pidetään Punaisen Ristin kotikaupunkina, sillä siellä avustusjärjestön ensimmäinen toimikunta sai alkunsa vuonna 1863. Myöhemmin toimikunnasta tuli Punaisen Ristin kansainvälinen komitea, ja Genevestä myös tämä opintomatka sai alkaa.

Genevessä sijaitsee Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun museo. Museossa oli käynnissä muun muassa HI-viruksen ja AIDS:in vastaisesta taistelusta kertova näyttely.

– Koko museo oli mielenkiintoisesti rakennettu audiovisuaalinen kokonaisuus. Järjestön historia oli kuvattu tarinan muodossa, ja aito tunnemaailma välittyi vahvasti. Voin suositella museota ihan jokaiselle, SPR:n Jyväskylän osaston nuorisovastaava Nita Sammalisto, 29, kertoo.

Museokäynti rohkaisi reissaajia vierailemaan myös Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälisen liiton päämajassa. Päämajassa Punaisen Ristin työntekijät kertoivat työtehtävistään ja muusta liiton toiminnasta. Vierailu oli monelle reissun kohokohta.

–  Työntekijöiden elävän elämän tarinat opettivat paljon siitä, millaista Punaisen Ristin työ todella on kansainvälisessä mittakaavassa ja millaisten asioiden hyväksi esimerkiksi maailman kriisialueilla toimitaan. Se, mitä avustustyöntekijä joutuu työssään tekemään, on lopulta murto-osa siitä, mitä avun tarvitsija näkee. Jyväskylän osaston toiminta on vain murunenkaikesta maailmalla tehtävästä avustustyöstä, Sammalisto sanoo.

MUSEON KERTOMUKSIA ja liitossa kuultuja kokemuksia oli aikaa sulatella junamatkalla vuoristomaisemien halki, kun matka jatkui Genevestä Italian puolelle Milanoon. Määränpäässä Milanon vapaaehtoiset ottivat suomalaiset avosylin vastaan ja kuljettivat nuoret ambulanssikyydein Punaisen Ristin tiloihin majoittumaan.

Milanossa ensimmäinen kohde oli vastaanottokeskus, jossa vierailuhetkellä oli yli 400 turvapaikanhakijaa. Osa heistä asui sisätiloissa, osa telttamajoituksessa keskuksen ulkopuolella. SPR:n monikulttuurista toimintaa edistävän Tulijan tukena -kurssin käyneille Lapin piirin nuorisovaliokuntalaisille Veera Röytälle, 18, ja Aino Räisäselle, 16, visiitti palautti mieleen vastaavanlaisia kokemuksia Pohjois-Suomesta, kun suuri määrä turvapaikanhakijoita saapui Suomeen vuonna 2015.

Italialaisten intohimo ja palo vapaaehtoistyötä kohtaan näkyi siinä, että moni paikallinen tekee töitä vapaaehtoisena useana päivänä viikossa varsinaisen palkkatyönsä lisäksi. He muun muassa kiertävät kolme kertaa viikossa ambulanssilla ympäri Milanon keskustaa ja jakavat kodittomille ruokaa. Osa nuorista pääsi ambulanssin kyytiin näkemään, millaista kadulla asuvien kodittomien elämä on. Samankaltaista avustustyötä moni matkalla ollut toivoisi Suomeenkin.

Milanossa osa nuorista pääsi paikallisten vapaaehtoisten mukaan jakamaan ruokaa kodittomille. Kuva: Opintoretken yhteinen kuva-albumi

 

ITALIAN PUNAINEN RISTI tekee paljon yhteistyötä myös kaupungin virallisen terveydenhuollon kanssa, kun kerran viikossa lääkäri lähtee vapaaehtoisten kanssa ambulanssikierrokselle keskustaan. Tarvittaessa lääkäri voi määrätä esimerkiksi antibioottikuurin tai lääkärikäynnin sellaiselle ihmiselle, joka ei avun piiriin muuten pääsisi. Usein jo juttelu auttaa kodittomia, jotka asuvat milloin rautatieasemalla, milloin ostoskeskusten porttikongeissa ilman sosiaalista turvaverkkoa.

– Vaikka tapaamamme vapaaehtoiset olivat todella omistautuneita Punaisen Ristin toiminnalle, Italiassa on myös mahdollista osallistua erilaisiin vapaaehtoistoimintoihin hyvinkin spontaanisti. He ovat kehittäneet Gaia-sovelluksen, joka yhdistää näppärästi avuntarvitsijan ja vapaaehtoisen, Sammalisto toteaa.

Sovellus tekee mahdolliseksi sen, että esimerkiksi vapaaehtoisvoimin järjestettävään tapahtumaan osallistuvan henkilön ei tarvitse olla aktiivinen järjestön jäsen, vaan osallistumisen kynnys on matala. Kun vaikkapa nuoria ei pakoteta sitoutumaan säännöllisesti tiettyyn toimintaan, motivaatio vapaaehtoistyötä kohtaan kehittyy kuin itsestään.

Gaia-sovellus on mahtava keksintö. Toivottavasti Suomeen tulee käyttöön vastaavanlainen tulevaisuudessa. Se voisi toimia meilläkin erinomaisesti, koska nuoria on useimmiten hankala saada sitoutumaan järjestön toimintaan. Esimerkiksi tapahtumiin halukkaita osallistujia olisi varmasti, jos niistä vain olisi tietoa helposti saatavilla, kertoo Röyttä.

HISTORIAA HUOKUVA SOLFERINO oli opintomatkan seuraava etappi. Kaupungissa käytiin vuonna 1859 Solferinon taistelu, jonka uhreja auttamaan saapui joukko vapaaehtoisia sveitsiläisen Henry Dunantin johdolla. Kokemustensa perusteella Dunant ehdotti, että jokaiseen maahan tulisi perustaa vapaaehtoisten järjestö, joka auttaisi sodanaikaisessa lääkintähuollossa. Lisäksi kansainvälisillä sopimuksilla turvattaisiin haavoittuneiden hoitaminen.

1860-luvulla perustettu Punaisen Ristin kansainvälinen komitea määritteli Dunantin innoittamana avustusyhdistysten tehtävät. Pian kansallisia yhdistyksiä syntyi ympäri Eurooppaa, ja myöhemmin sanoma kiiri myös muihin maanosiin.

Solferinon taisteluista kertoo muun muassa luukirkko, jossa satojen uhrien luurangot muistuttavat edelleen läsnäolollaan väkivallan lopullisista seurauksista. Joka vuosi Solferinossa vietetään myös taistelun uhrien muistoksi juhlaa, johon osallistuu kymmeniä tuhansia ihmisiä.

Solferinon kirkko toimi vuoden 1859 taisteluissa väliaikaisena sairaalana ja on sittemmin kunnioittanut taistelussa kuolleiden muistoa. Kuva: Nita Sammalisto

 

VIIMEISENÄ PÄIVÄNÄ matkan päätepisteessä Venetsian vapaaehtoiset ottivat suomalaisnuoret vastaan. Perinteisten turistinähtävyyksien katselun lisäksi antoisia olivat keskustelut, joissa suomalaiset ja venetsialaiset vaihtoivat kokemuksiaan kotimaidensa vapaaehtoistoiminnasta.

– Vapaaehtoiset kertoivat, että joissakin Italian kaupungeissa Punaisella Ristillä on baareissa pisteitä, joissa nuoret voivat käydä testaamassa verensä alkoholipitoisuuden. Puhallutuksen yhteydessä annetaan seksuaalivalistusta ja tarvittaessa autetaan kotiin tilaamalla taksi. Baarit jopa maksavat hyvästä yhteistyöstä, Räisänen kertoo.

Räisäsen ja Röytän mielestä samanlaista toimintaa voisi kehitellä hyvin myös Suomeen, koska kysyntää idealle olisi varmasti.

Opintoretkelle oli varattu myös vapaa-aikaa. Venetsiassa nuoret nauttivat historiallisen kaupungin nähtävyyksistä. Kuva: Aino Räisänen

 

FAKTA

  • Opintomatka oli alusta lähtien nuorten suunnittelema ja toteuttama. Vastuualueet jaettiin Länsi-Suomen ja Lapin piirin nuorisovaliokuntien kesken.
  • Rahallista avustusta matkan toteuttamiseksi saatiin Folke Bernadotten muistosäätiöltä.
  • Matkan tavoitteena oli tutustua Punaisen Ristin syntyperään ja kansainväliseen toimintaan sekä Italian paikallisiin vapaaehtoisiin ja heidän toimintaansa.
  • Mukana oli yhteensä 15 henkeä: 13 nuorta ja 2 piirien työntekijää.
  • Lisää tunnelmia opintoretken kulusta pääsee lukemaan Aino Räisäsen ja Veera Röytän kirjoittamasta matkapäiväkirjasta.

 

Kirjoittaja: Nelli Miettinen

06 Jul

Festarikansan kaverit

Festaripäivystäjät voi löytää sekä päivystyspisteeltä että festarikansan joukosta. Kuvaaja Teemu Ullgrén / SPR.

 

Hilpeitä kaveriporukoita, yksinäisiä juhlijoita ja sekavia olotiloja: päihdetyötä tekevät festaripäivystäjät kohtaavat työssään monenlaista. Viime vuosina selviämisasemien kävijämäärät ovat laskeneet huomattavasti, mutta paisuva päihteiden kirjo tuo oman haasteensa päivystäjien työhön.

 

SUOMEN SUVESSA juhlitaan lukuisia festareita, joiden onnistumisen takaavat järjestäjien ja juhlakansan lisäksi vapaaehtoiset festaripäivystäjät. Tamperelainen sairaanhoitaja Riikka Salo aloitti päivystykset päihdetyössä vuonna 2010 ja osallistui parhaimmillaan kuudelle festarille kesän mittaan.

– Päivystäjinä kiertelemme alueella, juttelemme ihmisten kanssa ja katsomme perään, että kaikilla olisi kaveri. Se on sellaista small talkia, ja siihen mukaan ujutetaan päihdekeskustelua ja kannustetaan pitämään kavereista huolta, Salo kertoo.

Päihdetyön vapaaehtoiseksi voi tulla, jos on täysi-ikäinen ja haluaa auttaa. Ammatillista osaamista ei vaadita, sillä päivystäjät saavat koulutuksen Punaisesta Rististä.

PÄIHDETYÖ ALKOI virallisesti vuonna 2000, ja siitä lähtien Kati Laitila on koordinoinut toimintaa työkseen. Ensikosketuksensa festareiden selviämisasemiin Laitila sai jo vuonna 1986, jolloin hän oli harjoittelijana Dinosaurockissa Mikkelissä. Tänä kesänä neljälle festarille pystytetään selviämisteltta kiertävien päivystysten lisäksi. Teltta varustellaan patjoilla, huovilla ja oksennusastioilla. Seurantalomakkeeseen kirjataan selviäjän voinnissa tapahtuvat muutokset.

– Tilastot kertovat, että jotkut viettävät asemalla vain 10–15 minuuttia. Viime vuonna pisin aika oli seitsemän tuntia. Pyrimme siihen, että kun ihminen lähtee, käymme läpi Punaisen Ristin Varhaisen Puuttumisen mallin mukaisen keskustelun. Se on sellaista parempien vaihtoehtojen etsimistä ja tukipalveluihin ohjaamista, Laitila kuvailee.

Selviämisasemalle saavutaan monista syistä. Jotkut tulevat itse juotuaan liikaa. Toiset taas raahataan telttaan vähemmän hyvällä tuulella, mutta Laitilan mukaan tuulen suunta muuttuu usein hyvinkin äkkiä. Järjestyksenvalvojan saattelema kiukkuinen juhlija saattaa viisi minuuttia saapumisen jälkeen pötköttää teltassa pää festaripäivystäjän sylissä ja kertoa elämäntarinaansa. Silloin päivystäjä saa työstään parhaimman palkinnon.

– Suhtautuminen muuttuu, kun he tajuavat kohtaavansa vapaaehtoisia. Pian pidetään kädestä kiinni ja ollaan tyytyväisiä. Yksi keskustelu voi vaikuttaa koko ihmisen tulevaisuuteen, Laitila toteaa.

Juuri työn merkityksellisyys saa päivystäjät lähtemään festareille kerta toisensa jälkeen. Toiseksi merkittäväksi syyksi nousee hyvä ja tiivis porukka.

– Päivystäjät tulevat eri puolilta Suomea, ja festarit ovat ne paikat, joissa näitä kavereita näkee, Salo kiteyttää.

SEKÄ LAITILAA ETTÄ SALOA voi kutsua päihdetyön konkareiksi. Jokainen kesän tapahtuma on kuitenkin omanlaisensa, ja jokaisella tapahtumalla on oma tunnelmansa ja kävijäkuntansa. Laitila muistelee takavuosien festareita, joiden tapahtumia pystyi ennustamaan jo esiintyjien perusteella.

– Kun tietty bändi aloitti, tiettyjä asioita tapahtui. Esimerkiksi, kun Peer Günt -yhtye tuli lavalle, tuli myös yliannostuksia, Laitila kertailee.

Vielä viitisen vuotta sitten päihteiden kirjo oli tutumpi, ja selviäjien kanssa pystyttiin paremmin keskustelemaan sekavan olon aiheuttajasta. Nyttemmin verkosta ostettavien muuntohuumeiden tuntemattomat vaikutukset saavat myös käyttäjän hätääntymään.

– Ensiavussa sairaudet ja vammat pysyvät samanlaisina, mutta päihdepuolella on aina jotain uutta ja erikoista. Ihmiset keksivät uusia tapoja pistää päänsä sekaisin. Kun aloitin päihdetyössä vuonna 2010, pinnalla olivat lakka ja gamma, Salo kertoo.

Punainen Risti pitää yllä Nopean viestinnän verkostoa, jolla seurataan Suomeen tulevia huumeita ja varmistetaan, että vapaaehtoisilla on tietoa uusimmista päihteistä. Uusista päihdemetkuista huolimatta sekä Salo että Laitila toteavat kulttuurin muuttuneen parempaan suuntaan. Vuosituhannen vaihteesta kaikkien selviämisasemien kävijämäärät ovat laskeneet.

– Ihan kuin ihmiset olisivat oppineet käyttämään päihteitä, Salo hämmästelee.

– Nuorten mielestä ei ole tyylikästä olla sekaisin. Ylilyönnit ovat ennemminkin vahinkoja, Laitila vahvistaa.

Teksti: Ulriikka Myöhänen

16 Feb

Apua ajasta ja paikasta riippumatta

DSC_6177

Verkkoauttamisen avulla vaikeista asioista voi keskustella vaikka kotoa käsin. Kuva: Jenna Lehtonen / Suomen Punainen Risti

 

Internet on ollut siunaus keskusteluapua tarjoaville järjestöille. Kun neljännes alle 22-vuotiaista suomalaisista kärsii mielenterveysongelmista, verkosta on tullut helppo keino yhdistää avun tarvitsija ja kuunteleva korva.

 

JOS MAAILMA olisi viikon verran erinomainen, millainen matalan kynnyksen mielenterveyspalvelu siellä pitäisi olla? Mikä olisi helposti lähestyttävä tapa auttaa ihmisiä? Sellainen, johon pääsy ei riipu kotipaikasta, päivärytmistä tai bussiaikatauluista?

Vastaus tuli toukokuussa 2016, kun Sekasin 247 -chat avattiin viikoksi. Se oli osa nuorten, mielenterveysjärjestöjen ja Ylen luomaa Sekasin-kampanjaa, jossa käsiteltiin mielenterveyttä monilta eri kanteilta.

Chat osui selvästi tarpeeseen: tuon viikon aikana kahdenkeskisiin chatteihin koulutettujen vapaaehtoisten kanssa jonotti 13 000 kävijää, joista noin 1 200 pääsi keskustelemaan. Jonot olivat pitkiä, koska linjoilla oli 5–15 vapaaehtoista kerrallaan ja kävijöiden kanssa haluttiin keskustella rauhassa. Keskustelut kestivät yleensä puolesta tunnista tuntiin.

Suomen Mielenterveysseuran verkkokriisityön päällikön Satu Raappanan mukaan chatin parhaita puolia on juuri sen helppous avuntarvitsijan kannalta.

– Kännykän voi avata missä ja milloin tahansa, vaikka bussipysäkillä. Jonottamaan joutuu, mutta apu ei ole rajoittunut virka-aikaan.

– Nettiauttaminen mahdollistaa myös nimettömyyden, kun haluaa puhua vaikeista asioista. Olemme huomanneet, että nuoret ovat verkossa ja haluavat sitä kautta keskustella ja käydä asioita läpi, lisää Suomen Punaisen Ristin psykososiaalisen tuen suunnittelija Tuula Luoma.

 

KOSKA TARVETTA tällaiselle palvelulle näytti olevan paljon, Sekasin 247 avattiin uudestaan tammikuussa 2017. Ensimmäisten kahden viikon aikana on käyty 700 keskustelua, ja jonottamassa on ollut 11 000 halukasta. Chatin laajentaminen paremmin kysyntää vastaavaksi ei kuitenkaan ole yksinkertaista.

– Se riippuu täysin siitä, kuinka paljon järjestöjä ja vapaaehtoisia on mukana. Yhteen kampanjaviikkoon järjestöjen oli helppo sanoa vapaaehtoisilleen, että rykäistään viikko ja lähdetään mukaan. Vapaaehtoisten irrottaminen pysyvästi mukaan toimintaan on vaikeampaa, Raappana kertoo.

Toinen ongelma on palveluiden jatkumo. Monia auttaa jo se, että pääsee purkamaan huoliaan jollekulle. Jos kuitenkin tarvitaan pitkäaikaisempaa tai syvempää apua, chatin vapaaehtoiset voivat vain kertoa, mistä sitä kannattaa hakea. Loppu jää ihmisen itsensä harteille ja on kiinni paljolti siitä, missä kunnassa hän asuu.

– Sitä pitäisi parantaa, miten ja mihin tällaisesta palvelusta ohjataan. Ei pidä muodostaa saarekkeita vaan jatkumoita, joissa palvelut limittyvät ja lomittuvat keskenään, Raappana sanoo.

– Järjestökentällä tehdään kyllä yhteistyötä kuntien kanssa, mutta riippuu kunnasta ja järjestöstä, kuinka paljon ja kuinka konkreettista yhteistyötä tehdään.

 

MYÖS Suomen Punainen Risti tarjoaa säännöllisiä chat-iltoja verkkokriisikeskus Tukinetissä. SPR:n Nuorten liveissä keskustellaan nimettömästi useissa 12 hengen chat-huoneissa, ja niillä on usein jokin tietty aihe, kuten ystävyys tai stressinhallinta. Kahdenkeskistä juttutuokiota voi myös pyytää.

SPR:n nettiauttamisesta osa on säännöllistä ja jokaviikkoista, mutta sen lisäksi SPR:llä on valmius tarjota runsaasti lisää keskusteluapua, jos äkillinen kriisi iskee. Esimerkiksi Pariisin terrori-iskujen ja Japanin tsunamin kaltaisten pelkoa ja turvattomuutta herättäneiden tapahtumien jälkeen SPR:n kriisichatissa pääsi keskustelemaan asiasta useiden päivien ajan.

– Meidän tehtävämme on kansalaisten tukeminen tällaisissa tilanteissa. On tärkeä tuoda turvallisuuden tunnetta sellaisissa tilanteissa, joissa se on syystä tai toisesta järkkynyt, Tuula Luoma kertoo.

 

Sekasin 247 on auki joka päivä kello 7-24.

Keskusteluapua ja muita palveluita löytyy muun muassa täältä:

Tukinet 

Nuorten Mielenterveystalo 

 

Teksti: Tapio Pellinen

09 Feb

“Netissä tutustuu ihmisiin yllättävän helposti” – ystävän voi löytää verkosta

Pelaamista pidetään usein syynä nuorten eristäytymiseen muusta maailmasta. Kyse on kuitenkin myös sosiaalisesta toiminnasta, jonka kautta muodostetaan jopa vuosikymmenten mittaisia ihmissuhteita. Kuva: Mikaela Remes

 

Vaihtaisitko kuulumisia tuntemattoman kanssa kadulla? Tuskin. Netissä? Ehkä. Moni kokee tuntemattomiin tutustumisen kasvokkain ahdistavana, mutta saattaa avata keskustelun anonyymisti verkossa. Punaisen Ristin Minecraft-serverin ideana on tarjota kiinnostava nettipeliympäristö, jossa pelaaja voi löytää samanhenkistä juttuseuraa.

 

YSTÄVÄNPÄIVÄ ON kulman takana, ja vaikka muualla maailmassa se tarkoittaa pariskuntien kynttiläillallisia, on Suomessa perinteisesti ollut tapana iloita nimenomaan ystävistä. Siinä missä romanttisen rakkauden juhla voi aiheuttaa paineita sinkuille, on ystävyyden päivä monille muistutus kalvavasta yksinäisyyden tunteesta.

Yksinäisiä on kaiken ikäisiä, mutta voi tuntua yllättävältä, että tutkimuksen mukaan jopa 15 prosenttia nuorista kokee olevansa yksinäinen usein tai jatkuvasti. Moni löytää tilanteeseen helpotusta verkosta, jossa etsitään nykyään parisuhteen lisäksi myös ystävyyttä. Yksinäisyyttä potevalle voi kuitenkin olla hankalaa hahmottaa, mistä kaverin etsiminen kannattaisi aloittaa. Tämän takia Punaisen Ristin ystävätoiminta on laajenemassa verkkoon.

 

YHTEISET kiinnostuksen kohteet ovat aina tuoneet ihmisiä yhteen netissä. Esimerkiksi keskustelufoorumien ja pelien kautta on syntynyt vuosikymmenten mittaisia ystävyyssuhteita. Varsinkin pelaaminen on monelle luonteva tapa lähestyä tuntematonta ihmistä, sillä vauhtiin pääsee pyytämällä apua ja hiomalla strategioita muiden pelaajien kanssa.

Punainen Risti on ottanut tästä kopin ja järjestön siviilipalvelusmies Antti Haapalahti rakentaa parhaillaan kulttipeli Minecraftiin järjestölle omaa pelipalvelinta. Idea syntyi Punaisen Ristin nuorten vuosikokouksessa, kun pohdittiin, miten ystävätoiminta voisi paremmin palvella nuoria.

– Omassa ikäluokassani ihmiset ovat aika ujoja, eivätkä välttämättä jaksa nähdä vaivaa löytääkseen itselleen täysin uudenlaista toimintaa. Jos potisin itse yksinäisyyttä, olisi minulle liian korkea kynnys lähteä tutustumaan ihmisiin kasvokkain. Nettipelien ystävänä tekisin sen mieluummin verkossa, Haapalahti sanoo.

 

MINECRAFT ON suuren suosion saavuttanut seikkailullinen peli, jossa pelaaja pääsee käyttämään luovuuttaan rakentaessaan maailmoja ja taistelemaan hirviöitä vastaan. Minecraftin hankkiminen maksaa parikymmentä euroa, mutta serverillä pelaaminen on ilmaista, eikä peli perustu tavaroiden tai lisäosien haalimiselle.

Vaikka peliä voi pelata yksinkin, avaa se sosiaalisia mahdollisuuksia siten, että pelaajat voivat tehdä yhteistyötä tai pelata toisiaan vastaan. He voivat myös jutella keskenään anonyymisti Skypen kaltaisella sovelluksella.

Se että Punainen Risti tarjoaa pelaajille pelialustan, ei Haapalahden mukaan tarkoita, että järjestöä hierotaan pelaajien naamaan, vaikka se joskus pelimaailmassa näkyykin esimerkiksi logoina, tietoiskuina ja informaationa järjestön tarjoamista ensiapukursseista.

– Voit pelata Punaisen Ristin serverillä ilman, että sinun tarvitsee pelätä, että sinulta vaaditaan jotain tai joutuisit sitoutumaan johonkin. Jos sitten satut kiinnostumaan järjestön toiminnasta, pääset helposti lukemaan lisää, Haapalahti sanoo.

Tällä hetkellä pelimaailman rakentamiseen ja ylläpitoon tarvitaan apukäsiä, joten Haapalahti toivoo yhteydenottoja innokkailta Minecraft-pelaajilta.

– Paras lopputulos saadaan rakentamalla maailma yhdessä ihmisten kanssa, jotka oikeasti pelaavat peliä, sillä heillä on silmää sille, mikä näyttää hyvältä. Tarvitsemme myös vapaaehtoisia ylläpitämään serveriä eli neuvomaan ongelmatilanteissa ja valvomaan, että peli pyörii ilman häiriöitä.

 

MINECRAFT-SERVERI valmistuu tämän kevään aikana. Sen toivotaan saavuttavan nuoria, jotka eivät välttämättä muutoin hakeutuisi Punaisen Ristin ystävätoiminnan pariin, mutta jotka lähtevät mukaan nettipelien harrastajina.

Pelejä ja verkkoa pidetään toisinaan julkisessa keskustelussa syypäänä nuorten eristäytymiselle, ja vaikka virtuaalimaailmat saavatkin jotkut unohtamaan sosiaaliset suhteensa, on kolikolla kaksi puolta. Haapalahdella on omakohtaista kokemusta siitä, miten tärkeässä roolissa netti on haastavassa elämäntilanteessa, kun vieraisiin tutustuminen tuntuu hankalalta.

– Nuorena vaihdoin usein koulua. Sopeutuminen oli haastavaa ja ystäviä vaikea saada. Silloin huomasin, että ihmisiin tutustuu netissä yllättävän helposti ja verkossa luoduista kontakteista on tullut todella tärkeitä. Vaikka juttelisi jonkun kanssa “vain” netissä, se kohentaa mielialaa todella paljon.

 

Jos olet kiinnostunut rakentamaan Minecraft-pelimaailmaa tai ylläpitämään serveriä, voit täyttää ilmoittautumislomakkeen. Täältä voit lukea lisää siitä, kuinka ryhtyä toisen henkilön ystäväksi verkon välityksellä.

Teksti: Mikaela Remes