09 Nov

Viharikokset tapahtuvat usein silmiemme edessä kaduilla, baareissa ja busseissa ‒ videolla neljä vinkkiä siihen, miten uhkaavassa tilanteessa kannattaa toimia

Millaisia ovat Suomessa yleisimmin tehtävät viharikokset? Entä miten uhreja voi auttaa?​ Video: Tapio Pellinen

 

Viharikoksista ja vihapuheesta keskustellaan paljon, mutta mitä termit oikeastaan tarkoittavat? Henry Goes Live kokosi yhteen termien taustoja.

 

VIHARIKOS VOI olla mikä tahansa rikos, jonka motiivina on ennakkoluulo tai viha sellaista ihmisryhmää kohtaan, johon uhrin uskotaan kuuluvan. Yleisimmät viharikokset ovat pahoinpitelyitä tai sanallisia rikoksia, kuten kunnianloukkauksia. Jos teon takana ollut asenne pystytään todistamaan, voi tekijä saada tavallista kovemman rangaistuksen.

Poliisiammattikorkeakoulun katsauksen mukaan vuonna 2016  yleisin syy viharikokselle oli tekijän ennakkoluulo tai viha, joka kohdistui uhrin etnisyyteen tai kansallisuuteen. Käytännössä kyse oli siis rasismista. Tällaisia rikoksia oli kaikista vuoden 2016 viharikoksista noin 77 prosenttia. Uskontoon tai elämänkatsomukseen kohdistuva viha oli taustalla noin 14 prosentissa viime vuoden tapauksia. Loput noin 9 prosenttia perustuivat ennakkoluuloille seksuaalista suuntautumista, vammaisuutta tai sukupuoli-identiteettiä kohtaan.

Vihamotiivin selvittäminen ja todistaminen tuottavat kosolti päänvaivaa poliiseille, asianajajille ja tuomareille. Koska toisen ihmisen ajatuksia ei voi nähdä tai kuulla, mahdollinen motiivi joudutaan päättelemään muista asioista. Apuna käytetään esimerkiksi lausuntoja siitä, miten todistajat, uhri tai poliisit ovat nähneet epäillyn toimivan tai puhuvan. Huomiota kiinnitetään lisäksi siihen, mitä epäilty itse on kertonut kuulusteluissa.

 

SYRJIVÄ MOTIIVI siis tekee rikoksesta viharikoksen. Mutta entä vihapuhe? Sen määritelmä on mutkikkaampi ja paljon epäselvempi. Yhtäältä vihapuhetta on kaikki sellainen ilmaisu, joka levittää, lietsoo tai oikeuttaa suvaitsemattomuuteen perustuvaa vihaa, määrittelee Euroopan neuvoston ministerikomitea. Käytännössä vihapuheen tunnistaminen on kiinni kunkin lukijan tai kuulijan tulkinnasta. Mitä vihaisempi sanoman sävy on, ja mitä enemmän se yllyttää vihaan, sitä luultavammin kyse on vihapuheesta.

Kaikki vihapuhe ei kuitenkaan ole sellaista, joka Suomen lain mukaan olisi rikollista. Jos vihapuhe sisältää esimerkiksi uhkauksia, väkivaltaan yllyttämistä tai kohdistuu selvästi tiettyyn henkilöön tai ihmisryhmään, se rikkoo lakia todennäköisemmin kuin yleisemmällä tasolla oleva vihapuhe. Jos vihapuhe ylittää lain rajat ja osoittautuu esimerkiksi kunnianloukkaukseksi tai kansanryhmää vastaan kiihottamiseksi, vihapuheesta tulee rangaistavaa ja siten myös viharikos.

Suomen Punaisen Ristin koordinoima Ei Rasismille -hanke on viiden vuoden ajan kampanjoinut rasismia ja vihapuhetta vastaan ja tarjonnut kuulevan korvan uhreille. Hankkeen sivuilta löydät muun muassa rautalankamallin siitä, miten toimia rasistisessa tilanteessa. Hanke päättyi tänä vuonna, mutta kaikille turvallisemman yhteiskunnan rakentaminen jatkuu.

 

Teksti ja video: Tapio Pellinen

Poliisin tietoon tullut viharikollisuus Suomessa 2016