07 Dec

Yritykset toimivat nuorten työkaluna maailman suurten ongelmien ratkaisussa

Heidi Kähkösen ja Peik Hämekosken Fiksari-palvelun kautta nuoret tarjoavat tekniikkaosaamistaan seniorikansalaisille.

 

Mikä saa yhteiskunnallista muutosta janoavat nuoret hylkäämään perinteiset organisaatiot ja hyppäämään tuntemattomaan? Slush-kasvuyrittäjyystapahtumaan osallistuneet nuoret yrittäjät kertovat, mihin maailman epäkohtaan he aikovat startup-yrityksillään puuttua.

 

 

“On hyvä olla aisapari, jonka kanssa jakaa samat arvot ja visiot.”

Peik Hämekoski, 23, ja Heidi Kähkönen, 30

Perustivat vuonna 2016 Fiksari-palvelun, joka välittää nuoria kotikäynneille auttamaan seniorikansalaisia tietokone- ja digiasioissa.

 

Peik: “Yrityksemme syntyi halusta auttaa vanhempia ihmisiä. Heräsin ikäihmisten tilanteeseen, kun aiemmin aktiivinen isoäitini kaatui, ja hänen elämänsä muuttui täysin. Nykyään hän oleskelee lähinnä neljän seinän sisällä. Isoäidilläni on kattava tukiverkosto, mutta tajusin, että kaikilla ikäihmisillä tilanne ei todellakaan ole yhtä hyvä. Sain ajatuksen, että on varmasti paljon nuoria, jotka voisivat auttaa ikäihmisiä selviämään arjesta.”

Heidi: “Päädyin 15-vuotiaana avustamaan yksinäistä lonkkaleikattua rouvaa, jolla ei ollut perhettä tai lapsenlapsia. Kävin kaupassa, siivosin ja pidin seuraa. Siitä alkoi monivuotinen ystävyys. Se kokemus inspiroi myös luomaan Fiksarin. Palvelumme hyödyttää sekä nuoria että vanhoja: seniorit saavat apua tietoteknisiin ongelmiin ja nuoret työkokemusta. Samalla tuomme yhteen ihmisiä yli sukupolvirajojen.”

Peik: “Tein ensimmäisen liikesuunnitelmani yläasteella ja siitä lähtien minulla on ollut ajatus, että oma firma on jonain päivä perustettava. Yrittäjyys tarkoittaa edelleen monesti sitä, että aloitetaan suurilla investoinneilla ja otetaan velkataakka. Koen kuitenkin, että se on ehkä sitä vanhaa yrittämistä. Nykyisin voi hyödyntää erilaisia alustoja ja lähteä kokeilemaan ideoita esimerkiksi freelancer-pohjalta. Sen sijaan, että tekisi älyttömän loikan ja ottaisi jättimäisen riskin, voi lähteä pikkuhiljaa kokeilemaan.”

Heidi: “Sanoisin, ettei kannata lähteä yrittämään yksin. On hyvä olla aisapari, jonka kanssa jakaa samat arvot ja visiot, ja johon voi luottaa. Silloin on helpompaa kestää epävarmuutta ja henkistä rasitusta. Ilman Peikiä en pystyisi tekemään tätä. Itseäni on aina ajanut sisäsyntyinen pakko vaikuttaa. 15-vuotiaana pyrin Espoon nuorisovaltuustoon, ja pääsinkin, mutta asiat etenivät niin hitaasti, että päädyin jättämään politiikan. Fiksari on minulle uusi, voimallinen tapa vaikuttaa. Tekemällä asiat oikein, näen, että voimme luoda paljon yhteiskunnallista hyvää.”

 

“Pidämme siitä, että ihmiset aliarvioivat meitä.”

Thea Sommerseth Myhren, 29, ja Marina Sellstad, 28

Norjassa keväällä 2017 perustettu lohkoketjuteknologiaa hyödyntävä Diwala-palvelu auttaa pakolaisia työllistymään ja oppimaan työelämätaitoja. Sijoittui kolmanneksi uusille yrityksille suunnatussa Slush 100-pitchauskilpailussa.

 

Marina: “Tapasimme hackathon-festivaaleilla, jossa työstimme alustaa, jonka ideana on auttaa pakolaisia työllistymään. Sitä kautta päädyimme tekemään yhteistyötä YK:n tasa-arvojärjestö UN Womanin kanssa. Maailmassa on 65,6 miljoonaa pakolaista. Nämä ihmiset tarvitsevat pitkän tähtäimen ratkaisuja. Jo se, että onnistuisimme auttamaan miljoona ihmistä, olisi hieno saavutus. Haluamme antaa ihmisille arvokkuuden tunteen ja mahdollisuuden elättää itsensä.”

Thea: “Pakolaiset ovat todella sitkeitä. He ovat muuttaneet maasta toiseen ja joutuneet aloittamaan elämänsä uudelleen ja uudelleen. Haluamme voimaannuttaa heitä toimivien työkalujen avulla. Tämä on asia, jonka pystymme tekemään ruohonjuuritasolla, tavallisina ihmisinä.”

Thea: “Olen aiemmin työskennellyt sekä isoissa että pienissä organisaatioissa. Ongelmana on aina ollut byrokratia ja se, että asiat etenevät todella hitaasti. Minulle on sanottu, että katsotaan viiden vuoden päästä. Mutta meillä ei ole aikaa sellaiseen. Yrityksemme on pieni ja ketterä, jotta voimme tarvittaessa vaihtaa kurssia. Samaan aikaan on tärkeää muistaa pysyä nöyränä, ja ymmärtää, ettemme tiedä kaikkea. Siksi verkostoituminen ja yhteistyö isojen tekijöiden kanssa on ollut todella arvokasta.”

Marina: “Yrittämisessä parasta ja pahinta on mukavuusalueen ulkopuolella liikkuminen. Olemme jatkuvasti tekemässä pitchejä, eli esittelemässä ideaamme ulkopuolisille, ja se on hermostuttavaa. Mutta jälkikäteen olo on superhyvä. Toinen mahtava juttu on saada kiitosta pakolaistaustaisilta ihmisiltä. Se rohkaisee meitä ponnistamaan eteenpäin.”

Thea: “Yrittäminen on myös todella opettavaista. Pääsemme haastamaan nykyistä maailman tilaa ja tekemään asioita uudella tavalla. On paljon ihmisiä, jotka eivät pidä muutoksesta. Nautimme siitä, että meitä aliarvioidaan. Kun joku väittää, että tällaista ei voi tehdä, se lietsoo näyttämisen haluamme.”

Marina: “Et voi koskaan tietää, miten ideallesi käy, jos et yritä toteuttaa sitä. Saatat epäonnistua, mutta mitä sitten? Nouset jaloillesi ja olet seuraavalla kerralla viisaampi.”

Thea: “Ennen yrittäjäksi lähtemistä kannattaa kuitenkin tutkailla sieluaan ja tunnistaa motivaationsa. Tahdotko tienata rahaa? Haluatko, että ihmiset tietävät, kuka olet? En usko, että sellaiset ovat kovin hyviä syitä lähteä yrittäjäksi. Mutta jos ideasi synnyttää sinussa aitoa tunteen paloa, se auttaa sinua uskomaan itseesi ja antaa energiaa ratkoa pulmia viideltä aamuyöllä.”

 

“Haluan luoda teknologialla sellaisen maailman, jossa itse haluaisin elää.”

Ilona Mooney, 33

Vuonna 2016 perustettu teknologia-startup WorkAhead haluaa ehkäistä orja- ja lapsityövoiman käyttöä ja edistää työturvallisuutta palvelulla, joka selvittää työoloja kansainvälisissä toimitusketjuissa.

 

“Yritysidea kypsyi päässäni hiljalleen. Olen diplomi-insinööri ja tehnyt töitä suurille teknologiafirmoille sekä ollut mukana järjestämässä Slush-tapahtumaa. Huomasin, että harva firma pureutuu maailman suuriin ongelmiin. Minulla oli tunne, että halusin tehdä jotain todella isoa, enkä löytänyt olemassa olevaa yritystä, jonka kanssa kunnianhimoni olisi mennyt yksiin. Sitten olin äitiysvapaalla ja ajattelin, että mitäpä jos vain lähtisin tekemään. Siitä tuli melko kiireinen loma, mutta olen aina pitänyt siitä, että ympärilläni tapahtuu paljon asioita.

Haluan hyödyntää teknologiaa luodakseni sellaisen maailman, jossa itse haluaisin elää. Ratkaisemalla triviaaleja ongelmia voi tehdä paljon rahaa, mutta sellainen ei vie meitä ihmiskuntana eteenpäin.

Nyt tunnen, että yrittäjyys todellakin on se oma juttuni. Saan päivittäin tehdä asioita, jotka tuntuvat merkityksellisiltä. Kiehtovinta yrittäjyydessä on saada luoda asioita, joita ei vielä ole olemassakaan. On mielettömän siistiä olla viemässä maailmaa haluamaansa suuntaan.

Yrittäjänä tulee koko ajan vastaan tilanteita, joissa ei aiemmin ole ollut. Harvoin löytyy suoria vastauksia siihen, miten jokin asia pitäisi hoitaa. Sellaiset asiat on yksinkertaisesti kohdattava vastaavat tilanteet ovat seuraavalla kerralla helpompia. Ei kannata rypeä epäonnistumisissaan tai peloissaan, vaan ennemminkin ajatella, että kaikki mitä tapahtuu, vie minua jollain tavalla eteenpäin.

Nuoren yrittäjän kannattaa kuitenkin olla realistinen: ei esimerkiksi välttämättä ole järkevää vuokrata toimistoa kalliilta alueelta kahden vuoden vuokrasopimuksella. Kun tekee jotain uutta, saa kuitenkin monesti kuulla, että tuo ei tule ikinä toimimaan. On löydettävä tasapaino sen välillä, mihin itse uskoo, ja mikä on järkevin tapa toteuttaa oma idea.

Ihmisten pitäisi tehdä enemmän asioita, jotka tuntuvat oikeilta. Moni meistä on sisäistänyt ajatuksen siitä, miten kuuluu elää, vaikka nämä toimintamallit on opittu jostain muualta. Miksi luopua unelmasta, joka voisi olla juuri sinun juttusi?”

 

Teksti ja kuvat: Mikaela Remes

Leave a Reply

Your email address will not be published.