19 Apr

Uusi tablettisovellus on koululaisten ikkuna maailmaan, jossa ihmiset elävät riskien keskellä

Sovelluksen kautta pääsee näkemään sellaisia puolia maailmasta, jotka usein jäävät pimentoon. Alkuperäinen kuva: Benjamin Suomela / SPR

 

Punaisen Ristin uusi kouluille suunnattu sovellus antaa kokonaiskuvan planeettaamme ja sen asukkaita uhkaavista riskeistä, kuten luonnonkatastrofeista, ilmastonmuutoksesta ja sairauksista, mutta se kertoo myös ihmisistä, jotka elävät arkeaan niiden keskellä. Sovelluksen tarinat auttavat ymmärtämään toisella puolella maailmaa asuvien todellisuutta ja rohkaisevat yhteisiin ponnistuksiin paremman huomisen saavuttamiseksi.

 

OLEMME KAIKKI kuulleet koulussa, että jotkut maanosat ovat alttiimpia maanjäristyksille kuin toiset. Mutta minkälaista on olla nepalilainen alakoululainen, joka lapsesta asti opetetaan kyykistymään pulpetin alle, kun maa alkaa täristä?

Uutisissa kerrotaan viikoittain, kuinka tuhannet ihmiset ovat jumissa Etelä-Euroopan rannikoilla matkattuaan Välimeren yli pakoon sodan kauhuja. Vaan mitä ajattelee tilanteen keskellä elävä nuori mies, joka joutuu elämään erossa raskaana olevasta vaimostaan?

Muun muassa näihin kysymyksiin vastaa Punaisen Ristin uusi Riskien keskellä -sovellus, joka auttaa koululaisia ymmärtämään maailman haasteita ja niitä ihmisiä, joille esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja konfliktien vaikutukset ovat todellisuutta.

Uusi sovellus on kaikkien koulujen, opettajien ja oppilaiden käytettävissä ilmaiseksi.

Sovelluksen lukuisat valokuvat on suunniteltu näkymään nimenomaan tablettien laajoilla ruuduilla. Kuvakaappaus: Mikaela Remes

 

SOVELLUS HYÖDYNTÄÄ sitä tietoa, jota Punaisen Ristin sisällä on: organisaation ympäri maailmaa toimivat avustustyön ammattilaiset näkevät asioita, jotka monelle suomalaisille ovat tuttuja lähinnä uutisista ja oppikirjoista. Kokemusten pohjalta syntyneet tarinat on kerätty sovellukseen, jonka kautta annetaan kasvot ilmiöille, kuten konflikteille, kulkutaudeille ja ilmastonmuutokselle.

Sovelluksen teossa pedagogeina toimineet opettajat Hanna Hjerppe ja Helena Antikainen ovat pohtineet, miten materiaali tehdään kiinnostavaksi ja käyttökelpoiseksi kouluille.

– Sovellus on valtava tietopaketti, mutta se on myös monikäyttöinen: ilmiöitä voi tarkastella suurien kokonaisuuksien kautta tai vaikkapa henkilötasolla, Hjerppe kuvailee.

Tämä tarkoittaa, että oppilas voi saada yleistä tietoa esimerkiksi trooppisten myrskyjen esiintymisestä maailmanlaajuisesti, tai uppoutua siihen, miten hurrikaani Matthew muutti haitilaisen kylän elämää vuonna 2016.

 

MATERIAALI ON tällä hetkellä suunnattu yläkoululaisille, mutta tavoitteena on, että Riskien keskellä -sovellusta voisi tulevaisuudessa hyödyntää myös alakoulussa ja lukiossa.

Sovelluksen käyttö ei rajoitu tiettyyn oppiaineeseen, vaan opettajat voivat poimia materiaalin joukosta opetukseensa sopivia teemoja.

– Maantiedossa voi käsitellä muun muassa luonnonkatastrofeja, kun taas esimerkiksi konfliktien taustoja voi pohtia historian tunneilla. Kokonaisuus painottaa myös monialaista oppimista, eli teemoja voidaan käsitellä yli oppiainerajojen. Sovellus ja Punaisen Ristin Opettajaportaali soveltuvat myös kielten opetukseen, sillä kaikki materiaalit löytyvät suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi, Hanna Hjerppe kertoo.

Opettajaportaali on opettajien tueksi kehitetty jatkuvasti päivittyvä materiaalipankki. Se sisältää esimerkiksi sovelluksen pohjalta annettavia tehtäviä sekä ideoita siihen, miten materiaalia voi käyttää opetuksessa. Myös Opettajaportaali on ilmainen, ja palveluun rekisteröityminen tapahtuu muutamassa minuutissa.

Sovelluksesta näkee, millaisia riskejä eri puolilla maailmaa on. Kuvakaappaus: Mikaela Remes

 

YKSINKERTAISIMMILLAAN RISKIEN KESKELLÄ -sovellusta voi käyttää keskustelun
avaajana ja tapana ymmärtää kanssaihmisten kokemuksia ja historiaa.

– Monessa luokassa on lapsia, jotka itse – tai heidän vanhempansa – ovat tulleet riskialueilta. He eivät välttämättä tahdo kertoa kokemuksistaan, mutta keskustelemalla sovelluksen pohjalta alueen riskeistä, nuoret voivat ymmärtää paremmin luokkakaverinsa taustoja, ilman, että keskustelun tarvitsee henkilöityä tiettyyn ihmiseen, Hanna Hjerppe kuvailee.

Ideana on myös helpottaa luotettavan tiedon löytämistä informaatiotulvassa.

– Nykyään tietoa on valtavasti. Jos etsit esimerkiksi tietoa ilmastonmuutoksesta Google-haun avulla, saat loputtomasti osumia ja tiedon laatu on hyvin vaihtelevaa. Tämän sovelluksen kanssa voi olla varma siitä, että lähde on luotettava.

Sovelluksen avulla halutaan välittää nuorille kuva siitä, mitä maapallolla tällä hetkellä todella tapahtuu ja minkälaisten riskien ympäröiminä ihmiset elävät. Ajatuksena ei kuitenkaan ole rypeä maailman ongelmissa, vaan suunnata katse eteenpäin.

– Ei ole tarkoitus vain näyttää ja shokeerata sillä, että näin kamalia asioita tapahtuu jollekulle, vaan yhdessä miettiä, mitä voimme tehdä, jotta maailma muuttuisi, Hjerppe sanoo.

Teksti: Mikaela Remes

Vaikka sovelluksessa käsitellään rankkoja aiheita, se on suunniteltu yläasteikäisille sopivaksi. Alkuperäinen kuva: Jarkko Mikkonen / SPR

 

12 Apr

Lähde matkalle sinne, mikä pelottaa eniten – ennakkoluulot kaatuvat, kun tuntemattomasta tulee tuttua

Moni uskoo, että Suomessa asuu jääkarhuja. Tämä on vielä melko harmiton stereotypia. Kuva: Pixabay

 

Maailmalla törmää usein kummallisiin mielikuviin omasta kotimaastaan. Stereotypioihin tukeutuu helposti myös itse yrittäessään kertoa, mistä on kotoisin, pohtii Henry Goes Liven kolumnisti Ida Kannisto.

 

JÄÄKARHUT VAELTAVAT VAPAASTI kylmässä Suomessa, jonka asukkaat ovat hyytävän ilmaston karaisemia. Stereotypiat kotimaasta naurattavat ja hämmästyttävät.

En ylläty, kun ghanalainen opiskelija tiedustelee, minne Suomi kartalla sijoittuu. Tuskin Ghanankaan tarkka sijainti Afrikan mantereella on monelle eurooppalaiselle itsestään selvä tieto. Yllättävämpiä kysymyksiä esittävät lähempää kotoisin olevat eurooppalaiset. Moni tuntee Suomen arktisena alueena, ja talven pakkaslukemat saavat useat ulkomaalaiset tiedustelemaan, voiko Suomessa talvisin mennä ulos lainkaan. Moni olettaa suomalaisten olevan kylmään karaistuneita ja sisukkaita. Siksi Englannin meri-ilmassa ja hyytävässä tuulessa värjöttelevä suomalainen saa osan tiedustelemaan, eikö suomalaisen kuuluisi olla tottunut kylmään.

Talviharrastukset, Lapin revontulet ja natisevat, korkeat hanget ovat monen listalla asioista, jotka haluaa kokea ennen kuolemaa. Lappi on monelle ulkomaalaiselle eksoottinen kohde ja samalla yksi Suomen matkailuvalteista. Mielikuvat pohjoisesta saattavat olla yllättäviä: Pohjoinen on kyllä kaunis, mutta jääkarhuton, vakuutan eräälle.

Jos Suomen luonto onkin mielikuvissa muuttunut todellistakin taianomaisemmaksi, kovin tarkasti ei tunneta myöskään maamme historian käänteitä – edes Euroopassa. Kun Suomi juhli itsenäistymisen 100-vuotisjuhlaa, heräsi monista eri maista kotoisin olevien ystävieni kesken keskustelua sadan vuoden takaisista tapahtumista. Esimerkiksi ruotsalainen vaihto-opiskelija pohti, itsenäistyikö Suomi Ruotsista ja mahtaako maa nyt kuulua Euroopan unioniin.

 

STEREOTYPIOITA RUOKKIVAT monet lähteet. YouTubeen ladattu video parodioi eri maiden deittailutapoja ja The Culture trip -nettisivusto opastaa, miten Suomen talvesta voi selvitä kuten paikallinen.

Bloggaaja Nicole Wildman kirjoittaa, ettei ennen Suomen-vierailuaan ollut kovin kiinnostunut maasta, koska ei tiennyt siitä juuri mitään. Medialla, kuten myös sosiaalisella medialla, lienee osuutensa tuntemattomista paikoista muodostettujen ennakko-oletusten synnyssä.

Yhdysvaltalainen viihdesivusto Buzzfeed kirjoittaa suomalaisen opetuksen korkeasta tasosta. Suomi ei enää loista Pisa-tulosten ykkösenä, mutta sivuston mukaan on yhä mahdotonta lukea opiskelusta kertovaa artikkelia New York Timesista ilman, että jutussa on mainittu Suomi.

Suomalaisen koulutuksen ja opetuksen korkea taso on yhä tunnettu maailmalla, mutta stereotypiat harvoin pitävät sisällään vain myönteisiä mielikuvia. Ulkomailla vietetyn vuoden aikana olen törmännyt useaan otteeseen suomalaisten juomiskulttuuriin liittyviin oletuksiin.

Brittiläinen Travelmag-sivusto kirjoittaa, että suomalaisen alkoholin käyttö ei liity sosiaaliseen kanssakäymiseen, vaan kännin saavuttamiseen – eikä vain kännin, vaan vakavan humalan: ”Talvisin suomalaiset juovat paljon, koska maassa on niin pimeää ja kylmää, ettei ole muuta tekemistä kuin istua viihtyisässä pubissa. Samaan aikaan ulkona arktinen tuuli puree luihin ja ytimiin ja hädin tuskin näet päivänvaloa kuukausiin.”

Lisäksi suomalaisten kansanedustajien rankka pikkujoulujen vietto ylitti uutiskynnyksen esimerkiksi brittilehti Independentissä.

 

STEREOTYPIOITA ON ANALYSOINUT moni tutkija. Kulttuurintutkijan ja sosiologin Stuart Hallin mukaan stereotypioita käytetään muiden ihmisten identifioimiseen. Niiden avulla erotetaan normeista poikkeavat yksilöt ja tehdään eroavaisuudet näkyviksi. Brittitutkija Michael Pickering taas toteaa, että stereotypioiden avulla maailmaa yritetään usein järkeistää ja järjestää.

Stereotypiat ovat kuitenkin hankala työkalu, sillä ne eivät anna tilaa erilaisille näkökulmille ja ajatuksille. Ennakkoluuloja on jokaisella, niiden juuret ovat syvällä ja ne ovat vain vaivoin muutettavissa. Perusteettomiin oletuksiin kannattaa kuitenkin suhtautua varauksella, sillä stereotypiat ovat aina yksipuolisia esityksiä ja yhteiskunnan tuotoksia. Ne liittyvät tiukasti vallankäyttöön, jonka yksi muoto on ihmisten välisten erojen tekeminen luonnollisiksi.

 

HASSUILLE MIELIKUVILLE muista maista voi nauraa, mutta omien olettamusten suhteen kannattaa olla valveutunut. Kun tutustuin kiinalaiseen opiskelutoveriini muutama kuukausi sitten, ymmärsin, että aivan erilaisesta ympäristöstä kotoisin oleva ystäväni pohtii aivan samanlaisia murheita. Vaikka Suomessa on asukkaita keskikokoisen kiinalaisen kaupungin verran ja moni asia näiden kahden maan välillä on täysin eri tolalla, ihmiset kokevat hyvin samanlaisia arkisia iloja ja suruja.

Stereotypioita voi yrittää kaataa tekemällä ne läpinäkyviksi. Joskus omien ennakkoluulojen edessä kannattaa pysähtyä ja miettiä, mistä tietty kuva tietystä kulttuurista on muodostunut. Usein ennakkoluuloja on etenkin niistä paikoista, joissa ei ole koskaan saanut tilaisuutta vierailla.

Joskus ennakko-oletuksia tulee vahvistaneeksi omalla käytöksellään. Kun keskustelussa on mukana ihmisiä eri maista ja kulttuureista, keskustelu usein siirtyy siihen, millaisia suomalaiset ovat tai mitä britit tekevät sunnuntaisin. Samaan aikaan osaa kuitenkin luetella suomalaisesta ystäväpiiristään yhtä monta persoonallisuutta ja elämäntapaa kuin lähipiirissä on ihmisiä.

Ehkäpä paras keino stereotypioiden voittamiseksi on ostaa menolippu juuri niihin paikkoihin, joihin meno eniten jännittää.

Teksti: Ida Kannisto

 

05 Apr

Muuttuva ilmasto mullistaa arktista aluetta – vaikeakulkuisella seudulla yhteistyö on edellytys onnettomuuksien ja luonnonkatastrofien hallinnalle

Kuva: Noel Bauza / Pixabay.

 

Kansainvälinen kiinnostus arktiseen alueeseen on lisääntynyt paitsi matkailun myös koskemattomien luonnonvarojen ja avautuvien kulkureittien myötä. Uudenlainen asetelma vaatii uudenlaisia suunnitelmia esimerkiksi onnettomuuksien varalle. Punaisen Ristin hanke tähtää yhteistyöhön arktisten maiden välillä.

 

ARKTISET SEUDUT KIEHTOVAT yhä useampaa matkailijaa, sillä olosuhteet pitää kokea kun vielä voi. Muuttuva ilmasto romuttaa paitsi ainutlaatuista ympäristöä, myös paikallisia elinkeinoja, kuten kalastusta ja metsästystä.  Lisäksi sulava jää helpottaa pääsyä luonnonvarojen äärelle ja avaa uusia laivareittimahdollisuuksia muualle maailmaan, mikä on osaltaan lisännyt kansainvälistä kiinnostusta aluetta kohtaan.

Kun alueen liikenne- ja matkustajamäärät lisääntyvät, myös onnettomuuksien riski kasvaa. Siksi Suomen Punaisella Ristillä on käynnissä arktisen valmiuden kehittämisen hanke.

–  Arktisilla seuduilla etäisyydet ovat pitkiä ja olosuhteet poikkeuksellisia. Siellä on kylmää, ihmisiä on vähän ja yhteisöt ovat pieniä. Myös pääsy paikkoihin on haastavaa, sillä liikenneyhteydet alueella ovat paikoin puutteellista, kertoo hankkeen parissa työskentelevä Sini Hangaslammi.

 

OSANA HANKETTA tuotetaan selvitys arktisella alueella toimivien Punaisen Ristin kansallisten yhdistysten suuronnettomuusresursseista ja toimintakyvystä arktisissa olosuhteissa. Tavoitteena on myös edistää kansallisten yhdistysten välistä yhteistyötä ja kehittää evakuointimahdollisuuksia alueella.

Mutta mitkä ovat niitä skenaarioita, joihin muuttuneiden olosuhteiden myötä varaudutaan?

– Merellinen näkökulma on vahvasti läsnä. Varaudumme etsintä- ja pelastustoimintaan ja liikenneonnettomuuksiin. Toinen skenaario on luonnonkatastrofi, kuten tulivuoren purkautuminen Islannissa tai talviolosuhteissa tapahtuva maanjäristys Alaskassa, Hangaslammi kuvailee.

Totta tosiaan.  Islannin tulivuoret enteilivät purkautumistaan viimeksi loppuvuodesta 2017, ja vuoden vaihteen jälkeen Alaskassa tapahtui erittäin voimakas maanjäristys, jonka magnitudi oli 7,9. Myös ilmastonmuutos lisää riskejä alueella. Grönlannissa ikiroudan sulaminen aiheutti viime kesänä maavyöryjä, jotka johtivat tsunamiin. Alaskassa kyläyhteisöjä puolestaan uhkaa vahva eroosio, kun ikirouta sulaa ja meri pysyy jäättömänä pidemmälle syksyyn. Tulvat ja myrskyt rikkovat rakennuksia ja syövät mennessään rantatöyräitä. 

 

ARKTISEN VALMIUDEN rakentamisessa tähdätään pitkän aikajänteen suunnitelmiin. Paikallisten olosuhteiden tuntemus ja arktinen osaaminen pitäisi saada valjastettua mahdollisimman hyvin myös Punaisen Ristin hankkeen käyttöön.

– Yksi pulma on resurssien vähäisyys. Pohjoisessa on vähemmän ihmisiä, joita voisimme saada toimintaamme mukaan. Toisaalta Punaisen Ristin vahvuus on laaja verkosto, Hangaslammi pohtii.

Punaisen Ristin arktisen valmiuden hanke on osa Rajavartiolaitoksen arktista merellistä turvallisuutta kehittävää SARC-hanketta. Punaisen Ristin kansainvälinen liitto on tarkkailijajäsenenä Arktisessa neuvostossa, jonka puheenjohtajamaana Suomi toimii 2017–2019.

Teksti: Ulriikka Myöhänen

29 Mar

Henkistä tukea Turkuun, sähkögeneraattoreita Kainuuseen… Näin kotimaan valmiuden suurimmat operaatiot auttoivat kymmeniätuhansia ihmisiä

Kansakunnan sielunmaisema järkkyi Turun puukotusiskun takia kesällä 2017. Punaisen Ristin vapaaehtoiset antoivat henkistä tukea sitä tarvitseville Turun keskustorilla. Kuva: Sirpa Lehtimäki / Suomen Punainen Risti

 

Onnettomuuksia ja kriisejä ei voi ennustaa, mutta niihin voi varautua. Kun tilanne vaatii poikkeuksellisen laajoja toimia, Punainen Risti tarttuu toimeen viranomaisten avuksi. Henry Goes Live kävi läpi kotimaan valmiustoiminnan vaikeimmat tähänastiset tilanteet.

 

SUURIN SUOMEN VALMIUSTOIMINTAA TYÖLLISTÄNYT operaatio yli viiteenkymmeneen vuoteen oli turvapaikanhakijoiden laajamittainen maahantulo vuonna 2015. Se oli seurausta isoimmasta pakolaiskriisistä sitten toisen maailmansodan.

Suomessa Punainen Risti vastaa kiintiöpakolaisten vastaanottamisesta ja käytännön järjestelyistä ja matkasta sijoituskuntaan. Vuonna 2015 Suomen viranomaiset eivät olleet osanneet varautua yli 32 000 turvapaikanhakijan saapumiseen, ja maahanmuuttovirasto Migri kääntyi Punaisen Ristin puoleen. Punaisella Ristillä oli silloin Suomessa vain 5 vastaanottokeskusta.

Vastaanottokeskukset tulivat täyteen, eivätkä viranomaiset kyenneet perustamaan uusia tarpeeksi nopeasti. Punainen Risti auttoi avaamaan järjestelykeskuksen Tornioon ja sen jälkeen hätämajoituspaikkoja, väliaikaisia majoituskeskuksia ja vastaanottokeskuksia ympäri Suomea. Tilanne ajautui siihen pisteeseen, että Punaisen Ristin vapaaehtoiset joutuivat perustamaan vastaanottokeskuksia itsenäisesti piiriensä ohjauksella ja tuella. Alkuvaiheessa osaa vastaanottokeskuksista pyöritettiin täysin vapaaehtoisvoimin, kunnes keskuksiin saatiin palkattua työntekijöitä. Enimmillään Punainen Risti pyöritti 108:a vastaanottokeskusta, joista tänä päivänä on jäljellä vielä 26.

 

IMATRALLA TAPAHTUI TRAAGINEN AMPUMAVÄLIKOHTAUS joulukuussa 2016, jossa 23-vuotias mies ampui kolme naista ravintola Vuoksenvahdin edessä. Punainen Risti sai sosiaalivirastolta nopeasti hälytyksen, jonka jälkeen valmiuspäällikkö aktivoi vapaaehtoiset kaupungille.

Henkistä tukea antavat vapaaehtoiset oli saatava liikkeelle jo aamuyön pikkutunteina, koska ampuminen sattui vilkkaana pikkujoululauantaina. Vapaaehtoiset partioivat kävelykaduilla kohdaten satoja ihmisiä. Tapahtuma järkytti imatralaisia suuresti, koska monet näkivät ampumiset sekä kokivat, että olisivat itsekin voineet päätyä ampujan kohteeksi.

Imatralla apua oli antamassa myös Punaisen Ristin psykologien valmiusryhmä, joka auttaa erityisesti isoissa onnettomuuksissa. Ryhmä työskenteli yhdessä Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksoten kanssa avaten kriisikeskuksen, jolle Imatran seurakunta tarjosi tilat. Huolellisen ennakkosuunnittelun ansiosta kriisikeskus saatiin pystytettyä nopeasti, ja psykologit olivat muutamassa tunnissa valmiina kohtaamaan tapahtumasta järkyttyneet ihmiset.

 

18. ELOKUUTA 2017 JÄÄ SUOMEN HISTORIANKIRJOIHIN Turun kauppatorilla tapahtuneen puukotusiskun vuoksi. Tapaus on maamme historian ensimmäinen ääri-islamilaisen ideologian inspiroima terroriteko, ja siinä kuoli 2 ja loukkaantui 8 ihmistä.

Turussa henkistä tukea antavien vapaaehtoisten ryhmät jalkautuivat kaupungille ja perustivat kriisipisteitä, joihin ihmiset saattoivat pysähtyä keskustelemaan ja purkamaan sydäntään. Tärkeintä tilanteessa oli antaa ihmisille matalan kynnyksen apua siellä, missä he olivat. Monissa äkillisissä kriisitilanteissa pelkkä inhimillinen kohtaaminen sekä kuuntelu- ja keskusteluavun tarjoaminen riittävät turvallisuudentunteen palauttamiseksi.

Kuten Imatran ampumistapauksessa, myös Turussa psykologien valmiusryhmä hälytettiin töihin. 16 psykologin ryhmä tuki vapaaehtoisia ja antoi henkistä apua kriisin kohdanneille ihmisille. Lisäksi avattiin alueellinen kriisipuhelin, jossa vapaaehtoiset päivystivät tarjoten keskusteluapua. Kaikkiaan 120 Punaisen Ristin vapaaehtoista kohtasivat viikon kestäneen operaation aikana yli 2400 henkilöä, jotka olivat järkyttyneet terrori-iskusta.

Sähkökatkojen riivaamaan Kainuuseen vietiin talvella 2018 muun muassa 7 varavirtageneraattoria. Kuva: Juha Tervo / Suomen Punainen Risti

 

MYÖS YLLÄTTÄVÄT LUONNONILMIÖT saavat vapaaehtoiset liikkeelle. Viimeisin tällainen operaatio tapahtui vuodenvaihteessa 2017–2018, kun tykkylumi aiheutti laajoja häiriöitä sähkönjakelussa harvaan asutussa Kainuussa. Sähkökatkot kiusasivat eniten Suomussalmea, Puolankaa, Ristijärveä sekä Kuhmoa, ja pahimmillaan ilman sähköä oli yli 10 000 kotitaloutta.

Tykkylumitilanne johtui sään lauhtumisesta ja voimakkaasta tuulesta. Tykkylumi kaatoi puita teille ja sähkölinjoille, ja jotkin puut syttyivät tuleen. Korjaustöitä hankaloitti huono sää, kun märkää lunta satoi koko ajan lisää. Lauhan kelin vuoksi ojat eivät myöskään jäätyneet, jolloin moottorikelkoilla liikkuminen metsissä oli vaikeaa.

Punaisen Ristin logistiikkakeskuksesta Tampereelta lähetettiin Kainuuseen varavoimageneraattoreita, 800 patjaa, 840 huopaa ja yli 1000 vesikanisteria. Punaisen Ristin vapaaehtoiset perustivat viranomaisten tukena kunnantaloille evakuointipisteitä, joissa tarjottiin suojaa ja ruokaa niitä tarvitseville. Katkotilanteen jatkuessa Kainuun kunnat kartoittivat muun muassa kotihoidon piirissä olevien vanhusten tilanteet, ja Punaisen Ristin vapaaehtoiset partiot kiersivät kaikkien yli 75-vuotiaiden kodeissa tarkistamassa asukkaiden voinnin ja avuntarpeen.

Sähkökatkot aiheuttivat vakavia uhkia, kun matkapuhelinverkon kautta ei pystynyt ottamaan yhteyttä hätäkeskukseen puhelinmastojen pimennyttyä. Ilman sähköä puhelimia ei myöskään saanut ladattua. Myös junaliikenne jouduttiin keskeyttämään, kun sähkökatkot aiheuttivat vian junien liikenneohjausjärjestelmään.

Vaikka Kainuussa on totuttu vaativiin sääolosuhteisiin, vajaan kuukauden kestänyt sähkönjakelukatkos oli poikkeuksellisen pitkä. Yhteistyön merkitys korostui laajassa operaatiossa, kun vapaaehtoiset tekivät työtä yli kuntarajojen. Punainen Risti pystyi hoitamaan tilannetiedotusta, vettä saatiin paloasemilta ja puolustusvoimat toimitti maastokelpoista kalustoa linjojen korjaustöihin. Suomusslamen kunta jopa avasi kylpylän ihmisten käyttöön.

 

FAKTA

Suomessa Punaisen Ristin valmiustoiminta on jaettu alueellisesti 12 piiriin ja 500 paikallisosastoon. Jokaisessa piirissä on toiminnanjohtaja, valmiuspäällikkö ja piiritoimisto, jonka työntekijöiden päätehtävä on tukea paikallisosastojen toimintaa ja vapaaehtoisia. Jokainen osastoista on laatinut oman valmiustoimintasuunnitelmansa yhteistyössä paikallisten viranomaisten kanssa. Punaisen Ristin paikallisosastot ylläpitävät valmiutta omalla paikkakunnallaan kouluttautumalla ja harjoittelemalla muun muassa ensiavun, henkisen tuen ja ensihuollon tehtäviin.

Myös Vapaaehtoinen pelastuspalvelu Vapepa on osa kotimaan valmiustoimintaa. Vapepa on viidenkymmenenkahden eri kansalaisjärjestön yhteenliittymä, jossa Punainen Risti koordinoi toimintaa. Vapepalla on koko maassa yli 1000 hälytysryhmää ja runsaat 10 000 vapaaehtoista. Vapepa toimii lähes päivittäin jossain päin Suomea viranomaisten tukena ja vuosittain. Vapepalle tulee 300–400 hälytystä, joista tavallisimpia ovat kadonneiden etsinnät ja ensihuoltotehtävät. Koulutettujen vapaaehtoisten ottaessa vastuuta omista tehtävistään viranomaiset voivat keskittää omat resurssinsa tärkeimpien tehtäviensä hoitoon parhaalla mahdollisella tavalla.

Kiinnostuitko Punaisen Ristin valmiustoiminnasta? Saat siitä lisää tietoa täältä.

 

Artikkelia varten on haastateltu Suomen Punaisen Ristin valmiuden ja varautumisen koordinaattoria Marko Korhosta Punaisen Ristin keskustoimistolta.

Teksti: Maria Hietajärvi