25 Jan

“Maailma ei pysty vastaamaan ydinaseen käytön seurauksiin” – ydinuhkaa pyritään hallitsemaan sopimuksilla

Suurten valtioiden ydinasearsenaalin purkaminen edistyy hitaasti. Kuvakollaasi: Tapio Pellinen

 

Ydinaseet ovat paitsi osa maailmanpolitiikkaa, myös vakava turvallisuusriski, joka uhmaa kansainvälisiä sodan oikeussääntöjä. Punaisen Ristin kansainvälinen liike kampanjoi ydinaseiden kieltämiseksi ja hävittämiseksi.

 

Kaikki alkoi toisen maailmansodan aikaan. Huhu kertoi, että Hitlerin Saksassa kehitetään ydinpommia. Kansallissosialistisen Saksan pelossa Yhdysvallat kääri hihansa ja keräsi kasaan joukon tiedemiehiä, matemaatikkoja ja insinöörejä. Kuuluisan Manhattan-projektin tavoitteena oli kehittää maailman ensimmäinen ydinase.

Etevät asiantuntijat onnistuivat tavoitteessaan vajaassa kolmessa vuodessa. Sota Euroopassa oli jo ohi, mutta onnistuneen ydinkokeen jälkeen Yhdysvallat pudotti ensimmäisen pommin Japanin Hiroshimaan elokuussa 1945. Tuhoisa temppu uusittiin kolme päivää myöhemmin Nagasakissa.

Lopputulos oli järkyttävä. Välittömästi pommien pudottamisen jälkeen ja seuraavien kuukausien aikana kuoli arvioiden mukaan 214 000 ihmistä. Ydinpommien seurauksista kärsitään edelleen.

– Punainen Risti toimi Hiroshimassa vuonna 1945. Jo silloin liikkeessä puhuttiin, että ydinaseet pitää kieltää. Humanitaarisena avustusjärjestönä tiedämme, kuinka katastrofaaliset ydinaseen käytön humanitaariset seuraukset voivat olla, Suomen Punaisen Ristin oikeudellinen neuvonantaja Jani Leino toteaa.

MAAILMAN YDINASEARSENAALI kuitenkin kasvoi toisen maailmansodan jälkeen. Vihdoin vuonna 1968 kansainvälisen yhteisön huoli ydinkokeista, -sodista ja yleisestä turvallisuudesta johti ydinsulkusopimuksen allekirjoittamiseen. Sopimuksessa linjattiin, että ydinaseettomat valtiot eivät saa kehittää ydinaseita. Ydinasevaltiot puolestaan saavat pitää aseensa, mutta sitoutuvat niiden vähentämiseen. Sopimuksessa sopimuspuolet sitoutuvat kuitenkin hyvässä uskossa neuvottelemaan yleistä ja täydellistä aseidenriisuntaa koskevasta sopimuksesta.

– Todellisuudessa ydinaseriisunnassa ei ole tapahtunut kehitystä pitkään aikaan. Ydinsulkusopimus ei velvoita valtiota hävittämään aseitaan, Leino kommentoi.

PUNAISEN RISTIN kansainvälinen liike piirsi ydinaseiden vastaisen kampanjansa päälinjat Genevessä vuonna 2011. Päätöslauselman tavoitteena oli saada aikaan kansainvälinen ja yksiselitteinen sopimus ydinaseiden kieltämiseksi ja hävittämiseksi. Mutta miksi asia on niin tärkeä puolueettomalle humanitaariselle liikkeelle?

– Monelle saattaa olla yllätys, että Punainen Risti ottaa kantaa tällaiseen asiaan, joka usein mielletään maailmanpolitiikaksi ja turvallisuusstrategiseksi kysymykseksi. Moni mieltää tällaisen kannanoton ennemmin rauhanjärjestöjen tehtäväksi, Leino aloittaa.

Hänen mukaansa usein unohdetaan ydinaseiden ongelmallisuus humanitaarisen oikeuden kannalta.

– Punaisen Ristin erityistehtävänä on valvoa ja kehittää humanitaarista oikeutta eli kansainvälisiä sodan oikeussääntöjä. Ydinaseiden käyttö eittämättä loukkaisi humanitaarisen oikeuden perusperiaatteita ja sääntöjä. Lisäksi ydinaseet uhkaavat koko ihmiskuntaa. Emme voi humanitaarisena järjestönä ottaa riskiä. Meidän on pakko toimia, sillä maailmassa ei ole resursseja vastata ydinaseen tahallisen tai tahattoman käytön humanitaarisiin seurauksiin, Leino perustelee.

UUSI YDINASEKIELTOSOPIMUS hyväksyttiin vihdoin kesällä 2017 Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) kokouksessa tiukkojen neuvottelujen jälkeen. Ydinaseiden kieltäminen sai osakseen kansainvälistä huomiota myös myöhemmin syksyllä, kun ydinaseiden vastainen kampanja ICAN sai Nobelin rauhanpalkinnon.

Aiempaan ydinsulkusopimukseen ovat sitoutuneet lähes kaikki maailman maat, mutta toistaiseksi kaikki ydinasevaltiot ovat jättäneet uuden, ydinaseet totaalisesti kieltävän sopimuksen allekirjoittamatta. Myös Suomi useiden muiden EU-maiden ohella on sopimuksen ulkopuolella.

Joulukuisessa lausunnossaan Suomen Punainen Risti vetosi eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaan, että Suomi muuttaisi kantaansa. Lausunnossa korostettiin, että uusi sopimus konkreettisesti edistää ydinaseriisuntaa ja lisää ydinaseisiin liittyvää stigmaa, muttei uhkaa vanhoja ydinsulku- ja ydinkoekieltosopimuksia.

Ydinaseriisunta oli teemana myös kansainvälisen Punaisen Ristin valtuutettujen kokouksessa Turkissa marraskuussa 2017. Kokouksessa hyväksyttiin toimintasuunnitelma, joka korostaa esimerkiksi nuorten roolia ydinaseriisuntaa koskevassa kansallisessa vaikutus- ja tiedotustyössä.

– Olimme mukana Turkissa. Suomen Punainen Risti haluaa profiloitua tämän tematiikan ympärille seuraavina vuosina, Leino vahvistaa.

Teksti: Ulriikka Myöhänen

18 Jan

Nuoret Punaisen Ristin järjestökehityksessä – ryhmähenkeä ja lenkkeilyä Afrikan vuoristomaisemissa

Kenian lämmössä eivät Henrika Sandströmin, Mirna Ahon ja Emil Pellonpään nilkat palelleet. Kuva: Emil Pellonpään kuva-albumi.

Kenian Punainen Risti järjesti marraskuussa 2017 Kenian Nyerissä kansainvälisen nuorisoleirin, jonne kokoontui kaksisataa leiriläistä yli kahdestakymmenestä maasta. Leirillä keskusteltiin muun muassa siitä, millainen on nuorten vapaaehtoisten rooli tulevaisuudessa, kuinka nuoria tavoitetaan laajemmin mukaan Punaisen Ristin nuorisotoimintaan sekä miten samalla vahvistetaan nuorten ääntä aktiivisena osana Punaista Ristiä. Suomen Punaista Ristiä paikalla edustivat Emil Pellonpää, Henrika Sandström ja Mirna Aho.

Maisemat vaihtelivat Nairobin suurkaupungin vilinästä maaseudun vihreyteen matkalla Mount Kenyan juurella sijaitsevaan leiripaikkaan. Monelle osallistujalle matka oli ensimmäinen kerta Afrikassa, joten ihmeteltävää ja ihasteltavaa riitti. Lähestyessämme päämääräämme huomasimme viimeisen hiekkatieosuuden olevan kovin huonossa kunnossa. Kuski lähti kuitenkin urheasti yrittämään, selviäisikö bussimme mutaisesta esteestä. Kiinni jäätiin, ja niin pääsimme joukolla työntämään auton uudelleen matkaan. Ryhmähenkemme kasvoi vahvaksi alusta alkaen!

LEIRIN AAMUT ALKOIVAT aina aamulenkillä klo 6.00. Meitä suomalaisia meinasi hieman hengästyttää vuoristoilmassa lenkkeily kenialaiseen tahtiin; Mount Kenya on Afrikan toiseksi korkein vuori heti Kilimanjaron jälkeen. Lenkkeilyn lomassa oli kuitenkin mukava ihailla auringonnousussa paistattelevaa Mount Kenyaa ja moikkailla paikallisia, jotka kuokat kädessä kävelivät maatiloilleen töihin.

Yksi ikimuistoisimmista päivistä oli ehdottomasti safarilla vierailu. Leiriläiset pakkautuivat neljään bussiin, jotka huristelivat läheiselle luonnonsuojelualueelle.  Retken aikana pääsimme näkemään läheltä elefantteja, seeproja, simpansseja, puhveleita ja sarvikuonoja. Bongasimme jopa pitkän matkan päässä pari kirahvia nautiskelemassa lehvistölounasta. Jopa kenialaiset ystävämme leirillä olivat innoissaan vierailuista, vaikka osalle elefanttien näkeminen tuntui olevan arkipäivää.

Leirillä pelattiin ja leikittiin paljon. Kenialaiset rakastavat erilaisia ryhmäytymisleikkejä, ja me suomalaiset yritimme parhaamme mukaan laulaa mukana afrikkalaisia lauluja ja tanssia milloin minkäkin maan kansallistanssia. Äänenvoimakkuus oli huima kahdensadan leiriläisen kannustaessa omia joukkueitaan voittoon. Tärkeintä leikeissä ja peleissä oli tietysti ryhmähengen nostatus ja toisiin tutustuminen.

PAITSI IKIMUISTOISIA KOKEMUKSIA, leiri tarjosi myös arvokasta perspektiiviä nuorisotoiminnan monimuotoisuudesta ja nuorten roolista Punaisen Ristin kansainvälisessä liikkeessä. Joukkoon mahtuu paljon menestystarinoita, mutta maailmanlaajuinen ja samalla Punaista Ristiä koskettava kehityshaaste on, kuinka nuorille voidaan taata aktiivinen rooli kansalaisyhteiskunnassa. Monilla tahoilla tehdään työtä, jotta nuoret voivat olla tasavertaisesti mukana Punaisen Ristin vapaaehtoistoiminnassa.

Kasvavassa määrin ymmärretään myös nuorten voimavarojen mahdollisuudet. Esimerkiksi Kenian Punainen Risti on tässä edelläkävijä, jonka vahvapohjaisesta nuorisotoiminnasta voitaisiin hakea inspiraatiota kenties meillä Suomessakin. On tärkeää tukea nuorten get together -henkistä yhteistoimintaa Punaisen Ristin kansainvälisen liikkeen jäsenten kesken, sillä monipuolisen ajatustenvaihdon kautta voimme tukea nuorisotoiminnan kehitystä myös kotimaassa.

Teksti: Emil Pellonpää, Henrika Sandström ja Mirna Aho.

 

11 Jan

Edes runsauden maailmassa vapaus ei tee autuaaksi

Kuva: Tapio Pellinen

 

Idea järkipohjaisesta ihmisestä, joka harkiten tekee onnellisuuttaan maksimoivia valintoja, on suhteellisen tuore keksintö. Valinnanvapauden korostaminen hyödyttää eniten ihmisiä, joilla menee jo valmiiksi hyvin, Tapio Pellinen kirjoittaa Henry Goes Liven kolumnissa.

 

HARVA SUOMALAINEN HAIKAILEE paluusta menneeseen maailmaan, jossa ympäröivä yhteisö asetti raudanlujia rajoja soveliaalle elämälle ja haaveille. Avioero? Ei todellakaan. Poika, joka tykkää pojista? Syntistä ja luonnotonta. Nainen johtajana? Kohtu varmasti häiritsee siinä jotenkin. Jos sääntöjä rikkoi, yhteisö hylkäsi, ja esimodernina aikana seuraus oli lyhyt ja ikävä elämä.

Tilalle tuli uusi, liberalismin vapausaatteesta kumpuava yksilöllisyys: jokainen ihminen on arvokas, eikä kenenkään ulkopuolisen ole syytä estää muita etsimästä itselleen sopivimpia ja parhaita tapoja elää. Nykyaikainen ihmisoikeusajattelu, sukupuolen merkityksen väheneminen ammatinvalinnassa, yleinen huumaavan vapauden ilmapiiri, mikäpäs noissa!

Meitä ympäröivä yhteiskunta on häkellyttävän yltäkylläinen: erilaisia urasuuntia, matkakohteita, banaanikoteloita ja media-apparaatteja on niin mittavasti, että itselleen parhaita valintoja voi pohdiskella lähes loputtomiin. Tämän vaihtoehtojen kaukalon kahlaamiseen eivät ihmisaivot riitä, joten apuun astuvat suosittelualgoritmit ja äärimmilleen kohdennetut mainokset, jotka ovat oppineet, mikä Juuri Minua saattaa kiinnostaa.

KAIKELLA ON VARJOPUOLENSA. Pascal Bruckner kirjoitti, kuinka “vapaana kaikista vaateista, vain oman ymmärryksensä lyhdyn opastamana, yksilö menettää kaiken varmuuden asioiden paikoista, järjestyksistä ja määritelmistä. Hän on voinut saada vapauden mutta on menettänyt turvan, ja hän astuu jatkuvan kärsimyksen aikaan.” Kun lähes mitä tahansa voi yrittää, mistä tietää, mihin suuntaan pitäisi mennä? Kysymys siitä, mitä saa tehdä, on vaihtunut kysymykseen siitä, mitä tahtoo tehdä.

Tästä vapaudesta on eniten hyötyä niille, joilla on selvä näkemys omista haluistaan sekä jaksamista ja tietoja kaiken vertailuun, kilpailutukseen ja pohdintaan. Kääntöpuolena tälle on se, että kun päätökset ovat ainakin nimellisesti kunkin omilla harteilla, niin myös syyllisyys sysätään ihmisen kannettavaksi: työtön, mitäs et valinnut oikeaa alaa. Yksinäinen, hankkisit ystäviä. Masentunut, et selvästi ole harrastanut tarpeeksi joogaa ja mindfulnesia.

Silkka valinnanvapaus ei auta niitä, jotka ovat väsyneitä tai eksyksissä. Siksi tämän ajan suuri haaste on löytää uusi tasapaino vapauksien ja yhteisöjen välillä, jotta muutkin kuin terveet ja hyvinvoivat pysyvät mukana. Pohjimmiltaan ihminen on laumaeläin, joka tarvitsee muita. Ei siis ole ihme, että myös tässä loputtomien mahdollisuuksien maailmassa suunta ja merkitys elämälle tuntuvat löytyvän vastaamalla yhteen kysymykseen: mitä minä voisin antaa muille?

Teksti: Tapio Pellinen

04 Jan

Norsunluurannikolla vapaaehtoistyö toimii ponnahduslautana työmarkkinoille

Norsunluurannikon Punaisen Ristin päätoimistolla pidettiin kansallisen nuorisokomitean kokous. Kuvassa (vas.) Wiam Elfadl, Ouattara Ya Aimee, Mian Etchonwa Anick, Akindejo Angui Mobitou, Kroa Yao Faguisse, Diarrassouba Abdoulaye, Kouman Celine. Kuva: Wiam Elfadlin kuva-albumi.

 

Norsunluurannikolla Länsi-Afrikassa vapaaehtoistyö kerryttää kallisarvoista osaamista ja auttaa nuoria kiinni työelämään. Parhaimmillaan vapaaehtoistyössä hankitut taidot tunnustetaan yhtä arvokkaiksi kuin virallisen koulutusjärjestelmän piirissä kertynyt osaaminen.

 

ATLANTIN RANNALLA Länsi-Afrikassa sijaitseva Norsunluurannikko ei ole helppo paikka olla nuori. Yli puolet väestöstä on alle 25-vuotiaita, eikä koulutusta tai työpaikkoja ole tarjolla kaikille.

Suomen Punaisen Ristin järjestämä nuorisodelegaattikomennus Norsunluurannikolla Abidjanin suurkaupungissa paljasti Wiam Elfadlille, kuinka suuri merkitys vapaaehtoistyön tekemisellä on paikallisille. Jos esimerkiksi korkeat lukukausimaksut tekevät jatkokouluttautumisen mahdottomaksi, vapaaehtoistyö  tarjoaa monelle väylän tehdä muuten hyödyllistä työtä, oppia uusia asioita ja tuntea itsensä merkitykselliseksi.

– Paikalliset vapaaehtoiset olivat laajasti eri alojen osaajia: oli niin insinööriä, lakimiestä kuin sosiologia. Toisaalta vapaaehtoistyötä tekivät myös he, joilla ei ollut välttämättä mitään korkeakoulutusta. Kaikki kuitenkin kokivat vapaaehtoistyön itselleen merkityksellisenä toimintana, Elfadl kuvailee.

Koulutie voi siis nousta pystyyn Norsunluurannikolla, mutta myös oman alan työn löytäminen saattaa olla kiven alla. Koska Punaista Ristiä arvostetaan ja kunnioitetaan vastuullisena järjestönä, moni näkee sen hyvänä organisaationa paitsi yleishyödyllisen humanitäärisen työn vuoksi, myös oman tulevaisuutensa kannalta. Osa nuorista voi löytää töitä vapaaehtoistyön avulla.

 

Kuva on otettu Pan-Afrikkalaisen Konferenssin nuorten tapaamisesta. Kuvassa (vas.) Boa Marie Serge Karelle, Wiam Elfadl, Angui Mobitou ja Etchonwa Anick. Kuva: Wiam Elfadlin kuva-albumi.

PAIKALLISTEN NUORTEN vapaaehtoistehtävät vaihtelevat paljon. Tehtäviin kuuluu muun muassa raportointia, tapahtumien järjestämistä, tiedottamista ja läksykerhojen organisoimista. Elfadl näki komennuksellaan, kuinka vapaaehtoisille annettiin paljon vastuuta, mikä vaati myös vahvaa omistautumista ja sitoutumista.

– Vapaaehtoiset antoivat todella paljon itsestään, vaikka kyseessä on vapaaehtoistyö. He saattoivat tehdä pitkiäkin matkoja maaseudulle raportoidakseen paikan päältä kerättyä palautetta.

Vaikka vapaaehtoisten työpanosta arvostettiin kovasti, aina kaikkia välttämättömiäkään omasta pussista maksettuja kuluja ei pystytty korvaamaan. Elfadlin mielestä tämä oli ongelmallista, sillä yhtenä hänen nuorisodelegaattijaksonsa tavoitteena oli nimenomaan saada mukaan uusia nuoria vapaaehtoisia ja kehittää toimintaa edelleen.

– Esimerkiksi opiskelijoille ei aina pystytty hyvittämään liikkumisesta aiheutuneita kuluja tai myöntämään päivärahaa. Silti vapaaehtoiset tekivät pyyteettömästi arvokasta ja laadukasta työtä. Jos vain rahaa olisi ollut, heidät olisi voinut ottaa palkkalistoille vaikka saman tien.

 

VASTAVUOROISESTI Punainen Risti tarjosi vapaaehtoisille mahdollisuuksia osallistua hyödyllisiin koulutuksiin ja monenlaisille kursseille. Vapaaehtoistyö teki myös verkostoitumisesta ja ystävyyssuhteiden ylläpitämisestä helppoa.

– Toivottavasti vapaaehtoistyöstä tulee hyvä ponnahduslauta työelämään yhä useammalle. Paikalliset työnantajatkin alkavat onneksi olla kiinnostuneita vapaaehtoistyökokemuksesta ja sen eduista työmarkkinoilla, Elfadl kiittelee.

Abidjanin suurimman kaupunginosan Youpougonin paikallisosasto. Kuva: Wiam Elfadlin kuva-albumi.

FAKTA

Norsunluurannikko

Itsenäistyi Ranskasta vuonna 1960

Väkiluku noin 24 miljoonaa

Elinajanodote 53 vuotta

Lähes 60 prosenttia väestöstä on alle 25-vuotiaita

Yksi maailman merkittävimmistä kaakaon ja kahvin tuottajista

Lähteet: Maailmanpankki, World Fact Book, OECD

 

Teksti: Nelli Miettinen