15 Feb

Virtuaalimaailma ja sosiaalinen media yhdistävät uusia ystäviä

Vaikka sosiaalinen media on mullistanut ystävien välisen yhteydenpidon, virtuaaliystävyys ei korvaa yhdessä vietettyä aikaa. Kuva: Pixabay.com.

 

Toisin kuin vanhempamme aikoinaan, nykynuoriso viettää verkossa kymmeniä tunteja viikossa. Onkin luonnollista, että internet on avannut nuorille uuden maailman ja mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin. Erilaiset keskustelufoorumit, Facebookin harrastusryhmät ja sosiaalisen median yhteisöpalvelut kokoavat samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä yhteen.

 

YHÄ USEAMMAT YSTÄVYYSSUHTEET saavat alkunsa internetissä tai sosiaalisessa mediassa. Vaikka sosiaalisen median kanavia käytetään ensisijaisesti keskusteluvälineenä jo olemassa olevien tuttujen ja ystävien välillä, sosiaalinen media on nuorille myös tärkeä kanava tutustua uusiin ihmisiin. Oulun kaupungin sivistys- ja kulttuuripalveluiden ja eBrandin vuonna 2016 toteuttaman tutkimuksen mukaan 31,2 prosenttia 13–29-vuotiaista nuorista käyttää sosiaalista mediaa tutustuakseen uusiin ihmisiin ja 16,4 prosenttia löytääkseen samankaltaista seuraa. 

Myös 17-vuotias Lili ja 15-vuotias Isabella ovat tutustuneet internetin välityksellä. Kumpikin heistä kertoo niin etsineensä kuin löytäneensä uusia ystäviä elämäänsä Demi-lehden keskustelupalstalta. Internetin yhdistämät kaverukset vinkkaavat, että hyviä kanavia, joista löytää uusia tuttavuuksia, ovat keskustelufoorumit, ystävien etsimiseen keskittyneet verkkosivut sekä erilaiset Facebook-ryhmät. Facebookista löytyy niin harrastuksien, kiinnostuksen kohteiden kuin asuinpaikan mukaan perustettuja ryhmiä.

YHTEISET KIINNOSTUKSEN KOHTEET JA ELÄMÄNKOKEMUKSET toimivat usein ystävyyden alullepanijoina, ja yhteinen keskustelun sävel on helppo löytää.

Uskon, että netistä kavereita etsivät ihmiset ovat vailla samanhenkistä seuraa. Harvinaisemmista asioista, kuten tietyntyylisestä musiikista, kiinnostuneita ihmisiä on välillä vaikea löytää oikeassa elämässä. Silloin turvaudutaan nettiin. Harrastan musiikkia ja on outoa alkaa selittämään punk-kulttuurin synnystä ihmiselle, joka ei tiedä asiasta mitään. Tällöin saattaa olla juurikin tarve löytää ihminen, jonka kanssa jakaa asioita ja kokemuksia, jutella, ja mikä tärkeintä: saada ymmärrystä, Lili pohtii.

Toisaalta ystävien etsimiseen internetistä voi liittyä myös ujous tai yksinäisyys. Keskustelun aloittaminen kasvokkain on usein vaikeampaa kuin näppäimistön takaa. Internetissä ja sosiaalisessa mediassa on helpompi lähestyä tuntematonta ihmistä.

Netissä on paljon helpompaa jutella, Isabella vahvistaa.

VAIKKA NYKYPÄIVÄNÄ ystävien välinen yhteydenpito on siirtynyt suurelta osin sosiaalisen median kanaviin, eivät ruudulle ilmestyvät tykkäykset ja viestit korvaa ystävän kanssa vietettyä aikaa. Sekä Lilin että Isabellan mielestä ystävyydessä parasta on viettää vapaa-aikaa ja harrastaa yhdessä. Kumpikin heistä viihtyy nuorisotalolla, kyläilee ystäviensä luona ja käy elokuvissa ystäviensä kanssa.

Ystäviä on erilaisia, ja heidän kanssa pidetään yhteyttä eri tavoin. Joitakin kavereita nähdään vain koulussa, toisia nähdään joka päivä tai pari kertaa vuodessa, ja nettikavereiden kanssa ei välttämättä tavata koskaan kasvokkain.

Minulla on esimerkiksi yksi kaveri, jonka kanssa käyn välillä kuntosalilla, mikä on todella hauskaa, Lili kertoo.

Mielestäni paras tekeminen, mitä ystävän kanssa voi olla, on syvällinen keskustelu karkin ja limun äärellä. Sellainen, jossa kadottaa paikan- ja ajantajun tällaiset hetket tuovat ihmisiä lähemmäs toisiaan, Lili jatkaa.

YSTÄVYYS ON yksi arvokkaimmista asioista koko maailmassa. Erityisesti nuoruudessa ystävien mielipidettä saatetaan jopa arvostaa enemmän kuin vanhempien.

Ystävyys on syvää ymmärrystä, luottamusta, hauskanpitoa ja tukea. Ystävän kanssa voi olla hiljaa ilman kiusallisuuden tunnetta. Ystävän kanssa voi itkeä ja nauraa. Läheisiä ystäviä minulta löytyy vain muutama, mutta he ovat sitäkin tärkeämpiä. Ystävyys merkitsee minulle itseni tärkeäksi ja välitetyksi tuntemista, Lili kuvailee.

Isabella nostaa luottamuksen ja lojaalisuuden tärkeimmiksi piirteiksi ystävyydessä. Kun ystävän kanssa on hyvä olla, saa olla oma itsensä ja tuntea olonsa hyväksytyksi. Kumpikin heistä arvostaa ystävyydessä erityisesti iloa, jota ystävyys tuo elämään, sekä yhteistä hauskanpitoa. Ystävän kanssa jaettu ilo tuntuu kaksinkertaiselta ja suru puolittuu.

UUDEN YSTÄVYYDEN synty vaatii vaivaa ja aktiivisuutta. Keskustelun aloittaminen ja kommentointi on helppoa esimerkiksi Facebookissa, Instagramissa ja Snapchatissa. Sosiaalisessa mediassa ihmiset tuovat usein esiin mielenkiinnon kohteitaan, joten aihepiiri keskustelulle löytyy varmasti. Kiinnostavaa keskustelukumppania kannattaa pyytää Facebook-kaveriksi ja kahville tai mihin tahansa muuhun menoon, josta voisi kuvitella hänen pitävän. Lili ja Isabella neuvovat kuitenkin tutustumaan ihmiseen mahdollisimman hyvin ennen tapaamisen sopimista. Uuden tuttavuuden näkeminen kannattaa sopia julkiselle paikalle, jossa on paljon muita ihmisiä. Uteliaisuus ja aktiivisuus ystävyydessä kuitenkin kannattavat.

Älä häpeä etsiä ystäviä netistä! Mistä tiedät, ettei yhden klikkauksen päässä sinua odota juuri se ihminen, joka on myöskin kiinnostunut vaikka keppihevostelusta? Maailma on täynnä upeita ihmisiä ja jokainen löytää varmasti oman palasensa: ihmisen joka ymmärtää ja jonka kanssa voi jakaa ilot ja surut. Parhaissa tapauksissa nettiystävästä saattaa kehittyä elinikäinen kaveruus, Lili lopettaa.

 

Lähde: ebrand Suomi Oy & Oulun kaupungin sivistys- ja kulttuuripalvelut (2016): Suomessa asuvien 13-29 -vuotiaiden nuorten sosiaalisen median palveluiden käyttäminen ja läsnäolo.

Teksti: Maria Hietajärvi

 

08 Feb

Nuorisodelegaattikoulutuksen kautta maailmalle pääsee monensorttisia halukkaita

Vuoden 2017 nuorisodelegaattikurssilla nähtiin monenlaisia ilmeitä. Kuva: Viivi Kirvesoja

 

Nuorisodelegaattikurssi on nuorten avustustyöntekijöiden peruskurssi, joka antaa valmiudet toimia järjestökehitystehtävissä kotimaassa ja ulkomailla. Kurssilla opitaan Punaisen Ristin organisaation toimintaperiaatteista sekä opetellaan esimerkiksi järjestöviestintää ja humanitaarisen oikeuden perusteita.

 

Joka toukokuu Heinolan kupeeseen Nynäsiin kokoontuu viikoksi parikymmentä nuorta, jotka ovat saapuneet opiskelemaan Punaisen Ristin nuorisodelegaateiksi. Kurssille voi hakea kuka tahansa 18–28-vuotias, jolla on kokemusta vapaaehtoistoiminnasta ja sujuva englannin kielen taito. Kokemus Punaisen Ristin vapaaehtoisena katsotaan hakiessa eduksi, mutta se ei ole välttämätöntä. Kurssin jälkeen nuorisodelegaateilla on mahdollisuus hakea kansainvälisiä Youth Delegate -komennuspaikkoja, joissa he matkustavat työskentelemään jonkin toisen maan Punaiselle Ristille.

Kuten alla haastatellut vuoden 2017 kurssilaiset kertovat, osallistujilla on erilaiset taustat ja omat syynsä hakea koulutukseen, mutta heitä kaikkia yhdistää kiinnostus vaikuttaa Punaisen Ristin toimintaan. Koulutukseen osallistui esimerkiksi sairaanhoitajia, toimittajia, viimeistä vuotta lukiota käyviä, insinöörejä, opiskelijoita ja kansainvälisiä vieraita. Jokainen osallistuja kuitenkin lähtee viikon jälkeen kotiin hyvin ruokittuna ja saunotettuna – ja pää täynnä uusia ideoita!

 

Kuva: Saara Tuominen

Camilla Mattjus, sairaanhoitaja

“Olen aina ollut kiinnostunut vapaaehtoistyöstä. Alun perin tulin mukaan Punaisen Ristin rasismin vastaisiin kampanjoihin, ja sitten aloin toimia  Vaasan nuorisotoimikunnassa. Samaan aikaan aloitin myös valtakunnallisessa nuorisotoimikunnassa.  

Haluan tehdä sairaanhoitajana töitä kentällä. Hain nuorisodelegaatiksi, koska uskon koulutuksesta olevan hyötyä, kun haen kansainvälisessä avussa työskentelyyn valmistavalle IMPACT-kurssille. Nyt tuntuu kuitenkin, että voin tehdä paljon jo nuorisodelegaattina. Aion jatkaa myös muille kursseille. Minua kiinnostavat kansainvälisen humanitaarisen lain kurssi sekä turvallisuuskoulutus.

Sain tältä kurssilta uusia ideoita ja uskoa siihen, että voin vaikuttaa Punaisen Ristin kautta. Kotiin mennessäni aion olla entistä aktiivisempi omassa osastossani.”

 

Kuva: Saara Tuominen

Elsa Korkman, oikeustieteen opiskelija

“Kiinnostuin Punaisesta Rististä, kun Suomeen tuli paljon turvapaikanhakijoita ja uusia vastaanottokeskuksia perustettiin. Liityin Punaisen Ristin toimintaan vetämällä vastaanottokeskuksessa kerhoa alle kouluikäisille lapsille.

Tänä keväänä etsin uusia tapoja aktivoitua Punaisen Ristin toiminnassa. Etsin väyliä, jotka on tarkoitettu varsinkin nuorille vapaaehtoisille. Myös kansainvälisyys kiinnosti minua. Nuorisodelegaattikurssi vaikutti hyvältä tilaisuudelta saada selville, mitä kaikkea Punaisessa Ristissä oikeasti tehdään ja mihin kaikkeen voisin päästä mukaan.

Tällä kurssilla olen oppinut sekä miten Punainen Risti toimii maailmalla että mitä se tekee Suomessa. Olen myös saanut tietoa siitä, miten voin itse nuorisodelegaattina päästä ulkomaille Youth Delegate -komennuksen kautta. Mieleen koulutuksesta jäi erityisesti harjoitus, jossa peitimme silmämme ja annoimme toisen osallistujan johdattaa meitä. Se opetti kommunikaation ja yhteistyön merkitystä sekä luottamista toisiin.

Olen saanut täältä intoa aktivoitua omalla osastollani, opiskella lisää humanitaarista oikeutta ja myös opettaa sitä myöhemmin Punaisen Ristin kurssin vetäjänä. Haluan myös kertoa Punaisesta Rististä opiskelukavereilleni.”

 

Kuva: Saara Tuominen

Tatevik PetoyanArmenian Punainen Risti

“Kuulin Punaisesta Rististä alun perin ystävältäni. Koska minulla oli vapaata aikaa, päätin lähteä vapaaehtoiseksi. Ensin se oli minulle harrastus, mutta nyt siitä on tullut pikemminkin elämäntapa. Olen ollut vapaaehtoinen Punaisella Ristillä nyt jo viisi vuotta.

Tärkeintä tällä kurssilla olivat uudet ystävät. Sain myös uskomattoman paljon uutta tietoa seitsemän päivän aikana. Lähdin tänne, koska uskon nuorisodelegaattina toimimisen olevan paras tapa kehittää toimintaa Armeniassa. Aion viedä mukanani kotiin uusia ideoita.”

 

Kuva: Saara Tuominen

Ali Saqlain, insinööritieteiden jatko-opiskelija

“Kiinnostuin alun perin Punaisen Ristin ystävätoiminnasta, mutta puutteellisen kielitaitoni vuoksi en voinut osallistua siihen. Sitten aloin käydä erilaisissa koulutuksissa ja osallistuin nuorisokonferenssiin, jossa kuulin nuorisodelegaatin koulutuksesta. Ajattelin sen olevan hieno tilaisuus oppia lisää, joten päätin hakea sinne.

Merkittävintä kurssilla oli minulle se, että kurssilla vieraili ulkomailla työskennelleitä nuorisodelegaatteja ja saimme kuulla, mitä he ovat saaneet aikaan työssään. Oli hienoa saada tietää myös muiden kurssille osallistuneiden kokemuksista ja taustoista. Yhteishenki täällä oli todella upea.

Haluaisin koota ihmisiä yhteen ja kehittää ratkaisuja teknisiin ongelmiin, joita syntyy kriisitilanteissa. Teen tohtorin tutkintoani Aalto-yliopistossa ja haluaisin hyödyntää siellä opiskelevien ihmisten teknistä osaamista. Lisäksi haluan aktivoitua oman alueeni monikulttuurisessa toiminnassa.”

Haku nuorisodelegaattikoulutukseen on auki 15.3. asti täällä. 

Teksti: Saara Tuominen

01 Feb

Henkilötiedustelussa etsitään kadonneita perheenjäseniä kylissä kulkemalla ja rekistereitä selaamalla

Punaisen Ristin henkilötiedustelun avulla Mhean Bantula (vas.) sai yhteyden perheeseensä sen jälkeen, kun vuoden 2013 Haiyan-taifuuni oli iskenyt Filippiineille. Kuvassa myös henkilötiedusteluryhmän johtaja Gerwin Mata. Kuva: International Federation of Red Cross and Red Crescent Societies

 

Oma sisarus, vanhempi, lapsi tai puoliso voi kadota tai yhteys läheisiin katketa, kun konfliktit ja luonnonkatastrofit repivät perheitä erilleen. Kadonneita perheenjäseniä etsitään henkilötiedustelun, Punaisen Ristin viestipalvelun ja valokuvien avulla.

 

Kuvittele tilanne, jossa sinua vainotaan. Joudut pakenemaan ja jättämään perheesi. Kuukausien päästä päädyt paikkaan, jossa voit hengähtää. Kaipaat vanhempiasi, mutta yhteyden saaminen kotikylääsi on mahdotonta, sillä seutu on syrjäinen. Et myöskään ole varma, ovatko vanhempasi lopulta jääneet kotikylääsi. Kuulet, että Punainen Risti voisi auttaa sinua saamaan yhteyden perheeseesi.

– Kaikki Punaisen Ristin kansalliset yhdistykset tekevät henkilötiedustelutyötä. Henkilötiedustelun taustalla on usein sodan tai luonnonmullistuksen aiheuttama muuttoliike, jossa perheet joutuvat erilleen tai kadottavat omaisiaan matkan varrella, Suomen Punaisen Ristin henkilötiedusteluista vastaava suunnittelija Teija Hiltunen vahvistaa.

HENKILÖTIEDUSTELUA TEHDÄÄN ERI TAVOIN. Varsinaiseen henkilötiedusteluun turvaudutaan, kun etsijä ei saa yhteyttä läheiseensä muilla keinoilla. Vuonna 2016 Suomen Punainen Risti sai 498 uutta tiedustelua, jotka koskivat 1574 henkilöä. Perheenjäseniään tiedustelevat täyttävät lomakkeen, jossa kysytään tarkkoja henkilötietoja kadonneesta, yksityiskohtia viimeisimmästä yhteydenpidosta ja syitä, jotka johtivat yhteyden katkeamiseen.

– Usein pyydämme vielä lisätietoja ja tarkennuksia, sillä perhekäsityksessä on maakohtaisia eroja.

Somaliaan suuntautuvissa tiedusteluissa pitää esimerkiksi tietää etsittävän henkilön heimo, klaani, alaklaani ja sukuperä, Hiltunen kertoo.

Jos taas etsijällä on tietoa läheisensä olinpaikasta, yksi tapa palauttaa yhteys perheeseen on Punaisen Ristin välittämä viesti. Punainen Risti vie viestejä vankiloihin, leireille ja alueille, joille posti ja muu tietoliikenne eivät muuten kulje. Viestit ovat avoimia ja ne tarkistetaan, eikä niihin saa sisällyttää poliittisia, sotilaallisia tai syrjiviä kannanottoja.

– Viesti täytetään valmiille lomakkeelle, ja siinä saa kertoa vain omia ja perheen kuulumisia. Viestiin voi usein liittää esimerkiksi valokuvan lapsista, Hiltunen kuvailee.

JOSKUS TIEDUSTELIJAN on mahdotonta kertoa tarkkoja osoitteita läheistensä mahdollisista olinpaikoista. Silloin piirretään karttoja ja kuvaillaan maamerkkejä. Paikannusta helpottavat myös muut tiedot kuten kylänvanhimman, kirkon, moskeijan, imaamin, lähikoulun tai opettajan nimi.

– Tiedustelijalla voi olla Google Mapsista printattu kartta, johon merkattu, että täältä pitäisi löytyä. He saattavat antaa ohjeeksi, että kolmen tunnin ajomatkan päässä on tori, jossa on aina sama myyjä, jota kutsutaan tietyllä nimellä. Ja tämä ihminen sitten tietää kaikki muut kyläläiset, Hiltunen selittää.

Sekä tarkennetut henkilötiedustelutiedot että Punaisen Ristin viestit lähetetään joko Punaisen Ristin kansalliselle yhdistykselle tai Punaisen Ristin Kansainvälisen Komitean (ICRC) paikalliselle delegaatiolle, jotka käyvät läpi omia tiedostojaan ja paikallisia rekistereitä. Tiedustelutietojen tai viestien kanssa kierrellään pakolaisleirejä, sotavankileirejä, vankiloita ja kyliä kadonneen perään kysellen. Etsittävien henkilöiden nimilistoja myös julkaistaan ja luetaan ääneen radiossa ja televisiossa. Kun etsittävä ihminen tai perhe löytyy, etsittävältä varmistetaan, että hän haluaa tulla löydetyksi.

– Yleisesti ottaen etsijä ja etsittävä kuitenkin haluavat tietää toisistaan. Joskus järjestämme yhteyden satelliittipuhelimen avulla meidän tiloistamme sikäläisen järjestön tiloihin. Niitä puheluita on ihanaa kuunnella, Hiltunen sanoo lämpöä äänessään.

UUSIN HENKILÖTIEDUSTELUN muoto on valokuvaetsintä. Hiltusen mukaan sitä suositellaan erityisesti niille, joiden omainen on kadonnut matkan varrella. Trace the Face –palvelussa (hyperlinkki: https://familylinks.icrc.org/europe/en/Pages/Home.aspx  ) etsijät julkaisevat itsestään kuvan ja kertovat ketä etsivät. Tiedustelijan olinpaikkaa palvelussa ei kerrota.

– Valokuvaetsintä on hyvä tapa tehdä tiedustelua, sillä sitä ei tarvitse kohdentaa tiettyyn maahan. Joskus on käynyt niinkin, että etsijää etsitään jo, eli tiedustelija löytää oman perheenjäsenensä kuvan palvelusta. Ne ovat positiivisia yllätyksiä, Hiltunen kertoo.

Kuvat julkaistaan paitsi verkossa, myös julisteissa, joita voi nähdä esimerkiksi vastaanottokeskuksissa ja maahanmuuttoviraston toimipisteissä. Kadonneita haetaan myös Suomesta.

– Suomessa tiedustelu toimii niin, että olemme yhteydessä maahanmuuttovirastoon tai väestörekisteriin ja kysymme, onko heillä tietoa tästä henkilöstä. Toisissa maissa sitten kuljetaan kylästä toiseen ja etsitään, Hiltunen sanoo hymyillen.

Katkenneen perheyhteyden palauttaminen ja kadonneiden tiedustelu perustuvat Geneven sopimuksiin (hyperlinkki: http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1955/19550008/19550008_5 ). Niiden mukaan Kansainvälinen Punaisen Ristin Komitea voi kerätä tietoja sotavangeista, siviileistä, haavoittuneista ja kuolleista. Sopimusten mukaan jokaisella selkkauksen osallisella on oikeus välittää perheelleen henkilökohtaisia kuulumisiaan ja myös vastaanottaa niitä perheeltään. Vuonna 2016 Punaisen Ristin Komitea sai noin 18 000 etsintäpyyntöä. Noin 5000 kadonnutta löydettiin.

Teksti: Ulriikka Myöhänen