29 Mar

Henkistä tukea Turkuun, sähkögeneraattoreita Kainuuseen… Näin kotimaan valmiuden suurimmat operaatiot auttoivat kymmeniätuhansia ihmisiä

Kansakunnan sielunmaisema järkkyi Turun puukotusiskun takia kesällä 2017. Punaisen Ristin vapaaehtoiset antoivat henkistä tukea sitä tarvitseville Turun keskustorilla. Kuva: Sirpa Lehtimäki / Suomen Punainen Risti

 

Onnettomuuksia ja kriisejä ei voi ennustaa, mutta niihin voi varautua. Kun tilanne vaatii poikkeuksellisen laajoja toimia, Punainen Risti tarttuu toimeen viranomaisten avuksi. Henry Goes Live kävi läpi kotimaan valmiustoiminnan vaikeimmat tähänastiset tilanteet.

 

SUURIN SUOMEN VALMIUSTOIMINTAA TYÖLLISTÄNYT operaatio yli viiteenkymmeneen vuoteen oli turvapaikanhakijoiden laajamittainen maahantulo vuonna 2015. Se oli seurausta isoimmasta pakolaiskriisistä sitten toisen maailmansodan.

Suomessa Punainen Risti vastaa kiintiöpakolaisten vastaanottamisesta ja käytännön järjestelyistä ja matkasta sijoituskuntaan. Vuonna 2015 Suomen viranomaiset eivät olleet osanneet varautua yli 32 000 turvapaikanhakijan saapumiseen, ja maahanmuuttovirasto Migri kääntyi Punaisen Ristin puoleen. Punaisella Ristillä oli silloin Suomessa vain 5 vastaanottokeskusta.

Vastaanottokeskukset tulivat täyteen, eivätkä viranomaiset kyenneet perustamaan uusia tarpeeksi nopeasti. Punainen Risti auttoi avaamaan järjestelykeskuksen Tornioon ja sen jälkeen hätämajoituspaikkoja, väliaikaisia majoituskeskuksia ja vastaanottokeskuksia ympäri Suomea. Tilanne ajautui siihen pisteeseen, että Punaisen Ristin vapaaehtoiset joutuivat perustamaan vastaanottokeskuksia itsenäisesti piiriensä ohjauksella ja tuella. Alkuvaiheessa osaa vastaanottokeskuksista pyöritettiin täysin vapaaehtoisvoimin, kunnes keskuksiin saatiin palkattua työntekijöitä. Enimmillään Punainen Risti pyöritti 108:a vastaanottokeskusta, joista tänä päivänä on jäljellä vielä 26.

 

IMATRALLA TAPAHTUI TRAAGINEN AMPUMAVÄLIKOHTAUS joulukuussa 2016, jossa 23-vuotias mies ampui kolme naista ravintola Vuoksenvahdin edessä. Punainen Risti sai sosiaalivirastolta nopeasti hälytyksen, jonka jälkeen valmiuspäällikkö aktivoi vapaaehtoiset kaupungille.

Henkistä tukea antavat vapaaehtoiset oli saatava liikkeelle jo aamuyön pikkutunteina, koska ampuminen sattui vilkkaana pikkujoululauantaina. Vapaaehtoiset partioivat kävelykaduilla kohdaten satoja ihmisiä. Tapahtuma järkytti imatralaisia suuresti, koska monet näkivät ampumiset sekä kokivat, että olisivat itsekin voineet päätyä ampujan kohteeksi.

Imatralla apua oli antamassa myös Punaisen Ristin psykologien valmiusryhmä, joka auttaa erityisesti isoissa onnettomuuksissa. Ryhmä työskenteli yhdessä Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksoten kanssa avaten kriisikeskuksen, jolle Imatran seurakunta tarjosi tilat. Huolellisen ennakkosuunnittelun ansiosta kriisikeskus saatiin pystytettyä nopeasti, ja psykologit olivat muutamassa tunnissa valmiina kohtaamaan tapahtumasta järkyttyneet ihmiset.

 

18. ELOKUUTA 2017 JÄÄ SUOMEN HISTORIANKIRJOIHIN Turun kauppatorilla tapahtuneen puukotusiskun vuoksi. Tapaus on maamme historian ensimmäinen ääri-islamilaisen ideologian inspiroima terroriteko, ja siinä kuoli 2 ja loukkaantui 8 ihmistä.

Turussa henkistä tukea antavien vapaaehtoisten ryhmät jalkautuivat kaupungille ja perustivat kriisipisteitä, joihin ihmiset saattoivat pysähtyä keskustelemaan ja purkamaan sydäntään. Tärkeintä tilanteessa oli antaa ihmisille matalan kynnyksen apua siellä, missä he olivat. Monissa äkillisissä kriisitilanteissa pelkkä inhimillinen kohtaaminen sekä kuuntelu- ja keskusteluavun tarjoaminen riittävät turvallisuudentunteen palauttamiseksi.

Kuten Imatran ampumistapauksessa, myös Turussa psykologien valmiusryhmä hälytettiin töihin. 16 psykologin ryhmä tuki vapaaehtoisia ja antoi henkistä apua kriisin kohdanneille ihmisille. Lisäksi avattiin alueellinen kriisipuhelin, jossa vapaaehtoiset päivystivät tarjoten keskusteluapua. Kaikkiaan 120 Punaisen Ristin vapaaehtoista kohtasivat viikon kestäneen operaation aikana yli 2400 henkilöä, jotka olivat järkyttyneet terrori-iskusta.

Sähkökatkojen riivaamaan Kainuuseen vietiin talvella 2018 muun muassa 7 varavirtageneraattoria. Kuva: Juha Tervo / Suomen Punainen Risti

 

MYÖS YLLÄTTÄVÄT LUONNONILMIÖT saavat vapaaehtoiset liikkeelle. Viimeisin tällainen operaatio tapahtui vuodenvaihteessa 2017–2018, kun tykkylumi aiheutti laajoja häiriöitä sähkönjakelussa harvaan asutussa Kainuussa. Sähkökatkot kiusasivat eniten Suomussalmea, Puolankaa, Ristijärveä sekä Kuhmoa, ja pahimmillaan ilman sähköä oli yli 10 000 kotitaloutta.

Tykkylumitilanne johtui sään lauhtumisesta ja voimakkaasta tuulesta. Tykkylumi kaatoi puita teille ja sähkölinjoille, ja jotkin puut syttyivät tuleen. Korjaustöitä hankaloitti huono sää, kun märkää lunta satoi koko ajan lisää. Lauhan kelin vuoksi ojat eivät myöskään jäätyneet, jolloin moottorikelkoilla liikkuminen metsissä oli vaikeaa.

Punaisen Ristin logistiikkakeskuksesta Tampereelta lähetettiin Kainuuseen varavoimageneraattoreita, 800 patjaa, 840 huopaa ja yli 1000 vesikanisteria. Punaisen Ristin vapaaehtoiset perustivat viranomaisten tukena kunnantaloille evakuointipisteitä, joissa tarjottiin suojaa ja ruokaa niitä tarvitseville. Katkotilanteen jatkuessa Kainuun kunnat kartoittivat muun muassa kotihoidon piirissä olevien vanhusten tilanteet, ja Punaisen Ristin vapaaehtoiset partiot kiersivät kaikkien yli 75-vuotiaiden kodeissa tarkistamassa asukkaiden voinnin ja avuntarpeen.

Sähkökatkot aiheuttivat vakavia uhkia, kun matkapuhelinverkon kautta ei pystynyt ottamaan yhteyttä hätäkeskukseen puhelinmastojen pimennyttyä. Ilman sähköä puhelimia ei myöskään saanut ladattua. Myös junaliikenne jouduttiin keskeyttämään, kun sähkökatkot aiheuttivat vian junien liikenneohjausjärjestelmään.

Vaikka Kainuussa on totuttu vaativiin sääolosuhteisiin, vajaan kuukauden kestänyt sähkönjakelukatkos oli poikkeuksellisen pitkä. Yhteistyön merkitys korostui laajassa operaatiossa, kun vapaaehtoiset tekivät työtä yli kuntarajojen. Punainen Risti pystyi hoitamaan tilannetiedotusta, vettä saatiin paloasemilta ja puolustusvoimat toimitti maastokelpoista kalustoa linjojen korjaustöihin. Suomusslamen kunta jopa avasi kylpylän ihmisten käyttöön.

 

FAKTA

Suomessa Punaisen Ristin valmiustoiminta on jaettu alueellisesti 12 piiriin ja 500 paikallisosastoon. Jokaisessa piirissä on toiminnanjohtaja, valmiuspäällikkö ja piiritoimisto, jonka työntekijöiden päätehtävä on tukea paikallisosastojen toimintaa ja vapaaehtoisia. Jokainen osastoista on laatinut oman valmiustoimintasuunnitelmansa yhteistyössä paikallisten viranomaisten kanssa. Punaisen Ristin paikallisosastot ylläpitävät valmiutta omalla paikkakunnallaan kouluttautumalla ja harjoittelemalla muun muassa ensiavun, henkisen tuen ja ensihuollon tehtäviin.

Myös Vapaaehtoinen pelastuspalvelu Vapepa on osa kotimaan valmiustoimintaa. Vapepa on viidenkymmenenkahden eri kansalaisjärjestön yhteenliittymä, jossa Punainen Risti koordinoi toimintaa. Vapepalla on koko maassa yli 1000 hälytysryhmää ja runsaat 10 000 vapaaehtoista. Vapepa toimii lähes päivittäin jossain päin Suomea viranomaisten tukena ja vuosittain. Vapepalle tulee 300–400 hälytystä, joista tavallisimpia ovat kadonneiden etsinnät ja ensihuoltotehtävät. Koulutettujen vapaaehtoisten ottaessa vastuuta omista tehtävistään viranomaiset voivat keskittää omat resurssinsa tärkeimpien tehtäviensä hoitoon parhaalla mahdollisella tavalla.

Kiinnostuitko Punaisen Ristin valmiustoiminnasta? Saat siitä lisää tietoa täältä.

 

Artikkelia varten on haastateltu Suomen Punaisen Ristin valmiuden ja varautumisen koordinaattoria Marko Korhosta Punaisen Ristin keskustoimistolta.

Teksti: Maria Hietajärvi

 

22 Mar

Analyysi: Älyllinen laiskuus ja lauma-ajattelu ovat rasismin peruspilari. Mitä niille voisi tehdä? (Rasismin kaksi pilaria, osa 1)

Kuva: Tapio Pellinen

 

Rasismin juuri on haluttomuus tai kyvyttömyys nähdä vaivaa ajattelussaan, väittää Henry Goes Liven kirjoittaja Tapio Pellinen. Aihe on ajankohtainen, kun rasisminvastaista viikkoa vietetään 19.-25.3.2018. Juttusarjan toinen osa löytyy täältä!

 

IHMISLUONTO ON KARKEAKSI LUOTU: jokaisella meistä on alttius rasismiin, ihmisten ryhmittelyyn ja ennakkoluuloihin, koska ne palvelivat lajimme selviytymistä muinaisajan pienissä heimokunnissa. Muukalaiset saattoivat olla oikeasti uhka, ja hengissä ei selvinnyt ilman omaa yhteisöä. Onneksi joku keksi ajatuksen yhteiskunnasta, jossa ristiriitoja ratkotaan muillakin keinoilla kuin kirveillä, ajan pyörä pyöri muutaman tuhat vuotta eteenpäin, ja tässä olemme nyt.

Vaikka maailma on muuttunut, ihmisessä on vielä paljon samaa esi-isiensä kanssa. Tämä lajityypillinen taipumus älylliseen laiskuuteen on toinen kahdesta pylväästä, jotka ylläpitävät nykyajan rasismia. Aivot ovat huikaiseva masiina, joka kykenee tekemään monimutkaisia päätelmiä mitättömän pienellä energiankulutuksella (lukekaa Read Montaguen kirja Why choose this book? How we make decisions jos haluatte hämmästyä), mutta tuo tehokkuus saavutetaan tarkkuuden kustannuksella.

Tuntemattomia ihmisiä on helpompi ajatella ryhminä kuin ottaa huomioon heidän yksilöllisyytensä. Ulkonäköasioiden pohjalta tehdään perusteettomia oletuksia älystä, johtamiskyvystä tai kiinnostuksenkohteista. On helppoa ja luontevaa jakaa ihmisiä “meihin” ja “heihin” ja suosia omaa ryhmää muiden kustannuksella, vaikka jako tehtäisiin kolikkoa heittämällä. Samoin ihmisen käsitys itsestään muotoutuu poissulkemisen avulla. On vaikea saada selvää vastausta kysymykseen “kuka minä olen” mutta “kuka ainakaan en ole” on paljon yksinkertaisempi asia. Molempiin kysymyksiin vastaamisessa pääosaa näyttelee se, mitä muut ihmiset osoittavat arvostavansa ja halveksuvansa.

 

RASISMI KUMPUAA TÄLLAISISTA ihmiselle helpoista ja luontevista ajattelun tavoista. Niiden yläpuolella noustaan samalla työkalupakilla, jolla muitakin ihmisenä olemisen ikäviä puolia hillitään: kasvatuksella (omalla tai muiden), tiedostamalla oman päättelynsä harhat ja päättämällä, millaisten arvojen mukaan haluaa elää. Ja vaikka rasististen asenteiden syntyyn vaikuttaa sattuma siinä, millaisia kokemuksia kukin saa erilaisista ihmisistä, jokaisella meistä on osansa siinä, millaisia arvoja toiset ympärillään näkevät. Jokainen rasismia vastaan nousija antaa oman äänensä siihen kuoroon, jonka perusteella muut muodostavat käsityksiään oikeasta ja väärästä.

Tässä oli pähkinänkuoressa rasismin ensimmäinen pilari. Analyysin seuraavassa osassa hypätään toisen pilarin kimppuun, kun aiheena on ideologinen rasismi. Pysykää kanavalla!

Teksti: Tapio Pellinen

15 Mar

Kolumni: Yhdessä koettu kipu sitoo yhteen

Kuva: Pixabay.

 

Jaetut kokemukset ovat joskus sanoja vahvempia. Urheiluharrastuksen parissa yhteinen intohimo yhdistää ihmisiä, jotka tuskin muualla tapaisivat, kirjoittaa Henry Goes Liven kolumnisti Ida Kannisto.

 

PUNAISET KASVOT VALUVAT HIKEÄ ja räkä roikkuu suusta. Sellaisina kestävyysurheilijat usein harjoituksissa ja kilpailuissa esiintyvät. Lajissa koetellaan vartalon sietokyvyn rajoja. Kipua on helpompi kestää, kun harjoituksen vie läpi yhdessä muiden juoksijoiden kanssa, ja lisäksi ryhmässä pystyy puskemaan itsensä yhä kovempiin suorituksiin. Joukkueen kesken koettu kaikkensa antaminen yhdistää: vain toinen juoksija voi ymmärtää, miltä suorituksen jälkeinen olo tuntuu.

Kun jakaa toisen kanssa väsymyksen ja vatsakivut, voitot, kitkerät epäonnistumiset sekä harjoitusleireillä päiväkausien ajan huoneen ja huolet, voi päästä yllättävän syvälle toisen elämään. Kovin kilpakumppani voi aivan hyvin olla kilparatojen ulkopuolella paras ystävä. Harrastuksen kautta syntyvät ystävyyssuhteet ovat usein erityisiä, sillä ne rakentuvat vahvan yhteisen kiinnostuksen ympärille. Treeneihin lähdetään kiireen keskellä, ja harjoituksen ajaksi ulkopuolinen arkielämä jää taka-alalle. Päivittäin tavattavista treenikavereista syntyy helposti läheinen yhteisö, joka kuulee hyvät ja huonot kuulumiset ensimmäisenä.

Kunto Plus -lehden juoksuaiheisessa jutussa todetaan leikkimielisesti, että harrastuksen kautta löydetyt uudet ystävät ovat juoksijalle tarpeen, sillä harrastusta koskevat Facebook-päivitykset alkavat pian kyllästyttää vanhaa tuttavapiiriä. Toteamuksessa lienee totuutta taustalla, sillä lajiin kuin lajiin hurahtanut haluaa jakaa kokemuksiaan muiden kanssa. Helpointa on keskustella toisen harrastukseen uppoutuneen kanssa, joka ymmärtää tarkalleen, mistä puhut. Yhteinen kiinnostus tuo yhteen ihmisiä huolimatta siitä, millainen elämä harjoitusten ulkopuolella odottaa. Eräs harrastusten tärkeä piirre piileekin siinä, että ne saattavat yhteen ihmisiä, jotka eivät muualla tapaisi tai tutustuisi. Erilaisuus ei ole este, sillä yhteinen harrastus antaa vahvoja, yhteisiä kokemuksia.

 

UUTEEN MAAHAN MUUTTAMINEN on jännittävää ja väsyttävää. Silloin, kun sosiaalinen verkosto on rakennettava alusta ja perustettava tuntemattomien ihmisten varaan, urheilun yhdistävä vaikutus tulee esille hyvin selvästi. Kun syksyllä muutin vaihto-opiskelemaan Englantiin, sain huomata, että yhteiset intohimot yhdistävät kaikkialla maailmassa. Jos on palo tiettyyn tekemiseen, sen pariin kannattaa uskaltautua vieraassakin ympäristössä. Se, että tuntee harrastuksen, tuo turvaa. Vaikka uusi ympäristö jännittäisi, juokseminen sujuu samaan tapaan maassa kuin maassa.

Loughboroughin yliopiston juoksuryhmällä oli ensimmäinen kokoontuminen pian opintojen alettua. Kovatasoiseen ryhmään liittyminen pelotti niin paljon, että ensimmäiseen tapaamiseen matkatessani oksetti, itketti ja teki mieli kääntyä takaisinpäin. Ehkäpä koko opiskeluvuoden paras päätös oli kuitenkin kauhusta kankeana seistä paikallaan ja odottaa, kun porukka jaettiin ryhmiin lajeittain.

Britit eivät ole niin kovin erilaisia kuin suomalaiset. He ovat ystävällisiä, mutta eivät tunkeile. Isossa yliopistossa ei välttämättä kaikilla kursseilla ole paikallisten enemmistöä. Jos haluaa löytää samankaltaisia ihmisiä ja sosialisoida muutenkin kuin oluttuopin ääressä (joka toki sekin on osa paikalliseen kulttuuriin tutustumista, etenkin Britanniassa), harrastusryhmiin liittyminen on oiva tapa. Joissain yliopistoissa niitä on tarjolla lukematon määrä. Esimerkiksi Loughboroughin yliopistossa voi pelata huispausta, kokeilla napatanssia tai laskuvarjohyppyä, harjoitella ammuntaa tai opetella surffaamaan.

 

JUOKSURYHMÄSSÄ KAIKKI MUUT puhuvat äidinkielenään englantia. Lähes kaikki tuntevat entuudestaan, eikä ryhmässä ole kuin kaksi ulkomaista opiskelijaa. Aluksi harjoitusten kovuus kauhistutti, mutta se myös yhdisti. Ennen kovaa suoritusta monia jännittää, mutta harjoituksen jälkeen jokainen on tyytyväinen siihen, että selvisi kunnialla loppuun saakka.

Ensimmäisessä täkäläisessä juoksukilpailussani horjahtelin paksussa mutakerroksessa ja loikin muiden perässä syviin, veden täyttämiin ojiin. Kura lensi ympäri vartaloani, kun rämmin violetti liivi ylläni kilometristä toiseen. Kun vihdoin ylitin maaliviivan, kyynärpäitä myöten mudassa oleva joukkuetoverini otti minut halauksella vastaan. ”Juostessa tarkoitus on nauttia, ei stressata”, totesi joukkueeni valmentaja kilpailun jälkeen.

Yhteisöllisyyttä tunteakseen ei aina tarvita sanoja – joita ei henkeä haukkoessa edes pystyisi muodostamaan. Yhteinen äärikokemus vastaa helposti paria vierekkäisillä penkeillä vietettyä kuukautta luokkahuoneessa.

Teksti: Ida Kannisto

 

08 Mar

Kestävän kuluttamisen trendi voi hyvin – yhä useampi sisustaa kotinsa kierrättäen

Kierrätystavaratalojen suosio on kasvanut tasaisesti jo kolmen vuoden ajan. Kuva: Kaisa Rautiainen

 

Sesongit ohjaavat kierrätystavaratalojen myyntiä, sillä esimerkiksi luminen talvi kiihdyttää talvivaatteiden ja talviurheiluvälineiden kysyntää. Myös käytetyt kodin tavarat ja second hand -sisustaminen ovat nyt in.

 

SUOMEN PUNAISEN RISTIN Kontti-kierrätystavaratalojen hyllyistä ja rekeistä löytyy kaikenlaista ihmisten myyntiin lahjoittamaa tavaraa urheiluvälineistä leluihin ja asusteisiin. Asiakaskunta on laaja, ja asiakkaiden tarpeet ovat kirjavia.

– Viime aikoina selkeästi nouseva trendi ovat olleet kotiin ja sisustamiseen liittyvät ostokset. Meillä naisten vaatteet ja kodin ja sisustamisen tavarat kisailevat tällä hetkellä parhaimmasta myynnistä, Kuopion konttipäällikkö Merja Voutilainen kertoo.

Voutilaisen arvio saa tukea Kontti-ketjun tilastoista, joiden mukaan valtakunnallisesti ostetuimmat tuoteryhmät vuonna 2017 olivat astiat ja sisustus, huonekalut ja naisten vaatteet.

– Tällä hetkellä ihmiset näyttävät sisustavan rohkeammin, ja esimerkiksi värejä on nykyään tarjolla enemmän kuin aiemmin.  Osa porukasta kerää jotakin tiettyä merkkiä, kuten Arabiaa tai Iittalaa, Voutilainen kuvailee.

Varsinkin käytetyt sisustustavarat tekevät kauppansa. Kuva: Johanna Sjöholm

 

Kontti-ketjussa myyntiään jatkuvasti kasvattaviin tuoteryhmiin kuuluvat astioiden ja sisustustavaran lisäksi muun muassa miesten pukeutuminen ja lasten tarvikkeet. Kierrätystavaratalojen tarjonta riippuu kuitenkin lahjoitetuista tuotteista.

– Kun tulin taloon, lahjoitukset tulivat sykleissä ja kauppaa tehtiin käyttövaatteilla. Nyt lahjoitusten määrä on runsas ja tasainen, seitsemän vuotta Kontissa työskennellyt Voutilainen kertoo.

 

KONTEISSA PELATAAN sesongeilla siinä missä vähittäiskaupassakin. Kierrätystavaratalon etu on kuitenkin Voutilaisen mukaan se, että sesonkien vaihtumisessa voidaan olla joustavampia. Jos ulkona on kova pakkanen, talvivaatteet pysyvät rekeissä pidempään.  

– Tällä hetkellä kevät näkyy valikoimassa, mutta meillä on vielä mukavasti talvivaatteitakin. Tämä on ollut hirveän hyvä vuosi vapaa-ajan tavaroille. Esimerkiksi lahjoitetut sukset ja luistimet menevät suurin piirtein heti, Voutilainen kiittelee.

Pitkä ja kylmä talvi näkyy myös maan pohjoisimman Kontin valikoimassa.

– Puoli vuotta myydään talvivaatteita ja -urheiluvälineitä, Rovaniemen konttipäällikkö Sanna Niska-Grönroos vahvistaa.

Etenkin naisten vaatteille ja asusteille on sekä kysyntää että tarjontaa, mutta miestenvaatteiden osuus kasvaa nopeasti. Kuva: Kaisa Rautiainen

 

NISKA-GRÖNROOSILLA ON 11 vuoden kokemus kierrätystavaratalosta. Hänen mukaansa kierrättämisen ideologia ja tietoisuus kestävästä kuluttamisesta ovat tulleet asiakkaille tutummiksi vuosien mittaan. Konttien tuloksella kerrytetään Punaisen Ristin katastrofirahastoa ja tuetaan kotimaan vapaaehtoistoimintaa. Osa vaatelahjoituksista lähetetään vaateapuna kriisialueille.

– Kierrätyksen yleinen trendi on koko ajan kasvanut. Monelle myös Punainen Risti taustajärjestönä on tärkeä syy siihen, miksi haluaa meille lahjoittaa ja meiltä ostaa. Silloin on osa auttamisen ketjua, Niska-Grönroos perustelee.

Ilmiö näkyy suoraan Kontti-tavaratalojen myynnissä. Vuonna 2014 ketjun tavarataloissa kävi 753 000 ostavaa asiakasta. Kolmessa vuodessa ostokertojen määrä kasvoi 46 prosenttia, sillä vuonna 2017 ostokertoja laskettiin jo 1,1 miljoonaa.

– Konteissa myytiin vuonna 2017 yhteensä 3,3 miljoonaa tuotetta – aikamoinen määrä kierrätystavaraa liikkuu siis kauttamme! Kontti-ketjun tiedottaja Johanna Sjöholm kertoo.

 

Haluatko tehdä lahjoituksen Konttiin? Katso ohjeet tästä. https://kontti.punainenristi.fi/lahjoita-konttiin/mita-voi-lahjoittaa

Teksti: Ulriikka Myöhänen