19 Nov

Älä kohtaa kulttuuria, kohtaa ihminen

Kuva: Mika Kanerva

Kun kyse on ennakkoluuloista, tarvitaan monta hyvää kokemusta poistamaan yksi huono, tietää Anu-Rohima Mylläri.

Kuluva syksy on ollut Suomessa poikkeuksellinen. Turvapaikanhakijoiden lisääntyminen on tuonut tullessaan ilmiön, jossa ihmisten mielipiteet tuntuvat jakautuvan rajusti joko maahanmuuttoa puolesta tai vastaan. Koskaan ennen maahanmuutto tai monikulttuurisuus ei ole kiinnostanut ihmisiä näin paljon.

Suomen Punaisen Ristin Ystäväkursseja ja Tulijan Tukena kursseja on järjestetty pelkästään Hämeen piirin alueella kahden kuukauden aikana yli 20 – kaksinkertaisesti enemmän kuin yleensä järjestetään yhden vuoden aikana. Vapaaehtoiset kouluttajamme ovat saaneet pitää koulutuksia niin paljon kuin heillä vain on ollut innostusta ja aikaa.

Itse olen käynyt puhumassa monissa tilaisuuksissa ja tehnyt kouluvierailuja. On ollut kiinnostavaa kuulla ajatuksia ja tuntoja liittyen maahanmuuttoon. Kerta toisensa jälkeen olen kuitenkin päätynyt kysymään itseltäni samaa kysymystä: Millä perusteella suomalaisuutta määritellään? Keitä ihmiset näkevät kuuluvaksi “meihin”?

Yksi on kaikki?

Unohdamme herkästi, että vallitsevat käsitykset yhdenmukaisesta suomalaisuudesta on kulttuurisesti tuotettu pitkän ajan kuluessa. Ne ovat tietoisesti rakennettuja mielikuvia siitä, että olisimme kaikki samanlaisia esimerkiksi tavoiltamme ja ulkonäöltämme.*

Toisaalta yksikään kansallisuusaate ei ole syntynyt tyhjästä, vaan ihmisten kohtaamisten kautta. Siksi suomalaisuuskin on pohjimmiltaan tuontitavaraa. Minun maailmassani suomalaisuus on lainattujen ainesten kollaasi, jonka muovaamiseen me kaikki osallistumme.

Mielikuvien voimasta kertovat myös tämän syksyn tapahtumat. Kun SPR:n vapaaehtoiset olivat alkusyksystä laittamassa pystyyn Lahden Hennalaan vastaanottokeskusta, Suomi päätyi maailman lehtien otsikoihin Ku Klux Klan – hahmoon pukeutuneen ulkopuolisen tyypin häiriköinnin takia. Monet suomalaiset kokivat, että tapahtunut leimasi koko Suomen kansaa.

Näin kävi myös irakilaisille suomalaisessa mediassa. Kun yksi heistä pääsi lehtien kansiin valittamalla vastaanottokeskuksen huonosta ruuan laadusta – muutkin irakilaiset leimattiin valittajiksi. Kun keskustelin itse irakilaisten kanssa, suurin osa heistä tunsi häpeää yhden maamiehensä vuoksi.

Jo lyötyjä leimoja on kuitenkin vaikeaa poistaa hetkessä, on sitten kyseessä mediahuomio tai arkikokemus. Tarvitaan monta hyvää kokemusta poistamaan yksi huono. Näin tuntuu ihmismieli toimivan.

Tärkein periaate on inhimillisyys

Myös maahanmuuttokeskustelussa korostuvat mielikuvat kokonaiskuvan sijaan. Suomen suurimmat maahanmuuttajaryhmät ovat edelleen lähimaista, kuten Virosta, Venäjältä ja Ruotsista. Silti suurin huomio keskittyy heihin, joiden kuvittelemme olevan kanssamme vähiten samanlaisia. Joskus näitä eroja korostetaan vihamielisestikin, ja siksi tarvitaan Ei rasismille! -hankkeen kaltaista toimintaa.

Mutta jos uskallamme käydä rakentavaa ja tutkiskelevaa keskustelua toistemme kanssa, voimme huomata kuinka samankaltaisia ihmiset ovatkin. Olemme niin paljon muutakin kuin vain se, minkä silmillämme näemme.

Punaisen Ristin tärkein periaate on inhimillisyys. Inhimillisyyden kautta meidän tulisi nähdä toisemme ja itsemme. Inhimillisyyteen kuuluvat perustarpeet, jotka koskettavat meitä jokaista; fysiologisten tarpeiden lisäksi meillä on turvallisuuden, yhteenkuuluvuuden ja rakkauden, arvonannon sekä itsensä toteuttamisen tarpeita. Näistä me kaikki koostumme, olipa lähtömaamme tai geeniperimämme mikä hyvänsä.

Madventuresin Riku Rantala ja Tuomas Milonoff ovat osuvasti sanoneet että jokainen ihminen on yksilö, eikä ryhmänsä edustaja. Kysymykseen siitä, miten tulisi suhtautua kurdinaapuriin, venäläislapseen tai romanityökaveriin, on helppo vastata: naapurina, lapsena ja työkaverina. Jos ajattelee liikaa kohtaavansa vieraita kulttuureita, tapoja ja uskontoja, ei enää kohtaakaan ihmistä.

Teksti: Anu-Rohima Mylläri

Kirjoittaja on Suomen Punaisen Ristin Hämeen piirin monikulttuurisuustoiminnan kehittäjä ja Pirkanmaan ja Keski -Suomen alueellisen etnisten (ETNO) suhteiden neuvottelukunnan puheenjohtaja.

*Aiheesta voi lukea lisää esimerkiksi Olli Löytyn, Pekka Ruuskan ja Mikko Heinosen kirjoittaman teoksesta Suomi toisin sanoen (2004).

Tiesitkö? Turvapaikanhakijoita on saapunut Suomeen jo lähes 28 000.  Viime vuonna samaan aikaan vastaava luku oli lähemmäs 4 000. Tällä hetkellä suurin turvapaikkaa hakeva ryhmä koostuu irakilaisista, somalialaisista ja afganistanilaisista. Kielteisen päätöksen saa noin 60% turvapaikkaa hakevista.

One thought on “Älä kohtaa kulttuuria, kohtaa ihminen

Leave a Reply, but while doing so Please respect the seven fundamental principles of the Red Cross and Red Crescent Movement (humanity, neutrality, impartiality, independence, voluntary service, unity, universality). Thank you!