22 Nov

Asiantuntija kertoo, miten läheisensä menettänyttä ei kannata kohdella – ”Suurin virhe on olla tekemättä mitään”

Ystävän tai läheisen lohduttamisessa tärkeintä on huomiointi ja läsnäolo. Kuva: Pixabay.com

 

Mielenterveyden keskusliiton kuntoutussuunnittelija Outi Ståhlbergin mukaan surevan auttamisessa on tärkeintä läsnäolo. Läheisensä menettäneeltä voi myös kysyä, miten hän haluaisi tulla autetuksi.

 

KUN LÄHEISTÄ KOHTAA suuri suru, voi auttaminen tuntua vaikeammalta kuin olisi osannut odottaa. Sanojen voi pelätä kuulostavan kornilta tai niitä ei löydä ollenkaan. On hankala sanoa, voiko tuki olla vääränlaista. Ihminen on erehtyväinen, joten on inhimillistä, että tukeminenkaan ei aina suju luontevasti. Kuntoutussuunnittelija Outi Ståhlberg Mielenterveyden keskusliitosta kertoo Henrylle, miten välttää yleisimmät sudenkuopat tukiessa läheisensä menettänyttä.

 

JOS ITSE ON kokenut läheisen menetyksen, voi olettaa virheellisesti tietävänsä, miltä toisesta tuntuu. Oletus saattaa kuitenkin olla täysin väärä.

– Minun äitini on kuollut, mutta en silti voi tietää, miltä toisesta saman kokeneesta tuntuu. Merkitykset ovat yksilöllisiä, Outi Ståhlberg selittää.

Vertaistukea voi tarjota, mutta ei pidä olettaa, että toinen käsittelisi tapahtunutta samalla tavoin kuin itse. Toisen toipumisprosessi voi esimerkiksi kestää pidemmän aikaa kuin oma, eikä se tarkoita sitä, että hän olisi jäänyt märehtimään asiaa.

 

RATKAISUJEN TAI SELVIYTYMISKEINOJEN tuputtaminen ei myöskään ole paras tapa lohduttaa. Surevaa ei kannata kehottaa lähtemään lenkille tai yksinkertaisesti piristymään. Myös ”kyllä se siitä ajan kanssa” on fraasi, jota tulee helposti käyttäneeksi lohduttaessa. Surutyöhön ei kuitenkaan ole valmista käsikirjoitusta. Joskus voi olla, että ihminen jää loppuiäkseen kantamaan surua jossain muodossa.

– Esimerkiksi lapsensa menettäneet puhuvat ajasta ennen ja jälkeen tapahtuneen. Suru jää siis jollain tavalla läsnäolevaksi, vaikka fyysinen tuska helpottaakin ajan mukana, Ståhlberg kertoo.

Läheisensä menettäneellä on oikeus särkyä ja olla surullinen. Suru on luonnollista menetyksen kohdatessa, eikä sitä pidä yrittää tukahduttaa. Tukijan ei aina tarvitse osata keksiä maailmaa mullistavia ratkaisuja tuskan vähentämiseksi. Esimerkiksi arjen askareissa auttamisella voi tukea toisen toipumista. Joskus ei välttämättä tarvita edes sitä.

– Pelkkä tietoisuus siitä, että olet läsnä, on lohduttavaa, Ståhlberg selittää.

 

JOSKUS PELKO SIITÄ, että tekee jotain väärää voi johtaa siihen, ettei tee mitään. Läheisen menettänyt henkilö kuitenkin tarvitsee tukea ja apua. Ainakin osanottonsa olisi kohteliasta ilmaista.

– Jos on epävarma siitä, miten toimia, voi kysyä surevalta, että ”Mitä haluaisit minun tekevän? Onko jotain, mitä voisin tehdä tai sanoa?” Ståhlberg kertoo.

On tärkeää kertoa halustaan auttaa ja lohduttaa. Sureva kertoo kyllä, mikäli ei halua puhua. Läheisen menettäneellä on suuri riski sairastua esimerkiksi masennukseen, joten häntä ei pitäisi jättää yksin.

– Surevasta voi huolehtia pitämällä silmällä sitä, ettei hän eristäydy liikaa muista, ja ettei suru muutu katkeruudeksi. Minä tein makaronilaatikkoa ystävälleni, joka menetti läheisensä. Istuin hänen seuranaan monta iltaa ja huolehdin, että nenäliinat riittävät, jääkaapissa on ruokaa ja lapsilla puhtaat vaatteet aamulla kouluun, Ståhlberg kertoo.

 

MYÖS AMMATTIAVUN hakemiseen kannattaa kehottaa aina, jos ihmistä kohtaa odottamaton tai muuten traumaattinen menetys ja kriisi. Mikäli kuollut läheinen on ollut esimerkiksi vanhus, jonka kuolemaa on osattu odottaa, voi lähipiirin tuki riittää.

Mihin sitten ottaa yhteyttä, kun kohtaa kriisin?

– Suomen Mielenterveysseuralla on kriisikeskus. Yhteyttä voi ottaa myös Mielenterveyden keskusliiton neuvontapuhelimeen, terveyskeskukseen tai yksityiseen lääkäriasemaan, Ståhlberg listaa.

– Koulun psykologi, kuraattori ja oppilasterveydenhuolto voivat myös auttaa, samoin kuin seurakunnan ja järjestöjen sururyhmät sekä vertaistukiryhmät. Apua saa, jos sitä osaa hakea. Siinä läheinen voi olla suureksi avuksi. Hän voi soitella, sopia aikatauluista ja huolehtia, että sureva menee sovittuihin tapaamisiin, hän lisää.

Mikäli uskot, että tekstin neuvoista voisi olla jollekulle tuntemallesi apua, voit jakaa sitä somessa!

Teksti: Milla Asikainen

Leave a Reply, but while doing so Please respect the seven fundamental principles of the Red Cross and Red Crescent Movement (humanity, neutrality, impartiality, independence, voluntary service, unity, universality). Thank you!