19 May

“Halusin kahvia ja pullaa, mutta sainkin työhaastattelun”

Monet nuoret joutuvat jossain vaiheessa elämäntilanteeseen, jossa eteenpäin vievä polku katoaa. Työn tai opiskelupaikan puuttuminen, henkilökohtaisen elämän kriisit tai uuden asuinpaikkakunnan kaltaiset muutokset voivat tuntua kuilulta, jonka yli on vaikea päästä. Uusien urien etsiminen voi olla vaikeaa ja odottavan aika tuntua kovin pitkältä. Mikä siis avuksi, kun toimettomuus uhkaa? Vapaaehtoistyö, vastaa Palestiinasta kotoisin oleva rovaniemeläinen Laith Musa Lepe.

”Tulin perheeni mukana Suomeen joulukuussa vuonna 2009. Sisareni pääsivät pian kouluihin, mutta jäin itse ensimmäisenä vuonna vaille paikkaa. Olin 16-vuotias uudessa maassa, jonka kieltä en osaa. Sisareni pääsivät pian kouluihin, mutta jäin itse ensimmäisenä vuonna vaille opiskelupaikkaa. Minulla ei ollut tuolloin suomalaisia ystäviä tai suunnitelmia, jotka olisivat vieneet minua eteenpäin. Välivuosi tuntui ahdistavalta, mutta päätin pysyä avoimena ja tehdä jotakin, mikä pitäisi minut liikkeellä.

Saimme pian Suomeen tulomme jälkeen perheenä kutsun Suomen Punaisen Ristin ystävätoimintaan. Tarkoituksena oli aluksi, että tutustuisimme uusiin ihmisiin ja oppisimme kieltä. Kun näin kävikin, pystyimme kohta jo hoitamaan itsenäisesti asioitamme ja auttamaan myös muita.

“Välivuosi tuntui ahdistavalta, mutta päätin pysyä avoimena ja tehdä jotakin, mikä pitäisi minut liikkeellä.”

Vapaaehtoistyö täytti alussa tyhjän tilan elämässäni. Ystävätoiminnan kautta opin, miten olla itsensä kanssa muiden seurassa. Se antoi rohkeutta hakeutua uusiin paikkoihin ja tilanteisiin sekä tietenkin mahdollisuuden tavata uusia ihmisiä. Heitä on ollut monia, mutta kaksi järjestötoiminnan kautta tuntemaani ystävää ovat olleet minulle erityisen tärkeät. Toinen heistä auttoi asettamaan tavoitteita ja toinen opasti oikeille oville.

Vapaaehtoistoiminta auttoi eteenpäin

Ensimmäinen kokemukseni ystävätoiminnassa oli tutustua irakilaiseen mieheen, joka oli muuttanut Suomeen vuotta aiemmin. Osasin tuolloin vain joitakin sanoja suomea, mutta hän sen sijaan puhui sitä sujuvasti. Muistan hyvin, kun hän sanoi: odota kaksi vuotta, niin puhut suomea vielä paremmin kuin minä. Siitä tuli tavoitteeni, ensimmäinen haasteeni Suomessa.

Aloin opiskella kieltä yötä päivää ja aina kun törmäsin kielimuuriin, totesin nauraen, että odottakaa vielä vähän – kohta osaan. Kun lopulta pääsin kielikurssille, aloitin opinnot suoraan korkeimmalta Suomi 3 -tasolta. Olin harjoitellut puhumista ystävätoiminnassa jo pitkään ja tasan kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 2011, olin oppinut suomen kielen. Tämän jälkeen en ole pelännyt tarttua uusiin haasteisiin. Kaikki toiminta vie eteenpäin.

Vapaaehtoistoiminnan kautta tutustuin myös ihmisiin, jotka auttoivat minua aloittamaan työurani. Muistan, kuinka kerran osallistuin – oikeastaan kutsumatta – erään järjestötapahtuman suunnittelupalaveriin. Siellä oli toinen ystäväni, jolle saan olla paljosta kiitollinen. Halusin kahvia ja pullaa, mutta sainkin työhaastattelun seuraavalle päivälle. Pääsin töihin Rovaniemen kaupungin nuorisopalveluille, jossa olen edelleen. Tämä työ sopii minulle loistavasti. Olen löytänyt paikkani ja uskon, että tällä alalla riittää töitä myös jatkossa.

Ohje nuorille: toimi nopeasti

laith3

Rohkaisen kaikkia nuoria hakeutumaan vapaaehtoistyöhön. On palkitsevaa laittaa hyvä kiertämään. Tein jonkin aikaa sitten työharjoittelun koulussa, jossa oli maahanmuuttajaluokka. Pystyin käyttämään omia kokemuksiani opetuksessa ja esittelemään vapaaehtoistoimintaa nuorille, jotka ovat samassa pisteessä kuin minä aikanaan. On mahtavaa pystyä selittämään, miten maailma toimii ja toimia moninaisten kulttuurien tulkkina.

“Olen löytänyt paikkani ja uskon, että tällä alalla riittää töitä myös jatkossa.”

Haluaisin antaa kaikille nuorille ohjeen: toimi nopeasti ja aloita vähintään vapaaehtoistyö. Jos työtä tai koulupaikkaa ei ole näköpiirissä, vapaaehtoistyö pitää liikkeellä ja kehittää taitoja, jotka voivat tulla myöhemmin tarpeeseen. Motivaatioksi riittää aivan pienikin kiinnostus. Vapaaehtoisuuden voi aina myös lopettaa – ja toisaalta, jos kiinnostus herää, niin sitä voi tehdä aina myös enemmän. Vapaaehtoistoiminnasta voi saada apua myös itselleen tiukassa tilanteessa. Miksipä ei vastaanottaa apua, jos sitä tarvitsee? Myöhemmin voi antaa avun eteenpäin. Isäni sanoi sen parhaiten: jos olet joskus saanut apua, niin voit ostaa mielenrauhaa auttamalla muita.

Vapaaehtoistoiminta ei takaa päävoittoa työmarkkinoilla, mutta kun malttaa mielensä, pysyy avoimena ja pyrkii eteenpäin, palkinnot voivat löytyä odottamattomista paikoista.”

Teksti ja kuvat: Sami Kotiranta

Lue lisää ystävätoiminnasta osoitteesta oleystava.fi

Leave a Reply, but while doing so Please respect the seven fundamental principles of the Red Cross and Red Crescent Movement (humanity, neutrality, impartiality, independence, voluntary service, unity, universality). Thank you!