01 Feb

Henkilötiedustelussa etsitään kadonneita perheenjäseniä kylissä kulkemalla ja rekistereitä selaamalla

Punaisen Ristin henkilötiedustelun avulla Mhean Bantula (vas.) sai yhteyden perheeseensä sen jälkeen, kun vuoden 2013 Haiyan-taifuuni oli iskenyt Filippiineille. Kuvassa myös henkilötiedusteluryhmän johtaja Gerwin Mata. Kuva: International Federation of Red Cross and Red Crescent Societies

 

Oma sisarus, vanhempi, lapsi tai puoliso voi kadota tai yhteys läheisiin katketa, kun konfliktit ja luonnonkatastrofit repivät perheitä erilleen. Kadonneita perheenjäseniä etsitään henkilötiedustelun, Punaisen Ristin viestipalvelun ja valokuvien avulla.

 

Kuvittele tilanne, jossa sinua vainotaan. Joudut pakenemaan ja jättämään perheesi. Kuukausien päästä päädyt paikkaan, jossa voit hengähtää. Kaipaat vanhempiasi, mutta yhteyden saaminen kotikylääsi on mahdotonta, sillä seutu on syrjäinen. Et myöskään ole varma, ovatko vanhempasi lopulta jääneet kotikylääsi. Kuulet, että Punainen Risti voisi auttaa sinua saamaan yhteyden perheeseesi.

– Kaikki Punaisen Ristin kansalliset yhdistykset tekevät henkilötiedustelutyötä. Henkilötiedustelun taustalla on usein sodan tai luonnonmullistuksen aiheuttama muuttoliike, jossa perheet joutuvat erilleen tai kadottavat omaisiaan matkan varrella, Suomen Punaisen Ristin henkilötiedusteluista vastaava suunnittelija Teija Hiltunen vahvistaa.

HENKILÖTIEDUSTELUA TEHDÄÄN ERI TAVOIN. Varsinaiseen henkilötiedusteluun turvaudutaan, kun etsijä ei saa yhteyttä läheiseensä muilla keinoilla. Vuonna 2016 Suomen Punainen Risti sai 498 uutta tiedustelua, jotka koskivat 1574 henkilöä. Perheenjäseniään tiedustelevat täyttävät lomakkeen, jossa kysytään tarkkoja henkilötietoja kadonneesta, yksityiskohtia viimeisimmästä yhteydenpidosta ja syitä, jotka johtivat yhteyden katkeamiseen.

– Usein pyydämme vielä lisätietoja ja tarkennuksia, sillä perhekäsityksessä on maakohtaisia eroja.

Somaliaan suuntautuvissa tiedusteluissa pitää esimerkiksi tietää etsittävän henkilön heimo, klaani, alaklaani ja sukuperä, Hiltunen kertoo.

Jos taas etsijällä on tietoa läheisensä olinpaikasta, yksi tapa palauttaa yhteys perheeseen on Punaisen Ristin välittämä viesti. Punainen Risti vie viestejä vankiloihin, leireille ja alueille, joille posti ja muu tietoliikenne eivät muuten kulje. Viestit ovat avoimia ja ne tarkistetaan, eikä niihin saa sisällyttää poliittisia, sotilaallisia tai syrjiviä kannanottoja.

– Viesti täytetään valmiille lomakkeelle, ja siinä saa kertoa vain omia ja perheen kuulumisia. Viestiin voi usein liittää esimerkiksi valokuvan lapsista, Hiltunen kuvailee.

JOSKUS TIEDUSTELIJAN on mahdotonta kertoa tarkkoja osoitteita läheistensä mahdollisista olinpaikoista. Silloin piirretään karttoja ja kuvaillaan maamerkkejä. Paikannusta helpottavat myös muut tiedot kuten kylänvanhimman, kirkon, moskeijan, imaamin, lähikoulun tai opettajan nimi.

– Tiedustelijalla voi olla Google Mapsista printattu kartta, johon merkattu, että täältä pitäisi löytyä. He saattavat antaa ohjeeksi, että kolmen tunnin ajomatkan päässä on tori, jossa on aina sama myyjä, jota kutsutaan tietyllä nimellä. Ja tämä ihminen sitten tietää kaikki muut kyläläiset, Hiltunen selittää.

Sekä tarkennetut henkilötiedustelutiedot että Punaisen Ristin viestit lähetetään joko Punaisen Ristin kansalliselle yhdistykselle tai Punaisen Ristin Kansainvälisen Komitean (ICRC) paikalliselle delegaatiolle, jotka käyvät läpi omia tiedostojaan ja paikallisia rekistereitä. Tiedustelutietojen tai viestien kanssa kierrellään pakolaisleirejä, sotavankileirejä, vankiloita ja kyliä kadonneen perään kysellen. Etsittävien henkilöiden nimilistoja myös julkaistaan ja luetaan ääneen radiossa ja televisiossa. Kun etsittävä ihminen tai perhe löytyy, etsittävältä varmistetaan, että hän haluaa tulla löydetyksi.

– Yleisesti ottaen etsijä ja etsittävä kuitenkin haluavat tietää toisistaan. Joskus järjestämme yhteyden satelliittipuhelimen avulla meidän tiloistamme sikäläisen järjestön tiloihin. Niitä puheluita on ihanaa kuunnella, Hiltunen sanoo lämpöä äänessään.

UUSIN HENKILÖTIEDUSTELUN muoto on valokuvaetsintä. Hiltusen mukaan sitä suositellaan erityisesti niille, joiden omainen on kadonnut matkan varrella. Trace the Face –palvelussa (hyperlinkki: https://familylinks.icrc.org/europe/en/Pages/Home.aspx  ) etsijät julkaisevat itsestään kuvan ja kertovat ketä etsivät. Tiedustelijan olinpaikkaa palvelussa ei kerrota.

– Valokuvaetsintä on hyvä tapa tehdä tiedustelua, sillä sitä ei tarvitse kohdentaa tiettyyn maahan. Joskus on käynyt niinkin, että etsijää etsitään jo, eli tiedustelija löytää oman perheenjäsenensä kuvan palvelusta. Ne ovat positiivisia yllätyksiä, Hiltunen kertoo.

Kuvat julkaistaan paitsi verkossa, myös julisteissa, joita voi nähdä esimerkiksi vastaanottokeskuksissa ja maahanmuuttoviraston toimipisteissä. Kadonneita haetaan myös Suomesta.

– Suomessa tiedustelu toimii niin, että olemme yhteydessä maahanmuuttovirastoon tai väestörekisteriin ja kysymme, onko heillä tietoa tästä henkilöstä. Toisissa maissa sitten kuljetaan kylästä toiseen ja etsitään, Hiltunen sanoo hymyillen.

Katkenneen perheyhteyden palauttaminen ja kadonneiden tiedustelu perustuvat Geneven sopimuksiin (hyperlinkki: http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1955/19550008/19550008_5 ). Niiden mukaan Kansainvälinen Punaisen Ristin Komitea voi kerätä tietoja sotavangeista, siviileistä, haavoittuneista ja kuolleista. Sopimusten mukaan jokaisella selkkauksen osallisella on oikeus välittää perheelleen henkilökohtaisia kuulumisiaan ja myös vastaanottaa niitä perheeltään. Vuonna 2016 Punaisen Ristin Komitea sai noin 18 000 etsintäpyyntöä. Noin 5000 kadonnutta löydettiin.

Teksti: Ulriikka Myöhänen

 

Leave a Reply

Your email address will not be published.