03 May

Homoudessa pelottavat erilaisuus, normista poikkeaminen ja yhteisön ulkopuolelle jääminen

 

‒ Oma sukupuoli-identiteetti ja seksuaalinen suuntautuminen voivat muuttua vuosien varrella. Ulkopuolinen ei voi lähteä muuttamaan niitä, vaan ne muuttuvat elämän aikana jos ovat muuttuakseen, sanoo yhteisöpedagogi Pekka Laukkanen. Kuva: Ida Kannisto

 

Seksuaalisuuteen liittyy paljon epävarmuutta ja jännitystä. Yleisiä kysymyksiä ovat, kelpaanko sellaisena kuin olen, löydänkö ketään ja osaanko olla.

 

HERMOSTUTTAA. Päässä pyörii kysymys, sopiiko paikalliseen jalkapallojoukkueeseen. Äijäporukassa omana itsenään oleminen ei tunnu luonnolliselta, eikä sopivia sanoja meinaa löytyä.

Väestöliiton nuorten asiantuntija ja Poikien puhelimen työntekijä Anders Huldén arvelee, että poikien kokemat seksuaalisuuteen ja mahdolliseen erilaisuuteen liittyvät pelot ovat melko yleisiä. Vaikka ilmapiiri yhteiskunnassa on muuttunut sallivammaksi, moninaisuus ei vieläkään ole arkipäivää.

Yhteisöpedagogi Pekka Laukkaselle tunteiden kirjo on tuttu vuosien varrelta. Miehen kanssa parisuhteessa elävä Laukkanen on seitsenkuisen Olivia-vauvan tuore isä. Sateenkaariperheen onni kuuluu äänestä, kun Laukkanen kertoo ylpeänä tyttärestään.

Laukkasen nuoruusmuistot ovat myönteisiä. Päällimmäisenä mielessä on helpotuksen tunne, jonka saivat aikaan ymmärtäväinen ystäväpiiri ja perhe sekä järjestöharrastuksen kautta löytynyt turvallinen ja inhimillinen yhteisö. He antoivat nuoren toteuttaa omaa identiteettiään ja tarpeitaan. Laukkanen on ollut Punaisen Ristin toiminnassa mukana kymmenisen vuotta.

‒ Koskaan ei tarvinnut feikata, mitä on tai kehen on ihastunut tai rakastunut. Itselläni on ollut helppoa.

Homoseksuaalisuus ei kuitenkaan ollut tavanomaista nyt 36-vuotiaan Laukkasen ollessa teini-ikäinen.

‒ Luulen, että pelon tunteita tulee väkisinkin. Itse olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta Itä-Suomesta. Homous ei ollut arkipäivää, ja homot olivat syvällä kaapissa. Omassa nuoruudessa aihe oli tabu, eikä siitä juuri puhuttu.

Vaikka Laukkanen vaikuttaa olevan avoimesti sinut itsensä kanssa, hän kertoo, että vaikeitakin tilanteita on tullut vastaan, eikä omaa seksuaalista suuntautumista ole aina ollut helppo paljastaa. Joskus opiskeluvuosina poikaporukka innostui maanantaiaamuna kertaamaan viikonlopun tapahtumia, kuka kävi naisissa ja kenellä kävi flaksi. Samaan aikaan Laukkasella oli poikaystävä ja hän pohti, miten kertoisi asiasta.

 

EI OLE OIKEAA tapaa tai paikkaa puhua ystäville ja vanhemmille. Laukkanen sanoo, että kertominen saattaa aiheuttaa pelkoa siitä, että kun ei kuulu tiettyyn muottiin, yhteisö voi jättää ulkopuolelleen. Esimerkiksi miehisiä joukkuelajeja on pitkään leimannut ajatus siitä, että lajin parista voidaan sulkea ulos ne, jotka eivät sinne sovi.

Asenteet näyttävät hiljalleen muuttuvan. Viime vuonna koripallojoukkue Espoo United purki silloisen general managerinsa työsopimuksensa tämän julkaistua Twitterissä homovastaisia twiittejä.

‒ Esimerkit vahvistavat, että seurassa ei hyväksytä kiusaamista. Urheilujärjestöt ovat tuoneet tätä esille aktiivisesti.

Sukupuoli ja seksuaalinen suuntautuminen herättävät yhä paljon keskustelua ja jakavat mielipiteitä. Laukkanen huomauttaa, että seksuaalisuudessa ei ole kyse mielipiteestä, vaan ominaisuudesta ja keskeisestä osasta omaa identiteettiä.

Turvallinen ja salliva ympäristö oli Laukkaselle tärkeä apu, kun hän alkoi tarkastella seksuaalisuuttaan.

‒ Kaapista ulos tulemista ei helpota ilmapiiri, jossa moninaisuutta ei arvosteta. Osa jää kaveripiirin tai perheyhteisön ulkopuolelle ja kokee aina olevansa poikkeus. He saattavat ajatella, että ”nyt olen taas ainut, joka ei ole tässä mukana”. Aikuinen on tärkeässä roolissa tiedon tarjoajana ja tukijana.

Laukkanen arvelee, että kouluissa ja nuorisotiloissa työskentelevät kohtaavat yhä enemmän LHBTI-nuoria, eli lesboja, homoja, biseksuaaleja, transihmisiä ja intersukupuolisia. Käsitteisiin liittyy yhä paljon stereotypioita.

Moninaisuus on Laukkasen mukaan fakta, johon nuorten kulttuurissa törmätään. Sen sijaan sitä ei voi varmaksi tietää, miten ja keneen kukin ihastuu. Moninaisuutta tukee se, että kaikkien annetaan näkyä. Näkyvyyttä voi lisätä esimerkiksi esitteiden avulla, joiden kautta nuoret voivat löytää samastumisen kohteita ja huomata, että myös heitä halutaan ymmärtää.

Laukkasen mukaan on tärkeää miettiä myös kielenkäyttöä, kuten sitä miten seksuaalivähemmistöistä ja sukupuolesta puhutaan, jotta kukaan ei joudu esimerkiksi koulun seksuaalivalistustunnilla naurunalaiseksi.

Se että oppitunneilla käsitellään miehen ja naisen välistä seksiä, ei auta kaikkia nuoria. Laukkasen mukaan olisikin syytä välttää ainoastaan heteroseksuaalisuuteen keskittynyttä opetusta. Sukupuolittuneet käsitteet ja käsitykset vahvistavat heteronormatiivista ajattelutapaa.

‒ Yhteiskunnassa on tiukat vaatimukset sille, millä tavalla pitää olla tyttö tai poika. Esimerkiksi lelukuvastot, joissa pojat leikkivät autoilla ja tytöt barbeilla, vahvistavat tätä. Siitä pitäisi päästä eroon. Sen sijaan voisi keskittyä ajatukseen, että nuori kelpaa omana itsenään, olipa minkälainen tahansa.

 

TUTKIMUSTA SIITÄ, miten nuoret kokevat seksuaalisuutensa, on tehty jonkin verran, mutta tarkkoja lukuja aiheesta on vaikea saada. Tulokset vaihtelevat, koska vastaajat ymmärtävät kysymykset eri tavoin, eivätkä kaikki uskalla vastata totuudenmukaisesti edes nimettöminä.

Väestöliiton ylläpitämään Poikien puhelimeen tulee vuodessa noin 10 000 soittoa. Poikien puhelimen Anders Huldénin mukaan homous ja seksuaalisuus ylipäätään näkyvät puheluissa yhtenä teemana. Viime vuonna vajaassa 500 puhelussa aihetta käsiteltiin perusteellisesti, mutta seksuaaliseen suuntautumiseen viitataan jollain tapaa joka päivä.

‒ Usein seksuaalinen suuntautuminen huolettaa poikia ja aiheuttaa heissä epävarmuutta. Moni pohtii, mistä tietää, onko homo vai hetero. Osa taas miettii, onko kaveri homo, ja miten siihen pitäisi suhtautua.

Toisinaan soittajat haluavat tietää, onko homous vaarallista tai jopa sairaus. Huldénin mukaan keskusteluissa korjataan ennakkoluuloja ja väärinkäsityksiä.

Sekä Laukkanen että Huldén toteavat yhteiskunnan ahtaiden normien näyttäytyvän pojille vaativampina kuin tytöille. Huldénin mukaan miehillä on paljon paineita olla tietynlainen mies, kun taas naisilla vaihtoehtoisia rooleja on enemmän.

‒ Esimerkiksi homottelu on yhä osa poikien arkea ja siihen liittyy vallankäyttöä. Samalla se ylläpitää perinteistä asetelmaa. Homofobinen ilmapiiri rakentaa yksipuolista miehen mallia.

Homous voi pelottaa, koska mielikuvat homoseksuaaleista ovat usein kapeita ja ne voivat olla ristiriidassa omien ja muiden asettamien odotusten kanssa. Ongelmia saattaa tulla myös silloin, jos nuorelle ei ole kerrottu homoudesta. Saman sukupuolen edustajista kiinnostuneen nuoren voi olla vaikea hyväksyä omaa seksuaalisuuttaan, jos ainoa oman yhteisön tarjoama malli on heteroidentiteetti.

Huldén huomauttaa, että mustavalkoisen homo‒hetero-asetelman väliin mahtuu vaihtoehtoja.

‒ Jokainen on vapaa määrittelemään itse itsensä. Nykyään nuoret eivät edes ole niin kiinnostuneita määrittelemään itseään. Joskus identiteetin avulla voi olla helpompi hakeutua vertaisporukkaan, mutta kaikille se ei ole tarpeellista.

Huldénin mielestä se, että homouden pelko koskettaa vahvemmin poikia, liittyy sukupuoleen. Heterous on hänen mukaansa keskeisempi peruskivi mieheydessä kuin naiseudessa.

‒ Miesten välinen intiimiys on tuomitumpi asia kuin naisten välinen. Jos miehet istuvat lähekkäin, halaavat tai koskettavat, se on yhteiskunnassa tarkemmin valvottu asia. Asenteissa on kuitenkin tapahtunut muutoksia, ja suhtautuminen vaihtelee esimerkiksi eri kouluissa. Myös kuvat miesten välisestä rakkaudesta ovat hitaasti lisääntyneet.

Paljon edistystä on tapahtunut erityisesti viimeisten kymmenen vuoden aikana. Muutosta tukee myös kehittynyt lainsäädäntö.

‒ Lisäksi pitää muistaa, että seksuaalinen suuntautuminen on vain yksi ominaisuus ihmisessä, Huldén sanoo.

 

Teksti: Ida Kannisto

Leave a Reply, but while doing so Please respect the seven fundamental principles of the Red Cross and Red Crescent Movement (humanity, neutrality, impartiality, independence, voluntary service, unity, universality). Thank you!