29 Nov

Joulu voi ajaa päihteitä käyttävän vanhemman kriisiin, mutta siitä voi löytyä mahdollisuus muutokseen

Suomessa on monia perheitä, joissa alkoholinkäyttö lähtee lapasesta juhlapyhinä. Kuva: Pixabay.com

 

Vanhemman raitis tulevaisuus on lapselle paras joululahja: on parempi olla päihteettömänä koko loppuelämä kuin vain joulunpyhien ajan. Tätä mieltä on perhe- ja päihdeterapeutti Riitta Koivula.

 

JOULUAATTO ON MONESSA perheessä yksi vuoden odotetuimmista päivistä. Lähestyvän juhlan ajatteleminen voi aiheuttaa etenkin perheen pienimmissä jännittynyttä kipristelyä vatsanpohjassa. Aina vatsan nipistely ei kuitenkaan johdu ilosta ja odotuksesta.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) vuonna 2017 esittämän arvion mukaan 70 000 suomalaislasta varttuu perheessä, jossa vanhemmalla on päihdeongelma. THL:n arvio perustuu tietoon hoitoa hakeneista. Todellisuudessa elämä päihderiippuvaisen vanhemman kanssa lienee arkipäivää paljon useammalle lapselle.

− Lapsen näkökulmasta päihdeperheen joulu voi olla monenlainen. Itse olen alkoholistiperheen aikuinen lapsi, ja alkoholi oli lapsuudenkodissani suuressa roolissa. Isä ei kuitenkaan koskaan juonut jouluisin, ja omassa lapsuudessa joulu oli helpotus, kertoo Riitta Koivula.

Koivula on avopäihdehoito Oikeahetken toimitusjohtaja sekä perhe- ja päihdeterapeutti. Perheyrityksen toiminta on lähtöisin perheen omasta toipumiskokemuksesta.

− Myös oma mieheni on päihdeperheen lapsi. Hänessä se on näkynyt siten, ettei joulumieltä oikein ole ollut aikuisenakaan. Ennemmin joulu nostaa pintaan lapsuuden traumat eli pelon, jännityksen, surun ja huolen.

 

JOULU ON ALKON myymälöissä vuoden kiireisintä aikaa, ja jouluviikon aikana Alkossa vierailee arviolta jopa kaksi miljoonaa suomalaista, yhtiö kertoi toissavuonna.

Huolella valittu viini voi olla tarkoitettu juhlaillallisen pariksi tai lahjapakettiin, mutta jos vanhemmista toinen tai molemmat heiluvat koko joulun ajan viinilasi kädessä, perheen joulumieli joutuu koetukselle.

Riitta Koivula sanoo, että lapsella on aina toivo ja usko siitä, että kaikki menee hyvin. Jossain vaiheessa usko rapistuu ja suhtautuminen juhlapyhiin muuttuu kyyniseksi. Monet päihdeperheessä kasvaneet eivät pidä joulusta, ja sille on Koivulan mukaan syynsä.

− Oman mieheni lapsuudessaan joulupukit olivat aina kännissä, ja pukki ennemmin pelottava kuin ilahduttava.

Runsas päihteidenkäyttö voi tehdä lapsen odottamasta juhlasta ilmapiiriltään ikävän ja raskaan, jolloin ruoka ei maistu ja vatsaan koskee.

Myös Koivulan mies on toipunut alkoholisti. Omassa perheessä joulut kuitenkin sujuivat Koivulan mukaan hyvin silloinkin, kun perheen isä vielä joi. Raitistuminen on kuitenkin tuonut perheeseen aivan uudenlaisen joulumielen.

Koivulan mukaan päihderiippuvaisella vanhemmalla saattaa olla halua tarjota lapselle hyvä joulu, mutta sairaus ei laita perhettä etusijalle. Se on läsnä joka tapauksessa, sujuivat juhlapyhät alkoholin kanssa tai ilman sitä.

− Suurin merkitys lapselle on sillä, ettei lähestyvää juhlaa tarvitsisi jännittää tai pelätä, eikä hänen tarvitsisi huolehtia tulevasta.

 

AVOPÄIHDEHOIDOSSA joulu näkyy yleensä vasta juhlapyhien jälkeen, jolloin syyllisyyden tunteet saattavat nousta esille. Koivulan mukaan merkittävät tapahtumat, kuten tapaturma tai muu vahinko, voivat pysäyttää riippuvaisen.

− Toipuminen on mahdollista silloin, kun pysähtyy asian äärelle. Yleensä syynä on kriisi, joka on niin mullistava, että päihteidenkäyttäjä hakeutuu hoitoon.

Osa hakeutuu hoitoon jo ennen joulua. Tällöin syynä voi olla se, että ahdistus kasvaa sitä suuremmaksi, mitä lähemmäksi juhla tulee.

− Joulu on mahdollisuus, sillä se voi kriisiyttää perheen.

Koivula huomauttaa, että toisin kuin usein ajatellaan, alkoholismia sairastavat ovat yleensä perheellisiä ja työssäkäyviä, arvostettuja ihmisiä ja erinomaisia työntekijöitä. Kotona päihdeperheen elämä voi olla hyvin erilaista kuin sen ulkopuolella.

− Paras joululahja, mitä alkoholisti voi lapselleen antaa, on päätös lähteä hoitoon. Se on loppuelämän lahja vanhemmalta, ei vain lupaus olla yksi päivä juomatta.

Teksti: Ida Kannisto

Leave a Reply, but while doing so Please respect the seven fundamental principles of the Red Cross and Red Crescent Movement (humanity, neutrality, impartiality, independence, voluntary service, unity, universality). Thank you!