22 Jan

Juodaan viinaa ja tullaan viisaammiksi vain?

Uutiset

This highly visual article focuses on the consumption of alcohol and drugs in modern-day Finland.

#viskigate, Korkki kiinni, Sata päivää ilman viinaa, Kannabis-ilta, Reindeerspotting, alkoholimainonta, tipaton tammikuu… Nämä termit sekä yllä olevat uutisotsikot kuulostavat varmasti ainakin jokseenkin tutulta jokaisen ei-täydessä mediapimennossa olevat henkilön korvaan, ja syystä – päihteet puhuttavat Suomessa.

Suomi on tuhansien murheellisten laulujen maa, jossa humalahakuinen juominen, kännitapot, alkoholisoituminen ja päihteitä seuraavat muut lieveilmiöt näyttäytyvät yhtä normaalina kuin aamukaurapuuron syöminen. Uudempana tulokkaana alkoholin rinnalle ovat tulleet huumeet, sekä miedommat ja vahvemmat. Suomi profiloituukin monessa keskustelussa hyvin päihdeongelmaiseksi maaksi. Ja väärinkäytöllä ei tunnetusti ole ikärajaa.

Mutta kuinka päihdeongelmainen maa me oikeasti nyt ollaankaan?

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) päihdetilastollisen vuosikirjan mukaan vuoden 2013 alkoholin kokonaiskulutus Suomessa oli noin 52,6 miljoonaa litraa sataprosenttisena alkoholina, ja sen käyttö on vain lisääntynyt pitkällä aikavälillä. Vuonna 2013 49 prosenttia miehistä ja 28 prosenttia naisista sanoi juovansa alkoholia tavallisesti ainakin kerran viikossa, humalahakuisesti hieman vähemmän. Myös huumeiden käyttö on lisääntynyt vuosittain: esimerkiksi opioidien ja amfetamiinin ongelmakäyttäjiä arvioidaan Suomessa olevan jo noin 18 000–30 000, näistä lähes puolet 25–34-vuotiaita. THL sanookin, että huumeongelma on ns. normalisoitunut ja asettunut osaksi päihdeongelman kokonaisuutta.

Alko prosentit

Drugs

Päihdeongelma on siis todellinen – ja kasvava.

Kuitenkin nuorten alkoholin käyttö ja etenkin humalahakuinen juominen ovat vähentyneet 2000-luvulla. Vuonna 2013 tehdyn kouluterveyskyselyn mukaan vähintään kerran kuukaudessa itsensä todella humalaan joi lukiolaisista enää vain noin joka viides ja ammattikoululaisista noin joka kolmas. THL mainitseekin, että humalahakuinen juominen Suomessa oli yleisintä 45–54-vuotiaiden ikäryhmissä. Myös täysin raittiiden nuorten määrä on jatkuvassa kasvussa. Hurraahuutoihin ei meillä kuitenkaan ole ihan vielä varaa – Euroopan laajuisen ESPAD-tutkimuksen mukaan suomalaiset nuoret, vaikka juovatkin keskimääräistä vähemmän, juovat tähän suhteutettuna suurempia määriä kerralla kuin muissa Euroopan maissa. Ääripäät ajautuvat siis yhä kauemmas toisistaan, ja runsaasti juovat nuoret päätyvät useammin käyttämään myös muita päihteitä.

ESPAD_WorldMap

Lukiolaiset

Mutta faktat eivät valehtele. Siinä missä nykyiset keski-ikäiset ja vanhemmat ovat päihteiden käytöllään muovanneet Suomen mainetta surullisen kuuluisaan suuntaan, suomalaiset nuoret ovat yhä aktiivisemmin valitsemassa arjen ilman päihteiden liika- tai väärinkäyttöä.

Myös Suomen Punaisen Ristin tilastot ja kokemukset tukevat edellä mainittuja päätelmiä.
Punainen Risti toimii sekä ehkäisevän että tukevan ja ohjaavan päihdetyön aloilla muun muassa koulu- ja festarityön, nopean viestinnän verkoston, päihdetyön toimintaryhmien sekä muun paikallisen vaikuttamisen keinoin. Tavoitteena on ehkäistä kokeiluja ja käyttöä, lisätä tietoisuutta ja vähentää päihdehaittoja, kyseenalaistaa suomalaista päihdehakuista kulttuuria sekä tukea päihdeasenteiden ja -käyttäytymisen muutosta. Työtä tehdään vapaaehtoisten voimin RAY:n rahoittamana. Punaisen Ristin päihdetyön Varhaisen puuttumisen ja Päihdeneuvoja -kurssien käyneitä vapaaehtoisrekisterissä onkin jo lähes 800. Näistä 800 vapaaehtoisesta noin 30 prosenttia on alle 29-vuotiaita ja määrä kasvaa jatkuvasti.

volunteers chart

SPR vapaaehtoiset

Mikä siis saa nuoret nykyisin paitsi valitsemaan päihteettömämmän arjen myös uhraamaan vapaa-aikaansa päihdetyöhön?

Vastaukset ovat monimuotoisia. Monet ovat lähteneet toimintaan mukaan ystävien houkuttelemana, halusta tehdä hyvää, lisätäkseen kokemustaan ja osaamistaan sekä sen vuoksi, että ovat jo siviilityössään tottuneet toimimaan päihteiden ja niiden käyttäjien kanssa ja täten kokevat että heillä on paljon annettavaa päihdetyölle. Myös omat aikaisemmat negatiiviset kokemukset päihteistä ja niiden käyttäjistä vaikuttavat.

Myös itse päihdetyö, jota nuoret vapaaehtoiset tekevät, on hyvin kirjavaa. Festivaalien jalkautuva työ toki kiinnostaa, mutta nuoria päihdetyön vapaaehtoisia voi tavata myös esimerkiksi koululuokissa ja vanhempainilloissa, erilaisten tapahtumien info-pisteillä, selviämisasemilla ja varusmieskeikoilla antamassa päihdeneuvontaa. Nuoresta iästään huolimatta monet ovat olleet päihdetyössä mukana useita vuosia.

Päihdetyön tärkeydestä kysyttäessä vapaaehtoisten nuorten vastauksissa toistuvat usein samat teemat. Päihteet nähdään suurena ongelmana Suomessa sekä niiden käyttäjille että läheisille. Ja koska esimerkiksi alkoholista saatavat verovarat eivät mitenkään riitä kattamaan päihteistä aiheutuvia kuluja, tukea irtipääsemiseen ja etenkin päihdekeskeisen kulttuurin muuttamiseen tarvitaan myös vapaaehtoisilta. Päihdetyön vapaaehtoisuudessa tärkeää onkin asiakkaiden kohtaaminen inhimillisesti, tasavertaisesti ja moralisoimatta – ihminen ihmisenä.

“Kun joku muu pitää sinua tärkeänä ja kunnioittaa sinua, on sinun helpompi pitää itseäsi tärkeänä, ja näin ollen päihderiippuvuudesta eroon pääseminen on hieman helpompaa”, sanoo 26-vuotias Jenni.

Nuoret näkevät tekemänsä päihdetyön kokonaisvaltaisena, pienillä teoilla suureen kokonaisuuden vaikuttamisena. Ja vaikka ikä tuokin elämänkokemusta, etenkin ennaltaehkäisyssä nuoret pitävät omaa toimintansa tärkeänä.

“Kohderyhmämme on pääasiassa nuoret, joten nuorena pääsemme paremmin vertaiskeskusteluihin ja osaamme samaistua paremmin nuorten maailmaan”, sanoo 28-vuotias Ville.

Myös “avun vastaanottaminen voi ehkäpä olla helpompaa vertaiseltaan ja ikäiseltään – sitä ei silloin nähdä holhoamisena vaan välittämisenä”, miettii Emmi 24 vuotta. 26-vuotiaan Jennin mielestä nuorilla on myös “voima viedä viestiä hauskaa voi olla ilman päihteitäkin eteenpäin ja ylipäätään kyseenalaistaa humala- ja päihdehakuista kulttuuriamme.”

Olisiko siis niin, että nuorissa on Suomen toivo tässäkin asiassa?

Lue lisää SPR:n päihdetyöstä.

Teksi ja kuvat: Riikka Hietajärvi

Lähteet: European School Survey Project on Alcohol and Other Drugs (ESPAD), Monitoring the Future Survey (MTF), Tilastokeskus: Kuolemansyyntilasto, THL: Kouluterveyskysely, THL: Päihdetilastollinen vuosikirja 2014, päihdetyön vapaaehtoisten haastattelut sekä SPR päihdetyön suunnittelija Kati Laitila

Leave a Reply, but while doing so Please respect the seven fundamental principles of the Red Cross and Red Crescent Movement (humanity, neutrality, impartiality, independence, voluntary service, unity, universality). Thank you!