17 Dec

Kauhea nälkä! – Ajatuksia leipäjonosta

Suomen Huolto välitti YK:n Lastenavun tarjoamaa ruoka-apua lastenkodeissa, -seimissä, -sairaaloissa ja kouluissa. Historia.

Ruoka-apua saa Suomessa monenlainen joukko ihmisiä. Sota-aikana otettiin vastaan YK:n Lastenavun tarjoamaa ruoka-apua. Kuva: Erik Blomberg

 Nälkäongelmassa ei ole ensisijaisesti kyse siitä, että ruokaa tuotettaisiin liian vähän. Silti esimerkiksi Suomessa nälkäjonoissa käy joka viikko reilut 20 000 ihmistä. Miten voisimme lyhentää leipäjonoa?

Ei ehkä ole kauaa siitä, kun olet päivitellyt ääneen näläntunnettasi.

Nälkä on arkipäiväinen sana. Kielitoimiston sanakirja määrittelee nälän ravinnontarpeen tuntemukseksi. Nälkä onkin mitä tarpeellisin tunne, sillä sen avulla kehomme viestii meille tarvitsevansa ravintoa. Se ohjaa meitä tekemään elämän kannalta välttämättömiä tekoja – siis syömään.

Jokainen meistä tietää, miltä nälkä tuntuu. Useimmille nälkä on satunnainen, ehkä kiireestä tai huolimattomuudesta johtuva lipsahdus. Käynti jääkaapilla, kaupassa tai ravintolassa, ja tilanne korjaantuu.

Ehkä vähemmän nälästä puhuvat ääneen ne ihmiset, jotka joutuvat ravinnontarpeensa tyydyttääkseen vierailemaan kaupan sijasta leipäjonossa. Tilanteeseen liittyy usein häpeää ja pelkoa siitä, mitä muut ajattelevat. Nälkä mielletään usein köyhien maiden ongelmaksi, ja globaalisti tarkasteltuna näin toki ensisijaisesti onkin. Suomessa leipäjonoissa käy kuitenkin viikoittain arviolta reilut 20 000 ihmistä.

Ruoka-avun piirissä on hyvin monenkirjava joukko ihmisiä: perheellisiä ja yksinasuvia, eläkeläisiä ja opiskelijoita, työttömiä ja pätkätyöläisiä. Leipäjonoihin ihmisiä ajavat esimerkiksi perusturvan alhainen taso, asumisen kalleus ja kasvava työttömyys. Suurimmalle osalle heistä ruoka-apu on selviytymisen kannalta oleellista. Kukaan ei seiso jonossa huvikseen tuntikaupalla.

Virallisesti tällaista tilannetta ei pitäisi olla olemassakaan pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa, jossa valtion tehtäväksi on ymmärretty ihmisarvoisen ja arvokkaan elämän turvaaminen jokaiselle. Vastuu viimesijaisesta sosiaaliturvasta on osittain siirtynyt valtiolta kolmannelle sektorille. Alun perin leipäjonojen piti olla väliaikainen hätäapu 90-luvun vaikeina vuosina, mutta niiden tarve ei sittemmin ole poistunut.

Nälkäongelma on maailmanlaajuinen ja monimutkainen vyyhti. Seuraavat kolme seikkaa ovat isoja taustatekijöitä, joihin yksittäinen ihminen voi kuitenkin omalta osaltaan vaikuttaa.

1. Ilmastonmuutos pahentaa ongelmaa

Ilmastonmuutos on valtaisa haaste myös riittävän ravinnon näkökulmasta. Väestönkasvun myötä myös ruoan kysyntä kasvaa, mutta uusien laidunmaiden raivaaminen on uhka luonnon monimuotoisuudelle. Jo nykyisellään ruoantuotanto tuottaa merkittävän osan päästöistä. Erityisen ongelmallista on lihantuotanto: karjataloudesta syntyy jopa suuremmat kasvihuonekaasupäästöt kuin liikenteestä, ja eläinten ravintoa viljellään pelloilla, joilla voitaisiin kasvattaa ruokaa suoraan ihmisille.

→ Mitä minä voin tehdä?

Syö kasvispainotteisesti. Pidä ainakin yksi kasvisruokapäivä viikossa. Tutustu kasviperäisiin proteiinilähteisiin, kuten quorniin tai tofuun. Lihaa ympäristöystävällisempiä proteiininlähteitä kehitetään jatkuvasti lisää: lähitulevaisuudessa lautaselta saattaa löytyä hyönteisiä tai nyhtökauraa. (linkki: http://tutkijayrittaja.fi/taydellinen-proteiini-joka-viela-pelastaa-ilmaston/)

2. Ruokaa menee hukkaan koko ajan

Syömäkelpoisen ruoan haaskaukselle pitää saada stoppi. Nälkäongelmassa ei ole ensisijaisesti kyse siitä, että ruokaa tuotettaisiin liian vähän. Globaali elintarvikejärjestelmä on tehoton: Ruokahävikkiä syntyy tuotantoketjun jokaisessa vaiheessa, aina pellolta kuljetukseen ja jalostuksesta kauppaan. Järjestelmän korjaaminen vaatii ylikansallisia ratkaisuja, mutta yksittäinen kuluttaja voi kuitenkin vaikuttaa suoraan ketjun viimeisessä vaiheessa syntyvään ruokahävikkiin: merkittävä osa ruokahävikistä on kotitalouksien, siis tavallisten kuluttajien aiheuttamaa.

→ Mitä minä voin tehdä?

Suunnittele kauppalista ennakkoon. Pidä jääkaappi ja ruokakaapit siisteinä, jolloin vilkaisu riittää kertomaan, mitä kotona jo on. Jos kokkaamaasi ruokaa jää yli, pakasta se tai tuunaa tähteistä seuraavan päivän ruoka.

3. Politiikka voisi puuttua syihin

Tilanne, jossa kansalaisjärjestöt ja kirkko jakavat ruokaa sitä tarvitseville, voi antaa poliitikoille tilaisuuden olla asiasta hiljaa. Kansalaiset voivat vaatia puolueilta ja kansanedustajilta puuttumista suomalaisten leipäjonojen perimmäisiin syihin: köyhyyteen, eriarvoistumiseen, asumisen kalleuteen ja niin edelleen.

→ Mitä minä voin tehdä? 

Pidä meteliä. Lähesty poliitikkoja sähköpostitse, sosiaalisessa mediassa tai yleisötapahtumissa ja tenttaa heiltä näkemyksiä leipäjonoista ja ratkaisuista. Leipäjonoihin vaikuttavia päätöksiä tehdään niin kuntien, eduskunnan kuin EU:nkin tasolla.

 

Kestävien ja inhimillisten ratkaisujen saavuttaminen vie aikaa, ja siihen asti tuhannet ihmiset joutuvat turvautumaan ruoka-apuun. Joulu voi olla etenkin vähävaraisille lapsiperheille erityisen hankalaa aikaa, ja siksi Suomen Punaisen Ristin ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton perinteinen Hyvä Joulumieli -keräys avustaa vaikeassa elämäntilanteessa olevia lapsiperheitä jakamalla lahjakortteja ruoan hankkimiseen. 

Yksittäinen keräys, kampanja tai lahjoitus ei poista ongelmaa. Pienikin teko voi kuitenkin yksittäisen perheen näkökulmasta olla merkittävä. Hyvä Joulumieli -keräys voi taata joulurauhan perheille, joille täysi jääkaappi ei ole itsestäänselvyys

Lisätietoa keräyksestä täällä: https://www.punainenristi.fi/hyva-joulumieli

 Muista myös Facebookin Jouluapua –ryhmä.

Teksti: Irina Herneaho

Lähteet:

Hyvä ja paha ruoka. Ruoan tuotannon ja kuluttamisen vaikutukset. (2012) Toim. Tuija Mononen ja Tiina Silvasti.

Kuka seisoo leipäjonossa? Ruoka-apu 2010-luvun Suomessa. (2014) Maria Ohisalo ja Juho Saari.

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n raportti Livestock’s long shadow. (2006)

YK:n ympäristöjärjestö UNEPin raportti The environmental food crisis. (2009)

Leave a Reply, but while doing so Please respect the seven fundamental principles of the Red Cross and Red Crescent Movement (humanity, neutrality, impartiality, independence, voluntary service, unity, universality). Thank you!