15 Nov

Kolumni: Pelot ovat osa elämää – ja niin kuuluukin

Kuva: Ulriikka Myöhänen

 

Sydän tykyttää, korvissa humisee ja mieli kirkuu ‘pakene!’. Jokainen tietää, miltä kauhu tuntuu. Pelko voi lamauttaa täysin tai pelastaa monelta.

 

UISKENTELEN kaikessa rauhassa kapeassa solassa, kun yhtäkkiä ymmärrän olevani virran vietävissä ja syvissä vesissä.

Missioni on uida Ruotsiin. Katson kauhuissani, miten isolta edelläni puksuttava Silja Line näyttää.

Älä antaudu laivan imuun, älä antaudu, toistelen itselleni samalla kun räpiköin mieli säpäleinä.

 

UNI on toistunut lapsuudesta asti. Nykyään katselen sitä nahkalapuiltani muutaman kerran vuodessa. Vaikka tiedän, miten kaikki päättyy, olen silti ahdistunut.

Pelkään vettä. En niin, että pelkäisin hypätä uima-altaaseen tai polskia käsipohjaa ranta-aallokossa. Pelkään vettä sen syvimmässä olemuksessa: mustanpuhuvana, kylmänä ja loputtomana aallokkona.

Suomalainen pelkää eniten, että hän tai joku hänen läheisensä sairastuu vakavasti. Suomalaiset kärsivät myös kuolemanpelosta, joka kohdistuu paitsi omaan itseen, myös läheisiin (Terve.fi). Vattenfallin tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaislapset pelkäävät sairastumisen lisäksi esimerkiksi terrorismia ja onnettomuuteen joutumista.

Oma veteen liittyvä kauhuni on nimenomaan sekoitus kuolemanpelkoa ja huolta onnettomuuteen joutumisesta. Pelkoon liittyy myös ripaus luonnon voiman kunnioitusta.

Kuva: Ulriikka Myöhänen

 

PELOILLE on monia syitä. Taustalla voi olla lapsuuden tai aikuisuuden traumoja, pelottavia uutispätkiä tai ennakkoluuloja. Sydämentykytykset voivat olla niin aiheellisia kuin aiheettomia. Joskus tieto ruokkii pelkoa, toisinaan taas hälventää pelon tunnetta.

Omat pelkoni saattavat johtua siitä, että tutustuin uppoavan Titanicin tarinaan vähän liian nuorena. Tai sitten eräs aikuisiän snorklausreissu Punaisella merellä sai mielen järkkymään. Laiva pullotti väkeä ja snorklauspaikan aallot meinasivat viedä mukanaan. Pelastusliivitkin uupuivat.

Pahimmillaan pelkääminen voi estää ihmistä tekemästä asioita. Niin sanottu terve pelko voi kääntyä fobiaksi, jolloin pelko kohdistuu tiettyyn asiaan tai tilanteeseen ja on suhteettoman suurta, hallitsevaa ja  jopa epärealistista (Terveyskirjasto.fi). Ihminen saattaa pelätä korkeita ja ahtaita paikkoja, nielemistä, hämähäkkejä tai vaikkapa itse pelon tunnetta.  

Parhaimmillaan pelko saattelee ihmisen ulos palavasta talosta ja estää istumasta rattijuopon kuljettamaan autoon. Taistelutahto puolestaan pakottaa pelokkaan kohtaamaan pahimmat painajaisensa – olipa kyse esiintymisestä, tunteiden tunnustamisesta tai läheisen kuolemasta.

 

UNESSANI minut valtaa helpotus, kun alan tunnistaa tuttuja rantoja ja saaria. Sama maisema on nähtävissä, kun ruotsinlaiva aamuauringon paisteessa lipuu kohti Tukholman satamaa.

Pelkääminen on luonnollista. Ihmislajia ei itse asiassa olisi olemassa ilman pelkoa. Pelon tunne ja sitä seuraava taistelutahto ovat auttaneet meitä läpi historiamme selviämään erilaisista uhkaavista tilanteista.

Ruotsiin en silti lähtisi uiden.

Teksti ja kuvat: Ulriikka Myöhänen

 

Leave a Reply, but while doing so Please respect the seven fundamental principles of the Red Cross and Red Crescent Movement (humanity, neutrality, impartiality, independence, voluntary service, unity, universality). Thank you!