27 Dec

Kolumni: Teetkö uudenvuodenlupauksia vain itseäsi ajatellen? Lupaus pitää paremmin, jos sen rikkominen vaikuttaa myös muihin ihmisiin

Lupaukset on helpompi pitää, jos ne vaikuttavat muihin ihmisiin. Kuva: Ulriikka Myöhänen

 

Onnistunut uudenvuodenlupaus syntyy, kun uskaltaa katsoa omia heikkouksiaan silmästä silmään.

 

TÄNÄ VUONNA en kysynyt ystäviltäni, millaisia uudenvuodenlupauksia he aikovat tehdä. Sen sijaan pyysin heitä pohtimaan, mitä he toivoisivat jonkun muun lupaavan. Vastaukset olivat seuraavanlaisia:

“Koska aina voi toivoa suuria, niin haluisin et jokainen suomalainen lupaisi tahollaan antaa ensi vuonna toiselle ihmiselle mahdollisuuden tämän taustasta, ajatuksista tai ulkonäöstä huolimatta ja kuunnella hetken, mitä tällä on sanottavaa. Koska jos tämä maa ja maailma jotain kaipaavat, niin dialogia.”

“Työkavereiden (erityisesti yhden tietyn) pitäisi luvata ottaa muut työtoverit huomioon ja huolehtia työpaikan yleisestä siisteydestä. Pienillä arkipäiväisillä teoilla on suuri vaikutus työympäristön ilmapiiriin.”

“Jokaisen suomalaisen päättäjän pitäisi tehdä lupaus, että tulevana vuonna tekee kaikkensa ajaakseen eteenpäin rohkeita päätöksiä, jotka tukevat kestävää kehitystä ja hidastavat ilmastonmuutosta.”

 

HYVIÄ toiveita. En tiedä teistä, mutta itse olen tehnyt uudenvuodenlupauksia lähinnä vain omaa itseäni silmällä pitäen.  

Joulun jälkeisessä konvehtiähkyssä olen luvannut, etten syö karkin karkkia koko tammikuussa. Notkuvien ruokapöytien äärellä olen lohduttautunut sillä, että ensi kesänä olen supertikissä. Hutaisemalla kirjoitetun vuoden viimeisen kouluesseen jälkeen olen vannonut, että keväällä skarppaan ja saan parempia arvosanoja.

Suoraan sanottuna en edes muista, miten kyseisten lupausten kanssa kävi. Karkkia syön edelleen. Supertikissä en ole koskaan ollut, mutta liikkumisesta olen aina pitänyt. Ajan myötä olen myös ymmärtänyt, ettei arvosanoissakaan tarvitse aina tavoitella kuuta taivaalta.

 

SEURAAVAKSI tärkeä kysymys, olitpa sitten työkaveri, päättäjä tai ihan vain tavallinen talliainen. Tunnistitko itsesi ystävieni toiveista?

Lokeroitko ihmisen hänen ulkonäkönsä tai sanomistensa perusteella? Jätätkö teepussin työpaikan tiskipöydän reunalle? Panetko toistuvasti omat kulutustarpeesi ympäristön edelle?

Jäin nimittäin miettimään, pitäisikö meidän haastaa tapaamme tehdä uudenvuodenlupauksia.

Se tarkoittaisi, että iänikuisten dieettilupausten sijaan katsoisimme silmästä silmään omia sosiaalisia heikkouksiamme tai niitä käyttäytymisen kaavoja, joihin olemme kangistuneet. Uskaltaisimme ymmärtää, miten tapamme vaikuttavat vuorovaikutussuhteisiimme ja ympäristöömme.

Ehkä uudenvuodenlupaukset olisivat helpompia pitää, jos ne rikkoessaan ei pettäisi vain itseään vaan myös työkaverit, äänestäjät tai kaikki maapallon muut asukkaat ja eliöt.

Lupaus viettää enemmän aikaa teekupin äärellä keskustellen voi olla hyvä ja toivottu asia. Kuva: Ulriikka Myöhänen

 

LUPAUKSIA tehdessään pitää muistaa olla armollinen ja kohtuullinen. Liian raju lupaus ja elämänmuutos tuskin pitävät. Rikotusta sopimuksesta tulee vain paha mieli ja tunne, ettei tämä tälläkään kertaa onnistunut.

Siksi pienet, muutosta maltillisesti eteenpäin vievät lupaukset ovat parempia. Miten olisivat esimerkiksi:

Lupaan ensi vuonna kuunnella ystäviäni paremmin erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa olemme eri mieltä.

Lupaan kehua työkavereitani, kun he tekevät hyvää työtä. Kannustan myös vaikeuksissa.

Lupaan hyvittää lentomatkojeni ilmastopäästöt.

 

Teksti ja kuvat: Ulriikka Myöhänen

 

Leave a Reply, but while doing so Please respect the seven fundamental principles of the Red Cross and Red Crescent Movement (humanity, neutrality, impartiality, independence, voluntary service, unity, universality). Thank you!