14 Jan

Miltä näyttää avustustyön tulevaisuus?

Tulevaisuuden suuntaa ennakoivat megatrendit luovat humanitaariselle avulle uusia mahdollisuuksia, mutta asettavat samalla toiminnalle reunaehtoja. Punaisen Ristin kansainvälisen komitean ICRC:n muutaman vuoden takainen tulevaisuuskatsaus on edelleen polttavan ajankohtainen. Sen mukaan inhimillisyyttä tarvitaan, kun kriisit monimutkaistuvat ja kybersodankäynti hämärtää vastuun. Listasimme avustustyöhön vaikuttavat keskeisimmät megatrendit.

SPR:n rahoittama CBHFA -ohjelma pyrkii parantamaan kylien elinoloja ja katastrofikestävyyttä. Daw Paw Ka Lay -kylä sijaitsee lähellä Loikawia, Kayah State, Myanmar.

Tulevaisuudessa ennakoinnin merkitys korostuu, kun erilaiset kriisit kietoutuivat toisiinsa. SPR tukee muun muassa Myanmarissa sekä kylien elinolojen että katastrofikestävyyden kohentamista. Kuva: Jarkko Mikkonen / Suomen Punaisen Ristin kuva-arkisto

1. Kriisit limittyvät: ilmastonmuutos, köyhyys ja konfliktit

Vuonna 2011 Japanissa sattui maan historian voimakkain maanjäristys, jonka nostattama tsunami teki valtaisaa tuhoa ja sai aikaan ydinvoimalaonnettomuuden Fukushimassa. Tapaus on esimerkki siitä, miten yksi katastrofi voi synnyttää uusia. Kansainvälisen humanitaarisen avun järjestelmän pitää osata varautua tämäntyyppisiin tilanteisiin, vaikka ne vaikuttaisivatkin epätodennäköisiltä.

Erilaiset kriisit kietoutuvat toisiinsa: usein konfliktit leimahtavat ja pitkittyvät alueilla, joissa on jo valmiiksi köyhyyttä, pulaa vedestä ja ravinnosta ja jotka ovat erityisen alttiita luonnonmullistuksille. Väestönkasvu kärjistää ongelmia, kun kilpailu jo ennestään niukoista resursseista kiihtyy.

Ilmastonmuutoksen myötä luonnonkatastrofeja sattuu tulevaisuudessa yhä enemmän, ja ne ovat todennäköisesti myös entistä tuhoisempia. Pariisin ilmastosopu luo uskoa siihen, että kaikkein vakavimmilta seurauksilta vältytään, mutta sään ääri-ilmiöt yleistyvät silti. Ympäristön tuhoutuminen kiihdyttää kaupungistumista ja ajaa ihmisiä pakolaisiksi. Kaikkein haavoittuvimmassa asemassa ovat ihmiset, jotka eivät pääse pakenemaan, ja tähän tulee löytää ratkaisuja.

2. Globaalit valtasuhteet muuttuvat – miten käy rahoituksen?

Uusien taloudellisten mahtien nousun myötä länsimaiden poliittinen painoarvo vähenee. Moni valtio siirtyy avun vastaanottajasta humanitaarisen toiminnan rahoittajaksi ja kehittäjäksi. Koko humanitaarinen järjestelmä on rakennettu ja sitä on edelleen kehitetty lähinnä länsivetoisesti. Parhaimmillaan uusien valtioiden profiilin nousu voi demokratisoida järjestelmää ja tuoda paremmin kuuluviin kehittyvien maiden ääntä.

Yhteistyö voi kuitenkin osoittautua hankalaksi, jos apua ohjaavista periaatteista, arvoista ja tavoitteista ei päästä yhteisymmärrykseen. Valtiot voivat yrittää hyödyntää humanitaarista apua edistääkseen erilaisia taloudellisia tai ulkopoliittisia tavoitteitaan. Humanitaarisen avun politisoituminen on riski, joka erilaisten humanitaaristen toimijoiden on syytä tiedostaa. Ilmiö ei kuitenkaan ole uusi, ja eri osapuolet ovat ennenkin yrittäneet valjastaa apua omien agendojensa saavuttamiseksi. Uusien toimijoiden mukaantulo tekee ilmiön kuitenkin näkyvämmäksi ja pakottaa humanitaarisen työn tekijöitä arvioimaan toimintaansa monipuolisemmin.

Heikko talouskehitys ja väestön ikääntymisen myötä kasvavat sosiaalimenot kehittyneissä valtioissa herättävät huolen siitä, että tällaiset valtiot vetäytyvät pitkäkestoisesn kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun rahoituksesta. Tästä on jo viitteitä: esimerkiksi Suomi leikkasi vastikään rajusti kehitysyhteistövarojaan. Jos näin käy laajemmassa mittakaavassa, nousevilta talousmahdeilta odotetaan suurempia panostuksia niin humanitaarisen järjestelmän rahoitukseen kuin sen kehittämiseenkin. Todennäköistä on, että järjestelmä käy läpi muutoksia, mutta niiden suuruus jää vielä arvailujen varaan. Yksi mahdollisuus on, että apua koordinoidaan vähemmän kansainvälisten järjestöjen kautta ja enemmän valtioioiden kahdenvälisenä apuna.

3. Tieteen ja teknologian kehitys voi mullistaa kaiken

Kuka olisi osannut ennustaa, kuinka mullistavaksi keksinnöksi internet osoittautuisi? Teknologian ja tieteen kehitys muuttaa myös tulevaisuudessa maailmaa tavoilla, joita ei voi täysin ennakoida. Jotkin murrokset ovat jo täydessä käynnissä: Ihmiset ja yhteisöt eri puolilla maailmaa ovat yhä enemmän yhteydessä toisiinsa. Valtamedian painoarvo heikkenee, ja ihmiset viestivät, jakavat informaatiota ja mielipiteitä suoraan toisilleen, ilman välikäsiä. Sosiaalisen median kultakausi jatkuu, ja lähes koko maailman kattavat mobiiliverkot avaavat uusia mahdollisuuksia viestiä ja saada paikalle apua kriisitilanteissa. Lisääntynyt tieto kannustaa kansalaisia myös lisääntyvään toimintaan, mikä voi hyödyttää humanitaarisia järjestöjä.

Vaikka tiede ja teknologia voivat auttaa ratkaisemaan suuria ongelmia, myös uudenlaisia uhkia ilmaantuu. Esimerkiksi sotateknologian kehitys herättää kysymyksen vastuuvelvollisuudesta: miehittämättömät lennokki-iskut tappavat siviilejä, mutta eivät aseta hyökkäävää osapuolta vaaraan. Myös ei-valtiolliset toimijat voivat päästä käsiksi tuhoisampaan aseteknologiaan, mikä lisää tuhoisten terrori-iskujen mahdollisuutta. Kyberiskut ja -sodat ovat todellinen uhka yhteiskunnissa, jotka ovat hyvin riippuvaisia tietoverkoista. Humanitaariset järjestöt eivät välttämättä ole varautuneet tämän kaltaisiin kriisitilanteisiin, ja siksi tarve uudelle asiantuntijuudelle kasvaa.

4. Auttajat lisääntyvät, vastuu pirstaloituu

Perinteisen, puolueettomuuden ihanteeseen nojautuvien humanitaaristen toimijoiden lisäksi avustustyötä tulevat tekemään tulevaisuudessa yhä useammat tahot. Toiminta saa erilaisia muotoja riippuen siitä, onko vetovastuussa kattaviin toimiin tähtäävä YK, voittoa tavoitteleva yritys vai energiapoliittisia intressejään ajava valtio. Myös järjestökentällä toimijat lisääntyvät, mikä voi hankaloittaa yhteisen sävelen löytämistä. Toisaalta järjestöjen erilaiset painotukset voivat osoittautua eduksi.

Kun humanitaaristen toimijoiden kenttä pirstaloituu, kysymys vastuusta korostuu. Toisin kuin poliitikot, humanitaariset toimijat eivät toimi äänestäjien mandaatilla. Toiminnan läpinäkyvyys on parantunut, mutta jatkossa on huolehdittava entistä päättäväisemmin siitä, että paikallisten ihmisten äänet kuuluvat kriisin keskellä. Avun vastaanottajia ei tule kohdella passiivisina uhreina vaan aktiivisina toimijoina, jotka tuntevat omat tarpeensa ja tilanteensa paremmin kuin yksikään ulkopuolinen.

5. Ennakointi voi pelastaa henkiä

Mediassa näkyvyyttä saavat äkilliset katastrofit, ja tällaisissa tapauksissa avustusten kerääminen käy helpommin. Hiljaiset, hitaasti kytevät kriisit jäävät vähemmälle huomiolle, vaikka inhimillinen hätä on yhtä todellinen. Median kiinnostus katastrofeihin myös lopahtaa nopeasti, mutta paikallisten ihmisten ja kansainvälisten järjestöjen ponnistelu jatkuu kuitenkin paljon pitempään. Jälleenrakentaminen ja vakauden saavuttaminen voivat olla valtaisia haasteita, jotka vaativat riittävät resurssit.

Humanitaarisen työn onnistumisen kannalta on tärkeää ymmärtää kriisin tai konfliktin syitä. Yksioikoiset tulkinnat johtavat todennäköisesti väärään diagnoosiin, ja silloin voidaan päätyä hoitamaan taudin sijasta oireita. Myös yllättäviltä vaikuttavilla tapahtumilla on oma historiansa ja kehityskulkunsa: lopulta harva kriisitilanne syntyy tyhjästä. Esimerkiksi Eurooppaan viime vuonna pyrkineet pakolaiset ovat ensin saattaneet paeta kotimaansa konfliktia ja viettää sen jälkeen pitkiäkin aikoja pakolaisleireillä, joilla ei ole ollut riittävästi resursseja inhimillisten olosuhteiden tarjoamiseen.

Kaikkein inhimillisintä on ehkäistä katastrofeja ja panostaa yhteiskuntien ja yhteisöjen vakauteen sekä omavaraisuuteen. Humanitaaristen järjestöjen onkin kehitettävä kykyään varautua kriiseihin. Tällainen työ ei ehkä ole mediaseksikästä, mutta sitäkin tarpeellisempaa. Päävastuu ennaltaehkäisyssä on kuitenkin poliittisilla päättäjillä ja instituutioilla humanitaaristen järjestöjen rooli on ennen kaikkea tarjota tukea paikallisille toimijoille ja tarvittaessa tulla apuun, jos politiikka epäonnistuu.

Teksti: Irina Herneaho

Lähteet:

International review of the Red Cross. (2011) Humanitarian debate: Law, policy, action. The future of humanitarian action.

Hyvän tekeminen ja valta. Humanitarismin kriittistä tarkastelua. (2013) Toimittanut Frank Johansson. Gaudeamus. 

Leave a Reply, but while doing so Please respect the seven fundamental principles of the Red Cross and Red Crescent Movement (humanity, neutrality, impartiality, independence, voluntary service, unity, universality). Thank you!