02 Feb

”Nuoret leimataan turhan usein ongelmaksi”

Leena Suurpää arvelee, että yhteiskunnan muuttuessa yhä monikulttuurisemmaksi on entistä hankalampaa määritellä hyvinvointia yksioikoisesti. Muutos koskee erityisesti nuoria, sillä suurin osa Suomeen muualta muuttaneista on nuoria ja lapsiperheitä. Kuva: Leena Ruotsalainen

 

Suomalaisten nuorten hyvinvointi on eriytynyt. Leena Suurpään mielestä hyvinvoinnissa on kyse myös sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta.

 

‒ Nuorella sukupolvella on monella mittarilla katsottuna vaativa tilanne tällä hetkellä, sanoo nuorten turvatalotoiminnan tuore johtaja Leena Suurpää.

Nuorempi sukupolvi on pärjännyt edeltäjäänsä paremmin läpi satavuotiaan Suomen historian. Suurpään mukaan maan kasvutarina hyvinvointivaltioksi on sellainen, että nuoret ovat pystyneet liikkumaan sosiaalisesta asemasta toiseen. He ovat yleensä päässeet vakavaraisempiin ja parempiin asemiin kuin vanhempansa.

Nyt sosiaalinen liikkuvuus on selvästi vähentynyt. Perhetaustalla ja asuinympäristöllä näyttää olevan paljon vaikutusta siihen, miten nuoren elämä asettuu aikuisena. Suurpään mukaan monet tutkimustulokset viittaavat siihen, että hyvinvointivaltio ja sen järjestelmät eivät pysty kuromaan erilaisista taustoista tulevien eroja umpeen.

Suurpää huomauttaa, että nuorille voi olla henkisesti iso asia, jos he eivät enää pärjää samalla tavalla kuin vanhempansa. Muutos vaikuttaa koko yhteiskunnan ilmapiiriin, ajatuksiin tulevaisuudesta ja siihen, miten nuoret kokevat olevansa osa yhteiskuntaa. Iso kysymys on, miten tärkeinä nuorten asiat yhteiskunnassa nähdään.

‒ Nuorten ikäpolvi on suhteellisen pieni, eikä alkuunkaan valtaväestö tässä maassa.

 

NUORTEN ARVOJA ja asenteita selvittävän Nuorisobarometrin mukaan nuorten kokemus siitä, kuuluvatko he suomalaiseen yhteiskuntaan ja onko heillä siellä arvokas paikka, on laskenut. Samalla on laskenut yhteenkuuluvuudentunne ja kokemukset siitä, että läheisiin voi luottaa.

Näiden tulosten äärelle pitäisi Suurpään mielestä pysähtyä.

‒ Kun nuorilta kysytään, mistä syrjäytyminen johtuu, he nostavat itse vahvasti esiin ystävien puutteen. Nuorten hyvinvointia arvioitaessa pitäisi muistaa katsoa heidän arkeaan kokonaisuutena: esimerkiksi onko nuorten elämässä luottamuksellisia kavereita tai perheenjäseniä. Vankka luottamus kanssaihmisiin ei rikkoudu tai synny hetkessä, vaan periytyy tutkimusten mukaan sukupolvelta toiselle.

Suurpää pitää huolestuttavana, että nuoret leimataan turhan usein ongelmaksi.

‒ Nuorilla voi olla ongelmia sen kanssa, miten yhteiskunnan järjestelmä kohtaa omien tarpeiden ja toiveiden kanssa, mutta nuoret sinänsä eivät ole ongelma. Tällainen ajattelu leimaa nuoria, eikä taatusti vahvista heidän kokemustaan siitä, että he ovat tarpeellinen ja arvokas osa yhteiskuntaa.

Suurpään mukaan nuorilla on niin heikko kokemus siitä, pääsevätkö he vaikuttamaan paikalliseen päätöksentekoon, ettei voida puhua vahvasta sukupolvien välisestä demokratiasta. Sen takia huomiota pitääkin kiinnittää enemmän siihen, että nuoret otetaan mukaan yhteiskunnan eri kentille toimijoina, eikä vain toiminnan kohteina.

 

SUURPÄÄ HALUAISI nuoret mukaan nykyistä vahvemmin myös hyvinvoinnin kehittämiseen. Siten palveluista olisi mahdollista tehdä sellaisia, joita nuoret oikeasti tarvitsevat ja jotka he kokevat mielekkäiksi, helposti lähestyttäviksi ja luotettaviksi. Samalla vahvistuisi nuorten suhde yhteiskuntaan.

Moni asia on Suomessa kuitenkin hyvin. Suomalaisten nuorten yhteiskunnallinen tietotaito on huippuluokkaa ja nuoret luottavat kansainvälisesti vertailtuna melko vankasti instituutioihin politiikasta poliisiin. Tehtävää on vielä siinä, miten luottamus saadaan käännettyä oma-aloitteiseksi toiminnaksi.

Tammikuussa hyväksytyn uuden nuorisolain mukaan nuoria ovat kaikki alle 29-vuotiaat. Joukossa on Suurpään mukaan paljon nuoria, joilla asiat ovat hyvin. Sen sijaan niillä nuorilla, joilla on elämässään ongelmia, on niitä yleensä useita.

‒ Hyvinvoinnin näkökulmasta suomalaiset nuoret eriytyvät.

Usein erilaiset ongelmat kietoutuvat vahvasti toisiinsa. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että esimerkiksi köyhyys liittyy tiukasti sosiaaliseen hyvinvointiin. Taloudellisesti heikoista oloista tuleva nuori jää helposti yhteiskunnan ulkopuolelle myös sosiaalisesti: hänen on vaikeampi päästä kavereiden suosioon ja löytää harrastuksia. Lisäksi poliittinen vaikuttaminen on kytköksissä taloudelliseen tilanteeseen.

‒ Eriarvoisuus kasautuu tietyille nuorille ja heidän perheilleen. Esimerkiksi taloudellinen eriarvoisuus näkyy Nuorisobarometrissa ylisukupolvisena ilmiönä. Hyvin toimeentulevat nuoret tapaavat ystäviään useammin, kokevat vähemmän yksinäisyyttä, onnistuvat koulussa paremmin sekä voivat harrastaa enemmän ja monipuolisemmin kuin vähävaraisemmat tai muutoin syrjään jääneet nuoret.

Suurpään mukaan on tavanomaista, että yhteiskunnassa pyritään aina löytämään oire, jota aletaan hoitaa. Oireen takana on kuitenkin kokonainen ihminen, jota ei pitäisi unohtaa.

‒ Kukaan nuori ei ole vain palvelujen asiakas. Pitää sitoutua auttamaan ja tukemaan nuorta ja hänen sosiaalisia verkostojaan, eikä vain korjaamaan ongelmaa.

Hyvinvointia arvioidaan usein erilaisten mittareiden avulla, kuten tarkastelemalla, onko nuori koulutusjärjestelmän sisällä tai onko hänellä työpaikka ja asunto. Sen sijaan, että rastitetaan toteutuvat kohdat ja arvioidaan hyvinvointia yksinomaan niiden perusteella, olisi Suurpään mukaan hyvä nostaa katse isompiin asioihin.

‒ Kyse ei ole vain siitä, ovatko nuoret kiinnittyneet yhteiskunnan järjestelmiin, kuten kouluun ja työhön. Tärkeää on myös se, miten he kokevat kuuluvansa yhteiskuntaan, kokevatko he yhteiskunnan oikeudenmukaiseksi ja onko heillä mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä ympärillä tapahtuu.

 

Teksti: Ida Kannisto

Leave a Reply, but while doing so Please respect the seven fundamental principles of the Red Cross and Red Crescent Movement (humanity, neutrality, impartiality, independence, voluntary service, unity, universality). Thank you!