11 Aug

”Parempi nähdä maailmaa omin silmin”

23-vuotiaat nuoret miehet, Lauri Ketonen ja Antti Aittola, ovat kotiutumassa pitkältä ja opettavaiselta matkalta. Kaksi vuotta ja noin 25 000 kilometriä siinä meni, mutta nyt he ovat pyöräilleet maapallon ympäri. Soitimme maailmanmatkaajille ja tenttasimme heiltä, miten pyöräseikkailu muuttaa käsitystä maailmasta, Suomesta ja matkustamisesta.

Jos vertaatte itseänne nyt ja ennen matkaa, niin mikä muuttui?

Lauri: Ennen lähtöä valitin usein asioita, joihin olisi ollut helppo tehdä muutos. Matkan aikana opin, että kaikki järjestyy, eikä asioita kannata jäädä murehtimaan. Opiskelupaikan saaminen Suomessa ja muut isotkin kysymykset järjestyvät kyllä, kun pysyy itse aktiivisena.

Antti: Lähtiessäni olin ehkä hieman kapinallinen. Kun joku esimerkiksi varoitteli maista, joihin ei turvallisuuden takia kannata mennä, mielenkiintoni päinvastoin lisääntyi. Ajattelin, että kaikki ei voi olla niin huonosti kuin tarinat kertovat. Halusin nähdä kaiken omin silmin, ja opinkin että maailma on oikeastaan tosi turvallinen paikka. Ihmiset ovat samanlaisia, olet sitten missä päin maailmaa tahansa.

Miltä kotimaa ja sen ongelmat tuntuvat paluun jälkeen?

Antti: Muistan matkalla lukeneeni Facebookissa keskustelua, jossa valiteltiin yksittäistä kuoppaa Hämeentiessä. Se tuntui jotenkin hassulta. Suomi on monin tavoin niin täydellinen paikka, että pieniin valituksen aiheisiin on nyt vähän vaikea samaistua.

Lauri: Suomi on erityislaatuinen maa. Me ollaan ainutlaatuisella paikalla lännen ja idän välissä − ja se näkyy ihan kaikessa. Suomea parempaa lähtökohtaa elämässä on vaikea saada.

Antti: Meillä on suomalaisina liikkumisen vapaus, jota monella ei ole. Sitä ei kannata heittää hukkaan. Kumpikaan meistä ei ole Suomessa etuoikeutettu ja esimerkiksi matkamme maksoimme omalla työllämme. Silti suomalaisina olemme etuoikeutettuja maailman tasolla.

”Meillä on suomalaisina liikkumisen vapaus, jota monella ei ole. Sitä ei kannata heittää hukkaan.”

Antti ja Lauri vakuuttavat, että pyörän selässä maailma tuntuu pieneltä. 

Miten kokemukseenne vaikutti se, että kuljitte pyörillä? 

Antti: Pyöräily mahdollisti sen, että meille tultiin juttelemaan joka paikassa. Ehkä se on nöyrä ja harmiton liikkumatapa, ainakin maastureihin verrattuna. Lähtiessä minua kiehtoi se ajatus, että kun lähdettäisiin kotitieltä ja käännyttäisiin muutaman kerran, niin voitaisiin päätyä jossain vaiheessa aavikolle. Maailma tuntuu oikeastaan tosi pieneltä, kun vaihtaa ihan uusiin maisemiin omalla lihasvoimalla.”

Lauri: Joo, juuri näin. Tuntui melkein, että saimme useissa paikoissa pikkuisen paikallisen roolin. Kukaan ei olettanut, että joku olisi pyöräillyt hirveän matkan sinne.

Minkä vinkin antaisit nuorelle, joka suunnittelee lähtemistä?

Lauri: Kaikki ennakkoluulot ovat aina enemmän tai vähemmän vääriä ja siksi on parempi nähdä maailmaa omin silmin. Kun liikkuu ilman odotuksia, on helpompi sopeutua. On hyvä pitää mielessä, että parhaatkin suunnitelmat muuttuvat. Pitkällä reissulla vapaus on parempi kuin varautuminen.

Antti: Ei pidä suunnitella asioita loputtomiin. Lähteminen on tärkeintä. Hyvät varusteet auttavat matkalla etenemistä, mutta kaikkea ei voi hankkia etukäteen. Reissun aikanakin voi pysähtyä etsimään varusteita, odottamaan viisumia tai tekemään töitä rahan eteen. Asiat järjestyvät – yleensä.

Mitä suunnitelmia teillä on nyt?

Lauri: Haen nyt ensi keväänä taideteolliseen korkeakouluun. Haluan yhdistää intohimoni työhön, mutta ensin pitää selvitä pääsykokeista. Katsotaan, mitä tapahtuu. 

Antti: Olen hakenut rauhanturvaajaksi ja odottelen tietoa siitä. Jos en pääse, voi olla, että lähden uudelle reissulle viimeistään vuonna 2018.

Antin vaatimaton leiri Atacaman autiomaassa Chilessä. 

Tien päällä yhdessä ja erikseen

Ystävykset lähtivät matkalle 28. maaliskuuta 2014 ja palasivat Suomeen 18. heinäkuuta 2016. Antti kävi matkalla kaikkiaan kahdessakymmenessä maassa ja Lauri viidessätoista.

Heidän reittinsä kulki Venäjän ja Keski-Aasian kautta Kaakkois-Aasiaan ja sieltä Australiaan, missä he lähtivät eri suuntiin. Lauri eteni Japaniin ja Antti Etelä-Amerikkaan.

Tiimi palasi yhteen Yhdysvalloissa, josta Antti ja Lauri jatkoivat yhdessä Ruotsin kautta kotiin – Porvooseen.

Teksti: Sami Kotiranta
Kuvat: Antti Aittolan ja Lauri Ketosen matka-albumi

Lue lisää Antin ja Laurin seikkailusta heidän blogistaan.

Pyöräily on myös yksi vaihtoehto tehdä hyvää. Lue lisää Punaisen Ristin Ketjureaktio-keräyksestä ja tule mukaan!

Leave a Reply, but while doing so Please respect the seven fundamental principles of the Red Cross and Red Crescent Movement (humanity, neutrality, impartiality, independence, voluntary service, unity, universality). Thank you!