19 Oct

“Päällämme voisi räjähtää ydinpommi” – näin Helsingin maanalaiset tunnelit suojelevat kaupunkilaisia

Poikkeusoloja varten suojakalliossa on erillinen ilmanvaihtojärjestelmä, joka puhdistaa ilman esimerkiksi viruksista ja ydinsaasteesta.

 

Ydinsota oli pitkään suomalaisnuorille tuttu lähinnä historian oppikirjojen sivuilta. Parin viime vuoden aikana olemme kuitenkin saaneet lukea uutisista, kuinka pelko joukkotuhoaseiden käytöstä kasvaa maailmalla ja ihmiset hamstraavat joditabletteja apteekeista. Mitä jos pahin tapahtuisi? Kävimme Helsingin katujen alla katsomassa, minkälaisen suojan kaupunki tarjoaa asukkailleen kriisitilanteessa.

 

SODALTA PAKENEMINEN luo mielikuvia kylmänkosteista tunneleista, mutta Merihaan väestönsuojan ovella vastaan juoksee hikisiä ja innokkaita lapsia ja ilman täyttää iloinen puheensorina. Olemme 20 metriä Helsingin katujen alla, kiveen louhitussa suojatilassa, joka rauhan aikana toimii urheiluhallina ja lasten leikkiluolana. Pomppulinnasta kuuluu riehaantunutta naurua ja viereisessä salissa juostaan sählypallon perässä.

Pinta-alaltaan miltei 15 000 neliömetrin kokoinen tila, jossa normaalisti puretaan energiaa ja juhlitaan lasten syntymäpäiväkekkereitä, suojaisi tosipaikan tullen 6 000 lähialueella asuvaa helsinkiläistä vakavaltakin aseelliselta iskulta.

Päällämme voisi kuvaannollisesti räjähtää ydinpommi, eikä se aiheuttaisi meille säteilysairautta, toteaa tiloja esittelevä Helsingin pelastuslaitoksen väestönsuojelusuunnittelija Jari Markkanen.

Väestönsuoja on suunniteltu suojelemaan Merihaan ja Hakaniemen kaupunginosissa asuvia sekä liikkuvaa väestöä, kertoo väestönsuojelusuunnittelija Jari Markkanen.

 

KOOLTAAN HIEMAN Helsingin keskustassa sijaitsevaa nykytaiteen museo Kiasmaa suurempi kalliosuoja on osa pääkaupunkiseudun katastrofivalmiutta. Helsingissä on väestönsuojapaikkoja kaiken kaikkiaan 850 000 hengelle. Osa suojista on kallioon louhittuja luolia, jotka palvelevat arkisin muun muassa skeittipaikkoina ja uimahalleina.

Myös keskustan alueen metroasemat voivat tarpeen tullessa suojata tuhansia ihmisiä.

Metroraiteiden päällä on paineenkestävät kaasutiiviit ovet, jotka laskeutuvat tunnelin katosta alas. Yhdessä rullaportaiden alapäästä nostettavan suojaoven kanssa, ne tekevät metroasemasta paineen- ja pomminkestävän luolan. Kriisitilanteessa metrojunat ajettaisiin asemille ja ihmiset pääsisivät vaunuihin istumaan, Markkanen kertoo.

Myös Kuopiossa ja Tampereella on isoja kalliosuojia ja monella suurella suomalaisella kauppakeskuksella on omat väestönsuojansa.

Väestönsuojelun kannalta ongelmallisia ovat Markkasen mukaan lähinnä pientaloalueet, joihin laki ei aikoinaan ole velvoittanut rakentamaan väestönsuojelutiloja. Ne ovat kuitenkin Markkasen mukaan epätodennäköisiä pommituksen kohteita, sillä alueilla on vain siviilejä, ei strategisesti hyökkäyksen arvoisia kohteita.

 

LAIN MUKAAN väestönsuojat on saatava käyttöön 72 tunnin varoitusajalla. Kriisin sattuessa ajatuksena on, että ihmiset ottavat mukaan ruokaa ja lääkkeitä henkilökohtaisiin tarpeisiinsa ja siirtyvät väestönsuojelutiloihin. Silloin tavallisetkin tallaajat saattavat joutua hommiin, sillä väestönsuojan pyörittämiseen liittyviin vastuutehtäviin tarvitaan noin parisataa suojaan saapuvaa siviiliä.

Poikkeusoloissa laki antaa mahdollisuuden nimetä ihmisiä väestönsuojelutehtäviin. Samalla alkaa työvelvollisuus, eli voidaan ottaa kortistosta ihmisiä, jotka eivät ole muissa töissä. Heidät on mahdollista määrätä työtehtäviin valtakunnan turvallisuuden takaamiseksi, Markkanen kertoo.

Jokaista turvaa hakevaa kohden on säilötty vettä hygienian hoitamiseen. Kalliosuojan perukoilla pitkä tunnelinpätkä on jaettu keltaisiin ruutuihin, jotka osoittavat paikat yli 200 kuivakäymälälle – käytännössä riviin aseteltaville muoviastioille, joihin ihmisten on määrä tehdä tarpeensa. Säilöstä löytyy myös miltei 700 kompaktiin tilaan mahtuvaa kolmikerroksista sänkyä.

Lattiaan maalatut keltaiset ruudut osoittavat, mihin väestönsuojan yli 200 kuivakäymälää on määrä asettaa.

Varastossa säilytetään miltei 700 kompaktiin tilaan mahtuvaa kerrossänkyä, joissa 2 000 henkeä voivat nukkua samanaikaisesti.

 

Viereisessä hallissa pelataan sählyä. Kun luo katseensa kattoon, voi huomata sänkyihin sopivien suojamuovitettujen patjojen roikkuvan räystäältä. Suojatiloissa nukutaan vuoroissa: kun 2 000 ihmistä nukkuu, 4 000 on valveilla ja ylläpitää väestönsuojan toimintoja, kuten ensiapupisteitä ja käymälöiden tyhjentämistä.

Näin systeemiä pyöritetään, jos täällä joudutaan olemaan pitkän aikaa esimerkiksi säteilytilanteen vuoksi. Kolmen tai neljän päivän jälkeen säteily on laskenut niin paljon, että ihmiset voidaan lähettää ulos, Markkanen sanoo.

Sählyhallin katossa roikkuu myös rauhan aikana suojamuovitettuja patjoja odottamassa kalliosuojassa yöpyviä.

 

ENSIMMÄINEN VÄESTÖNSUOJELULAKI astui voimaan vuonna 1939. Ennen sitä väestönsuojia ei ollut pakko rakentaa, ja kun Talvisota syttyi 1930-luvun lopussa, Helsingissä niitä ei käytännössä ollut. Silloin väestön suojaamisessa improvisoitiin muun muassa ottamalla käyttöön jätevesitunneleita.

Jätevesitunneleihin rakennettiin lautalattiat, jottei ihmisten tarvinnut kahlata likavedessä. Tunnelit olivat jopa kilometrien pituisia ja niihin tehtiin pistoreikiä matkan varrelle, joista ihmiset pääsivät pujahtamaan sisään. Tarjosihan se hyvän suojan ilmaiskuilta, mutta aikalaiset kertovat, että se oli vihoviimeinen paikka, jossa kukaan tahtoi viettää aikaansa, Jari Markkanen sanoo.

Kalliosuojien rakentaminen ajoittui pääosin kylmän sodan alkuun, kun ydinsodan pelossa todettiin, että maanalainen massa antaa hyvän suojan säteilylle. Vuosien varrella rakennustekniikka on edistynyt, ja tiloista on tehty kodikkaampia. Merihaan väestönsuojan graniittiseinät on ruiskubetonoitu valkoiseksi, mikä tekee tilasta valoisan.

Jos seinät olisivat pelkkää graniittia, tila olisi paljon pimeämpi ja märempi, ja seinät olisivat täynnä teräviä kivenreunoja, Markkanen sanoo.

 

ITÄISELLÄ SISÄÄNKÄYNNILLÄ  vastassa ovat jykevät, kaksinkertaiset paineenkestävät ovet. Sisäovet ovat kaasu- ja ilmatiiviit, ja ulko-ovet voivat Markkasen mukaan ottaa vastaan 6 barin paineiskun.

Väestönsuojan jykevät, kaksinkertaiset ovet ovat paineenkestävät ja ilmatiiviit.

 

– Toisen maailmansodan aikana ihmiset kuolivat Hiroshimassa ja Nagasakissa 0,8 barin paineiskuun, Markkanen toteaa.

Ilmanvaihtojärjestelmän ansiosta kalliosuoja voidaan kriisitilanteessa muuttaa täysin “pulloksi”. Tämä tarkoittaa, että ilmaa ei oteta ulkomaailmasta sisään, eikä sitä lähde ulos. Tällaista tilaa voidaan ylläpitää kolmesta kuuteen tuntiin. Sen jälkeen ilmaa voidaan ottaa sisään erityissuodattimien läpi.

Ne pystyvät poistamaan säteilevän pölyn ja taisteluaineet sekä suurimman osan bakteereista ja viruksista ulkoa otetusta ilmasta, väestönsuojelusuunnittelija Markkanen kertoo.

Ilmanvaihtokuilussa tuuli humisee. Tuulitunnelin seinämässä on futuristisen näköiset paineilmaventtiilit. Ne on suunniteltu suojaamaan ilmanvaihtoa pysäyttämällä räjähdyksestä aiheutuvan paineaallon.

– Voimme olla tilanteessa, jossa otamme ilmaa sisään filttereiden läpi ja yhtäkkiä räjähtää pommi. Jos mikään ei ottaisi iskua vastaan, filtterimme räjähtäisivät tuusan nuuskaksi. Siksi täällä on paineventtiilit. Kun paineaalto tulee, venttiili estää ilman etenemisen.

 

VAIKKA KAUPUNGIN  energiajärjestelmä lähtisi alta, ei väestön tarvitsisi värjötellä pimeässä, sillä kalliosuojassa on oma varavoimakone.

– Pienissä kuorma-autoissakin käytetyt dieselmoottorit pyörittäisivät ilmanvaihtoa, vaikka emme saisi sähköä ulkomaailmasta. Täällä pystyy olemaan viikon itsenäisesti ilman ulkopuolista sähköä, Markkanen sanoo.

Suomalainen väestönsuojelu on  Markkasen mukaan kansainvälisessä mittakaavassa edistyksellistä. Se on suomalaisille yrityksille jopa bisnesvaltti: suojausosaamista viedään myös ulkomaille.

Merihaan väestönsuojasta vierailija poistuu turvallisin, jopa toiveikkain mielin. Kävijänä sitä kuitenkin toivoo, että kallion sisällä lapsia huudattaa jatkossakin pomppulinnan aiheuttama jännitys, eivät sodan kauhut.

 

Teksti ja kuvat: Mikaela Remes

Leave a Reply, but while doing so Please respect the seven fundamental principles of the Red Cross and Red Crescent Movement (humanity, neutrality, impartiality, independence, voluntary service, unity, universality). Thank you!