18 Jan

Nuoret Punaisen Ristin järjestökehityksessä – ryhmähenkeä ja lenkkeilyä Afrikan vuoristomaisemissa

Kenian lämmössä eivät Henrika Sandströmin, Mirna Ahon ja Emil Pellonpään nilkat palelleet. Kuva: Emil Pellonpään kuva-albumi.

Kenian Punainen Risti järjesti marraskuussa 2017 Kenian Nyerissä kansainvälisen nuorisoleirin, jonne kokoontui kaksisataa leiriläistä yli kahdestakymmenestä maasta. Leirillä keskusteltiin muun muassa siitä, millainen on nuorten vapaaehtoisten rooli tulevaisuudessa, kuinka nuoria tavoitetaan laajemmin mukaan Punaisen Ristin nuorisotoimintaan sekä miten samalla vahvistetaan nuorten ääntä aktiivisena osana Punaista Ristiä. Suomen Punaista Ristiä paikalla edustivat Emil Pellonpää, Henrika Sandström ja Mirna Aho.

Maisemat vaihtelivat Nairobin suurkaupungin vilinästä maaseudun vihreyteen matkalla Mount Kenyan juurella sijaitsevaan leiripaikkaan. Monelle osallistujalle matka oli ensimmäinen kerta Afrikassa, joten ihmeteltävää ja ihasteltavaa riitti. Lähestyessämme päämääräämme huomasimme viimeisen hiekkatieosuuden olevan kovin huonossa kunnossa. Kuski lähti kuitenkin urheasti yrittämään, selviäisikö bussimme mutaisesta esteestä. Kiinni jäätiin, ja niin pääsimme joukolla työntämään auton uudelleen matkaan. Ryhmähenkemme kasvoi vahvaksi alusta alkaen!

LEIRIN AAMUT ALKOIVAT aina aamulenkillä klo 6.00. Meitä suomalaisia meinasi hieman hengästyttää vuoristoilmassa lenkkeily kenialaiseen tahtiin; Mount Kenya on Afrikan toiseksi korkein vuori heti Kilimanjaron jälkeen. Lenkkeilyn lomassa oli kuitenkin mukava ihailla auringonnousussa paistattelevaa Mount Kenyaa ja moikkailla paikallisia, jotka kuokat kädessä kävelivät maatiloilleen töihin.

Yksi ikimuistoisimmista päivistä oli ehdottomasti safarilla vierailu. Leiriläiset pakkautuivat neljään bussiin, jotka huristelivat läheiselle luonnonsuojelualueelle.  Retken aikana pääsimme näkemään läheltä elefantteja, seeproja, simpansseja, puhveleita ja sarvikuonoja. Bongasimme jopa pitkän matkan päässä pari kirahvia nautiskelemassa lehvistölounasta. Jopa kenialaiset ystävämme leirillä olivat innoissaan vierailuista, vaikka osalle elefanttien näkeminen tuntui olevan arkipäivää.

Leirillä pelattiin ja leikittiin paljon. Kenialaiset rakastavat erilaisia ryhmäytymisleikkejä, ja me suomalaiset yritimme parhaamme mukaan laulaa mukana afrikkalaisia lauluja ja tanssia milloin minkäkin maan kansallistanssia. Äänenvoimakkuus oli huima kahdensadan leiriläisen kannustaessa omia joukkueitaan voittoon. Tärkeintä leikeissä ja peleissä oli tietysti ryhmähengen nostatus ja toisiin tutustuminen.

PAITSI IKIMUISTOISIA KOKEMUKSIA, leiri tarjosi myös arvokasta perspektiiviä nuorisotoiminnan monimuotoisuudesta ja nuorten roolista Punaisen Ristin kansainvälisessä liikkeessä. Joukkoon mahtuu paljon menestystarinoita, mutta maailmanlaajuinen ja samalla Punaista Ristiä koskettava kehityshaaste on, kuinka nuorille voidaan taata aktiivinen rooli kansalaisyhteiskunnassa. Monilla tahoilla tehdään työtä, jotta nuoret voivat olla tasavertaisesti mukana Punaisen Ristin vapaaehtoistoiminnassa.

Kasvavassa määrin ymmärretään myös nuorten voimavarojen mahdollisuudet. Esimerkiksi Kenian Punainen Risti on tässä edelläkävijä, jonka vahvapohjaisesta nuorisotoiminnasta voitaisiin hakea inspiraatiota kenties meillä Suomessakin. On tärkeää tukea nuorten get together -henkistä yhteistoimintaa Punaisen Ristin kansainvälisen liikkeen jäsenten kesken, sillä monipuolisen ajatustenvaihdon kautta voimme tukea nuorisotoiminnan kehitystä myös kotimaassa.

Teksti: Emil Pellonpää, Henrika Sandström ja Mirna Aho.

 

11 Jan

Edes runsauden maailmassa vapaus ei tee autuaaksi

Kuva: Tapio Pellinen

 

Idea järkipohjaisesta ihmisestä, joka harkiten tekee onnellisuuttaan maksimoivia valintoja, on suhteellisen tuore keksintö. Valinnanvapauden korostaminen hyödyttää eniten ihmisiä, joilla menee jo valmiiksi hyvin, Tapio Pellinen kirjoittaa Henry Goes Liven kolumnissa.

 

HARVA SUOMALAINEN HAIKAILEE paluusta menneeseen maailmaan, jossa ympäröivä yhteisö asetti raudanlujia rajoja soveliaalle elämälle ja haaveille. Avioero? Ei todellakaan. Poika, joka tykkää pojista? Syntistä ja luonnotonta. Nainen johtajana? Kohtu varmasti häiritsee siinä jotenkin. Jos sääntöjä rikkoi, yhteisö hylkäsi, ja esimodernina aikana seuraus oli lyhyt ja ikävä elämä.

Tilalle tuli uusi, liberalismin vapausaatteesta kumpuava yksilöllisyys: jokainen ihminen on arvokas, eikä kenenkään ulkopuolisen ole syytä estää muita etsimästä itselleen sopivimpia ja parhaita tapoja elää. Nykyaikainen ihmisoikeusajattelu, sukupuolen merkityksen väheneminen ammatinvalinnassa, yleinen huumaavan vapauden ilmapiiri, mikäpäs noissa!

Meitä ympäröivä yhteiskunta on häkellyttävän yltäkylläinen: erilaisia urasuuntia, matkakohteita, banaanikoteloita ja media-apparaatteja on niin mittavasti, että itselleen parhaita valintoja voi pohdiskella lähes loputtomiin. Tämän vaihtoehtojen kaukalon kahlaamiseen eivät ihmisaivot riitä, joten apuun astuvat suosittelualgoritmit ja äärimmilleen kohdennetut mainokset, jotka ovat oppineet, mikä Juuri Minua saattaa kiinnostaa.

KAIKELLA ON VARJOPUOLENSA. Pascal Bruckner kirjoitti, kuinka “vapaana kaikista vaateista, vain oman ymmärryksensä lyhdyn opastamana, yksilö menettää kaiken varmuuden asioiden paikoista, järjestyksistä ja määritelmistä. Hän on voinut saada vapauden mutta on menettänyt turvan, ja hän astuu jatkuvan kärsimyksen aikaan.” Kun lähes mitä tahansa voi yrittää, mistä tietää, mihin suuntaan pitäisi mennä? Kysymys siitä, mitä saa tehdä, on vaihtunut kysymykseen siitä, mitä tahtoo tehdä.

Tästä vapaudesta on eniten hyötyä niille, joilla on selvä näkemys omista haluistaan sekä jaksamista ja tietoja kaiken vertailuun, kilpailutukseen ja pohdintaan. Kääntöpuolena tälle on se, että kun päätökset ovat ainakin nimellisesti kunkin omilla harteilla, niin myös syyllisyys sysätään ihmisen kannettavaksi: työtön, mitäs et valinnut oikeaa alaa. Yksinäinen, hankkisit ystäviä. Masentunut, et selvästi ole harrastanut tarpeeksi joogaa ja mindfulnesia.

Silkka valinnanvapaus ei auta niitä, jotka ovat väsyneitä tai eksyksissä. Siksi tämän ajan suuri haaste on löytää uusi tasapaino vapauksien ja yhteisöjen välillä, jotta muutkin kuin terveet ja hyvinvoivat pysyvät mukana. Pohjimmiltaan ihminen on laumaeläin, joka tarvitsee muita. Ei siis ole ihme, että myös tässä loputtomien mahdollisuuksien maailmassa suunta ja merkitys elämälle tuntuvat löytyvän vastaamalla yhteen kysymykseen: mitä minä voisin antaa muille?

Teksti: Tapio Pellinen

04 Jan

Norsunluurannikolla vapaaehtoistyö toimii ponnahduslautana työmarkkinoille

Norsunluurannikon Punaisen Ristin päätoimistolla pidettiin kansallisen nuorisokomitean kokous. Kuvassa (vas.) Wiam Elfadl, Ouattara Ya Aimee, Mian Etchonwa Anick, Akindejo Angui Mobitou, Kroa Yao Faguisse, Diarrassouba Abdoulaye, Kouman Celine. Kuva: Wiam Elfadlin kuva-albumi.

 

Norsunluurannikolla Länsi-Afrikassa vapaaehtoistyö kerryttää kallisarvoista osaamista ja auttaa nuoria kiinni työelämään. Parhaimmillaan vapaaehtoistyössä hankitut taidot tunnustetaan yhtä arvokkaiksi kuin virallisen koulutusjärjestelmän piirissä kertynyt osaaminen.

 

ATLANTIN RANNALLA Länsi-Afrikassa sijaitseva Norsunluurannikko ei ole helppo paikka olla nuori. Yli puolet väestöstä on alle 25-vuotiaita, eikä koulutusta tai työpaikkoja ole tarjolla kaikille.

Suomen Punaisen Ristin järjestämä nuorisodelegaattikomennus Norsunluurannikolla Abidjanin suurkaupungissa paljasti Wiam Elfadlille, kuinka suuri merkitys vapaaehtoistyön tekemisellä on paikallisille. Jos esimerkiksi korkeat lukukausimaksut tekevät jatkokouluttautumisen mahdottomaksi, vapaaehtoistyö  tarjoaa monelle väylän tehdä muuten hyödyllistä työtä, oppia uusia asioita ja tuntea itsensä merkitykselliseksi.

– Paikalliset vapaaehtoiset olivat laajasti eri alojen osaajia: oli niin insinööriä, lakimiestä kuin sosiologia. Toisaalta vapaaehtoistyötä tekivät myös he, joilla ei ollut välttämättä mitään korkeakoulutusta. Kaikki kuitenkin kokivat vapaaehtoistyön itselleen merkityksellisenä toimintana, Elfadl kuvailee.

Koulutie voi siis nousta pystyyn Norsunluurannikolla, mutta myös oman alan työn löytäminen saattaa olla kiven alla. Koska Punaista Ristiä arvostetaan ja kunnioitetaan vastuullisena järjestönä, moni näkee sen hyvänä organisaationa paitsi yleishyödyllisen humanitäärisen työn vuoksi, myös oman tulevaisuutensa kannalta. Osa nuorista voi löytää töitä vapaaehtoistyön avulla.

 

Kuva on otettu Pan-Afrikkalaisen Konferenssin nuorten tapaamisesta. Kuvassa (vas.) Boa Marie Serge Karelle, Wiam Elfadl, Angui Mobitou ja Etchonwa Anick. Kuva: Wiam Elfadlin kuva-albumi.

PAIKALLISTEN NUORTEN vapaaehtoistehtävät vaihtelevat paljon. Tehtäviin kuuluu muun muassa raportointia, tapahtumien järjestämistä, tiedottamista ja läksykerhojen organisoimista. Elfadl näki komennuksellaan, kuinka vapaaehtoisille annettiin paljon vastuuta, mikä vaati myös vahvaa omistautumista ja sitoutumista.

– Vapaaehtoiset antoivat todella paljon itsestään, vaikka kyseessä on vapaaehtoistyö. He saattoivat tehdä pitkiäkin matkoja maaseudulle raportoidakseen paikan päältä kerättyä palautetta.

Vaikka vapaaehtoisten työpanosta arvostettiin kovasti, aina kaikkia välttämättömiäkään omasta pussista maksettuja kuluja ei pystytty korvaamaan. Elfadlin mielestä tämä oli ongelmallista, sillä yhtenä hänen nuorisodelegaattijaksonsa tavoitteena oli nimenomaan saada mukaan uusia nuoria vapaaehtoisia ja kehittää toimintaa edelleen.

– Esimerkiksi opiskelijoille ei aina pystytty hyvittämään liikkumisesta aiheutuneita kuluja tai myöntämään päivärahaa. Silti vapaaehtoiset tekivät pyyteettömästi arvokasta ja laadukasta työtä. Jos vain rahaa olisi ollut, heidät olisi voinut ottaa palkkalistoille vaikka saman tien.

 

VASTAVUOROISESTI Punainen Risti tarjosi vapaaehtoisille mahdollisuuksia osallistua hyödyllisiin koulutuksiin ja monenlaisille kursseille. Vapaaehtoistyö teki myös verkostoitumisesta ja ystävyyssuhteiden ylläpitämisestä helppoa.

– Toivottavasti vapaaehtoistyöstä tulee hyvä ponnahduslauta työelämään yhä useammalle. Paikalliset työnantajatkin alkavat onneksi olla kiinnostuneita vapaaehtoistyökokemuksesta ja sen eduista työmarkkinoilla, Elfadl kiittelee.

Abidjanin suurimman kaupunginosan Youpougonin paikallisosasto. Kuva: Wiam Elfadlin kuva-albumi.

FAKTA

Norsunluurannikko

Itsenäistyi Ranskasta vuonna 1960

Väkiluku noin 24 miljoonaa

Elinajanodote 53 vuotta

Lähes 60 prosenttia väestöstä on alle 25-vuotiaita

Yksi maailman merkittävimmistä kaakaon ja kahvin tuottajista

Lähteet: Maailmanpankki, World Fact Book, OECD

 

Teksti: Nelli Miettinen

28 Dec

Yli 10 000 kädenojennusta – verenluovutusryhmien yhteinen lahja koko Suomelle

Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu haastoi itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi yritykset, yhteisöt, oppilaitokset, seurajoukkueet ja muut porukat ponnistelemaan yhteisen hyvän eteen. Kuva: Jari Härkönen / Mediafocus

 

Suomi on juhlinut vuonna 2017 satavuotista itsenäisyyttään lukuisin tempauksin ja tapahtumin. Juhlavuoteen on mahtunut niin tanssia, elokuvaa kuin villasukkien neulomistakin. Yksi haaste on kuitenkin saanut suomalaiset sankoin joukoin liikkeelle: Veripalvelun 10 000 kädenojennusta Suomelle -kampanja saavutti tavoitteensa jo ennen itsenäisyyspäivää, ja luovuttajien lukumäärä vain kasvaa vuoden loppua kohti.

 

SUOMEN PUNAISEN RISTIN Veripalvelu haastoi itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi yritykset, yhteisöt, oppilaitokset, seurajoukkueet ja muut porukat ponnistelemaan yhteisen hyvän eteen. Kampanjan tavoitteeksi asetettiin, että elokuun ja joulukuun välisenä aikana uusia VeriRyhmiä perustetaan ainakin 500 ja että verta luovutetaan yhteensä vähintään 10 000 pussia vuonna 2017. Verta säännöllisesti luovuttavan VeriRyhmän voi perustaa mikä tahansa ryhmä, esimerkiksi työ- tai harrastusporukka.

– Kampanja on onnistunut yli odotusten. 10 000 luovutuksen rajapyykki saatiin täyteen komeasti juuri ennen itsenäisyyspäivää. Uusia VeriRyhmiäkin on perustettu toistaiseksi jo 462 , Veripalvelun yhteisömarkkinoinnin koordinaattori Kaisu Maijala kertoo vaikuttuneena.

Joulukuun 20. päivään mennessä kampanjan aikana kätensä oli ojentanut yhteensä 1 716  VeriRyhmää, ja näiden luovutusten ansiosta veripusseja oli karttunut 11 276. Maijalan mukaan sosiaalisen median päivityksillä on ollut osansa kiinnostuksen virittämisessä. Tärkein rooli on kuitenkin ollut aktiivisilla luovuttajilla, jotka ovat kutsuneet lähipiirinsä mukaan.

– Kampanjaan kannustettiin sekä aiemmin perustettuja ryhmiä että aivan uusia porukoita. Mukaan on saatu kaikenikäisiä osallistujia kaikista yhteiskunnan riveistä: aina valtion virastoista Marttoihin ja kaveriporukoista eduskuntaan. Vaikka ahkerimmat luovuttajaporukat palkitaan, tärkeintä on ylipäätään osallistuminen, Maijala kiittelee.

 

VERENLUOVUTUSRYHMÄN PERUSTAMINEN on näppärä tapa tehdä hyvää – yhdessä. Vaikka VeriRyhmiin kuuluvien osuus kaikista luovuttajista on vain noin 5 prosenttia, määrä on koko ajan kasvamaan päin. Joulukuussa 2017 VeriRyhmiä oli kaikkiaan jo 3 450, kun koko vuonna oli perustettu yli 720 uutta VeriRyhmää.

Ensikertalaisiakin on helppo houkutella mukaan, kun mukana on myös kokeneempia luovuttajia. Yhteinen verenluovutus työporukan kesken ei vie kuin tunnin ja samalla voi vaihtaa mukavasti kuulumisia ja saada hyvän mielen. Monilla työpaikoilla voi luovuttaa myös työajalla. Siksi esimerkiksi monet yritykset ovat näyttäneet esimerkkiä ja perustaneet oman VeriRyhmänsä. Näin verenluovutuksesta on tullut säännöllinen tapa.

Maijala on ilahtunut myös opiskelijoiden innostuksesta, kuinka yhtä lailla nuorempi sukupolvi on löytänyt tiensä Veripalvelun tutuille punaisille pedeille.

– Erityisen iloisia olemme siitä, kuinka opiskelijat ovat ottaneet kampanjan omakseen. Lukuisien ainejärjestöjen ja opiskelijayhdistysten jäsenet eri puolilla Suomea ovat luovuttaneet aktiivisesti. Toivottavasti hyvin alkaneesta haasteesta tulisi monelle ryhmälle jatkuva perinne, ja saisimme heistä uusia innokkaita verenluovuttajia.

Joka vuosi tarvitaankin noin 20 000 uutta luovuttajaa. Erityinen tarve on tällä hetkellä uusista O-negatiivisista eli niin sanotun hätäveren luovuttajista. Myös afrikkalaistaustaisia luovuttajia tarvittaisiin kipeästi lisää, sillä heillä on harvinaisia veriryhmäominaisuuksia, joita ei löydy kantaväestöltä.

 

VALTAOSA VERENLUOVUTTAJISTA ei kuitenkaan kuulu mihinkään ryhmään, ja kätensä voi ojentaa hyvään tarkoitukseen yhtä lailla ilman erityistä ryhmääkin. Kuluneen vuoden aikana verta onkin luovutettu yli 190 000 kertaa, ja päivittäin verivalmisteita tarvitaan noin 800 luovuttajalta. Oli kyseessä sitten syöpäpotilas tai äkillisen onnettomuuden uhri, veren tarve on jatkuva. Maijala muistuttaa, että jokainen kädenojennus on tärkeä.

– Aina hyvän tekemiseen ei tarvita paksua lompakkoa tai suurta ajallista panostusta. Verenluovutus on aina ajankohtainen ja konkreettinen tapa tehdä hyvää, tulit sitten yksin tai yhdessä isomman porukan kanssa.

Houkuttelisitko saman tien työkaverisi kahvitunnilla lähimpään Veripalvelun toimipisteeseen tai kannustaisitko ystäväsi ojentamaan kätensä heti työ- tai opiskelupäivän jälkeen? Luovuttajia tarvitaan juuri nyt lähes kaikista veriryhmistä turvaamaan potilaiden hoito myös juhlapyhien ajan. Luovuttamaan ja kahvittelemaan pääsee siis näin välipäivinäkin.

 

Testaa ensin, sovitko luovuttajaksi. 

Muista ottaa mukaan virallinen henkilötodistus. Aukioloajat ja luovutuspaikat löydät täältä.

Veren tarpeen pystyt tarkistamaan täältä.

 

Teksti: Nelli Miettinen