02 Mar

Paholainen vai hyväntekijä – aika kultaa sotamuistot

Phu Quocin paratiisisaaren synkästä historiasta muistuttaa The Coconut Tree Prison. Museoitu alue on osa sodan aikaisia vankileirejä. Aluetta ympäröi monta kerrosta piikkilanka-aitaa, jonka varrella sijaitsevissa torneissa vartijat tarkkailivat aluetta.

 

Sodan kauheudet näyttäytyvät traumana konfliktin jokaiselle osapuolelle. Totuus tapahtumista vaihtelee kertojan mukaan.

 

PARATIISISAARI JA Vietnamin paras rantalomakohde, esimerkiksi näin kerrotaan Phu Quocin saaresta. Aasiaan matkustavat turistit valitsevat yhä useammin lomakohteekseen Vietnamin. Sosiaalisessa mediassa voi törmätä houkutteleviin matkakuviin, joissa auringonlasku värjää taivaanrannan, hiekka on valkoista ja merivesi kirkkaan turkoosia.

Phu Quoc on kuitenkin paljon muutakin kuin paratiisisaari. Sillä on synkkä historia, jota moni lomailija ei välttämättä halua edes ajatella.

 

MUUTAMAN KILOMETRIN päässä lomailijoiden suosimista aurinkorannoista sijaitsee Auschwitzin keskitysleiriä muistuttava alue. Korkeiden piikkilanka-aitojen takana seisoo vieri vieressä aaltopellistä rakennettuja kolkkoja asumuksia. Alun perin vankilan rakensivat ranskalaiset kolonialistit, mutta Vietnamin sodan alkaessa alue jälleenrakennettiin vietnamilaisia sotavankeja varten.

The Coconut Tree Prison -nimellä tunnetusta vankilasta on jäljellä vankileireistä muistuttava museo. Museo esittelee 45 erilaista kidutusmuotoa, joita amerikkalaissotilaat käyttivät kommunisteihin ja muihin poliittisiin vankeihin Vietnamin sodan aikana.

Vankilan alueella paahtaa polttava helle. Tiikerin häkkeinä tunnetut metallihäkkyrät pitävät sisällään nukkeja, jotka on asetettu makaamaan. Aikanaan niihin suljettiin sotavankeja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tiikerin häkit olivat eräs julmimmista kidutuskeinoista, joita Phu Quocin vankilassa käytettiin Vietnamin sodan aikana. Vangit suljettiin pieniin häkkeihin, joissa he kärsivät päivisin polttavasta auringosta ja öisin kylmyydestä.

 

Epäinhimillisyys on läpitunkevaa. Ahdistus kasvaa yhä suuremmaksi jokaisen kiduttamisesta kertovan nuken kohdalla. Lopulta olo on niin heikottava, ettei viimeisiin pariinkymmeneen kidutusmuotoon tee mieli tutustua lainkaan.

Vietnamissa sotahistorialta on hankala välttyä. Siitä muistuttavat lukemattomat museot, historialliset paikat ja suositellut nähtävyydet.

Matkan aikana heräsi kysymys siitä, mistä Vietnamin sodassa oikeastaan oli kyse. Länsimaissa näkemykset sodasta ovat pääasiassa amerikkalaisen viihdeteollisuuden rakentamia. En muista koskaan lukeneeni kertomuksia vietnamilaisten näkökulmasta. Paikan päällä toisen esimerkin sellaisesta tarjosi Hanoin keskustassa sijaitseva Hoa Lò -vankila.

 

HOA LÒ KERTOO ajasta, jolloin Vietnam oli Ranskan siirtomaa. Ranskalaisten vankilakuria kuvaillaan karuin ottein, joskin muistokirjoituksissa painotetaan vietnamilaisten sinnikkyyttä ja kiitettävää asennetta.

Vierailija käy läpi tunteiden kirjon kävellessään kiviseinien sisällä alakuloisia käytäviä. Kauheuksista muistuttavat mustaksi maalatut eristyssellit, joissa vankia on pidetty kuukausikaupalla nilkkaraudoissa. Seuraavaksi avautuu karsinalta tuntuva sali, jonne vangit on aikoinaan sullottu vieri viereen.

Vankilan historian tuoreemmat vaiheet ovat Vietnamin sodan ajalta, jolloin maan pääkaupungissa toiminut kurituslaitos sai lempinimekseen Hanoi Hilton. Sodan aikana pohjoisvietnamilaiset pitivät amerikkalaisia siellä sotavankeinaan.

Tunnelma muuttuu, kun siirrytään sotaan amerikkalaisia vastaan. Seinille kiinnitetyissä mustavalkoisissa valokuvissa joukko amerikkalaisia sotilaita pelaa pelejä hymyssä suin, koristelee joulukuusta ja istuu tyytyväisen näköisinä yhteisen ruokapöydän ääressä nauttimassa vankilaolosuhteisiin nähden runsasta ja ravitsevaa joululounasta.

Vankilamuseon seinälle ripustetut kuvat esittelevät vankien leppoisaa elämää sotavankilassa. Monessa kuvassa amerikkalaissotilaat hymyilevät rennosti. Kuvatekstit kertovat kyseenalaisia totuuksia vankien vapaa-ajanvietosta Hanoi Hiltonissa.

 

Mielessä pyörii kysymys, oliko siellä todella tällaista. Eriskummallinen kuvakokoelma Hanoi Hiltonissa antaa mielikuvan siitä, että amerikkalaiset sotilaat jopa nauttivat olostaan vietnamilaisessa vankilassa.

Kuvissa sotilaat käyvät lääkärin vastaanotolla, vaikka tarinoita hengenvaarassa olleista hoitamattomista sotilaista on luettavissa monesta lähteestä. Yhdysvaltalainen poliitikko ja vuoden 2008 presidenttiehdokas John McCain vietti sodan aikana usean vuoden Hanoi Hiltonissa. Vakavasti loukkaantuneena vangittu McCain ei pitkään aikaan saanut tarvittavaa hoitoa, ja oli tiettävästi hengenvaarassa.

Ristiriitaisia näkemyksiä vankien elämästä tarjoaa myös vuonna 2014 julkaistu amerikkalainen dokumentti The Spy in the Hanoi Hilton (Vakooja Hanoi Hiltonissa), joka kertoo vankien elämästä hyvin toisenlaista totuutta  vastapuolen näkökulmasta.

Hanoi Hiltonia kuvaillaan dokumentissa eläväksi helvetiksi, jossa tuskaista kipua tuottanut kiduttaminen saattoi jatkua tunteja, päiviä tai jopa viikkoja.

Dokumentin mukaan vietnamilaiset pitivät toisinaan vankeja ilman ruokaa tai vettä. Vangit elivät eristyksessä, eivätkä tiedot vankien olosuhteista juuri saavuttaneet ulkomaailmaa. Dokumentti tarkastelee keinoja, joilla vangit lopulta kekseliäisyytensä ansiosta saivat yhteyden kotimaahansa Yhdysvaltoihin.

 

SOTAKUVASTO JA PROPAGANDA hämmentävät. On selvää, ettei sodasta ole olemassa yhtä totuutta, ja objektiivisen keskitien löytäminen on vaikeaa. Suomessa lähes kaikki mielikuvamme Vietnamin sodasta ovat amerikkalaisten rakentamia, jopa sodan nimi, Vietnamin sota.

Ehkä tietynlaisen kuvaston ja mielikuvien jakaminen liittyy yhteisen kansallisen identiteetin luomiseen. Samaan tapaan puhutaan Suomessa talvisodan hengestä.

Yksi asia ristiriitaisia esityksiä yhdistää. Kokemukset kuulostavat yhtä traumaattisilta sekä länsimaisen että aasialaisen suulla kerrottuina. Lopulta kyse on ihmisistä, jotka kärsivät kansalaisuudesta riippumatta.

 

Tiesitkö, että sodassakin on säännöt? Lue lisää.

Teksti ja kuvat: Ida Kannisto

Leave a Reply, but while doing so Please respect the seven fundamental principles of the Red Cross and Red Crescent Movement (humanity, neutrality, impartiality, independence, voluntary service, unity, universality). Thank you!