17 Nov

Saappaat paljastivat kadonneen

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Turussa kadonneita etsitään usein taajama-alueilta. Noora Aarnio treenaa kahden koiransa kanssa etsintöjä varten pari kertaa viikossa. Kaksivuotias bordercollie Ralla on kokeita vaille valmis hälykoira. Australiankelpie Rati on jo kokenut etsijä. Kuva: Ida Kannisto

 

Matkalla etsintäpaikalle vapaaehtoistyöntekijä Noora Aarnio miettii, mitä maastossa tällä kertaa odottaa. Palkitsevinta on, kun kadonnut löytyy – teki löydön kuka tahansa.

 

PUHELIMEN MERKKIÄÄNI havahdutti Noora Aarnion, 25, kesken illan. Ikkunasta näkyi varsinaissuomalainen maisema pimeässä syyssäässä. Monia houkuttelivat jo lämmin sänky ja makeat yöunet. Aarniolla taas oli edessään pitkä yö.

Viestissä Aarniota pyydettiin avuksi kadonneen henkilön etsintöihin. Hän tiesi yöllisen kutsun tarkoittavan usein monen tunnin urakkaa. Kerran etsinnöissä aikaa kului iltakymmenestä aamukymmeneen. Toisaalta joskus Aarnio on ehtinyt vasta parkkipaikalle, kun kadonnut on jo löytynyt.

Tällä kertaa tavanomaisten varusteiden, kuten taskulampun, eväiden, kompassin ja GPS:n, lisäksi mukaan lähti australiankelpie Rati, joka osallistui etsintöihin ensimmäistä kertaa.

Nyt, lähes kolme vuotta myöhemmin, Aarnio muistaa illan tapahtumat edelleen hyvin.

Kun Rati alkoi haukkua, ajattelin, että se on huomannut peuran. En osannut aavistaa, että koira teki löydön ensimmäisissä etsinnöissään.

 

KUTSU ETSINTÖIHIN tulee useimmiten illalla. Aarnio pakkaa reppunsa lähes aina.

Yleensä kadonneesta aletaan huolestua yöllä. Toisaalta etsiminen on silloin helpompaa, koska muita ihmisiä ei juuri ole liikkeellä.

Turun suunnalla etsinnät sijoittuvat usein taajama-alueille, mutta toisinaan vapaaehtoiset työskentelevät myös vaikeammassa maastossa, kuten saariston liukkailla kallioilla ja jyrkänteillä. Vaikeakulkuiseen maastoon ohjataan yleensä koiran kanssa liikkuvat etsijät.

Koira on tehokas apuväline hyvän hajuaistinsa ansiosta. Lisäksi sen voi lähettää paikkoihin, joissa maasto on ihmiselle hankalaa, Aarnio kertoo.

Etsijät eivät koskaan kulje yksin. Koiran kanssa liikkuvat etsijät saavat mukaansa kartanlukijan. Kun tehtävät on jaettu, ryhmät suuntaavat etsintäalueen reunalle, missä tehdään hyvät suunnitelmat.

Ohjaajan ja koiran yhteistyö on tärkeää. Koira on kumppani, jota Aarnio sekä ohjaa että lukee.

Usein otan etsintöihin mukaan sytkärin, joka osoittaa, mistä suunnasta tuulee. Sen avulla tulkitsen, mistä koiran löytämä haju on peräisin.

 

PIMEÄN METSÄN yläpuolella pörrää etsintöjen aikana helikopteri, joka tutkii maastoa lämpökameran ja kirkkaan valon avulla. Helikopterin meteli kaikuu metsässä. Alueella liikkuu paljon ihmisiä yllään Vapaaehtoisen pelastuspalvelun keltaiset heijastinliivit. Poliisi johtaa operaatiota ja osallistuu toisinaan etsintään koirien kanssa. Ambulanssi on paikalla odottamassa mahdollista löytöä.

Joskus etsinnöissä tuntuu siltä kuin olisin elokuvassa, Aarnio kuvailee tunnelmaa.

Etsintöjen alettua koira lähtee matkaan yllään heijastinliivi ja kaulapantaan kiinnitetty kilisevä kello, joka kertoo, missä eläin liikkuu. Ratin ensimmäisissä etsinnöissä oli kolea syyssää. Ikävämmässäkin ilmassa metsään lähdetään.

Joskus on ollut kaatosade tai satanut räntää. Tuntuu, ettei kukaan eksy, kun on aurinkoinen keli.

Aarnio kertoo, että etsijällä pyörii mielessä lähes joka kerta se, mikä metsässä odottaa. Hän laskee usein todennäköisyyksiä sille, voidaanko henkilö vielä löytää elossa. Etsintäalueella hän kuitenkin keskittyy vain tehtäväänsä.

Etsijät saavat tietoonsa kadonneen tuntomerkkejä, kuten iän ja terveydentilan. Aarnion mukaan etsintöjen kohteena on usein muistisairas vanhus. Toisinaan etsitty voi olla kateissa myös omasta tahdostaan. Yön tuntien aikana etsijä käy läpi melkoisen tunteiden kirjon.

Aina olisi helpompaa, jos tietäisin, missä kunnossa etsittävä on. Silloin ei tarvitsisi jännittää ja miettiä niin paljon.

 

KOIRAN HAUKUNTA ihmetytti Aarniota kolmen vuoden takaisissa etsinnöissä. Rati oli saanut hajun nenäänsä.

Olimme jo etsineet toisen koiran kanssa yhtä aluetta pari tuntia. Vaihdoimme seuraavaan alueeseen ja jatkoimme tunnin verran, kunnes Ratin käytös yhtäkkiä muuttui. Koira näytti siltä, että täällä on jotain.

Aarnio arveli, että alueella liikkuu peura, jonka koira on huomannut. Hän piti epätodennäköisenä sitä, että löytö sattuisi omalle kohdalle, sillä vapaaehtoisia oli liikkeellä paljon.

Haukunnan perässä tulleet etsijät huomasivat kuitenkin nopeasti, että koira oli tehnyt oikean löydön.

Vaikka koira haukkui, en odottanut löytöä ennen kuin näin saappaat. Sen jälkeen ymmärsin, että sieltä on oikeasti löytynyt joku.

Vaikka löytö tuntui palkitsevalta, konkreettiselta osoitukselta työn tärkeydestä, se myös järkytti. Kadonnut ihminen löytyi metsästä menehtyneenä.

Aarnio ei aluksi ollut varma löydetyn tilanteesta. Hän ei ollut aikaisemmin nähnyt kuollutta ihmistä.

Olihan se shokki. Löytömme jälkeen paikalle tuli heti Punaisen Ristin henkisen tuen ryhmä, jonka kanssa kävimme läpi tapahtunutta. Tapasimme vielä sen jälkeenkin, joten tapahtuma käsiteltiin hyvin.

Aarnio on neljän vuoden aikana saanut huomata, että ihmiset reagoivat kriisitilanteissa eri tavoilla. Hän vakuuttaa oppineensa ainakin ihmistuntemusta ja yhteistyötaitoja. Aikaa vievä harrastus vaatii sitoutumista, mutta siihen hän on valmis.

Sen lisäksi, että vapaa-ajalla saa harrastaa koiran kanssa, kannustavaa on yhteiskunnallinen hyöty ja halu olla avuksi. Aarnion mukaa kadonneen löytyminen on aina palkitsevaa, vaikka löytö ei sattuisikaan omalle kohdalle.

Jokaista etsijää tarvitaan. Inhottavinta on, jos löytöä ei ole tullut. Silloin jää miettimään, että olisikohan kadonnut kuitenkin ollut siellä.

 

Teksti: Ida Kannisto

Lue lisää

Leave a Reply, but while doing so Please respect the seven fundamental principles of the Red Cross and Red Crescent Movement (humanity, neutrality, impartiality, independence, voluntary service, unity, universality). Thank you!