23 Mar

Rasismi on näkyvää myös Suomessa

Rasisminvastainen viikko tuo esille, että jokaisella on mahdollisuus olla luomassa yhdenvertaista, turvallista ja kaikille avointa yhteiskuntaa. Kuvaaja: Kiia Etelävuori

 

Suomen Punainen Risti viettää rasisminvastaista viikkoa. Rasismista puhuessa on tärkeää ymmärtää, mitä termillä oikeastaan tarkoitetaan.

 

RASISMISTA ON tullut sana, jota käytetään paljon sen oikeaa merkitystä laveammin. Yleisesti puhutaan esimerkiksi ikärasismista. Sanalla viitataan syrjintään, jota tapahtuu, kun työtehtäviä täytettäessä hakijaa syrjitään tämän iän vuoksi. Samoin toisinaan kuulee käytettävän sanaa sukupuolirasismi. Vaikka syrjintä on aina väärin, kaikki syrjintä ei ole rasismia.

Rasismilla tarkoitetaan esimerkiksi etnisen alkuperän, ihonvärin, kansallisuuden, kulttuurin, äidinkielen tai uskonnon perusteella tapahtuvaa syrjintää. Rasismia käytetään myös vallan välineenä. Rasistin mielestä tietyt ominaisuudet tekevät toisesta ihmisestä häntä huonomman tai arvottomamman. Jos ihminen kohtaa esimerkiksi väkivaltaa, kunnianloukkaamista, syrjintää, uhkailua, kiusaamista tai vahingontekoa oman etnisen tai uskonnollisen taustansa vuoksi, on kyseessä rasistinen teko.

Rasismin määrittely yksiselkoisesti on vaikeaa, sillä eri ryhmillä on näkemyseroja siitä, millainen toiminta on rasistista. Tärkeintä julkisessa keskustelussa olisikin keskittyä siihen, että ihmisarvoa loukkaavat käytännöt ja keskustelut saataisiin taltutettua – oli kyse sitten rasismista tai muusta syrjinnästä.

 

KUN OLIN ENSIMMÄISTÄ vuotta koulussa, luokallani oli juuri Kiinasta muuttanut poika, joka ei osannut kuin muutaman sanan suomea. En silloin edes tajunnut, että häntä olisi voitu syrjiä tämän vuoksi, eikä tajunnut muukaan luokkani. Lapsi ei ole rasistinen, vaan oppii sen ympäristöstään.

Ympäristössä rasismista ei ole puutetta. Maahanmuuttoon liittyvien uutisten kommenttipalstoja ei enää tee edes mieli mennä lukemaan, kun nimimerkkien takaa heitellään avoimen rasistisia kommentteja. Kerran kolme romaninaista ajettiin ulos vaateliikkeestä, jossa olin asioimassa. Omistaja uskoi heidän voivan olla paikalla vain varastaakseen. Vanhat rouvat puolestaan saattavat puhua loukkaavaan sävyyn maahanmuuttajista ja maahanmuuttajan näköisistä aamubussissa. Arjessa kohtaa usein myös mikroaggressioita, arkipäiväisiä alentavaksi tarkoitettuja huomautuksia.

 

KESKUSTELUSSA JYLLÄÄ monia väärinymmärryksiä rasismin tarkoituksesta. Filosofi ja kirjailija Heikki A. Kovalainen on kirjannut näistä väärinymmärryksistä neljä. Ensinnäkin, hänen mukaansa kaikki puhe ihmisryhmien välisistä eroista ei ole rasismia. Esimerkiksi maahanmuuttajien tekemien rikosten tilastointi ei ole Kovalaisen mukaan rasistinen teko. Rasismia taas on se, jos tilaston pohjalta vetää johtopäätöksiä koskemaan esimerkiksi kaikkia muslimeita.

Rasismi ei myöskään ole vain mielipide. Sitä ei voi pitää henkilökohtaisena mieltymyksenä, sillä rasistisella käytöksellä on yhteiskunnallisia seurauksia. Kolmanneksi, vähemmistön oikeuksia on sallittua parantaa enemmistön kustannuksella. Se ei ole muukalaisten suosimista omien sijasta, vaan ainut tapa tasata eriarvoisuutta. Neljäntenä väärinymmärryksenä Kovalainen kirjaa, että myös sellaiset  ihmiset väittävät olevansa rasismia vastaan, jotka tekevät rasistisia tekoja. Politiikan toimittaja Yrjö Raution kolumnin otsikon sanoin: Jos puhuu ja käyttäytyy kuin rasisti, on rasisti.

 

RASISMI ON normatiivinen käsite. Se tarkoittaa sitä, ettei sana itsessään sisällä ajatuksia oikeasta tai väärästä, kuten esimerkiksi sana rehellisyys. Rasistilla itsellään siis on tietyt näkemykset, mutta hän ei koe niissä oikeaa tai väärää. Voidaan kuitenkin sanoa, että rasismi tunnustetaan nykyään yleisesti tuomittavaksi asiaksi.

Myös yhteiskuntarakenteissa voi piillä rasistisia käytäntöjä. Silloin syrjintä on sisäänrakennettua esimerkiksi yhteiskunnan instituutioissa ja laeissa. Tyypillisimmin rakenteellinen rasismi näkyy käytännön mahdollisuuksissa. Jos työnhakijan nimi on ulkomaalainen, hänen voi olla esimerkiksi vaikeampaa saada työpaikkaa tai löytää asuntoa. Kun kaikille ei lähtökohtaisesti suoda yhtäläisiä mahdollisuuksia, on tasa-arvoisen yhteiskunnan rakentaminen vaikeaa.  

Suomen Punainen Risti uskoo, että jokainen voi toimia rasismia vastaan. Sen vuoksi SPR on aloittanut kampanjan, jossa voi jakaa omia rasisminvastaisia päätöksiään tunnisteella #minäpäätän. Rasismin vastainen päätös voi olla konkreettisesti maahanmuuttajatoimintaan mukaan meneminen, rasistiseen puheeseen puuttuminen sitä kuullessaan tai vaikka itsensä haastaminen omien ajatusten ja ennakkoluulojen tarkkailuun.

SPR:n rasisminvastaista kampanjaviikkoa vietetään tänä vuonna 20.-26. maaliskuuta. #minäpäätän #jagbestämmer #idecide

 

Teksti: Saara Tuominen

03 Nov

Keittoa, keskusteluja ja katto pään päälle

Vapaaehtoiset ovat välttämätön osa turvatalojen toimintaa.

 

Nuorten turvatalossa ovet ovat auki vaikka yöllä.

 

VANTAAN ASOLASSA puurivistön takana seisoo vanha ylväs puukartano. Kuistilla liehuva lippu kertoo, että täällä pitää majaansa Suomen Punainen Risti. Tarkemmin sanoen kyse on nuorten turvatalosta, joka on toiminut Vantaalla vuodesta 1994. Turvatalossa tarjotaan pääasiassa väliaikaista majoitusta ja keskusteluapua esimerkiksi perheriitojen tai itsenäisen elämän aloittamisen takia.

Turvatalo on paikka, johon tulemisen kynnys on haluttu pitää niin matalana kuin mahdollista: ovelle ilmestyminen riittää. Kriisimajoituspaikkoja on kahdeksan, mutta talo on harvoin niin täynnä.

– Keskimäärin täällä asutaan parisen viikkoa, mutta keskiarvo ei kerro yhtään mitään. Joku tarvitsee majoituspaikkaa vain yhdeksi yöksi. Sitten on näitä tilanteita, joissa nuori on itsenäistymässä ja etsimme yhdessä hänelle asuntoa. Se saattaa kestää kuukausia, kertoo Vantaan nuorten turvatalon johtaja Pekka Väänänen.

 

VANTAAN TURVATALO on ollut Asolassa niin kauan, että se tunnetaan kaupungissa hyvin. Koulujen sosiaalikuraattorit ja terveydenhoitajat osaavat ehdottaa sitä, ja monet nuoret kuulevat sen olemassaolosta ystäviltään tai vanhemmilta. Noin puolet turvatalon asiakkaista saapuu lastensuojelun kautta: vaikeassa tilanteessa oleva perhe voidaan ohjata turvatalolle saamaan tukea.

Ovet aukeavat majoittujille iltapäivällä kello viisi. Talon arki koostuu yhteisistä ruokahetkistä, läksyjen teosta ja ajan viettämisestä porukalla. Yöksi kaikki antavat kännykkänsä säilöön yörauhan takaamiseksi, ja aamulla kello kymmeneen mennessä kaikkien pitää lähteä joko kouluun tai hoitamaan muita asioita.

 

PALKATTUJA työntekijöitä on kuusi, mutta ilman 70 vapaaehtoisen työpanosta talo ei toimisi. He tekevät ruoan pöytään, pistävät pyykit pyörimään ja viettävät aikaa nuorten kanssa. Koska vapaaehtoiset hoitavat monet käytännön asiat, palkatut työntekijät voivat keskittyä nuorten asioihin ja perheneuvottelujen käymiseen.

Ihmisten ongelmia ratkaisemaan turvatalo ei kuitenkaan voi ryhtyä. Apua, neuvoja ja ohjausta annetaan, mutta omien asioiden selvittäminen on yhä ihmisen itsensä vastuulla.

– Me emme voi luvata, että ratkaisemme kaikki ongelmat, mutta me pystymme auttamaan, kun ihmiset tulevat vapaaehtoisesti hakemaan apua. Se on meidän oikea roolimme, Väänänen sanoo.

 

Teksti ja video: Tapio Pellinen