26 Jul

Rantojen siivoaminen, nuttujen neulominen ja pulahdus hyytävään mereen – Luonto sanelee Huippuvuorilla asuvien nuorten harrastukset

Skotlantilainen Connor McKnight, 23, ja kanadalainen Rosalie McKay, 34, siistivät Longyearbyenin rantoja toukokuun alussa Huippuvuorilla.

 

Huippuvuorilla asuvien ihmisten elämäntyyli on täysin omanlaisensa, sillä kaukainen saaristo on syrjässä kaikesta.

 

ON TOUKOKUINEN PERJANTAI-ILTA Norjan Huippuvuorilla. Yöttömän yön valo kylpee vuonossa sijaitsevassa Longyearbyenin kylässä. Vuorokauden ajan vaihtumisen huomaa ainoastaan auringon valon sävystä. Keskipäivän kova kirkkaus on hieman pehmentynyt.

Ihmiset ovat jo vetäytyneet koteihinsa tai kylän muutamiin pubeihin viikonlopun viettoon. Kylmän meren rannalla liikkuva kolmikko kuitenkin kiinnittää huomion. Kanadalainen Rosalie McKay, 34, skotlantilainen Connor McKnight, 23, ja yhdysvaltalainen Gabby Kleber, 30, kulkevat rannalla pussit käsissään. Mitä on tekeillä?

 

UTELIAS KYSELIJÄ otetaan vastaan hymyillen, ja pian selviää myös myöhäisen kokoontumisen syy. Nämä nuoret aikuiset viettävät perjantai-iltaa arktisia rantoja siivoten.

Kleber kertoo keränneensä roskia muuallakin maailmassa, mutta toukokuinen roskaretki on hänelle ensimmäinen laatuaan Huippuvuorilla.

– Täällä satoi kolme päivää sitten lunta. Nyt aurinko on sulattanut lumen, ja roskat alkavat paljastua lumen alta, Kleber selittää.

 

Connor McKnight kertoi, että jäiden sulettua nuoret ovat käyneet useampana iltana keräämässä roskia pois rannoilta. Kuva: Ulriikka Myöhänen

 

 

– Olemme nyt pari päivää keränneet roskia rannoilta, ja jätettä on löytynyt monta isoa säkillistä, McKnight täydentää.

Roskalenkkeily on noussut tänä keväänä trendi-ilmiöksi ruotsalaisten brändäämänä. Uusi juttu roskien kerääminen harrastuksena ei kuitenkaan ole.  Suomalainen Roska päivässä -liike (http://www.roskapaivassa.net/) täyttää tänä vuonna 18 vuotta.

 

KLEBER, MCKNIGHT JA MCKAY ovat päätyneet opintojensa myötä vaihto-opiskelemaan Huippuvuorille. Longyearbyenin kylässä sijaitsee maailman pohjoisin yliopistokeskus. Kolmikko on opinnoissaan perehtynyt arktiseen alueeseen ja napaseutuun.

Puolet Huippuvuorten opiskelijoista on kansainvälisiä opiskelijoita. Vaihtuvuus on suurta, sillä usein Longyearbyenissä opiskellaan yksi tai kaksi lukukautta. Yliopistokeskuksen verkkosivujen mukaan 759 opiskelijaa yli 43 maasta osallistui keskuksen kursseille vuonna 2016.

Viihtyäkseen Huippuvuorilla pidemmän aikaa ihmisen on oltava kiinnostunut luonnosta ja simppelistä elämäntavasta. Ripaus seikkailumieltä tuo mausteensa arkeen.

– Aika kuluu luonnossa retkeillen. Yhden on aina kannettava asetta jääkarhuvaaran vuoksi, McKay painottaa.

Jääkarhuvaara on todellinen, sillä Huippuvuorilla elää enemmän jääkarhuja kuin ihmisiä. Viimeksi kesäkuussa rantaa uimalla lähestynyt jääkarhu keskeytti opiskelijoiden rantajuhlat. Samoihin aikoihin jääkarhu tunkeutui varastorakennukseen saaren keskiosissa.

– Nämä ovat aika vaikuttavia. On käsittämätöntä ajatella, mitä kaikkea merissä ajelehtii, Rosalie McKay sanoo esitellessään illan roskasatoa. Kuva: Ulriikka Myöhänen

 

KEHNOLLA KELILLÄ ja kaamoksen aikaan nuorten vapaa-aika kuluu kavereiden kanssa.

– Leivomme paljon yhdessä. Olen oppinut täällä myös uuden taidon, neulomisen. Kokoonnumme yhdessä neulomaan, McKay kertoo.

Itse neulottu nuttu lämmittää arktisessa viimassa. Kolmikko jatkaa rantojen perkaamista juttelun lomassa, ja roskasäkit täyttyvät hyvää vauhtia.

– Ai niin, on meillä vielä yksi harrastus, Kleber huikkaa.

Kolmikko kertoo, kuinka he käyvät yliopistokavereidensa kanssa aamu- ja iltauinneilla. Meri on vastikään avautunut jääpeitteestään, joten vesi on todella kylmää.

– Kerää porukka, niin nähdään aamulla vaikka puoli kymmeneltä, McKay sanoo ja nauraa.

Kieltäydyn kohteliaasti.

 

Teksti ja kuvat: Ulriikka Myöhänen

14 Jun

Jos ystävä elää parisuhteessa, joka on henkisesti väkivaltainen, ole hänelle läsnä ja ohjaa hänet avun piiriin

Henkisesti väkivaltaisesta parisuhteesta lähtemiseen voi tarvita ystävän apua. Kuva: Pixabay.com

 

Mitä voi tehdä, jos ystävä elää henkisesti väkivaltaisessa parisuhteessa? Kehittämispäällikkö Helena Ewalds Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta kertoi Henry Goes Livelle omat ehdotuksensa.

 

HENKINEN VÄKIVALTA on monesti fyysistä vaikeammin tunnistettavissa. Joskus saattaa tulla tunne, ettei läheisen parisuhteessa välttämättä ole kaikki hyvin. Väkivallan tunnistaminen ja sen esille ottaminen voi olla vaikeaa, kun konkreettisia mustelmia ei näy. Mutta mitä henkinen väkivalta oikeastaan on?

– Ensin kannattaa lähteä siitä, mitä väkivalta on, sillä henkinen väkivalta sisältyy siihen. Väkivalta on vallan käyttöä väkisin. Henkisen väkivallan kohdalla se voi olla esimerkiksi painostamista, kontrollointia, uhkailua tai kiristämistä. Väkivallan tekijä voi myös penkoa luvatta kumppaninsa viestejä tai tavaroita, kertoo kehittämispäällikkö Helena Ewalds Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Monesti henkinen väkivalta tapahtuu piilossa. Joitakin merkkejä voi kuitenkin näkyä ystäväpiirille, vaikkei uhri suoraan tilanteesta kertoisikaan.

– Ystäväpiirille henkinen väkivalta voi näkyä esimerkiksi niin, ettei henkilö enää pääse heidän kanssaan mihinkään. Myös puhelinyhteyden saaminen ihmiseen voi silloin olla vaikeaa. Ihminen on vain siellä kotonaan, Ewalds toteaa.

 

VAIKKA TILANNE AIHEUTTAISI kovaakin ahdistusta, ei uhri välttämättä ymmärrä joutuneensa väkivallan kohteeksi. Vain harvoissa suhteissa henkinen väkivalta alkaa saman tien rajuna, ja niissä on aina muitakin puolia. Ihminen voi kuvitella hyvinä päivinä, että ehkä tilanne korjautuu itsekseen ja ongelmat siirtyvät menneisyyteen. Usein mitätöinti, kontrollointi ja muu vallankäyttö johtavat siihen, että uhri alkaa syyttää tilanteesta itseään. Ystävän apu voi olla kullanarvoista hetkenä, jolloin ihminen itse ei näe selkeästi tilannettaan.

– Mikäli epäilee läheisensä kärsivän henkisestä väkivallasta, pitäisi asia ottaa rohkeasti käsittelyyn. Sen jälkeen voi kysyä, miten voisi auttaa ja ohjata avun piiriin – esimerkiksi puhelinpalvelu Nollalinja on maksuton ja siihen voi soittaa milloin vain. Sieltä saa apua juuri omaan henkilökohtaiseen tilanteeseen, Ewalds kertoo.

Joskus kokemuksien rajuus voi tulla ystäväpiirille yllätyksenä. Kaverin kumppani on voinut aina vaikuttaa hyvin mukavalta ihmiseltä, jonka ei uskoisi käyttäytyvän väkivaltaisesti ketään kohtaan. On kuitenkin tärkeää, että ystävän kertomat asiat otetaan tosissaan, sillä väkivaltaa kokenut usein pelkää tai luulee kuvitelleensa asioita tai ylireagoivansa niihin.

– Ei se välttämättä näy ulospäin kuka käyttää henkistä väkivaltaa ja kuka ei. Monesti väkivaltaisetkin ihmiset voivat olla muiden silmiin oikein mukavia, Ewalds toteaa.

 

YHTEYDENPITO VÄKIVALLAN KOKIJAAN voi olla haastavaa, sillä kumppani voi rajoittaa hänen ihmissuhteitaan. On kuitenkin tärkeää, ettei uhri jää yksin. Yksinäisyyden tunne saattaa olla henkisesti väkivaltaisessa suhteessa elävällä myös sen vuoksi vahva, että tilanne voi olla traumaattinen. Uhrista saattaa tuntua siltä, ettei kukaan ymmärrä.

Joskus voi tuntua myös suorastaan turhauttavalta, kun ystävä ei onnistu tekemään mitään tilanteelle, joka selvästi syö häntä. Painostaminen ja syyttely eivät kuitenkaan paranna asiaa, vaikka niitä tekisikin ystävän parasta ajatellen. Joskus läheisen tärkein tehtävä on ohjata ihminen ammattilaisen tykö.

– Monesti tilanteen realistiseen näkemiseen tarvitaan ulkopuolista apua. Henkistä väkivaltaa kokevan tunteet voivat olla hyvinkin voimakkaita ja ristiriitaisia, eikä hän välttämättä pysty siksi näkemään tilannettaan selkeästi.

Teksti: Milla Asikainen

29 Mar

Henkistä tukea Turkuun, sähkögeneraattoreita Kainuuseen… Näin kotimaan valmiuden suurimmat operaatiot auttoivat kymmeniätuhansia ihmisiä

Kansakunnan sielunmaisema järkkyi Turun puukotusiskun takia kesällä 2017. Punaisen Ristin vapaaehtoiset antoivat henkistä tukea sitä tarvitseville Turun keskustorilla. Kuva: Sirpa Lehtimäki / Suomen Punainen Risti

 

Onnettomuuksia ja kriisejä ei voi ennustaa, mutta niihin voi varautua. Kun tilanne vaatii poikkeuksellisen laajoja toimia, Punainen Risti tarttuu toimeen viranomaisten avuksi. Henry Goes Live kävi läpi kotimaan valmiustoiminnan vaikeimmat tähänastiset tilanteet.

 

SUURIN SUOMEN VALMIUSTOIMINTAA TYÖLLISTÄNYT operaatio yli viiteenkymmeneen vuoteen oli turvapaikanhakijoiden laajamittainen maahantulo vuonna 2015. Se oli seurausta isoimmasta pakolaiskriisistä sitten toisen maailmansodan.

Suomessa Punainen Risti vastaa kiintiöpakolaisten vastaanottamisesta ja käytännön järjestelyistä ja matkasta sijoituskuntaan. Vuonna 2015 Suomen viranomaiset eivät olleet osanneet varautua yli 32 000 turvapaikanhakijan saapumiseen, ja maahanmuuttovirasto Migri kääntyi Punaisen Ristin puoleen. Punaisella Ristillä oli silloin Suomessa vain 5 vastaanottokeskusta.

Vastaanottokeskukset tulivat täyteen, eivätkä viranomaiset kyenneet perustamaan uusia tarpeeksi nopeasti. Punainen Risti auttoi avaamaan järjestelykeskuksen Tornioon ja sen jälkeen hätämajoituspaikkoja, väliaikaisia majoituskeskuksia ja vastaanottokeskuksia ympäri Suomea. Tilanne ajautui siihen pisteeseen, että Punaisen Ristin vapaaehtoiset joutuivat perustamaan vastaanottokeskuksia itsenäisesti piiriensä ohjauksella ja tuella. Alkuvaiheessa osaa vastaanottokeskuksista pyöritettiin täysin vapaaehtoisvoimin, kunnes keskuksiin saatiin palkattua työntekijöitä. Enimmillään Punainen Risti pyöritti 108:a vastaanottokeskusta, joista tänä päivänä on jäljellä vielä 26.

 

IMATRALLA TAPAHTUI TRAAGINEN AMPUMAVÄLIKOHTAUS joulukuussa 2016, jossa 23-vuotias mies ampui kolme naista ravintola Vuoksenvahdin edessä. Punainen Risti sai sosiaalivirastolta nopeasti hälytyksen, jonka jälkeen valmiuspäällikkö aktivoi vapaaehtoiset kaupungille.

Henkistä tukea antavat vapaaehtoiset oli saatava liikkeelle jo aamuyön pikkutunteina, koska ampuminen sattui vilkkaana pikkujoululauantaina. Vapaaehtoiset partioivat kävelykaduilla kohdaten satoja ihmisiä. Tapahtuma järkytti imatralaisia suuresti, koska monet näkivät ampumiset sekä kokivat, että olisivat itsekin voineet päätyä ampujan kohteeksi.

Imatralla apua oli antamassa myös Punaisen Ristin psykologien valmiusryhmä, joka auttaa erityisesti isoissa onnettomuuksissa. Ryhmä työskenteli yhdessä Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksoten kanssa avaten kriisikeskuksen, jolle Imatran seurakunta tarjosi tilat. Huolellisen ennakkosuunnittelun ansiosta kriisikeskus saatiin pystytettyä nopeasti, ja psykologit olivat muutamassa tunnissa valmiina kohtaamaan tapahtumasta järkyttyneet ihmiset.

 

18. ELOKUUTA 2017 JÄÄ SUOMEN HISTORIANKIRJOIHIN Turun kauppatorilla tapahtuneen puukotusiskun vuoksi. Tapaus on maamme historian ensimmäinen ääri-islamilaisen ideologian inspiroima terroriteko, ja siinä kuoli 2 ja loukkaantui 8 ihmistä.

Turussa henkistä tukea antavien vapaaehtoisten ryhmät jalkautuivat kaupungille ja perustivat kriisipisteitä, joihin ihmiset saattoivat pysähtyä keskustelemaan ja purkamaan sydäntään. Tärkeintä tilanteessa oli antaa ihmisille matalan kynnyksen apua siellä, missä he olivat. Monissa äkillisissä kriisitilanteissa pelkkä inhimillinen kohtaaminen sekä kuuntelu- ja keskusteluavun tarjoaminen riittävät turvallisuudentunteen palauttamiseksi.

Kuten Imatran ampumistapauksessa, myös Turussa psykologien valmiusryhmä hälytettiin töihin. 16 psykologin ryhmä tuki vapaaehtoisia ja antoi henkistä apua kriisin kohdanneille ihmisille. Lisäksi avattiin alueellinen kriisipuhelin, jossa vapaaehtoiset päivystivät tarjoten keskusteluapua. Kaikkiaan 120 Punaisen Ristin vapaaehtoista kohtasivat viikon kestäneen operaation aikana yli 2400 henkilöä, jotka olivat järkyttyneet terrori-iskusta.

Sähkökatkojen riivaamaan Kainuuseen vietiin talvella 2018 muun muassa 7 varavirtageneraattoria. Kuva: Juha Tervo / Suomen Punainen Risti

 

MYÖS YLLÄTTÄVÄT LUONNONILMIÖT saavat vapaaehtoiset liikkeelle. Viimeisin tällainen operaatio tapahtui vuodenvaihteessa 2017–2018, kun tykkylumi aiheutti laajoja häiriöitä sähkönjakelussa harvaan asutussa Kainuussa. Sähkökatkot kiusasivat eniten Suomussalmea, Puolankaa, Ristijärveä sekä Kuhmoa, ja pahimmillaan ilman sähköä oli yli 10 000 kotitaloutta.

Tykkylumitilanne johtui sään lauhtumisesta ja voimakkaasta tuulesta. Tykkylumi kaatoi puita teille ja sähkölinjoille, ja jotkin puut syttyivät tuleen. Korjaustöitä hankaloitti huono sää, kun märkää lunta satoi koko ajan lisää. Lauhan kelin vuoksi ojat eivät myöskään jäätyneet, jolloin moottorikelkoilla liikkuminen metsissä oli vaikeaa.

Punaisen Ristin logistiikkakeskuksesta Tampereelta lähetettiin Kainuuseen varavoimageneraattoreita, 800 patjaa, 840 huopaa ja yli 1000 vesikanisteria. Punaisen Ristin vapaaehtoiset perustivat viranomaisten tukena kunnantaloille evakuointipisteitä, joissa tarjottiin suojaa ja ruokaa niitä tarvitseville. Katkotilanteen jatkuessa Kainuun kunnat kartoittivat muun muassa kotihoidon piirissä olevien vanhusten tilanteet, ja Punaisen Ristin vapaaehtoiset partiot kiersivät kaikkien yli 75-vuotiaiden kodeissa tarkistamassa asukkaiden voinnin ja avuntarpeen.

Sähkökatkot aiheuttivat vakavia uhkia, kun matkapuhelinverkon kautta ei pystynyt ottamaan yhteyttä hätäkeskukseen puhelinmastojen pimennyttyä. Ilman sähköä puhelimia ei myöskään saanut ladattua. Myös junaliikenne jouduttiin keskeyttämään, kun sähkökatkot aiheuttivat vian junien liikenneohjausjärjestelmään.

Vaikka Kainuussa on totuttu vaativiin sääolosuhteisiin, vajaan kuukauden kestänyt sähkönjakelukatkos oli poikkeuksellisen pitkä. Yhteistyön merkitys korostui laajassa operaatiossa, kun vapaaehtoiset tekivät työtä yli kuntarajojen. Punainen Risti pystyi hoitamaan tilannetiedotusta, vettä saatiin paloasemilta ja puolustusvoimat toimitti maastokelpoista kalustoa linjojen korjaustöihin. Suomusslamen kunta jopa avasi kylpylän ihmisten käyttöön.

 

FAKTA

Suomessa Punaisen Ristin valmiustoiminta on jaettu alueellisesti 12 piiriin ja 500 paikallisosastoon. Jokaisessa piirissä on toiminnanjohtaja, valmiuspäällikkö ja piiritoimisto, jonka työntekijöiden päätehtävä on tukea paikallisosastojen toimintaa ja vapaaehtoisia. Jokainen osastoista on laatinut oman valmiustoimintasuunnitelmansa yhteistyössä paikallisten viranomaisten kanssa. Punaisen Ristin paikallisosastot ylläpitävät valmiutta omalla paikkakunnallaan kouluttautumalla ja harjoittelemalla muun muassa ensiavun, henkisen tuen ja ensihuollon tehtäviin.

Myös Vapaaehtoinen pelastuspalvelu Vapepa on osa kotimaan valmiustoimintaa. Vapepa on viidenkymmenenkahden eri kansalaisjärjestön yhteenliittymä, jossa Punainen Risti koordinoi toimintaa. Vapepalla on koko maassa yli 1000 hälytysryhmää ja runsaat 10 000 vapaaehtoista. Vapepa toimii lähes päivittäin jossain päin Suomea viranomaisten tukena ja vuosittain. Vapepalle tulee 300–400 hälytystä, joista tavallisimpia ovat kadonneiden etsinnät ja ensihuoltotehtävät. Koulutettujen vapaaehtoisten ottaessa vastuuta omista tehtävistään viranomaiset voivat keskittää omat resurssinsa tärkeimpien tehtäviensä hoitoon parhaalla mahdollisella tavalla.

Kiinnostuitko Punaisen Ristin valmiustoiminnasta? Saat siitä lisää tietoa täältä.

 

Artikkelia varten on haastateltu Suomen Punaisen Ristin valmiuden ja varautumisen koordinaattoria Marko Korhosta Punaisen Ristin keskustoimistolta.

Teksti: Maria Hietajärvi

 

28 Dec

Yli 10 000 kädenojennusta – verenluovutusryhmien yhteinen lahja koko Suomelle

Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu haastoi itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi yritykset, yhteisöt, oppilaitokset, seurajoukkueet ja muut porukat ponnistelemaan yhteisen hyvän eteen. Kuva: Jari Härkönen / Mediafocus

 

Suomi on juhlinut vuonna 2017 satavuotista itsenäisyyttään lukuisin tempauksin ja tapahtumin. Juhlavuoteen on mahtunut niin tanssia, elokuvaa kuin villasukkien neulomistakin. Yksi haaste on kuitenkin saanut suomalaiset sankoin joukoin liikkeelle: Veripalvelun 10 000 kädenojennusta Suomelle -kampanja saavutti tavoitteensa jo ennen itsenäisyyspäivää, ja luovuttajien lukumäärä vain kasvaa vuoden loppua kohti.

 

SUOMEN PUNAISEN RISTIN Veripalvelu haastoi itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi yritykset, yhteisöt, oppilaitokset, seurajoukkueet ja muut porukat ponnistelemaan yhteisen hyvän eteen. Kampanjan tavoitteeksi asetettiin, että elokuun ja joulukuun välisenä aikana uusia VeriRyhmiä perustetaan ainakin 500 ja että verta luovutetaan yhteensä vähintään 10 000 pussia vuonna 2017. Verta säännöllisesti luovuttavan VeriRyhmän voi perustaa mikä tahansa ryhmä, esimerkiksi työ- tai harrastusporukka.

– Kampanja on onnistunut yli odotusten. 10 000 luovutuksen rajapyykki saatiin täyteen komeasti juuri ennen itsenäisyyspäivää. Uusia VeriRyhmiäkin on perustettu toistaiseksi jo 462 , Veripalvelun yhteisömarkkinoinnin koordinaattori Kaisu Maijala kertoo vaikuttuneena.

Joulukuun 20. päivään mennessä kampanjan aikana kätensä oli ojentanut yhteensä 1 716  VeriRyhmää, ja näiden luovutusten ansiosta veripusseja oli karttunut 11 276. Maijalan mukaan sosiaalisen median päivityksillä on ollut osansa kiinnostuksen virittämisessä. Tärkein rooli on kuitenkin ollut aktiivisilla luovuttajilla, jotka ovat kutsuneet lähipiirinsä mukaan.

– Kampanjaan kannustettiin sekä aiemmin perustettuja ryhmiä että aivan uusia porukoita. Mukaan on saatu kaikenikäisiä osallistujia kaikista yhteiskunnan riveistä: aina valtion virastoista Marttoihin ja kaveriporukoista eduskuntaan. Vaikka ahkerimmat luovuttajaporukat palkitaan, tärkeintä on ylipäätään osallistuminen, Maijala kiittelee.

 

VERENLUOVUTUSRYHMÄN PERUSTAMINEN on näppärä tapa tehdä hyvää – yhdessä. Vaikka VeriRyhmiin kuuluvien osuus kaikista luovuttajista on vain noin 5 prosenttia, määrä on koko ajan kasvamaan päin. Joulukuussa 2017 VeriRyhmiä oli kaikkiaan jo 3 450, kun koko vuonna oli perustettu yli 720 uutta VeriRyhmää.

Ensikertalaisiakin on helppo houkutella mukaan, kun mukana on myös kokeneempia luovuttajia. Yhteinen verenluovutus työporukan kesken ei vie kuin tunnin ja samalla voi vaihtaa mukavasti kuulumisia ja saada hyvän mielen. Monilla työpaikoilla voi luovuttaa myös työajalla. Siksi esimerkiksi monet yritykset ovat näyttäneet esimerkkiä ja perustaneet oman VeriRyhmänsä. Näin verenluovutuksesta on tullut säännöllinen tapa.

Maijala on ilahtunut myös opiskelijoiden innostuksesta, kuinka yhtä lailla nuorempi sukupolvi on löytänyt tiensä Veripalvelun tutuille punaisille pedeille.

– Erityisen iloisia olemme siitä, kuinka opiskelijat ovat ottaneet kampanjan omakseen. Lukuisien ainejärjestöjen ja opiskelijayhdistysten jäsenet eri puolilla Suomea ovat luovuttaneet aktiivisesti. Toivottavasti hyvin alkaneesta haasteesta tulisi monelle ryhmälle jatkuva perinne, ja saisimme heistä uusia innokkaita verenluovuttajia.

Joka vuosi tarvitaankin noin 20 000 uutta luovuttajaa. Erityinen tarve on tällä hetkellä uusista O-negatiivisista eli niin sanotun hätäveren luovuttajista. Myös afrikkalaistaustaisia luovuttajia tarvittaisiin kipeästi lisää, sillä heillä on harvinaisia veriryhmäominaisuuksia, joita ei löydy kantaväestöltä.

 

VALTAOSA VERENLUOVUTTAJISTA ei kuitenkaan kuulu mihinkään ryhmään, ja kätensä voi ojentaa hyvään tarkoitukseen yhtä lailla ilman erityistä ryhmääkin. Kuluneen vuoden aikana verta onkin luovutettu yli 190 000 kertaa, ja päivittäin verivalmisteita tarvitaan noin 800 luovuttajalta. Oli kyseessä sitten syöpäpotilas tai äkillisen onnettomuuden uhri, veren tarve on jatkuva. Maijala muistuttaa, että jokainen kädenojennus on tärkeä.

– Aina hyvän tekemiseen ei tarvita paksua lompakkoa tai suurta ajallista panostusta. Verenluovutus on aina ajankohtainen ja konkreettinen tapa tehdä hyvää, tulit sitten yksin tai yhdessä isomman porukan kanssa.

Houkuttelisitko saman tien työkaverisi kahvitunnilla lähimpään Veripalvelun toimipisteeseen tai kannustaisitko ystäväsi ojentamaan kätensä heti työ- tai opiskelupäivän jälkeen? Luovuttajia tarvitaan juuri nyt lähes kaikista veriryhmistä turvaamaan potilaiden hoito myös juhlapyhien ajan. Luovuttamaan ja kahvittelemaan pääsee siis näin välipäivinäkin.

 

Testaa ensin, sovitko luovuttajaksi. 

Muista ottaa mukaan virallinen henkilötodistus. Aukioloajat ja luovutuspaikat löydät täältä.

Veren tarpeen pystyt tarkistamaan täältä.

 

Teksti: Nelli Miettinen