12 Jul

Moni teloo itsensä kotonaan – kiire ja huolimattomuus ovat yleensä syynä onnettomuuksiin

Teräviä asioita ei kannata sekoittaa keittiössäkään. Terävien esineiden aiheuttamat viiltohaavat ovat eräs yleisimmistä kotitapaturmien muodoista. Alkoholin nauttiminen lisää tapaturmariskiä suuresti. Kuva: Tapio Pellinen

 

Koti on yllättävän vaarallinen paikka. Suomalaisille sattuu vuosittain yli miljoona kotitapaturmaa, joka on yli 80 prosenttia kaikista tapaturmista. Perjantaina 13. päivänä vietettävän Tapaturmapäivän kunniaksi Henry Goes Live selvitti, mitkä vaarat vaanivat kodin sydämessä.  

 

OLEMME TOTTUNEET PITÄMÄÄN kotia maailman turvallisimpana paikkana, mutta tilastot kertovat toista. Kotona tapahtuvien tapaturmien seurauksena suomalaiset saavat yli miljoona fyysistä vammaa, 50 000 ihmistä joutuu sairaalaan, ja yli 2 000 saa surmansa.

Koti- ja vapaa-ajan tapaturmat ovat merkittävä kansanterveys- ja turvallisuusongelma, ja niistä aiheutuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n asiantuntijoiden mukaan 1,2–1,4 miljardin euron vuosittaiset kokonaiskustannukset. Kotitapaturmat aiheuttavat myös huomattavasti enemmän sairauspoissaoloja kuin työtapaturmat.

Tilastojen varjossa vaikuttaa siltä, että koti on täynnä onnettomuusloukkuja. Lohtua voi saada siitä, että kotitapaturmien riskiä on mahdollista pienentää merkittävästi varsin yksinkertaisin keinoin. Tapaturmien ehkäisy alkaa vaaratekijöiden tiedostamisesta ja kodin vaaranpaikkojen kartoituksesta. Mitä paremmin tunnistat erilaiset vaaratekijät, sitä tehokkaammin pystyt vaikuttamaan niihin, pienentämään tapaturmariskiä ja vähentämään onnettomuuksia.

 

KEITTIÖ ON KODIN SYDÄN. THL:n tutkimuksen mukaan keittiö on myös kodin vaarallisin huone. Vietämme keittiössä puuhastellen paljon aikaa, mutta emme helposti tunnista siellä olevia riskejä.

Yleisin kotitapaturman syy on alle metrin korkeudelta putoaminen tai kaatuminen. Kukapa meistä ei olisi joskus kiivennyt kiikkerälle tuolille kurkotellakseen ylähyllyn taaimmaista purnukkaa? Silloin kun on pakko kiipeillä, tukevat ja kunnolliset keittiötikkaat ovat turvallisemmat kuin tuoli tai jakkara. Myös kompastumiset ja liukastumiset ovat yleisiä keittiössä tapahtuvia tapaturmia. Kannattaa siis kiinnittää erityistä huomiota kodin sisätilojen turvallisuuteen ja esimerkiksi kuivata lattialle kaatuneet nesteet heti pois.

Toiseksi yleisin kotitapaturma on terävän esineen aiheuttama vamma. Olet varmaan myös joskus pilkkonut kasviksia samalla, kun katsot samalla televisiosta lempiohjelmaasi tai juttelet ystävällesi? Kaikista yleisin syy terävän esineen aiheuttamaan vammaan on huolimattomuus. Keskity siis kerrallaan vain yhteen asiaan. Älä yritä hämmentää kattilaa tai puhua puhelimessa samaan aikaan, kun leikkaat veitsellä jotain. Käsittele teräviä esineitä varoen ja valvo erityisen tarkasti, jos annat niitä lasten käyttöön.

 

Korkealle kurotellessa hosuminen ei kannata. Alle metrin korkeudelta putoaminen tai kaatuminen on yleisin kotitapaturma. Kuva: Tiina Lahti

 

Veitset ovat kuluvia työkaluja, ja niistä on pidettävä huolta. Tylsällä veitsellä nirhaat sormesi todennäköisemmin kuin terävällä. Teroita veitset ja sakset säännöllisesti, jotta työvälineet pysyvät hyvässä kunnossa. Säilytä veitset ja muut terävät esineet turvallisessa paikassa äläkä jätä niitä käytön jälkeen pöydälle.

Kolmanneksi yleisin kotitapaturma on kuuman esineen aiheuttama palovamma. Keittiössä oleva lieden levy on kodin yleisin palovammojen aiheuttaja. Myös palovammat ovat usein seurausta huolimattomuusvirheistä, joten ethän käytä liettä väsyneenä.

Kuumenevat laitteet itsessään ovat turvallisia, mutta usein niitä käytetään väärin tai vioittuneina. Leivänpaahtimeen saatetaan tunkea sinne kuulumattomia esineitä tai ruuat unohdetaan liedelle. Palovammojen lisäksi suurin osa kodin tulipaloista syttyy keittiöissä. Älä säilytä lieden lähettyvillä mitään syttyvää äläkä jätä ruokaa liedelle valvomatta. Sijoita palovaroitin keskeiselle paikalle keittiössä ja säilytä sammutuspeitto käden ulottuvilla tulipalon varalta.

 

TAPATURMAN TÄRKEIN HOITO on aina ennaltaehkäisy. Jokainen voi omalla käyttäytymisellään pienentää tapaturmariskiä ratkaisevasti. Useimmat tapaturmat voidaan välttää yksinkertaisesti olemalla varovaisempia.

Kiire on nyky-yhteiskunnan yleinen vitsaus, ja myös kotitapaturmissa kiireellä on usein osuutensa. Tutkimusten mukaan kiire, väsymys ja huolimattomuus aiheuttavat valtaosan kodin tapaturmista. Myös välinpitämätön asenne kodin turvallisuutta kohtaan tai ajattelemattomuus vaikuttavat usein taustalla. Unohda siis kiire ja turha kikkailu! Emme voi myöskään olla muistuttamatta humalatilan vaikutuksesta: tapaturmariski kasvaa moninkertaiseksi alkoholipitoisuuden kasvaessa.

Jokaiselle sattuu joskus haavereita, ja siksi on tärkeä osata toimia oikein turmatilanteessa. Mitä nopeammin toimit, sitä pienemmiksi vammat yleensä jäävät. Jos sinusta tuntuu, että ensiaputaidoissasi on parannettavaa, niin Punainen Risti järjestää ensiapukursseja ympäri maata. Voit lukea paikkakuntasi ensiapukursseista täältä.

Teksti: Maria Hietajärvi

 

Lähteet:

http://www.julkari.fi/handle/10024/135809

http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/74772

https://thl.fi/fi/web/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/turvallisuuden-edistaminen/tapaturmien-ehkaisy/tapaturmat-suomessa

 

01 Jun

Leiriläisestä johtajaksi – “Lasten ilon näkeminen on paras kiitos tehdystä työstä”

Kesä tuo mukaan leirit, ystävät ja yhdessäolon. Viime vuonna Bigpepa-leirillä harjoiteltiin muun muassa etsintäketjun muodostamista kadonneen etsintöjä varten. Kuva: Jussi Partanen, SPR

 

Leiriläinen voi muutaman kesän kokemuksella kohota ohjaajaksi tai nousta jopa koko leirin johtoon. Henry Goes Live kokosi nuorten etenemistarinoita kolmelta Suomen Punaisen Ristin kesäleiriltä.

 

SPÄRRÄ ÄKSÖNI -leirin ohjaaja Jani Lyly, 17, on vanha konkari. Hän on osallistunut Seinäjoen kesäsiirtolassa pidettävälle leirille jo viiden vuoden ajan, mutta tänä vuonna hänen roolinsa on leiriläisen sijaan ohjaaja.

Ennen olin porukan vanhimpia, mutta ohjaajien joukossa olen yksi nuorimmista, Lyly kertoo.

Hän toimii ohjaajana yhdellä Spärrä Äksönin neljästä alaleiristä, joille osallistujat on jaettu iän perusteella. Lylyn leiriläisistä nuorimmat ovat viisivuotiaita ja vanhimmat alakoulun ensimmäisillä luokilla.

Odotan eniten sitä, että tämän kesän leiriläiset löytävät leiriltä uusia kavereita, kuten minäkin olen aikoinani löytänyt.

Pienimmät leiriläiset majoittuvat siirtolan sisätiloissa yhtä yötä lukuun ottamatta, joka vietetään teltassa. Se voi olla monelle ensimmäinen telttailukokemus. Jännitystä leiriläisten elämään tuovat myös leirillä vierailevat terapiahevoset ja palokunta.

Lyly ja muut leiriohjaajat suunnittelevat leirin ohjelman siten, että osa toiminnasta on kaikille yhteistä ja osa aktiviteeteista tapahtuu ikäryhmissä. Kaikkiaan leirille mahtuu 517-vuotiaita leiriläisiä noin 65.

Lylyn ohjattaville on tiedossa muun muassa askartelua, metsäretkiä ja pihaleikkejä. Suunnitelmissa on myös leiripaitojen koristelua. Vanhemmat leiriläiset pääsevät puolestaan harjoittelemaan tulentekoa ja suorittamaan EA1-ensiapukortin.

Tässä on itselleni paljon uutta opittavaa ja toivon, että kaikki tulevat toimeen toistensa kanssa. Parasta olisi, jos kuulisin leirin lopuksi lasten sanovan, että he haluavat tulla ensi kesänä uudestaan, Lyly sanoo

 

BESTISLEIRIN johtajana toimiva nokialainen Erika Sippola, 22, kokoaa tämän kesän leirin viidakkoseikkailu-teeman ympärille. Luvassa on ainakin rastiratoja ja viidakkotyylinen ruokalista. Perinteiden mukaisesti leiriläiset majoittuvat tänäkin kesänä SPR:n Kalkun logistiikkakeskuksesta tuotavissa katastrofiteltoissa.

Leirielämässä on taikaa, ja haluan mukaan aina uudestaan ja uudestaan. Lasten ilon näkeminen on paras kiitos tehdystä työstä, Sippola sanoo.

Leirijohtajan tehtävässä hän on työskennellyt 18-vuotiaasta saakka.

Kun edellinen leirijohtaja ei halunnut jatkaa tehtävässä, tilalle tarvittiin joku ja se joku olin sitten minä, Sippola kertoo.

Tukenaan hänellä on toinen leirijohtaja ja yksi johtajakokelas. Lisäksi tukiverkkoon kuuluvat  leiriohjaajat. Kaikki ovat vapaaehtoisia ja monet johtamispäätöksistä tehdään yhteisesti ryhmän kesken.

– Leirin aikana tehtäviini kuuluvat muun muassa leiriohjaajien neuvominen ja ongelmatilanteiden ratkaiseminen. Itse leirin suunnitteluun menee monta kuukautta ja seuraavan kesän leiriä ryhdytään työstämään jo syksyllä.

Kangasalla järjestettävän leirin tunnuspiirteeksi Sippola kertoo ekologisuuden: tarvikkeet ostetaan pääasiassa kirpputoreilta ja leirin ruokahävikki yritetään minimoida. Ohjelmassa leiri nojaa perinteisiin.  712-vuotiaille osallistujille on tiedossa esimerkiksi makkaranpaistoa, uimista ja ensiapua.

Osa lapsista on leirillä ensimmäistä kertaa ja koti-ikävä saattaa yllättää. Ohjaajat onkin koulutettu ennaltaehkäisemään ylitsepääsemättömän ikävän syntymistä.

Ensin selvitetään, mistä ikävä johtuu. Usein taustalla voi olla nälkä tai kylmyys, jolloin lapsen olo paranee, kun tilanne korjataan. On tärkeää, että lapsille annetaan myös paljon huomiota eikä heitä jätetä yksin.

Sippolan mukaan tärkeintä on se, että lapsilla on leirillä hauskaa.

Ideana on, että kun leiriltä lähdetään kotiin, jokainen leiriläinen on saanut uusia ystäviä.

 

BIGPEPA eli suuri pelastuspalveluleiri kerää Meri-Poriin vuosittain noin 80 leiriläistä, joista osa on perinteisesti tullut Viron Punaisen Ristin riveistä. Leirillä harjoitellaan muun muassa metsässä liikkumista ja tutustutaan karttoihin ja kompasseihin.

Leirille on tulossa vierailemaan myös poliisi, vapaaehtoinen palokunta ja pelastuskoira. 720-vuotiaille tarkoitetulla leirillä keskitytään etenkin pelastustaitoihin, mutta luvassa on myös hauskanpitoa ja tietenkin viimeisen illan bileet.

Honkajokinen Leena-Mary Ylituomi, 22, osallistuu Bigpepalle tänä vuonna kolmatta kertaa. Tänä kesänä hän johtaa 1012-vuotiaiden alaleiriä.

Harjoittelemme muun muassa kadonneen etsintää näkö- ja kuuloharavoinnin avulla ja tunnistamme, missä tilanteessa kumpaakin tekniikkaa kannattaa käyttää.

Näköharavointi tarkoittaa kadonneen etsimistä maastosta visuaalisten tuntomerkkien perusteella. Kuuloharavointiin puolestaan kuuluu kadonneen kutsuminen nimeltä.

Käymme läpi myös ensiavun perusasiat. Vaikka leiriläiseni ovat pieniä, niin heidän kanssaan pystyy tekemään yllättävän paljon asioita, Ylituomi sanoo.

Hänen mielestään parasta leirissä on hyvä yhteishenki ja se, että kaikella tekemisellä on jokin tarkoitus. Mukaan leiritoimintaan Ylituomi päätyi sosionomiopitoihinsa liittyvän projektin kautta ja on viihtynyt hyvin osana Bigpepa-tiimiä. Uudet kokemukset hän ottaa vastaan mielellään.

Edessä oleva leiri täysin erilainen aiempiin verrattuna, koska ohjattavat ovat tällä kertaa aiempaa nuorempia. Odotan kuitenkin kesää innolla, Ylituomi sanoo.

 

 

SPR järjestää kesällä kymmenen lapsille ja nuorille suunnattua leiriä, joista kaksi on ruotsinkielisiä ja yksi kaksikielinen. Lisäksi kansainvälisiä leirejä ja koulutuksia on tiedossa muun muassa Virossa, Itävallassa ja Tanskassa.

Suomessa leirejä järjestetään Helsingissä, Kangasalla, Seinäjoella, Oulussa, Meri-Porissa, Turussa, Ahvenanmaalla, Vöyrissä ja Vaasassa. Mukaan pääsevät niin SPR:n jäsenet kuin järjestöön kuulumattomat lapset ja nuoret.

Lisätietoa leireistä ja ilmoittautumisohjeet löydät täältä.

Teksti: Linda Laine

11 May

Viisi arjen supervoimaa – ensiaputaitoinen osaa muutakin kuin elvyttää

 

Sini Heinolainen opettaa viides- ja kuudesluokkalaisille hätäelvytyksen perusteita pienen sydäntyynyn avulla. Joustava tyyny vingahtaa, kun oikea painelutekniikka löytyy.

 

Ensihoitajaksi opiskeleva Sini Heinolainen, 21, aloitti ensiapuharrastuksen teini-ikäisenä. Hän kannustaa kaikkia opettelemaan auttamistaitoja, sillä koskaan ei voi tietää, milloin hätätilanne tulee vastaan. Lue nuoren ammattilaisen lista ensiaputaitojen hyödyistä.

 

1. ENSIAPUTAITOINEN USKALTAA AUTTAA. Ihmisten auttaminen on aina tuntunut minusta luontevalta, enkä muista jännittäneeni hätäapuun liittyviä asioita edes silloin, kun lapsena aloitin harrastukseni Punaisen Ristin ensiapuryhmässä. Haavat kuuluvat elämään.

Ensiaputaidot oppinut tietää, että osaa tiukan paikan tullen tehdä jotain. Kun näkee huonossa kuosissa olevan ihmisen, uskaltaa mennä herättelemään, osaa hälyttää apua ja tietää, mitä ambulanssia odotellessa voi tehdä. Ensiaputaidot antavat varmuutta, sillä elämä on yllätyksellistä, eikä koskaan voi tietää milloin tulee vastaan tilanne, jossa joku tarvitsee apua.

 

2. ENSIAPUTAITOINEN ON SIELLÄ, MISSÄ TAPAHTUU. Ensiapupäivystäjänä olen ollut mukana muun muassa festareilla, messuilla, konserteissa ja urheilumatseissa.

Hyvän artistin konsertissa on erityisen mukava päivystää; silloin musiikkia pääsee kuuntelemaan toisella korvalla. Myös erilaisissa juoksukilpailuissa, kuten Naisten kympissä ja estejuoksukilpailu Tough Vikingissa on ollut mielenkiintoista päivystää. Varsinkin extreme-urheilussa jännitys pysyy yllä koko ajan, eikä tylsiä hetkiä tule, kun saan alati olla paikkaamassa ihmisten ruhjeita.

 

3. ENSIAPUTAITOINEN VOI JAKAA OSAAMISTAAN ETEENPÄIN. Olen mukana LähiTapiolan ja Suomen Punaisen Ristin Sankarikoulutus-hankkeessa, jonka puitteissa olen tämän kevään aikana opettanut ensiaputaitoja viides- ja kuudesluokkalaisille. Sankarikouluttajana vedän lapsille yhden oppitunnin mittaisen hätäensiavun koulutuksen, jossa käydään läpi ihmisen kääntäminen kylkiasentoon ja saadaan  joustavan sydäntyynyn avulla tuntumaa oikeaan painoelvytystekniikkaan. Kerron oppilaille myös milloin kannattaa soittaa hätäkeskukseen ja mitä puhelimeen pitää sanoa. Harjoittelu auttaa siihen, ettei  päässä lyö tyhjää tositilanteessa.

Minusta on hauska nähdä, että oppilaat ovat kiinnostuneita muiden auttamisesta ja oppivat uusia asioita lyhyessä ajassa. Lapset harvoin antavat sanallista palautetta, mutta kyllä heistä huomaa, että he ovat innoissaan – varsinkin silloin kun he alkavat kysellä aiheesta.

 

4. ENSIAPUTAIDOT VOIVAT AUTTAA LÖYTÄMÄÄN TULEVAISUUDEN SUUNNAN. Uskaltaisin väittää, että kipinä ensihoitajaksi opiskelemiseen syttyi jo 13-vuotiaana, kun lähdin mukaan Punaisen Ristin toimintaan. Liityin alun perin järjestön nuorisoryhmään kaverin houkuttelemana. Kokoonnuimme ikätovereiden kanssa harjoittelemaan ensiavun alkeita, kuten tajuttoman siirtämistä kylkiasentoon, elvytystä ja haavojen hoitoa.

Siitä lähtien olen viihtynyt harrastuksen parissa vuodesta toiseen. Yksi tärkeimmistä syistä on toiminnan sosiaalisuus; harrastuksen ansiosta olen tavannut paljon uusia, mukavia ihmisiä. Olen myös saanut mahdollisuuksia kehittää taitojani yhä pidemmälle.

Iän karttuessa ensiaputaitojen harjoittelu jatkui aikuisporukalla, ja pikkuhiljaa aloin treenaamaan ensiapupäivystäjän tehtävään. Kun huomasin pitäväni päivystämisestä, ajattelin, että mitäpä jos tekisin harrastuksesta ammatin. Nyt opiskelen ensihoitajakoulussa toista vuotta.

 

5. ENSIAPUTAITOISENA PÄÄSEE PELASTAMAAN KANSSAIHMISEN PÄIVÄN. Ensiaputaitoja tarvitaan muutoinkin kuin välittömässä hengenvaarassa. Esimerkiksi erilaisissa tapahtumissa ensiapupäivystykseen hakeudutaan tyypillisesti hankaavien kenkien, teippausta kaipaavan haavan tai päänsäryn takia. Festareiden pikkutunneilla autettavat saattavat puolestaan tarvita apua humalatilansa takia ja jollakulla voi tajuntakin jo alkaa hämärtyä. Suurin osa kaikista ensiaputilanteista selviää kuitenkin laastareilla ja kylmäpussilla.

Toistaiseksi en ole koskaan joutunut testaamaan elvytystaitojani käytännössä – sellaiset tilanteet ovat onneksi aika harvinaisia. Kaikki ensiapupäivystäjät kuitenkin koulutetaan siten, että osaamme elvyttää tarpeen vaatiessa.

Ensiaputaidoista on ollut hyötyä myös päivystystoiminnan ulkopuolella. Kaveripiirissäni ei ole epätavallista, että joku onnistuu saamaan ruhjeita, kompuroimaan tai nyrjäyttämään nilkkansa. Tulevana ammattilaisena minuun luotetaan ja pääsen neuvomaan toisia: joskus kaverit lähettävät viestin, että “hei, minulle kävi haaveri, mitä teen”.

Kyky auttaa toista ihmistä antaa itselleni todella hyvän mielen. On kiva huomata, kuinka niinkin pieni asia, kuin kenkähankaumaan laitettu laastari voi pelastaa jonkun päivän. Paras palkinto auttamisesta on vilpittömästi lausuttu kiitos.

 

Kiinnostaako ensiaputaitojen kartuttaminen tai haluaisitko viettää kesän ihmisiä auttaen? Täältä voit lukea lisää Suomen Punaisen Ristin ensiapuryhmistä ja päivystystoiminnasta. LähiTapiolan asiakkaat pääsevät suorittamaan SPR:n neljän tunnin hätäensiapukurssin veloituksetta – katso lähin kurssisi täältä.

Teksti ja kuva: Mikaela Remes

04 Aug

“Maailma muuttuu vain teoilla”

Timo Wilderness

Heinäkuun ajan Henry Goes Live -blogissa päästiin kurkistamaan Suomen Punaisen Ristin toimintaan videopäiväkirjan välityksellä, kun videobloggaaja Timo Korpi eli Timo Wilderness tutustui järjestön eri toimintamuotoihin. Nyt Timo kertoo fiiliksistään kesähaasteen jälkeen.

Mikä kohde jäi erityisesti mieleen?

“Kyl mulla jotenkin intuitio sanoo, että turvatalo oli ylitse muiden. Voin vaan kuvitella, kuinka tärkeetä on, että on olemassa tollanen paikka, jossa nuori voi vaan koputtaa ovelle ja saada jeesii. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se oli tosi koskettavaa. Vaikka siinä ei ole kenenkään hengestä kyse niin kuin vaikka kadonneiden etsinnässä, niin tavallaan kuitenkin on. Tällasella toiminnalla voi tehdä ihmeitä.”

Mitä uutta opit vapaaehtoisuudesta?

“Opin, mitä SPR tarkoittaa konkreettisesti ja mitä kaikkea on mahdollista tehdä. Ennen tätä se oli mulle aika hahmotonta. Ehkä oon ajatellu, että joku ensiaputoiminta kuulostaa vaikeelta, mutta sehän menee vaan niin että liityt johonkin porukkaan ja sitten alkaa hiljalleen tapahtuu asioita. Tai sitten vaikka turvatalo, mihin on lyhyt koulutus, jonka jälkeen voit alkaa tehä vuoroja. Se vaikutti ihanan konkreettiselta ja helpolta.”

Mihin toimintaan lähtisit itse mieluiten mukaan?

“Mua kiinnostais kyllä joku turvapaikanhakijameisinki. Oon miettiny jo aiemmin, et ois kiva tutustua ja tutustuttaa heitä Suomeen. Tossa ois aika hyvä mahdollisuus sellaseen.”

Moni ryhtyy vapaaehtoiseksi, koska haluaa parantaa maailmaa edes piirun verran. Timo, miten maailmaa voi muuttaa?

“Se muuttuu just noin, vain teoilla. On ehkä palkitsevampaa ja mielekkäämpää antaa omaa aikaansa kuin olla vaikka kuukausilahjoittaja, vaikka toki sekin on tärkeetä. Vapaaehtoistyössä pääsee näkemään tekemisensä tulokset. SPR on tietysti tapa muuttaa maailmaa, mut toisaalta se on myös tapa kuulua johonkin.

“SPR on tapa muuttaa maailmaa, mut toisaalta se on myös tapa kuulua johonkin.”

Maailmanparantaminen kuulostaa yksittäisten idealistien hihhuloinnilta, mutta siitä saa myös ite paljon yhteisöllisyyden kautta. Se näyttäis olevan tosi hyvä kombo. Ja kun kaikki on vapaaehtosta, vaikuttaa siltä, ettei se tunnu työltä tai siltä, että siihen panostettu aika olis pois sulta itseltäs.”

Mitä jäi päällimmäisenä mieleen?

“Päällimmäinen fiilis on, että vau. Hyvä meininki! Mä oon tosi kiitollinen, että ihmisillä on näinkin ihania, viisaita harrastuksia. Se on todella paljon rakentavampaa verrattuna siihen, että kuvaa omaa naamansa nettiin. Oon kiitollinen ja ylpeä ihmisistä. Tuli semmonen fiilis, et jos tällä meiningillä jatketaan, niin kasvaa hyvä sukupolvi.”

Henry Goes Live -tiimi kiittää vierailevaa tähteä ja jää seuraamaan mielenkiinnolla Timon omaa vlogia!

Timon kesän videoseikkailut Suomen Punaisessa Ristissä löydät selaamalla blogia taaksepäin sekä myös täältä.

Teksti: Irina Herneaho